Vasemmistoliitossa Suomen Nato-jäsenyyden vastustus jäämässä taka-alalle?

Vasemmistoliiton uusi puheenjohtaja on 11.6.2016 Oulun puoluekokouksessa valittu Li Andersson. Andersson on 29-vuotias vuonna 1987 syntynyt turkulainen kansanedustaja.

Oulun kesäkuisessa puoluekokouksessa Vasemmistoliitto päätti myös puolueen tavoitteista vuosille 2016-19. Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä tavoiteasiakirjassa on kirjattu seuraavaa:

”Pohjoismaista talous- ja turvallisuusyhteistyötä on lisättävä. Tätä ei kuitenkaan saa käyttää kiertotienä Suomen Nato-jäsenyydelle. Suomi tekee omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.

Suomen ei tule liittyä sotilasliitto Natoon. Varsinkin kylmän sodan päättymisen jälkeen Natosta on tullut yhä selvemmin Yhdysvaltojen sekä Euroopan entisten siirtomaavaltojen voimapolitiikan väline. Nato-jäsenyys heikentäisi Suomen vakaata turvallisuusympäristöä. Suomen on vahvistettava yhteistyötä Ruotsin kanssa sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan ja kansainvälisen rauhanpolitiikan edistämiseksi. Suomen on toimittava aktiivisesti ja aloitteellisesti YK:n ja Etyjin rauhan- ja turvallisuusrakenteiden vahvistamiseksi.”

Vasemmistoliiton tavoiteohjelma on turvallisuuspoliittisten linjausten osalta vanhentunut jo kolmessa kuukaudessa, ja se on laadittu epävakaalle perustalle. Yleisesti todettuna Suomen turvallisuusympäristö on heikentynyt ja Ruotsin liittoutumattomuuspolitiikka saattaa tulla tiensä päähän seuraavien parlamenttivaalien jälkeen ja siis ennen vuotta 2019. Vasemmistoliitto näkee Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittisen yhteistyön laadun liikaa vain heidän omista vasemmistoliittolaisista lähtökohdista.

                                                                                      ****

Li Andersonia edeltänyt puheenjohtaja Paavo Arhinmäki oli Yhdysvaltojen, Naton ja Suomen Nato-jäsenyyden armoton ideologinen vastustaja. Toinen armoton Nato-vastustaja puolueessa on ollut Annika Lapintie, sen sijaan vanhat YYA-Suomen aikaiset kommunistijäärät ovat jo siirtyneet puolueessa pääosin sivuun. Paavo Arhinmäki ei säästellyt kiihkomielisiä sanojaan Natosta puhuttaessa. Hänelle SDP:n Erkki Tuomiojan tapaan Yhdysvallat, Nato ja Suomen Nato-jäsenyys olivat tunneasioita, eivät järkiasioita.

Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys otsikolla Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla on synnyttänyt SDP:ssä voimakkaan tunnemyrskyn. SDP:n mukaan selvitys tarpeettomasti muodostaa Venäjästä uhkaa. Venäjä-selvitystä ovat kovasanaisesti arvostelleet muun muassa Erkki Tuomioja 11.9.2016 julkaistussa blogissaan, puheenjohtaja Antti Rinne Helsingin Sanomissa 8.9.2016 julkaistussa Vieraskynä-palstan kirjoituksessa, Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunnan puheenjohtaja Susanna Huovinen 9.9.2016 Demokraatti-lehdessä julkaistussa kirjoituksessa sekä hieman myöhemmin myös julkaistussa blogissaan ja lisäksi myös kansaedustaja Maarit Feldt-Ranta Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 16.9.2016 julkaistussa kirjoituksessa.

Suomen eduskuntapuolueista Nato-vastaisuus on SDP:ssä äärimmäisintä, ja vastustamalla Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitystä SDP vastustaa tosiasiallisesti Suomen Nato-jäsenyyttä. Mikään muu Suomen eduskuntapuolue ei ole arvostellut Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitystä niin ankarasti kuin SDP. Ei Vihreä liitto eikä edes Vasemmistoliitto, joiden näkemykset Natosta ovat olleet ajoittain kriittiset. Nyt vihreät ja Vasemmistoliitto ovat olleet täysin hiljaa.

                                                                                      ****

Erityisesti Vasemmistoliiton tilanne on nyt mielenkiintoinen. Miksi Vasemmistoliitto ei ole nostanut SDP:n tapaan suurta porua ja haloota Ulkopoliittisen instituutin selvityksestä?

Todennäköisesti asia johtuu Vasemmistoliiton uudesta puheenjohtajasta Li Anderssonista. Hän on nuori 29-vuotias, joka ei ole elänyt Neuvostoliiton, YYA-Suomen eikä Kekkosen aikaa. Hän oli vain 4-vuotias Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991. Hänellä ei ole kylmän sodan aikaista suomettuneisuuden painolastia kuten vanhemmilla vasemmistoliittolaisilla. Hän on elänyt koko aikuisiän Suomessa, joka on ollut EU:n jäsenmaa. Hänelle Suomen integraatio läntiseen maailmaan EU-jäsenyyden kautta on tavanomainen asia. Hänellä ei ole iän tuomaa painolastia ja pyrkimystä vanhoihin urautuneisiin ajatuskulkuihin, tosin kielteinen näkemys Yhdysvalloista lienee tullut hänelle äidinmaidon mukana.

Kannattaako Li Andersson itseasiassa pohjimmiltaan Suomen Nato-jäsenyyttä tai olisiko Suomen Nato-jäsenyys Anderssonille yhdentekevä asia, jos eduskuntapuolueiden enemmistö olisi Suomen Nato-jäsenyyden kannalla? Vastustaako hän Natoa ensisijaisesti vain siksi, koska puolueen jäsenkentän selvä enemmistö vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä?

Kun etsii ja lukee Li Anderssonin kannanottoja Natosta, ovat hänen kantansa sinänsä selkeästi kielteisiä Suomen Nato-jäsenyydelle (esim. Kansan_Uutiset_11.1.2015), mutta melko maltillisia kuitenkin verrattuna hänen edeltäjänsä Nato-kantoihin. Puheenjohtajana Anderssonin ainoat Suomen Nato-jäsenyyttä koskevat artikkelit löytyvät kesän 2016 Kultaranta-keskusteluihin liittyen (US_Puheenvuoro_18.6.2016 ja Iltalehti_19.6.2016). Toisin kuin Vasemmistoliitto, joka näkee vuosien 2016-19 tavoitteissa Suomen turvallisuusympäristön olevan vakaan, Andersson näkee sen olevan epävakaan (HS:n_vaalikone_2015). Andersson ei kuitenkaan näe, että Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyys vakauttaisi Itämeren turvallisuusympäristöä.

Mielessäni siis kyselen, miksi Vasemmistoliitto tai Vihreä liitto eivät ole nostaneet vastaavaa ideologista porua Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvityksestä kuin SDP? SDP on ainoa puolue, joka puolueena on nostanut selvityksestä valtaisan mekkalan. Ovatko Vasemmistoliiton kannat Suomen Nato-jäsenyyteen hieman höltyneet, ja vihreissähän on ollut näkyvissä jo pidemmän aikaa Nato-valon kääntyminen punaisesta keltaiselle.

Kannattavatko Vasemmistoliiton ja Vihreän liiton puheenjohtajat itse asiassa maltillisesti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta puolueiden kannattajakunnan Nato-kielteisyyden vuoksi suut pidetään vielä kohtuullisen supussa. Onko Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton Suomen Nato-jäsenyyden vastustus jäämässä taka-alalle?

Yrjö Rautio on hyvä esimerkki vasemmanlaidan Nato-käännynnäisist