Miten puolue saa varmasti presidenttiehdokkaansa toiselle kierrokselle 2018?
Suomessa ovat seuraavat presidentinvaalit vuoden 2018 alussa. Vaalien ensimmäinen kierros pidetään sunnuntaina 28.1.2018 ja tarvittaessa toinen kierros kaksi viikkoa myöhemmin 11.2.2018. Suomen uusi presidentti astuu virkaan maaliskuun alussa 2018.
Monen puolueen presidenttiehdokasetsintä on jo alkanut, ja ensimmäisenä ehdokkaansa valitsi Keskusta Seinäjoen puoluekokouksessa kesäkuussa 2016. Keskustan presidenttiehdokas on kansanedustaja Matti Vanhanen. Venäjä-myönteinen Vanhanen on poikkeuksellisen kovasti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.
Muiden puolueiden ehdokkaista vihreitä lukuun ottamatta ei ole vielä mitään tietoa. Ei edes Kokoomuksen ehdokkaasta, josta istuva presidentti Sauli Niinistö on lähtöisin.
Vaalilainsäädännön mukaan hakemus ehdokkaan ottamiseksi presidentinvaalin ehdokasluetteloon on puolueen tai valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen annettava Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään 47. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16. Vuoden 2018 vaaleissa ehdokkaat on siis tiedettävä joulukuun 12. päivään mennessä vuonna 2017.
Vuoden 2012 vaaleissa puolueet valitsivat yhteensä kahdeksan ehdokasta seuraavasti seuraavin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatusprosentein: Pekka Haavisto (vihr.) 12.6.2011 (18,76 %), Timo Soini (ps.) 15.10.2011 (9,40 %), Paavo Väyrynen (kesk.) 9.9.2011 (17,53 %), Paavo Lipponen (sd.) 14.9.2011 (jäsenäänestystuloksen julkistuspäivämäärä) (6,70 %), Sauli Niinistö (kok.) 22.10.2011 (36,96 %), Sari Essayah (kd.) 26.11.2011 (2,47 %), Eva Biaudet (r.) 22.10.2011 (2,70 %) ja Paavo Arhinmäki (vas.) 20.11.2011 (5,48 %).
Vuoden 2018 presidentinvaaleihin puolueilla on siis aikaa noin vuosi selvittää omat ehdokasasettelunsa. Aika on melko lyhyt, jos ehdokkaasta ei ole vielä mitään käsitystä.
Monien puolueiden ehdokasasetteluun vaikuttaa istuvan presidentin Sauli Niinistön ilmoitus jatkosta, jonka hän on sanonut tekevänsä vuoden 2017 keväällä (HS_5.12.2015).
Puolueissa olisi hyvissä ajoin varauduttava myös mahdollisuuteen, ettei Niinistö lähde enää kolmatta kertaa ehdokkaaksi. Olen käsitellyt tuota asiaa kirjoituksessa otsikolla ”Onko 75-vuotias jo liian vanha presidentin tehtäviin? ”, joka löytyy täältä.
****
Suomalaismedian on pidettävä huolta, että seuraavien presidentinvaalien vaaliehdokaskäsittely mediassa perustuu ensisijaisesti vain presidentin keskisimpään tehtävään: ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Aikaisemmissa vaaleissa ei median ehdokaskäsittelyssä ole onnistuttu.
Suomalaismedia ei vielä ole sisäistänyt voimassa olevaa perustuslakia ja sen myötä kaventunutta presidentin tehtäväluetteloa ja toimivaltaa. Vuoden 2012 perustuslain muutoksen myötä presidentti ei ole enää viimeinen päättäjä edes ulkopolitiikassa, vaan se on valtioneuvosto ja eduskunta. Vielä viime vaaleissakin puhuttiin talouspolitiikasta, työttömyyspolitiikasta ja sosiaalipolitiikasta, joiden kanssa presidenttiydellä ei ole enää mitään tekemistä.
Aikaisemmissa vaaleissa media on laittanut ehdokkaita tekemään studioissa mitä erikoisempia asioita. Nuo presidentin tehtäviin kuulumattomat aiheet pitää uskaltaa karsia valliohjelmista ja -jutuista tyystin pois. Median pitää keskittyä vain niihin tehtäviin ja siihen toimivaltaan, jotka presidentille lainsäädännössä on vielä määrätty perustuslain (11.6.1999/731) 5. luvussa.
Puolueet ovat käyttäneet presidentinvaalikampanjaa hyväkseen puolueiden omien etujensa ajamiseen, joille media on antanut otollisen mahdollisuuden käsittelemällä vaalitaistossa myös yleispoliittisia kysymyksiä. Asioita, joilla ei ole ollut mitään tekemistä presidentin tehtävien ja toimivallan kanssa. Presidentin valinta on puhdas henkilövaali, jossa puoluepolitiikka olisi häivytettävä täysin pois.
Kaikki toimittajat eivät myöskään ole olleet ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoita, ja ehkäpä juuri siksi on ollut helpompaa kysellä ehdokkaan piirakantekotaidoista tai kaivella ehdokkaan talousjätteitä roskiksesta kuin keskittyä ulkopolitiikkaan tai Nato-kysymykseen.
Myös puolueella pitää olla vastuullisuus ehdokasta asettaessaan. Viime vaaleissa puolueen omien etujen ajajaehdokkaita olivat ainakin Sari Essayah, Eva Biaudet ja Paavo Arhinmäki, ehkäpä myös Timo Soini. Pekka Haavistokin oli aluksi tällainen, mutta kamppailun myötä hänestä tuli kärkiehdokas.
Puolueiden tule arvostaa presidentti-instituutiota niin paljon, että presidenttivaaliehdokas asetetaan vain pyrkimyksenä presidenttiys, ei omien yleispoliittisten päämäärien esittely.
****
Poliittisilta ajatuksiltaan esimerkiksi ministeri Jaakko Iloniemi olisi sopiva Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien ehdokkaaksi, mutta 84-vuotiaana hän on jo liian vanha presidentintehtäviin. Valitun presidentin tulisi olla kauden päättyessä reilusti alle 75 vuotta, ja myös Sauli Niinistö on jo liian vanha ehdokkaaksi toiselle kaudelle.
Niinistön fyysiset ulottuvuudet ovat jo kaventuneet. Rullaluistelu, jolla hän osoitti vuoden 2006 presidentinvaaleissa 57-vuotiaana dynaamisuuttaan verrattuna Tarja Haloseen, on jäänyt jo täysin pois. Enää ei pelata myöskään jääkiekkoa kuten aikaisimmin vuonna 2007, tai kuten Putinin kanssa pelattiin vielä vuonna 2012 Karjalankannaksella Sosnovossa. Askel on jo lyhentynyt ja myös vatsa on pullistunut. Enää Niinistöä ei nähdä harrastamassa ollenkaan liikuntaa, kuten Koivistoa nähtiin pelaamassa lentopalloa tai kuten Kekkosta nähtiin hiihtämässä ja juoksemassa samanikäisenä 68-vuotiaana presidenttinä.
Äänestäjät arvioivat tarkasti kaiken muun ohella presidenttiehdokkaan fyysiset ominaisuudet sekä ulkoisesta olemuksesta näkyvän terveyden; siis hänen kyvykkyyttä tehtävään. Näin ihminen on tehnyt jo satojen tuhansien vuosien ajan ja tekee jatkossakin. Pitäisi olla terveen ja viriilin oloinen. Sujakka vartalo ja liikunnan harrastus osoittavat, että ihminen pitää itsestään huolta. Nuoremmat presidenttiehdokkaat tulevat haastamaan vanhemmat ehdokkaat myös fyysisten ominaisuuksien, terveydentilan, liikunnallisuuden ja yleisen olemuksen perusteella, mutta se ei missään nimessä ole mikään ratkaiseva tekijä. Fyysinen olemus ja nuorekkuus painavat vain, jos ehdokkaat ovat muutoin henkisiltä kyvyiltään tasavertaisia.
Hyvää fyysistä olemusta ja liikunnallisuutta ei pidä sotkea ruumiilliseen vammaan. Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble hoitaa ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt hoiti tehtäväänsä menestyksekkäästi rullatuolista käsin. Ihmiset arvottavat nimenomaan, kykeneekö poliitikko pitämään edes itsestään huolta. Fyysinen vamma ei tähän arvostukseen vaikuta.
Jokaisen vuoden 2018 presidentinvaaleihin ehdokkaan asettavan puolueen on määritettävä tavoitteeksi saada ehdokas toiselle kierrokselle, joka suurella varmuudella tulee. Kukaan ehdokkaista ei tule saamaan ensikierroksella yli puolia äänistä. Ei edes Sauli Niinistö, jos hän vielä asettuisi ehdolle.
Suomalaisessa politiikassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen osaajakunta on suppea. Osaajakunta on liian suppea. Varteenotettavia ehdokkaita ei ole päässyt jostain syystä kasvamaan. Osaltaan tuo johtuu siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka kiinnostaa kansanedustajia liian vähän, eikä sitä haluta opiskella. Kansanedustajat eivät koe ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vielä omakseen, ja siksi heidän tietämys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ohutta.
Puolueilla on jo ollut ja tulee olemaan vaikeuksia löytää uskottavia ja varteenotettavia ehdokkaita presidentinvaaleihin. Monessa puolueessa moni puolueen kannalta sopivana ehdokkaana pidetty on jo kieltäytynyt: Timo Soini, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma. Riittävät ulko- ja turvallisuuspoliittiset taidot omaavia uskottavia ehdokkaita, joilla myös ikä olisi presidentille sopiva, ei Suomessa juurikaan ole.
Kekkosen ajan perintö presidentistä ulkopoliittisena johtajana painaa edelleen, ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa halutaan ulkoistaa edelleenkin liikaa presidentille. Ruotsissa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko on ollut kautta aikain paljon demokraattisempaa.
****
SDP:n tuleva presidenttiehdokas on tällä hetkellä vielä täysin auki, eikä siitä puolueella ole mitään käsitystä. SDP saattaisi asettua myös Sauli Niinistön taakse, mikäli hän asettuisi toisen kauden ehdokkaaksi. SDP ja Niinistö eivät aja Suomen Nato-jäsenyyttä, ja siksi Niinistö saattaisi sopia SDP:lle. ”Sdp:ssä pohditaan kuumeisesti presidenttiehdokasta – vaihtoehtoina ovat myös Sauli Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen”, oli otsikko Helsingin Sanomain jutussa 8.9.2016 (HS_8.9.2016). Sosiaalidemokraattisesti ajatteleva suurlähettiläs René Nyberg olisi voinut myös olla uusi raikas varteenotettava ehdokas SDP:lle, ellei hän olisi jo 70-vuotias.
Kokoomuksen ehdokas on vielä enemmän auki, jos ja kun Sauli Niinistö ei asetu jatkokauden ehdokkaaksi. Tällä hetkellä Niinistö ei enää alkuunkaan vastaa Kokoomuksen Nato-jäsenyysmyönteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kuinka Kokoomus voisi nyt kannattaa Niinistöä, muttei aikanaan samanlaista politiikkaa harjoittanutta Tarja Halosta? Ulko- ja turvallisuuspoliittisesti kokenein poliitikko Kokoomuksessa on Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen Aleksander Stubb, mutta henkilönä hän herättää myös ristiriitoja.
Vihreissä puheenjohtaja Ville Niinistö halajaa toistamiseen puolueen presidenttiehdokkaaksi kansanedustaja Pekka Haavistoa (Ylen_Ykkösaamu_3.9.2016 , Verkkouutiset_3.9.2016 ja Ilta-Sanomat_21.5.2016). Haaviston paras mahdollisuus oli edellisissä presidentinvaaleissa, ja samaan ilmiöön perustuen hän ei enää voi menestyä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tähän saakka ollut käytännössä sama kuin presidentti Niinistön, eikä hän ole tukenut Suomen mahdollisuutta liittyä Natoon. Haaviston menestyminen edellyttäisi Nato-jäsenyyttä kannattavien äänestäjien saamista taakseen, joten ilman kannanmuutosta hän ei tule pärjäämään loppuun saakka. Vihreissä Heidi Hautala näkee Suomen Nato-jäsenyyden myönteisenä.
Mikäli Timo Soini ei olisi kieltäytynyt liian varhain presidenttiehdokkuudesta, olisi hän varteenotettava äänestysvaihtoehto myös niille äänestäjille, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Ulkoministerin tehtävät on hoidettu hyvin, ja Suomi on ottanut aimoaskelia kohti länttä puolustusyhteistyössä. Soini on Nato-myönteinen. Uskottava Nato-jäsenyysmyönteisyys sekä pieni ulkoisen olemuksen kohennus, ja toinen kierros olisi ollut Soinille uskottavasti käsillä. Perussuomalaisilla ei ole uskottavia ehdokkaista Soinin ja Jussi Niinistön lisäksi. Jokin muu puolueen ehdokas olisi asetettu muista syistä kuin pyrkimyksestä presidentiksi.
Vasemmistoliitolla ja Suomen Kristillisdemokraateilla ei ole asettaa omasta takaa vakavasti otettavaa ehdokasta.
Ruotsalaisella kansanpuolueella uskottavin ehdokas olisi ollut Carl Haglund, joka valitettavasti on jo jättänyt politiikan. Mikäli hän olisi ollut ainoa Suomen Nato-jäsenyysmyönteinen henkilö ehdokkaissa, olisi hän voinut kerätä Nato-jäsenyysmyönteisen äänestäjien äänet keskitetysti ja päästä toiselle kierrokselle.
Puolueiden on syytä ottaa oheinen vinkki todesta, kun he asettavat ehdokkaita tuleviin vaaleihin:
Uskottava ehdokas, joka uskaltaa lisäksi aidosti kannattaa myös Suomen Nato-jäsenyyttä, on melko varma ehdokas toiselle kierrokselle. Niitä ehdokkaita riittää SDP:ssä, Keskustassa, Vihreässä liitossa, Vasemmistoliitossa jne., jotka eivät näe Suomen Nato-jäsenyydessä mitään hyvää, ja heidän kannattajien äänet tulevat jakautumaan usealle Nato-vastaiselle ehdokkaalle. Suomessa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavia on noin 20-25 prosenttia äänestäjäkunnasta, ja se on riittävä määrä saamaan yksi ehdokas kahdesta toiselle kierrokselle. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa 18,76 prosentin kannatus ensimmäisellä kierroksella riitti jatkoon. Toisen kierroksen ratkaisee sitten ehdokkaan paremmat henkilökohtaiset ominaisuudet, ensisijaisesti älykkyys.
NATO:n kurssi Suomessa on laskusuunnassa, jopa oikealla laidalla on herännyt vakava pohdinta siitä, onko NATO oikeasti sitä, minkälaisena sitä on markkinoitu. NATO:a on suuria sisäisiä ongelmia, kulissien takana Yhdysvaltojen heikentynyt asema suurvaltapolitiikassa, ja sen poukkoileva ulkopolitiikka on herättänyt aiheellista keskustelua NATO:n tulevaisuudesta ja sen todellisesta merkityksestä. On hyvinkin mahdollista, että vuoteen 2018 mennessä yliampuvasta NATO-myönteisyydestä tulee ehdokkaalle enemmänkin rasite, kuin etu.
Jos Niinistö ei lähde ehdokkaaksi, on hyvinkin mahdollista, että ehdokasta lähdetään etsimään kokonaan politiikan ulkopuolelta. Tällaisessa tilanteessa mustalla hevosella olisi lähes ainutlaatuiset mahdollisuudet menestyä. Kaikki poliittiset puolueet ovat lianneet pesänsä jollakin tavalla viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, niistä ei kerta kaikkiaan löydy sellaista ehdokasta, joka ei olisi iskenyt käsiään ”siihen ihteensä”, ja jolla olisi kansaa kokoavaa kannatusta yli puoluerajojen. Tässä mielessä keskusta teki ehkä kohtalokkaan virheen, laittamalla kaiken Vanhasen varaan.
En pidä lainkaan mahdottomana ajatuksena, että sellainen suurelle yleisölle nyt tuntematon diplomaatti, kuin esimerkiksi Marja Lehto, ei voisi nousta vaikka presidentiksi asti. Muutaman muun muassa Marja Lehto on ulkomailla erittäin arvostettu ja pidetty henkilö, ja hänen tietämyksensä ja osaamisensa kansainvälisestä lainsäädännöstä ja sopimusmenettelyistä päihittää kyllä mennen tullen viimeaikaiset, ja nyt keskusteluihin nousseet ehdokkaat. Pitää muistaa, että me emme tosiaankaan hae johtajaa Suomelle, vaan taitavaa ulkopoliittista edustajaa, joka kykenee menestyksellisesti puolustamaan maamme etuja kansainvälisillä areenoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Millä perustelet todella naurettavan Nato-väitteesi?
On lähes hölmöläismäistä väittää moista, kun kahden viime vuoden aikana Naton kannatus on suomalaisten keskuudessa noussut huomattavasti ja tämä kaikki yksin Venäjästä johtuvista syistä. Yleinen turvattomuus on Suomessa lisääntynyt ja Venäjään luotetaan yhä vähemmän samalla kun sitä pidetään yhä suurempana uhkana. Poliittisessa keskustelussa Natoa pidetään yhä enemmän esillä vakavana vaihtoehtona, vaikka ylijohdon puolelta koko keskustelua yritetään vaientaa lähes voimatoimin.
Suuri osa asiantuntijaraporteista ja -selvityksistä pitää Nato-jäsenyyttä joko järkevänä vaihtoehtona tai kannattaa sitä viimeisenä turvana Venäjää vastaan. Ruotsissa, joka on lähinaapurimme, Naton kannatus on välillä ollut jo suurempaa kuin sen vastustus. Kaikki porvaripuolueet kannattavat jäsenyyttä ja seuraavat vaalit Ruotsissa voivat olla käänteentekevät myös meidän kannaltamme.
Venäjän romahtaminen on ollut yksi todellinen uhka myös noissa asiantuntijanäkemyksissä, joten nyt kun pakotteet alkavat vihdoin purra ja rahat alkavat loppua Venäjällä, ”ulkoiseen viholliseen” kohdistuva sotilaallisen voimankäytön uhka kasvaa päivä päivältä.
Olen suuresti ihmetellyt, millä välinpitämättömyydellä Suomessa suhtaudutaan asiantuntijoiden varoituksiin ja jopa tosiasiallisesti kenen tahansa nähtävissä oleviin Venäjän aggressioihin. Vuonna 1939 elokuussa Suomen pääministeri oli kuulemma ylpeänä ilmoittanut medialle, että hän oli todella onnellinen siitä, ettei Suomi ollut haaskannut varoja sotilaalliseen varustautumiseen. Hän piti sitä ilmeisen turhana ja otti suomalaisten puolesta riskin. Hän oli myös niin hölmö, ettei nähnyt itänaapurissa uhkaa, vaikka asiantuntijat varoittivat. Noin kolme kuukautta myöhemmin tänne hyökättiin. Ollaanko historiasta jotain opittu?
Ruotsin Nato-selvityksen tekijä Bringeus piti Venäjän hyökkäystä Itämeren alueella epätodennäköisenä, mutta katsoi, että hyökkäyksen aiheuttamat seuraukset olisivat niin katastrofaaliset, että Ruotsin tulee siihen varautua. Bringeus ei halunnut ottaa riskiä vaan antoi suosituksensa ruotsalaisille. Ruotsissa on alettu varautumaan, Suomessa edelleen ollaan sormi nenässä tai takapuolessa ja vähätellään.
Ilmoita asiaton viesti
Itsekin mietin, ketkä olisivat hyviä presidenttiehdokkaita. On vaikea löytää sopivia. Toki onhan meillä ennenkin noussut suuresta tuntemattomuudesta nopeasti eturiviin uusia ehdokkaita: Elisabeth Rehn, Martti Ahtisaari ja itse asiassa myös Pekka Haavisto.
Porvaripuolueet kaavailivat jopa Jorma Ollilaa yhteisehdokkaaksi lyömään Tarja Halosen. Ammattisotilaiden puolelta kenraali Adolf Ehrnrooth olisi varmasti saanut paljon ääniä vielä yli 80-vuotiaana.
Lähtökohta mielestäni presidentinvaaleissa tulee olla, että presidentin pitää olla riittävän nuori niin, että hän kykenee tekemään uusia johtopäätöksiä olosuhteiden muuttuessa, ja kahden kauden jälkeen hänen ikänsä on korkeintaan 70-vuoden tietämillä. Ihmisen vanhetessa vanhoja ajatuskulkuja on yhä vaikeampi päivittää, ihminen urautuu toistamaan vain vanhoja ajatuksia. Suomen presidenttien urautuminen vanhaan on tuottanut myös vaikeuksia, joista Suomi on joutunut myös kärsimään.
Presidenttien ajatusten urautumisen taustalla on kummitellut liiallinen Venäjän-pelko. Esimerkkinä on Baltian maiden tunnustamisen vaikeus 1990-luvun alussa, ja edelleenkin suhtautuminen Suomessa Baltian maihin on Venäjä-lähtöistä. Baltian suhteen – kuten myös Naton suhteen – presidentit ovat eläneet ja elävät helposti menneessä maailmassa.
Presidenttiehdokkaita saattaisi tosiaan tulla myös diplomaattikunnasta tai puolustusvoimista. Mielessäni kävi puolustusministeriön entinen kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Arto Räty (60 v.), jolle puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) antoi potkut. Arto Räty tuntee hyvin läntiset turvallisuus- ja puolustusinstituutiot, ja Suomi varmasti suuntautuisi yhä voimakkaammin länteen ja ennen kaikkea Yhdysvaltoihin.
Myös Rädyn ikä olisi vielä sopiva seuraavalle kaudelle, hän on tällä hetkellä 60-vuotias.
Toisaalta herää kysymys, kuinka hyvin hän tulisi aikaansaavana ja päämäärätietoisena ihmisenä toimeen tiettyjen politiikkojen kanssa. No, tuleminen toimeen eduskunnan enemmistön kanssa riittäisi, ainakaan Kokoomuksen, Suomen Kristillisdemokraattien ja RKP:n kanssa ei olisi mitään ongelmia.
Jos Sauli Niinistö ei asetu Kokoomuksen ehdokkaaksi, Kokoomuksena tiedustelisin Arto Rädyn mahdollisuutta ryhtyä puolueen presidenttiehdokkaaksi. Aleksander Stubb on liian ristiriitainen henkilö presidenttiehdokkaaksi.
Myös RKP:nä tiedustelisin Arto Rädyn mahdollisuutta ryhtyä puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Kokoomus, Suomen Kristillisdemokraatit ja RKP voisivat jopa kysyä Rätyä yhteisehdokkaaksi. Suomeen olisi syntymässä porvaririntama Ruotsin tapaan. Jos Sauli Niinistö ei ole mukana seuraavissa vaaleissa, Räty hakkaisi toisella kierroksella Keskustan Matti Vanhasen tullen mennen, vaikka Vanhasella olisi SDP:n tuki.
Ilmoita asiaton viesti
Päivän Hesarissa Saska Saarikoski ottaa hienosti kantaa iän merkitykseen päivänpolitiikassa. Kohtuullisen räväkkää tekstiä pitkästä aikaa.
Olen itse sitä mieltä, että nykyjohdossa olevat poliitikot aina presidenttiä myöten ovat osoittaneet totaalisen kyvyttömyytensä johtaa maata ja siksi tästä porukasta on täysin turha ottaa ehdokkaita. Räty voisi olla äänestettävä ehdokas yli puoluerajojen, mutta presidentinposti on siinämäärin suomettava, että hänen olisi etukäteen kerrottava selkeästi kantansa ulkopolitiikassa aina Nato-kantaansa myöten. Niinistö on hyvä esimerkki siitä, miten kokoomuslaisesta reservinupseerista tulee yhdessä yössä venäjänpelkoinen rassukka, joka kelpaa jopa vasemmiston ehdokkaaksi jatkossa.
Kävin muuten huvikseni läpi lehtiartikkeleita nykypoliitikkojen kannanotoista Ukrainan tilanteen kehittyessä juuri ennen kuin Venäjä miehitti Ukrainan. Moniko heistä osasi ennustaa Venäjän hyökkäävän Ukrainaan, vaikka Venäjä käytti siellä näyttävästi erikoisjoukkoja? Arvasit oikein, ei kukaan. Suomessa pidettiin asiaa presidenttiä myöten Ukrainan sisäisenä kiistana, vaikka Ukraina itse huusi kovaan ääneen kansainvälistä apua ja kiinnitti huomiota Venäjän samanlaisiin toimiin juuri ennen Georgiaan hyökkäämistä.
Nykypoliitikkomme haluavat ymmärtää Venäjää sen sijaan että he varautuisivat sen luomaa uhkaa vastaan. Jenkkien sanontaa käyttäen he tietävät, että päällemme pissitään Venäjän taholta, mutta he selittävät sen hyvää tekeväksi sateeksi. Selittäjien kuningas Vihreiden Niinistö muuten ilmoitti, että heille riittää se, että on olemassa kansainvälinen oikeus ja Venäjälle tehdään selväksi lain rikkominen. Hehheh, way to go, vihreät.
Ilmoita asiaton viesti
Seuraavissa presidentinvaaleissa olisi todellakin hyvä paneuttua enemmän heidän ulko- ja turvallisuuspolitiikaansa. Mutta ei Nato-kysymys ainoa asia voi olla. Puolueiden tulisi mielestäni etsiä sellaisia ehdokaita, jotka ymmärtävät aiheesta jotain ja joilla olisi kokemusta.
Tähän ikäasiaan toteaisin, että liian nuorikaan ei ole hyvä. Sellaisella ei ole vielä edes juuri kokemustakaan. Itse pidin vuoden ’12 vaaleissa tuolloin 35-vuotiasta Paavo Arhinmäkeä liian nuorena hommaan ja se olikin yksi syistä, miksi en häntä äänestänyt. Eikä kovin nuorella olisi uskottavuutta muiden johtajien silmissä. Muutoin ikä on aika sivuseikka, kunhan terveys on hyvä ja pää toimii.
Ilmoita asiaton viesti
Kun ajokortin omaava ihminen täyttää 70-vuotta, on hänen toimitettava viiden vuoden välein Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille lääkärinlausunto ajokuntoisuudesta ajo-oikeuden säilyttämiseksi ja ajokortin uusimiseksi.
Lääkärinlausuntovaatimus on aiheellinen, ja perustuu siis vain ikään lääketieteellisin perustein. Jos 70-vuotias joutuu toimittamaan lääkärinlausunnon ajokuntonsa osoittamiseksi, olisiko samoilla lääketieteellisellä perusteilla myös presidentin toimitettava, että hän kykenee hoitamaan presidentintehtäväänsä? Onko ajokunnon osoittaminen tärkeämpää kuin kyvyn osoittaminen hoitaa presidentin tehtäviä?
Presidentti Niinistö toimitti julkisuuteen terveysselostuksen 10.9.2016, kun Yle oli tiedustellut presidentin terveydentilaa presidenttiehdokas Hillary Clintonin terveysongelmien siivittämänä.
Selostus oli päivätty päivämäärälle 19.1.2016, ja siihen oli kirjattu ympäripyöreästi: ”Tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu sellaisia oireita tai sairauksia, jotka vaikuttaisivat hänen kykyynsä toimia tehtävässään.”
Tuosta ympäripyöreydestä herää kyllä jatkokysymyksiä:
Onko Niinistöltä todettu sitten yhtään mitään oireita tai sairauksia? 68-vuoden iässä hieman vatsalihavuudesta kärsivillä miehillä alkaa olla ongelmia verensokerin, verenpaineen tai kolesteroliarvojen kanssa. Mitkä ovat em. arvot Niinistöllä? Joutuuko hän syömään diabetes-, kolesteroli- tai verenpainelääkkeitä? Tuossa iässä myös tuki- ja liikuntaelimissä alkaa olla kulumia. Missä kunnossa Niinistön nivelet ovat?
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tuo mielenkiintoista, mutta niin turhan turhaa spekulointia. Niinistö valitaan, jos hän vain ehdolle asettuu ja miksi ei asettuisi? Toiset ja kolmannet sijat mittaavat jossain määrin ehdokkaan taustapuolueen tai puolueiden kannatusta, mutta siinä se sitten onkin.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrän hyvin kritiikin Sauli Niinistöä kohtaan, sillä olen itsekin hyvin pettynyt presidentin ulkopolittisiin manöövereihin, koska oletin ja toivoin, että hän olisi rohkea, eikä pelkäisi Venäjää, vaan johtaisi Suomen turvallisuusliitto NATO:on, koska sekä tunne- että järkisyyt niin vaativat.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomukselle Niinistö on muodostunut hankalaksi tapaukseksi. Kokoomus vieroksui Tarja Halosta henkeen ja vereen vasemmistolaisena, Venäjää ja Putinia liikaa syleilevänä sekä Natoa äärimmäiseen asti vastustavana presidenttinä.
Kokoomus teki suuresti työtä, että presidentti olisi vaihtunut jo vuoden 2006 vaaleissa.
Mitä Kokoomus sai Niinistön presidenttiyden myötä? Ei mitään. Niinistö on ulkopolitiikassaan yhtä Nato-vastainen ja Venäjä/Putin-myönteinen kuin Halonen. Mikään ei ole muuttunut, melkeinpä päinvastoin.
Niinistön vähäistä länsimielisyyttä ja suurta Venäjä-mielisyyttä kuvaa hyvin se, että Paavo Väyrynen kannattaa ja Eero Heinäluoma on kannattamassa häntä jatkokaudelle.
Kuinka Kokoomus Nato-jäsenyyden kannattajapuolueena ja Nato-asiasta puoluekokouspäätöksen tehneenä voisi ottaa presidenttiehdokkaakseen seuraavissa vaaleissa Niinistön?
Ilmoita asiaton viesti
Äänestin Niinistöä, mutta pelkäsin jo silloin, että hän tulee taipumaan Venäjän uhkailujen edessä. Niinistön toimiessa eduskunnan puhemiehenä, kieltäytyi tämä tapaamassa Suomessa vierailulla olevaa Dalai Lamaa, ettei Kiina suutu. Merkit tietynlaista selkärangan puutteesta olivat jo silloin ilmassa. Toisaalta ymmärrän presidenttiä, jos/kun tämä,on joutunut Putinin uhkailun kohteeksi. Emme tiedä, että millä Putin on uhkaillut, mutta luulen että tästä maasta ei sellaista politiikkoa löydy, kuka sen kestäisi taipumatta, etenkin jos vaakakupissa on maamme itsenäisyys.
Ilmoita asiaton viesti