Venäjä 2017, kolme skenaariota

Vaalikaudella 2003-2007 eduskunnan tulevaisuusvaliokunta halusi syventää tietoutta naapurimaa-Venäjän kehityksestä ja päätti teetättää Venäjä-selvityksen, jossa arvioitaisiin Venäjän kehitystä vuodesta 2007 vuoteen 2017. Selvityksen tavoitteeksi asetettiin tuottaa eduskunnan ja laajempaankin käyttöön aineisto Venäjän nykytilasta sekä tulevaisuusnäkymistä.

Venäjä-selvityksen pohjaksi tulevaisuusvaliokunta asetti Venäjä-keskusteluryhmän, johon kuuluivat kansanedustajista Mikko Elo (sd.), Hanna-Leena Hemming (kok.), Kyösti Karjula (kesk.), Jyrki Kasvi (vihr.), Matti Kauppila (vas.), Marjo Matikainen-Kallström (kok.), Simo Rundgren (kesk.), Päivi Räsänen (kd.), Esko-Juhani Tennilä (vas.), Astrid Thors (r.), Unto Valpas (vas.), Pekka Vilkuna (kesk.) ja Harry Wallin (sd.).

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana toimi vaalikaudella 2003-2007 Kokoomuksen kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen, ja Venäjä-keskusteluryhmän puheenjohtajana toimi Vasemmistoliiton kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä.

Raportin otsikolla ”Venäjä 2017, kolme skenaariota” toimittivat Osmo Kuusi, Hanna Smith ja Paula Tiihonen.

Filosofian tohtori ja dosentti Osmo Kuusi on tulevaisuudentutkija, valtiotieteiden tohtori Hanna Smith on Aleksanteri-instituutin tohtoritutkija sekä Venäjän asiantuntija ja hallintotieteiden tohtori ja dosentti Paula Tiihonen on tulevaisuusvaliokunnan valiokuntaneuvos.

92-sivuisen raportin päiväys on 19.1.2007 ja se löytyy täältä. Raportissa pyrittiin arviomaan vuonna 2007, miltä Venäjä näyttää ja mikä on ollut Venäjän kehitys vuonna 2017.

Nyt vuoden 2017 alkuun aikaa on enää kolme kuukautta ja on oikea aika jo analysoida, kuinka hyvin raportin kirjaukset ja ennusteet ovat pitäneet paikkansa.  

On varsin rohkeaa yrittää arvioida jonkin maan – etenkin Venäjän-tapaisen maan – kehitystä kymmenen vuoden päähän ja antaa kehityksestä lisäksi toimintasuositukset. Nyt kun tuota Venäjä-raporttia lukee, siinä on jokaisessa eri skenaariossa asioita, joiden kehityskulku ei ole toteutunut etenkin tarkastelujakson viimeisinä vuosina. Raportin toimenpidesuositukset vaikuttavat tämän päivän valossa jopa koomisilta verrattuna tapahtuneiden asioiden rajuuteen Venäjällä ja Venäjän lähiympäristössä Venäjän aikaansaamana.

Yllättäviä käänteitä on vaikea ennustaa niinkin pitkällä tarkastelujaksolla kuin 10 vuotta, ja asiat perustuvat helposti olettamuksiin ja raporttien laatijoiden mieltymyksiin. Suomelle ja suomalaisille on helppoa toivoa Venäjästä kaikkea hyvää, ja se on aistittavissa myös tuosta raportista. Suomalaisille on helppo nähdä kaikki Venäjää koskevat asiat liian positiivisesti ja niin, että ne olisivat myös Suomen edun ja toiveiden mukaisia. Meillä on halukkuutta kaunistella Venäjää koskevat asiat.

Vastaisuudessa eduskunnassakin on syytä harkita tarkkaan, missä laajuudessa tehdään ylipäätään sellaisia tutkimuksia ja selvityksiä, joissa yritetään arvioida pitkälle tulevaisuuteen asioita, joihin emme voi itse vaikuttaa. Sen sijaan omaa toimintaa ohjaavia toimintamalleja ja doktriineja voidaan hyvin laatia 5-10 vuodelle ohjenuoraksi, koska niiden toteutumiseen voimme itse vaikuttaa. Muita kuin itseämme koskevien selvitysten ja tutkimusten aikajanaksi tulevaisuuteen tulisi aina olla korkeintaan viisi vuotta – siis noin yksi presidentti- tai parlamenttikausi -, mitä olisi pidettävä ehdottomana ylärajana. Pidemmälle tulevaisuuteen ulottuvien raporttien sisältö osoittautuu varsin pian hyödyttömäksi.

                                                                                            ****

Raporttiin on kirjoitettu kolme eri skenaariota Venäjän kehityskulusta 10 vuoden aikana vuosina 2007-2017, ja nuo skenaariot on raportissa otsikoitu: 1. Energiaosaamisella globaaliksi vaikuttajaksi, 2. Monipuolistuva mosaiikki-Venäjä ja 3. Kovan vallan Venäjä/Vahvojen vallan Venäjä.

Raportin ensimmäinen Energiaosaamisella globaaliksi vaikuttajaksi -skenaario on kirjattu raportin todennäköisemmiksi Venäjän kehityskuluksi (raportin sivut 36-38). Pääsääntöisesti skenaario ei ole toteutunut, mutta toki siinä on myös kirjauksia, jotka ovat tapahtuneet. Energiaosaamisella Venäjästä ei todellakaan tullut globaalia vaikuttajaa, joten edes otsikko ei ole nyt 10 vuoden jälkeen tehtävässä tarkastelussa relevantti.

Ohessa on koottuna muutamia Venäjän energiaan liittyviä opportunistisia lauseita ja kappaleita lainauksena raportista, joista ei ole tullut totta:

• ”Venäjän korkein valtiojohto ja monopoliyritysten johtohenkilöt oivalsivat, että [energia]tuotannon monipuolistaminen oli ratkaisevan tärkeää sekä yhtiöiden itsensä että Venäjän talouden kannalta.” Blogikirjoittajan kommentti: energiatuotanto ei ole Venäjällä monipuolistunut, päinvastoin. Mitään energiaan liittyvää oivallusta ei ole tapahtunut.

• ”Energiayhtiöiden ammatillisesti pätevä johto oivalsi vuoden 2008 vaiheilla, että sen mahdollisuudet kerätä pysyvästi voittoja energiasektorilta edellyttivät toiminnan laajentamista energiasektoria sivuaville aloille kuten energiatekniikan laitteisiin ja kulkuvälineisiin.” Blogikirjoittajan kommentti: uusi energiateknologia tulee Venäjälle edelleenkin ulkomaita, ja lännen asettamat talouspakotteet ovat osoittaneet, miten haavoittuvainen ja riippuvainen Venäjän energiatuotanto on ulkomaisesta teknologista. Kylmillä Arktisilla alueilla toimiminen perustuu täysin länsiteknologiaan.

• ”Venäjän valtava pinta-ala ja hyvin monipuoliset raaka-ainevarat ovat tarjonneet erinomaisia mahdollisuuksia uusiin energiatekniikan innovaatioihin, uusien energialähteiden käyttöönottoon ja entisten energialähteiden tehokkaampaa hyödyntämiseen.” Blogikirjoittajan kommentti: noin ei ole todellakaan tapahtunut. Mitään energiatekniikan innovaatioita ei Venäjällä ole tapahtunut, uusia energialähteitä ei juurikaan ole otettu käyttöön, ja myöskään energialähteiden tehokkaampaa hyödyntämistä ei ole tapahtunut.

• ”Venäjästä on tullut yksi maailman metsäteollisuuden ja puunjalostuksen keskittymistä, joka hallitsee suurta osaa maailman metsävaroista ja on kehittämässä omaperäistä teknologiaa ottaen oppia länsimaissa käytössä olevasta teknologiasta.” Blogikirjoittajan kommentti: Venäjä ei hallitse mitään osaa maailman puujalostuksesta eikä metsäteollisuudesta. Venäjä on metsään liittyvien teknologia-alojen todellinen takapajula verrattuna vaikkapa Suomen metsäteollisuuden biomassahankkeisiin ja Suomen metsään perustuvaan biotalouteen.

• ”Venäjän valtiojohto on havainnut energiayhtiöiden tehostuneen ja monipuolistuneen toiminnan tärkeäksi erityisesti kahdelta kannalta. Ensinnäkin valtiojohto ymmärsi jo 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, että Venäjä voi rauhanomaisesti ylläpitää vaikutusvaltaansa maailmassa vain energianvientinsä kautta.” Blogikirjoittajan kommentti: Venäjä ei todellakaan ylläpidä rauhanomaisesti vaikutusvaltaansa maailmassa energianvientinsä kautta, päinvastoin. Venäjä pitää yllä vaikutusvaltaansa sotatoimin ja aggressiivisesti energian avulla. EU:n komissio on laatimassa ohjelmia, jolla EU-maiden energiariippuvuutta Venäjästä vähennettäisiin. Venäjä koetaan epäluotettavaksi energiatoimittajaksi.

Sen sijaan Energiaosaamisella globaaliksi vaikuttajaksi -skenaariossa on arvioitu paremmin Venäjän ja Kiinan välinen energiayhteistyö sekä Venäjän energiakuljetusten aikaansaama kasvava sotilaallinen paine Itämerellä:

• ”Venäjä on lisännyt energia-alan yhteistyötä Kiinan kanssa, mutta Kiina koetaan toisaalta kilpailijaksi. Kaasutoimitukset Kiinaan aloitettiin vuonna 2011. Epäluuloisuutta Kiinan ja Venäjän välillä kuvastaa kuitenkin se, että Itä-Siperian öljyputkea ei ole liitetty Kiinan öljyputkiverkostoon.”

• ”Suomen rajojen läheisyydessä Pietarin alueen strategisen infrastruktuurin sekä öljyn ja kaasun kuljetusreittien suojaaminen korostuu Venäjän asevoimien tehtävissä ja näkyy Suomen meri- ja maarajojen läheisyydessä myös lisääntyvänä sotilaallisena aktiviteettina. Koivistolle rakennetut suuret öljyterminaalit sekä merenalainen kaasuputki Säkkijärveltä Saksan Greifswaldiin ovat lisänneet Venäjän asevoimien sukellusvenein ja vartioaluksin tapahtuvaa suojaus- ja partiointitoimintaa.”

                                                                                            ****

Raportin toinen ja myönteisin Monipuolistuva mosaiikki-Venäjä -skenaario ei ole toteutunut miltään osin (raportin sivut 38-40). Skenaario on niin kaukana toteutuneesta, ettei sitä ole syytä kommentoida tässä kirjoituksessa miltään osin. Skenaariossa Venäjä olisi monelta osin lähellä länsimaista demokratiaa. Skenaariossa lähimpänä tapahtunutta on seuraava kappale ja siinäkin vain energianvientitulojen laskun osalta:

• ”Vaurastunut ja hyvin koulutettu keskiluokka on ottanut johtajan roolin Venäjän uudistamisessa. Perinteisten vallanpitäjien ote herpaantui, kun Venäjän saamat energianvientitulot laskivat selvästi. Pääsyynä energiasektorin taantumaan oli ulkomaisten toimijoiden sulkeminen pois Venäjän energiamarkkinoilta vuodesta 2006 lähtien.”

Energian hinta romahti vuoden 2008 talouskriisin seurauksena ja ajallisesti Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014. Suurimmat vaikuttimet Venäjän energianvientitulojen romahdukseen ovat olleet energiahinnan lasku ja jossain määrin lännen asettamat talouspakotteet, ei suinkaan Venäjän toteuttama ulkomaisten toimijoiden sulkeminen pois Venäjän energiamarkkinoilta. Ulkomaiset toimijat ovat vetäytyneet tai ovat vetäytymässä oma-aloitteisesti Venäjältä energian hinnanlaskun, asetettujen talouspakoteiden ja haasteellisen toimintaympäristön siivittäminä.

                                                                                            ****

Raportin kolmas ja lähimpänä toteutunutta kehitystä on Kovan vallan Venäjä/Vahvojen vallan Venäjä -skenaario (raportin sivut 41-42). Tuo skenaario on toteutunut lähes täydellisesti. Kolmannessa skenaariossa on ennustettu oikein myös Venäjän sotatoimet Etelä-Kaukasiassa (Armenian, Azerbaidžanin ja Georgian alueella), kun Venäjä soti Georgiassa vuonna 2008. Myös Venäjän käymää Ukrainan sotaa vuodesta 2014 ei kolmannessa skenaariossa ole poissuljettu, kun kirjoitetaan ”Sotia Etelä-Kaukasiassa ja muualla käydään isänmaallisessa hengessä venäläistä väestöä puolustaen”. Sen sijaan Venäjän Syyrian sotaa vuodesta 2015 ei ymmärrettävästi osattu ennustaa vielä vuonna 2007.

Tutkijakirjoittajat kysyvät itseltään: ”Onko tällainen skenaario edes mahdollinen?”, ja skenaario on kirjattu raportissa epätodennäköisemmäksi ja epämieluisammaksi eli kolmanneksi.

Skenaariossa on muun muassa osuvasti kirjoitettu:

• ”Venäjää hallitaan skenaariossa pelolla.”

• ”Epäluottamuksen ilmapiiri voi liittyä suhteisiin sekä Venäjällä että Venäjän ulkopuolelle. Venäjällä epäluottamus voi kohdistua paitsi henkilöiden välisiin suhteisiin myös instituutioihin: oikeuslaitokseen, vaalien rehellisyyteen, virkamiesten lahjottavuuteen ja yritysten keskinäisten sopimusten pitävyyteen. Epäluottamuksen ilmapiirissä on yleisesti vallalla käsitys, että vain tyhmä on rehellinen.”

• ”Venäjän suhtautumisessa ulkomaalaisiin on paljon merkkejä epäluulon ilmapiiristä. Ulkomaisten toimijoiden tulkitaan olevan vihamielisiä Venäjälle ja jopa syitä Venäjän ongelmiin. Erityisesti epäillään humanitaaristen arvojen suojaverhossa toimivaa salaliittoa, joka uhkaa Venäjän valtiollista suvereniteettia ja alueellista eheyttä. Tällaisen ajattelutavan yleistäminen koskemaan yleisesti ulkomailta käsin toimivia kansalaisjärjestöjä kieltäen niiden rahoittaman toiminnan Venäjällä on epäilemättä skenaarion suuntainen epäluuloa ja pelkoa ruokkiva kehityskulku.”

• ”Skenaariota edistävät autoritaariset ja voimaa ihannoivat arvot.”

• ”Valtaa pitävä eliitti muodostuu nyt vuonna 2017 erityisesti niistä, jotka hallitsevat salaista poliisia, armeijaa ja suuria energiayhtiöitä. Heidän lisäkseen eliittiin kuuluvat julkisen hallinnon vain paikoilla toimivat.”

• ”Viranomaiset ruokkivat aktiivisesti epäilyjä siitä, että ulkomaiset kansalaisjärjestöt uhkaavat järjestystä ja venäläisyyttä. Sotia Etelä-Kaukasiassa ja muualla käydään isänmaallisessa hengessä venäläistä väestöä puolustaen. Keski-Aasiaa ja Ukrainaa pyritään salaisen poliisin operaatioin pitämään Venäjän valtapiirissä. Valko-Venäjän kanssa on rakennettu tiivis valtioliitto.”

• ”Tiedotusvälineet ovat eliitin hallinnassa. Myös internet on otettu tarkkaan valvontaan. Kansalaisten oikeusturva ja varsinkaan tasavertainen kohtelu oikeudessa ja henkilökohtaisessa turvallisuudessa ei toteudu lainkaan nyt vuonna 2017.”

• ”Armeijan kehittämisessä ja tehtävissä pyritään luomaan mielikuvaa edelleen vahvasta suurvallasta. Rajoitteen muodostavat kuitenkin puolustukseen kohdistettavissa olevien varojen rajallisuus.”

• ”Ainakin puheiden tasolla suurvaltasuhteissa on palattu kylmän sodan kaltaiseen asevarustelukilpailuun ja molemminpuoliseen epäluottamukseen. Venäjän asevoimat korostavat uhkakuvia, joiden vastapainoksi asevoimia kehitetään; Yhdysvallat, (Nato), Kiina sekä islamilainen fundamentalismi.”

• ”Venäjä suhtautuu jyrkän kielteisesti Naton laajentumiseen ja pyrkii eri menetelmin painostamaan intressipiiriinsä kuuluvia maita pysyttelemään Naton ulkopuolella. Vastavoimana Nato-laajentumiselle Venäjä kehittää omia liittolaissuhteitaan. Uskollisin liittolainen on Valko-Venäjä, jonka asevoimien 85 000 hengen vahvuiset joukot viipymättä konfliktitilanteessa vahventavat Venäjän läntisen strategisen suunnan joukkoja. Lisäksi Venäjä on saanut houkutelluiksi osan IVY-maista mukaan aktiiviseen Naton vastaiseen toimintaan edullisin kaasutoimituksin.”

• ”Sotilaallisen toiminnan kannalta tarkasteltuna Suomi ja Ruotsi sekä Baltian maat kuuluvat Pietarin ja Moskovan ilmapuolustuksen torjuntavyöhykkeeseen. Strategisia suojattavia kohteita Suomen lähialueilla ovat Pietari sekä Murmansk ja Kuolan alue kokonaisuudessaan. Venäjän asevoimat ovat vuoden 2006 jälkeen lisänneet sukellusvenein ja vartioaluksin tapahtuvaa suojaus- ja partiointitoimintaa Itämerellä. Laivastoa Itämerellä vahvistettu jopa hieman enemmän, kuin mitä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hyväksytyssä asevarusteluohjelmassa esitettiin. Ohjelman mukaisesti Itämeren laivasto on saanut kymmenen uutta fregattia ja uusia dieselsukellusveneitä. Pohjoinen laivasto on saanut 5 uutta ydinsukellusvenettä.”

Juuri noin siis suurin piirtein on käynyt, mitä epätodennäköisimpänä pidettyyn skenaarioon on kirjattu, ja johon raportin kirjoittajat eivät itsekään uskoneet. Skenaariossa vain ajankohta-arviot ja vivahteet hieman heittävät, muttei itse asiat ja kehityskulku.

Tulevaisuutta käsittelevien raporttien draamaan kuuluu kirjata kirjoitushetkellä oleva mieluisin kehityskulkuvaihtoehto ja pari muuta epätodennäköisempää vaihtoehtoa, joista toinen on yltiöpositiivinen ja toinen yltiönegatiivinen.

Tässä tapauksessa yltiöpositiivinen skenaariovaihtoehto on Monipuolistuva mosaiikki-Venäjä -skenaario ja yltiönegatiivinen skenaariovaihtoehto on Kovan vallan Venäjä/Vahvojen vallan Venäjä -skenaario. Näin korostetaan sitä vaihtoehtoa, minkä toivotaan ja uskotaan toteutuvan, ja tässä tapauksessa sen on ensimmäinen Energiaosaamisella globaaliksi vaikuttajaksi -skenaario, joka sekin on nyt osoittautunut sangen yltiöpositiiviseksi vaihtoehdoksi.

Eduskunnan tulevaisuuslautakunta ei liene etenkään tuota yltiönegatiivista skenaariovaihtoehtoa paljon aikanaan lukenut ja vielä vähemmän ottanut sitä tosissaan, niin epätodennäköisenä sitä vielä vuona 2007 pidettiin.

Nyt kaikkein epätodennäköisemmästä vaihtoehdosta – johon kukaan ei vuonna 2007 uskonut alkuunkaan – tuli totta.

                                                                                            ****

Raportissa on myös kuusi ehdotusta Suomelle siitä, miten Venäjän kanssa tulisi toimia 10-vuotisjaksolla 2007-2017 (raportin sivut 43-46). Ehdotukset ovat poliittisen tulevaisuusvaliokunnan käsittelemiä, eivätkä siis raportin kolmen tutkijakirjoittajan laatimia.

Nuo ehdotukset ovat otsikoitu seuraavasti: 1. Suomalaisten Venäjä-osaaminen, 2. Yhteistyö Venäjän vientisektorin monipuolistamiseksi, 3. Pk-yritysten mukaan pääsyn turvaaminen, 4. Osallistuminen Venäjän terveyden, koulutuksen, maatalouden ja asumisen ohjelmiin, 5. Lähialueyhteistyö ja pohjoinen ulottuvuus ja 6. Laaja Venäjä-politiikkaohjelma.

Kaikki ehdotukset käsittelevät Suomen ja Venäjän välistä kaupanvaihtoa ja talousyhteistyötä sekä yleistä maiden välistä kanssakäymistä ns. pehmeissä arvoissa. Otsikot ovat kuin YYA-ajan Suomi-Neuvostoliitto-yhteistyökommunikeasta. Vuonna 2007 kirjattuja ehdotuksia on kalseaa lukea vuonna 2016. Todella noinko Suomessa ajateltiin vielä 10 vuotta sitten?

Raportti tulevaisuuslautakunnan kirjaamana pettävät pahiten juuri näissä toimenpide-ehdotuksissa, mikä on ollut ominaista Suomessa aina näihin päiviin saakka, kun Venäjästä voitiin kirjoittaa vain positiivisesti ja joka asiaa hieman kaunistellen. Vasta viimeisimmissä Venäjää koskevissa tänä vuonna ulkoasiainministeriön julkaisemissa tutkimuksissa ja selonteoissa Venäjää on uskallettu katsoa realistisemmin.

Skenaarioiden jälkeinen raporttiosuus siis pettää pahasti toimenpidesuosituksissa. Noita toimenpidesuosituksia ei ole mitenkään linkitetty kolmeen eri skenaarioon. Tulevaisuuslautakunnan mukaan siis kaikki toimenpidesuositukset olisivat voimassa riippumatta siitä, miten ja minkä skenaarion mukaan kolmesta Venäjä kehittyisi seuraavan kymmen vuoden aikana. Tuo kuvastaa tulevaisuusvaliokunnan vankkaa uskoa, ettei Monipuolistuva mosaiikki-Venäjä -skenaarion eikä etenkään Kovan vallan Venäjä/Vahvojen vallan Venäjä -skenaarion toteutuminen olisi mahdollista.

Kolmatta skenaariota – sitä, mikä on nyt toteutunut –  ei tulevaisuuslautakunta analysoi ja käsittele siis ollenkaan toimenpide-ehdotuksissa. Raportissa ei kirjoiteta sitä, miten Suomen tulisi toimia, jos Venäjä käyttäytyy niin kuin kolmanteen skenaarioon on kirjoitettu ja niin kuin todellisuudessa on tapahtunut korostetusti vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen.

Vuonna 2007 eduskunnan tulevaisuuslautakunta näki Venäjän hyvin eri tavoin kuin Suomen puolustusministeriö ja puolustusministeri Jyrki Häkämies syyskuussa 2007 Washingtonissa pitämässä kuuluisassa Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheessaan. Puheessa puolustusministeri totesi Venäjän palanneen voimapolitiikkaan jo vuonna 2007. Puheessa Häkämies mm. totesi: ”Ne, jotka kylmän sodan päätyttyä julistivat geopolitiikan kauden loppuneen Pohjois-Euroopassa, olivat yksinkertaisesti väärässä.”

Tänä vuonna Venäjään liittyvä tutkimus on myös valtionhallinnossa mennyt vauhdilla eteenpäin niin, että tuttu kylmän sodan aikainen ystävyysliturgia on jäänyt taka-alalle ja realismi on otettu ohjenuoraksi.