Tämän takia Nord Stream 2 voi olla niin tuhoisa Euroopalle

Kirjoitin toissa päivänä Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta koskevan kirjoituksen otsikolla ”Ruotsi ei anna satamaa venäläisille Gotlannista – Suomi antoi jo Kotkasta”, jossa käsittelin uusista Itämereen sijoitettavista kaasuputkista syntyviä turvallisuuspoliittisia riskejä Suomelle, Ruotsille ja Baltian maille. Kirjoitus löytyy täältä.

Tämä kirjoitus on jatkoa tuolle kirjoitukselle, ja tässä kirjoituksessa on tarkasteltu esimerkinomaisesti, millaista vahinkoa Venäjä voisi maakaasullaan ja ennen kaikkea Itämeren kaasuputkilla koko läntiselle Euroopalle synnyttää.

Venäläinen maakaasu kuljetetaan tällä hetkellä pääosin kolmen kaasuputkilinjaston kautta Eurooppaan, ja nuo linjastot ovat Nord Stream-, Jamal-Eurooppa- ja Ukrainan linjasto. Muut linjastot ja yksittäiset putket ovat vähäisempiä.

Nykyisen vuodesta 2011 toiminnassa olevan Nord Stream -kaasuputken välityskyky 55 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa, ja myös Nord Stream 2 -kaasuputken välityskyky tulisi olemaan 55 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Jamal-Eurooppa-kaapuputken välityskyky on puolestaan 33 miljardia kuutiometriä.

Ukrainan kaasupistolinjasto on hyvin moniputkainen ja hajautunut, ja se koostuu useista linjoista, joilla on myös monta nimeä. Venäjältä tulevat tai Venäjän kautta tulevat päälinjat ovat nimeltään ”Brotherhood”-kaasuputkilinja (Urengoy-Pomary-Uzhgorod-kaasuputki tai Länsi-Siperian kaasuputki, venäjän kielellä Газопровод Уренгой-Помары-Ужгород) ja Soyuz-kaasuputkilinja (venäjän kiellellä Газопровод Союз tai Оренбург – Западная граница СССР), ja noillakin linjastoilla on siis monia eri nimiä. ”Brotherhood”-kaasuputkilinjan välityskyky on 32 miljardia kuutiometriä, Soyuz-kaasuputkilinjan välityskyky on niin ikään 32 miljardia kuutiometriä.

Kaiken kaikkiaan Ukrainaan tulevien kaasuputkien välityskyky Venäjältä on 288 miljardia kuutiometriä vuodessa ja Ukrainasta lähtevien kaasuputkien välityskyky on 178 miljardia kuutiometriä vuodessa, joissa Eurooppaan suuntautuvien kaasuputkien välityskyky on 142 miljardia kuutiometriä vuodessa (lähde). Joidenkin lähteiden mukaan Ukrainasta Eurooppaan suuntautuvien kaasuputkien välityskyky olisi 155 miljardia kuutiometriä vuodessa (lähde), joten suuruusluokkana 140-150 miljardia kuutiometriä vuodessa lienee oikea.

Vielä vuonna 2013 Venäjä vei Ukrainan läpi Eurooppaan maakaasua 82,1 miljardia kuutiometriä, mikä tuolloin vastasi 49 prosenttia Venäjän kaasunviennistä ja 15 prosenttia Euroopan kaasunkulutuksesta (lähde, joka perustuu International Energy Agencyn aineistoon: lähde).

Krimin niemimaan miehityksen ja kevään 2014 jälkeen Venäjän peruuntuneet kaasuputkihankkeet ovat Mustanmeren ali Venäjältä Eurooppaan kulkeva South Stream-kaasuputkihanke ja Turkin kautta kulkeva Turkish Stream-kaasuputkihanke. Turkish Stream-kaasuputken välityskyky olisi 63 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa ja South Stream-kaasuputken välityskyky 30 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Nyt Turkki ja Venäjä ovat uudestaan virittelemässä noita kaasuputkihankkeita, ja Turkish Stream-kaasuputkihanke on etusijalla (10.10.2016 Venäjä ja Turkki allekirjoittivat asiaa koskevan sopimuksen Istanbulissa).

Tällä hetkellä rakennettujen keskeisimpien kaasuputkistojen välityskyky Venäjältä Eurooppaan on karkeasti noin 230 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa (55 + 33 + 142 miljardia kuutiometriä vuodessa), ja Nord Stream 2 -kaasuputkien rakentamisen jälkeen –  jos Nord Stream 2 -putkistot rakennetaan – 285 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Kaiken kaikkiaan Venäjän kaikkien suunnittelemien kaasuputkihankkeiden välityskyky olisi peräti 390 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa (lähde), mikäli myös mm. Turkin ja Mustanmeren kautta kulkevat kaasuputket rakennuttaisiin.

                                                                                             ****

EU:n suurimat maakaasun tuojat ovat Venäjä ja Norja. Muut merkittävät maakaasumyyjät EU-maille ovat Algeria ja Qatar. EU:n nesteytetty maakaasu (LNG) tulee pääosin Qatarista.

Suurin maakaasun tuoja EU-maihin lienee vielä tällä hetkellä Venäjä, mutta se menettää jatkuvasti asemiaan. Myös EU:n oma tuotanto maakaasussa on kohtuullista, vuonna 2010 noin 191 miljardia kuutiota, joka vastasi tuolloin lähes puolta kokonaiskaasunkulutuksesta (lähde). Vuonna 2011 Venäjän kaasunvientiosuus EU:hun oli enää 22,1 prosenttia EU:n kokonaiskulutuksesta, kun Norja oli noussut jo kantaan 20,1 prosentin osuudella. Vuonna 2005 vastaavat luvut olivat 24,6 prosenttia (Venäjä) ja 14,8 prosenttia (Norja). Norja tulee ohittamaan Venäjän EU:n suurimpana maakaasutoimittajana, ellei ole sitä jo tehnyt.

Vuonna 2015 28 EU-maan yhteenlaskettu maakaasukulutus oli alustavasti tilastoituna 426,3 miljardia kuutiometriä vuodessa (lähde). Venäjän tuontiosuus tuosta oli noin 95 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa, ja Norja on vain hieman pienempi, noin 85 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Gazpromin tilastojen mukaan kaiken kaikkiaan vuonna 2015 Venäjältä länteen mukaan lukien Turkki vietiin noin 130 miljardia kuutiota maakaasua. Turkin osuus on noin 27 miljardia kuutiota, ja Saksaan vietiin 45 miljardia kuutiota, kun tämänhetkinen Itämeren putkien välityskyky on 55 miljardia kuutiota (lähde).

Maakaasuun liittyvissä tilastoluvuissa on hieman heittoa eri tilastoissa, mutta suuruusluokat ovat samoja 0-10 miljardin kuutiometrin tarkkuudella.

Lähdetetään jäljempänä seuraavassa luvussa esitetystä siitä, että Venäjän tämän hetkinen tuonti EU-maihin on noin 90-110 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa. Venäjältä jatkossa tulevat kaasuputket kykenisivät kattamaan lähes kokonaan EU:n noin 420-430 miljardin kuutiometriä kaasuntarpeen jopa lähes 90 prosenttisesti, jos välityskapasiteetti olisi Venäjän suunnittelemat 390 miljardia kuutiometriä. Jos Nord Stream 2 toteutuu, Venäjä kykenisi kaasuputkien välityskyvyllä mitattuna kattamaan jo lähes 70 prosenttia EU:n kokonaistarpeesta, kun putkistojen välityskyky olisi 285 miljardia kuutiometriä.

                                                                                             ****

Miksi Nord Stream 2 on sitten niin vaarallinen sitten Euroopan turvallisuudelle?

Kysymys on Venäjä-Saksa-suhteista, jotka voivat kehittyä maakaasun kautta koko Euroopalle epäedullisiksi Saksan liiallisen Venäjä-myötämielisyyden ja Venäjälle syntyvien painostusmahdollisuuksien myötä.

Neljän Itämereen tulevan Nord Stream -kaasuputken välityskapasiteetti on yhteensä 110 miljardia kuutiometriä vuodessa Nord Stream 2 -vaiheen valmistuttua. EU-maat voisivat tällä hetkellä tuoda kaiken Venäjältä ostamansa maakaasun – 90-110 miljardia kuutiometriä – Itämerta pitkin Saksaan, ja muut linjat voitaisiin sulkea: niin Puolan kuin Ukrainan kautta kulkevat linjat. Eipä ihme, että itäiset EU-maat Suomea lukuun ottamatta vastustavat ankarasti Nord Stream 2 -kaasuputkien vetämistä Itämeren syvyyksiin.

Maakaasun tuonnissa yhdenkään EU-maan asema ei saa muodostua ratkaisevaksi. Kaasu ei saa kulkea vain Saksan kautta Venäjältä Eurooppaan. Itämeren Nord Stream -kaasuputkien 110 miljardin kuution kapasiteetti merkitsisi, että Venäjä ja Saksa voisivat keskenään sopien tuoda jo kaiken EU:n Venäjältä tarvitseman maakaasun.

Venäjä voisi tällöin uhkaustoimenpiteenä sulkea muut kaasulinjat, ja tehdä Saksasta sen jälkeen itselleen kuninkaantekijän. Tämän jälkeen, kun Venäjä olisi sulkenut sitä ennen muut linjat Eurooppaan jättäen vain Itämeren Saksaan johtavan putkiston ainoaksi toimivaksi, Saksan olisi pakko suostua kaikkiin niihin vaatimuksiin, jota Venäjä esittää, ettei myös Saksan kaasuputkilinjoja suljettaisi.

20-25 prosenttia EU:n maakaasusta tulee edelleenkin Venäjältä ja monessa Itä-Euroopan maassa itäkaasun riippuvuus on kriittinen, ja siksi ilman venäläistä itäkaasua ei EU yllätettynä selviäisi. 90-110 miljardia kuutiometriä venäläistä maakaasua ei korvata äkkiseltään muualta.

Venäjä voisi päätyä tällaiseen yllättävään ratkaisuun tilanteessa, jossa se olisi huomannut olevansa tulossa toisarvoiseksi tekijäksi EU:n maakaasutoimittajana Norjaan verrattua, eikä näkisi toimistaan olevan enää erityistä haittaa kaupankäynnin luotettavuudelle. Samaan tilanteeseen voitaisiin ajautua hiljalleen hivuttautuen: pikkuhiljaa Itämeren kautta virtaavan kaasun määrää kasvatettaisiin ja muiden reittien kautta määriä laskettaisiin. Venäjä voi ohjata kaasutoimituksia eri putkistoissa kaasuhinnoittelulla.

Saksan aseman vahvistuminen EU:ssa entisestään venäläisen kaasun avulla saattaisi EU:n ja Venäjän välisessä syvässä kriisissä hajottaa jopa koko unionin. Vaikka Saksa ei haluaisi asemansa vahvistuvan, määrätietoinen venäläisten harjoittama politiikka saattaisi siihen johtaa.

Tällä hetkellä Saksa saa venäläiskaasua edulliseen hintaan ja Saksa ottaa jopa röyhkeästi välistä myydessään kaasua eteenpäin. Saksan maksama hinta on alhaisin Venäjän IVY-maiden ulkopuolelle myydystä kaasun hinnasta. Näin Venäjä siis itseasiassa ostaa maakaasulla jo nyt saksalaista päätösvaltaa Venäjän itsensä hyväksi, kun Venäjä antaa myydä kaasua Saksasta kalliimmalla eteenpäin niin, että voitot jäävät Saksaan ja pitkälti saksalaisomisteisisille yhtiöille. Saksalle syntyy siis näin kiitollisuudenvelkaa Venäjälle maakaasusta saamistaan jälleenmyyntituloista.

Prosessi on sama, kuin jos Venäjä möisi Suomeen Nesteelle markkinahintaa halvempaa raakaöljyä, jota sitten Suomi ja Neste veisivät jalostettuna öljynä kalliilla markkinahinnalla muualle Eurooppaan. Tuo on venäläinen tapa sitouttaa kumppanimaa Venäjään ja ostaa siis jonkin maan päätösvaltaa rahalla.

Kaikki Euroopan Venäjältä tällä hetkellä tarvitsema kaasu –  90-110 miljardia kuutiometriä – olisi siis kuljetettavissa kaasuputkilaajennuksen jälkeen Itämeren kautta Saksaan 110 miljardia kuutiometrin välityskyvyn omaavalla Nord Stream -kaasuputkistolla, ja tuo ei ole Euroopan kannalta missään nimessä hyväksi.

Saksa ja Venäjä voisivat hallita tällöin Nord Stream 2 -kaasuputkihankeen valmistuttua Euroopan kaasuenergiaa venäläisellä kaasulla eikä siihen tarvittaisi enää Ukrainaa tai Puolaa kaasun siirtäjinä. Tuosta seuraisi myös se, että Venäjä voisi hallita suuresti koko läntistä Eurooppaa hallitsemalla Saksaa kaasun voimalla.

                                                                                             ****

Ei voi pitää ollenkaan sattumana, että Saksan sosiaalidemokraattinen ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier – tuo Saksan ”Tuomioja” – arvosteli Natoa Naton sotilaallisista panostuksista itäiseen Eurooppaan Baltian maihin ja Puolaan, kun Nato ja Yhdysvallat olivat asettamassa em. maihin lisäjoukkoja torjumaan Venäjän muodostamaa uhkaa (Bild 18.6.2016 ja Yle 18.6.2016). Venäjä kiitti tuoreeltaan saksalaisministerin kannanottoja.

Ei ole suinkaan sattumaa, että Saksa (sekä Ranska) ovat olleet suurimpia jarruja Ukrainan integroimisessa Eurooppaan ja Ukrainan avustamisessa sodassa Venäjää vastaan. Venäjä voi jo nyt vaikuttaa Saksan politiikkaan, ja vaikutusvalta vain kasvaa edelleen Nord Stream 2:n kautta.

On myös muistettava, että Saksa (ja Ranska) estivät Georgian ja Ukrainan jännyydet Natossa jo vuonna 2008, kun Itä-Euroopan maat ja Yhdysvallat olisivat ottaneet Georgian ja Ukrainan Nato-jäseniksi.

Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė vierailee parhaillaan Suomessa. Liettua vastustaa ankarasti Nord Stream 2 -kaasuputkihanketta, ja syystä. Presidentti Grybauskaitė puhui eilen tiedotustilaisuudessa Sauli Niinistön kanssa ”schröderismistä” tarkoittaen Saksan entinen sosiaalidemokraattisen liittokansleri Gerhard Schröderin läheisistä suhteista Venäjään, joilla Venäjä sai poliittisen otteen Saksasta Itämeren kaasuputkella.

Venäjä todellakin osaa hajottaa ja hallita. Saksan ja Venäjän liian läheiset ja lämpimät suhteet ovat aina olleet Euroopan tuhoksi. Kaasulla noita suhteita ei pidä lisää lämmittää.

Suomen taka-ajatus puolestaan tässä Nord Stream -hankkeissa on ollut ja on edelleen se, että jos Saksan ja Venäjän suhteet ovat läheiset ja kun Saksa suomettuisi tullen Venäjästä yhä riippuvaisemmaksi, Venäjän luomat turvallisuusuhat Suomea kohtaan vähenisivät. Tuo on siis vain Suomen näkemys. Suomi siis haluaisi Saksan edelleen suomettuvan Suomen tapaan ja siitä seuraa vankkumaton Nord Stream 2 -kannatus, jota ei löydy Ruotsista eikä Baltian maista.

Mitä EU:ssa pitäisi nyt sitten tehdä?

EU:n tulisi aluksi tehdä poliittinen linjaus, että unionin energiaostot Venäjältä ovat unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva asia.

EU:n tulisi myös linjata, että yhden EU-maan kautta EU-maihin Venäjältä suoraan tulevan maakaasun osuus saa olla korkeintaan puolet kaikkien EU-maiden ostamasta maakaasusta, eikä myöskään putkikapasiteetti saa ylittää tuota määrää. Energian tuonti pitää siis hajauttaa niin, ettei yhdenkään EU-maan asema muodostu määrääväksi eikä Venäjä siten pääse vaikuttamaan unionin asioihin energiatoimituksilla.

Esimerkiksi jos EU-maihin tuodaan Venäjältä 100 miljardia kuutiota maakaasua vuodessa, Saksaan saisi tuoda suoraan korkeintaan 50 miljardia kuutiota, ja myös putkistojen välityskyky saisi olla korkeintaan 50 miljardia kuutiota. Saksalle siis pitäisi riittää nykyiset Itämeren kaasuputket, joiden välityskyky on 55 miljardia kuutiota vuodessa.