Presidentti Trumpin uusi diili-diplomatia on nykyajan tykkivenediplomatiaa

Tuleva Yhdysvaltain presidentti Trump otti vastaan joulukuun 3. päivänä Taiwanin presidentin Tsai Ing-wenin puhelun ja suututti samalla Kiinan perinpohjaisesti.

Presidentti Donald Trump on sanonut, ettei niin kutsutun yhden Kiinan politiikan jatkaminen olisi hänen kaudellaan itsestään selvää. Yhdysvaltojen kohdalla yhden Kiinan politiikka tarkoittaa, ettei Yhdysvallat tunnusta Taiwania itsenäiseksi valtioksi.

Yhdysvallat on noudattanut yhden Kiinan politiikkaa täysin vuodesta 1979, ja jo 25.10.1971 YK:ssa sorvattiin päätöslauselma (Resolution 2758), jossa Taiwan tunnustettiin osaksi Kiinaa ja jossa myös Yhdysvalat oli päätöslauselman takana. Päätöslauselma syntyi pian Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin 15.7.1971 antaman ilmoitukseen jälkeen, jossa hän kertoi aikovansa vierailla manner-Kiinassa. Nixonin vierailu tapahtuikin seuraavana vuonna 21.2.-28.2.1972.

Kiinan ja Yhdysvaltain välien lämpenemisessä kyse oli Vietnamin sodan heikentämän maan suorittamista poliittisista liikkeistä Yhdysvaltain, Neuvostoliiton ja Kiinan välillä. Yksi Yhdysvaltojen päämäärä oli pyrkimys heikentää Neuvostoliiton kasvavaa vaikutusvaltaa.

Yhden Kiinan politiikkaa ovat noudattaneet niin kovaotteinen Ronald Reagan kuin myös molemmat Bushit presidentteinä, ja se on kestänyt Yhdysvalloissa myös Pekingin Taivaallisen rauhan aukion veriset mielenosoitukset.

Nyt Trump on päättänyt haastaa tuon Yhdysvalloissa vuosikymmeniä noudatetun Kiina-politiikan.

                                                                                      ****

“I don’t know why we have to be bound by a One China policy unless we make a deal with China having to do with other things, including trade.”, sanoi tuleva presidentti Trump 11.12.2016 Fox News -uutiskanavan haastattelussa ja jatkoi: “I mean, look, we’re being hurt very badly by China with devaluation; with taxing us heavy at the borders when we don’t tax them; with building a massive fortress in the middle of the South China Sea, which they shouldn’t be doing; and, frankly, with not helping us at all with North Korea.”

Suomennettuna: “En tiedä, miksi meidän tulisi olla sidottuja yhden Kiinan politiikkaan, ellemme solmi Kiinan kanssa sopimuksia muista asioista.” ja ”Tarkoitan nimitäin, että olemme tulleet vahingoitetuksi erittäin pahoin Kiinan suorittamassa devalvaatiossa, ja kun he verottavat meiltä raskaasti heidän rajoillaan, me emme puolestaan verota heitä. He [kiinalaiset] rakentavat massiivista linnoitusta keskelle Etelä-Kiinan merta, jota heidän ei pitäisi tehdä. Ja lopuksi suoraan sanottuna, he eivät auta meitä ollenkaan Pohjois-Korean kysymyksessä.”

Edellä olevat lainaukset Trumpin televisiopuheesta ovat The New York Times -lehdestä (The New York Times 11.12.2016).

Trump haluaa siis Kiinan kanssa sopimuksia ja painostaa Kiinaa yhden Kiinan politiikalla. Tärkeimmät sopimukset, joita Trump haluaisi Kiinan kanssa sopia, ovat taloudellisia. Trumpia on ärsyttänyt Kiinan halvan jenin valuuttapolitiikka ja kiinaistuotteiden vapaa vyöry Yhdysvaltoihin, mikä Trumpin näkemyksen mukaan on yksi keskeinen syy Yhdysvaltain teollisuustyöpaikkojen katoamiseen.

Trump on nyt ottanut siis silmätikukseen Kiinan, mikä luo pelin paikan Venäjälle. 1970-luvulla silmätikku oli puolestaan Neuvostoliitto. Trumpin Yhdysvallat haluaa lämmittää suhteet Venäjän kanssa hyvin lämpimiksi. Kiina on nouseva talousmahti, jota Yhdysvallat haukkuu ja Venäjä on talouden takapajula, jota Yhdysvallat kehuu. Kyse on taas kerran kolmen valtion välisestä kolmiodraamasta kuten korostetummin 1970-luvulla. Venäjä varmasti tietää jo asemansa, ja Venäjällä on jo valmiina päämäärähakuinen toimintasuunnitelma, millä ja miten rahastaa Yhdysvaltoja Yhdysvaltain Kiinan-asiassa. Venäjä osaa kyllä hoitaa asiansa niin, etteivät Venäjän suhteet Kiinaan huonone, vaikka Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet paranisivat.

Yhdysvallat tulee siis kehittämään osaltaan suhteitaan Venäjään luodakseen kasvavaa painetta Kiinalle. Trumpin politiikan suunta on jo nähty Venäjä-myönteisissä lausunnoissa, virkamiesnimityksissä ja viimeisimpänä kruununa ulkoministerivalinnassa. Yhdysvaltain ulkoministerivalinnan myötä myös Kremlissä samppanjapullojen korkit ovat varmasti paukkuneet iloisesti.

                                                                                      ****

Kutsun tätä Trumpin muodostuvaa ulkopolitiikkaa diilidiplomatiaksi, jossa on hieman samoja piirteitä kuin 1800-luvulla Iso-Britannian harjoittamassa tykkivenediplomatiassa. Parempi ja osuvampi ilmaus oli ehkä kirjoittaa diili-sana yhdysmerkillä: diili-diplomatia, jota jatkossa käytän suomen kielen kielioppia hieman rikkoen.

Trumpille ei ole tärkeää ideologia, vaan valtioiden välisten asioiden hoitaminen nähdään pitkälti samoin kuin yritysten välinen kaupankäynti, jossa pätee kaupankäynnin raa’at säännöt kaupan ja sopimuksen aikaansaamiseksi. Kaikki on ostettavissa ja myytävissä, kunhan hinnasta sovitaan. Tehdään siis vain diilejä.

1800-luvulla Iso-Britannian harjoittamassa tykkivenediplomatiassa Iso-Britannia – tai oikeastaan Yhdistynyt kuningaskunta – pyrki luomaan kaupallisia ja taloudellisia etuuksia itselleen heikoimman maan kustannuksella uhkaamalla sitä sotilaallisesti. Iso-Britannian harjoittamaan tykkivenediplomatiaan liittyy Bowringin sopimus, joka solmittiin Siamin (nykyisen Thaimaan) ja Iso-Britannian välillä vuonna 1855.

Iso-Britannia sai sopimuksessa haluamansa vapaakaupan Siamin kanssa, ja Siamilla oli mahdollisuus periä tuontitullia vain hyvin vähäisessä määrin. Lisäksi riisi, kala ja suola olivat tuotteita, joita ei saanut tuoda Siamiin, ja Siam jos solmi sopimuksen kolmannen osapuolen kanssa paremmilla ehdoilla, nämä ehdot on suotava myös Yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Kaupankäynnin raa’at ja vahvemmalle osapuolelle hyvin edullisten sääntöjen perusta oli puristettu hieman aikaisemmin sotavoimilla, ”tykkiveneillä”.

Trump yrittää nyt puristaa Kiinalta sopimusta, jossa ensisijaisesti maiden välisiä talousasioita ja kauppaa voitaisiin hallita paremmin Yhdysvaltain etujen mukaisesti. Toissijaisesti Trump haluasi pysäyttää Kiinan etenemisen Etelä-Kiinan merellä ja saada hallintaan Pohjois-Korean ydinaseuhittelun.

Kun 1800-luvulla tykkivenediplomatiassa taloudellisia sopimuksia saatiin aikaan sotilaallisesti uhkaamalla – jota tapaa Venäjä käyttää myös edelleen -, nyt Yhdysvallat yrittää painostaa Kiinaa haastamalla sen yhdellä pyhimmällä asialla: Taiwanilla.

Sotilaallisesti Yhdysvallat ei lähde Kiinaa haastamaan eikä Taiwan tule olemaan sotilaallinen näyttämö Kiinan ja Yhdysvaltain välillä.

Yhdysvaltain diili-diplomatia Kiinaa vastaan ei tule toimimaan pelkästään Taiwan pelivälineenä. Yhdysvallat ei kykene luomaan Taiwanilla sellaista tosiasiallista painetta Kiinalle, joka saisi Kiina myönnytyksiin talous- ja kauppakysymyksissä. Jos Yhdysvallat ja Kiina pääsevät yhteisymmärrykseen taloudessa ja kaupassa, syntyy yhteisymmärrys vain talouteen ja kauppaan kuuluvien painostuskeinojen avulla, jos niitä ylipäätään sovintoon tarvitaan.

                                                                                      ****

Yhdysvallat Trumpin johtamana on petaamassa Venäjälle kuninkaantekijän paikkaa, ja Venäjä tietää tämän jo nyt todella hyvin Trumpin puheiden ja poliittisten nimitysten myötä.

Venäjälle Yhdysvaltain diili-diplomatia tarkoittaisi, että Yhdysvallat on valmis käymään kauppaa Venäjän kanssa myös poliittisista asioista. Venäjällä on tarjota vastalahjaksi halpaa öljyä poraussoikeuksilla.

Pidän jo todennäköisenä, että Venäjä kykenee Yhdysvaltain avulla kumoamaan lännen talouspakotteet Venäjää vastaan, eikä EU:sta ei ole pakotteiden ylläpitäjäksi ilman Yhdysvaltoja.

Pakotteiden purkaminen olisi kylmä suihku Ukrainalle. Ukrainalaiset kokisivat, että länsi hylkää heidät eikä Ukrainan ongelmat Venäjän kanssa länttä eikä etenkään Yhdysvaltoja enää kiinnosta. Ukrainan kokisi jääneensä yksin.

Pakotteiden purkaminen olisi puolestaan viesti Venäjälle, että Krimin miehitys on lännessä hyväksytty Yhdysvaltain johdolla ja että Venäjällä olisi vapaammat kädet toimia niissä Itä-Euroopan maissa, jotka eivät ole vielä Naton jäsenmaita ja ovat siis Euroopan harmaalla alueella. Nämä maat ovat Suomi, Ruotsi, Moldova, Ukraina, Armenia, Azerbaidžan ja Georgia.

Venäjä voisi antaa hieman myös näyttävää, mutta tosiasiatonta tukea Yhdysvallille Kiinaa vastaan, josta Venäjä saisi myönnytyksenä puolestaan vapaammat kädet toimia Itä-Euroopassa puskurivyöhykkeen muodostamiseksi ilman Yhdysvaltojen tosiasiallista puuttumista.

Trumpin ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa olla huonoa myös Suomelle, joka ei kuulu vielä Natoon ja jonka turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa Naton ja Venäjän välissä ei ole vielä lopullisesti määritelty. Toivottavasti Suomi ja muut itäisen Euroopan kuusi harmaan alueen valtioita eivät joudu kärsimään Venäjän ja Yhdysvaltain välisten suhteiden lämmitessä Trumpin diili-diplomatian seurauksena.