Presidentinvaalit 2018 on Suomen suuri koitos torjua Venäjän vaikutusyritykset

Ensi vuonna ja sitä seuraavana vuonna Venäjän presidentti Vladimir Putinin kalenterissa on monta punaisella ympyrällä merkittyä päivää.

Punaisten ympyröiden merkinnät aloittaa Hollanti, koska Hollannin parlamenttivaalit pidetään maaliskuussa 2017. Tällä hetkellä suunnittelussa oleva tarkka vaalipäivämäärä on keskiviikko 15.3.2017.

Punaisten ympyröiden sarjaa jatkaa Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros huhtikuun 23. päivänä 2017 ja toinen kierros toukokuun 7. päivänä, mikäli ensimmäisellä kierroksella ei yksikään ehdokas ole saanut yli puolta annetuista äänistä. Ranskan parlamenttivaalit ovat puolestaan ensi vuoden kesäkuun 11. ja 18. päivinä.

Saksan liittopäivävaalit pidetään puolestaan syksyllä 2017, tarkkaa ajankohtaa ei vielä ole tiedossa, mutta sunnuntaiset vaalit on pidettävä 27.8.-22.10.2017 välisenä aikana. Jo pitkän aikaa vaalit ovat olleet syyskuun lopulla huomioiden koulujen lomat, ja syyskuisia vaaleja on syytä odottaa ensi vuonnakin. Ehkäpä tarkka vaalipäivä on 24.9.2017.

Suomen presidentinvaalit vuonna 2018 on tammikuussa, tammikuun 28. päivänä ensimmäinen kierros ja helmikuun 11. päivänä toinen kierros, mikäli kukaan ehdokkaista ei ole saanut ensimmäisellä kierroksella yli puolta annetuista hyväksytyistä äänistä.

Ruotsin valtiopäivävaalit on syksyllä 2018, ja vaalit on pidettävä viimeistään syyskuun 9. päivä. Vaalipäivä lienee juuri tuo viimeinen mahdollinen päivä, siis sunnuntai 9.9.2018.

Putinin kalenterissa on siis kahden seuraavan vuoden aikana vähintään yhdeksän punaista ympyrää.

                                                                                       ****

“Earlier this week, I met separately with FBI [Director] James Comey and DNI [Director of National Intelligence] Jim Clapper, and there is strong consensus among us on the scope, nature, and intent of Russian interference in our presidential election.” lausui Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n johtaja John Brennan joulukuun alkupuolella, kun hän oli tavannut Yhdysvaltain keskusrikospoliisin FBI:n johtaja James Comeyn ja turvallisuuspalvelujohtaja Jim Clapperin. Tapaamisen aihe oli Yhdysvaltain presidentinvaalit ja Venäjän sekaantuminen vaaleihin.

John Brennanin sanat suomennettuna: “Aiemmin tällä viikolla tapasin erikseen FBI:n johtajan James Comeyn ja tuvallisuuspalvelujohtaja Jim Clapperin, ja [meillä] oli vahva yksimielisisyys Venäjän sekaantumisen laajuudesta, luonteesta ja tarkoituksesta meidän presidentinvaaleissa.” (The Washington Post 16.12.2016). The Washington Postin lehtijutun otsikko oli: ”FBI in agreement with CIA that Russia aimed to help Trump win White House”, suomennettuna: “FBI on yksimielinen CIA:n kanssa, että Venäjän päämäärä oli auttaa Trump voittamaan presidenttiys Valkoissa talossa”.

Yhdysvaltalaislehtien laajan uutisoinnin perusteella CIA:lla ja FBI:llä on jo tällä hetkellä tarkka käsitys, millaisin toimenpitein, miten ja milloin Venäjä on toiminut Trumpin saamiseksi presidentinvaaleissa Valkoisen talon isännäksi. Kaikkea ei kuitenkaan ole tiedustelupalveluista ymmärrettävästi kerrottu julkisuuteen, mutta julkisia tietolähteitä yhdistelmällä pääsee käsitykseen Venäjän toimintastrategista.

Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Venäjä vaikutti lähinnä vain tietoverkkojen kautta, ja onnistuneesti vaikuttikin. Sen sijaan vaikkapa Itä-Euroopan maissa Suomi mukaan lukien vaalivaikuttamiseen voisi liittyä myös konkreettisia kaupallisia tai sotilaallisia toimenpiteitä, kuten kaupankäynnin vaikeuttamista viranomaispäätöksillä ja ilmatilaloukkauksia esimerkkeinä mainittuna. Vastaavaa konkreettia Venäjä ei voisi toteuttaa Yhdysvaltoja vastaan, siellä Venäjän on toimittava vain kybermaailmassa.

Yhdysvalloissa Venäjän näkyvät toimet presidentinvaalivaikuttamisessa alkoivat reilu puoli vuotta ennen vaaleja maaliskuussa 2016, kun vaalit olivat marraskuun 8. päivä.

Wikiweaks julkaisi 16.3.2016 yli 30 000 Hillary Clintonin sähköpostia 30.6.2010-12.8.2014 väliseltä ajalta, joka oli pääosin Clintonin ulkoministeriaikaa. Vaikka Wikileaksin johtaja Julian Assange on kiistänyt sähköpostivuotolähteen olleen Venäjän, ovat Yhdysvaltain tiedustelupalvelut esittäneet alkuperäislähteen olleen juuri Venäjän.

Clintonin sähköpostikohu alkoi jo maaliskuussa 2015, ja jo tuolloin tietovuodon pohjimmainen lähde oli mitä todennäköisemmin Venäjä. Putin katkeroitui ulkoministeri Clintoniin vuonna 2011, jolloin Putinin miestä Clinton puuttui Venäjän sisäisiin asioihin parlamenttivaalien yhteydessä. Putinin ja Clintonin suhteet ovat olleet tuon jälkeen jäätävät. Putin on ottanut Clintonin henkilökohtaisesti.

Putin syytti Venäjän vuoden 2011 kiistanalaisten parlamenttivaalien jälkeen Clintonia joukkomielenosoituksien lietsomisesta, joissa haastettiin Putinin hallintotapaa. Putinin mielestä ulkoministeri Clinton oli "lähettänyt signaaleja" mielenosoittajille leimaamalla vaalien olleen "ei-vapaat eivätkä oikeudenmukaiset".

Trump käytti presidentinvaalikamppailussa Venäjän järjestämänä Clintonin sähköpostikohua surutta hyväkseen, vaikka hän tuskin tiesi vielä tuolloin Venäjän osuutta asiassa. Sen sijaan Venäjä tiesi, kuinka Trump tulisi asiassa toimimaan ja kuinka Trump ajaisi tietämättään myös Venäjän päämäärää.

Trumpin hyökkäys Clintonia kohtaan sähköpostiasiassa oli poikkeuksellisen armotonta, ja asialla lienee ollut vaikutusta myös vaalien lopputulokseen. Merkille pantavaa on, ettei Trump sen sijaan puuttunut Clintonin terveyteen Clintonin 11.9.2016 saamasta sairaskohtauksesta huolimatta. Trumpilla itsellään on myös terveyteen liittyviä asioita, joita hän ei halua julkisuuteen, ja jotka olivat Clintonin presidentinvaalikampanjan tiedossa.

Yhdysvaltain eri tiedustelupalvelutahot ovat identifioineet tutkimuksissaan eri henkilöiden yhteyksiä Venäjän hallitukseen, ja nämä henkilöt ovat tarjonneet Wikileaksille tuhansia hakkeroituja demokraattien sähköposteja sekä muiden demokraattiseen puolueeseen liittyvien tahojen sähköposteja, kuten Hillary Clintonin presidentinkampanjan puheenjohtajan. Tiedustelupalvelutahojen mukaan viestien välitystä eivät ole suorittaneet virkamiehet vaan nimenomaan välittäjät, joiden maine on tiedustelupalvelutahojen mukaan kiistanalainen. Tiedustelupalvelut käyttävät teksteissään ja kannanotoissaan usein termiä ”plausible deniability”.

Jo aikaisemmin CIA ja muut yhdysvaltalaistiedustelupalvelut olivat arvioineet Valkoiselle talolle ja kongressin johtajille, että Moskovan tavoitteena oli heikentää luottamusta Yhdysvaltain vaalijärjestelmää kohtaan. Tiedustelupalvelujen mukaan Venäjä on verkkovakoillut aikaisemmin Yhdysvaltain valtion virastoja, yrityksiä ja eri organisaatioita, mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun Venäjä toimii yhdysvaltalaisvaaleissa aktiivisesti ja päämäärähakuisesti käyttäen aikaisemmin varastamaansa digitaalista aineistoa. Clintonin ehdokkuus on ilmeisesti ollut Putinille henkilökohtainen sytyke, joka sai Venäjän toimimaan äärimmäisellä tavalla.

                                                                                       ****

Esimerkkeinä sanat ”digitaalisesti varastettu aineisto”, ”tietomurto”, ”kybervakoilu”, ”kyberhyökkäys”, ”nettipropaganda”, ”valeuutiset” ja ”valeuutissivustot” ovat tulleet meille kaikille tutuiksi Venäjän kyberturvallisuutta heikentävien toimien seurauksena.

Mihin Venäjä tällä kaikella aktiivisella kyberuhkatoiminnalla yhdistettynä hybridivaikuttamiseen lopulta ja pohjimmiltaan oikein pyrkii?

Kylmän sodan aikaan Neuvostoliitto käytti aivan samoja toimintatapoja, vaikkei internetiä ollutkaan. Kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton päämäärä oli maan oman kommunistisen ideologian levittäminen, millä puolestaan Neuvostoliitto pyrki saamaan hallintaansa uusia alueita ja maita kontrolliinsa. Kyse oli neuvostoliittolaisesta imperialismista kommunismin avulla.

Yhdysvaltalaisissa tutkijapiireissä on viimeaikaisten tapahtumien perusteella nähty, että Venäjä pyrkii moniulottisilla hybridivaikuttamisen toimillaan vain epäjärjestyksen ja hämmennyksen synnyttämiseen, mikä hajauittaisi ja heikentäisi Venäjän vastavoimia, muttei saattaisi niitä välttämättä Venäjän kontrolliin. Myös Venäjältä on kuultu arvovaltaisia kannanottoja, että Venäjän pyrkimys on synnyttää nimenomaan geopoliittista epäjärjestystä ja yleistä kaaosta.

Yksi Venäjän epäjärjestystilan synnyttämisen uskoja on Gleb Pavlovski (Глеб Павло́вский), venäläinen arvostettu politiikan tutkija ja presidentti Putinin entinen neuvonantaja. The Washingon Post -lehden haastattelussa hän totesi: “Totta kai Kreml pitää tosiasioista, kuten kaaoksen ilmapiiristä.” ja ”Olemme kaaoksen kauppamiehiä. Me myymme sitä [kaaosta], ja mitä enemmän kaaosta on maailmassa, sitä parempi Kremlille.” (The Washington Post 14.12.2016).

Toisin kuin kylmän sodan aikaan, Venäjä ei pyri nyt luomaan itsellensä mieluisaa maailmanjärjestystä sen omalla ideologialla, joka kylmän sodan aikaan oli kommunismi. Pohjimmiltaan kommunismi oli Neuvostoliitolle vain väline pyrkimyksessä pitää yllä kaksinapaista maailmanjärjestystä. Tänä päivänä Venäjä ei hae maailmaan ”kommunistista” vallankumousta, mutta sen sijaan Venäjä kylläkin hakee moninapaisuutta maailmapolitiikkaan ja -järjestykseen Yhdysvaltain johtaman yksinapaisuuden rinnalle.

Kommunismilla vaikutettiin työväestöön ja myös nyt Venäjän pyrkii käyttämään vastustajamaiden tyytymätöntä globalisaation ahtaalle puristamaa työväestöä – ehkäpä tarkemmin tietämättään – välineenä Venäjälle myönteisten henkilöiden nostamiseen Venäjän vastustajamaiden johtoon.

Venäjä on taloudellisesti heikko, ja sen ainoat fyysiset voimavarat vaikuttaa maailman asioihin ovat energia ja sotavoimat, ei talous. Venäjä pyrkii kasvattamaan vaikutusmahdollisuuksiaan suhteessa Yhdysvaltoihin etenkin ydinasein, koska ydinaseet ovat vielä tässä vaiheessa ainoa tapa, millä Venäjä voi ehkä Yhdysvaltoihin jonkin aikaa vaikuttaa, kunnes ohjuspuolustusjärjestelmä on kattava. Viimeisin Putinin ydinasearsenaalia kasvattava puhe tuli tänään (Yle 22.12.2016).

Venäjä on onnistunut hyvin vähäisillä voimavaroillaan hybridivaikuttamisen avulla saamaan tavoitteitaan läpi ilman suurempia panostuksia.

Mielestäni Venäjän pohjimmainen päämäärä nyt jo usean vuoden ajan nähdyillä toimilla ei kuitenkaan ole vain kaaoksen ja epäjärjestyksen synnyttäminen. Venäjä nimenomaan pyrkii saamaan voimia ja maita hallintaansa kylmän sodan aikaiseen tapaan.

Venäjä kauppaa autoritääristä ja vahvan sekä itsevaltaisen johtajan kuvaan perustuvaa hallintatapaa, ja onkin onnistunut siinä toistaiseksi hyvin. Putinin on helpompi pitää suhteita itsensä kaltaisiin johtajiin, jotka lisäksi näkevät Venäjän kyseenalaiset toimintatavat myönteisesti.

Näitä Putinin tyylisiä johtajia ja johtajaehdokkaita alkaa Euroopassakin olla jo riittämiin: Turkin Recep Tayyip Erdoğan, Unkarin Viktor Orbán, Ranskan Marine Le Pen ja Hollannin Geert Wilders esimerkkeinä.

Venäjän toimintaan liittyy kutenkin suuria riskejä etenkin niissä tapauksissa, kun se puuttuu toisen valtion tärkeimpiin asioihin. Länsimaille yksi tärkeimmistä asioista ovat vapaat vaalit. Puuttuessaan länsimaiden vaaleihin yhtä räikeästi kuin nyt Yhdysvalloissa, Venäjän ja Putinin riski on se, että Venäjä saa sellaisia vihollisia, jotka tulevat muistamaan Venäjän aggressiiviset toimet todella pitkään.

                                                                                       ****

Venäjän toiminnan perusta vaikuttamisessa kohdemaan asioihin – ja nyt siis myös yhä selkeämmin kohdemaan vaaleihin – ovat tietomurrot, joissa saadaan sellaista aineistoa, jota Venäjä voi käyttää paljonkin myöhemmin hyväkseen omien asioidensa ajamiseen ja epäjärjestyksen synnyttämiseen kohdemaassa. Venäjä osaa asettaa taitavasti myös kohdemaan kilpailevat poliitikot repivään vastakkainasetteluun.

Tiedetään jo myös, että Venäjän vaikuttamisyrityksissä on kyse hyvin kohdistetusta propagandasta, jossa manipuloidaan faktoja ja jonka tarkoituksena on sekoittaa vaaliasetelmia, ja syvällisemmän tietopohjan muodostaa julkisten tietojen lisäksi tietomurroista saatu luottamuksellinen ja salainen tietoaineisto.

Yhdysvaltain presidentinvaalit osoittivat myös, että Venäjä osaa hyvin taitavasti käyttää myös sosiaalista mediaa päämääriensä saavuttamiseen.

Tunnetuin Venäjän tekemä tietomurto on edellä kuvattu murto Yhdysvaltain Demokraattisen ja todennäköisesti myös Republikaanisen puolueen tietojärjestelmiin, ja Venäjä on käyttänyt noissa tietomurroissa saamiaan tietoja hyväkseen Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung uutisoi sunnuntaina 11.12.2016 (FAZ 11.12.2016), että Saksan liittopäivien tietokantoihin toukokuussa 2015 tehdyn tietomurron takana oli Saksan Bundesamt für Verfassungsschutz -kotimaantiedustelupalvelun (BfV) ja Bundesnachrichtendienst-ulkomaantiedustelupalvelun (BND) mukaan Venäjä. Samanlaisia arvioita ovat esittäneet pitkin vuotta myös yhdysvaltalaiset tiedustelupalvelut. Tietomurrolla Saksan valtiopäivien tietokannasta Venäjä hankki noin 2 400 asiakirjaa, jotka käsittelevät BND:n ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelu NSA:n salaista kirjeenvaihtoa.

Saksassa nähdään, että noilla tietomurroilla Venäjä valmistautuu parhaillaan Saksan ensi syksyn liittopäivävaaleihin.

Hieman aikaisemmin Suomen ulkoministeriöön tehtiin pitkäaikainen ja laaja tietomurto, joka paljastui kevättalvella 2013. Toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa ja Saksassa, Suomessa tekijämaata tai edes epäiltyä tekijämaata Suomen tiedustelupalvelu – Suojelupoliisi (Supo) – ei ole koskaan esittänyt. Suomen julkistamiskulttuuri poikkeaa muista länsimaista, ja Venäjän pelko on täällä suuresti vaikuttava tekijä.

Nähtäväksi jää, käyttääkö Venäjä Suomesta anastamiaan tietoja hyväksi poliittisten päämääriensä ajamiseen vaikkapa seuraavissa presidentinvaaleissa. Voisipa käyttääkin, jos varastetuista tietolähteistä löytyisi Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavalle ehdokkaalle raskauttavia tietoja.

                                                                                       ****

Mitä Hollannin, Ranskan, Saksan, Ruotsin ja Suomen sekä myös kaikkien muiden Euroopan valtioiden, joilla on vaaleja kahden vuoden sisällä, on tehtävä varmistaakseen, ettei kukaan ulkopuolisen pääse vaikuttamaan vaaleihin millään muotoa. Ainoa mahdollinen ulkopuolinen vaikuttajauhka Yhdysvaltain presidentinvaalien perusteella on Venäjä, ja uhka on mitä todellisin.

Venäjä onnistui täydellisesti vaikutusyrityksissään Yhdysvaltain presidentinvaaleissa ja enemmän kuin uskalsi ennalta arvata. Hyvien kokemusten perusteella Venäjä tulee yrittämään samoja vaikutuskeinoja myös eurooppalaisissa presidentin- ja parlamenttivaaleissa kahden seuraava vuoden aikana. Mitä enemmän Venäjä onnistuu vaikutusyrityksissään, sitä varmemmin se yrittää yhä enemmän aina seuraavissa vaaleissa.

Venäjä asettaa jokaiselle maalle erilaiset tavoitteet, mutta päämäärä on Venäjän vaikutusvallan kasvattaminen kohdevaltion politiikassa sekä läntisen maailman yhtenäisyyden horjuttaminen.

Jos olisin presidentti Putin, asettaisin päämääriä seuraavasti.

Hollannin parlamenttivaalit maalikuussa 2017: Vapauspuolueen (Partij voor de Vrijheid, PVV) menestyminen vaaleissa. Vapauspuolue ja sen johtaja Geert Wilders kannattavat Alankomaiden eroa EU:sta ja kaiken yhteistyön lopettamista EU:n kanssa. Vapauspuolue on kasvattanut kannatusta, vuoden 2006 vaaleissa puolue sai 9 paikkaa, vuoden 2010 vaaleissa 24 paikkaa parlamentin 150 paikasta. Vuoden 2012 vaaleissa paikkamäärä tippui yhdeksällä ollen viisitoista, ja puolue on tällä hetkellä parlamentin kolmanneksi suurin.

Jos olisin Putin, olisin tyytyväinen, jos puolue kasvaisi viidenneksen kannatukseen noin 30 edustajalla niin, että Hollanti asettasi yhä enemmän tiukempia ehtoja EU:n ajamille kauppasopimuksille muiden valtioiden kanssa ja estäisi edelleen Ukrainan uusia integraatiomahdollisuuksia EU:hun, kuten Hollanti on jo tehnytkin Venäjän iloksi kansanäänestyksessä (Yle 7.4.2016).

Ranskan presidentinvaalit ja parlamenttivaali huhti-, touko- ja kesäkuussa 2017: Kansallisen rintaman (Front National, FN) menestyminen molemmissa vaaleissa. Puheenjohtaja Marine Le Penin valitseminen Ranskan seuraavaksi presidentiksi ja sen siivittämänä puoleen läpimurto kesäkuun parlamenttivaalissa murskaten sekä Ranskan sosialistipuolueen (PS) että keskustaoikeistolainen Les Républicains -puolueen liittolaisineen (lR, ennen UMP; arkistosivu). Ranskan vaalitavasta johtuen Kansallisen rintama sai vuoden 2012 vaaleissa vain kaksi paikkaa.

"Russia is a European country, and so we'd better, if we want a powerful Europe, negotiate with Russia." Le Pen lausui BBC:n haastattelussa. Suomennettuna: ”Venäjä on eurooppalainen maa, ja meille on parasta, että jos haluamme voimakkaan Euroopan, neuvottele Venäjän kanssa.” Kun toimittaja kysyi Venäjän muodostamista mahdollisista uhkista Krimin vuoden 2014 miehityksen ja Venäjän Syyriassa aloittamien sotatapahtumien jälkeen viime vuonna, Le Pen vastasi: ”No reason to be scared.", ”Ei syytä huoleen.” (BBC 13.11.2016).

Le Pen näkee Venäjän ja Putinin sekä Venäjän viimeaikaiset poikkeukselliset toimet Euroopassa erittäin myönteisesti, ja hänen puolueensa onkin saanut rahallista tukea Putinin johtamalta Venäjältä. Le Penin voitto Ranskan presidentin vaaleissa oli todellinen katastrofi demokraattiselle Euroopalle ja riemuvoitto Vladimir Putinille Trumpin voiton tapaan.

Jos olisin Putin, tulisin panostamaan kovasti Le Peniin Ranskan vaaleissa, koska hänen vaalivoiton myötä voisin hallita tai hajottaa EU:n toiseksi suurimman valtion ystäväpresidentin kautta EU:ta tarpeitteni mukaan.

Saksan liittopäivävaalit pidetään syyskuussa 2017: Vaihtoehto Saksalle -puolueen (Alternativ für Deutschland, AfD) menestyminen liittopäivävaaleissa. Puolue on vuonna 2013 perustettu oikeistopopulistinen puolue, jonka ohjelma on hyvin samansuuntainen kuin Ranskassa Kansallisen rintaman. ”German Populists Forge Ties with Russia” oli lehtiotsikko Der Spiegel -lehden nettisivuilla 27.4.2016 (Der Spiegel 27.4.2016). Jutussa kerrotaan Vaihtoehto Saksalle -puolueen ja Venäjän erittäin läheisistä väleistä, jopa sairaalloisen läheisistä länsimaisessa demokraattisessa katsannossa. Puolueen Vladimir Putin -uskottu on Robert Schlegel.

Viime liittopäivävaaleissa vuonna 2013 puolue ei ylittänyt viiden prosentin vaalikynnystä. Moneen osavaltioparlamenttiin AfD on sen sijaan jo päässyt, ja Saksi-Anhaltin maaliskuisissa osavaltiovaaleissa puolue sai peräti 24,2 prosenttia äänistä.

Jo olisin Putin, olisin varsin tyytyväinen, jos Vaihtoehto Saksalle -puolue kasvaisi kolmanneksi suurimmaksi liittovaltiopuolueeksi liittokansleri Merkelin kärsiessä pakolaisongelmien vuoksi. Puolue voisi ajaa samoja Venäjälle tärkeitä asioita liittopäivillä kuin Vapauspuolue Hollannissa ja Kansallinen rintama Ranskassa.

Toisin kuin Keski-Euroopassa, Pohjois-Euroopassa oikeistopopulistiset puolueet eivät ole lähteneet sitomaan tavoitteitaan hyvillä ja tiivistyvillä suhteilla Venäjään. Esimerkkeinä Suomessa Perussuomalaisilla (PS) tai Ruotsissa Ruotsidemokraateilla (Sverigedemokraterna, SD) ei ole mitään Venäjä- tai Putin-sympatioita eikä Venäjän Euroopassa harjoittamaa autoritääristä tapaa tehdä politiikkaa pidetä oikeana.

Pohjoismaisissa vaaleissa Putin ei voi siis vaikuttaa samalla tavalla kuin Keski-Euroopassa Venäjä- ja Putin-myönteisten oikeistopopulistipuolueiden ja niiden johtajien kautta.

Suomen presidentinvaalit tammi- ja helmikuussa 2018: Suomen Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvan henkilön valitseminen Suomen tasavallan presidentiksi seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Ehdokkaista Matti Vanhanen olisi tällainen ja istuva presidentti Sauli Niinistö myös, mikäli hän vielä yli-ikäisenä asettuisi ehdolle, mitä ei ole syytä pitää todennäköisenä.

Jo olisin Putin, olisin varsin tyytyväinen, jos Suomeen valittaisiin presidentti, joka ei näe presidentti Halosen ja presidentti Niinistön tapaan Suomen Nato-jäsenyydelle todellisia mahdollisuuksia Venäjän vuoksi.

Ruotsin valtiopäivävaalit syyskuussa 2018: Nato-jäsenyyteen kielteisesti suhtautuvien sosiaalidemokraattien voitto porvariallianssisista niin, että seuraavalla valtiopäivillä sosiaalidemokraattien ja vihreiden muodostama hallitus ei hae Ruotsin Nato-jäsenyyttä.

Jo olisin Putin, olisin varsin tyytyväinen, jos Nato-jäsenyyttä ajava porvariallianssi ei voittaisi vaaleissa eikä nousisi hallitusvastuuseen.

                                                                                       ****

Yhdysvaltain vaalit ovat opettava esimerkki, kuinka Venäjän voi vaikuttaa toisen maan sisäisiin asioihin.

CIA ja FBI ovat varmasti jo tarkkaan analysoineet yksityiskohtaisesti – ja analysointi varmaan vielä jatkuu – Venäjän toimintatavat, niiden ajankohdat ja toimintojen tavoitteet. Yhdysvallat tietää pian jokaisen yksityiskohdan ja osatekijän Venäjän vaikuttamisesta ja niiden merkityksen presidenttiehdokkaiden kannatukseen.

CIA:lle ja FBI:lle syntyy tutkimuksista käsitys Venäjän toimintastrategiasta, joka olisi kullanarvoista eurooppalaisille valtioille torjumaan Venäjän sekaantumisyritykset valtiollisissa vaaleissa. CIA ja FBI ovat varmasti valmiit jakamaan eurooppalaiselle valtioille ja niiden turvallisuuspalveluille tuon tiedon päämääränä estää Venäjän vaikutusmahdollisuudet vaaleihin.

Seuraava koitos on jo muutaman kuukauden kuluttua Hollannissa ja Ranskassa, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Eurooppalaisten valtioiden ja vaaleihin liittyvien muiden toimijoiden on syytä käydä nämä venäläiset hybridivaikuttamisen menetelmät huolella läpi. On tehtävä toimiva torjuntasuunnitelma niin, että Yhdysvallat oli ensimmäinen ja viimeinen esimerkki, miten Venäjä voi vaikuttaa toisen maan sisäisiin asioihin.

On myös huomioitava, että turvallisuusviranomaisten on pidettävä huolta valtion tietohallinnon turvallisuuden lisäksi myös vaikkapa puolueiden ja kansalaisjärjestöjen tietohallinnon turvallisuudesta. Venäjää ei saa päästää murtautumaan myöskään puolueiden sähköposteihin, kuten se pääsi Yhdysvalloissa molemmissa puolueissa.

Venäjä on aikanaan murtautunut Suomen ulkoministeriön tietokantoihin ja Venäjällä on käytössään varmasti sellaista vanhaa Suomeen liittyvää tietoa, jolla se voi vaikuttaa puolueiden ja ehdokkaiden asemaan. Tietoa Venäjällä on varastossa. Suomalaisten kyberturvallisuuden ja hybridivaikuttamisen ammattilaisten on tehtävä varautumissuunnitelmat, joilla julkistettu haitallinen tieto voidaan eliminoida pian niin, ettei sillä ole mielipidevaikutusta vaalien yhteydessä. Viranomaistoiminnan tulee olla reaaliaikaista 24 tuntia vuorokaudessa.

On muistettava, että poliittisessa kamppailussa se osapuoli, joka hyötyy venäläisestä vaikuttamisesta, ei välttämättä näe venäläisvaikuttamisyrityksiä haittana. Puolueetonta viranomaisroolia on syytä korostaa erityisesti silloin, kun puolueiden ja ehdokkaiden välillä käydään vaalikamppailuja. Presidentinvaalien voittajana Trump on kiistänyt kaikki venäläisvaikutusyritykset hänen vaalivoittoonsa.

Venäjä on valmis käyttämään myös äärimmäisiä keinoja päämääriinsä päästääkseen. Kybervaikuttamisen lisäksi on varauduttava myös vaikkapa rajaloukkauksiin, yllättäviin kaupankäyntiä vaikeuttaviin venäläisviranomaispäätöksiin, yllättäviin pakolaisten rajaylityksiin ja kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan välillä, mitä KGB-koulutuksella höystetty ihmismieli osaa vain keksiä.

Eurooppalaisten turvallisuus- ja tietoturvaviranomaisten on syytä tehdä yhdessä ja yhteistyössä yhdysvaltalaisviranomaisten kanssa nopeasti perusteellinen suunnitelma, millä varmennetaan, ettei Venäjä voi vaikuttaa eurooppalaisiin vaaleihin vastaavasti kuin mitä se nyt juuri tehnyt Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa. Seuraavat tärkeät vaalit ovat jo keväällä 2017 eikä aikaa ole enää paljon.