Voiko Nato-myönteinen Kokoomus valita Sauli Niinistön presidenttiehdokkaakseen?
Kansallinen kokoomus on kannattanut Suomen Nato-jäsenyyttä vuodesta 2006 lähtien. Kokoomuksen Joensuussa 9.-11. kesäkuuta 2006 pitämä puoluekokous otti myönteisen kannan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Samassa puoluekokouksessa Kokoomus uudisti myös kolmiosaisen periaateohjelmansa. Vielä vuonna 2006 Kokoomus ei määritellyt aikataulua Suomen Nato-jäsenyydelle.
Tämän vuoden puoluekokouksen Kokoomus piti 10.-12. kesäkuuta Lappeenrannassa, ja puolue otti Nato-kysymyksen uudelleen käsittelyyn liittymisaikataulutäsmennyksellä. Puoluekokouspäätöksen mukaan jäsenyyttä kannattaa hakea ”lähivuosina”. Kokoomuksen mukaan Nato ei ottaisi uusia jäseniä kriisitilanteissa, jollaiseksi puolue katsoi nykyisen Venäjän ja länsimaiden väliset erimielisyydet.
Lappeenrannan puoluekokouksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kannanotossa Kokoomus arvioi, että sotilasliiton jäsenyydellä olisi ennaltaehkäisevä vaikutus ja se parantaisi Suomen turvallisuutta. Kannanoton mukaan Nato-jäsenyys liittäisi Suomen selkeämmin osaksi lännen ”kollektiivisia turvallisuusratkaisuja ja arvoyhteisöä”.
Kokouksessa myös esitettiin, että Nato-jäsenyyttä olisi haettava viipymättä, mutta puoluekokous ei hyväksynyt ehdotusta.
Suomessa myös Ruotsalainen kansanpuolue on tehnyt Suomen Nato-jäsenyydelle myönteisen puoluekokouspäätöksen puoluekokouksessa 10.-12. kesäkuuta Turussa tänä vuonna. RKP:n mukaan Suomen tulee olla Naton jäsenmaa vuoteen 2025 mennessä.
Suomessa vain Kokoomus ja RKP ovat puolueista tehneet puoluekokouspäätöksen Suomen Nato-jäsenyydestä. Toista on Ruotsissa, jossa koko porvarileiri liputtaa avoimesti maan Nato-jäsenyyden puolesta.
****
Toisin kuin Kokoomuksen veljespuolue Ruotsissa – Moderaterna – ja sen vahva puheenjohtaja – Anna Kinberg Batra -, Suomessa Kokoomus ei ole ajanut aktiivisesti politiikassaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Puoluekokouspäätös on ollut jäissä jo yli kymmenen vuotta. Kokoomus ei ole ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä aktiivisesti, ei passiivisesti, ei hallituksessa, ei hallituksen ulkopuolella, ei millään muotoa verrattaessa ruotsalaiseen veljespuolueeseen.
Ruotsissa Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Anna Kinberg Batra apunaan toinen vahva Nato-myönteinen nainen – entinen puolustusministeri Karin Enström – on ajanut voimakkaasti Ruotsin Nato-jäsenyyttä ja on onnistunut saamaan koko ruotsalaisen porvaripuolueleirin kannattamaan maan Nato-jäsenyyttä.
Ruotsalaiskokoomuksen johdolla Ruotsilla on suuri mahdollisuus tulla Naton jäsenmaa seuraavalla parlamenttivaalikaudella, mikäli porvariallianssi voittaa vaalit. Anna Kinberg Batran Ruotsin Nato-jäsenyysmyönteisiä kirjoituksia voi lukea ruotsalais- ja suomalaislehdistä tukuittain: Expressen 1.12.2016, Svenska Dagbladet 14.9.2016, Aftonbladet 1.12.2016 ja Aamulehti 11.12.2016 esimerkkeinä. Vastaavia kirjoituksia Suomen Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ei ole tainnut kirjoittaa yhtään.
Anna Kinberg Batralla on selkeä Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittinen tavoite, johon hän määrätietoisesti pyrkii. Tavoite on Ruotsin Nato-jäsenyys.
Vastaavaan kuin istuva puheenjohtaja Anna Kinberg Batra Ruotsissa ei istuva puheenjohtaja Petteri Orpo Suomessa kykene Nato-asiassa, lieneekö edes todellista halukkuutta?
Miksi kokoomuspuolueet toimivat pohjoisen naapurimaissa niin eri tavoin? Suomessa Kokoomusta taitaa pelottaa Venäjä ja Suomen muut puolueet, jotka eivät uskalla käsitellä Nato-asiaa RKP:tä lukuun ottamatta irrallaan Suomen presidentin määrittelemästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta. Jos puolue haluaa oman ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan toteutuvan, on puolueen saatava maahan linjansa mukainen presidentti omista riveistä. Avainsanat ovat linjansa mukainen, ei omista riveistä.
Toistaiseksi Kokoomukselle Nato-jäsenyys ei ole ollut sellainen asia, jota se olisi aktiivisesti ajanut. Kokoomus ei ole puoluekokouspäätöksestä huolimatta tehnyt mitään asian hyväksi. Selitykseksi ei kelpaa se, ettei jäsenyyttä mikään puolue voi aktiivisesti ajaa, kun maan istuva presidentti vastustaa jäsenyyttä ja puolueiden pitää olla yksimielisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista. Suomen romukoppaan heitettävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen myytti on, ettei ulko- ja turvallisuuspolitiikasta saa olla eri mieltä. Suomi on tuossa asiassa kaukana jäljessä Ruotsia.
****
Ylen ykkösaamussa 28.5.2016 presidentti Sauli Niinistö kertoi käyneensä kahdet presidentinvaalit tilanteessa, jossa hänet ehdokkaaksi nimittänyt puolue Kokoomus on ollut Suomen Nato-jäsenyyden kannalla, mutta hän itse ei ole ollut tuota kantaa ajamassa (Yle Areena 28.5.2016, MTV3 28.5.2016).
Niinistö tarkoittaa vuosien 2006 ja 2012 presidentinvaaleja. Vuoden 2006 vaaleissa Kokoomuksella ei vielä ollut myönteistä puoluekokouspäätöstä Suomen Nato-jäsenyydestä, mutta puolueen myönteinen kanta Nato-asiassa oli kypsynyt edellisenä vuonna, kun Baltian maat olivat liittyneet Natoon vuonna 2004.
Toisin kuin kotipuolueellaan, Sauli Niinistöllä on tosiaankin ollut kotipuoluettaan epäilevämpi kanta Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Vuoden 2006 presidentinvaalien loppukamppailussa hän kuitenkin totesi, että eurooppalaisen puolustusintegraation johdonmukaisena huipentumana on Suomen Nato-jäsenyys.
”Näyttää siltä, että kokoomus toistaa kannan joka puolueella on ollut vuodesta 2005.”, Niinistö happamasti kommentoi Ylen ykkösaamun haastattelussa Kokoomuksen myönteistä Nato-kantaa, jota käsiteltiin kesäkuun 2016 puoluekokouksessa. Niinistö haluaa epädemokraattisesti ja kekkosmaiseen tyyliin puuttua kotipuolueensa harjoittamaan politiikkaan presidenttinä.
Kokoomuksen Suomen Nato-jäsenyyttä tukeva puoluekokouspäätös tehtiin siis kesäkuussa 2006, ja sen jälkeen puolue on valinnut kaksi kertaa presidentinvaaliehdokkaakseen henkilön, joka ei erityisemmin kannata eikä aja Suomen Nato-jäsenyyttä, melkeinpä päinvastoin. Kuinka tämä on mahdollista? Voisiko vastaavasti Vasemmistoliitto valita presidenttiehdokkaakseen henkilön, joka kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä?
Kokoomuksen olisi syytä muistaa, että Suomen Nato-jäsenyyskanta on puolueen keskeinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaus ja puolueelle presidenttiys olisi yksi keskeinen väline ajaa niitä puolueen ulko- ja turvallisuuspoliisia päämääriä, joita puolue on itselleen puoluekokouksessa asettanut.
Kuinka Kokoomus on voinut valita kahdesti presidenttiehdokkaakseen henkilön, joka vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä kaikissa toimissaan niin kuin mitä Sauli Niinistö on vastustanut etenkin viime aikoina? Onko Kokoomuksen Nato-kanta vain pyrkimys haalia Suomen Nato-jäsennyyttä kannattavia äänestäjiä äänestämään puoluetta, mutta muutoin puolue ei puoluekokouskantaansa aja?
On ymmärrettävää, että kaksissa edellisissä vaaleissa asialla ei ollut vielä suurempaa ja ratkaisevaa merkitystä huomioiden rauhallisempi turvallisuustilanne Euroopassa ja Itämerellä, mutta vuoden 2018 presidentinvaalit ovat toinen juttu. Toiseksi jutuksi vaalit tekevät Venäjän lisäksi etenkin Ruotsi, mikäli Ruotsin Maltillisen kokoomuksen johtama porvariallianssi voittaa vaalit.
****
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Kokoomuksen presidenttiehdokas Niinistön pääkilpakumppani oli istuva presidentti Tarja Halonen. Niinistö hävisi täpärästi vaalit toisella kierroksella 48,2 prosentin ääniosuudella, kun Halonen sai 51,8 prosenttia äänistä. Niinistö olisi tarvinnut vain 56 324 lisä-ääntä voittoon 3 149 313 annetusta äänestä.
Tarja Halonen on ollut aina ideologinen Nato-vastustaja, ja Venäjä käytti Halosen kielteistä suhtautumista Natoon ja Suomen Nato-jäsenyyteen surutta hyväkseen Halosen ollessa presidenttinä vuosina 2000-2012.
”Nato ei Halosen mielestä ratkaise Suomen turvallisuutta.”, kirjoitti Helsingin Sanomat 30.12.2016. ”Nato on vain yksi asia muiden joukossa. Sen viestin antaminen, että Nato-jäsenyys ratkaisee turvallisuudessa kaiken, on kovin suppeaa.” ja ”On tietysti täysin nykyisen poliittisen johdon asia päättää, mitä he tekevät. Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tasavallan presidentin Sauli Niinistön linjaa.”, Halonen sanoi Helsingin Sanomien jutussa (HS 30.12.2016).
Nato-vastustaja Tarja Halonen siis tukee istuvan porvarillisen ja kokoomustaustaisen presidentin Sauli Niinistön ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Niin tukevat Niinistöä myös Nato-vastustaja Paavo Väyrynen, Nato-vastustaja Paavo Arhinmäki, Nato-vastustaja Erkki Tuomioja, Nato-vastustaja Eero Heinäluoma ja koko Suomen vasemmistolainen puoluerintama kommunistit mukaan lukien.
Kuinka on mahdollista, että Suomen kaikki vasemmistolaiset ideologiset Nato-vastustajat ex-kommunistit mukaan lukien voivat kannattaa presidenttiä sellaisesta puolueesta valittuna, joka kannattaa puoluekokouspäätöksellä Suomen Nato-jäsenyyttä? Kuka nyt huijaa ja ketä?
Kokoomus kävi vuoden 2006 presidentinvaaleihin Halosta vastaan yhtenä ulkopoliittisena teemana – tosin vähäisenä sellaisena – Halosen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja; Halosen hankalat suhteet Yhdysvaltoihin, Halosen Nato-kielteisyys samoin kuin Halosen kielteisyys EU:n tiivistyvään puolustusyhteistyöhön sekä Halosen ylitsepursuava Venäjä-myönteisyys.
Niinistö halusi Haloselta selvyyttä mm. Naton nopean toiminnan joukoista. Niinistö toisin kuin Halonen olisi hyväksynyt Suomen osallistumisen mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin, NRF-joukkoihin (Yle Elävä arkisto 3.1.2006). Niinistö puhui vaalitaistelussa usein ”eurooppalaisesta Natosta” ja eurooppalaisesta puolustusmallista turvatakuineen. Vasta vaaliväittelyn loppumetreillä Niinistö rohkeni nähdä kehityksen johdonmukaisena huipentumana [Suomen] Nato-jäsenyyden, uutisoi Helsingin Sanomat 14.1.2006.
Vaalikamppailun alussa asiat, joissa tuli esille Niinistön varovainen Nato-myönteisyys ja Halosen roima Nato-kielteisyys, olivat Kokoomuksen vaaliteema, kunnes havaittiin, ettei Nato-asia kanna presidenttiyteen saakka. Nato-jäsenyyskysymys ja turvatakuukysymys synnyttivät poliittista jännitettä Halosen ja Niinistön välille vaalikamppailun edetessä toiselle kierrokselle.
Jokaiselle, joka muistaa nuo vuoden 2006 alun vaalikamppailuajat, syntyi käsitys, että Niinistö on Nato- ja puolustusintegraatiomyönteinen ja Halonen vastaavasti kielteinen. Halosen ”asia ei ole nyt ajankohtainen” -vastaus tuli tutuksi useasti toistettuna, kun häneltä kysyttiin kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen.
****
Kun vertaa kokoomuslaisen Niinistön presidenttiyttä ja hänen ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä vuosina 2012-2016 sosiaalidemokraattisen Halosen presidenttiyteen ja hänen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin vuosina 2000-2012, ei mitään linjaeroa ole, vaikka Kokoomus sitäkin jossain määrin markkinoi vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
Niinistön politiikka on ollut tosiasiallisesti yhtä Nato-vastaista kuin Halosen, yhtä Venäjä-myönteistä kuin Halosen ja lähes yhtä Yhdysvaltojen suhteen epäilevää kuin Halosen. Tuorein esimerkki on viime talvelta, jolloin Niinistö sanoi toisin kuin Ruotsi Yhdysvalloille ”ei”, kun Yhdysvallat tiedusteli mahdollista käyttää Suomen maa-, ilma- ja meritilaa tilanteessa, jolloin Baltian maihin kohdistuu sotilaallinen uhka Venäjän taholta.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjaero Ruotsiin on lisääntynyt Niinistön kaudella, vaikka puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa onkin tiivistynyt. Ruotsi on läheisemmissä suhteissa Yhdysvaltoihin, ja Ruotsissa Nato-jäsenyys on todellinen vaihtoehto seuraavalla parlamenttivaalikaudella. Ruotsi on saanut myös suullisen turvatakuun Yhdysvaltain varapresidentiltä, jota Niinistön johtama Suomi ei ole saanut sanottuaan ”ei” Yhdysvaltojen tiedusteluun käyttää tarvitessa Suomen maa-, ilma- ja meritilaa kriisitilanteessa Baltian puolustukseen.
Mitä eroa on siis demari Halosella ja porvari Niinistöllä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa? Ei mitään eroa.
Monelle on ikävää – myös minulle -, ettei nykyinen istuva presidentti ole läntisen puolustusintegraation kysymyksissä ja Nato-asiassa Tarja Halosta yhtään parempi, vaikka kokoomuslainen onkin.
Kuinka Suomen Nato-jäsenyyttä kannattava Kokoomus voisi seuraaviin vaaleihin nimetä presidenttiehdokkaakseen noin Nato-kielteisen ja Venäjä-myönteisen henkilön, kuin mitä Sauli Niinistö on presidenttitoimissaan ollut?
Niinistö kyllä sopisi SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaaksi, muttei missään nimessä Nato-myönteisen Kokoomuksen ehdokkaaksi tuolla nykyisellä ulkopoliittisella linjalla. Niinistö ei voi olla Kokoomuksen presidenttiehdokas, jos puolue vähänkin kunnioittaa puolueen tekemiä puoluekokouspäätöksiä.
On myös huhuttu, että Kokoomuksen puheenjohtajan vaihto ulko- ja turvallisuuspoliittisesti aktiivisesta Alexander Stubbista ulko- ja turvallisuuspoliittisesti passiiviseen Petri Orpoon olisi osaltaan ollut Niinistön käsialaa. Niinistö ei katsonut hyvällä Alexander Stubbin ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja ja hänen Nato-myönteisyyttä ministerin tehtävissä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisilta kyvyiltään Kokoomuksen istuva puheenjohtaja Petri Orpo on täysi nolla ja on verrattavissa ulko- ja turvallisuuspoliittisilta kyvyiltään Keskustan Juha Sipilään. Hallitus antaa presidentille siis hyvin tilaa ulko- ja turvallisuuspoliisissa kysymyksissä.
Kokoomuksen olisi syytä harkita presidentinvaaliehdokastaan, mikäli Niinistö asettuu vielä ehdolle ensi keväänä, jolloin hän on sanonut ilmoittavansa ehdokkuudestaan. Olkoon Niinistö demarien ehdokas, jos hän vielä yrittää jatkokaudelle.
Epäilen, ettei Sauli Niinistö enää ryhdy ehdokkaaksi. Hän alkaa olla liian vanha presidentiksi, ja tietää sen itsekin.
Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa sotaveteraanien kanssa hänessä oli jo nähtävissä vanhuuden kankeutta, ja aloin jo tuntea hieman myötähäpeää hänen puolestaan. On iso ero ihmisessä niin liikkeissä, puheessa ja kaikessa muussakin, kun katsoo vaikkapa Ylen Elävästä arkistosta 10 vuotta vanhoja esiintymisnauhoja ja rullaluistelunauhoja verraten nykypäivään. Kesällä Putinin vieraillessa Kultarannassa lehdistötilaisuudessa Niinistöltä Ukraina ja Unkari menivät jo sanoina sekaisin.
Kuusi vuotta on liian pitkä aika seitsenkymppiselle ihmiselle. Kekkosia emme enää tarvitse millään muotoa, eikä kukaan ole korvaamaton missään olosuhteissa kuten Kekkosen aikaan luulimme olevan. Venäjä ja idän suhteet eivät tee kenestäkään suomalaisesta presidentistä korvaamatonta toistamiseen.
Mielenkiinnolla odotan tasavallan presidentin huomista uudenvuodenpuhetta ja sen Nato- ja Venäjä-linjauksia. Jatkuuko Tarja Halosen linja?
Otsikon kysymykseen vastauksena, voi ja varmaan valitseekin jos Niinistö ehdolle asettuu. Presidentti ei natojäsenyyttä yksin ratkaise siihen myönteiseen ratkaisuun tarvitaan muitakin puolueita kuin kokoomus.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti on ratkaiseva hankkeen käännyttäjä ja vetäjä, puolueet ja kansa kyllä kääntyvät kannoissaan presidentin myötä. Epäilen, että Niinistö enää asettuu ehdolle. Asia nähdään lopullisesti viimeistään kuntavaalien jälkeen, huomenna kantaa ei vielä ilmoiteta.
Ilmoita asiaton viesti
Kansan mielipiteen kääntymisestä Nato-asiassa on tehty jopa gallup-kysely. Verkkouutiset 25.03.2014: Kansa valmis Natoon, jos valtiojohto niin haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
USA on sotinut vain kehitysmaita vastaan menestymättä.
Niin on Venäjäkin.
Jospa ovat itsekin huomanneet?
Ilmoita asiaton viesti
Emme elä enää Kekkosen aikaa, jolloin presidentti oli ehdoton auktoriteetti.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää ja räväkkää tekstiä Pesoselta.
Olen itsekin ihmetellyt kokoomuksen munattomuutta ulkoturvallisuusasioissa ja kaikesta näkee, että kokoomukselta puuttuu valovoimainen tekijähenkilö politiikassa. Stubb munasi mahdollisuutensa jo heti alkuun kun alkoi pelätä presidenttiä ja vetäytyi ulkopoliittisista tavoitteistaan kokoomuksen uutena johtajana. Stubbhan lupasi juuri ennen puheenjohtajuutta paljon Nato-asiassa, mutta ensimmäinen päivä pääministerinä osoitti, että myös häneltä puuttuu se tärkein, eli rohkeus johtaa joukkoja edestä.
Kuten Pesonen antoi ymmärtää, Orpo on polittisesti harmaa, mitäänsanomaton nynny, ”Niinistön mies”, mitä voidaan pitää tässä maailmantilanteessa katastrofina. Niinistöä en itse ole lukenut enää vuosikausiin oikeistopoliitikoksi, vaan Halosen vasemmistoilosanoman airueeksi. Niinistö on ollut Halosen tapaan Suomelle surkea tapaus presidenttinä. Halosen koottuja selityksiä saimme lukea eilen Hesarista, nyt enää odotellaan, milloin Niinistö alkaa selitellä epäonnistumistaan Venäjän kanssa.
Niinistö tekisi oikein, jos luopuisi vallankahvasta ajoissa. Vanhan miehen roikkuminen Venäjän sätkynukkena herättää lähinnä sääliä. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että hän petaa itselleen jatkokautta noilla sinne tänne suunnatuilla myllykirjeillään.
Onneksi meillä on Ruotsi, joka osannee näyttää meille missä suunnassa länsi lepää. Suomen ongelmana on se, että täällä pelätään Venäjää ja tätäkin enemmän ystäviä lännessä.
Ilmoita asiaton viesti
Kokoomuksen presidenttiehdokas oli vuoden 1978 ”presidentinvaaleissa” Urho Kekkonen. Suomettumisen ja myöntyväisyyspolitiikan varjo on Kokoomuksessa pitkä.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti kirjoittaa:
”Tuorein esimerkki on viime talvelta, jolloin Niinistö sanoi toisin kuin Ruotsi Yhdysvalloille ”ei”, kun Yhdysvallat tiedusteli mahdollista käyttää Suomen maa-, ilma- ja meritilaa tilanteessa, jolloin Baltian maihin kohdistuu sotilaallinen uhka Venäjän taholta.”
Mikä varsinaisesti oli tuo tilaisuus, ja mistä lähteestä siihen liittyvä tieto on peräisin?
Ilmoita asiaton viesti
Iltalehti 24.12.2016: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612242200044470…
Ilmoita asiaton viesti
Mistähän Olli Ainola sitten tietonsa on saanut? Kokeneena toimittajana hän ei tietenkään paljasta lähteitään, ja jää lukijan arvailun varaan, mistä keskustelujen sisällöt olisivat hänelle vuotaneet ja mikä osa on valistuneita arvauksia.
Tuo sotapelikuvio tuntuu kyllä luettuna tutulta, oliko se jonkin epävirallisen ”think tankin” järjestämä? Ymmärtääkseni siinä ei ollut mitään minkään valtion virallista kantaa takana, kunhan vain aivojumppaa osallistujille.
Jos asiat noin menevät kuin Ainola ne esittää ( = sitoutuuko Suomi tukemaan Baltian puolustusta ilman, että Yhdysvallat sitoutuu mihinkään Suomen hyväksi), niin enpä ihmettele, ettei Sauli Niinistö sellaiseen sitoutunut.
Voi myös kysyä, millä lihaksilla USA antoi Ruotsille turvatakuut, ellei se aio ylläpitää esim. Norjassa huomattavia reservejä jatkuvasti (mikä tuntuu kovin epäuskottavalta varsinkin Trumpin julkisesti liittolaisista esittämiä talousnäkökantoja ajatellen).
Vasta tuleva kevät 2017 näyttää, millaisen roolin Trumpin hallinnon USA haluaa ottaa Euroopassa ja miten se suhtautuu Venäjään. Trumpin hallinto pyrkii myös kaiken aikaa tekemään pesäeroja Obaman hallinnon linjauksiin, joten tuumaustauon ottaminen on tässä tilanteessa ymmärrettävää.
Sen sijaan, Suomen valtionjohto tarvitsee kyllä pitkän tähtäyksen näkemyksen niin panostamisesta omaan maanpuolustukseen kuin huoltovarmuuteenkin sekä mahdollisista liittolaisista pahojen päivien varalle. Onko sellaista näkemystä tällä hetkellä kaiken ollessa muutosten kohteina ja minkä varaan siinä lasketaan, sitä ei ymmärrä erkkikään (vaikka Tuomioja tietenkin mieluusti ottaisikin visionäärin roolin; ikävä kyllä, sehän näkemys on liiankin selvää).
Jäädään siis odottamaan uudenvuoden puhetta ja varaudutaan pettymyksiin!
P.S. Vieläkö on olemassakaan sellaista käsitettä kuin ”Nato-myönteinen Kokoomus”?
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsille luvatut turvatakuut ovat kieltämättä hieman epäilyttävältä kuulostava juttu. Lupauksen voisi paremmin ymmärtää, jos Ruotsi olisi samalla sitoutunut panemaan puolustuksensa nopeasti edes välttävään kuntoon. Jos mitään tällaista ei sovittu, turvatakuiden antaminen varmistanee sen, että Ruotsi pysyy jatkossakin turvallisuuspoliittisena vapaamatkustajana.
Tietysti on niin, että hyökkäys pelkästään Ruotsiin lienee jo ajatuksenakin mahdoton. Silloin Yhdysvallat joutuu lunastamaan lupauksensa vain isomman konfliktin yhteydessä. Suomen kohdalla riski on suurempi, koska Suomeen on mahdollista hyökätä suoraan maarajan yli ilman, että Nato-maita sotketaan mukaan lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Luin joulukuun alkupuolella Iltalehden toimittaja Olli Ainolan analyysin Suomen Meivoimien tulevista alushankinnoista. Kauniisti sanoen analyysi oli merisotateknisesti hieman köykäinen ja täynnä mielikuvia, joita ilmeisesti eräät eläkkeellä olevat maavoimien upseerit ovat olleet mukana siivittämässä.
Lähde: http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612112200038446…
Se ei sinänsä ole uutta, että maavoimien ja merivoimien upseerit näkevät Suomen meripuolustuksen tehtävät ja niiden toteuttamistavat eri näkökulmista. Samanlainen kissanhännän vetohan vallitsee ilmapuolustuksessa hävittäjätorjunnan ja ilmatorjuntaohjustorjunnan merkityksestä.
ks. esimerkiksi:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000193166…
Mutta on hyvä, että asioita pohditaan, eika vain ammattisotilaiden keskuudessa, vaan myös muiden valveutuneiden kansalaisten keskuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
”Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi”
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Muistan, että vuoden 2006 presidentinvaalien debateissa Niinistö oli ainoa NATO-jäsenyyden kannattaja. Hän tosin puki sen muotoon: ”Uskon, että enemmistö suomalaisista olisi valmis kannattamaan ”eurooppalaisempaa NATO:a””
No, siitä lausumasta sukeutui sitten silloiseen someen irvailuja tyyliin ”eurooppalaisempi NATO on vain Saulin päässä”.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kun olen seurannut presidentin puolustukseen liittyviä kannanottoja olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kun hän on korostanut EU:n puolustuksen kehittämista, hän ei ole kuitenkaan sulkenut sillä Nato -vaihtoehtoa pois.
Toisaallahan Suomessa on Nato-vaihtoehtoa yritetty aktiivisesti poissulkea markkinoimalla täysin epämääräistä ns. Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Siinä on sujuvasti tiedostamatta tai tietoisesti sotkettu keskenään mm. rauhanaikainen ( esim. NORDEFCO ) ja sodan aikainen yhteistyö.
Surkuhupaisaa tässä suomalaisessa keskustelussa on se, että vaikka Ruotsi on niin hallituksen kuin oppositionkin puolelta selkeästi antanut ymmärtää, että se ei aio sitoutua Suomen puolustamiseen, niin silti asiaa roikotetaan mukamas vaihtoehtona Suomen puolusturatkaisuissa. Vrt. Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, luku 5.2 Yhteistyön syventäminen Ruotsin ja muiden Pohjoismaiden kanssa
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/JulkaisuMetatiet…
Tuossa kannattaa kiinnittää huomiota kohtaan:
”Yhteisellä toiminnalla korotetaan välikohtausten ja hyökkäysten kynnystä. Tämä myötävaikuttaa alueen vakauden lujittumiseen. Puolustusyhteistyötä kehitetään kattamaan operatiivinen suunnittelu kaikissa tilanteissa.”
Siis Suomi lähtee tekemään operatiivisia suunnitelmia Ruotsin kanssa ? Miltä pohjalta tätä aiotaan tehdä ? Sehän edellyttää valtiosopimusta. Miten kuvitellaan Ruotsin sitoutuvan Suomen kanssa valtiosopimukseen ( ks. yo. Ruotsin kanta ) ? Vaikea kuvitella suomalaisia upseereita tekemässä operatiivista suunnittelua, jollei näillä ole selkeää mandaattia siihen. Ja mihin tällainen mandaatti voisi perustua. Operatiivista suunnittelua ei lähdetä muiden kanssa noin vain tekemään, sen verran herkkää asiaa se on.
Hyvää Uutta Vuotta kaikille aktiivisille keskustelijoille ja varmasti keskustelu jatkuu vilkkaana vuoden 2017 puolella.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin tällöin on tullut näitä joidenkin asiantuntijoiden ulostuloja, että ”Nato-juna meni jo”. No menikö, vai ei mennyt? Onko ovi vielä raollaan, vai kiinni?
Muita asiaan liittyviä kysymyksiä ovat Trumpin hallinto, Baltia Naton heikkona lenkkinä ja Suomen (korostunut?) vastuu asiassa Nato-jäsenenä.
Yksi asia on ainakin selvää, että EU-maissa on liian vähän ollut varustautumista viimeiset 8 vuotta, joka jo itsessään on provosoivaa, kun on ollut tiedossa, että Venäjä on systemaattisesti parantanut armeijansa iskukykyä vuodesta 2008 asti.
Mietin sitä, että jos ajatellaan, että Venäjän varustautumisinto ei johtuisi suuruudenhimosta, vaan hallinnon pelosta tulla syrjäytetyksi tai että länsi tosiaan haluaisi hyökätä, niin mitkä ovat keskeisimmät syyt pelolle? Luonnonvarat ainakin ovat maailman mittavampia ja Ukrainan Maidanin tapaus vuodelta 2013 antoivat ehkä signaalia, että länsi on valmis jeesaamaan huonon hallinnon vaihdossa. Sitten toki se, että Nato onnistui laajenemaan Venäjän rajoille, vaikka Gorballe luvattiin (tosin suullisesti), ettei Nato leviäsi itään. Kiinnostaisi saada syväanalyysia, mistä Venäjän hallinnon paranoia (vai aiheellinen pelko) johtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ainiin.. Putinin pelkohan taitaa olla Naton kehittämä ohjustentorjuntajärjestelmä Romaniassa. Sinällään sen ymmärtää, että kyllähän täällä lännessäkin oltaisiin kusi sukassa, jos Venäjä olisi lähellä onnistumista kehittää oikeasti toimivan ohjustentorjuntajärjestelmän, jolla olisi kyky neutralisoida edes osittain lännen kyky vastata ydinhyökkäykseen. Se on se kauhun tasapaino.
Ei sitä käy kieltäminen, että suhteellisesti aika pienellä kansalla ja taloudella (Venäjä) on avaimet maailmanloppuun. Yhtä holtiton Venäjä ei sen valtansa kanssa ole ollut kuin mitä Pohjois-Korea olisi, joka toki on ennemminkin perheyritys kuin oligarkia.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän varustautumisinto ei johdu hallinnon syrjäyttämispeloista tai lännen hyökkäyksestä vaan Neuvostoliiton ajan suuruuden palauttamisesta ja tietyn johtoporukan tuntemasta häpeästä. Syy on siis melko yksinkertainen.
Armeijan huomattava varustaminen juuri hyökkäyssotaan on melko heikko peruste väittää että hallinto suojelee tällä itseään omalta kansaltaan. Samoin väite, että länsi hyökkää Venäjälle, on epäuskottava niin lännen kuin Venäjän esittämänä. Sille ei tietysti voi mitään, että joku väittää Naton laajenemisen uhkaavan Venäjää ja että Nato-laajeneminen tulisi estää. Demokratian keinoin tapahtuvaa itsenäisten valtioiden tahtoa liittyä haluamiinsa järjestöihin on vaikea nähdä muualla kuin Venäjällä aggressiivisena laajenemisena. Jos lähtökohdaksi otetaan YK:n perussopimus, on täysin naurettavaa tehdä asiasta edes numeroa.
Ilmoita asiaton viesti
”Mietin sitä, että jos ajatellaan, että Venäjän varustautumisinto ei johtuisi suuruudenhimosta, vaan hallinnon pelosta tulla syrjäytetyksi tai että länsi tosiaan haluaisi hyökätä, niin mitkä ovat keskeisimmät syyt pelolle?”
Tuota hallinnon pelkoa tulla syrjäytetyksi, havainnollistaa oivasti oheinen uutinen Putinin perustamista Venäjä sisäisen turvallisuuden joukoista , Kansalliskaartista:
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/putinin_kaart…
Ilmoita asiaton viesti
Kansalliskaartin perustaminen on juuri sitä, puhtainta syrjäyttämispelkoa kansan taholta.
Ilmoita asiaton viesti
”Värivallankumoukset” ovat pahinta, mitä Putin tietää, kansan noustessa viranomaisia vastaan. Hän oli itse KGB:n agenttina DDR:ssä kun se valtio romahti, ja varmasti muistaa kokemuksen koko ikänsä.
Ilmoita asiaton viesti
On melkoisen erikoista, että Venäjän eurooppalaisista naapurimaista Naton ulkopuolella ovat vain Ukraina, Valko-Venäjä ja – Suomi. Ukraina alkoi harkita Nato-jäsenyyttä – ja näemme miten siinä kävi. Valko-Venäjä ja Suomi eivät ole vielä tosissaan harkinneetkaan…
Ehkä Norja, Ruotsi ja Suomi muodostavat pohjoisessa Euroopassa sellaisen yhdistelmän, joka luo alueelle turvallisuuspoliittista vakautta. Norja on Natossa ja kiinni Ruotsissa. Ruotsi on pysytelltyt Nato-jäsenyyen ulkopuollla – jotta Suomelle ei kävisi huonosti. Jos Suomi samalla vajoaisi Venäjän vasalliksi, Ruotsinkin asema heikkenisi. Siitähän tulisi idän ja lännen rajamaa nyky-Suomen malliin. Ehkä tällainen kauhun tasapaino on pitäntyt Ruotsia Naton ulkopuolella.
Lauantaina 31.12. pääministeri Juha Sipilä asettui Niinistön-Halosen turvallisuuspolitiikan linjoille:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228699…
Ilmoita asiaton viesti
Suomi kuuluu siis melko erikoiseen joukkoon eikä tätä haluta nähdä ongelmana.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-edistäjille vinkki: Psykologisesti kannattaisi paketoida viestinne jotenkin näin:
– Nato on niin ylivoimainen, että Venäjä pelkää sitä (lukuja ja faktoja esimerkiksi)
– Naton voima rauhoittaa/anti-provosoi Venäjän
– Nato on vastuullinen ja sen voiman lisääntyessä se osaa neuvotella Venäjän kanssa rauhallisemman tilanteen Itämerelle
– Tämä on vain luonnollista jatkumoa osana jotain suurempaa suunnitelmaa, joka on ollut jo kymmeniä vuosia tiedossa, jonka jo viisaimmat ovat suunnitelleet ja tienneet
Tällä hetkellä ”natottajien” viestintä on tyyliltään tällaista: ”Hui kauheaa, Venäjän asevoimat varustautuvat rajoillamme ja meidän täytyy toimia, muuten maamme pommitetaan, miehitetään ja vaimomme ja lapsemme raiskataan!” <-- Tästä seuraa se, ettei asiaa edes haluta ajatella ja pelonsekaisena ihminen jäykistyy ja toivoo, ettei mikään muutu nykyisestä.
Nato tulisi esittää rauhoittavana, vastuullisena, väistämättömänä jatkumona nykyiseen verrattain rauhalliseen tilanteeseen, jotta suomalaiset tarttuisivat siihen.
Toki, jos ”natottajat” eivät asiaa näin itsekään koe rauhaisasti sydämessään, niin hankalaahan sitä on teeskennellä.. Se auttaisi, jos jollakin päättävällä henkilöllä olisi rauhallista karismaa viedä maa liittoon. Lipposella oli aikoinaan karismaa viedä Suomi EMU:un, oli se sitten hyväksi tai ei.
Itse en vieläkään osaa ottaa selvää, että onko Nato Suomelle hyvä vai huono, ja ymmärretäänkö Venäjää liian paljon vai liian vähän. Tuntuu, että keskustelussa on vain puolensa valinneita ääripäitä ja tietyt aiheet jäävät siinä katveeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Melko erikoista että et ole pystynyt luomaan perusteltua kantaa Nato-asiassa. Jostain syystä pidän väitettäsi epäuskottavana. Kun Suomesta ja maailmalta on saatavissa huomattava määrä tietoa asiasta, jopa eri kielillä, on faktoihin perustuvan kannan luominen helpompaa kuin hampaiden harjaaminen.
Suomalaisten tehtävänä ei ole ottaa riskiä Venäjän kanssa lähteä arvailemaan, mitä se tekee seuraavaksi. Samoin meidän on täysin turha luulla, että me tiedämme Venäjän edun paremmin kuin venäläiset itse. Historia on osoittanut että itänaapurimme tekee aika ajoin mitä se haluaa, kansainvälisistä laeista ja sopimuksista välittämättä. Elämme juuri nyt aikoja, jolloin meidän pitäisi ymmärtää oma etumme, mutta Suomi on täysin lamaantunut Venäjän voiman edessä.
Rajun varustautumisen lisäksi Venäjä on hyökännyt viime vuosina Georgiaan, Ukrainaan ja Syyriaan ja edelleen miehittää Moldovaa, eikä Suomi pysty pelosta kankeana liikkumaan. Pääministeri Sipilä piti näinä aikoina erityisen tärkeänä että mikään ei muutu Suomen vuosikymmeniä vanhassa, Neuvostoliiton ajoilta olevassa ulkoturvallisuuspolitiikassa. Herää tietysti kysymys, mitä sellaista Venäjä voi enää tehdä, että liikahdusta tapahtuisi. Ja onko silloin myöhäistä?
Ilmoita asiaton viesti
”Melko erikoista että et ole pystynyt luomaan perusteltua kantaa Nato-asiassa. Jostain syystä pidän väitettäsi epäuskottavana. Kun Suomesta ja maailmalta on saatavissa huomattava määrä tietoa asiasta, jopa eri kielillä, on faktoihin perustuvan kannan luominen helpompaa kuin hampaiden harjaaminen.”
Yksi juttu on Naton turvatakuiden uskottavuus. Miksi Baltian maissa vieläkin joudutaan erikseen pelkäämään Venäjää, vaikka ovat Natossa? Miksi McCainin pitää erikseen käydä siellä sanomassa, että ”Kyllä me teitä puolustetaan”, jonka pitäisi olla itsestään selvyys. Jos Baltian maat olisivat USA:n osavaltioita, niitä tuskin jätettäisiin noin haavoittuvaisiksi.
Miksi Nato ei ole mobilisoinut joukkojaan Baltiaan ja Itämerelle niin paljon, että se rauhoittaisi tilanteen? Miksi Baltiaan ja Itämerelle on jätetty geopoliittinen tyhjiö, joka näyttää provosoivan Venäjää? Baltian mailta toki ymmärtää Nato-jäsenyyden, koska ne on miehitettävissä parissa päivässä muutenkin, vaikka mitä tekisivät yksin. Suomi ei niin helposti. Muuttaisiko Nato-jäsenyytemme olennaisesti mahdollisen sodan kulkua Venäjän kanssa?
Opetelkaa natottajat myymään tyhmille ihmiselle. Älkää ottako kieltäytymistä henkilökohtaisesti, vaan tuntekaa ihmisen psykologia ja miettikää, miten tällainen ratkaisu kannattaisi myydä. Jos ”asiakas” on epävarma ja pelkää tekevänsä virheostoksen, niin selvittäkää, mitä se asiakas pelkää, keskustelkaa, avatkaa ja tarjotkaa vastauksia. Tiedostakaa, että ostokset myös B2B puolella perustuvat vain osaksi järkeen ja monesti paljonkin emootioon.
Yksi syy muuten, miksi Venäjä pelottaa ja Nato ei tunnu ratkaisulta, on että lehdistömme maalaa Venäjästä mahtavan kuvan, jolle ei ryppyile kohta kukaan ja Nato on vain joku mitätön vanha paperitiikeri. Nato pitäisi osata brandata ihmisten mieliin ratkaisuna ja kertoa, miten mahtava se on verrattuna Venäjään. Jos siellä Ilta-Sanomilla ja Ilta-lehdessä on näitä toimittajia, joilla on itsellään Nato-agenda, niin kannattaisi heidän kanssaan keskustella, että miten Suomi propagoidaan Natoon. Kahden keskinen puolustussopimus USA:n kanssa, jossa heille maksettaisiin miljardeja vuodessa, kuulostaisi uskottavammalta kuin Nato, jossa on USA:n lisäksi jotain laiskoja Eurooppalaisia jäseniä.
Ilmoita asiaton viesti
Baltian maat pelkäävät, koska ovat Venäjän rajanaapureita. Pelko ei ole täysin aiheeton Nato-maillakaan, vaikkakin niillä hyökkäyksen uhka on todennäköisesti huomattavasti vähäisempää.
On ollut Natolta taktisesti erittäin viisas ja kustannustehokas veto sijoittaa joukkoja Baltiaan suurimmista ja merkittävimmistä Nato-maista. Jos huomasit, kyse on Iso-Britannian, USAn, Kanadan ja Saksan joukoista. Suomessa ei ole edes tajuttu, mitä tämä merkitsee. Kyse ei ole symbolisesta eleestä vaan siitä että jos Venäjä hyökkää Baltiaan ja tappaa Nato-joukkoja, maat ovat automaattisesti mukana auttamassa joukkojaan.
Venäjä on alueellinen sotilasmahti, jota on syytä pelätä sen toimien, ei lehdistökirjoittelun takia.
Ilmoita asiaton viesti
NATO rapistuu sisältäpäin kovaa vauhtia. Se ei ole Suomelle sittenkään viisain turvallisuuspoliittinen vaihtoehto.
Trump tuskin tukee Suomen NATO-jäsenyyttä koska se vahingoittaa suhteita Venäjään.
Niinistön maltillisuutta NATO-kysymyksessä on Trumpin leirissä jopa kehuttu.
Niinistön kannattaa hakeutua jatkokaudelle koska hänen asemansa Suomen presidenttinä on USA:n ja Venäjän mieleen.
Ilmassa on siis pelkästään positiivista värinää. Tätä on ei kannata pilata turhan innokkaalla NATO-vouhotuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Ensinnä haluan toivottaa Hyvää ja Rauhallista Uutta Vuotta Pesoselle ja muille .
Itse kirjoitukseen kommentoisin siten,kuten Facebook ryhmässä Suomi Natoon nopeasti olemme tuumineet. Kesäisellä vierailulla Kultarannassa Putin antoi ilmeisesti selvän viestin valtionhallinnolle. Ja kuten muistamme loppusyksystä naapurin johto laittoi meille kopion Josif Stalinin puheesta. Kyllä se pistää hiljaiseksi kokeneenkin valtiomiehen.
NATO voitaisiin hyvin esittää Suomen kansalle normaalina jatkumona nykyiseen tilanteeseen. Meillä on jo erilaisia sopimuksia USA.n armeijan ja Eurooppalaisten armeijoiden kanssa. Meillä on upseereita ollut iänkaiken opiskelemassa ulkomaisissa sotilas yksiköissä. Ehkä Pesonen ja Majuri itsekin. Kun Suomi liittyi EU:n 1995 sitä infoa tuli ennen vaaleja hyllymetreittäin.Oli luentoja melkein joka kunnassa. Natosta on jopa kielletty keskustelemasta,sikäli kun se vapaassa demokratiassa onnistuu.Mutta jotain se kertoo tapahtuneesta jos yleisen palveluohjesäännössä kielletään kantahenkilökunnan julkinen keskustelu puolustusministeriön ja puolustusvoimien asioista..Samalla kuiten valtiojohto elättää sitä kansanäänestystä,joista tragikoomisia esimerkkejä on jo kaksi.iso -Britannia ja Italia.
Kirjailija,ohjaaja Jörn Donner on Lännen Mediassa sanonut että Suomi ei liity Natoon koska A9 Ruotsi ei liity. Joka taas ei halua murtaa 200 vuoden liittoutumattomuutta. Ja Suomi,tapansa mukaan, peesaa ruotsia. b) Suomen olisi pitänyt liittyä 1995 samalla kertaan Euroopan Unionin kanssa. Että Suomen poliittinen eliitti, eduskunta tai kansa eivät halua liittyä Natoon.
– Saahan sen kannattaja silti olla. Jos jotain tapahtuu, ei kannata ottaa pikapuhelua Brysseliin, se on myöhäistä.
NATOlla on kuten arvoisat Puheenvuoron lukijat ja kirjoittajat tietävät oma toimisto Suomessa ja oma kerho. Voisiko näitä käyttää edesauttamaan asiaa.
Pesosen virhe kirjoituksessa on Niinistöä kohtaan oleva juopa, Milloin ikä,milloin päättämättömyys. Kuitenkin Presidentti on Suomessa,kiitos Mauno Koiviston,aika tiukassa paikassa. Nimellisesti hän johtaa Ulko- ja turvallisuus valiokuntaa ja valtioneuvostoa.Mutta jos niin tiukalle mennään voi valtioneuvosto ja eduskunta myös ”kävellä” presidentin yli. Totta,se olisi Suomen oloissa ennenkuulumatonta enkä usko sitä tapahtuvan. Toisaalta,Niinistöllä,ei Kokoomuksessa eikä muissa puolueissa,ole vastaehdokasta.Tilanne Niinistö- Niinistö- Niinistö olisi mahdollinen mutta kaksi muuta ovat,oppineisuudestaan huolimatta totaalisen väärässä seurassa.
Kokoomuksen Verkkouutiset kirjoitti tänään että sen lukijat haluavat Natoon koska Venäjä, Venäjä,Venäjä. Aiemmin on todettu gallupeissa että Suomen kansa menee Natoon jos sen johtajat sen sinnen vievät. Siis ei sanaakaan kansanäänestyksestä.Törnin paras piire,kuten muissakin sotien johtajissa,oli se että hän johti edestä ja rinnalla.Ei takaa selustasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka vanha presidentti voi olla vaativassa tehtävässään? Milloin puhtaasti fyysiset rajat tulevat iän myötä vastaan? Toki kyvykkyys riippuu yksilöstä, hänen geeneistään ja elämäntavoistaan. Seitsenkymppinen on jo eläkeiässä, se on yleinen fakta.
Yleensä valtiossa valitaan johtoon vanha henkilö, jos asiat halutaan sementoida paikalleen ilman muutosta. Suomikin sementoi aikanaan muutoksen mahdottomuuden Kekkosella. Kysymys on kansan ja myös sen johtajien pelosta muutokselle. Tyydytään vanhaan, vaikka se olisi menettänyt jo ajankohtaisuutensa. Maailmalta löytyy tuoreita esimerkkimaita Kazakstanista Pohjois-Koreaan, miten asioita halutaan sementoida vanhalla johtajalla. Neuvostoliitossa sementointi hoidettiin niin pitkälle, että pääsihteerit kuolivat virassaan.
Niinistön uudelleenvalintaa ei voi perustella Suomen ”yleisillä syillä”, koska silloin kysymys olisi muutoksen pelkäämisestä. ”Yleisiä syitä” ei oikeastaan ole todellisuudessa edes olemassa. ”Yleisillä syillä” on helppo perustella asioiden muuttumattomuutta: näin on ollut hyvä jo vuosikymmenten ajan, vaikka maailma on ympärillämme muuttunut täysin.
Nyt kyse on Suomen Nato-jäsenyydestä, jonka mahdottomuus halutaan sementoida Niinistön uudelleenvalinnalla.
En äänestä noin 70-vuotiasta presidentiksi, vaikka hän kannattaisi kuinka Nato-jäsenyyttä. En äänestä henkilöä, jonka kyvykkyys muuttaa mielipidettään olosuhteiden muuttuessa iän myötä heikkenee. Iän myötä ihminen alkaa toistaa vaan aikaisemmalla iällä opittua ja koettua, ja muuntuminen uuteen ei enää onnistu. Esitetään vain vanhoja ratkaisumalleja.
Paavo Väyrynen on hyvä esimerkki uudistumiskyvyttömyydestä, toistaa edelleen 2000-luvun toisella vuosikymmenellä 1970-luvun YYA-ajan liturgioita.
Suomen Nato-jäsenyyden vastustus on vahvinta ikäpolvissa, joiden aktiivivuodet ovat olleet YYA-ajan Suomessa 1950-luvulta 1980-luvullle. He oppivat nuoruudessa toiminnan Neuvostoliiton luomassa toimintamallissa, jossa oleellinen osa oli suomettuminen eri muodoissa.
Yhdysvalloissa Trump ja Clinton olivat mielestäni jo liian vanhoja presidentin virkaan. Obama on parhaassa presidentti-iässä. Clintonin ollessa ulkoministeri iän myötä syntynyt väsymys alkoi näkyä kasvoilta. Kun ihminen väsyy, myös kyvykkyys kirkkaaseen ajatteluun heikentyy.
Kekkonen repsahti lopullisesti noin 80-vuotiaan iässä. Hänelläkin iän tuomat vaikeudet olivat jo nähtävissä 1970-luvun lopulla, enkä viittaa Islannin kalamatkaan. Ensimmäisistä iän tuomista ongelmista sydänkohtauksineen raportoitiin 1970-luvun alkupuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Konrad Adenauer ei 73-vuotiaana sementoinut asioita paikalleen ensimmäisenä Saksan liittotasavallan liittokanslerina (sementoiminenhan olisi tarkoittanut natsihallinnon jatkamista). Lisäksi hänen valtakaudellaan Saksasta tuli Naton jäsen 79-vuotiaana. Onko joku joskus ollut sitä mieltä, että päätöksessä oli kysymys lopullisesta repsahduksesta?
Yleinen fakta lienee se, että vanheneminen on yksilökohtaista. Voin edelleen erittäin hyvin eivätkä lääkärini ole havainneet minun hourehtivan ;-).
http://kalevikamarainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä jo nyt on nähtävissä, ettei tulevissa presidentinvaaleissa tule olemaan tarjolla yhtään sellaista ehdokasta, jolla olisi realistisia mahdollisuuksia tulla valituksi, ja jolla olisi halua/rohkeutta viedä Suomi Natoon. Tilanne ei näytä lainkaan hyvältä.
Ilmoita asiaton viesti
Ari P. Olet niin sanottu ”ikärasisti¨.
Kansakunta tarvitsee johtoonsa sitä elämänkokemusta, jota nuorilla ihmisillä ei ole. Niinpä kun katson maailmaa tällaisen 70-vuotiaan vanhemman henkilön näkökulmasta, olen näkevinäni, että monien minua itseäni paljon nuorempien täysivaltaisten kansalaisten mielipiteissä yhdistyy usein historiattomuus ja geopoliittinen asiantuntemattomuus. Maamme tarvitsee presidentin, jonka ulkopoliittiset linjaukset ovat valveutuneita, yhteensopivia ja kestäviä maamme itsenäisyyden ja täysivaltaisuuden turvaamisen kanssa.
Elämänkokemus auttaa erottamaan suuret linjat valtavasta ja pään täyttävästä kaaosmaisesta informaatiovirrasta. Mitä siinä suhteessa Natoon tulee, oli nähtävä, että koko syksyn ajan aina USA:n presidentinvaaleihin asti oli näköpiirissä uusi linjaus: Suomi oli tekemässä pitkän loikan ohi Naton suoraan Yhdysvaltojen syliin, sen suojelukseen. Sitä ilmensivät ns. isäntämaasopimus sekä Yhdysvaltojen sotaharjoitukset Suomen maaperällä ja Suomen ilmatilassa. Siihen liittyen Nato-jäsenyyden vaatiminen oli vanhakantaista ja asiantuntematonta politikointia. Trumpin valinta toi kuitenkin tähän politiikkaan mutkia matkaan.
Historiallisesti ja geopoliittisesti uusi ulkopoliittinen linjaus oli benji-hyppy tuntemattomaan ilman köyttä. Sekä tämän linjan asiantunteva kannattaminen että vastustaminen perustuvat historialliseen kokemukseen Suomen poliittisesta paikasta USA:n johtamassa ja sotilaallisesti hallitsemassa maailmassa ja asioiden arvioimiseen myös maailman toisen suuren ydinasevallan eli Venäjän näkökulmasta.
Suomeen on valittava presidentti, jolla on tietotaito tuottaa maahan turvallisuutta (minun mielestäni maamme on oltava Nato-vapaa ja liittotumaton Yhdysvaltojen kanssa), ja siihen tasapainoiluun tarvitaan presidentiksi vanhempi valtiomies tai -nainen.
On liian mekaaninen ratkaisu laskea ikävuosia ja vähätellä ihmisen toimintakykyä merkityksettömien mutu-tuntemustesi perusteella. Tietenkin voit, Ari P., äänestää ehdokasta hänen ikänsä mukaan, mutta silloin et ehkä saa parhainta mahdollista tasapainoilijaa. Historiallisesti ja geopoliittisesti tarvitsemme tasapainotaitajan.
Ilmoita asiaton viesti
Onko eutanasiaa kannattava ihminen sitten terveysrasisti? Ei ole.
Olenko minä, jonka mielestä noin tai yli 75-vuotias kuuden vuoden presidenttikauden lopulla on liian vanha presidentiksi, ikärasisti? En ole.
Onko Finnair, jonka liikennelentäjien eläkeikä on 52 tai 55 vuotta ja pakollinen eroamisikä 60 vuotta, ikärasisti? Ei ole.
Ovatko poliitikot ja Suomen eläkejärjestelmä, jotka ovat määritelleet eläkeiän katoksi 68 vuotta, ikärasisteja? Eivät ole.
Onko viranomainen, joka ei anna alle 18-vuotiaalle ajokorttia, ikärasisti? Ei ole.
Ovatko poliitikot, joka ei anna alle 18-vuotiaan äänestää vaaleissa, ikärasisteja? Eivät ole.
Esko, perustelet aika helposti ihmisen ikärasistiksi ja milloin mitenkin muuksi tarpeittesi mukaan. Harrastat edelleen leimaamista ihmisistä, kuten koko ikäsi olet tehnyt. On ollut ”Nato-haukkoja” ja kaikkea muuta. Toivoisin välillä asioiden analyyttisempaa analyysiä ilman ideologiaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ari P. Olet niin sanottu ”ikärasisti¨.”
Koko ”rasisti”-liitettä tulisi välttää käyttämästä, koska se sekoittaa keskustelua. ”Rasismi” sanana viittaa rotusyrjintään. Tässä tapauksessa osuvampi ilmaus olisi ollut ”ikäsyrjijä” tai että henkilö ”harjoittaa ikäsyrjintää”. Muuten tämä olisi mitätön seikka, mutta maahanmuuttopoliittisten myllerrysten ja keskusteluiden takia olisi hyvä erottaa toisistaan mm. rotusyrjintä (rasismi), kielisyrjintä, kulttuurisyrjintä ja uskontosyrjintä.
Ilmoita asiaton viesti
Säälittävää itkua Seppäseltä. Kyse on Pesosen ja monen muun, kuten minun, mielipiteestä. Vanhoilla on rajoitteensa, halutaan tätä myöntää tai ei.
Se, että ihmiset siirtyvät eläkkeelle työelämästä viimeistään tietyssä iässä, ei ole sattumaa eikä rasismia. Mielestäni eläkkeelle siirtyminen tulisi ulottaa myös luottamustoimissa toimiviin. On lähes säälittävää että politiikassa roikkuu edelleen mukana lähes 80-vuotiaita henkilöitä. Osa ei ymmärrä väistyä ja kohteliaisuussyistä kukaan ei kehtaa heille sanoa.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentti Koivisto oli 66 vuotias kun hän lokakuussa 1990 irtisanoi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen Suomen aseistautumista koskeneet määräykset. Seuraavan vuoden syksyllä 1991 Koivisto irtisanoi YYA -sopimuksen. Kun Koivisto oli 70 -vuotias, hänen määrätietoisen politiikkansa tuloksena Suomen EU jäsenyys varmistui 1. maaliskuuta 1994.
Tasavallan presidentin terveyden tilasta annetaan on annettu vaihtelevasti lausuntoja julkisuuteen: http://yle.fi/uutiset/3-9164543
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon lausuntoon on lääkäri kirjoittanut: ”Tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu sellaisia oireita tai sairauksia, jotka vaikuttaisivat hänen kykyynsä toimia tehtävässään.”
Toisin sanoen Niinistöllä on oireita tai sairauksia, mutta ne eivät lääkärin mukaan vaikuta Niinistön kykyyn hoitaa presidentin tehtäviä.
Mielestäni lääkärinlausunnon tulisi olla täydellinen ja ajokorttiin tarvittavaa lääkärintodistusta vastaava, jossa on kirjattu mm. löydökset ja niiden vaikutus ajokykyyn termein ei ja kyllä, olennaisesti ja ei olennaisesti.
Lähempänä 70 vuotta olevalla miehellä, jonka vatsa on kasvanut, on jo yleensä kohonnutta verenpainetta, kolesterolia ja korkeaa verensokeria, jotka vaativat lääkitystä.
Niinistön pitäisi kertoa, mitä oireita ja sairauksia hänellä on, vaikkeivat ne hänen mielestään ja hänen lääkärin mukaan vaikuta viran hoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
En kannata edes Tasavallan presidentin tietosuojan loukkaamista terveystietojen osalta, silloin kun asialla ei ole merkitystä olennaisimman, eli tehtävässä toimimisen kannalta.
Todellakin, ketä palvelisi sellainen urkkiminen, jossa toissijaisia pikku kremppoja alettaisiin listaamaan julkisesti ”viihteeksi” kansalle: miten presidentin vatsa on toiminut viime aikoina, onko nyrjähtänyt nilkka rullaluistellessa, oliko viime viikolla flunssan poikanen, tuliko heinänuhan oireita tai hilsettä, oliko lievää ristiselkäkipua, hikka, elohiiri silmäkulmassa tai pieni syylä nivustaipeessa.
Maallikoista ei ole tulkitsemaan lääketieteellisten löydösten merkitystä, joten riittää täysin, että asiansa osaava lääkäri kertoo johtopäätökset koko tutkimuksen lopullisen tarkoituksen mukaan. Merkityksettömiä ja satunnaisia poikkeavia löydöksiä ilmenee meistä jokaisella silloin tällöin, ja vain hypokondriasta kärsivä hakeutuu niistä lääkärin tutkimukseen.
Mitä sitten, jos onkin lääkehoidolla hyvissä lukemissa pysyvä verenpaine, tablettihoitoinen 2-tyypin diabetes, lääkehoitoa vaativa kolesteroli tai hyvänlaatuinen sydämen rytmihäiriö silloin tällöin? Yksikään eläkelaitos ei kuuna päivänä ottaisi harkitakseen työkyvyttömyyseläkettä sellaisin perustein, olipa henkilön ikä mikä tahansa. Toimintakyky tai sen alentuminen ratkaisee, ja siitä vaaditaan kova näyttö työkyvyttömyyseläkkeen perusteeksi.
Ei pidä aliarvioida nykyaikaisen lääketieteen mahdollisuuksia kompensoida tiloja, jotka 50 tai 100 vuotta sitten olisivat johtaneet pikaiseen työkyvyn menetykseen tai jopa kuolemaan vaikuttavan hoidon puuttuessa. Meistä tällä hetkellä elävistä suomalaisista tulee 100 vuoden eliniän ylittämään useampi kuin milloinkaan ennen kansamme historiassa.
Tasavallan presidentin tehtävän kannalta ennen kaikkea henkinen toimintakyky on ratkaisevin – mikä varsin nolosti petti UKK:n viimeisenä virkakautena ja aiheutti perustuslaillisen ongelmatilanteen: on vaikea ottaa selvää kuka pesänjakajista tuolloin oli todellinen vallankäyttäjä hänen nimissään. Sellaisen löydöksen ilmoittaminen ja siitä johtuvan presidentin tehtävässä toimintakyvyttömyyden toteaminen (esimerkiksi varhaisvaiheessa olevan dementian osalta) olisi käytännössä tärkein mahdollinen sisältö Tasavallan presidentin terveystarkastuksen suorittavalle lääkärille.
Ääritapauksessa poikkeuksellisen korkea psyykkisen toiminnan taso voi säilyä huolimatta jopa fyysisesti pahoin rajoittavasta sairaudesta, kuten mm. Stephen Hawkingin esimerkki osoittaa.
Mitä oireita tai sairauksia kenellä tahansa on, ne ovat täysin hänen yksityisasioitaan eivätkä kuulu sivullisille sitten pätkän vertaa. Valtionpäämiehen tehtävässä riittää julkisuuteen totuudenmukainen tieto siitä, onko kyky hoitaa tehtävää riittävä vai alentunut jäljellä olevan virkakauden ajaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Franklin D. Roosevelt johti rullatuolista USA:n taisteluun Japania vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen puhekyky ja puhekyvyn muutokset kertovat paljon aivojen toiminnasta ja niiden muutoksista. Jos sanoja pitää alkaa etsiä, lauseiden sisälle ja välille syntyy taukoja, sanat menevät sekaisin tullen yhä enemmän ”freudilaisia lipsahduksia”, niin silloin asiaan (ihmisen aivojen toimintaan) pitää alkaa kiinnittää huomiota.
Paavo Lipponen on hyvä esimerkki, miten puhe on muuttunut kymmenessä vuodessa, vaikka sinänsä hän on aina ollut hidas puhuja. Takeltelu on lisääntynyt. Myös liikkuminen on jo heikentynyt.
Kannattaa siis kiinnittää huomiota puhetyylin, puhenopeuden, puheen ymmärrettävyyden muutokseen jne., ne kertovat aivoista ja aivojen muutoksista paljon.
Fyysinen vamma ei ole estä presidenttiyden hoitamiselle, käsittelin tuota asiaa jo syksyllä 12.9.2016 kirjoituksessa otsikolla ”Clinton 68 vuotta, Trump 70 vuotta, – ja Niinistö myös jo 68 vuotta”, joka löytyy http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222667…
Syksyllä presidentti Barack Obaman henkilökohtainen lääkäri on David L. Scheiner totesi julkisuudessa: ”Nyt sekä Clinton että Trump ovat senikäisiä, jolloin asioita alkaa tapahtua”.
Lääkärit tietävät, missä iässä vaivoja alkaa tulla.
Presidentin ikäasiaa tarkemmin käsittelin 1.8.2016 kirjoituksessa otsikolla ”Onko 75-vuotias liian vanha presidentiksi”, joka löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220734…
Käykää katsomassa myös Iltalehden juttu otsikolla ”’Presidentin’ uudenvuoden puhe: Miten Suomen käy oikeasti?”: http://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/20161231007501…
Ilmoita asiaton viesti
Nyt liikutaan sellaisella lääketieteen osa-alueella, jossa maallikon päätelmät voivat johtaa täysin harhaan. Kyse on erotusdiagnostiikasta elimellisen aivosairauden ja psyykkisistä syistä (kuten jännittämisestä tai vireystilasta) johtuvan tilapäisen puhevaikeuden välillä.
Kyllä, UKK joutui aikoinaan noloihin tilanteisiin ollessaan mm. lukemassa julkista puhetta paperilta, seotessaan ajatuksissaan ja valittaessaan, ettei hän ”näe” lukea tekstiä. Huhuja liikkuu hänen desorientaatiostaan (kyvyttömyydestään tunnistaa aikaa, paikkaa, henkilöä, tilannetta jne.) huono-onnisella Islannin matkalla jne. Näidenkään oireiden nojalla ei kuitenkaan voi mennä johtopäätöksissä asioiden edelle, vaan diagnoosiin tarvitaan potilaaseen perehtyneen ja hänet tuntevan, neurologian hallitsevan lääkärin tutkimus asiallisissa olosuhteissa, tarvittaessa täydennettynä laboratoriotutkimuksin ja lääketieteellisellä kuvantamisella.
”Kannattaa siis kiinnittää huomiota puhetyylin, puhenopeuden, puheen ymmärrettävyyden muutokseen jne., ne kertovat aivoista ja aivojen muutoksista paljon.”
Höpsis! Niihin voivat vaikuttaa myös täysin tilannekohtaiset ja ohimenevät toiminnalliset syyt: väsymys, esiintymisjännitys, ajankohtaiset häiriötekijät taustalla mielessä jne., eikä niihin tarvitse liittyä minkäänlaisia aivojen tai henkisten toimintojen muutoksia.
Tilastollisesti katsottuna ikääntyvässä elimistössä alkaa tietenkin vääjäämättä tapahtua iän mukaisia muutoksia, joissa on kuitenkin erittäin suurta (mahdollisesti osin mm. geneettisistä syistä johtuvaa) vaihtelua. Mitään fatalistista kohtalonuskoa tai automaattista oletusta muutoksista henkisissä kyvyissä ei 70-80 -vuotiaalle voida tehdä, koska lääketieteellinen tutkimusnäyttö osoittaa siinä ainoastaan hyvin laajaa yksilöllistä vaihteluväliä. Siksi länsimaissa käydään paljon keskustelua eläkeiän nostamisesta, yhä suuremman väestönosan säilyttäessä työelämässä vaadittavan toimintakykynsä pitempään, usein yli 70-vuotiaaksi.
Monesti esim. iän mukaista hidastumista voi hyvinkin kompensoida tehtävässä kertyvä kokemus, jota ”reipas nuori mies” voisi vain koettaa lukea kirjoista tai kysellä kokeneemmilta. Mitään nopeuskilpailuja ei ymmärtääkseni liity Tasavallan presidentin työnkuvaan, mutta päätöksenteon laatu kyllä vaatii arvostelukykyä, harkintaa, riittävää tietopohjaa ja kykyä käyttää hyväkseen asioista enemmän tietäviä asiantuntijoita.
Moniko meistä ei ole koskaan jännittänyt julkista esiintymistä? En ihmettele lainkaan, jos isännältä lipsahtavat sanoissa sekaisin Unkari ja Ukraina, kun paikalla on arvovieraana henkilö, johon liittyy tunnelatauksia Suomen kohtalon kannalta enemmän kuin kehenkään toiseen, ja jonka viihtymiseen vierailullaan isäntä panostaa kaikkensa.
Iltalehden linkissä koomikko Joonas Nordman esittää hauskan sketsin, joka kuvastaa mielestäni ennen kaikkea Sauli Niinistön menemistä ”kipsiin” silloin, kun hän tavoittelee julkisessa esiintymisessään presidentti-instituutioon liittyvää arvokkuutta, jopa ylätyyliä, voimatta olla rennosti oma itsensä. Niinistö kaikesta päätellen vaatii tässä paljon itseltään, eikä pitkän päälle tauoton arvovaltaisen roolin vetäminen 24/7 onnistu keneltäkään kompastelematta.
Mikään median esittämä Sauli Niinistön julkisessa esiintymisessä ei huolestuta minua hänen terveytensä osalta seuraavaakaan presidenttikautta ajatellen, vaikka olenkin monen muun tavoin pettynyt siihen, kuinka vähän hän on toistaiseksi kyennyt tekemään Suomen turvallisuuspoliittisen aseman parantamiseksi.
Siihen hänellä on kyllä valtaoikeuksia edeltäjiään vähemmän, vaikkakin vaikutusvaltaa muodollista asemaa enemmän. Mutta asemassaan hänellä lienee myös sellaista tietoa, mitä ei voi kertoa julkisuuteen, ja pelikenttä on parhaillaan kovassa muutosvaiheessa.
Tiedossani ei ole tähän mennessä ketään parempaakaan ehdokasta seuraavan kauden presidentiksi, huonompia sen sijaan kyllä riittää tungokseksi asti.
Ilmoita asiaton viesti
Allekirjoittanut äänestää seuraavissa presidentinvaaleissa vain ehdokasta, joka kannattaa epäilyksettä Suomen Nato-jäsenyyttä ja työskentelee sen eteen. Jos sellaista ehdokasta ei ole, en äänestä ollenkaan.
Niinistön ja Kokoomuksen käyttäytyminen Natoa-asiassa vuoden 2006 vaaleissa oli pienoista huijausta, eikä Niinistö minun ääntäni saa. Vaaleissa ehdokaspuheiden sävy pitää vastata sitä, mitä myöhemmin tehdään. Niinistö ei ole ollut toimissaan kummoisempi Tarja Halonen, ja hyvä on Hannu, jos sinulle Tarja Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikka kelpaa. Minulle ei kelpaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaapa siltä kuin olisit jäämässä nukkuvien kannalle.
Olen samaa mieltä siitä, että Sauli Niinistö on selityksen velkaa puheidensa ja tekojensa ristiriidasta.
En sentään rinnastaisi häntä Haloseen, joka osoitti hävyttömästi mieltään sotaveteraaneille heti valintansa jälkeen kääntämällä näille selkänsä ja lähtemällä aatetoveriensa pippaloihin Etelä-Amerikkaan talvisodan päättymisen tasavuosijuhlan ajaksi, syyllistyi jv-miinojen yksipuoliseen aseistariisuntaan tavoitellakseen sillä sulkaa hattuunsa kaltaisiltaan sekä hyökkääjälle nopeampaa liikettä, jotta suomalaisten puolustajien tappioista tulisi raskaammat jne. (ja nyt pakoilee vastuutaan asiasta Hesarissa syytellen siitä Puolustusvoimia). Kaikkien aikojen pohjanoteeraus ylipäällikön asemassa toimivalta henkilöltä, jopa maailmanlaajuisesti.
Mutta harvoinpa Suomessa on vaaleihin tarjolla ihanteellisia ehdokkaita: äänestäjä joutuu käytännössä etsimään vähiten huonoa vaihtoehtoa. Kelvottomia seuraajia Sauli Niinistölle on kyllä tyrkyllä, ja viime vaalien vastaehdokaskin olisi varmasti tehnyt rumaa jälkeä Suomelle jos olisi TP:n asemaan päässyt.
Maailman johtavan supervallan päämies vaihtuu reilun kahden viikon päästä, ja hänen hallintonsa sisäänajo ottaa muutamia kuukausia. Seurauksena muuttuu maailmassa moni asia yhtä aikaa, ja Sauli Niinistön menestystä koskiveneemme peräsimessä voi kohtuudella arvioida vasta 100-vuotis-itsenäisyyspäivämme aikoihin. Mutta kiinnostavaahan tätä koskenlaskua on seurata kyydistä.
Ilmoita asiaton viesti
Jotta Nato -asian käsittelyä voidaan viedä eteenpäin, siitä on käynnistettävä kattava kansalaiskeskustelu. Tällä hetkellä vasemmistopuolueissa ja suurelta osin YYA -ajan hengessä elävässä Keskustapuolueessa on vallalla mielikuviin ja vanhoihin idealismeihin perustuva kanta Nato-asiaan. Mihin tämä kanta voi perustua, jos suurin osa kantaa ottavista eivät ole edes lukeneet Pohjois-Atlantin sopimustekstiä ?
http://atlanttiseura.fi/nato/wp-content/uploads/20…
Nykyinen julkisuudessa käytävä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu on täynnä olettamuksia ja mielikuvia, joilla ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Esimerkiksi sellaisia käsityksiä levitetään, että Nato käy sotaa ympäri maailmaa vaikka Naton 5. artiklaahan ei ole vielä kertaakaan sovellettu.
Se , että presidentti yksin, nykyisillä aikaisempaan verrattuna rajoitetummilla valtaoikeuksillaan, voisi viedä Suomen Natoon, ei ole mahdollista. Tulee muistaa, että presidentti on koko kansan presidentti. Eihän Sauli Niinistö lähde siihen lankaa lankeamaan, että lähtisi yksin tuulimyllyjä vastaan taistelemaan.
Suomen kansa on saatava ymmärtämään, miksi Nato on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa, joka voi taata Suomen turvallisuuden tiukan paikan tullen. Suomella on syytä olla selkänsä takana muutakin kuin Pohjanlahti. Tämän ymmärtämisessä meidän poliittisilla puolueilla demokraattisesti hallitussa maassa on oma tärkeä roolinsa ja myös vastuunsa. Avattakoon asiasta tosiasioihin perustuva keskustelu.
Ilmoita asiaton viesti
Meille on selitetty, että on Nato-optio ja Suomen-Ruotsin synkroninen turvallisuusratkaisu. Miksi tällaista meille väitetään vuodesta toiseen kun tällaisia ei ole. Nato-jäsenyys ei ole automaattinen ja Kinberg Batra sanoi, että Ruotsin Nato-ratkaisuuun suomi ei vaikuta. Meillä on naapurimaa, jonka johto tekee temppujaan pysyäkseen vallassa vaanimalla naapureitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ns. ”Nato-optio” on suomalaisen valehtelijapoliitikon tavaramerkki, ei sen enempää eikä vähempää. Missään muussa maassa tai kielessä ei tunneta mokomaa käsitettä, eikä Naton päämajassa Brysselissä siitä ole kukaan kuullut.
Kyse on tuutulaulusta höynäytettävälle kansalle, valheellisen ja katteettoman turvallisuuskuvitelman ylläpitämiseksi sille.
Todellakin, Ruotsi tekee omat turvallisuusratkaisunsa Suomesta riippumatta, eikä katteettomia illuusioita pidä levittää siitäkään, että Ruotsi jotenkin helpottaisi Suomen jäsenyysprosessia puolustusliittoon, jos kansamme jukuripäisesti haluaa välttämättä jättäytyä yksin pahoina päivinä Tukholman syndrooman syvälle sisäistäneenä.
Parissa vuodessa Suomen kansa ei näytä viisastuneen sitten pätkääkään. http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18836…
Ilmoita asiaton viesti
Kotikutoiset suomalaiset käsitteet Nato-optio, Ruotsin ja Suomen välinen puolustusyhteistyö sekä pohjoismainen puolustusyhteistyö kuuluvat samaan tyhjän päällä leijuvaan mielikuviin perustuvaan kategoriaan. Nämä käsitteet toimivat poliittiselle eliitille turvaollisuus- ja puolustuspoliittisen keskustelun varaventtiilinä paineiden purkamiseksi, mutta ei ongelmien ratkaisemiseksi.
Kuinka toivoisinkaan hallituksen ja kansanedustajien käyvän lukemassa sen Paasikiven patsaan juureen kiveen hakatun tekstin. Samalla voisivat kierrellä Helsingin ydinkeskustassa katsomassa vanhoja lentopommien sirpaleiden jälkiä patsaissa ja rakennuksissa. Esimerkiksi Kolmen Sepän patsaassa. Ehkä eduskunta voisi järjestää johdetun kiertokäynnin näissä kohteissa.
Ilmoita asiaton viesti