Venäjän ja Yhdysvaltain lämpenevät suhteet – Suomi saa nyt, mitä onkin toivonut

Trump ei ole diplomaatti. Trump ei osaa käyttäytyä sivistyneesti. Trump on oikukas. Trump ei osaa kääntää ihmisiä mielipiteittensä taakse.

11.1.2017 pidetty tiedotustilaisuus oli Trumpille täydellinen katastrofi, mutta hän ei itse huomaa synnyttämäänsä katastrofia.

Kansainvälisen diplomatian Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump on saanut täysin sekaisin jo ennen kuin yhtään virkapäivää on takana. 

Trump on suututtanut jo Kiinan Taiwan-soitollaan. Trump on suututtanut jo Meksikon rajamuurikannanotoillaan. Trump on saanut jo Japanin reagoimaan autotehdaspuheillaan. Trump on saanut jo Euroopan läheisemmät liittolaiset huolestuneiksi Venäjä-sympatioillaan ja mahdollisilla Venäjä-kytköksillään.

Kotimaassa Trump on rampauttanut maan tiedustelupalveluorganisaation sen toimintaa halventavilla kannanotoillaan vertaamalla tiedustelupalveluja natsi-Saksaan. Samalla Trump tölväisi myös Saksaa.

Kuka valtiopäämies uskaltaa edes Yhdysvaltain lähimmissä liittolaismaissa päästää Trumpin vierailulle? Kuka valtiopäämies Euroopassa uskaltaa asettua samaan tiedotustilaisuuteen presidentti Trumpin kanssa, jos on nähnyt Trumpin esiintymisen 11.1.2017 pidetyssä tiedotustilaisuudessa? Ei varmasti kukaan, joka haluaa turvata omaa mainettaan. Onko Trumpin ensimmäinen valtiovierailu luvassa Venäjälle?

Trumpista on jo tullut kansainvälisen diplomatian hylkiö ennen kuin yhtään päivää presidenttinä on takana.  Yhdysvallat joutuu hoitamaan kansainvälistä diplomatiaansa muiden henkilöiden kautta kuin presidentin kautta. Nämä henkilöt ovat todennäköisesti ulkoministeri Rex Tillerson ja puolustusministeri James Mattis.

                                                                                           ****

Presidentti Sauli Niinistö Helsingin Sanomissa: ”Saattaa olla, että Trump tarjoaa [Venäjän presidentille Vladimir] Putinille tien päästä ulos Syyriasta istumalla samaan pöytään, tasavertaisena.” (HS 10.11.2016).

”Presidentti Niinistö rauhoittelee Trumpin voiton herättämiä huolia” oli uutisotsikko MTV3:n sivuilla 9.11.2016 (MTV3 9.11.2016). ”En usko, että tästä seuraa mitään järisyttävää uutta sen enempää globaalisti kuin Itämerenkään kohdalla.”, Niinistö totesi Naton päämajassa Brysselissä kysyttäessä häneltä kantaa Trumpin valintaan. ”Niinistö pitää myönteisenä, että Trump on korostanut keskusteluyhteyden merkitystä Venäjän kanssa.”, jutussa todettiin.

”Presidentti Sauli Niinistön mukaan Yhdysvaltain vallanvaihdos voi tarjota mahdollisuuden liennytykseen lännen ja Venäjän välillä.” kirjoitti puolestaan Iltalehti lehtijutussaan (Iltalehti 10.11.2016). ”Saattaa olla, että tässä tarjoutuu mahdollisuus tasavertaiseen keskusteluun [Venäjän ja Yhdysvaltain kesken] ylipäätään ongelmista.”  olivat Niinistön sanat iltalehden jutussa Yhdysvaltain ja Venäjän tulevista suhteista, ja Niinistö jatkoi: ”Luulen, että se on sellainen ajattelu [että Trump voi tarjota Putinille mahdollisuuden profiloida itsensä johtajaksi Yhdysvaltain presidentin rinnalle], joka kyllä lämmittää siellä Moskovassa näin talvellakin. Venäjällä on tämä kunnian tunto aika iso asia.”

Trumpin valinta Yhdysvaltain tulevaksi presidentiksi on todellakin presidentti Niinistön toiveiden mukaisesti ”lämmittänyt siellä Moskovassa näin talvellakin”. Lämpöä on tainnut riittää jo ihan riittämiin.

Suomi on nyt todellakin saamassa sen, mitä se on presidenttimme suulla innokkaasti toivonut: Yhdysvaltain ja Venäjän läheiset ja lämpimät suhteet. Suomi on nyt saamassa sen, mitä on kovasti toivonut jo vuodesta 2014, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan alkoi.

Muualla Euroopassa asioita ei nähdä niin kuin Suomessa nähdään. Ei nähty heti Trumpin valinnan jälkeen marraskuun alkupuolella ja vielä vähemmän nyt, kun uusia totuuksia Trumpin suhteista Venäjään on pikkuhiljaa paljastunut. Euroopassa nähtiin jo tuolloin asioiden todellinen laita, mitä Suomessa ei kyetty näkemään.

Ollaanko Suomessa vielä nyt todellakin samaa mieltä kuin mitä oltiin pari kuukautta sitten tasavallan presidentin suulla?

                                                                                           ****

Ulkoministeriehdokas Rex Tillerson oli senaatin ulkoasianvaliokunnan kuultavana 11.1.2017. Tuleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump piti ensimmäisen presidentillisen tiedotustilaisuutensa myös 11.1.2017. Molemmilta henkilöiltä molemmissa tilaisuuksissa kysyttiin kantoja Yhdysvaltain määräämiin Venäjä-pakotteisiin: poistaako Yhdysvallat määräämänsä pakotteet?

Sekä Tillerson että Trump eivät 11.1.2017 vahvistaneet, että Venäjä-pakotteet jatkuisivat. Tilaisuuksissa käytetyistä ilmaisuista oli pääteltävissä, että pakotteista tultaisiin ehkä luopumaan, mitä ei tosin suorasanaisesti ääneen sanottu.

Vahvistusta Yhdysvaltain Venäjä-pakotteiden poistosta tuli eilen, kun Trump totesi The Wall Street Journal -lehden haastattelussa, että Venäjän avunanto esimerkiksi terrorismin vastaisessa sodassa ja Venäjän yleinen yhteistyö saattavat johtaa pakotteiden poistamiseen (WSJ 13.1.2017). Asiasta uutisoi myös Yle (Yle 14.1.2017).

Diplomaattisesti Yhdysvallat on todella vaarallisilla vesillä yhdistämällä asioita, joilla ei alun perin ole ollut mitään yhteyttä syy-seuraus-asiana. Pakotteita ei asetettu sen vuoksi, ettei Venäjä tehnyt yhteistyötä terrorismin vastaisessa sodassa. Pakotteet asetettiin sen vuoksi, koska Venäjä oli vallannut toisen valtion maata ja käy edelleen sotaa toisen valtion maalla.

Suomi ja EU joutuvat todennäköisesti ottamaan kantaa Yhdysvaltain kantojen muuttuessa EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyössä asettamiin Venäjä-pakotteisiin. Pienelle Natoon kuulumattomalle Venäjän naapurimaalle pakotteet läntisenä uhka- ja painostusvälineenä ovat tärkeä asia. Mitäs, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen ja Yhdysvallat toimisi pakoteasiassa samoin Suomea kohtaan kuin mitä se on nyt toimimassa Ukrainaa kohtaan Trumpin johdolla.

”Pakotteiden käyttäminen on ollut oikea tapa reagoida. Ja tulevaisuudessa on oikein jatkaa niitä tarvittaessa. On kuitenkin tärkeää, että Venäjää ei eristetä.” kommentoi presidentti Niinistö Venäjä-pakotteita Münchenin turvallisuuskokouksessa vuonna 2015 (Yle 7.2.2015).

EU-johtajat sitoivat Münchenin turvallisuuskokouksen jälkeen 19.3.2015 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Venäjä-pakotteet vahvasti Minskin rauhansopimuksen edistymiseen. "Käytännössä kyseessä on ehdollisuus. Aiemmin Minskin toimeenpanoa ei ole niin selvästi koplattu sanktioihin.” oli pääministeri Alexander Stubbin kannanotto huippukokouksessa, jossa Suomikin sitoutui pakotteiden purkamisen linkittämiseen Minskin rauhansopimuksen toimeenpanoon (KL 20.3.2015 , Eurooppa-neuvosto 19.3.2015).

Mikäli Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet todella lämpenevät Trumpin presidenttiyden myötä, Suomi joutuu aluksi miettimään, mitä Suomi ja EU tekevät, jos Trumpin johtama Yhdysvallat on todellakin luopumassa Venäjä-pakotteista. Mikä on Suomen kanta? Ilmoittaako Suomi edelleen niin kuin tähänkin saakka, että EU-pakotteet tulee pitää voimassa niin kauan kuin ne syyt, minkä takia se on asetettu, pysyvät voimassa. Toisin sanoen niin kauan kuin Venäjä ei toteuta Minskin rauhansopimusta, on pakotteet pidettävä yllä.

Jos Suomi muuttaa kantaansa, kuinka Suomi voi perustella kannanmuutoksen uskottavasti? Tuskin voi perustella uskottavasti, eikä edes vetoaminen muiden maiden muuttuneisiin kantoihin toisi uskottavuutta. Muuttunutta kantaa ei Suomi eivätkä myöskään muut EU-maat voi perustella ainakaan sillä, että Venäjä olisi yhtäkkiä alkanut noudattaa Minskin rauhansopimusta, kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Donald Trump.

                                                                                           ****

“We must also embrace our international alliances and security partnerships. History is clear: Nations with strong allies thrive and those without them wither.” lausui Yhdysvaltain tuleva puolustusministeri James Mattis, kun hän oli senaatin asevoimista vastaavan komitean kuultavana 12.1.2017 (The Washington Post 12.1.2017).

Suomennettuna: ”Historia osoittaa selvästi: kansakunnat, joilla on vahvat liittolaiset, kukoistavat, ja ne, joilla niitä ei ole, kuihtuvat.”

Kuulu puolustusliittoon, niin asemasi on turvattu, oli Mattisin sanoma.

Nato-maiden – siis vaikkapa Viron, Latvian ja Liettuan – turvaksi tuleva puolustusministeri James Mattis lausui: ”We recognize that he is trying to break the North Atlantic alliance, and that we take the steps, the integrated steps, diplomatic, economic, military and the alliance steps, working with our allies to defend ourselves where we must.” (CNN 12.1.2017).

Suomennettuna: ”Tiedämme, että hän [Putin] yrittää murtaa Pohjois-Atlantin liittoa, ja että otamme askeleita, integroiduttuja askeleita, diplomaattisia, taloudellisia, sotilaallisia ja liittoa vahvistavia askeleita, joilla työskentelemme liittolaistemme kanssa puolustaaksemme itseämme asioissa, joissa meidän täytyy.”

Presidentti Niinistön toivoma Venäjän ja Yhdysvaltain välien lämpeneminen aiheuttaa myös Suomelle turvallisuuspolitiikan uudelleenarviointia, koska Suomi ei kuulu puolustusliittoon eikä Suomella siten ole vahvoja sopimuksellisia liittolaisia puolustuksessa toisin kuin esimerkkisi Baltian mailla. Onko Suomen tähänastinen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja perustunut väärille olettamille suhteessa puolustusliiton merkitykseen ja suhteessa Venäjän ja Yhdysvaltain keskinäisille suhteille?

Kyllä. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on perustunut väärille olettamille.

Onko Suomi varautunut tilanteeseen – tai edes miettinyt mahdollisuutena -, että Yhdysvallat ja Venäjä olisivat liittolaisia keskenään, ja samaan aikaan Suomi kuitenkin kokee suurta turvallisuusuhkaa Venäjästä?

Suomi ei ole miettinyt. Vielä vähemmän Suomi on varautunut.

Riski, että Suomi Natoon kuulumattomana maana joutuisi Venäjän etupiiriin Yhdysvaltain näin salliessa on nyt todellinen. Yhdysvaltain ja Venäjän välisistä asioista ei kirjata sopimuksia, mutta käytännön politiikka sen tulee osoittamaan, mikäli Suomelle ja Ruotsille käy Trumpin valtakaudella hassusti. No, itsepähän Suomi ja Ruotsi ovat valinneet tiensä maiden ulkopoliittisen johdon johdolla.

Käytännössä Venäjän vaikutusvallan kasvu puolustusliittoon kuulumattomassa Suomessa tulisi näkymään niin, että Venäjä pystisi painostamaan Suomea entistä helpommin itselleen myönteisiin kantoihin Venäjälle itselleen tärkeissä asioissa. Suomella olisi nykyistäkin vähemmän tekijöitä, millä vääntää vastaan. Seuraisi psykologinen antautuminen, mistä puolestaan seuraisi, että alistuisimme kaikkeen niin kuin YYA-sopimuksen voimassa ollessa, mitä Venäjä esittää. Suomella olisi nykyistäkin vähemmän sotilaallista turvaa itsensä lisäksi.

Suomi ei siis ole varautunut, että Trumpin johtama Yhdysvallat ja Putinin johtama Venäjä alkaisivat kokea ystävyyttä yli niiden tahojen, jotka ovat Yhdysvaltain kumppaneita mutteivat liittolaisia.

Yhdysvaltain liittolaisia (allies) Euroopassa ovat Nato-maat, liittolaisuus on sinetöity sopimuksin. Tähän saakka liittolainen numero yksi on ollut Iso-Britannia. Kumppanit (partners) kuuluvat Yhdysvaltain yhteistyöverkostoon, mutta niiden asema ei ole liittolaisia vastaava. Suomi on tällainen maa. On myös olemassa monia listoja ”definitive allies”, ”likely allies”, “swing states”, “definitive enemies” ja “likely enemies” pohjalta. Joka tapauksessa Yhdysvallat ryhmittelee politiikassaan maita eri ryhmiin liittolaisuuden, kumppanuuden ja ystävyyden sekä eri vihollisuusasteiden suhteen.

                                                                                           ****

Miten sotilasliittoon kuulumattomien maiden tulisi Itä-Euroopassa sitten toimia, jos Yhdysvaltain ja Venäjän väliset suhteet kehittyvät tasolle, jossa maat kokevat asemansa uhatuksi Venäjän taholta? Asia koskee Suomea, Ruotsia, Ukrainaa, Moldovaa ja Georgiaa. Suomi on nyt ajautumassa ryhmään, jonka kanssa maalla ei pitänyt 1990-luvulla olla mitään tekemistä.

Asema sotilaallisesti liittoutumattomille maille tuossa tilanteessa ei olisi helppo. Maat joutuisivat hyväksymään tilanteen, jossa Venäjä pystyisi painostamaan, elleivät EU ja johtavat EU-maat olisi muodostanut Yhdysvalloista poikkeavaa kantaa, johon sotilasliittoon kuulumattomat maat voisivat tarrautua. Pienten maiden voimavarat toimia yksinään eivät olisi riittäviä, johonkin liittolaisuuteen tai suurempaan olisi aina pakko tarrautua.

Jos Eurooppa EU:n puitteissa ei tuossa tilanteessa yhdistyisi ja alkaisi ajaa omia etujaan suhteessa Venäjään, ei pienillä sotilaallisesti liittoutumattomilla mailla oli erityistä asemaa. Asema olisi tuskainen.

Näin ei todennäköisesti kuitenkaan tulisi Natoon kuulumattomien maiden turvaksi tapahtumaan, koska EU:n 28 jäsenmaasta 22 jäsenmaata kuuluu Natoon. Puolustuksen kriittinen tekijä on Nato-jäsenyys myös Trumpin aikakaudella.

Natoon kuulumattomaat EU-maat – Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta, Suomi ja Ruotsi – muodostavat vain alle 6 prosenttia EU:n väestöstä. Mailla ei ole edes ryhmänä mitään politiikkaan vaikuttavaa tekijää. EU on yhtä kuin Naton eurooppalaiset jäsenvaltiot.  Ryhmän vähäisyydestä kertoo se, että Ruotsi ryhmän suurimpana omaa vain 10,0 miljoonan asukasluvun Natoon kuulumattomien maiden noin 30 miljoonan asukkaan kokonaismäärästä. Jos Ruotsi liittyisi Natoon, ryhmästä häviäisi kolmannes. Natoon kuulumaton EU-maa on todellakin erikoinen poikkeus. Erikoinen marginaaliryhmä, jossa jokainen maa on pyrkinyt kulkemaan omia latujaan historiansa painolastissa.

Eurooppalainen Nato on yhtä kuin EU, jossa kuudella Naton ulkopuolisilla jäsenellä ei ole mitään painoarvoa. Ei pienintäkään missään muodossa.

Suomen turvallisuuspolitiikka on ollut Mauno Koiviston julkaisemalla termillä ilmaistuna ”väärää politiikkaa”, siitä ei liene epäselvyyttä. On vaikea ollut ymmärtää, mihin se pohjimmiltaan on perustunut muuhun kuin historian kylmän sodan aikana kerättyyn painolastiin. Nyt sen perusteet tullaan kaiken pohjalta näkemään, mikäli Trumpin Yhdysvallat ja Putinin Venäjä tulevat sopimaan asioita yli kolmansien valtioiden.

Ensivaiheessa se nähdään, sopivatko Yhdysvallat ja Venäjä keskenään Venäjä-pakotteiden lopettamisesta ilman Ukrainaa.

Toivotaan, ettei näin kuitenkaan tulisi käymään, mutta Suomen olisi otettava Nato-jäsenyys tosissaan. Siinä on kyse paljon muustakin kuin vain itse puolustusliittojäsenyydestä.