Millainen uhka Venäjän "vihreät ukkelit" ovatkaan oikein Suomelle?

”Tunnuksettomat vihreät miehet” ja ”Pienet vihreät miehet”. ”Green men” ja ”Little green men”. ”Зелёные человечки” ja”Вежливые люди”.

Nuo kaikki ovat ilmaisuja suomen, englannin ja venäjän kielellä, joita on käytetty Venäjän tunnuksettomista sotilaista ja joihin saimme ensikosketuksen Venäjän Krimin niemimaan valtauksen aikaan helmikuun viimeisenä viikonloppuna 2014.

”Вежливые люди” on suomennettuna ”Ystävälliset ihmeiset”, siis toinen venäläinen näkemys Venäjän tunnuksettomista sotilaista. Toinen on ”Vihreät miehet”.

En ole koskaan hyväksynyt enkä myöskään käyttänyt vuodesta 2014 ”vihreät miehet” -termiä. Olen käyttänyt vain ”vihreät ukkelit” -termiä. Tuota termiä käytän myös jatkossa ja pääsääntöisesti myös tässä kirjoituksessa, kun edustan omia ajatuksiani.

Nuo Venäjän tunnuksettomat sotilaat ovat yleensä vain Venäjän GRU:n Spetsnaz (Спецназ ГРУ) erikoisjoukkojen sotilaita. Eivät sen kummempia. GRU on Venäjän federaation asevoimien sotilastiedustelun keskuselin (Главное разведывательное управление). Vastaavia erikoisjoukkoja on jokaisessa armeijassa, mutta tosiaankin harvemmin ilman tunnuksia.

Jos GRU:n ja Spetsnazin toiminta kiinnostavat enemmän, venäjänkielistä tietoa löytyy muun muassa täältä.

En koskaan ole ymmärtänyt, miksi lännessä on mystifioitu nuo tunnuksettomat sotilaat ”vihreiksi miehiksi” ja miksi niistä on vouhkattu niin paljon.

Noilla puheilla on vain pönkitetty Venäjän tarpeetonta tuloksellisuutta sotatoimissaan. Länsi on omaehtoisesti luonut kuvan ”pienistä vihreistä miehistä”, jotka saavat paljon aikaan ja valloittivat pienenä joukkona koko Krimin niemimaan. Länsi on itse luonut tulkinnan, että muutama urhea ”pieni vihreä mies” valtasi laajan Krimin niemimaan. Pieni mies teki suurteon, kuten monissa tunnetuissa kansansaduissa asetelma yleensä on. Ikään kuin ”pienet vihreät miehet” olisivat huippusotilaita kuten toisen maailmasodan aikaiset saksalaiset SS-sotilaat kuunaan.

Etenkin ”pieni”-sanan käyttö tässä yhteydessä länsimaissa on harkitsematonta. Annetaan ikään kuin kuvaa, että pieni Daavid taistelee isoa Goljatia vastaan. Ollaan ikään kuin annettu lupaa ”pienen” venäläissotilaan hyökätä suurempaa vastaan voitokkaasti. En ymmärrä tällaista ajatusjuoksua välillä yhtään enkä ollenkaan. Oikeiden mielikuvien luomisessa olemme epäonnistuneet jopa ilman Venäjän avustusta.

Mielikuvilla on suurta merkitystä. Länsi on toiminut ajattelemattomasti luomalla näkemyksiä, joilla Venäjä ilman omaa toimintaa on saanut sotilaallisen kyvykkyytensä näyttämään paremmalta kuin onkaan. Ongelmalliseksi asia tekee se, että vihreiden ukkeleiden uhkakuvan perusteella on ehkä suunnattu voimavaroja väärin.

 ”Tunnuksettomat vihreät miehet”- ja ”Pienet vihreät miehet” -termien käyttö tulisi lopettaa ja tilalle tulisi keksiä jotain muuta. Olen käyttänyt vuodesta 2014 ”vihreät ukkelit” -termiä, mutta pitäisi varmaan keksiä parempi termi tyhmänkankeille venäläissotilaille, joiden iskuri hakkaa luotinallia vai silloin, kun joku viisaampi painaa liipaisimesta.

                                                                                  ****

Puolustusministeriö tiedotti tänään, että puolustusministeri on asettanut hankkeen aluevalvontalain muuttamiseksi (Puolustusministeriö 31.1.2017). Hankkeen tehtävänä on valmistella tarvittavat ehdotukset lainsäädäntömuutoksista, jotka ovat tarpeen tunnuksettomaan sotilaalliseen uhkaan vastaamiseksi alueloukkaustilanteessa.

Kyse on aluevalvontalain muutoksesta, jonka 2. pykälässä (2 §) sotilaalla tarkoitetaan sotilaspukuista valtion asevoimiin kuuluvaa aseistettua tai aseistamatonta henkilöä (18.8.2000/755). Suomen lainsäädännön mukaan tällä hetkellä venäläiset vihreät ukkelit eivät siis ole sotilaita, koska vihreä maastopuku ei tee miestä sotilaspukuiseksi ilman sotilastunnuksia.

Puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti tänään blogissaan aluevalvontalain muuttamishankkeesta otsikolla ”Vihreiden miesten mentävä aukko” (Jussi Niinistö 31.12.2017). Taas otsikossa on tuo sanapari, jota ei pitäisi käyttää olleenkaan korottamaan mielikuvaa Venäjän sotilaallisesta voimasta. Niinistön mukaan viime vuosien kriisit, joihin on liittynyt asevoiman käyttöä, ovat tapahtuneet yllättävästi ja nopean tilannekehityksen jälkeen. Aseellisissa konflikteissa on käytetty myös tunnuksettomia, mutta selvästi järjestäytyneitä sotilaallisia toimijoita, ”pieniä vihreitä miehiä”.

Puutteita vihreiden ukkeleiden muodostaman uhan torjunnan lisäksi näyttää edelleen riittävän myös Suomen lainsäädännössä. Krimin valtauksesta on kulunut kohta kolme vuotta, ja Suomen lainsäädäntö on puolustuksen toimivuuden, sotilaallisen yhteistyöedellytyksien ja esimerkiksi turvallisuustiedustelun osalta yhä vailla päivityksiä.

Puolustuskyvyn varmistaminen muuttuneessa maailmassa on ollut Suomen lainsäädännössä hidasta. Vähäisiä ovat olleet suomalaispoliitikkojen halukkuudet lisätä edes lainsäädäntötasolla Suomen turvallisuutta lisääntyviä ja alituisesti muuttuvia uhkia vastaan.

Aluevalvontalain muutos on vain yksi laista, joka tarvitsee muutosta. Nopeasti muuttuneen maailman vuoksi muutosta taitavat tarvita myös mm. asevelvollisuuslaki vuodelta 2007 (28.12.2007/1438), valmiuslaki vuodelta 2011 (29.12.2011/1552) ja myös perustuslaki viime vuosituhannen puolelta (11.6.1999/731).

Puolustusta koskevan lainsäädännön erityinen ongelma vielä tälläkin hetkellä on lain edellyttämän päätöksentekoprosessin hitaus. Nykymaailmassa päätökset on tehtävä reaaliajassa tai korkeitaan tunneissa. Päivien odotteluun ei ole enää mahdollisuuksia, siinä ajassa koko Suomi olisi jo vallattu. Suomen lainsäädännössä on edelleen pykäliä, jota edellyttävät eduskunnan olemista koolla päätöksenteolle. Sotilaallisen reagointinopeuden suhteen Suomen lainsäädäntö ei vastaa puolustustarpeita.

Sotilaallisessa puolustuskyvyssä nopeus on ratkaisevaa ja päätöksenteon nopeus on erityisen ratkaisevaa. Meidän pitää olla nopeampia tekemään päätöksiä kuin vastavoimamme ja vihollisemme. Vain nopeat voittavat, hitaat häviävät. Tällä hetkellä olemme kaukana päätöksenteon nopeudesta Venäjästä. Häviämme Venäjälle 10-0 jo ennen sotatoimien alkamista.

Venäjä perusti jo 1.12.2014 Venäjän federaation kansallisen puolustuksen koordinointikeskuksen (Национальный центр управления обороной Российской Федерации, Wikipedia-tietosivu, kotisivu), joka mahdollistaa reaaliaikaisen yhteydenpidon Venäjän sotavoimien ja poliittisten päätöstentekijöiden – siis presidentti Vladimir Putinin –  välillä. Putin voi reaaliaikaisesti antaa käskyjä Venäjän asevoimille tai paremminkin hyväksyä asevoimien ehdotukset sotilaallisista toimista. Suomi on vielä kaukana Venäjän sotilaallisen päätöksenteon nopeustasosta. Annamme aivan turhaa tasoitusta Venäjälle jo lähtökuopissa.

                                                                                  ****

Palataan vielä venäläisiin vihreisiin ukkeleihin.

Millaisen riskin Suomelle muodostavat Venäjän Spetsnaz GRU:n erikoisjoukkojen sotilaat?

Ei suurta, tavanomaisen, mitä erikoisjoukot yleensä voivat muodostaa.

Venäjä käytti vihreistä ukkeleita Krimin niemimaalla, koska niemimaan tilanne oli sellainen, että esimerkiksi parlamenttirakennuksen haltuunotto muutaman vihreän ukkelin avustamana saatiin helposti aikaan.

Krimin niemimaalla erityinen piirre oli paikallisväestön suuri tuki venäläistoimille. Se, että venäläissotilaat olivat tunnuksettomia, ei muuttanut kuitenkaan itse sotilaallista toimintaa. Sotilaallisen lopputuloksen kannalta tulos olisi ollut sama, vaikka sotilailla olisi ollut tunnukset. Venäläissotilaiden tunnuksettomuus oli toisaalta varautumista länsimaiden reaktioihin, toisaalta todennäköisesti varautumista myös siihen, että jos jokin olisi epäonnistunut, sotilaat olisivat olleet ilman Venäjän armeijan suoraa tukea omillaan.

Vastaava, mikä Venäjälle onnistui Krimillä, ei onnistuisi Suomessa. Venäjä tuskin käyttäisi vastaavaa taktiikkaa Suomea kohtaan, koska se ei toimisi. Taktiikka toimii parhaiden alueilla, jossa Venäjän vaikutusmahdollisuuksille on kansalaisen keskuudessa riittävä kannatus, mutta maan johdossa ei. Taktiikka voisi siis toimia Valko-Venäjällä ja ehkäpä Moldovassa sekä Kaukasuksella, muttei laajemmin Nato-  ja EU-maissa.

Jos Venäjä suorittaisi intervention Suomeen valtaamalla esimerkiksi Hangon eteläkärjen tai osia Ahvenanmaasta, mukana varmasti olisivat erikoisjoukot. Kun itse valtaus alkaisi, olisi yhdentekevää myös venäläisten kannalta, olisivatko sotilailla tunnisteet vai eivät. Suomi tietäisi tilanteen joka tapauksessa.

Vihreistä ukkeleista on siis puhuttu liikaa, ja se on myös vääristänyt länsimaissa Venäjän muodostamaa uhkakuvaa. Venäjän vihreät ukkelit ei ole erityinen uhkatekijä, mutta uhkatekijä kuitenkin. Erityinen uhkatekijä länsimaille ja etenkin Suomelle ovat Venäjän ohjusaseistus ja massiiviset maajoukot, joita Venäjällä on Barentsinmereltä Välimerelle saakka. Toiminnassa uhan muodostavat Venäjän sotatoimien nopeus ja yllätyksellisyys, eivät sotilaiden tunnukset tai niiden puute.

Suomen lainsäädännön kuitenkin pitäisi olla aluksi kunnossa puolustuskyvyn varmistamiseksi, ja sitä se tällä hetkellä ole, vaikka Krimin niemimaan valloituksesta on kulunut kohta kolme vuotta. Hitaita ovat Suomen puolustuskiireet.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu