Venäjälle Le Penit, Trumpit ja Wildersit ovat korvanneet Haloset ja Tuomiojat

Helsingin Sanomissa oli tänään 23.2.2017 Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Saska Saarikosken kirjoitus otsikolla ”Lännen hyödylliset idiootit Putinin apureina – Takinkääntö on ollut Suomessakin vauhdikasta” (HS 23.2.2017).

Hyvä kirjoitus kannattaa käydä lukemassa ymmärtääkseen yhä enemmän Venäjän tämän vuosikymmenen toimia ja ennen kaikkea sitä, miten Venäjä taitavasti osaa käyttää hyväkseen länsimaihin syntyviä suuntauksia ja niitä kannattavia poliitikkoja.  

Saska Saarikoski kirjoittaa: ”Länsimaiden vasemmistolaiset tukivat aikanaan Neuvostoliiton diktatuuria, nyt oikeistopopulistit tukevat Venäjän diktatuuria. Moskovassa tiedetään, että lännessä riittää hyödyllisiä idiootteja.”

Neuvostoliitolle ja Venäjälle hyödyllisiä idiootteja todellakin on riittänyt 1960-luvulta lähtien jokaiselle vuosikymmenelle ja riittää edelleen. Hyödylliset idiootit länsimaissa ovat koko asian ydin, miten itäinen naapurimme pyrkii samaan katteetonta vaikutusvaltaa maailman asioihin, maailmanpolitiikkaan siis.

Kun kylmän sodan aikaan monet työssäkäyvät tavalliset ihmiset ja opiskelijat hakivat ratkaisua ihan oikeutetusti parempaan elämään kommunismin ja sosialismin värittämästä vasemmistoradikalismista, nyt monet työssäkäyvät tavalliset ihmiset hakevat länsimaissa ratkaisua ihan oikeutetusti parempaan elämään populismin värittämästä oikeistoradikalismista.

Ihmisten lailliset poliittiset päämäärät ovat aina oikeutettuja. Huomispäivän elämästä huolissaan olevien ihmisten perusteet päämäärille ovat hyväksyttäviä, mutta pitääkö politiikkojen lähteä ajamaan noita päämääriä keinoilla, jota mahdollistavat lopulta jopa diktatuurin. Vähimmillään kysymys on vallansiirrosta yhteiskunnan ja yhteisen päätännän ulkopuolelle.

Politiikoille on erityisen vaarallista hullaantua sellaisista ideologioista, joista ei ole riittävää kokemusta tai joista saadut historiakokemukset ovat huonoja. Kylmän sodan aikaan hullaannuttiin autoritäärisestä vasemmistolaisesta kommunismista, nyt autoritäärisestä oikeistolaisesta populismista. Hullaantuminen osassa kansaa ei ole erityisen vaarallista, mutta päättävien poliitikkojen kohdalla on.

                                                                                    ****

Tämän päivän Marine Le Penit, Donald Trumpit ja Geert Wildersit ovat eilispäivän Tarja Halosia ja Erkki Tuomiojia. Eilispäivän vasemmistoradikaalit ovat tämän päivän oikeistoradikaaleja.

Länsimaissa Neuvostoliitto osasi aikanaan 1960-luvulla kiihkeimpään Vietnamin sodan aikaan ja vielä pitkälle 1970-luvullakin käyttää ajamassaan maailmapolitiikassa taitavasti hyväkseen ideologisia vasemmistoradikaaleja, jotka ihannoivat sosialismin lisäksi myös jopa äärikommunistisia ajatuksia.

Erkki Tuomioja, Tarja Halonen ja kumppanit ovat edelleen 2010-luvulla hyvin uskollisia nuoruuden vasemmistoradikaaleille ihanteilleen. Monet ovat iän myötä vaihtaneet aatemaailmaansa, mutteivat kaikki. Hyvä esimerkki ”käännynnäisistä” on Naton nykyinen pääsihteeri Jens Stoltenberg, joka varhaisnuoruudessa 1970-luvulla mielenosoitti Yhdysvaltoja ja Vietnamin sotaa vastaan marxilais-leniniläisessä Rød Ungdum -liikkeessä. Neuvostoliitto kiitti.

Länsimaat olivat 1960- ja 1970-luvuilla pullollaan myös kovan luokan kommunisteja auttamassa Neuvostoliiton päämääriä. Etenkin Suomessa noita Neuvostoliitolle hyödyllisiä kommunisteja oli riittämiin.

Kun 1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliitto osasi vedota nuoriin kommunistisella maailmanjärjestyksellä, nyt Venäjä vetoaa keski-ikään ja sitä vanhempiin ehtineitä oikeistopopulistisella maailmanjärjestyksellä. Nuoret eivät noista venäläisajatuksista lämpene.

Tuoreimpana vetoamisyrityksenä Venäjän pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov lausui Münchenin turvallisuuskonferenssissa Venäjän kannan länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen: ”Lännen määräämä maailmanjärjestys on tiensä päässä”. Täysin saman ajatuksen suhteessa länsimaiseen demokratiaan ja markkinatalouteen olisi voinut lausua Neuvostoliiton pitkäaikainen ulkoministeri Andrei Gromyko koska tahansa 1960- ja 1970-luvuilla: ”Lännen määräämä kapitalismi on tiensä päässä”.

Autoritäärinen kommunistinen vasemmistopopulismi tuli ja meni, autoritäärinen oikeistopopulismi tulee ja menee, länsimainen demokratia ja markkinatalous säilyvät.

                                                                                    ****

Monet 1960-luvun vasemmistoradikaaleista täällä Suomessa eivät vieläkään ole päässeet politiikan teossa eroon vanhasta ideologiastaan. Ollaan edelleen kallellaan itään päin, vaikka aate on jo kuollut ja Venäjä on siirtynyt vasemmistoradikalismista oikeistoradikalismiin. Venäjällä vasemmistolaiskommunismin tilalle on tullut oikeistolaiskommunismi.

Neuvostoliitto tuki voimakkaasti länsimaisia neuvostomyönteisiä kommunistipuolueita 1960- ja 1970-luvuilla sekä rahallisesti että ideologisesti. Apua saivat varmuudella ainakin Suomen Kommunistinen Puolue, Ranskan kommunistinen puolue ja Neuvostoliittoon suuntautuneet kommunistit Italian kommunistisessa puolueessa. Nyt tukea saavat Venäjältä vastaavasti varmuudella ainakin Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue ja Saksan Vaihtoehto Saksalle.

Venäjä ja Putin kauppaavat autoritääristä sekä vahvan ja itsevaltaisen johtajan kuvaan perustuvaa hallintatapaa. Venäjä onkin onnistunut päämäärissään toistaiseksi hyvin. Puhutaan aatesuuntana jopa putinismista. Neuvostoliiton kommunismi on vaihtunut Venäjän putinismiin.

Putinin on helpompi pitää suhteita itsensä kaltaisiin autoritäärisiin johtajiin, jotka lisäksi näkevät Venäjän kyseenalaiset toimintatavat myönteisesti. Lisäksi halutaan synnyttää hämminkiä ja sekasortoa länsimaissa.

Näitä Putinin tyylisiä johtajia ja johtajaehdokkaita alkaa Euroopassakin olla nyt jo riittämiin: Turkin Recep Tayyip Erdoğan, Unkarin Viktor Orbán, Ranskan Marine Le Pen ja Hollannin Geert Wilders esimerkkeinä. Kylmän sodan aikaan näitä valtaan haluavia kommunisteja länsimaissa olivat Suomen Taisto Sinisalo ja Ranskan Georges Marchais esimerkkeinä.

Demokratiaan kuuluu perusperiaatteena, että ihmiset ja poliitikot saavat kannattaa ihan mitä laillista aatesuuntaa hyvänsä – niin vasemmisto- kuin oikeistopopulismia myös.

Ongelmaksi kuitenkin muodostuu, jos kannattamisen seurauksena nähdään Venäjän johtaja ideologisena esikuvana ja jos Venäjä-politiikkaa tehdään Venäjän kanssa yhteisen ideologian ehdoilla. Annetaan siis Venäjälle sille kuulumatonta päätösvaltaa vastaavasti kuten annettiin Neuvostoliitolle sille kuulumatonta päätösvaltaa. Yhdysvaltain presidentti Trumpista on nyt muodostumassa kouluesimerkki, jota historian kirjat tulevat toistamaan.

1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliittoon kommunismin kautta myönteisesti suhtautuvat poliitikot eivät päässet merkittävästi valtaan Länsi-Euroopassa. Nyt tilanne voi olla toinen oikeistopopulismin ja Venäjän suhteen.

Venäjä on korvannut nyt 1960-luvun kommunistit ja vasemmistoradikaalit 2010-luvun oikeistopopulisteilla. Kun 1960- ja 1970-luvulla osoitettiin mieltä Yhdysvaltoja ja Vietnamin sotaa vastaan kaduilla, nyt osoitetaan mieltä demokratian perusarvoja vastaan sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineiden mielipidepalstoilla. Vain mielenosoittamisen ja vaikutusyrittämisen väline on vaihtunut.

On Suomessa positiivisakin esimerkkejä: ulkoministeri Timo Soini. Tuosta vanhasta EU:n kiihkeästä vastustajasta ja tullut melkeinpä EU:n kannattaja ulkoministeripestin myötä. Siperian opettamana ja ulkoministerinpestin myötä reaalimaailma ja sen mahdollisuudet ovat avautuneet myös EU:n suhteen.