Itämeren kiristynyt turvallisuustilanne – Itämeri on jo nyt Nato-meri

Tämä sangen pitkä kirjoitus vaatii lukijalta kärsivällisyyttä ja todellista kiinnostusta Itämeren turvallisuustilanteeseen. Kannattaa kuitenkin yrittää myös loppuun saakka lukemista.

Kirjoitin kolme vuotta sitten 29.5.2014 Aamulehteen mielipidekirjoituksen otsikolla ”Turvallisuuspolitiikka on nyt EU:n keskeisin haaste”.

Suosittelin tuolloin Suomen ja Ruotsin liittymistä Natoon, jolloin kaikki Itämeren rannat olisivat Nato-maiden rantoja lukuun ottamatta Venäjän 350 ja 160 rantakilometriä Suomenlahden pohjukassa ja Kaliningradissa. 

Kirjoitin tuossa Aamulehden kirjoituksessa muun muassa: ”Fennoskandialla ja Itämerellä on oleellinen merkitys EU-maiden puolustukselle, kansainvälinen ilma- ja meritila yltää aina Pietarista Euroopan ytimeen. Mahdollisessa kriisissä on tärkeää hallita nimenomaan Itämerta ja siinä Suomella ja Ruotsilla on keskeisin asema.”

Toisin kuin nyt, vielä kolme vuotta sitten ehdotukset Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä lehtien palstoilla eivät olleet tavanomaisia. Toisin kuin nyt, vielä tuolloin kirjoitukset Suomen ja Ruotsin liittymisestä Natoon herättivät poliitikkojen keskuudessa kiivaita vastustavia kannanottoja aivan maan korkeinta ulkopoliittista johtoa myöten.

”Me olisimme puolessa Naton ja Venäjän maarajasta sitten tasan tarkkaan osallisia. Jos Ruotsikin liittyy, Itämeri olisikin Nato-meri ja Venäjä ikään kuin sitten siellä Suomenlahden pohjukassa.” totesi presidentti Sauli Niinistö hetimmiten Aamulehden kirjoitukseni jälkeen 31.5.2014 Ylen ykkösaamussa. 

Niinistö varoitteli Ylen haastattelussa Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä ja Itämeren muuttumisesta Nato-mereksi. 

Niinistö jatkoi vielä: ”Meidän pitää osata vähän hahmottaa sitä, että miltä se sitten ehkä vaikuttaa venäläisten silmin ja mitä he sen vuoksi tekisivät. Toisaalta meidän täytyy tietysti vakavasti kysyä myös itseltämme, että riittävätkö meidän resurssimme uskottavaan puolustukseen. Sillä on suuri merkitys, jos meillä sellainen on.” (Yle Areena 31.5.2014).

”Jos Ruotsikin liittyisi, Itämeri olisikin Nato-meri" tulkitsi Verkkouutiset uutisotsikossaan presidentti Niinistön toukokuun 2014 viimeisen viikonlopun sanomisia Ylellä (Verkkouutiset 31.5.2014). 

Niinistö ei pitänyt eikä pidä edelleenkään hyvänä turvallisuuspoliittisena ratkaisuna sitä, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon ja Itämeri olisi Nato-maiden yhteinen sisämeri.

Vastaavia ajatuksia vuonna 2014 esitti hetimmiten Niinistön turvallisuuspoliittisen kannanoton jälkeen myös muun muassa Etelä-Karjalan maakuntajohtaja Matti Viialainen kirjoituksessa otsikolla ”Nato on liian iso riski” (Savon Sanomat 8.6.2014).

Itämeri Naton sisämerenä on venäläisten keksimä ja käyttämä ilmaisu, jonka tarkoitus on nimenomaan osaltaan pyrkiä estämään Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys. Suomessa tuokin venäläisilmaisu sai sijaa, kuten yleensä Suomessa suurta sijaa saavat kaikki muutkin venäläisten keksimät Venäjän etua ajavat turvallisuuspoliittiset ilmaisut. Esimerkkeinä mainittakoon ”hyvät naapuruussuhteet” ja ”1300 kilometriä pitkä yhteinen raja” sekä tuo vuoden 2014 ”Nato-meri” tai ”Naton sisämeri” -ilmaisu.

Noiden venäläisten turvallisuuspoliittisten iskulauseiden runsaaseen käyttöön ja tunnetuksi saattamiseen Venäjän eduksi on syyllistynyt erityisesti tasavallan presidentin kanslia.

Suomen Kuvalehden otsikko 30.3.2014 kuvaa hyvin Venäjän tavoitteiden onnistumisesta Suomessa: ”Suurvallat kiinnostuivat Itämerestä – Venäjä ei halua ’Naton sisämerta’” (Suomen Kuvalehti 30.3.2014).

                                                                                         ****

”Сергей Шойгу: Полицейская миссия НАТО создает угрозу безопасности России” oli uutisotsikko 26.4.2017 useassa venäläislehdessä (esim. Tass 26.4.2017), kun puolustusministeri Sergei Šoigu puhui turvallisuutta käsittelevän konferenssin avajaisissa Moskovassa huhtikuun viimeisenä keskiviikkona. Vapaasti suomennettuna: ”Sergei Šoigu: Naton ilmapartiointi [Itämerellä] uhkaa Venäjän turvallisuutta”.

Samaa Venäjä on toistanut ihan viime päiviin saakka: ”Грушко: развертывание сил НАТО вблизи российских границ создает угрозу безопасности РФ” oli uutisotsikko Tassin sivuilla 27.6.2017 (Tass 27.6.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Grushko: Nato-joukkojen käyttöönotto Venäjän rajan tuntumassa on uhka Venäjän turvallisuudelle”.

Aleksander Grushko on Venäjän Nato-suurlähettiläs.

Tuon laatuiset puheet eivät ole Venäjältä uusia. Venäjä ilmaisi huolensa Natosta länsirajoillaan jo 1990-luvun jälkipuolella, kun Puola, Tšekki ja Unkari liittyivät Natoon 12. maaliskuuta 1999 ensimmäisinä Neuvostoliiton hajottua. Pravdan julkaisema laaja muistio otsikolla ”Почему расширение НАТО представляет угрозу для России” (”Miksi Naton laajeneminen on uhka Venäjälle”) on syytä käydä lukemassa kertauksena (Pravda 15.3.1999). Kirjoitus kertoo hyvin Venäjän pitkäaikaisista vastustavista linjauksista länsivoimien lähentymisestä Venäjän länsirajoille.

Vastaavia vastustavia kannanottoja Venäjä on aina viestinyt ennen kuin uusia maita on liittynyt Natoon, mutta liittymisen jälkeen Venäjän konkreettiset toimet ovat olleet vähäisiä. Liittymiset on otettu pitkälti annettuina tosiasioina.

Mistä sitten oikein johtuu vuodesta 2014 kiristynyt turvallisuustilanne Mustallamerellä ja etenkin Itämerellä?

Syitä turvallisuustilanteen kiristymiselle on monia, joista osa on kyseisille merille yhteisiä ja osa erillisiä. Mustanmeren ja Itämeren merkitystä Venäjälle olen käsitellyt aikaisemmin 21.4.2016 kirjautuksessa otsikolla ”Venäjän ja lännen erimielisyyksissä kyse on Itämerestä ja Mustastamerestä”, joka löytyy täältä.

Pohjimmainen syy Itämeren turvallisuustilanteen kiristymiselle eivät suinkaan ole Naton tai Venäjän pitämät sotaharjoitukset, joita samoja alueella on ollut jo vuosien ja vuosikymmenten ajan. On ollut baltopseja ja saberstrikeja aikaisemminkin ennen Krimin miehitystä.

Venäjälle ovat tärkeitä merelliset yhteydet ilmayhteyksineen Suomenlahden pohjukasta Kaliningradiin ja Tanskan salmien läpi Pohjanmerelle ja Atlantille. Kylmän sodan aikaan Itämeri oli käytännössä Varsovan liiton sisämeri, ja tuon vahvan geostrategisen aseman etuja vieläkin Venäjällä muistellaan kaihoisasti.

Yhdysvalloille on tärkeää puolestaan taata yhteydet liittolaisiinsa liittolaismaiden puolustamiseksi. Yhdysvallat ei hyväksy Venäjän niitä A2/AD-tyyppisiä varustelutoimia itäisessä Euroopassa, joilla se pyrkii eristämään Yhdysvaltain liittolaisia Itämeren (Kaliningrad) ja Mustanmeren (Krim) alueella konfliktin varalta.

                                                                                         ****

Vaikka Suomi ja Ruotsi eivät vielä ole Naton jäsenmaita, on tosiasia, että Venäjä tulkitsee Itämeren jo nyt Naton sisämereksi.

Ratkaisevaa on ollut Ruotsin sitoutuminen Naton laatimaan Itämeren puolustussuunnitelmaan ja Ruotsin osoittamaan tukeen Natolle ja Yhdysvalloille Baltian maiden puolustamisessa. Ruotsin näkyvä muutos on tapahtunut vuosina 2016-17.

Ruotsin turvallisuuspoliittinen linjaus ja sitoutumien Naton sekä Yhdysvaltain Itämeren puolustuskuvioihin on tosiasia Venäjälle. Ruotsi on Venäjälle jo nyt sotilaallisesti yhtä kuin Nato-maa. Syntynyt tilanne on osittain tietoisen politiikan tulosta, osittain tilanteeseen on ajauduttu. 

Ruotsi tekee Itämerestä Naton sisämeren, Suomi ei vastaavasti. Ruotsin asema Itämerellä on aivan ratkaiseva, ja se on havaittavissa yhdellä vilkaisulla karttaan.

Naton vuonna 2016 valmistunutta Itämeren puolustussuunnitelmaa Ruotsin osalta harjoitellaan ensi syksynä Aurora 17 -sotaharjoituksessa, joka on Ruotsin mittapuulla suuri. Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitusta olen käsitellyt aikaisemmin 10.5.2017 kirjautuksessa otsikolla ”Ruotsin Aurora 17- ja Venäjän Zapad-17-sotaharjoitukset ottavat mittaa syksyllä”. Kirjoitus löytyy täältä.

Nähtäväksi jää, millaista aggressiivista sotilaallista toimintaa saamme nähdä ensi syksynä Ruotsin Aurora 17- ja Venäjän Zapad-17-sotaharjoituksien ollessa käynnissä. Venäjä tulee varmasti uhittelemaan Ruotsia, josta Suomi saa osansa osallistuessaan Ruotsin läheisenä sotilaallisen yhteistyön kumppanina harjoitukseen.

Suomi ei ole sitoutunut Ruotsia vastaavasti Naton Itämeren puolustussuunnitelmaan Baltian maiden puolustamisen osalta – ei ainakaan julkisesti kuten Ruotsi. 

Suuremmassa kuviossa on nähtävä, että Venäjän voimakkaampi ja aggressiivisempi sotilaallinen käyttäytyminen Itämerellä johtuu siitä, että nimenomaan Baltian puolustukseen sitoutunut Ruotsi on sitoutunut toteuttamaan osaltaan Naton puolustussuunnitelmaa. Suuremmassa kuviossa kyse ei siis ole Nato-sotaharjoituksista Itämerellä, joita samoja on ollut täällä iät ajat.

                                                                                         ****

Itämeren heikentynyt turvallisuustilanne näkyy nyt sekä merellä että ilmassa. Uutisia sotilasilma-alusten ja -merialusten kohtaamisista on riittänyt.

Venäjän ja länsimaiden sotavoimien kohtaamiset ja tarkoitukselliset ”läheltä piti” -tilanteet Itämerellä ovat pääsääntöisesti liittyneet sotilaalliseen tiedustelutoimintaan. Venäjä on käyttäytynyt aggressiivisesti toistaiseksi lähinnä vain aseistamattomia tiedustelukoneita kohtaan.  

Poikkeuksena tästä ovat vain yksittäisen venäläisen Suhoi Su-27 -hävittäjän häiriköinti yhdysvaltalaista rahtilaivaa kohtaan 23.6.2017 (DefenseNews 27.6.2017), yhtä Nato-hävittäjää kohtaan, joka lähestyi Venäjän puolustusministeriä kuljettanutta lentokonetta 21.6.2017 (The Aviationist 21.6.2017) sekä Yhdysvaltain raskasta Boeing B-52 Stratofortress strategista pommittajaa kohtaan 6.6.2017 (The Aviationist 6.6.2017). Julkisuuteen saatettu poikkeus on myös venäläisen Suhoi Su-24 -hävittäjän USS Donald Cook aegis-varusteltuun ohjushävittäjään kohdistunut ahdistelu eteläisellä Itämerellä tiistaina 12.4.2016 (The Aviationist 14.4.2016).

Tämän kirjoituksen tässä ja seuraavissa luvuissa käsitellään yhdysvaltalaisten Boeing RC-135-tyypin tiedustelukoneiden sekä ruotsalaisten Gulfstream IV -tyypin signaalitiedustelukoneiden toimintaa Itämerellä.

Ruotsilla on myös Saab 340B AEW -tyypin ilmavalvonta- ja taistelunjohtokoneita, joita käytetään aktiivisesti Itämerellä, mutta näiden koneiden kohtaamisia venäläishävittäjien kanssa ei ole saatettu julkisuuteen. 

Etenkin Gulfstream IV -tyypin ja RC-135-tyypin tiedustelukoneiden toiminta Itämerellä on ärsyttänyt Venäjää ja useimmat ”ilmayhteenotot” ovat tapahtuneet näiden tiedustelukoneiden ja venäläishävittäjien välillä. Aseistettujen hävittäjien välisiä yhteenottoja Venäjä on varonut.

Yhdysvalloilla on Itämeren alueella käytössään pääsääntöisesti kaksi Boeing RC-135-tyypin tiedustelukonetta: RC-135W Rivet Joint 62-4139 “Haiti 79” ja RC-135U Combat Sent 64-14847 “Spool 06”.

Tässä kirjoituksessa tummennetut koodit ovat ilma-aluksien tutkavastaajatunnuksia (”callsign”). Tutkavastaajatunnuksen avulla voi tarkastella kyseisten ilma-alusten lentoreittejä lennonseurantapalvelujen sivuilla (esim. Flightradar24.com, PlaneFinder.net tai Global ADS Exchange).

62-4139:n kotisijaintipaikka on RAF:n lentotukikohta Iso-Britannian Waddingtonissa ja 64-14847:n virallinen kotisijaintipaikka on Offervin lentotukikohta Nebraskassa, mutta Euroopan lentoja hoidetaan pääsääntöisesti Iso-Britanniasta käsin, ensisijaisesti Waddingtonista. Iso-Britanniassa Yhdysvallat käyttää paljon myös Mildenhallin lentotukikohtaa.

RAF:n lentotukikohdasta Mildenhallista suorittiin jo kylmän sodan aikaan tiedustelulentoja syvälle Itämerelle aina Suomenlahden pohjukkaan Leningradin edustalle. Tiedustelukoneina herkimmissä tiedustelutehtävissä olivat Boeing_B-47_Stratojet -ilma-alusten tiedustelukoneversiot. Kuvassa 1 on esitetty tyypillinen B-47:n lentoreitti Itämerellä kylmän sodan aikana. Toisin kuin nyt, tiedustelu ulottui aina Suomen rajoille kapealla Suomenlahdella.

Yhdysvaltain lisäksi myös Iso-Britannia suorittaa Itämerellä tiedustelua Boeing RC-135 -tyypin tiedustelukoneella (RAF RC-135W ZZ664 RRR7220), jonka kotisijaintipaikka on niin ikään RAF:n Waddingtonin lentotukikohta. 

Jos noiden kolmen koneen liikkeitä haluaa seurata lennonseurantapalvelusta, tutkavastaajatunnukset ovat siis 62-4139, 64-14847 ja ZZ664.

Ruotsilla on Gulfstream G4 S -tyypin (tyyppitunnus S 102 B, jossa S-lyhenne on yhtä kuin spaning = reconnaissance) FRA:n käyttöön tarkoitettuja signaalitiedustelukoneita kaksi kappaletta, joita Ruotsi käyttää hyvin aktiivisesti Itämerellä. Noiden koneiden tutkavastaajatunnukset ovat SVF622 ja SVF623 (SVF= Sweedforce, Swedish Air Force) ja koneiden kotisijaintipaikka on Linköping (Skaraborgs flygflottilj F 7). 

Ruotsin puolustusvoimilla on lisäksi kaksi samaa Gulfstream G4 S -tyyppiä olevaa muuta konetta ministerien ja kuninkaallisten kuljetuksia varten (TP 102 A  ja TP 102 C, TP-lyhenne on yhtä kuin transpoint). Noiden koneiden tutkavastaajatunnukset ovat SVF642 ja SVF635.

Ruotsilla on myös neljä Saab 340 -tyypin ilmavalvonta- ja taistelunjohtokonetta sekä henkilökuljetuskonetta (S 100 D/ASC 890 2 kpl, TP 100 A 1 kpl ja TP 100 C 1 kpl). Toisen ilmavalvonta – ja taistelunjohtokoneiden tutkavastaajatunnus ovat SVF603 ja toisen henkilökuljetuskoneen tutkavastaajatunnus on SVF608.

                                                                                         ****

Liitteenä olevissa kuvissa 2-8 on esitetty esimerkkeinä lennonseurannasta kaapattua läntistä tiedustelukoneliikehdintää Kaliningradin edustalla vuodesta 2014 lähtien, kun turvallisuustilanne Itämerellä alkoi heikentyä Venäjän Krimin niemimaan miehityksen jälkeen. 

Kuvissa 2, 3 ja 4 on esitetty Ruotsin ilmavoimien (FRA:n) tavanomaisia tiedustelulentoreittejä. Kuvassa 2 on SVF623:n (S 102 B) tiedustelulento 14.11.2014 ja kuvassa 3 esitetty SVF622:n (niin ikään S102 B) tiedustelulento 9.5.2017. Kuvassa 4 on 17.1.2017 tapahtunut SVF623:n tiedustelulento, joka on lentoreitiltään samantyyppinen kuin SVF622:n lento 9.5.2017.

Kuvassa 5 on puolestaan esitetty Yhdysvaltain 64-14847:n tiedustelulento 13.6.2017 Kaliningradin edustalla Boeing RC-135 -tyypin tiedustelukoneella (RC-135U Combat Sent ”Spool 06”).

Edellä mainitut tiedusteluilma-alukset tiedustelevat säännöllisesti Itämerellä ja erityisesti Kaliningradin edustalla kansainvälisessä ilmatilassa. Suurin osa lennoista on rutiinilentoja eteläisellä Itämerellä Kaliningradin edustalla.

Kaliningrad ja Krimin niemimaa ovat olleet tiedustelukoneiden tarkassa seurannassa sen jälkeen, kun Venäjä on tuonut noihin etuvartiopisteisiinsä ydinkärkiä, jotka ovat laukaistavissa Iskander-ohjuksilla. 

Ratkaisevaa on ydinaseuhka, jonka Venäjä kykenee saattamaan ohjuskantaman kohteisiin Saksaa myöten minuuteissa. Pietarin alueella olevia Venäjän raskaasti aseistettuja sotavoimia Iskander-ohjuksineen ei tiedustella vastaavasti, koska Pietarin alueen Iskander-ohjusvarastoja ei ole varustettu tällä hetkellä ydinkärkimahdollisuudella. Iskander-ohjusten ydinkärjet siis puuttuvat Pietarin alueella.

Nopeasti käyttöön otettavat ydinaseet Euroopan keskellä on erityinen huolenaihe, joka on todettu myös julkisesti Yhdysvaltain sotilaslähteissä (esim. Office of Naval Intelligence (ONI) raportti ”The Russian Navy – A Historic Transition“).

                                                                                         ****

Tänä vuonna yksi erityinen ajankohta venäläishävittäjien ja läntisten tiedustelukoneiden aggressiivisissa kohtaamisissa oli 24.-25.4.2017. Oikeastaan koko huhtikuun loppu oli erityinen ja tapahtumarikas.

Kuvassa 6 on esitetty Iso-Britannian ZZ664:n tiedustelulento 25.4.2017 Kaliningradin edustalla Boeing RC-135 -tyypin tiedustelukoneella (RAF RC-135W RRR7220).

Kuvassa 7 on puolestaan esitetty Yhdysvaltain 62-4139:n tiedustelulento samana päivänä 25.4.2017 Puolasta Kaliningradin edustalle Boeing RC-135 -tyypin tiedustelukoneella (RC-135W Rivet Joint “Haiti 79”).

Kuvassa 8 on esitetty yhdysvaltaisen Boeing RC-135 -tyypin ja ruotsalaisen Gulfstream G4 S -tyypin tiedustelukoneen (tutkavastaajatunnukset 62-4139 ja SVF622) samanaikainen tiedustelutoiminta Kaliningradin edustalla niin ikään 25.4.2017. Kuvassa oleva tutkavastaajatunnus 168762 kuuluu puolestaan Yhdysvaltain laivaston Boeing P-8-A Poseidon -ilma-alukselle, jota käytetään mm. sukellusveneiden vastaiseen sodankäyntiin.

25.4.2017 Nato-mailla ja Ruotsilla oli siis neljä tiedustelu- ja sotilaskonetta samanaikaisesti Kaliningradin edustalla. Lentoreittien perusteella Naton ja Ruotsin tiedustelukoneet lentävät ainakin ajallisessa koordinaatiossa.

Ei ihme, että Venäjä tulkitsee Ruotsin yhtä kuin Nato-maaksi.

                                                                                         ****

Uutiset, joissa venäläishävittäjä – yleensä Suhoi Su-27 – uhkaa jonkin länsimaan – yleensä Nato-maan tai Ruotsin – ilma-alusta Itämerellä, koskevat siis läntisiä aseistamattomia tiedustelukoneita, ei hävittäjiä. Venäjä ei yleensä ota ilmassa aggressiivista lähikontaktia aseistettuihin ilma-aluksiin ja ainoat poikkeukset on luetteloitu edellä tässä kirjoituksessa. 

”Kuva: Näin läheltä venäläiskone ohitti Ruotsin tiedustelukoneen” oli uutisotsikko MTV3:n sivuilla 3.10.2014 (MTV3 3.10.2014). Kyseessä oli Gulfstream G4 S -tyypin tiedustelukone, tutkavastaajatunnus joko SVF622 tai SVF623.

”Venäläinen Su-27-hävittäjä lensi lähellä RC-135U Combat Sent -tiedustelukonetta” oli uutisotsikko Lentopostin sivuilla 30.1.2016 (Lentoposti 30.1.2016). Kyseessä oli 64-14847 tutkavastaajatunnuksen omaava Yhdysvaltain RC-135-tiedustelukone. 

”USA: Su-27-venäläishävittäjä ohitti RC-135:n vain 15 metrin päästä – teki ympärillä tynnyrikierron” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa 17.4.2017 (IS 17.4.2017). Kyseessä oli 62-4139 tutkavastaajatunnuksen omaava Yhdysvaltain RC-135-tiedustelukone.

”Yhdysvaltain julkaisemat kuvat kertovat, kuinka lähelle venäläishävittäjä tuli Itämerellä: 'Noin 1,5 metriä'" oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa 24.6.2017 (IS 24.6.2017). Kyseessä oli jälleen 62-4139 tutkavastaajatunnuksen omaava RC-135-tiedustelukone, jonka kohtaaminen Suhoi Su-27 -venäläishävittäjän kanssa tapahtui 19.6.2017. 

”Venäläishävittäjä lensi hyvin läheltä ruotsalaiskonetta Itämerellä – Ruotsi kutsuu Venäjän suurlähetystön edustajan kuultavaksi” uutisotsikko MTV3:n sivuilla 21.6.2017 (MTV3 21.6.2017). Kyseessä oli Gulfstream G4 S -tyypin tiedustelukone tutkavastaajatunnuksella SVF622, jonka kohtaaminen Suhoi Su-27 -venäläishävittäjän tapahtui 19.6.2017. Päivä oli sama, jolloin venäläinen hävittäjä häiriköi Yhdysvaltain RC-135-tiedustelukonetta (tutkavastaajatunnus 62-4139).

Kuten 24.-25.4.2017 myös 19.6.2017 Yhdysvallat ja Ruotsi olivat yhdessä aktiivisesti tiedustelemassa Kaliningradin edustalla.

Ei ihme, että Venäjä tulkitsee Ruotsin yhtä kuin Nato-maaksi.

                                                                                         ****

Tarkastellaan hieman tarkemmin huhtikuun lopun tapahtumia, joka oli vastaavasti tapahtumarikas kuten juhannusviikko tänä vuonna.

Tavanomaisesta ja rutiinista poikkeavaa huhtikuun lopulla 24.4. ja 25.4.2017 oli, että ruotsalaisen, yhdysvaltalaisen ja britannialaisen tiedustelukoneen lisäksi Kaliningradin edustalla oli Yhdysvaltain F-35A-häivehävittäjiä, mitä Itämeren alueella ei aikaisemmin ole ollut Venäjän rajamailla kuten ei koko Euroopassakaan. 

Yhdysvallat lennätti aikaisemmin tänä vuonna Eurooppaan Iso-Britannian Lakenheathin lentotukikohtaan kuusi Lockheed Martinin F-35A-hävittäjää, joiden tutkavastaajatunnukset ovat 14-5094, 14-5096, 14-5097, 14-5102, 14-5098 ja 13-5072. 

Yhdysvaltain ilmavoimien mukaan Yhdysvallat suunnittelee F-35A-hävittäjiä sijoitettavan pysyvästi Eurooppaan – siis Yhdysvaltain omaan käyttöön – vuodesta 2020. Myös toimitukset eurooppalaisille ostajille jo solmituista F-35A-hävittäjäkaupoista aktivoituvat laajemmin vasta vuoden 2020 tienoilla. 

Norja oli ensimmäisenä ostamassa Lockheed Martinin F-35A-hävittäjiä jo vuonna 2008 (F-16.net). Hävittäen toimitus myöhästyy alkuperäisestä aikataulusta ja alkaa toden teolla lähempänä vuotta 2020. Kaiken kaikkiaan Norja aikoo hankkia yhteensä 52 F-35-hävittäjää. 

Tanska julkaisi 12.5.2016 tiedon, että se aikoo ostaa 27 F-35A Lightning II -hävittäjiä (Yle 11.5.2016). Hollanti on puolestaan tilannut 37 F-35-hävittäjää. Ensimmäisten hävittäjien on tarkoitus saapua pysyvästi Hollannin Leeuwardenin tukikohtaan 2019 ja Valkeiin tukikohtaan 2021.

25.4.2017 (24.4.2017) Kaliningradin edustalta kaksi F-35 Lightning II -hävittäjää (tutkavastaajatunnukset 14-5102 ja 14-5094), jatkoivat Viroon Ämärin lentotukikohtaan (mm. Iltalehti 25.4.2017 ja ERR 25.4.2017).

Julkisessa tiedossa oli, että mukana oli myös Boeing KC-135 Stratotanker -ilmatankkauslentokone, mutta sen sijaan julkisessa tiedossa ei ollut, että mukana oli myös kolme tiedustelukonetta, yhdysvaltalaiset RC-135U Combat Sent 64-14847 “Spool 06” ja RC-135W Rivet Joint 62-4139 “Haiti 79” sekä brittiläinen RAF RC-135W ZZ664 RRR7220. 64-14847-tiedustelukoneen tiedustelulentoreitti Ämarissa on esitetty kuvassa 9.

                                                                                         ****

Tiedustelukoneiden laajamittainen vierailu Virossa oli poikkeuksellista, mutta siihen oli syynsä. Syy oli F-35A Lightning II -hävittäjät, joiden ominaisuuksia testattiin Venäjän rajan pinnassa. Yksityiskohtaisemmin kyse lienee ollut testaamisesta, miten Venäjä kykenee havaitsemaan ja reagoimaan F-35A-häivehävittäjiin.

F-35A-hävittäjät laskeutuivat Ämariin 25.4.2017 yöllä kello yksi paikallista aikaa, mistä syystä 24.4.-25.4.2017-ajankohdan lentotoimet on kirjattu tässä ja edellisessä luvussa päiville 25.4.2017, vaikka osa lentotoimia on tapahtunut paikallista aikaa tiistain 24.4.2017 puolella. Lisäksi Itämerellä on kaksi eri aikavyöhykettä.

Heinäkuussa 2016 yhdysvaltalainen ACC:n kenraali Herbert Carlisle kertoi Yhdysvaltain edustajainhuoneen asevoimien komitealle, että he haluavat nähdä F-35-hävittäjät osana Itämeren ilmavoimien operaatioita ainakin jonkin aikaa.

Nyt testaus Itämeren ympäristössä on alkanut ja mukana on tiedustelukoneita tiedonkeruussa.

The Aviationist kirjoitti ja tiedustelukoneiden toiminnasta suhteessa F-35A-häivehävittäjiin seuraavasti (The Aviationist 26.4.2017):

“Moreover, not only was the type of racetrack flown by the Combat Sent [64-14847] unusual, but it was also located in a pretty interesting position: east of Ämari, as if the RC-135U, an aircraft designed to collect technical intelligence on adversary radar emitter systems, was there to detect emissions from Russian radars interested in the F-35.”

Vapaasti suomennettuna:

 ”Lisäksi Combat Sent [tutkavastaajatunnus 64-14847] ei suorittanut pelkkää kilparatalentoa edestakaisin kuten tavallisesti. Tiedustelukoneen sijainti oli melko mielenkiintoinen: kone oli Ämarin itäpuolella [Venäjän ja F-35-hävittäjien välissä]. RC-135U-tiedustelukoneen, joka on suunniteltu keräämään tietoa vastustajan tutkalähetinjärjestelmistä, tehtävä siellä oli kerätä tutkasignaaleja venäläistutkista, jotka olivat kiinnostuneita F-35-hävittäjästä.”

 “Although we can’t but speculate here, it appears to be quite likely that the RC-135 missions to the Baltic were somehow related to the deployment of the F-35 so close to the Russian border. In fact, whilst Rivet Joint and Combat Sent aircraft regularly fly to the region and can be daily tracked online as they head towards the international airspace off Lithuania, Estonia and Latvia, the presence of three such spyplanes not too far away from one another seems to suggest their missions were coordinated and probably related to something “big” happening there.”

Vapaasti suomennettuna:

"Vaikka meidän ei ole syytä spekuloida täällä, näyttää olevan melko todennäköistä, että RC-135-operaatiot Itämerellä niinkin lähellä Venäjän rajaa olivat jotenkin yhteydessä F-35:n käyttöönottoon. Itse asiassa, kun taas Rivet Joint- ja Combat Sent -tiedustelukoneet lentävät säännöllisesti [Baltian] alueelle ja kun noita koneita voidaan päivittäin seurata verkossa niiden suunnistaessa Liettuaan, Viroon ja Latviaan kansainvälisen ilmatilan kautta, kolmen tällaisen vakoilukoneen olo lähellä toisiaan viestii näiden koneiden tehtävien keskinäistä koordinointia, ja luultavasti tehtävä liittyi siihen, että siellä tapahtui jotain 'suurta'."

Samassa The Aviationistin jutussa jutun kirjoittaja David Cenciotti kysyy, olivatko yhdysvaltalaiset ja brittiläiset tiedustelukoneet Ämarissa estämässä venäläisiä käyttämästä tutkiaan, koska tiedustelukoneita oli peräti kolme.

David Cenciotti kirjoittaa myös:

“Spyplanes, including the U-Boat (as the RC-135U Combat Sent is nicknamed in the pilot community), usually operate in ‘due regard’ with transponder switched off, with no radio comms with the ATC control, using the concept of “see and avoid” where the pilot flying is responsible for avoiding all traffic conflicts. Even if RC-135s can be regularly tracked online, they tend to keep a low-profile when reaching the area of operations, turning off the ADS-B to avoid being detected at least by commercial ADS-B receivers like those feeding online flight tracking systems such as Flightradar24.com, PlaneFinder.net or Global ADS Exchange.”

Vapaasti suomennettuna:

Tiedustelukoneet, mukaan lukien ’U-Boat’ (joka on RC-135U Combat Sentin lempinimi ilmailuyhteisössä), yleensä toimivat ’kunnioittavasti’ silloin kun transponderi on kytketty pois päältä ja kun radioyhteyksiä ei ole koneen ollessa pois ATC:stä [lennonjohdosta]. Lentäjä toimii ’katso ja vältä’ -konseptilla, jolloin lentäjän on tehtävä kaikkensa lentoliikenneonnettomuuksien välttämiseksi. Vaikka RC-135-tiedustelukoneita voidaan seurata säännöllisesti verkossa, ne pyrkivät pitämään matalaa profiilia saavuttaessaan tiedustelutoiminta-alueensa katkaisemalla ADS-B:n, jotteivat ainakaan kaupalliset ADS-B-vastaanottimet – kuten Flightradar24.com, PlaneFinder.net tai Global ADS Exchange – havaitse konetta.”

Kyseessä Viron Ämarissa todennäköisesti oli siis Lockheed Martinin uuden häivehävittäjän testauksesta Venäjän rajan läheisyydessä Venäjän tutkajärjestelmien ja Venäjän hävittäjähavaintokyvyn osalta.

On selvää, että Norjaan ja Tanskaan myytävien hävittäjien on pystyttävä toimimaan Venäjän rajan läheisyydessä venäläisestä ohjusilmatorjunnasta tai vaikkapa Bastion-rannikkopuolustusjärjestelmästä huolimatta. Hävittäjän häivekyvyn pitää olla todellinen.

Yhdysvallat on tiettävästi lennättänyt jo kerran aikaisemmin häivehävittäjiä Baltian maissa niin, että mukana oli RC-135-tiedustelukone. 27.4.2016 kaksi F-22 Raptor -häivehävittäjää lensi Sisilian lentotukikohdasta Liettuaan mukana RC-135W Rivet Joint 62-4139 “Haiti 79” Kaliningradin edustalla. Asiasta ovat uutisoineet vain venäläislähteet (esim. RG 28.4.2016).

Venäjä on reagoinut kaikkeen tuohon läntiseen tiedustelutoimintaan aggressiivisella käyttäytymisellä tiedustelukoneita kohtaan. Osansa ovat saaneet niin ruotsalaiset kuin yhdysvaltalaiset ja brittiläiset tiedustelukoneet.

                                                                                         ****

Ruotsalaiset tiedustelukoneet tekevät tiivistä yhteistyötä yhdysvaltalaisten ja brittiläisten tiedustelukoneiden kanssa. 

Useat tiedustelulennot näiden kolmen maan kesken ovat samanaikaisia ja lentoreitit koordinoituja. Myös Venäjä on uutisoinut Natoon kuulumattoman Ruotsin ja Nato-maiden tiedustelulentojen samanaikaisuudesta, mm. Lenta-uutissivusto uutisoi SVF622:n ja ZZ664 lennoista, jotka tapahtuivat viikkoa ennen juhannusaattoa 16.6.2017 Kaliningradin edustalla (Lenta 16.6.2017). 

On selvää, että Ruotsi antaa FRA:n tiedustelutietoa Nato-maille ja saa vastavuoroisesti tiedustelutietoa Nato-mailta.

Tiedustelukoneet – niin yhdysvaltalaiset, brittiläiset tai ruotsalaiset – eivät käytä transpondereita silloin kun ne tekevät itse tiedustelutoimintaa kohteessa. Jos käyttävät, se on harkittua ja kuuluu tehtävän luonteeseen. Jos tiedustelukone tulee vastapuolen hävittäjän uhkaamaksi ilman omaa hävittäjätukea, tehtävä jätetään turvallisuussyistä kesken. Näin Ruotsi toimi 19.6.2017, ja tiedustelukone tutkavastaajatunnuksella SVF622 jätti tehtävänsä kesken (DN 27.6.2017).

Venäjä on uutisoinut pääsääntöisesti vain niistä Nato-maan ja Ruotsin ilma-alusten tiedustelulennoista, jotka eivät ole käyttäneet transpondereita. Lenta-uutissivusto uutisoi esimerkkinä 6.6.2017 Boeing B-52 Stratofortress pitkänmatkan raskaasta pommikoneesta, joka lensi lähellä Kaliningradia ilman transponderia ”с выключенными транспондерами” (Lenta 6.6.2017). Vastauksena Venäjä lennätti omaa pitkänmatkan raskasta Tupolev Tu-160 -pommikonetta Itämerellä 15.6.2017 (Ria Novosti 15.6.2017).

Julkisuudessa olleista Venäjän hävittäjien ja läntisten tiedustelukoneiden "läheltä piti" -kohtaamisista en löytänyt lennonseurantapalvelusta lentotapahtumia, joten tiedustelukoneet lienevät olleet pääsääntöisesti ”pimeinä”.

Venäläishävittäjät ovat siis käyttäytyneet aggressiivisesti lähinnä vain tiedustelukoneita vastaan järjestämällä ”läheltä piti” -tilanteita. Ruotsi nosti viimeisen 19.6.2017 tapahtuneen ”läheltä piti” -tilanteen diplomaattiseksi asiaksi Venäjän kanssa, joten kone ei liene ollut ”pimeänä”. "Pimeitä" koneita ei yleensä nosteta diplomaattisten toimien kohteeksi. 

Venäjä käyttää hyväkseen sitä, että tiedustelukoneet lentävät tiedustelutehtävissään myös ”pimeänä”, jolloin lentäjä vastaa siitä, ettei onnettomuuksia satu. Jos onnettomuus sattuisi venäläishävittäjän ollessa vain muutaman metrin päässä "pimeänä" olevasta tiedustelukoneesta, syyttäisi Venäjä tiedustelukoneen omistajamaata siitä, että kone on lentänyt pimeänä.

Sauli Niinistön viimekesäinen transponderiesitys oli todella harkitsematon ja onneton. Osoittaa presidenttimme huonoa tietämystä ja myös heikkoa strategista ajattelukykyä. Osoittaa myös, ettei presidentti ole konsultoinut asiassa puolustusvoimien kanssa, jolla kyllä on tieto kaikista Itämeren lentoturvallisuuteen vaikuttavista asioista ja niiden syntyyn vaikuttavista strategioista. 

Niinistö toimi transponderiasiassa tietämättään Venäjän agitaattorina ja näin hän toimii edelleen. Se on Venäjä, joka ajaa Itämerelle transponderien käyttöpakkoa, koska se olisi maan etu Itämeren tiedustelutoiminnassa. Venäjä pyrkii rajoittamaan itselleen haitallista läntistä tiedustelutoimintaa Itämerellä. Venäjän etu ei aina ole lännen etu – ei tässäkään asiassa. Suomessa tuo pitäisi ymmärtää myös maan korkeimmassa ulkopoliittisessa johdossa.

Venäläispoliitikot ovat kiittäneet ahkerasti ja kiittävät edelleen Niinistöä ”transponderialoitteesta” ja ajavat ahkerasti Niinistön ”aloitetta”.  Esimerkkinä Venäjän Naton suurlähettilään Aleksander Grushkon sanat Tassin sivuilla 27.6.2017 (Tass 27.6.2017).

Transponderiasiaa pyöritellään nyt hitaasti eri yhteistyöorganisaatiossa, mutta läntiset sotilaskoneet kuten myös venäläiset sotilaskoneet eivät käytä transpondereita jatkossakaan, mikäli tehtävän laatu sitä edellyttää.

Itämeren turvallisuustilanne säilyy nykyisenkaltaisena kireänä niin pitkään, kunnes Ruotsi sekä Suomi ovat virallisesti Naton jäseniä. Vasta silloin kuurupiilo loppuu. Toisin sanoen, kunnes status quo -asetelman syntymiselle on Itämerellä riittävän ennustettavat olot.