Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyö, testi tiedossa Aurora 17 -sotaharjoituksessa

Presidentti Sauli Niinistö on nojannut Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vahvasti yhteistyöhön Ruotsin kanssa. Näkemys on myös ollut, että puolustusyhteistyön lisäksi tulevaisuudessa Suomi ja Ruotsi harjoittaisivat myös yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Tarkastellaanpa, kuinka presidentti Niinistön Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön kannanotot vuodesta 2014 ovat muuttuneet. Yhteistyön voidaan katsoa alkaneen toden teolla vuodesta 2014.

Presidentti Sauli Niinistö lausui Sälenin Rikskonferens-seminaarin puheessaan Ruotsissa 12.1.2014:

”Olemme siis lähellä toisiamme [Suomi ja Ruotsi]. Eikä vain maantieteellisesti. Sillä on merkitystä, nyt kenties enemmän kuin moniin vuosikymmeniin. On siksi tärkeää, että pohdimme asioita yhdessä. Haluan tuoda esiin näkemykseni siitä, millaisessa kansainvälispoliittisessa ympäristössä elämme.”

”Nämä seikat [mm. Pohjoismaiden eriävät perusratkaisut] luovat tilausta Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämiselle. Mutta on muitakin syitä. Talouden realiteetit puhuvat kovaa kieltään, myös tulevaisuudessa. Meidän onkin ennakkoluulottomasti kysyttävä, mikä on järkevämpää tehdä yhdessä kuin yksin? Tähänastiset tulokset ovat olleet myönteisiä. Oli sitten kyse meri- ja ilmavoimien koulutus- ja harjoitusyhteistyöstä tai tilannekuvatoiminnasta.”

”Minusta on perusteltua lähteä yhdessä pohtimaan ja suunnittelemaan yhteistyömme edelleen vahvistamista. Esimerkiksi puolustusmateriaali- ja suorituskyky-yhteistyön tiivistäminen tarjoaisi paljon mahdollisuuksia. Suuri kysymys on, miten voisimme paremmin sovittaa yhteen puolustusmateriaalin hankintoja kummassakin maassa? Yhteistyön tiivistäminen edellyttäisi, että Suomen ja Ruotsin olisi ajateltava toisiaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.”  

Vuotta myöhemmin presidentti Sauli Niinistö lausui uudenvuoden puheessaan 1.1.2015:

”Olen virkakauteni alusta lähtien korostanut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. Sitä kehitetään yhdessä, askel askeleelta. Molemmat maat ovat tähän työhön hyvin sitoutuneita ja odotamme nyt alkaneen vuoden aikana jälleen uusia käytännön hankkeita.”

Kaksi vuotta myöhemmin presidentti Sauli Niinistö lausui uudenvuoden puheessaan 1.1.2016:

”Suomi ja Ruotsi ovat Naton erityiskumppaneita. Harjoitamme keskenämme tiivistyvää sotilaallista yhteistyötä, joka sujuu hyvin ja jota molemmissa maissa arvostetaan. Voimme kuitenkin tehdä enemmän.

Olemme molemmat myös sotilasliittoon kuulumattomia maita. Yhdessä meillä on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään, ja tämä nostaa meidät Ruotsin kanssa erityisasemaan. Se taas luo mahdollisuudet merkittävään työhön Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi.

Niinistön mielestä Ruotsilla ”on vahvat yhteydet niin länteen kuin itään”. Olen eri mieltä. Mielestäni Ruotsilla ei ole ollut yhteyksiä pitkään aikaan itään, siis Venäjään. Oikeastaan ei ole koskaan ollut.

Olisikin loogista, että rakentaisimme myös ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä pidemmälle. Molempien etu on pyrkiä edistämään yhteistyövaraista turvallisuutta, johon sisältyy myös pyrkimys luottamusta herättävien toimien kehittämiseen.”

Vuoden 2017 uudenvuoden puheessaan presidentti Niinistö ei enää ottanut esille Suomen ja Ruotsin välistä puolustus- eikä myöskään ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä.

”Tällä hetkellä Suomella ja Ruotsilla molemmilla on luja yhteistyön tahto myös turvallisuuspolitiikan ja miksei puolustuspolitiikankin puolella, ja me olemme nähneet siinä aika nopeaa kehitystä, jonka vauhdista minäkin olen ollut vähän yllättynyt. Jotenka kyllä se tietynlainen yhteenkuuluvaisuuden henki vallitsee.”, presidentti Niinistö totesi Tukholmassa 13.3.2017 osallistuessaan ruotsalaisia talvisodan vapaaehtoisia muistaviin juhlallisuuksiin päivänä, jolloin talvisodan päättymisestä oli kulunut 77 vuotta (HS 13.3.2017).

                                                                                   ****

Edellä presidentin vuodesta 2014 esittämien kannanottojen perusteella Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lausutetuksi päämääräksi voidaan tiivistää motto:

Suomi pyrkii pitämään itsensä ja läntisen naapurimaan Ruotsin sotilaallisesti liittoutumattomina ja vailla Naton täysjäsenyyttä Nato-maiden (lännen) ja Venäjän (idän) välissä. Maiden puolustuskykyä pyritään lisäämään maiden välisellä puolustusyhteistyöllä. Suomen puolesta sotilaallisena päämääränä voi olla jopa puolustusliitto.

Lausumattomaksi päämääräksi voidaan puolestaan tiivistää motto:

Suomi pyrkii pitämään Ruotsin Naton ulkopuolella sitouttamalla Ruotsia yhteistyöllä Suomen omiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päämääriin, joista keskisin on siis pysyä sotilaallisesti liittoumattomana Venäjän (idän) vuoksi.

Nuo motot edustavat Suomen kylmän sodan aikaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa idän ja lännen välissä.

Puolustuksen Suomi-Ruotsi-yhteistyötä ovat ajaneet molemmat maat. Ruotsi on kuitenkin ilmaissut hyvin selväsanaisesti, ettei Ruotsi ole valmis puolustusliittoon Suomen kanssa, mutta tiivistyvään puolustusyhteistyöhön kylläkin.

Ruotsi ei ollut myöskään valmis lähtemään Suomen kelkassa yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, joka perustuisi Suomen esityksen mukaisesti maiden sotilaalliseen liittoutumattomuuteen Nato-maiden ja Venäjän välissä.

Ruotsin olisi vaikea sitoutua – lähes mahdotonta – Suomen harjoittamaan pidättyvään Venäjä-politiikkaan. Ruotsin Venäjä-politiikka on täysin erilaista kuin Suomen Venäjä-politiikka.

Presidentti Niinistö haikaili yhteisestä turvallisuuspolitiikasta niinkin myöhään kuin vielä Tukholmassa 13.3.2017, mutta siihen Ruotsi ei tule suostumaan. Sen Ruotsi on selväsanaisesti todennut.

Puolustusyhteistyön rajoista Ruotsi on siis moneen otteeseen esittänyt selkeitä kannanottoja: puolustusliitto Suomen kanssa ei ole mahdollinen.

”Kysymys ei kuitenkaan ole puolustusliitosta. Päätökset käytännön yhteistoiminnasta kriisitilanteissa tehdään erikseen, jos sellainen tilanne syntyy.”, totesi Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist Suomen vierailullaan Santahaminassa jo 25.9.2015.

Lopulliset rajat Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyölle asetti Ruotsin pääministeri Stefan Löfven.

”Yhteistyö Suomen kanssa ei ole [puolustus]liitto, eikä sellaista peräänkuuluteta.” totesi pääministeri Stefan Löfven Ilta-Sanomissa kesäkuussa 2016 (IS 19.6.2016):

Sama asia yksiselitteisesti ruotsalaislehdessä: ”Allians med Finland inte aktuell” (Folkbladet 19.6.2016).

                                                                                   ****

Suomen linjaus Suomi-Ruotsi-yhteistyön asteesta on vieläkin eri kuin Ruotsin. Ruotsi on jo selväsanaisesti sulkenut pois puolustusliiton, mitä Suomi ei vielä ole tehnyt lopullisesti. Suomi on edelleen halukas sulhon liittoon, mutta Ruotsi ei ole yhtä halukas morsio.

Jussi Niinistön blogikirjoituksen otsikko 1.2.2016 kuvaa hyvin suomalaisia alkuperäisiä tavoitteita: ”Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei ole poissuljettu” (Jussi Niinistön blogikirjoitus 1.2.2016).

Poissulkemisen teki siis Ruotsin pääministeri vajaan viiden kuukauden päästä, mutta suomalaisten vonkaus puolustusministeri Jussi Niinistön suulla ei ole edelläänkään päättynyt:

”Suomen linjaus on, että emme aseta puolustusyhteistyölle Ruotsin kanssa ennakolta rajoja. Voimme mennä yhteistyössä niin pitkälle, kuin kummassakin maassa nähdään hyväksi.” (Yle 4.7.2017).

Suomen ja Ruotsin Itämerellä erottaa suhtautuminen Baltian maihin. Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset näkemykset Baltian maista poikkeavat toisistaan. Ruotsi on valmis tukemaan sotilaallisessa kriisissä ja sodassa Baltiaa, Suomi ei vastaavasti. Ruotsi on sitoutunut Naton ja Yhdysvaltain Itämeren ja Baltian puolustussuunnitelmaan, Suomi ei vastaavasti.

Suomi ja Ruotsi ajattelevat niin eri tavoin Venäjään liittyvistä ulko-ja turvallisuuspoliittista kysymyksistä, ettei Suomen ja Ruotsin yhteinen yleinen todellinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ole mahdollista. Suomi ei kykene muuttamaan Ruotsin ulkopoliittista ajattelua Suomen kaltaiseksi eikä Suomi muuta omaa ulkopoliittista ajattelua Ruotsin kaltaiseksi.

Suomessa tulisi myös muistaa, että Ruotsi on kaksi kertaa Suomea suurempi valtio kaikilla mittareilla. Vahvempi osapuoli määrää aina yhteistyön lopulliset muodot ja rajat.

                                                                                   ****

Vähän ennen Santahaminan vierailua 25.9.2015 puolustusministeri Hultqvist totesi Lännen Median haastattelussa, että Ruotsin Nato-jäsenyys muuttaisi Itämeren alueen turvallisuustasapainoa ja kohdistaisi painetta Suomeen, mitä Ruotsi ei halua. ”Ruotsin puo­lus­tus­mi­nis­te­ri: ’Emme halua Nato-painetta Suomelle’” oli lehtijutun otsikko Kalevassa (Kaleva 24.9.2015).

Tuo on tuttu näkemys Ruotsille jo kylmän sodan ajalta 1950-luvulta. Tuo on tuttu näkemys itse asiassa jo silloin, kun Natoa oltiin perustamassa 1940-luvun lopulla. 1950-luvulla Suomen asemaa ja mahdollisuuksia pitää Suomi kiinni lännessä suunnittelivat Ruotsi ja Yhdysvallat yhdessä, asiasta on kerrottu mm. julkaistuissa CIA-raporteissa. Olen käsitellyt tuota asiaa 23.5.2017 kirjoituksessa otsikolla ”CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi”, joka löytyy täältä.

Suomen suhteen Ruotsin ja Yhdysvaltain harjoittama turvallisuuspolitiikka kylmän sodan aikaan oli Itämeren ympäristössä onnistunutta. Suomi onnistuttiin pitämään jollain tavoin kiinni lännessä vaikeista olosuhteista huolimatta.

Tosiasia on, että vain Ruotsi voi viedä Suomen Natoon länsi-integraation seuraavana jäljellä olevana askeleena. Suomi jättää jäsenhakemuksen Natoon vain, jos Ruotsi on jättänyt ensiksi.

Suomi ei olisi koskaan uskaltanut jättää jäsenhakemusta myöskään EY:hyn, ellei Ruotsi olisi jättänyt ensiksi muodostaen Suomelle riittävän pakon. Suomea ei vienyt EU:hun Paavo Lipponen, ei Pertti Salolainen eikä Mauno Koivisto, vaan Ruotsi. Suomesta tuli jäsen EU:ssa vain, koska Ruotsistakin tuli. Ruotsi muodosti pakon Suomelle.

Venäjän pelko on ollut Suomessa suurta. On edelleen. Suomi kykenee tekemään linjaa muuttavia ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä vain äärimmäisestä pakosta. Edellinen linjamuutos oli EU-jäsenyys. Pakon Suomelle voi muodostaa vain Ruotsi, ei suinkaan Venäjä.

Päätäntä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa muutoksessa aiheuttaa aina suurta pelkoa Suomessa Venäjän reaktioista, mutta jo muutaman vuoden päästä tehtyä päästöstä kiitetään, eikä ongelmia ole syntynyt.

Sama koskee Nato-jäsenyyttä, mikä koski EU-jäsenyyttä.

                                                                                   ****

Suomi vannoo siis ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan suuresti yhteistyöhön Ruotsin kanssa.

Tässä yhteistyöhuumassa yksi asia on jäänyt huomaamatta niiltä ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjiltä, joille yhteistyön päämäärä on ollut pitää Suomi ja Ruotsi Nato-jäsenyyden ulkopuolella. Näiden päättäjien eturintaman ovat muodostaneet Nato-jäsenyysvastustajat presidentti Sauli Niinistö ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Itse näen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyöhön Ruotsin kanssa hyväksi, koska se vie Suomea lähemmäksi Nato-maita ja ennen kaikkea Yhdysvaltoja. Puolustusyhteistyö Ruotsin kanssa vie Suomea tiiviimpään yhteistyöhön lännen kanssa, vaikka asiaa ei osata nyt niin nähdä.

Ruotsi on askel askeleelta 1990-luvun alusta muuttanut omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa kohti sotilaallista liittoutumista. ”Ruotsi ei muodosta sitovia puolustusvelvoitteita sotilasliittojen kanssa" on

Ruotsi on askel askeleelta 1990-luvun alusta muuttanut omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa kohti sotilaallista liittoutumista. ”Ruotsi ei muodosta sitovia puolustusvelvoitteita sotilasliittojen kanssa" on Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Jacob Westbergin mukaan Ruotsin nykyinen turvallisuuspoliittinen linjamääritys (MTV3 13.7.2017). Aikaisemmat määritykset kylmän sodan aikaisen puolueettomuuden (neutralitet) jälkeen olivat ”liittoutumaton” (”alliansfrihet”) ja sen jälkeen ”sotilaallisesti liittoumaton” (”militär alliansfrihet”).

Venäjä näkee Ruotsin sotilaallisessa mielessä jo nyt Nato-maana, vaikka Ruotsi ei jäsen olekaan. Osaltaan Venäjä näkee myös Suomen Ruotsin ohella Natoon sitoutuneeksi maaksi, vaikka virallinen jäsenyys puuttuu.

Kun presidentti Niinistön alkuperäinen päämäärä oli pyrkimys pitää Ruotsin Naton ulkopuolella sitouttamalla Ruotsia yhteistyöllä Suomen omiin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin päämääriin, niin Niinistö ei osannut nähdä syntyvänä mahdollisuutena, että Ruotsin tiivistyvä yhteistyö Nato-maiden ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa vie myös Suomea tiivistyvään yhteistyöhön Naton ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Tuo Ruotsin vaikutus on jo konkretisoitunut.

Kun Ruotsi on sitoutunut Baltian puolustamiseen, Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyö tulee viemään myös Suomea pikkuhiljaa sitoutumiseen Baltian puolustukseen, mikä on vain hyvä asia.

                                                                                   ****

Tarkastellaanpa lähemmin tilannetta, mikä saattaa tulla osoittamaan, mihin tiivistyvä Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyö voi Suomen viedä. Ensi syksynä Ruotsi pitää Aurora 17 -sotaharjoituksen, joka on samanaikainen tämänvuotisen Venäjän Zapad-17-harjoituksen kanssa. 

Aurora 17 -sotaharjoitukseen osallistuvat isäntämaa Ruotsi, Suomi sekä Nato-maista Tanska, Norja, Ranska Viro, Liettuassa, ja Yhdysvallat. Harjoitukseen osallistuu siis kuusi Nato-maata, joista tärkeimpänä Yhdysvallat. Suomi on ainoa Natoon kuulumaton osallistujamaa isäntämaan lisäksi.

Suomi on mukana Aurora 17- harjoituksessa Ruotsin läheisempänipä sotilaallisena kumppanina tiivistyvän puolustusyhteistyön nimissä.

Ruotsin mukaan Venäjä on luokitellut Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoituksen Nato-harjoitukseksi (DN 6.5.2017, RT 7.5.2017). Olen tässä asiassa Venäjän kanssa samaa mieltä, vaikka Ruotsi luonnollisesti asian kiistääkin.

Kyse ei ole Nato-maiden tai Nato-joukkojen määrästä harjoituksessa vaan harjoitusohjelman sisällöstä, mikä tekee harjoituksesta tosiasiallisesti Nato-harjoituksen, vaikka isäntämaa onkin Natoon kuulumaton Ruotsi.

Venäjä tulee varmasti uhittelemaan sotaharjoitusta ja Ruotsia, mistä Suomi saa osansa osallistuessaan harjoitukseen Ruotsin läheisenä sotilaallisen yhteistyön kumppanina. Uhittelu tulee tapahtumaan Zapad-17-harjoituksen yhteydessä molempien leirien sotavoimien toimiessa samalla alueella Itämerellä.

Venäjää kiinnostaa vastaus kysymykseen: onko Suomella ja Ruotsilla nopeaa päätöskykyä sotilaallisissa asioissa, jotka samalla osoittaisivat liittoutumista Natoon.

Vastaavaa tilaisuutta Venäjälle ei tule saada vastaus tuohon kysymykseen. Ensi syksy on tuhannen taalan paikka, eikä Venäjä jätä tilaisuutta käyttämättä.

On melko varmaa, että Venäjä tulee siis testaaman Suomen ja Ruotsin ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan sotilaallisella uhittelulla Aurora 17 -sotaharjoituksen yhteydessä. Olisikin ihan hyvä, että Suomi joutuisi pienoiseen testiin sotilaallisen päätöksenteon suhteen tilanteessa, jossa päätös koskisi Venäjää.

Suomi joutuu ottamaan kantaa ennen kaikkea Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön nimissä, josta samalla muodostuu kanta Suomen sitoutumisessa Naton toimintaan Itämerellä.

                                                                                   ****

Kuvitellaan sotilaallinen konfliktitilanne, jonka Venäjä aktivoi Zapad-17-harjoituksessa selvittääkseen Suomen ja Ruotsin todelliset liittolaissuhteet.

Kuvitellaan tilanne, jossa Venäjä häiriköi jonkin Aurora 17 -sotaharjoitukseen osallistuvan Nato-maan hävittäjää Itämerellä niin, että molemmat hävittäjät hieman vaurioituvat lähikontaktissa, mutta voivat palata kotikentilleen. Hävittäjien fyysinen kontakti ei ollut alun perin tarkoitus. Se oli uhittelutilanteessa syntynyt vahinko.

Itämeren turvallisuustilanne kiristyy. Alkaa voimakas diplomaattinen sananvaihto sekä syyttely Yhdysvaltain johdolla. Venäjä syyttää kaikkia harjoitukseen osallistuneita maita ja Suomea erityisesti osallistumisesta Venäjän vastaiseen Nato-harjoitukseen. ”Suomi ei ole enää ystävällismielinen naapurimaa suhteessa Venäjään”, Venäjän ulkoministeriöstä viestitetään. ”Suomi on asettanut alttiiksi 1300 kilometriä pitkän yhteisen rauhanrajamme vihamielisillä toimillaan”, Venäjän puolustusministeriöstä jatketaan.

Sotilaallista valmiustasoa nostetaan koko Itämeren alueella sekä Yhdysvaltain Euroopan tukikohdissa. Lisäprovokaationa Venäjä rikkoo hävittäjillään sekä Suomen että Ruotsin ilmatilaa. Suomalaishävittäjä joutuu venäläishävittäjän uhittelemaksi Itämeren päällä, johon rientävät Nato-hävittäjät apuun.

Nato-maat sopivat nopeasti yhteisen ja kovasanaisen diplomaattisen vastauksen Venäjälle. Nato-maat asettavat vastatoimet yksimielisesti. Ruotsi yhtyy Nato-maiden diplomaattiseen vastaukseen ja vastatoimiin välittömästi, mutta Suomessa poliittinen päätöksenteko takeltelee.

Suomessa päätöksenteko on vaikeaa, koska presidentin johdolla kokoontuvassa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokuntassa on eriäviä mielipiteitä. Ratkaisusta äänestetään, ja Kokoomukseen ja Uuteen vaihtoehtoon kuuluvien valiokuntajäsenten esittämä kanta voittaa presidentin esittämän kannan.

Lopputuloksena Suomi yhtyy Nato-maiden ja Ruotsin diplomaattiseen rintamaan Venäjään vastaan, koska muu ratkaisu olisi vienyt Suomen uskottavuutta luotettavana puolustusyhteistyökumppanina etenkin ruotsalaisten silmissä. Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyöltä olisi pudonnut uskottavuus, koska Suomi ei uskaltaisi sitoutua.

Välikohtauksen lopulliseksi turvallisuuspoliittiseksi tosiasiaksi Venäjälle valkeni, että Suomi on samassa rintamassa Ruotsin ja kuuden Nato-maan kanssa Venäjää vastaan. Nato-maiden sekä Suomen ja Ruotsin muodostama rintama Suomen osalta muodostui loppumuotoonsa Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön seurauksena. Näin Venäjälle on selvinnyt, mihin Suomi ja Ruotsi sotilaallisesti kuuluvat.

Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön hyväksi puoleksi näen, että yhteistyö tulee Ruotsin vanavedessä viemään myös Suomea puolustuksen tiivistyvään länsiyhteistyöhön ja ehkäpä lopulta Nato-jäsenyyteen. Ruotsi vie Suomea lähteen kuten se on tehnyt koko toisen maailman sodan jälkeisen ajan. Suomi joutuu integroitumaan Ruotsia vastaavasti läntisiin puolustusjärjestelmiin Suomi-Ruotsi-puolustusyhteistyön kautta ja se on vain hyvä asia.

Puolustusyhteistyösopimuksia, joita Suomi on solminut istuvan hallituksen aikana ennen kaikkea Yhdysvaltain ja Iso-Britannian kanssa mukaan lukien JEF-sopimus, tuskin olisi syntynyt, ellei Ruotsi olisi solminut vastaavia sopimuksia myös ja ennalta.

Ruotsi siis vie, ja Suomi tulee perässä.

                                                                                   ****

Kun tarkastellaan Suomen turvallisuuspolitiikkaa ilman puolustuspolitiikkaa, Suomen alkuperäinen pyrkimys Suomen ja Ruotsin välisellä puolustuspolitiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhteistyöllä oli muodostaa Nato-maiden ja Venäjän väliin sotilaallisesti liittoumaton alue, joka täyttäisi etenkin Venäjän Suomen asemalle asettamat tavoitteet. Suomen pyrkimys oli lisätä painoarvoaan suhteessa Venäjään Ruotsilla.

Ruotsin voimakas sotilaallinen suuntautuminen länteen ja ennen kaikkea Yhdysvaltoihin ei ollut Suomen ajatuksissa yhteistyön alkuvaiheessa. Ruotsi on yhteistyön vahvempi osapuoli ja tulee viemään Suomea mukanaan, mikä on vain hyvä asia. Toisen maailmansodan jälkeistä historian jatkumoa toistetaan taas kerran.

Suomen kannalta Suomen ja Ruotsin välinen puolustuspolitiikan yhteistyö on merkinnyt Suomen liukumista Ruotsin vanavedessä syvemmälle läntiseen puolustusyhteistyöhön. Osoituksena tästä ovat lukuisat puolustusyhteistyösopimukset Nato-maiden kanssa kruununa JEF-sopimus, joita on tehty Ruotsin viemänä.

Myönteisenä on nähtävä, että ne henkilöt Suomessa, jotka ovat vastustaneet kiivaasti Suomen länsi-integraatiota puolustuksessa, eivät ole nähneet esteitä Suomen puolustuksen länsi-integraatiolle Ruotsin kautta. Erkki Tuomiojakaan ei ole esittänyt suurempia poikkipuolisia ajatuksia.