EU-puolustuksen ensimmäinen koetinkivi on varmistaa sotavoimasiirrot Euroopassa

”Army tests sending tanks through Channel Tunnel in case of Eastern Europe crisis” oli uutisotsikko The Telegraph -lehden nettisivuilla tammikuussa 2017 (The Telegraph 18.1.2017).

Vapaasti suomennettuna: “Armeija testaa lähettää panssarivaunuja Kanaalin tunnelin kautta Itä-Euroopassa puhkeavan kriisin varalta”.

Itä-Euroopan kriisillä lehti tarkoittaa Venäjän hyökkäystä Itä-Euroopassa oleviin Nato-maihin.

Panssarivaunujen kuljetus kanaalin ali Itä-Eurooppaan Venäjän synnyttämässä kriisissä oli laaja uutinen Iso-Britanniassa tämän vuoden tammikuussa, asiasta uutisoivat myös mm. The Daily Mail (The Daily Mail 19.1.2017), The Sun (The Sun 19.1.2017) ja Sky News (Sky News 19.1.2017).

Iso-Britannian armeija siirsi 18.1.2017 viisi panssarivaunua Englannin kanaalin alittavan Eurotunnelin kautta Englannin Folkstonesta Ranskan Coquellesiin osana harjoitusta, jossa testattiin sotavoiman siirtoa junalla Iso-Britanniasta Itä-Eurooppaan tueksi sen varalta, että Venäjä synnyttäisi kriisin Itä-Euroopassa ja Itä-Euroopan Nato-maiden turvallisuus olisi uhattuna.

”The British Army has sent a tanks through the Channel Tunnel for the first time – to practise getting armoured vehicles to Eastern Europe quickly in case of a crisis with Russia” luonnehti harjoitusta The Sun -lehti (The Sun 19.1.2017).

Yhdistyneen kuningaskunnan puolustusministeriö kuvasi harjoitus seuraavasti: “The Army successfully conducted an exercise to test the viability of using the Channel Tunnel to move vehicles and equipment to mainland Europe, adding to the existing range of options available and increasing the agility of our Armed Forces.”

Vapaasti suomennettuna:

”Armeija onnistui menestyksekkäästi testauksessa käyttää Kanaalin tunnelia kuljettamaan ajoneuvoja ja varusteita manner-Eurooppaan, lisäämään nykyisin käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja asevoimien liikkuvuutta.”

                                                                                       ****

Venäläiset tiedotusvälineet uutisoivat brittiarmeijan sotavoiman siirtoa kanaalin ali hieman eri tyyliin kuin brittilehdistö.

”British tanks sent through Channel Tunnel to prepare for war” oli uutisotsikko venäläisillä RT-sivuilla (RT 19.1.2017). Vapaasti suomennettuna: “Brittitankit lähetettiin Kanaalin tunnelin kautta valmistautumaan sotaan”.

RT (aikaisemmin Russia Today) on venäläinen tv-uutiskanava, jonka vieraskielisen ohjelmatoiminnan rahoitus tulee Venäjän federaation budjettivaroista. RT on Kremlin propagandan yksi keskeinen levityskanava.

Venäjän uutisointi oli muutoinkin vähättelevää. ”‘A Cheap Stunt!’ Russian colonel slams UK's decision to send tanks through Channel Tunnel” oli uutisotsikko The Sunday Expressin sivuilla (The Sunday Express 22.1.2017). Vapaasti suomennettuna: “’Halpa korvike!’ Venäläiseversti tyrmää Iso-Britannian päätöksen lähettää panssarivaunuja Kanaalin tunnelin läpi”.

Iso-Britannian sotilastukikohdat Saksassa suljetaan vuoteen 2020 mennessä ja nyt Iso-Britannia kartoittaa vaihtoehtoja toimivalle strategialle ja sotavoimien siirtoja käsittävälle logistiikalle manner-Euroopassa. Kuinka varmistetaan sotavoimien siirto itäisen Euroopan Nato-maihin, mikäli Euroopan turvallisuustilanne sitä edellyttää.

Vaikka Iso-Britannia lähtee EU:sta, se ei lähde Euroopan puolustuksesta, vaan on Nato-Euroopan terävin sotilasvoima edelleen.

Päätökset Iso-Britannian vetäytymisestä Saksasta tehtiin jo vuonna 2010, jolloin Euroopan turvallisuutenanne oli aivan toinen kuin nyt. Tietoja Iso-Britannian Saksassa olevien armeijajoukoista löytyy Saksan brittijoukkojen kotisivuilta (BFG).

Vuonna 2015 Saksassa oli vielä noin 5200 brittisotilasta. Saksalla on ollut suuria vaikeuksia ottaa se painoarvo Euroopan puolustuksessa, mikä sille kuuluisi maan taloudellisen voiman perusteella. Yhdysvaltain esittämä kritiikki Saksalle vähäisistä Eurooppaan kohdistetuista puolustussatsauksista on enemmän kuin aiheellista.

                                                                                       ****

Yhdysvaltain Eurooppa-joukkojen (USAREUR) maavoimien komentaja Ben Hodges antoi heinäkuun loppupuolella tänä vuonna Berliinissä mielenkiintoisen haastattelun uutistoimisto Reutersille. Reuters julkaisi kenraaliluutnantin haastattelusta kolme erillistä juttua.

Yhden jutun otsikko oli “U.S. general urges more German spending to ease military transit” (Reuters 21.7.2017). Vapaasti suomennettuna: ”Yhdysvaltalaiskenraali vaati Saksaa sijoittamaan enemmän helpottamaan [Euroopan] sotilaskuljetuksia”.

Hodgesin mielestä sotavoimien siirtomahdollisuudet Euroopassa ovat infrastruktuurin puutteiden vuoksi este tehokkaalle puolustukselle:

“’In my view, we need something like a military Schengen zone that allows military formations to move around from Germany to Poland to Lithuania or to Romania through the Czech Republic quickly, and right now that's very difficult,’ he said.”

Vapaasti suomennettuna:

"’Mielestäni tarvitsemme jotain sotilaallista Schengen-aluetta, joka sallii sotilasjoukkojen siirtymisen nopeasti Saksasta Puolaan, Liettuaan tai Romaniaan Tšekin tasavallan kautta, ja juuri nyt se on hyvin vaikeaa’, hän [Ben Hodges] sanoi.”

Yhdysvallat on siis huomannut Itä-Euroopan Nato-maiden viestittämänä, etteivät laajamittaiset ja nopeutta edellyttävät sotavoiman siirrot ole Euroopassa helppoja johtuen eri maiden erillisistä maakohtaisista säädöksistä sekä myös puutteista sotavoiman siirtojen mahdollistamassa infrastruktuurissa. Kyse on esimerkikis siltojen puutteellisista kantokyvyistä. Hodgesin mukaan tällä hetkellä “Naton yhteysverkosto ei ulotu paljon Berliinin taakse” (”NATO pipeline does not extend much beyond Berlin”).

Avainsanaksi on nyt muodostunut ”military Schengen zone”, suomennettuna ”puolustuksen Schengen-alue”.

Kyse tuossa termissä on sotavoimien – sotajoukkojen ja sotamateriaalin – liikkumisesta vapaasti EU:n ja Naton jäsenvaltioiden välillä. Tällä hetkellä sotavoimien siirrot Euroopan Nato- ja EU-maiden välillä eivät ole itsestäänselvyyksiä. Siirroilla on siis monenlaisia esteitä.

Ajatus puolustuksen Schengen-alueesta on jo noin kaksi vuotta vanha.

Military Schengen zone -asian isänä voidaan pitää Puolan entistä puolustusministeriä ja nykyistä ulkoministeriä Radosław Sikorskia, joka otti asian ensikertaa julkisuuteen lokakuussa 2015 toteamalla englannin kielelle käännettynä: ”We need a Schengen area for American tanks. Maybe we should rename tanks as ‘tractors’? Here in Europe we already have experience with reclassifying vegetables as ‘fruits’ and vice versa."

Vapaasti suomennettuna: “Me tarvitsemme Schengen-alueen amerikkalaisille panssarivaunuille, ja ehkä meidän pitäisi nimetä panssarivaunut uudelleen ’traktoreiksi’? Euroopassahan meillä on jo kokemusta kasvisten nimeämisestä ’hedelmiksi’ ja päinvastoin."

Kenraaliluutnantti Ben Hodges nosti tärkeän asian ensi kerran esille lehtihaastattelussa marraskuussa 2015 (Defence Matters 18.11.2015). Varsovassa pidetyssä CEPA:n (Center for European Policy Analysis) keskustelutilaisuudessa Ben Hodges totesi (CEPA 26.11.2015), että luvan saanti sotavoiman siirroille Nato-maiden välillä saattaa kestää jopa kaksi viikkoa.

Nykyaikana puolustuksen järjestämisessä ja sodankäynnissä kaksi viikkoa on ikuisuus. Jos kaksi päivää on ikuisuus. Kahdessa viikossa Venäjä olisi vallannut jo puoli-Eurooppaa ennen kuin tarvittavat sotavoiman rajanylitysluvat olisivat kunnossa. Luvat ovat aina poliittinen kysymys ja siksi epävarmuustekijä, vaikka kyse on liittokunnasta ja sen jäsenmaista.

Motto: vaikka sinulla olisi kuinka paljon tahansa sotavoimaa, mutta jos sinulla ei ole yhtään nopeutta, et ole sotilaallisesti yhtään mitään, olet täysi nolla.

                                                                                       ****

Military Schengen zone -asiaa on pitänyt yllä jo kahden vuoden ajan aktiivisesti Yhdysvallat, Euroopassa Puolan lisäksi eniten Hollanti. Muusta itäisestä Euroopasta poiketen Suomi on ollut jostain syystä tässä asiassa täysin hiljaa. Suomen hankala sijainti Itämeren perukassa huomioiden asian pitäisi olla Suomelle erityisen tärkeä.

Miksi asia ei ole ollut Suomelle tärkeä? Pelkääkö Suomi tässäkin asiassa Venäjän reaktiota?

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis tapasi Hollannin virkaveljensä Jeanine Hennis-Plasschaertin Pentagonissa 15.8.2017. Yksi keskeinen asia tapaamisessa oli puolustuksen Schengen-alueen muodostaminen Eurooppaan. Asia on siis erittäin tärkeä Yhdysvalloille, mutta tärkeä se on myös Hollannille.

Jos Hollannista ja puolustusministeri Jeanine Hennis-Plasschaertista olisi kiinni, Euroopassa olisi jo puolustuksen Schengen-alue (Defensie, Hennis wil 'militair Schengengebied' 29.6.2017).

Hollanti on esimerkillinen, kun puhutaan Euroopan puolustuksen yhdistämisestä niin Naton kuin EU:n puitteissa.

Puolustuksen Schengen-alueessa on kyse kahdesta osaongelmasta, jotka Euroopan pitäisi kyetä ratkaisemaan. Ensimmäinen asia on sotavoimien vapaan liikkuvuuden turvaaminen liittokunnan alueella sopimusluonteisesti, toinen asia infrastruktuurin välityskyky.

Ensimmäinen asia tarkoittaa, että pitää olla vastaavat pelisäännöt sotavoiman liikkumiselle EU- ja Nato-maiden yhteisalueella kuin mitä ovat säännöt ihmisten liikkuminen Schengen-alueella maiden rajojen yli. Päämäärä pitää olla, että sotavoimaa ennen kaikkea Nato-maiden kesken voidaan siirtää maasta toiseen riittävän nopeasti ilman erillistä päätännällistä epävarmuutta ja hitautta.

Toinen asia tarkoittaa, että liikenneyhteyksien – siltojen, maanteiden rautateiden, satamien ja lentokenttien –  välityskyky pitää olla riittävä määrältään ja nopeudeltaan sotavoimien siirroille läpi Euroopan.

Päämäärä pitää olla, että sotavoimaa ennen kaikkea Nato-maiden kesken voidaan siirtää maasta toiseen ilman, että infrastruktuuri muodosta rajoitteita sotavoiman siirrolle. Ongelmia saattaa synnyttää jo pelkästään se, ettei sillalla ole riittävää kantokykyä raskaiden jopa yli 60 tonnia painavien panssarivaunujen siirroille.

“I was probably naïve.” kenraaliluutnantti General Ben Hodges totesi The Foreign Affairs -lehdelle (The Foreign Affairs 6.6.2016) ja jatkoi: “I assumed that because these were NATO and EU countries we’d just be able to move troops. But ministries of defense are not responsible for borders.”

Vapaasti suomennettuna: “Otaksuin, koska kyse on Nato- ja EU-maista, että voisimme liikutella joukkoja vapaasti yli maarajojen. Mutta puolustusministerit eivät vastaa rajoista.”

Sotavoimien liikuttelu yli Natonkaan jäsenmaiden ei siis ole itsestäänselvyys, minä me olemme pitäneet sotavoimien siirtoja Naton perussopimuksen 5. artiklan perusteella. Tarvitaan lupia, sotilaallisten voimavarojen rajan ylittämiseen ja kauttakulkuun jopa Nato-maiden välillä.

Eurooppa ei siis tällä hetkellä muodosta yhtenäistä toimivaa puolustusaluetta vaan on hajanainen ja epäyhtenäinen tilkkutäkki. Olemassa oleva sotavoima ei ole tehokkaimmassa mahdollisessa eikä yhtenäisessä käytössä. Ilman ydinasepelotetta Euroopan turvallisuus olisi varsin heikko.

                                                                                       ****

Military Schengen zone -asia on tosiasiallisesti kovan puolustuksen ulkopuolinen asia. Asia on kuitenkin äärimmäisen ja ratkaisevan tärkeä Euroopan puolustuskyvylle. Kuten Ben Hodges totesi, rajojen ylityksistä eivät päätä EU- eikä Nato-maiden puolustusministerit. Kun asiaa eivät päätä Nato-maiden puolustusministerit eivätkä myöskään Nato-maiden pääministerit, asia kuuluisi ensisijaisesti EU:lle.

Military Schengen zone -asia olisi otollinen ensihanke EU:n yhteisen puolustuksen ratkaistavaksi, koska siihen ei tarvita juurikaan taloudellista panostusta vaan pelkästään yhteistä tahtoa. Päätös sallia sotavoiman siirrot liittokunnan sisällä on täysin poliittinen kysymys eikä rahakysymys.

Jos Nato on määritellyt aluksi ne reitit ja tavat, joilla sotavoimaa Euroopassa siirrettäisiin kriisi- ja sota-alueelle, olisi EU:n tehtävä sen jälkeen selvittää kulkureittien infrastruktuurin kunto ja laatia ohjelma kunkin jäsenmaan infrastruktuurin kunnostamiseksi, jos kunnostustarvetta on.

                                                                                       ****

Suomalaiskenraali Esa Pulkkinen on toiminut Euroopan unionin sotilasesikunnan (The European Union Military Staff, EUMS) johtajana toukokuusta 2016. Pulkkisen sotilasvirka on unionin toiseksi korkein.

Euroopan unionin sotilasesikunnan tulisi olla käytännön toimija, joka hoitaisi EU:n Military Schengen zone -hankkeen yhteistyössä Naton ja EU:n komission kanssa.

Ratkaisevat Naton ja EU:n jäsenmaita velvoittavat sopimuskohdat Military Schengen zone -hankkeessa olisivat Naton perussopimuksen 5. artiklan puolustusvelvoite sekä EU:n Lissabonin sopimuksen 42. artiklan 7. kohdan avunantovelvoite.

Lähtökohta pitää olla, että sekä Naton ja EU:n jäsenmaiden tulee pitää yllä Naton perussopimuksen 5. artiklan ja EU:n Lissabonin sopimuksen 42. artiklan 7. kohdan määritteleminä avunannon edellytyksiä. Lopputuloksena valmiiksi mietityt valmiudet sotavoiman siirrolle EU- ja Nato-maiden alueilla tulee olla.

On ymmärrettävää, että monella maalla – Suomi pahimpana esimerkkinä – olisi vaikeuksia sallia sotavoiman kulku läpi oman maan ja päätös haluttaisiin tehdä jokaisesta erillisestä tapauksesta erikseen. Jos päätösprosessi on ennalta mietitty ja harjoiteltu, luvan saaminen muutamassa tunnissa ei tuottane vielä ongelmia, kunhan asiat olisivat ennalta prosessina mietitty.

Suomelle mielenkiitoinen asia olisi sotavoiman siirto Suomesta Baltian maihin. Suomen on kuitenkin syytä muistaa, että sen itsensäkin avunsaanti ovat vastaavasti kiinni Ruotsista ja Norjasta, mikäli Venäjä oli kyennyt blokkaamaan Itämeren. Kukaan vuorovaikutusten Euroopassa ei voi olla omahyväinen rusinan poimija pullasta. Ei edes Suomi.