Suomen ja Ruotsin merivalvonnat tyrivät – vieras sukellusvene Pohjanlahdella

Suomalaismedia uutisoi eilen 25.9.2017 laajana rintamana, kuinka Gävlen sataman ruoppauksien kaikuluotainkartoituksessa oli havaittu 29.6.2016 sukellusvenettä muistuttava tunnistamaton esine sataman läheisyydessä (IS 25.9.2017, IL 25.9.2017, Yle 25.9.2017 ja HS 25.9.2017).

Havainnon perusteella epäiltiin vieraan vallan sukellusveneen tunkeutuneen Ruotsin aluevesille. Sataman johtaja Fredrik Svanbom oli tehnyt asiasta ilmoituksen Ruotsin merivartiostolle ja poliisille, jotka raportoivat sukellusvene-epäilystä edelleen Ruotsin Puolustusvoimia, ja sataman johtajan kaikuluotainhavaintomateriaali oli luovutettu Puolustusvoimille.

Gävlen kesäkuisesta sukellusvenehavainnosta uutisoitiin jo heinäkuun 10. päivä (mm. IL 11.7.2017, Yle 10.7.2017  ja MTV3 10.7.2017). Sataman johtaja Fredrik Svanbom oli saanut myös tiedon, että satamassa olisi nähty minisukellusvene silmin.

Ruotsin Puolustusvoimat ei vakuuttavasta aineistosta huolimatta alkanut aktiivisesti selvittää asiaa. ”Tutkimme silti kaikki meille tulevat vihjeet. Mutta tämänkaltaisia vihjeitä saamme päivittäin varsinkin nyt, kun niin moni on merellä veneilemässä.” totesi Puolustusvoimien tiedottaja Marie Tisäter ruotsalaismedialle (SVT 10.7.2017 ja MTV3 10.7.2017).

Kun Puolustusvoimat ei viranomaisena tutkinut tapausta, alkoi kaksi jo tehtävistään luopunutta ruotsalaismeriupseeria tutkia sukellusveneasiaa ja laativat raportin. ”Tapaus tulee määritellä törkeäksi tahalliseksi loukkaukseksi”, raportti kirjoittaa suomennettuna lopullisen johtopäätöksensä merenpohjasta kaikuluodatusta sukellusveneestä (DN 25.9.2017).

                                                                                       ****

Se, että Ruotsin rannikolta tehdään sukellusvenehavainto, on tavanomaista. Näitä havaintoja on tehty ennenkin, osa luotettavia ja osa epäluotettavia. Sukellusvenejahteja Ruotsin Puolustusvoimilla on riittänyt vuosien varrella. Lista kylmän sodan jälkeisistä merkittävimmistä epäillyistä sukellusveneiden alueloukkauksista löytyy täältä. Vuosina 1981-1994 Ruotsissa on kirjattu yhteensä noin 4 700 yksittäistä sukellusvenehavaintoa.

Kylmän sodan aikana Pohjalahdelta on raportoitu vieraista sukellusveneistä Ruotsin aluevesillä yhteensä kuusi kertaa. Kerran vuonna 1969, kolme kertaa vuonna 1983 (ei todennäköisiä aluevesiloukkauksia) ja kerran vuonna 1987 (ei todennäköinen aluevesiloukkaus) sekä kerran vuonna 1988 (ei todennäköinen aluevesiloukkaus).

Esimerkiksi vuoden 1987 sukellusvene-etsintää Pohjanlahden perukassa Tornion edustalla uutisoi Helsingin Sanomat otsikolla ”Ruotsin armeija varma sukellusveneestä” (HS 4.7.1987).

Kylmän sodan jälkeen Pohjanlahdelta ei ole raportoitu mahdollisista sukellusveneiden alueloukkauksista kertaakaan ennen viime kesää. Gävlen kesäkuinen tapaus oli tiettävästi ensimmäinen kylmän sodan jälkeen tapahtunut.

Gävlen tapauksessa poikkeuksellista on juuri alueloukkausepäilyn sijainti. Gävle sijaitsee Pohjanlahden rannalla, jonne ulkomaisten sota-alusten ei ole mahdollista päästä ilman lupaa loukkaamatta Suomen ja/tai Ruotsin aluevesirajaa. Ilman Suomen tai Ruotsin lupaa Pohjanlahdelle ei siis sota-aluksilla ole pääsyä ilmaan alueloukkausta.

Pohjanlahti on Suomen ja Ruotsin yhteinen ”sisämeri”, jonne sota-alusten pääsyä Suomi ja Ruotsi valvovat ja säätelevät täysivaltaisesti.

Suomen ja Ruotsin aluevesiraja kulkee kuvan 1 mukaisesti Ahvenanmaan ja manner-Ruotsin välisessä Ahvenanmeressä. Ahvenanmeri on kapeimmillaan noin 40 kilometriä leveä salmi, jossa Suomen ja Ruotsin aluevesiraja on melko tarkasti puolivälissä. Laivareitit Pohjanlahdelle ja myös Gävleen kulkevat pääsääntöisesti tuon salmen kautta, eivät Ahvenanmaan itäpuolisessa saaristossa Suomen aluemerellä. Laivareitti Pohjanlahdelle kulkee Ahvenanmerellä sekä Suomen että Ruotsin aluemerellä.

Gävle sijaitsee noin 120 kilometriä pohjoiseen Ahvenanmeren kapeimmasta kohdasta. Jos vieraan vallan sukellusvene tavataan Pohjanlahdella salaisesti ilman lupaa, on se varmuudella loukannut joko Suomen tai Ruotsin tai molempien maiden aluevesirajaa.

Vieras vedenalainen alus on ollut Pohjanlahdella, mutta tapahtunutta alueloukkausta ei siis ole Suomessa eikä Ruotsissa raportoitu.

                                                                                       ****

Pohjanlahti on sekä Suomelle että Ruotsille sotilaallisesti herkkää aluetta. Molempien maiden lähtökohta sotilaallisessa varautumisessa on ollut, ettei mahdollinen vihollinen hyökkäisi Suomeen tai Ruotsiin Pohjanlahden kautta. Suomen ja Ruotsin lähtökohta on ollut, ettei mahdollisen vihollisen sota-aluksilla ole pääsyä Pohjanlahdelle Ahvenmaan länsi- eikä itäpuolelta.

Suomen varautuminen Pohjanlahdella olevista sukellusveneistä tapahtuvalle interventiolle on vähäistä. Kyse olisi siis mahdollisesti sukellusveneistä laukaistavin risteilyohjuksin tapatuvasta hyökkäyksestä maan länsi- ja keskiosiin. Myös Pirkkalan Hornet-hävittäjät ovat lähimmillään Selkämerellä oleville sukellusveneille, matkaa kertyy lyhimmillään vain 120 kilometriä.

Suomelle olisi tuhoisaa, jos vihollismaan laivasto sukellusveneiden voimalla kykenisi pääsemään laajamittaisesti Pohjanlahdelle. Demilitarisoidulla Ahvenanmaalla on ratkaiseva merkitys. Se ei koskaan saa joutua vihollismaan hallintaan niin, että vihollissota-alusten kulku Pohjanlahdelle mahdollistuisi.

Venäjä on ottanut eteläisen Selkämeren Ahvenanmaan pohjoispuolella yhdeksi erityisalueeksi. Toinen on Rovaniemen tienoilla.

Selkämeren ottaminen yhdeksi sotilaalliseksi erityisalueeksi tuli hyvin esille Moskovassa järjestetyssä kansainvälisessä MCIS-turvallisuuskonferenssissa esitetyistä kalvoista (kuvat 2, 3 ja 4), joita Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikkö, kenraali Valeri Gerasimov esitteli 27.4.2017 konferenssiesitelmässään (Минобороны России 27.4.2017). Sama asia tuli esille riittävässä määrin itse puheesta, jonka hän piti (МКМБ/MCIS 27.4.2017).

Kirjoituksen liitteenä olevassa kuvassa 2, joka on Valeri Gerasimovin MCIS-turvallisuuskonferenssissa esittelemä kalvo otsikolla ”Nato’s destabilising activities in Europe”, Venäjä noteeraa sekä Suomen että Ruotsin vahvasti Nato-sidonnaiseksi teksteillä ”Use on Swedish and Finnish infrastructure to support troop deployment in Northern Europe”. Vapaasti suomennettuna: ”Käyttää ruotsalaista ja suomalaista infrastruktuuria tukemaan [Nato-]joukkojen käyttöä Pohjois-Euroopassa”.

Kyseisessä kuvassa on esitetty myös Ahvenanmaan yläpuolella oleva rajattu sinistetty alue Suomen ja Ruotsin välillä neljine sotilasjoukkopisteineen, joka osoittaa Venäjälle Ruotsin ja Suomen hallinnassa olevaa aluetta (kuva 3). Alueella on merkittynä Suomen Pirkkalan sotilaslentokentän ja Porin prikaatin sijaintipisteet ja vastaavat sotilasyksiköt Ruotsin puolella.

Tuolla sinisellä alueella on nyt yllättäen myös Gävle, josta 29.6.2017 tavattiin vieras sukellusvene, joka oli tunkeutunut luvatta Ruotsin aluevesille.

                                                                                       ****

Venäjän Itämeren laivastoon kuuluu tällä hetkellä julkisten lähteiden perustella vain kaksi sukellusvettä. Pinta-aluksia Venäjän laivastolla on Itämerellä yhteensä 56 (Боевые корабли Российской Федерации -2017).

Kaksi edellä mainittua dieselsukellusvettä ovat vuosilta 1983 ja 1986, nimiltään B-277 ”Viipuri” (Б-227 ”Выборг”) ja B-806 ”Dmitrov” (Б-806 ”Дмитров”). Noissa sukellusveneissä on myös Club-S-risteilyohjusvalmius (3М-54Э/3М-54Э1 + Калибр-М), joten uhkaa ei ole syytä vähätellä, mikäli onnistuisivat pääsemään Pohjanlahdelle. Kalibr-risteilyohjukset ovat herättäneet Euroopassa suurta huolta sen jälkeen, kun Venäjä laukaisi Kaspianmereltä olevalta pinta-alukselta ohjuksia Syyriaan (IS 9.10.2015).

Miksi sitten Venäjä haluasi päästä juuri Pohjanlahdelle, kun Kalibr-ohjusten kantomatka on jopa 2 500 kilometriä ja ne voitaisiin laukaista kohteeseensa mistä vain Itämereltä. Kyse on ilmatorjunnasta ja ilmatorjuntaohjuksista. Ohjuksen kannattaa laukaista ensisijaisesti sieltä, missä risteilyohjusten ilmatorjuntakyky on odotetusti heikointa.

Tiedetään, että Venäjällä on Itämerellä lisäksi myös minisukellusveneitä, joita ei ole julkisissa Itämeren laivaston tilastoissa. Triton-NN-pienoissukellusveneitä (Тритон-НН, Проект 21310) on sijoitettu Kaliningradiin, mutta ne eivät liene laivaston hallinnoimia vaan Spetsnaz-joukkojen, eivätkä siksi mukana laivastoluetteloissa.

Gävlen satamassa havaitun sukellusveneen arvioidaan olleen 12-13 metriä pitkän ja kolme metriä korkean, joten kyseessä oli pienoissukellusvene. Ruotsalaistutkijakaksikko on arvellut veneen olleen Triton-tyyppisen aluksen, mutta vanhat havaintomittoihin sopivat venäläiset tuoreimmatkin Triton-2-tyyppiset sukellusveneet vuodelta 1985 (esim. Triton-2, Тритон-2, Проект 908) ovat lyhyempiä kuin 12 metriä (9,0-9,5 metriä). Uusin Triton-NN on niin ikään liian pieni havaintomittoihin nähden. Tarkkoja mittoja Triton-NN-pienoissukellusveneestä ei ole ilmoitettu, mutta valokuvista saa käsitystä koosta (kuva 5).

                                                                                       ****

Valtion täysivaltaisuuteen kuuluu sen alueellinen koskemattomuus. Koskemattomuuden säilyttäminen on yksi Suomen Puolustusvoimien ja samalla Suomen Merivoimien päätehtävistä.

Vuosien 2012-15 puolustusvoimauudistuksessa myös merivalvonta järjestettiin uudelleen. Vuodesta 2013 Suomenlahden merivalvonta on keskitetty Upinniemen merivalvontakeskukseen. Kiinteästä aistinvaraisesta valvonnasta rauhan aikana on luovuttu ja on siirrytty tekniseen valvontaan.

Meripuolustusalueiden lakkauttamisen myötä merivalvontaa toteutetaan Rannikkoprikaatin Upinniemen merivalvontakeskuksessa sekä Rannikkolaivaston merivalvonta-asemalla Turun Pansiossa. Rajavartiolaitoksen merivartioasemia on toki edelleen ripoteltu pitkin rannikkoa (Rajavartiolaitos, Merivartioasemat).

Pohjanlahdella ei siis ole Merivoimien merivalvonnan henkilö- eikä hallintokoneistoa. Rannikkolaivaston tukikohdat sijaitsevat siis Turussa ja Kirkkonummella, rannikkoprikaati niin ikään Kirkkonummen Upinniemessä. Uudenmaan prikaati, joka kouluttaa rannikkojääkärijoukkoja, toimii Raaseporissa, siis Suomenlahdella sekin.

Suomi on panostanut vain Suomenlahteen.

Pohjanlahti on Suomella vailla merellistä sotavoimaa. Venäjä tietää tuo myös, ja se on karttaharjoituksissaan sinistänyt Selkämeren eteläisen alueen (kuva 3) vastaavasti kuin Lapissa laajan alueen, jossa Suomen sotavoima on vähäistä (kuva 4). Venäjä tietää aina kunkin maan heikot ja vaikutusta eniten synnyttävimmät lenkit, joihin se pyrkii tarpeen vaatiessa iskemään. Uskoisin, että Venäjä tietää myös, miten Suomen sensoriverkko saadaan pätemättömäksi.

Suomi on lähtenyt siitä, että Ahvenanmaan kautta ei mahdollisella vihollisella ole pääsyä Pohjanlahdelle, ja Suomen puolustus on rakennettu pitkälti tuon olettaman pohjalle.

                                                                                       ****

Merivoimien tekninen valvonta pinnan alla tarkoittaa valvontasensoreita. Rannikot ja Suomen merialue on kyllä varustettu sensorein. On myös syytä olettaa, että Suomen ja Ruotsin sensoriverkko yltää yhtenäisenä Turusta Eckerön kautta Kallvikiin ja Suomen ja Ruotsin merivalvonta toimii hyvässä yhteistyössä jo SUCFIS:n (Surveillance Co-operation Finland-Sweden) ja nykyisin SUCBAS:n (Sea Surveillance Co-operation Baltic Sea) perusteella.

Vieras sukellusvene kuitenkin oli päässyt Ahvenanmaan pohjoispuolelle 29.6.2017, jota on syytä pitää hälyttävänä ja merkkinä siitä, ettei Suomen ja Ruotsin merivalvonta ole kyennyt hoitamaan tehtävänsä.

Suuret B-277 ”Viipuri”- ja B-806 ”Dmitrov” -tyyppiset sukellusveneet tuskin pääsisivät Pohjanmerelle, jos Suomi hallitsee Ahvenanmaata ja sensoriverkkoaan, mutta myöskään pienimpien sukellusveneiden ei tulisi päästä sensoriverkon läpi Pohjanlahdelle Suomen ja Ruotsin tietämättä. Nyt niin on ikävästi kuitenkin käynyt.

Helsingin edustalla oli sukellusvenejahti huhtikuun lopulla 2014. Valvontajärjestelmän – siis lähinnä sensorien –  tuottama havainto tehtiin 27.4.2014 ja torjuntatoimet aloitettiin pikimmiten. Merivoimat sai toiminnastaan kiitosta.

”Nyt saatiin todiste siitä, että valvonta on hyvällä mallilla omalla alueellamme. Myönteistä on myös se, että Suomi reagoi havaintoon sekä seuraa tilannetta.” totesi eversti evp. Ari Rautala Iltalehdelle (IL 29.4.2014).

”Meidän mielestämme kykymme valvoa merialueita Suomessa on jo hyvä.”  totesi puolestaan puolustusministeri Carl Haglund MTV3:lle (MTV3 14.11.2014) jutussa, jonka otsikko oli ”Haglund: Sukellusvenetieto ei muuta merivalvontaa Suomessa”.

Ruotsin Puolustusvoimat on ollut Gävlen tapahtumasta täysin hiljaa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asia on selvästi kiusallinen. On selvää, että Ruotsin aluevesille päässyt sukellusvene ei ollut ystävällismielisessä tarkoituksessa.

Suomen ja Ruotsin tulee jatkossa tarkasti pitää huolta, ettei maiden aluevesiä loukata Ahvenanmaan ympäristössä eikä Pohjanlahdelle pääse sellaista merellistä sotavoimaa, jota sinne ei haluta pääsevän. Suomen pitää varautua, että maahan voi kohdistua interventio myös Pohjanlahdelta käsin.