Erkki Tuomiojan on syytä avata epämääräiset Moskovan matkansa

Kansanedustaja, ulkoasiainvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja (sd.) on aloittanut jahdin puolustusministeri Jussi Niinistöä vastaan. Tuomioja (sd.) on ärsyyntynyt, kun maan hallitus on alkanut valmistella puolustusministerin johdolla kansainvälistä suursotaharjoitusta pidettäväksi Suomessa.

Entinen ulkoministeri on ollut sangen kärkäs arvostelemaan puolustusministeriämme julkisuudessa.

Tuoreimmat Tuomiojaa (sd.) ja suursotaharjoitusta koskevat jutut löytyy Iltalehdestä otsikolla ”Erkki Tuomioja ärähti puolustusministeri Jussi Niinistölle: ’Meillä ei pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa’” (IL 5.11.2017) ja Ilta-Sanomista otsikolla ”Tuomioja syyttää suursotaharjoitusta valmistelevaa Jussi Niinistöä sooloilusta – puolustusministeri sivaltaa takaisin: ’Ekillä on paha päivä’” (IS 5.11.2017).  

Samasta asiasta uutisoi hieman aikaisemmin Helsingin Sanomat otsikolla ”Ex-ulkoministeri Tuomioja sättii puolustusministerin suunnittelemaa suursotaharjoitusta: Sooloilua ja yritys nostaa profiilia” (HS 5.11.2017).

Iltapäivälehtien kirjoituksissa viitataan Tuomiojan (sd.) Facebook-vuodatukseen: ”Puolustusministeri Jussi Niinistöllä on suuri halu nostaa sinistä (sinimustaa?) profiiliaan milloin suursotaharjoituksilla, Ahvenanmaan demilitarisoinnilla, aseiden lahjottamisella reserviläisille ja alaisensa turvallisuuskomitean melskaamisella. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaukset tehdään kuitenkin yhdessä tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan kanssa eikä meillä pidä hyväksyä sooloilua turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa.”

Tuomioja (sd.) ei nyt ensikertaa arvostellut suursotaharjoituksen järjestämistä Suomessa. Hän on arvostellut sitä joka kerta, kun asian on noussut esiin puolustusministeri Jussi Niinistön tai puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanervan esittämänä (SSS 10.9.2017, TS 10.9.2017 ja Maaseudun Tulevaisuus 10.9.2017).

Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva ei siis ole jäänyt osattomaksi Tuomiojan (sd.) arvostelusta. Tuomioja (sd.) kirjoitti blogissaan: ”Helsingin Sanomat antaa sunnuntailehdessään isosti tilaa Ilkka Kanervan toiveelle saada Suomeenkin monikansallinen suursotaharjoitus. Minä toivon suursotaharjoitusta yhtä vähän kuin suurta tai pientäkään sotaa. Kun Kanerva itsekin kertoo, että ’harjoituksilla on aina salattu agendansa’ ei sen esiin kaivaminen ole tässä tapauksessa kovin vaikeata, mutta mielellään kuulisi Kanervan kertovan sen omin sanoin.” (Tuomioja-blogi 10.9.2017).

Venäjä-mieliselle Tuomiojalle (sd.) kansainvälisen suursotaharjoituksen pitäminen Itämeren ympäristössä Suomen johdolla on raskas poliittinen pettymys. Tuomiojan ajatukset tuskin poikkeavat Venäjän ajatuksista, kun muistamme, kuinka ankarasti Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov arvosteli Ruotsia ”Nato-harjoituksen” pitämisestä (RU-mid 19.10.2017). Ruotsin Aurora 17 -sotaharjoitus sai ankaraa arvostelua Venäjältä.

                                                                                         ****

Tuomioja (sd.) on jo kärsinyt tappion kamppailussa kansainvälisen suursotaharjoituksen pitämisestä Suomessa. Poliittista päätöstä sen järjestämisestä ei ole tehnyt puolustusministeri yksin vaan koko hallitus. Ilkka Kanerva ja Jussi Niinistö ovat vain tarpeellisen hankkeen poliittiset alkuunpanijat, josta heille suuri kiitos.

Harjoitus on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukainen ja vastaa eduskunnassa 27.6.2017 hyväksyttyjä puolustuselontekoa (VNS 3/2017 vp, VNS 3/2017 vp 27.6.2017) sekä 28.6.2017 voimaan astunutta lainsäädäntöä avun antamisesta ja vastaanottamisesta (Finlex 418/2017). Puolustusselonteon teksti sivuilla 15 ja 16 on selvää: ”Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistumisen painopisteenä ovat vaativat kansainväliset harjoitukset. Kansainvälisten kumppaneiden kutsumista kansallisiin harjoituksiin jatketaan, ja niitä voidaan yhdistää osaksi kumppaneiden harjoituksia.”

Jos puolustusministeriö ei valmistelisi nyt kaavailtua kansainvälistä sotaharjoitusta, se laiminlöisi eduskunnan hyväksymän puolustusselonteon.

On syytä olettaa, että sotaharjoituksella on myös presidentti Niinistön siunaus, mutta tämän laatuisen suursotaharjoituksen päättäminen kuuluu ministeriötasolle.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.) on suivaantunut juuri siksi, kun harjoituksen valmistelu ei tule eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tai puolustusvaliokunnan päätettäväksi.

Tuomioajalla (sd.) on siis vähäiset lakeihin perustuvat ja demokraattiset mahdollisuudet estää harjoituksen pitämistä ja valmistelua.

                                                                                         ****

Erkki Tuomiojan (sd.) ulkoministeripesti Stubbin hallituksessa päättyi 29.5.2015. Tuon ajankohdan jälkeen hänellä ei ole mitään erityistä ulko- ja turvallisuuspoliittista päätösvaltaa eikä asemaa. Hän on vain kansanedustaja ja ulkoasiainvaliokunnan rivijäsen vastaavalla mandaatilla kuin vaikkapa kansanedustajat Mikko Savola, Tina Elovaara tai Aila Paloniemi.

Tuomioja (sd.) on käynyt ulkoministerikautensa jälkeen kahdesti Moskovassa. Matkat tapahtuivat 17.3.-18.3.2016 (IS 17.3.2016) ja 9.10.2017 (Demokraatti 9.10.2017).

Molemmat matkat olivat osaltaan Tuomiojan (sd.) historiaharrastukseen liittyviä. Ensimmäinen matka maaliskuussa 2016 liittyi Historioitsijat ilman rajoja Suomessa -yhdistyksen puitteissa jälkimmäisen päivän osalta. Tuomioja on yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Toinen lokakuussa 2017 tapahtunut matka oli Moskovassa pidetyn historioitsijakonferenssin tiimoilta.

Maaliskuista matkaa vuonna 2016 Tuomioja (sd.) kertoi olevansa Moskovassa ”Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa”, ja tuo pitää paikkansa päivämäärän 17.3.2016 osalta. Hän tapasi tuossa Venäjä-raportoijan ominaisuudessa kulttuuriasiainvaliokunnan puheenjohtajan Zugura Rahmatullinan (Зугура Рахматуллина), duuman jäsenen Grigori Ledkovin (Григорий Ледков) sekä joitain muita duuman jäseniä.

Tuomiojan (sd.) maaliskuisesta 2016 matkasta Pohjoismaiden neuvoston Venäjä-raportoijan ominaisuudessa löytyy dokumenttimainintoja (Pohjoismaiden neuvosto, toimintakertomus 2016).

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) tapasi molemmalla Moskovan matkalla myös Venäjän nykyisen ulkoministeri Sergei Lavrovin.

Lokakuun 2017 matkalla Tuomiojan (sd.) Lavorovin tapaamiseen osallistui myös liittoneuvoston kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja (председатель Комитета Совета Федерации по международным делам) Konstantin Kosatšev (Константин Косачев). Kosatševin asemaa Suomessa vastaa suurin piirtein eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja.

Lokakuussa 2017 Tuomiojan tapaamiset ulkoministeri Sergei Lavrovin ja kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Konstantin Kosatševin kanssa olivat tosiasiallisesti ulkopoliittisia, eivät Tuomiojan historiaharrastukseen liittyviä eivätkä myöskään Pohjoisneuvoston rooliin liittyviä.

Tuomioja (sd.) itse on luonnehtinut lokakuun 2017 matkaa ja Lavrovin tapaamista ”kohteliaisuustapaamiseksi” ja että Lavrovin tapaaminen tapahtui Tuomiojan (sd.) pyynnöstä (Demokraatti 9.10.2017). Facebook-sivuilla hän kirjoittaa keskustelun aiheesta: ”Kun tiedämme mistä olemme eri mieltä ei sitä tarvitse korostaa vaan käyttää keskusteluja etsimään ratkaisuja asioihin joiden ratkaiseminen rauhanomaisesti on kaikkien yhteisen edun mukana.”

Tuomioja (sd.) haki siis ulkoministeri Lavrovin kanssa ”yhteisiä etuja”. Mitä lienevätkään Lavrovin ja Tuomiojan (sd.) yhteiset edut? Tuomiojalla (sd.) oli siis Lavrovin tapaamiselle ulkopoliittinen agenda.

Miksi ihmeessä Venäjän ulkoministeri Lavrov haluaa tavata nyt kahden matkan perusteella jo käytännöksi muodostuneena vähäisemmässä ulkopoliittisessa asemassa olevaa kansanedustaja Erkki Tuomiojaa (sd.), jolla ei ole enää mitään todellista ulko- ja turvallisuuspoliittista päätös- tai toimintavaltaa. Maaliskuun 2016 tapaaminen tapahtui Lavrovin aloitteesta ja lokakuun 2017 tapaaminen Tuomiojan (sd.) aloitteesta.

Me tiedämme kaikki, että Venäjä pitää itseään suurvaltana ja sen ulkoministeri on kiireinen. Miksi kiireinen suurvallan ulkoministeri haluaa tavata tai suostuu tapaamiselle pienen naapurimaan tavallisen kansaedustajan kanssa, jolla ei ole enää mitään ulkopoliittista valtaa?

Jos joku väittäisi, että Lavrov käyttää Tuomiojaa (sd.) tiedon lähteenä ja ”kotiryssäkanavana”, uskoisin.

Antoiko Tuomioja (sd.) kuvaa, että hän tapaa Venäjän ulkoministerin Suomen korkeimman ulkopoliittisen johdon siunaamana samaan tyyliin kuin kylmän sodan aikana oli tapana? Lokakuun 2017 kansanedustaja-ulkoministeri-tapaamisessa oli mukana myös Suomen Moskovan-suurlähettiläs Mikko Hautala, joka siirtyi suurlähettilääksi Moskovaan syyskuussa 2016. Tätä ennen Mikko Hautala toimi presidentin kansliassa presidentti Niinistön ulkopoliittisena neuvonantajana.

Mistä tapaamisissa on puhuttu ja millaisia muistiinpanoja ulkoministeriLavrov on tehnyt Venäjän hallinnossa korkeammalle taholle viestitettäväksi sekä maaliskuun 2016 että lokakuun 2017 tapaamisista?

Luin jokin aika sitten kustannusyhtiö Docendon ”Varjo Suomen yllä – Stalinin salaiset kansiot” -kirjan. Mielenkiintoista oli, kuinka melko mitäänsanomattomassa valtiollisessa päättäjäasemassa olevat suomalaispoliitikot – kuten vaikka Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo, joka oli Kekkosen luottomies – ovat antaneet neuvostovirkailijoiden kanssa pidetyissä ”kohteliaisuustapaamisissa” tarkkoja kuvauksia Suomen poliittisesta tilanteesta sekä viestejä neuvostojohdolle toimenpiteiksi Suomen asioihin vaikuttamiseksi.

Kun Suomen entinen ulkoministeri tapaa Venäjän nykyisen ulkoministerin, tapaaminen ei ole koskaan yksityinen. Tuollaisella tapaamisella on aina valtiollinen luonne. On poikkeuksellista, että jonkin maan istuva ulkoministeri suostuu tapaamaan vieraan valtion entistä opposition ulkoministeriä, koska se on poliittinen viesti. Venäjä noudattaa kylmän sodan aikaisia toimintatapoja, jotka ovat tuottaneet sille tulosta.

Tuomioja (sd.) tiedetään vahvaksi Venäjä-mieliseksi. Tuomioja vihaa Natoa ja Yhdysvaltoja.

Tuomioajalla (sd.) on paljon salassa pidettävää luottamuksellista tietoa ulkoministeriajalta. Tämä herättää kysymyksiä. Kysymyksiä herää tapaaminen ulkoministeri Lavrovin kanssa maaliskuussa 2016, jossa tiettävästi ei ollut mukana Suomen valtion virkamiehiä.

Tuomiojan (sd.) olisi syytä selvittää julkisesti Moskovan matkojensa aikana tapahtuneet Lavrov-tapaamiset, kun on epäselvää, mikä on ollut hänen roolinsa tavata Venäjän virallisia ulko- ja turvallisuuspolitiikan edustajia korkeimmalla ulkoministeritasolla. Onko hän käynyt keskusteluja, joihin hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia. Onko hän edustanut tahoa, johon hänellä ei ole ollut mitään valtuuksia.