Patriot-ohjuksiin ja F-35-hävittäjiin on myös Suomen kohtalo sitoutua

”Detta för Sverige närmare den grupp av europeiska länder som förlitar sig på Patriot-systemet för att försvara sig mot ballistiska missiler, kryssningsrobotar, stridsflyg och drönare. Raytheon kommer att arbeta nära den amerikanska och svenska regeringen för att se till att Sverige får ett väl integrerat luftvärnssystem.”

Noin lausui Raytheonin (Raytheon) varatoimitusjohtaja, Euroopan aluejohtaja Chris Lombardi, kun Ruotsi ilmoitti ostavansa yhdysvaltalaiselta Raytheonilta 10-12 miljardin kruunun – siis noin 1,0-1,2 miljardin euron – arvoista Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä (SVT 7.11.2017).

Chris Lombardin sanat vapaasti suomennettuna:

”Tämä vie Ruotsia lähemmäksi niitä eurooppalaisia maita, jotka ovat riippuvaisia Patriot-järjestelmästä puolustuksessa ballistisia ohjuksia, risteilyohjuksia, sotilaslentokoneita ja miehittämättömiä ilma-aluksia vastaan. Raytheon tulee toimimaan läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja Ruotsin hallitusten kanssa varmistaessaan, että Ruotsissa on hyvin [Eurooppaan] integroitu ilmapuolustusjärjestelmä.”

Myyjän – siis Yhdysvaltojen – lisäksi myös ostajan – siis Ruotsin valtion – puolelta on lausuttu samat perustelut Patriot-ostokselle sekä politiikkojen että puolustusvoimain edustajien suulla.

”Försvarsmakten tillstyrker och det är väldigt viktigt. Sen är det ju naturligtvis ett beprövat system och det finns också i flera länder i vårt närområde och det ökar möjligheten att samverka och samarbeta med andra.” totesi Maltillisen kokoomuksen puolustusasiantuntija ja puolustusvaliokunnan (FöU) jäsen Hans Wallmark Ruotsin Patriot-ostoksesta (SVT 7.11.2017).

Vapaasti suomennettuna:

”Puolustusvoimien hyväksyntä on erittäin tärkeää. Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on luonnollisesti testattu toimivaksi järjestelmäksi, ja se on myös käytössä useissa maissa lähialueellamme, mikä lisää mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön muiden kanssa.”

Hans Wallmarkin lausunnossa oleellisimmat sanat ovat ”vuorovaikutus” ja ”yhteistyö”.

Myös ruotsalainen sotilasstrategian asiantuntija Stefan Ring Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulusta (FHS)  totesi saman asian: ”Jag är väl inte så förvånad egentligen, det är ett system som används av andra europeiska länder, som Tyskland och Polen, vilket gör det lättare att samarbeta när grannar har ett sådant system.” (SVT 7.11.2017).

Vapaasti suomennettuna:

”En ole kovinkaan yllättynyt, koska se on samanlainen [ilmatorjuntaohjus]järjestelmä, jota käyttävät muut Euroopan maat, kuten Saksa ja Puola, mikä helpottaa järjestelmään liittyvää yhteistyötä lähinaapureittemme kanssa.”

Stefan Ringin lausunnossa oleellisimmat sanat ovat ”yhteistyö” ja ”lähinaapurit”.

Kilpailija Ruotsin uudeksi ilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi oli Eurosamin SAMP/T-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, jonka Raytheonin Patriot voitti. Ruotsi teki ostopäätöksen uudesta järjestelmästä hyvin nopeasti Aurora 17 -sotaharjoituksen jälkeen, jossa molemmat järjestelmät olivat mukana esittäytymässä (US-blogi 20.9.2017). Kilpailu ei ollut ihan todellinen.

Toisin kuin Suomi, Ruotsi on tiedostanut hankinnallaan Venäjän muodostaman laaja-alaisen ohjusuhan todellisena.

                                                                                ****

Itämeren ympäristössä myös Puola on tehnyt päätöksen hankkia Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi. Puola on ostamassa kahdeksan Patriot-järjestelmäyksikköä, joiden arvo on noin 5 miljardia dollaria.

Lopullinen vahvistustieto, että Puola hankkisi Patriot-ohjukset, saatiin 1.12.2016, jolloin puolustusviranomaiset, Polska Grupa Zbrojeniowa S.A. (PGZ) ja Raytheon allekirjoittivat aiesopimuksen Veiksel-hankkeesta (Defence24 2.12.216).

Vaikka kauppa on jo sinänsä pitkälle hyväksytty, on Puola alkanut vielä iltalypsylle saadakseen Yhdysvalloilta lisäetuuksia. Yhdysvaltain kauppavaltuutusta aseiden myynnille Puolaan ole vielä julkaistu liittovaltion Defence Security Cooperation Agencyn (DSCA) sivuilla. Defence Security Cooperation Agency on Yhdysvaltain puolustusministeriön alainen virasto, jonka tehtävä on toteuttaa turvallisuusyhteistyöohjelmia liittolaismaiden ja kumppaneiden kanssa.

Itämeren ympäristössä myös Saksalla tällä hetkellä Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, mutta Saksalla on meneillään hanke pitkän ja keskipitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmän uusimisesta.

”MBDA Deutschland Submits Proposal For TLVS/MEADS” oli lehdistötiedoteotsikko MEADS Internationalin sivuilla (MEADS 14.10.2016). Sopimus Saksan ja järjestelmätoimittajan välille oli tarkoitus saada viimeistään keväällä 2017, mutta asia on edelleen auki (Reuters 20.6.2017). Saksan ohjuspuolustushankkeen on arvioitu maksavan noin 4,5 miljardia euroa (Defense-aerospace 28.9.2016).

Hollanti teki marraskuussa 2015 päätöksen päivittää omat Patriot-järjestelmät Raytheonin toimittamana. Vuosina 2017-20 toteutettavalla päivityksellä järjestelmien käyttöiän arvioidaan jatkuvan aina vuoteen 2040 saakka. Hollannin ja Raytheonin välinen sopimus allekirjoitettiin 6.10.2016, mutta sopimuksen arvoa ei ole kerrottu julkisuuteen.

Myös Baltian maat ovat haikailleet saada käyttöönsä Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Patriotit tuotiinkin ensi kertaa Baltian maaperälle Liettuaan Naton Tobruq Legacy 2017 -sotaharjoituksen (Nato, TOLY 2017) yhteydessä viime heinäkuussa.

Kauempana Itämerestä myös Romania on saanut Yhdysvalloilta valtuudet ostaa Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä 3,9 miljardia dollarin arvosta (Deutsche Welle 10.7.2017). Kauppavaltuutus on jo julkaistu Defence Security Cooperation Agencyn sivuilla 10.7.2017 (DSCA-lehdistötiedote 10.7.2017, 17-35). Romanialla valtuudet yhteensä seitsemän ohjustorjuntajärjestelmäyksikön hankintaan.

                                                                                ****

Ruotsin Patriot-ostos kertoo paljon myös Suomelle, mitä tuleman pitää eurooppalaisen puolustusyhteistyön tiivistyessä.

Suomi ei voi jatkossa tehdä asehankintojaan ja puolustusvalintojaan vain pelkästään omista lähtökohdista, vaan sen puolustusalueen kollektiivisista lähtökohdista, johon Suomi kuuluu. Suomikin joutuu tulevissa asehankinnoissa mukautumaan jo alueella käytössä oleviin ja valta-asemaa pitäviin asejärjestelmiin, mikäli haluaa puolustusyhteistyöstä sekä konkreettista puolustuksellista että myös rahallista hyötyä.

Kattavan Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän rakentaminen Venäjän länsirajalle eri maissa ei ole sattumaa eikä yksittäisten maiden satunnaista toimintaa ilman koordinaatiota. Yhden maan on vaikea tehdä muista poikkeavaa hankintaa vastaavasti kuin yhden ihmisen olisi vaikea ostaa Windows-puhelinta, jos kaikki muut käyttävät Android-puhelinta.

Patriot-ohjustorjuntajärjestelmän rakentamisessa kyse on osaltaan myös strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta, jolla pyritään eliminoimaan Venäjän vahva Euroopan puoleinen ohjushyökkäyskyky.

Patriot-järjestelmät tullaan integroimaan strategiseen ohjuspuolustusjärjestelmään (AEGIS BMD), jossa ohjukset ovat myös Raytheonin tuotantoa (RIM-161, RIM-67 ja -156, RIM-174). Patriot-järjestelmät tullaan integroimaan myös osaksi Naton Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmää (Nato 7-2016), joka sai lähtölaukauksen jo vuonna 2002, mutta konkreettisesti myöhemmin vuonna 2010. Ruotsi tulee Patriot-ostoksen ja esitettyjen kannanottojen perustella mukaan noihin järjestelmiin ja on todennäköisesti pääsemässä mukaan myös Yhdysvaltojen satelliittivaroitustietoihin (early-warning satellites).

Olemme nähneet jo esimakua Etelä-Koreasta ja Japanista ohjuspuolustusintegraatiosta Pohjois-Korean muodostaman ohjusuhan alla.

Nyt siis myös Ruotsi on menossa ainoana Naton ulkopuolisena maana mukaan tärkeään ilmatorjuntayhteistyöhön muodostaen samalla Patriot-ohjuksiin perustuvaa ilmatorjuntajärjestelmien yhteisverkostoa Venäjän länsirajan tuntumaan.

Suomi on näistä pitkän kantaman ja keskipitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmien sekä Euroopan ohjuspuolustuksen kuvioista täysin ulkona. Suomi ei seuraa eurooppalaista vahvaan ohjustorjuntaan tähtäävää puolustussuuntausta, ja se on ollut Suomelle poliittinen valinta. Suoraan sanoen Suomi on ohjuspuolustuksessa pihalla kuin sulava lumiukko.

Poliittisesti ilmatorjuntaohjusjärjestelmäasiaa ei ole käsitelty esimerkiksi juuri hyväksytyssä puolustusselonteossa (Valtioneuvoston puolustusselonteko, 5/2017) sanallakaan, vaikka kyseessä on oleellinen asia Suomenkin puolustustarpeissa. Suomelle selvästi kivulias asia on täällä tyystin vaiettu sekä puolustushallinnon että poliitikkojen keskuudessa. Kivuliaaksi asian tekee Suomelle todennäköisemmin Venäjä. Omasta turvallisuudesta tinkien Suomi ei halua muodostaa Venäjälle kuvaa, että venäläisohjukset uhkaisivat Suomea.

                                                                                ****

Suomi ja Ruotsi liittyivät Iso-Britannian johtamiin Joint Expeditionary Force (JEF) -joukkoihin 30.6.2017 (JEF-sopimus). JEF:iin kuuluvat nyt Iso-Britannian lisäksi Ruotsi, Tanska, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti ja Norja.

Nämä maat muodostavat luontaisen yhteismaantieteellisen ja yhteiskulttuurillisen puolustusalueen, johon kuuluvat myös Itämeri ja Pohjanmeri Hollannista alkaen aina Norjanmereen saakka tai peräti Norjanmeri mukaan lukien. Iso-Britannian ja Norjan välinen Pohjanmeri on erityisen tärkeä merialue Itämeren lisäksi. Iso-Britannia on paras mahdollinen eurooppalainen johtovaltio tälle puolustusalueelle.

Tähän puolustusalueeseen voisivat kuulua maantieteellisesti myös Saksa ja Puola, mutta kuhunkin puolustusalueeseen on parempi kuulua vain yksi sotilaallinen suurvalta, joka tässä tapauksessa on Iso-Britannia hyvine Yhdysvallat-suhteineen. Saksan johtaman puolustusalueen muodostaisivat luottaisesti keskieurooppalaiset maat Saksasta itään. Puolasta on muodostumassa vahvistuva sotilasvoima Eurooppaan.

Idea Euroopan jakamisesta puolustuksellisiin osa-alueisiin on lähtöisin Yhdysvalloista. Täällä Euroopan luoteiskulmassakin Iso-Britannian johtaman alueen yläpuolella on Yhdysvallat, joka on tehnyt paljon työtä Euroopan luoteiskulman puolustuksen yhtenäistämiseksi.

Yhdysvaltojen tiivistyneet puolustussuhteet Ruotsiin ja Suomeen on osa puolustusalueen muodostamisprosessia. Ruotsille ja Suomelle Nato-jäsenyys on tuottanut ongelmia, eikä liittyminen puolustusliittoon helpottamaan puolustusyhteistyötä ja -koordinointia ole onnistunut. Ruotsi ja Suomi ovat olleet sen sijaan valmiimpia luomaan puolustusyhteistyösuhteita suoraan Yhdysvaltojen kanssa.

Suomelle Nato-jäsenyys on mahdoton, koska Suomi on ulkoistanut päätöksenteon jäsenyydestä tosiasiallisesti Venäjälle. Kaikki muu puolustusyhteistyö käy Suomelle Venäjän reunaehtojen määrittelemänä, muttei itse Nato-jäsenyys. Noista lähtökohdista Suomen suhtautuminen EU-puolustusyhteistyöhön on ollut hieman yli-intoista.

                                                                                ****

Usean valtion käsittävän puolustusalueen muodostamista ovat osaltaan Memorandum of Understanding– ja Statement of intent -tyyppiset sopimukset, joita Natoon kuulumattomat Ruotsi ja Suomi ovat sopineet alueen Nato-maiden sekä Yhdysvaltojen kanssa. Puolustusalueen muodostamista on myös Ruotsin ja Suomen tiivistyvä keskinäinen puolustusyhteistyö.

Vuonna 2016 Ruotsi sopi ja allekirjoitti kolmen Nato-maan kanssa puolustusyhteistyötä koskevat aiesopimukset. Tanskan kanssa sopimus allekirjoitettiin Tukholmassa 14.1.2016 ja Yhdysvaltain kanssa Washingtonissa 8.6.2016. Kolmas sopimus allekirjoitettiin Iso-Britannian kanssa Lontoossa 11.6.2016.

Suomi allekirjoitti Ruotsia seuraten puolustusyhteistyön aiesopimuksen Iso-Britannian kanssa 9.7.2016 ja Yhdysvaltojen kanssa 7.10.2016.

Suomi on solminut puolustusyhteistyön aiesopimuksen myös Viron kanssa, joka kuuluu myös JEF-jäsenmaiden muodostamaan puolustusalueeseen. Suomella on 29.6.2017 allekirjoitettu aiesopimus myös Saksan kanssa.

Yhtenäisen puolustusalueen muodostaminen Euroopan luoteiskolkkaan etenee siis pienin askelin. Pienenä ensiaskeleena paperilla yhteistyön tiivistämiselle voidaan pitää vuoden 2009 Stoltenberg-raporttia (Nordic Cooperation 9.2.2009) ja käytännössä Islannin ilmavalvontahanketta vuodesta 2012. Yhdysvalloille Skandinavian puolustuksellisen turvallisuusaseman muotoilu ei ole mitään uutta. Yhdysvallat muotoili Skandinavian puolustuksellista turvallisuusasemaa myös jo kylmän sodan aikaan, tosin hieman ei lähtökohdista. Prosessit kestävät helposti vuosikymmenen, ja pitempäänkin.

Pohjoiseen ryhmään (Northern Group) kuuluvat Tanska, Viro, Suomi, Saksa, Islanti, Latvia, Liettua, Hollanti, Norja, Puola, Ruotsi ja Iso-Britannia. Ryhmän puolustusministerit tapasivat Helsingissä 7.11.2017. Samassa yhteydessä Helsingissä Pohjoismaat ja Baltian maat allekirjoittivat sopimuksen ilmavalvontatietojen vaihtamisesta, mikä niin ikään on osa puolustusalueen muodostumisprosessia käytännössä.

Pohjoisen ryhmän puolustusministeritapaamisessa Kööpenhaminassa vuotta aikaisemmin 9.11.2016 yhteislausumassa Pohjoisen ryhmän puolustusministerit osoittivat, että Euroopan luoteiskulma painottaa korostetusti transatlanttisia puolustusyhteistyösuhteita Yhdysvaltoihin.

“Northern Group nations are committed to maintaining security and stability in our Northern European neighbourhood and the wider continent. Each of us support the strengthening of the 360-degree approach to security.”

“We wish to underline the importance of our close transatlantic relationship and friendship with the United States of America, and place fundamental value in our close cooperation and our transatlantic bond which are essential to security and stability in Europe.” on kirjattu puolustuministerikokouksen yhteislausmaan (Joint Statement from the Northern Group Meeting of Defence Ministers 9.11.2016).

Vapaasti suomennettuna:

”Pohjosen ryhmän kansakunnat ovat sitoutuneet säilyttämään turvallisuutta ja vakautta Pohjois-Euroopassa ja laajemmin mantereella. Jokainen meistä tukee turvallisuuden vahvistamista kaikkiin ilmansuuntiin.

”Haluamme tähdentää läheisen transatlanttisen yhteistyön ja ystävyytemme tärkeyttä Yhdysvaltojen kanssa ja osoittaa perustuvalaatuista arvoa meidän läheisessä yhteistyössä [Yhdysvaltain kanssa] ja transatlanttisissa siteissämme, jotka ovat olennaisia Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta.”

                                                                                ****

Kyse edellä kahdessa luvussa kuvatuissa prosesseissa on siis eurooppalaisen puolustuksen piirissä tapahtuvasta integraatiosta vastaavasti kuin eurooppalaisessa taloudessa on jo tapahtunut.

Kyse on siitä, että kullakin puolustusalueella olisi esimerkiksi yhdet asejärjestelmät, jotka eivät ole vain ”yhteensopivia” vaan peräti yhtäläisiä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puolustuksellisia järjestelmiä tai niiden osia, kuten vaikkapa taisteluvälineitä, voidaan siirtää puolustusalueen sisällä valtiosta toiseen, järjestelmillä on yhteiset huollot ja järjestelmiä osataan käyttää kattavasti koko puolustusalueen kaikissa valtioissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunkin armeijan sotilaat osaavat käyttää samaa sotakalustoa kaikissa puolustusalueen valtioissa.

Eurooppalaisten puolustusalueiden muodostuminen ja alueellinen puolustusintegrointi saattavat tuottaa Suomelle poliittisia vaikeuksia. Onko Suomi valmis antamaan valintavaltaansa tosiasiallisesti Suomen ulkopuolelle? Tuleeko Suomelle aiheuttamaan ongelmia Suomen ja Venäjän väliset suhteet, kun Suomi on tosiasiallisesti antanut Venäjälle veto-oikeuden turvallisuuteensa liittyvissä kysymyksissä?

Euroopan luoteiskulman puolustusalue voidaan kirjata Joint Expeditionary Force -osallistujamaiden perusteella vaikkapa JEF-puolustusalueeksi, jota nyt tässä kirjoituksessa on käytetty työnimenä.

Kuinka Suomi näkee esimerkiksi JEF-puolustusalueella kehittyvän pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän, joka tulee mitä todennäköisemmin perustumaan Patriot-ohjuksiin?

Luoteiskulman alueella on erityinen tarve venäläisten lyhyen matkan ballististen ohjusten, risteilyohjusten ja ilmatorjuntaohjusten torjuntaan, joita on sijoitettu Kaliningradiin ja Pietarin alueelle sekä Venäjän Itämerellä olevaan laivastoon. Lyhyen matkan Stinger- ja keskimatkan NASAMS-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät eivät ole sopivia eivätkä riittäviä tähän Venäjän muodostamaan ohjusuhkaan.

Tällä hetkellä Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat JEF-puolustusalueella Iso-Britannialla ja Hollannilla sekä alueeseen liittyen Saksalla. Ruotsilla varmasti ja suurella varmuudella myös Puolalla tulee olemaan Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Saksan seuraava järjestelmä voi olla myös MEADS, jolloin Saksa saattaa jäädä ainoaksi innostuneeksi asiakkaaksi uudelle MEADS-ilmatorjuntaohjuspuolustusjärjestelmälle, kun Yhdysvaltain armeija vetäytyi pois järjestelmään liittyvistä ohjelmista.

                                                                                ****

Norjan hallitus valitsi marraskuussa 2008 Lockheed Martinin F-35-hävittäjät korvaamaan vanhan F-16-laivaston, joka koostui 57 hävittäjästä (47 kappaletta F-16AM-hävittäjiä ja 10 kpl F-16BM-hävittäjiä). F-35-hävittäjähanke hyväksyttiin Norjan parlamentissa kesäkuussa 2009.

Norjan on tarkoitus ostaa F-35-hävittäjiä yhteensä 52 kappaletta, joiden kaupat jaksotetaan. Toistaiseksi Norja on rahoittanut 22 hävittäjän oston. Ensimmäiset kolme F-35A-hävittäjää laskeutuivat Ørlandin lentotukikohtaan 3.11.2017, ja toimitukset kestävät kokonaisuudessaan pitkälle ensi vuosikymmenelle. Hävittäjähankinnan kokonaisarvon vuoden 2015 valuutta-arvolla arvioidaan olevan 8,36 miljardia dollaria.

Tanska on ollut mukana F-35-hävittäjän kehityshankkeessa vuodesta 2002 (Joint Strike Fighter -ohjelma, JSF). Kesäkuun 9. päivänä 2016 Tanskan hallitus vahvisti suunnitelmansa hankkia 27 kappaletta F-35A-hävittäjiä. Toistaiseksi Tanska on rahoittanut 21 hävittäjän oston ja kuusi hävittäjää ostetaan myöhemmin. F-35-hävittäjähankkeen kokonaisarvo on noin kolme miljardia dollaria 27 koneella. Toimitukset kestävät pitkälle ensi vuosikymmenen jälkipuolelle.

Hollannin parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2015 kahdeksan Lockheed Martinin F-35A-hävittäjän tilauksen korvaamaan vanhoja F-16-hävittäjiä, jotka poistetaan käytöstä vuonna 2023. Nuo kahdeksan uutta hävittäjää on tarkoitus toimittaa vuonna 2019. Alkuvaiheessa Hollannin F-35A-hävittäjähanke käsittää yhteensä 37 hävittäjän oston, mutta kaiken kaikkiaan Hollannilla on tarkoitus tulevina vuosikymmeninä hankkia peräti 85 F-35-hävittäjää. 37 hävittäjän ostoshankkeen arvon on arvioitu olevan vajaa kuusi miljardia dollaria.

JEF-maista Iso-Britannia tulee sijoittamaan eniten varojaan Lockheed Martinin F-35-hävittäjiin. Iso-Britannian ilmavoimat ja merivoimat ovat investoineet jo 2 miljardia dollaria uuden hävittäjän kehitystyön kehittämiseen JSF:ssä. Vuonna 2012 Iso-Britannia sitoutui ostamaan 48 F-35-hävittäjää, joiden toimitus pitäisi tapahtua vuoteen 2023 mennessä. Kaiken kaikkiaan Iso-Britannian ilmavoimilla ja merivoimilla on aikomus ostaa yhteensä 138 F-35B-hävittäjää.

                                                                                ****

JEF-puolustusalueen maista – siis Euroopan luoteiskulman puolustusalueesta – Norjan, Tanskan, Hollannin ja Iso-Britannian hävittäjävalinta on Lockheed Martinin F-35. Iso-Britannialla suurena sotilasmahtina hävittäjäkirjo on toki laaja. JEF-puolustusalueen maista vain Ruotsilla ovat omat Saab JAS Gripen-hävittäjät. Baltian mailla ei ole omia hävittäjiä.

Ruotsin hävittäjätuotannon perusteet ovat kylmän sodan ajalta, jolloin Ruotsi varmisti nimellisesti puolueettomana maana ilmapuolustuskyvykkyytensä omalla lentokonetuotannolla. Aikanaan Ruotsin on luovuttava omasta hävittäjätuotannosta tai siirryttävä lisenssivalmistukseen, koska vajaan 10 miljoonan asukkaan Ruotsi on liian pieni maa kehittämään ja valmistamaan uskottavia uusien sukupolvien häivehävittäjiä. Teknologiakehitys on nopeaa. Toistaiseksi Ruotsin oma hävittäjätuotanto on Ruotsille vähän samanlainen pakkomielle, kuin mitä Suomelle on Venäjä tai EU-puolustus.

Mitä idemmäksi mennään, sitä tärkeämpää ovat hävittäjän täydelliset häiveominaisuudet. Hävittäjän pitää pystyä toimimaan Venäjän S-300- ja S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien ja Bastion-rannikko-ohjuspuolustusjärjestelmien vaikutusalueella. Otollisin hävittäjä olisi ehkäpä Lockheed Martinin F-22 Raptor, mutta kyseistä hävittäjää Yhdysvallat ei tule myymään eikä valmistamaan ulkomaille. F-35:n häiveominaisuudet lienevät parhaimmasta päästä.

JEF-puolustusalueella on jo tehty varmat F-35-hävittäjähankinnat yhteensä 128 hävittäjästä, joka käsittää Norjan 22 hävittäjää, Tanskan 21 hävittäjää, Hollannin 37 hävittäjää ja Iso-Britannian 48 hävittäjää. Mikäli kaavailut toteutuvat täysimääräisesti, F-35-hävittäjiä alueelle tulisi 307 kappaletta, joka käsittäisi Norjan 57 hävittäjää, Tanskan 27 hävittäjää, Hollannin 85 hävittäjää ja Iso-Britannian 138 hävittäjää.

Suomen ajatus on ostaa HX-hävittäjähankkeessa noin 60 hävittäjää.

HX-hävittäjähankkeen tuloksena Suomen uusien hävittäjien toimitus arvioidaan tapahtuvan noin vuosina 2025-2040 viidentoista vuoden ajan. Suomen hävittäjähankinta on aikataulullisessa linjassa muiden JEF-puolustusalueen maiden F-35-hävittäjähankintojen kanssa vuosina 2020-2040. Suomella oli mahdollisuus ostaa muita myöhäisemmällä kaupalla jo käytännön kehittämiä hävittäjäpäivityksiä ehkäpä myös alhaisempaan hintaan.

Jos Suomi ostaa myös F-35-hävittäjät, koko JEF-puolustusalueen hävittäjäkalusto perustuisi F-35-hävittäjiin Ruotsia lukuun ottamatta. Tämä loisi mahdollisuuden loistavaan ja parhaaseen mahdolliseen hävittäjäyhteistyöhön puolustusalueen maiden välillä.

Kriisissä tai sodassa hävittäjiä ja lentäjiä voitaisiin siirtää puolustusalueella sinne, minne kulloinkin on tarvetta. Lentäjät voisivat tarpeen mukaan lentää myös toisen maan hävittäjiä ilman erillistä koulutusta. Hävittäjiin sopivaa aseistusta ja varaosia voitaisiin siirtää maasta toiseen ilman teknisiä esteitä. Hävittäjiä voitaisiin huoltaa kaikkialla siellä, missä huoltopisteitä olisi.

Vastaava, mikä koskee hävittäjiä, koskee myös pitkän kantaman ohjuspuolustusjärjestelmiä, jotka JEF-puolustusalueella tulevat perustumaan Ruotsin hankinnan jälkeen Patriot-järjestelmiin.

Tämä mahdollistaa järjestelmäosien ja etenkin itse kalliiden ohjusten siirtelyä sinne koko puolustusalueella, jossa kulloinkin on tarvetta. Yhden maan ei tarvitse sijoittaa varojaan mittavan ohjusarsenaalin hankintaan vastaavasti, kuin jos jokaisessa massa olisi oma erilainen järjestelmä.

Patriot-järjestelmät tullaan integroimaan strategiseen ohjuspuolustusjärjestelmään sekä Naton ohjuspuolustukseen, joka lisää oleellisesti Euroopan turvallisuutta ohjusteknologian edelleen kehittyessä ripeään tahtiin. Ruotsin on jo tämän ymmärtänyt, Suomi ei vielä.

Puolustusintegraation vuoksi Suomen todennäköisin hävittäjävaihtoehto on Lockheed Martinin F-35. Puolustusintegraation vuoksi Suomi tulee jollakin tavoin liittymään myös alueelle sijoitettaviin Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin.