Facebook ja VKontakte ovat nyky-Venäjän välineitä vaikuttaa ihmismieliin

VKontakte (ВКонтакте, VK) on Venäjän suurin sosiaalinen yhteisöpalvelu ja samalla myös yksi maailman suurimmista. Sivuston käyttäjämäärät ovat olleet suurimpia venäjän kieltä puhuvissa ja ymmärtävissä maissa kuten Venäjällä, Ukrainassa, Kazakstanissa, Valko-Venäjällä ja Azerbaidžanissa.

VKontakte on yhtä kuin venäläinen Facebook. Sivuston perusti vuonna 2007 pietarilainen Pavel Durov (Павел Дуров). Yrityksen pääkonttori on edelleen Pietarissa, jota on syytä pitää Venäjän länsimaisempana länsivaikutteille altteimpana suurkaupunkina.

VKontakten kohtalo on mielenkiintoinen, kun tarkastellaan presidentti Vladimir Putinin suhtautumista sosiaalisiin yhteisöpalveluihin. Putin on ottanut sosiaaliset yhteisöpalvelut ja sitä kautta sosiaalisen median politiikan teon välineeksi niin kotimassa kuin ulkomailla. Käänne alkoi duuman vaaleissa joulukuussa 2011, mutta ratkaisevana etenkin VKontakten kohtalossa on syytä pitää Ukrainan tapahtumia vuosina 2013 ja 2014.

Putinin hallinnon piirissä mieltymyksessä sosiaaliseen yhteisöpalveluun kyse on yhteisöpalvelujen suuri kyky toimia ihmisten mielipiteiden muokkaajana niin kotimaassa Venäjän poliittisten päämäärien saavuttamiseksi kuin myös ulkomailla muovaamalla kansalaismielipidettä Venäjän etuja tukevaksi.

Kotimaassa ja Venäjän läheisimmissä liittolaisetupiirissä kyse sosiaalisessa yhteisöpalvelussa on pelosta värivallankumouksista ja sen myötä poliittisen otteen menettämisestä ja liukumisesta kohti länttä Ukrainan tapaan. Kotimaassa värivallankaappaus merkitsisi pahimmillaan Venäjän nykyhallinnon kaatumista.

Ulkomailla Venäjä on ottanut sosiaalisen yhteispalvelun välineeksi vaikuttaa kansalaismielipiteisiin tapahtumissa, joilla voi olla vaikutusta maan tulevaan poliittisen linjaan ja sitä kautta muodostuvaan Venäjän asemaan maailmanpoliittisena toimijana. Kyse on saada kohdemaahan sen kansalaisten kautta sellainen poliittinen suuntaus, joka tukisi Venäjän poliittista päämääriä maailmanpolitiikassa. Venäjä harjoittaa siis hajota ja hallitse -politiikkaa.

Venäjä tietää kokemuksesta VKontakten mahdollisuudet vaikuttaa kansalaismielipiteeseen. Länsimaissa Venäjä on käyttänyt mielipiteen muokkauksen välineenä muun muassa Facebookia, ja nimenomaan sitä ensi sijassa.

Venäjällä on jo satavuotinen historia kansalaismielipiteen muokkaamisessa. Sata vuotta sitten Neuvostoliittoa luotaessa välineenä olivat bolševistiagitaattorit, jotka tulivat käännyttämään turuille ja toreille kerääntyneen proletariaatin ja köyhälistön mielipidettä. Nyt välineenä ovat sosiaaliset yhteisöpalvelut ja siellä sivustoille kirjoittavat venäläisagitaattorit sekä viestien vaikutuksille alttiit kohdemaan kansalaiset.

1960- ja 1970-luvuilla Neuvostoliitto muokkasi kansalaismielipidettä ohjaamalla länsimaista rauhanliikettä, joka oli saanut alkuvoimansa Vietnamin sodasta sekä ydinaseiden vastustamisesta ja jota Neuvostoliitto hämmensi tehokkaasti omaksi edukseen.

                                                                                  ****

Kesällä 2013 pietarilainen länsimielinen VKontakte joutui sekä Ukrainan veroviranomaisten että poliisiviranomaisten hampaisiin.

"Серверы в Киеве в настоящее время недоступны, так как их изъяла украинская полиция для следственных действий.", VKontakten perustaja, tekninen johtaja ja suuromistaja Pavel Durov kirjoitti sivuillaan kiovalaisen Zerkalo Nedeli -lehden mukaan (Zn.UA 27.6.2013).

Vapaasti suomennettuna:

"Tietokonepalvelimet Kiovassa olevat eivät ole tällä hetkellä käytettävissä, koska Ukrainan poliisi on ne takavarikoinut tutkinnassa."

26. kesäkuuta 2013 ukrainalaisviranomaiset olivat tyhjentäneet koko VKontakten Kiovan toimipaikan tietokoneista ja vienyt ne pois tutkittavaksi. Lainrikkomusepäily koski tuossa vaiheessa veronkiertoa.

Alemman tason vero- ja poliisiviranomaisten jälkeen Ukrainan valtiovarainministeriö (ДФСУ)  totesi, että VKontakten ukrainalaisissa palvelimissa olisi ollut laitonta videosisältöä, kuten lapsipornografiaa. Rikosoikeudenkäynti VKontaktea vastaan aloitettiin 11.7.2013 (Unian 2.12.2013).

Tuo on tyypillistä viranomaistoimintaa Venäjällä ja Venäjän läheisissä liittolaismaissa, jota myös jotkin suomalaisyritykset ovat Venäjällä joutuneet kokemaan tietyissä poliittisissa olosuhteissa.

Kiovan rikosoikeudenkäynnistä ei tullut erityistä tulosta. Takavarikoituja palvelimia ei koskaan palautettu, koska Durovin mukaan häneltä oli vaadittu 100 000 dollarin lahjuslunnaita puolen miljoonan arvioisista laitteista, eikä Durov suostunut pyydettyä summaa maksamaan. VKontakten Kiovassa olevat tiedostot olivat myös Pietarissa, joten tiedostojen menettämistä ei ollut tapahtunut, vaan vain tietokoneraudan menetys.

Takavarikon jälkeen Ukrainan viranomaisella oli halussaan mm. VKontakten ukrainalaisia koskevat todelliset käyttäjätiedot sekä heidän tuottama sivusisältö VKontaktessa.

Vielä tuolloin kesällä 2013 Ukrainassa presidenttinä oli Venäjälle sangen myötämielinen Viktor Janukovytš (Виктор Янукович). Euromaidanin näkyvät tapahtumat olivat vasta alkamassa muutaman kuukauden päästä joulukuussa 2013. Kesällä 2013 Ukraina tuli olemaan vielä muutaman kuukauden Venäjän läheinen liittolaismaa.

                                                                                  ****

Vuoden 2013 Kiovan kesäiset erimielisyydet VKontaktesta ukrainalaisviranomaisten kanssa tulivat Durovin syliin uudestaan muutamaa kuukautta myöhemmin joulukuussa 2013. Tällä kertaa asialla oli Venäjän turvallisuuspalvelu FSB (ФСБ России). Euromaidan ja väkivaltaiset tapahtumat Kiovassa olivat alkaneet 21.11.2013.

Joulukuun 13. päivänä 2013 FSB vaati, että VKontakten tulisi paljastaa henkilötietoja Venäjän turvallisuuspalvelulle Euromaidanista ja se johtajista. Durov ja VKontakte kieltäytyivät luovuttamasta tietoja FSB:lle, koska Venäjän laki ei ulotu VKontakten ukrainalaisiin käyttäjiin. Durovin mukaan ukrainalaisten henkilötietojen luovuttaminen venäläisille viranomaisille olisi ollut laitonta toimintaa. Durov esitti FSB:lle hyvin länsimaista näkemystä omaa asemaansa uhmaten.

FSB:n (Служба безопасности Российской Федерации) kirjallinen kaksisivuinen vaatimus VKontaktelle päiväämällä 13.12.2013 on tämän kirjoituksen liitekuvina 1 ja 2.

Kyseisen FSB-asiakirjan allekirjoittajana on S. A. Poljakov (Сергей Андреевич Поляков). Sergei Poljakov on mielenkiintoinen nimi, koska hän alkoi toimia Venäjälle sotilaallisissa tehtävissä Itä-Ukrainassa ja Krimin niemimaalla samanaikaisesti, kun Venäjä alkoi toimia Krimillä sekä itäisessä ja eteläisessä Ukrainassa aina Odessaa myöten. Hänestä hieman myöhemmin lisää.

FSB-asiakirjassa FSB ja Poljakov ovat nimenneet yhteensä 39 ukrainalaista tahoa ja tosiasiallisesti niiden takana olevia luontaisia henkilöjä, jotka ovat VK.com-käyttäjiä ja joita FSB halusi valvontaansa ja tarkkailuun. Valtaosa noista 39 tahosta, joista FSB halusi VKontaktella olevat tiedot, alkavat FSB-listalla käyttäjänimellä Евромайдан (Euromaidan). Venäjä oli kiinnostunut niistä henkilöistä, jotka olivat noiden Euromaidan-tilien takana.

Jos joku vannoo, että vuonna 2013 kesäkuisella VKontakten palvelintakavarikoinnilla Kiovassa ja joulukuisella FSB:n tietopyynnöllä Pietarissa on yhteys, en väittäisi vastaan. Ukrainainalaisten liikehdintä sosiaalisessa mediassa oli alkanut aikaisemmin eikä vasta syksyllä 2013, joten venäläisillä turvallisuuspalveluviranomaisilla on ollut tarvetta VKontakten henkilötietoihin ja heidän yhteyksiinsä jo aikaisemmin.

Jos joku vannoo, että Ukrainan Venäjälle sangen myötämielisen presidentin Viktor Janukovytšin hallinto olisi luovuttanut kesäkuiset VKontakte-tiedot Venäjälle, en väittäisi vastaan. Joulukuussa 2013 Venäjä halusi VKontaktelta vain tuoreen tiedon Euromaidanin takana olevista henkilöistä päästääkseen kiinni värivallankumouksen synnyttäjiin.

                                                                                  ****

FSB:n tiedustelueversti Sergei Poljakovin historiasta ei löydy paljonkaan tietoa, mutta joistakin venäjänkielisistä sivustoista kylläkin joitain hajatietoja (mm. sotilassivusto Bratishka 4-2005 sekä esim. Ria Novosti 23.2.2014, Протесты на Юго-Востоке Украины 2014, ForPost 2.3.2016 ja Суть времени 11.8.2014).

Venäläislähteet kuvaavat Sergei Poljakovin seuraavasti:

”Бывший начальник Штаба Управления «А» Центра специального назначения ФСБ, полковник запаса. Вице-президент международной ассоциации ветеранов подразделения антитеррора ’Альфа’.”

”FSB:n erityisopetuskeskuksen A–yksikön [Alfa–yksikön] entinen päällikkö, reservin eversti. [FSB:n] kansainvälisen antiterroristisen veteraanijärjestön Alfa-yksikön (Альфа) varapuheenjohtaja.”

Ukrainaislähteet puolestaan tietävät kertoa Sergei Poljakovista:

”Участник событий т.н. русской весны в Севастополе, принимал участие в аннексии Крыма. Незаконное пересечение государственной границы Украины (Донецкая обл., август 2014).”

Vapaasti suomennettuna:

”Sevastopolin tapahtumien osallinen ”venäläinen kevät”-mielenosoituksissa [”русской весны"], osallistui Krimin niemimaan liittämiseen. Ukrainan valtionrajan laiton ylitys (Donetskin alue, elokuu 2014).”

FSB:n A-erikoisyksikkö (Alfa-yksikkö) on suunniteltu toteuttamaan terrorismin vastaisia erityistoimia. ”Terrorismin vastaiset erityistoimet” on syytä laittaa lainausmerkkien sisään. Yksikkö on venäläinen eliittiyksikkö.

FSB:n A-erityisyksikkö oli mukana Krimin niemimaan valtauksessa ja sittemmin Itä-Ukrainan tapahtumissa, jossa se järjesti ”venäläinen kevät” -mielenosoituksia vastaavasti kuin Krimillä 26.2.2014 (asiaan liittyvänä vuosipäivänä esim. Ria Novosti 26.2.2016). Donetskin ja Luhanskin alueita lukuun ottamatta hankkeet Ukrainassa kuivuivat kuitenkin epäonnistuen kokoon.

Alfa-yksikön yksi tehtävä Ukrainassa oli nostaa ns. kansalaisia mielenosoituksiin Ukrainan hallitusta vastaan, ja yksi keskeinen johtohahmo näyttäisi olleen FSB:n Sergei Poljakov, joka oli jo ”veteraani” siirtyessään Ukrainaan kentälle.

Liitteenä kuvassa 3 FSB:n tiedustelueversti S. A. Poljakov esiintyy ”Alfa-yksikön veteraanit ry:n varapuheenjohtajana” eikä suinkaan Venäjän FSB:n tiedustelueverstinä, kun oli järjestelemässä Itä-Ukrainan kansannousua sekä sotaa Ukrainan hallitusta vastaan ns. venäläisessä keväässä. Kuva on otettu 9.8.2014 Itä-Ukrainan sodan ollessa kiihkeimmillään. Ukraina on siis todennut Poljakovin tehneen valtionrajan laittoman ylityksen Donetskin alueelle elokuussa 2014.

Huomatkaa Poljakovin takana olevat kartat Donetskin ja Luhanskin alueista ja kartalla olevista sotavoimasiirroista.

Kuvassa oleva punalippu, josta on näkyvissä selkeimmin ”150 стр. ордена” -teksti, on Kutuzovin divisioonan (ht150-я стрелковая дивизия 150 сд (3ф)) lippu, joka oli natsi-Saksassa taistellut Neuvostoliiton 150. jalkaväkidivisioona. Divisioonalaiset vetivät lippunsa Berliinin valtiopäivätalon katolle 1. toukokuuta 1945. Lippu ei kuitenkaan ole se kuuluisa voitonlippu Berliinin valtiopäivätalon katolla, koska historiaan jäävän lipun haluttiin olevan Neuvostoliiton lipun, ei yksittäisen sotilasosaston lipun.

Venäjä otti historiallisen Kutuzovin divisioonan nimen uudelleen käyttöön 2016 kolmella Rostovin alueella, Kuzminskissa, Kadamovskissa ja Millerovossa (DonNews 16.6.2016). Rostovin alue on kiinni Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin alueissa. Jos joku väittäisi, että samoja uudelleen perustetun Kutuzovin divisioonan sotilaita, joiden esikuvallinen lippu on kuvassa 3 Poljakovin taustalla, ovat taistelleet Itä-Ukrainassa vuonna 2014 muodossa tai toisessa, en väittäisi vastaan.

Mielenkiintoista vuoden 2013 VKontakte-tapahtumassa on se, että sama henkilö FSB:llä oli sekä selvittämässä ja eliminoimassa sosiaalisen yhteispalvelun osuutta Ukrainan kansannousuun että myös valtaamassa Krimiä ja lietsomassa kansannousua Itä-Ukrainaan.

Tuo kertoo osaltaan Venäjän pitkäjänteisyyttä pyrkimyksissä estää Ukrainan liukuminen länteen siinäkin tilanteessa, kun Ukrainan kansan enemmistö oli valmis suuntaamaan Eurooppaan jopa kansaan kohdistettua väkivaltaa uhmaten. Samat FSB:n sotilashenkilöt hoitavat sekä verkkotiedustelua että sotatoimia.

                                                                                  ****

VKontakte oli keskeinen sosiaalinen yhteisöpalvelu ja nettipohjainen yhteydenpitoväline Ukrainan kansannousun ja Euromaidanin syntyprosessissa.

Venäjälle Euromaidan oli yhtä kuin värivallankumous, mikä tapahtui samassa maassa jo toisen kerran kymmenen vuoden aikana. Venäjä havaitsi myös viimeistään Ukrainassa, miten sosiaalisella yhteisöpalvelulla ja siihen liitetyillä uutisilla voidaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisin ja käyttäytymiseen. Kyse on tavallaan ihmisten joukkokäyttäytymisestä ja siihen vaikuttamisesta.

Venäjä tulkitsi Ukrainan tapahtumien jälkeen, että sen on rajoitettava edelleen sosiaalisen yhteispalvelun toimintaa kotimassa ja otettava se tehokkaana toimintavälineenä länsimaissa.

Putinin Kremlin kannalta katsottuna Venäjällä on kaksi merkittävää omaa yritystä, jotka toimivat sähköisessä verkossa ja nettimaailmassa laajasti myös Venäjän ulkopuolella. Toinen on tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja toinen on VKontakte. Kolmas yhtiö voi olla esimerkiksi Odnoklassniki (suom. luokkakaverit, Одноклассники), joka on myös sosiaalinen verkkosivusto. Toistaiseksi Kreml on jättänyt sen pitkälti rauhaan.

Kaspersky Labin perustajan Jevgeni Kasperskin (Евгений Касперский) ja Vladimir Putinin ajatukset nettipohjaisen sosiaalisen median haitallisuudesta ovat olleet vuodesta 2012 yks yhteen. Venäjällä duuman vaalit 4.12.2011 olivat käänne.

Jevgeni Kasperski totesi helmikuussa vuonna 2012 Wired-verkkojulkaisulle Meksikon Cancunissa antamassaan haastattelussa. Haastattelu julkaistiin vasta heinäkuussa (Wired 23.7.2012):

“Especially dangerous, is the role of social networks in fueling protest movements from Tripoli to Moscow, where blogger Alexei Navalny has emerged as perhaps the most important dissident leader and sites like VK and LiveJournal have helped bring tens of thousands of people into the streets.” These developments are as part of a disinformation campaign by antigovernment forces to ‘manipulate crowds and change public opinion.’”

Vapaasti suomennettuna:

“Erityisen vaarallinen on sosiaalisten median rooli vahvistamassa protestiliikkeitä Tripolista Moskovaan, jossa bloggaaja Aleksei Navalnyi (Алексей Навальный) on noussut ehkä tärkeimmäksi toisinajattelijaksi, ja nettisivustot – kuten VK [= VKontakte] ja LiveJournal – ovat saaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä kaduille. Nämä tapahtumat ovat osa hallitusta vastustavien voimien disinformaatiokampanoita tarkoituksena ’manipuloida väkijoukkoja ja muuttaa yleistä mielipidettä.’”

Kremlin politiikka oppositiovoimia ja sosiaalista mediaa vastaan, jota se harjoittaa edelleen, oli tiedossa siis jo vuonna 2012. Kremlin politiikkaan ovat kuuluneet myös järjestelyt edellä mainituissa yrityksissä.

Jevgeni Kasperskin sanat vuodelta 2012 ovat yhtenevät kremliläisen Nikolai Patrušhevin (Николай Патрушев) sanojen kanssa samalta ajankohdalta. Patrušhevin on presidentinhallinnon turvallisuusneuvoston sihteeri ja entinen FSB-päällikkö elokuusta 1999 toukokuuhun 2008. Patrušhev on kotoisin Putinin tapaan Leningradista, jossa hän työskenteli Leningradin alueen KGB:ssä (контрразведывательные подразделения, УКГБ по Ленинградской области).

Kesäkuussa 2012 Patrušhev kertoi Interfaxin toimittajalle, että ulkomaiset voimat internetissä luovat jatkuvasti jännitteitä Venäjän yhteiskuntaan. "Ulkomaiset sivustot levittävät poliittista keinottelua ja kutsuvat luvattomia protesteja”, hän totesi suomennettuna (Ridus 1.6.2012 ja Interfax 1.6.2012).

Nikolai Patrušhevin ja Kaspersky Labin yhteistyöstä on raportoitu jo vuonna 2007, jolloin Patrušhev siis toimi vielä FSB-päällikkönä. Patrušhev lähetti henkilökohtaisen kiitossähköpostin Kaspersky Labin Sergei Golovanoville (Сергей Голованов), kun Kaspersky Lab oli auttanut FSB:tä saada kiinni virsuohjelmoijat.

Putin on valmis käyttämään hyväkseen venäläistä tietoturvayhtiötä valvomaan niitä päämääriä sosiaalisessa mediassa, joita Putinin hallinto asettaa. Sosiaalisessa mediassa valvonta on helppoa tietoturva- ja virustorjunta ohjelmien kautta.

Kaspersky Labista sekä Jevgeni Kasperskin ja Putinin hallinnon välisistä yhteyksistä on enemmän blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab ja Vladimir Putin”, joka löytyy täältä.

                                                                                  ****

VKontakten perustaja Pavel Durov ei selvinnyt Ukrainan vuoden 2013 tapahtumista seuraamuksitta. Hän maksoi kovan hinnan siitä, ettei taipunut venäläisviranomaisten – siis FSB:n – tiedusteluvälineeksi, vaikka kyse oli aluksi vain ukrainalaisten VKontakten sivuilla olevista tiedoista. Duroville perustamansa sivuston riippumattomuus oli ideologinen perusta. Durov näki, että vähäinen myöntyminen FSB:lle tietää myöhemmin koko yrityksen joutumista FSB:n hallintaan. Pavel Durov toimi toisin kuin Jevgeni Kasperski, joka oli antanut FSB:lle sen ensimmäisen vähäisen myöntymisen.

VKontakte siirtyi Kremlin hallintaan vuonna 2014. Pavel Durov kirjoitti VK-sivullaan huhtikuussa 2014, että hän oli luopunut yhtiön hallinnasta myymällä omistuksensa Putinin lähipiirin kahdelle sijoittajalle, Igor Setšinille (Игорь Сечин) ja Alisher Usmanoville (Алишер Усманов).

Toinen VKontakten suuromistajista – Igor Setšin – on kotoisin Pietarista ja työskenteli Pietarin kaupungin hallinnossa 1990-luvulla (1991-1996) pormestari Anatoli Sobtšakin (Анатолий Собчак) alaisuudessa. Setšin ja Putin ystävystyivät jo 1980-luvun lopulla Leningradin yliopistoon liittyen. Setšin ei ole kuitenkaan KGB-mies, kuten monet Putinin lähipiirissä ovat leningradilaisuuden tai pietarilaisuuden lisäksi.

VKontakten haltuunoton myötä Kremlillä on hallussaan Venäjän tärkein sosiaalinen media. Se ei kuitenkaan takaa Putinille vielä helppoja aikoja. Uusia toimia ja taas uusia toimia tarvitaan jatkuvasti. Venäjä elää kiristyvien toimien kierteessä aikaa vastaan.

”Venäjä kiristi netin valvontaa ja kielsi salatut verkot – ’Venäjä on Kiinan tiellä’” oli tänään tuore otsikko Ylen sivuilla (Yle 21.11.2017). Tuoreimpana lainsäädännöllisenä toimena Venäjä on kieltänyt nimettömän verkkokäytön. Venäjä pyrkii siis tuolla lainsäädännöllä saamaan nettikäyttäjän henkilöllisyyden sekä myös sijainnin estämällä ne verkkokanavat, jotka ovat pitäneet verkkokäyttäjän salaisena ja Venäjältä tietämättömissä. Kyse on periaatteessa samasta asiasta, jolloin FSB:n nimissä on aikaisemmin lähetty kirjallisia kyselyjä tai jolloin on takavarikoitu tietokoneita tietojen saamiseksi.

Kansa löytää aina uusia viestintävälineitä, jos kansa niitä tarvitsee asioittensa ajamiseen. Jos kansaa joudutaan rajoittamaan väkivalloin, on se merkki vallanpitäjien kyvyttömyydestä tyydyttää kansan vaatimuksia. Tämä on etenkin taantuvien ja surkastuvien valtioiden ongelma, joka aina päättyy lopulta huonosti. Kiristyvien toimien kierre johtaa aina ennemmin tai myöhemmin romahdukseen.

Oleellista kansalaisten tyytyväisyydessä on, onko maan taloudellisen hyvinvoinnin ero muihin valtioihin kasvamassa vai supistumassa ja missä määrin. Kansantalouden ja hyvinvoinnin pitää aina kasvaa. Rajoitusten tiukentuva kierre kansan vapauden kahlitsemiseksi päättyy ennemmin tai myöhemmin aina huonosti.

Oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on järjestänyt kahdesti Venäjällä mielenosoituksia tänä vuonna, 26.3.2017 ja 12.6.2017. Mielenosoituksiin ovat osallistuneet etenkin nuoret. Sinänsä vielä vaatimattomista ja maan johdolle uhkaa tuottamattomista mielenosoituksista ei löydy laajasti juttuja venäläislehdistöstä, mutta sosiaalisesta mediasta sekä ulkomaiden venäjänkielisistä uutisista kuitenkin.

Kokoontuminen mielenosoituksiin kyllä siis sinänsä onnistuu valtakunnan menoon tyytymättömien keskuudessa, vaikka Venäjän valtio pyrkiikin osaltaan valvomaan ja rajoittamaan toimintaa sosiaalisessa mediassa. Tyytymätön kansa tai kansanosa on aina keksinyt tarpeen mukaiset keinot kumoukselle. Venäjällä myös värivallankumoukselle, jos riittävä tarve kansalaisten keskuudessa syntyy.

                                                                                  ****

Venäjä pyrkii vaikuttamaan ulkomailla kansalaismielipiteeseen Facebookin kautta. Venäjän Facebook-kohteet ovat olleet Britannian Brexit-kansanäänestys, Yhdysvaltain presidentinvaalit ja Espanjassa Katalonian itsenäisyyspyrkimykset.

Venäjän tukema Facebook-sisältö saavutti peräti 126 miljoonaa Yhdysvaltain kansalaista vuoden 2016 presidentinvaalien aikaan ja sen jälkeen. Facebook ilmoitti senaatin tiedustelukomitealle 31.10.2017, että 120 Venäjän tukemaa väärennettyä Facebook-tiliä loi yhteensä 80 000 viestiä, jotka 29 miljoonaa amerikkalaista vastaanotti jakaen ne laajemmalle joukolle (The Guardian 31.10.2017).

Edelleen Facebookin mukaan Venäjä on käyttänyt noin 100 000 dollaria Facebookin 3 000 ”sponsoroituihin” kirjoituksiin ja mainoksiin kesäkuun 2015 ja toukokuun 2017 välillä liittyen lähes 500 tekaistuun tiliin (Alex Stamos -blog, 6.9.2017 sekä esim. The Washington Post 6.9.2017 ja Business Insider 6.9.2017). Tähän tapaukseen liittyen Facebook on ilmoittanut sulkeneensa 470 tiliä.

126 miljoonaa amerikkalaista vastaa määrältään noin puolta äänioikeutettujen määrästä presidentinvaaleissa. Tässä kohtaa on syytä kerrata aikaisemmin tässä kirjoituksessa olleet sanat, jotka kesäkuussa 2012 Putinin läheiseen hallintoon kuuluva Nikolai Patrušhev lausui: "Ulkomaiset sivustot levittävät poliittista keinottelua ja kutsuvat luvattomia protesteja”.

Venäjä käytti siis Facebookia suorana tiedonvälityskanavana valeuutisilleen tavoittaen noin 40 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä.

Millainen valtio joutuu turvautumaan tämän laatuiseen toimintaan? Kiinalla ei ole ollut tarvetta toimia ulkomailla kuin Venäjä säilyttääkseen ja kasvattaakseen asemaansa maailmanpolitiikassa. Toki kotimaassa myös Kiinan nettivalvonta on tiukkaa. Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa ulkomailla oikeaoppisesti taloudellisella kasvulla. Venäjällä ei tuota välinettä ole.

Venäjä on jo saanut vikuroijan maineen. Venäjä on maa, joka pyrkii laittamaan kapuloita toisten rattaisiin. Venäjä on maa, joka pyrkii rajoittamaan ja tuhoamaan toisten hyvinvointia ja kasvavaa taloutta, kun ei itse kykene luomaan riittävää hyvinvointia eikä kasvavaa taloutta. Venäjä haluaa asettaa muille rajoja asioista, joihin se ei itse kykene.

Venäjän toimet niin maailmalla kuin kotimaassa ovat ensimmäisiä merkkejä taantuvan ja muista jälkeen jäävän talouden pyrkimyksistä säilyttää jollain keinoin asemaansa. Vuosien myötä tilanne on pahentunut, ja Venäjä joutuu turvautumaan yhä epätoivoisempiin keinoihin. Kun muu ei riitä, otetaan käyttöön juonittelu, vehkeily ja myös sotilaalliset voimakeinot. Siis kaikki mahdolliset keinot seurauksista piittaamatta. ”Mitähän sieltä nyt seuraavaksi on luvassa?”, on varmasti monen länsimaisen ihmisen aatos.

Venäjän kanssa samaa harjoittaa Pohjois-Korea kehitellessään ydinasetta saadakseen asemaansa maailmanpolitiikassa.