Toivottavasti Bild-lehden Zapad-juttu kertoi totuuden Venäjästä myös Suomelle

”Venäjä harjoitteli hyökkäystä Suomeen” oli Ilta-Sanomien lööppi 21.12.2017.

”Salattu Suomi-operaatio paljastui” oli puolestaan Iltalehden lööppi 21.12.2017.

Kyse noissa lööpeissä on saksalaisen Bild-lehden jutusta, jonka otsikko oli englannin kielellä ”Putin's Zapad 2017 simulated a war against NATO” ja saksan kielellä ”Russland trainierte Krieg gegen die Nato in Europa”. Suomennettuina ”Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan” ja ”Venäjä harjoitteli sotaa Natoa vastaan Euroopassa”.

Bildin alkuperäinen englanninkielinen kirjautus löytyy Bild 19.12.2017 (English) -osoitteesta ja saksankielinen Bild 19.12.2017 (Deutsch) -osoitteesta. Kirjoitukset eivät ole tarkasti sanasta sanaan identtiset, mikä on havaittavissa myös jo otsikoiden käännöksistä.

Tuo Bildin lehtijuttu uutisoitiin Suomessa laajasti (esim. Ilta-Sanomat 20.12.2017, Iltalehti 20.12.2017, Uusi Suomi 20.12.2017 ja Helsingin Sanomat 20.12.2017).

Tämän blogikirjoituksen toisessa luvussa on Bild-lehden kirjoitus kokonaisuudessaan englanninkielestä suomeksi käännettynä. Käännös on vapaa, mikä tarkoittaa tekstin sisällön kääntämistä kohtuulliselle suomen kielelle kangistumatta virallisuuteen. Käännöstä voi kukin verrata alkuperäiseen englanninkieliseen tekstiin edellä mainitun linkin kautta. Alkuperäiseen tekstiin kuuluu myös yhteensä kahdeksan valokuvaa, joita kakkoskappaleen käännöksessä ei ole yhtä kuvaa lukuun ottamatta (blogikirjoituksen kuva 2).

Tämän blogikirjoituksen kolmannessa ja neljännessä luvussa on esitetty johtopäätökset Bildin toimittajan haastattelemien kahden samasta sotilastiedusteluorganisaatiosta oleva asiantuntijan (”two leading analysts from a western intelligence service”) esittämistä kannanotoista sekä vertailu Suomen Puolustusvoimien tutkijaedustajien esittämiin näkemyksiin mm. Suomeen kohdistuvista sotilaallisista uhkista. Miten Suomi näkee eri tavoin maahan kohdistuvat uhat kuin Nato-maat läntisessä Euroopassa ja mistä syystä.

Toisen luvussa suomennoksessa lainausmerkkien sisällä olevat kursiivikirjaukset ovat tulkintani mukaan toimittajan suoria lainauksia kahden sotilasasiantuntijan sanomisista tai muista vastaavista lainauksista. Käytän kieliopin vastaisesti tapani mukaan ”tuplalainausta” lukemisen helpottamiseksi niille, jotka lukevat koko muutaman lauseen lyhyen kappaleen yhdellä silmäyksellä.

                                                                                         ****

Ainostaan Bild-lehdessä

Putinin Zapad 2017 -sotaharjoitus simuloi sotaa Natoa vastaan

Tiedustelulähteet paljastavat: Venäjän suuressa syyssotaharjoituksessa harjoiteltiin Baltian valtausta, Saksan ja muiden Naton jäsenmaiden pommituksia sekä iskuja sotilaallisesti liittoutumattomiin maihin

Julian Röpcke, 19.12.2017 klo 22:44

Vuodesta 2009 Venäjän armeijan yleisesikunta on pitänyt Zapad-sotaharjoituksen joka neljä vuosi (kerran aikaisemmin harjoitus on pidetty vuonna 1999). Tavoitteena on harjoitella Venäjän federaation armeijan "puolustuskykyä" maan läntisessä sotilaspiirissä. Viime syyskuussa Venäjän armeija ilmoitti: "Terrorismin vastainen Zapad 2017 -sotaharjoitus on puhtaasti puolustuksellinen."

Zapad 2017 – sota Natoa vastaan

Bild-lehti keskusteli hiljattain länsimaisen [sotilas]tiedustelupalvelun kahden johtavan asiantuntijan kanssa, jotka toivat ilmi, ettei Zapad 2017 -sotaharjoitus ollut "terrorisminvastainen harjoitus" eikä "puhtaasti puolustava" vaan "dry run -tyyppinen testaus täysimittaista konventionaalista sotaa Natoa vastaan Euroopassa". Näiden haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad-harjoituksessa harjoiteltiin Baltian maiden (ja Valko-Venäjän) haltuunottoa sekä "shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisen Euroopan Nato-maita vastaan, kuten Saksaa ja Hollantia vastaan sekä myös Puolaa, Norjaa ja sotilaallisesti liittoutumattomia Suomea ja Ruotsia vastaan.

Baltian maiden haltuunotto viikon sisällä

Näiden kahden haastatellun sotilasasiantuntijan mukaan Kremlin sotilasvoimat harjoittelivat Naton "Venäjän näkemyksen mukaisen haavoitettavuusalueiden" haltuunottoa, eli kolmen Baltian maan haltuunottoa. "Tämän toteuttamiseksi sinun olisi suljettava [Puolan ja Liettuan välinen] Suwalkin käytävä”. Juuri näin Venäjä teki luomalla "Vejšnorijan" [”Вейшнория”] keinotekoisen valtion 40 kilometrin päähän Puolan ja Liettuan välisestä kannaksesta (joka kuitenkin sijaitsi Valko-Venäjän alueella).

Samaan aikaan Venäjä harjoitteli "ilmatilan ja satamien vaarattomaksi tekemistä tai hallitsemista (Baltian maissa), jotta muista Nato-maista ei olisi siellä vahvistuksia". Haastatellut sotilasasiantuntijat korostivat, että hätätilanteessa Venäjän toimiminen olisi ensimmäisinä päivinä puhtaasti sotilaallinen operaatio. "Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee miehittää maat ja julistaa ne 'kansakunniksi' tai jotain sellaista, mutta että sinun on kyettävä hallitsemaan satamia, lentokenttiä ja niin edelleen”.

Länsi-Euroopan pommitukset, etenkin Saksan pommitukset

Haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että "Venäjän ilmavoimat suorittivat strategisia lentoja, pitkänmatkan lentoja, osallistuivat Zapad 2017 -sotaharjoitukseen kahden päivän ajan ja toteuttivat simulointilentoja Itämeren ja Pohjanmeren yli. He harjoittelivat pommituksia Länsi-Euroopan kohteisiin, lähestyivät Saksan ja Hollannin rannikkoa Pohjanmereltä käsin sekä myös Ruotsin, Suomen ja Puolan maa-alueita Itämereltä käsin. Lentoharjoitus käsitti Tu-95:n strategisten pommikoneiden aaltoja sekä myös avustavia ilma-aluksia, kuten hävittäjiä ja ilmatankkauskoneita."

Nuo pommikoneet harjoittelivat ohjusten ja risteilyohjusten laukaisua. Pommikoneet palasivat lähtöpaikkoihinsa ennen kuin ne olivat saavuttaneet Nato-maiden rannat. Tositilanteessa näiden pommikoneiden iskukohteet olisivat käsittäneet "kriittistä infrastruktuuria eli lentoliikennettä, satamia, energiahuoltokohteita ja niin edelleen, jotta voitaisiin järkyttää hyökkäyskohteina olevia valtioita ja saada näiden valtioiden väestö vaatimaan hallituksilta, että ’meitä ei pitäisi tulla vedetyksi tähän [sotaan] vaan meidän tulee pyrkiä rauhaan’." 

Sodassa Venäjän toinen näiden toimien tarkoitus olisi "estää heitä (Nato-armeijoita) ryhtymästä sotatoimiin, estää sotajoukkojen käyttöönottoa ja saada Venäjän armeija voitokkaaksi Baltiassa". Näin ollen Itämeren ja Pohjanmeren saksalaiset laivastotukikohdat olisivat ensisijaisia ​​kohteita tällaisille alueellisille hyökkäyksille. Vaikka haastatellut sotilasasiantuntijat eivät tienneet, mihin saksalaisiin ja mahdollisesti myös hollantilaisiin kohteisiin tarkalleen Tu-95-pommikoneet olivat suuntautuneet, asiantuntijat painottivat: ”Tämä oli osa heidän harjoitustaan syyskuussa!”

Haastatellut sotilasasiantuntijat lisäsivät, että "tietenkin sodan aikana venäläiset pommikoneet olisivat lähestyneet idästä, mutta ’rauhanaikana’ tässä hyökkäyssuunnassa (kohti Saksaa) Norjan rannikkoa pitkin oli järkeä." Venäjä ei olisi voinut harjoitella strategisia ilmahyökkäyksiä idästä, koska Valko-Venäjän ja Ukrainan ilmatilat olisivat olleet Venäjän ja mahdollisten pommituskohteiden välissä. Lisäksi haastatellut sotilasasiantuntijat tekivät selväksi, että strategiset ilmahyökkäykset olisivat tukeutuneet laajamittaisiin ohjushyökkäyksiin Nato-kohteita vastaan käyttäen taktisia Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelta Naton strategisiin kohteisiin Itämeren maissa. "Ei ole selvää, mutta todennäköistä", että tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös Zapad 2017 -sotaharjoituksessa.

Haastateltujen lähteiden mukaan nämä riskialttiit manööverit (Pohjanmeren yli) voivat osoittaa, että Venäjä oli suunnitellut "sotavoimien hyökkäysnäytöstä", joka tunkeutui syvälle länsimaiden hallitsemaan ilmatilaan "yllätykselliseksi elementiksi", koska Naton ohjuspuolustus on paremmin valmistautunut Itä-Euroopassa kuin [lännempänä] Nato-maa Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa ja Saksassa.

Itämeren harjoitukset Naton sukellusveneitä, laivoja ja lentokoneita vastaan

Lamaannuttaakseen Naton voimavaroja laajamittaisessa maasodankäynnissä
Viroa, Latviaa ja Liettuaa vastaan, sotaharjoitus käsitti "sukellusvenesodankäyntiä ja
ilmatorjuntaharjoituksia kaikilla Itämeren alueella". Painopistealue oli Gotlannin itäpuolinen merialue.

Venäjän merivoimat harjoittelivat myös ilmatorjuntaa ja meritorjuntaa alueella, kuten myös taistelusukeltajatoimintoja. Tällaisten harjoitusten ilmeinen tavoite oli niiden Naton sotavoimien tuhoaminen Itämerellä, jotka voisivat yrittää päästä merialueelle ja merialueen satamiin auttaakseen Naton jäsenmaita heihin kohdistuneessa hyökkäyksessä.

Hyökkäyskohteet Suomea, Ruotsia ja Norjaa vastaan

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Ruotsi ja Suomi joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi, mikäli [Venäjän] todellinen sota Natoa vastaan alkaisi. Tällaisia hyökkäyksiä harjoiteltiin myös syyskuussa. "Tiedämme, että jos Natoa vastaan käydään sotaa, Venäjä ei odota Ruotsin ja Suomen pysyvän ulkopuolella, vaikka ne eivät kuulukaan Natoon. Tukholma ja Helsinki sallisivat Naton lentokoneiden käyttää niiden lentokenttiä ja niin edelleen". Toinen haastatelluista sotilasasiantuntijoista esitti, että useimmat Ruotsin ja Etelä-Suomen lentokentistä johtuisivat siksi Iskander-ohjusiskujen kohteeksi.

Haastatellut sotilasasiantuntijat kohdistivat huomionsa Murmanskin alueeseen Kuolan niemimaalla, jolla on yhteistä rajaa sekä Suomen että Norjan kanssa. "Murmanskin alueella oli erittäin mielenkiintoista toimintaa, mikä saa meidät ajattelemaan, että he harjoittelivat jotain Pohjois-Suomen varalta, mutta valitettavasti en voi kertoa enempää, koska emme ole tämän tiedon alkuperäislähde". Kysyttäessä uudestaan tästä aiheesta, haastatellut sotilasasiantuntijat paljastivat, että Zapad-sotaharjoituksen aikana "Venäjän armeijan joukkoja siirrettiin muualta maasta Kuolan alueelle, jotka eivät Kuolan alueelle kuulu. Tämä toimi saa meidät ajattelemaan, ettei näin tehty vain karttaharjoituksena, vaan näin toimittaisiin myös tositilanteessa. Tämän operationaalisen toimen tarkoitus on puolustus Naton ilmaiskuja vastaan. Niinpä me ajattelemme, että he aikoivat myös eliminoida [Suomen ja Norjan] struktuuria alueella”.

Lokakuussa norjalainen aikakauslehti uutisoi viitaten kuuteen norjalaisen puolustushallinnon lähteeseen, että Venäjä oli harjoittanut pommituksia ja hyökkäsi Barentsinmeren Norjan Huippuvuorille Zapad 2017 -sotaharjoituksen aikana. Raportin mukaan kaksi Tu-95:n ja Tu-22m3:n pommittaja-aaltoa harjoittelivat pommituksia noille strategisesti tärkeille saarille Venäjän ja luonnonvaroiltaan rikkaan Pohjoisen jäämeren välissä. 50 merialusta osallistui harjoitukseen Barentsinmerellä. Tämä on se, mitä Bild-lehdelle kaksi läntistä sotilasasiantuntijaa ovat myös vahvistaneet. Venäjän strategisesta näkökulmasta Venäjälle olisi välttämätöntä suorittaa rinnakkaiset hyökkäykset sekä Suomen että Norjan maa-alueille [samanaikaisesti].

Mikä aikaansaisi tällaisen sodan Naton ja Venäjän välillä?

Toinen haastateltavista lähteistä kertoi Bildille, mikä voisi johtaa tällaisiin tapahtumiin. "Minulta kysytään aina, onko tämä hyökkäyksellistä vai puolustuksellista toimintaa? Vastaus on, että kyse on eskaloituvista sotatoimista". Niin sanotut "värilliset vallankumoukset", esimerkiksi Valko-Venäjällä tai muulla entisissä neuvostotasavalloissa voivat johtaa sotaan, jota [venäläiset] opettelivat Zapad 2017-sotaharjoituksessa. "Tällainen vallankumous tietenkin olisi Venäjän mukaan ’CIA:n juonittelua’ ja johon Venäjä joutuu sekaantumaan. Jos Yhdysvallat tai jokin muu Nato-maa tulisi vedetyksi mukaan, se voisi olla lähtökohta skenaariolle, jota he harjoittelivat syyskuussa".

Yleisesti ottaen sotilaallinen operaatio Baltian maita kohtaan ​​olisi [Natolle] "toimia edellyttävä operaatio", mikä tarkoittaa, että "Putin voi kokea todellista uhkaa" hänen omille eduilleen [, kun on kerran suorittanut sotilaallisia operaatioita tai operaation Baltian maihin]. Toisin sanoen sotilaallinen vastakkainasettelu Venäjän ”kansallisen edun nimissä” -määrityksellä voi laukaista [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoitellun skenaarion. Esimerkkejä olisivat Valko-Venäjä, Ukraina tai Georgia. ”Tiedämme, että vuonna 2008 he [venäläiset] olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa heidän [venäläisten] hyökätessä, Baltian maista olisi tullut [Venäjälle] sotilaallinen kohde."

Haastatellut sotilasasiantuntijat mainitsivat myös Ruotsin tai Suomen liittymisen Natoon tapahtumina, jotka eivät synnyttäisi sotaa. "He [venäläiset] uhkaisivat toki ryhtyä sotatoimiin, jos nämä kaksi
maata liittyisivät Natoon, mutta emme usko, että tämä ylittäisi heidän punaista viivaa sotilaallisille toimille." Ei edes suora sotilaallinen vastakkainasettelu Yhdysvaltain ja Venäjän välillä Syyriassa saisi aikaan sotaa Natoa vastaan [, koska Venäjän omia kansallisia etuja ei riittävästi loukuttaisi eikä punaista viivaa ylitettäisi], lähde uskoo. "He mieluummin vetäytyisivät [heidän kannaltaan] pahimmassa tapauksessa, mutta tämä ei johtaisi sotaan Euroopassa."

Ydinasesodan uhka

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että Venäjän [Zapad 2017 -sotaharjoituksissa] harjoittelema skenaario olisi viimeinen askel ennen ydinsotaa länsimaiden kanssa. Ironisesti ajateltuna, kyseessä olisi Venäjän yritys estää tällainen ydinsota saavuttamalla ”nopea voitto” Baltian maiden kohdalla ja johtamalla nopeaa ”shokkikampanjaa” [shock campaign = äkillisen iskun toimintasuunnitelmaa] läntisessä Euroopassa. Tietenkin, jos kaikki tämä ei auttaisi [Venäjän asettamiin tavoitteisiin pääsemiseen], Venäjä ilmoittaisi länsimaille, että jos länsimaat yrittäisivät eliminoida Venäjän [sotilaallisia] saavutuksia Baltian alueella, seuraava askel [Venäjällä] olisi taktisten ydinaseiden käyttö, jota todennäköisesti seuraisi ICBM:n [= mannerten välisten ohjusten] käyttö. Kuitenkin Kreml "yrittäisi välttää tällaista kehityskulkua".

Venäjän harjoituksessa käyttämä sotilasvoima

Haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan 12 700 vahvuiset joukot ((sotilaat ??))) osallistuivat Valko-Venäjän harjoitukseen (jossa on luettuna mukaan 7 200 Valko-Venäjän sotilasta). "Ilmoitetut julkiset joukkomäärät ovat oikeita, koska et voi pakottaa Valko-Venäjää antamaan vääriä numeroita, jos he eivät halua."

Kuitenkin Leningradin ja Pihkovan alueilla 12 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat ??)) ottivat osaa harjoitukseen "Viron rajojen lähellä", ja lähes 10 000 vahvuiset joukot olivat mukana Kuolan niemimaalla. Huomioiden suuri määrä merivoimien henkilöstöä, ilmavoimien henkilöstöä ja tukivoimia, yli 100 000 vahvuiset venäläisjoukot ((sotilaat?))) osallistuivat haastateltujen sotilasasiantuntijoiden mukaan Zapad 2017 -sotaharjoitukseen. Lisäksi osallistui 20 000 vahvuinen venäläinen kansalliskaarti (sotilaita) ja lisäksi FSB:n yksiköitä sekä hätätilaministeriön henkilöstöä, mikä tekee joukkojen kokonaismäärästä vieläkin suuremman.

Haastatellut sotilasasiantuntijat totesivat, että pelkästään osallistuvien maajoukkojen määrä oli "Wienin [vuoden 2011] asiakirjan rikkomus". Harjoituksiin osallistuvien 13 000 määrä tai sitä enemmän vaatii tarkkailijoita [Wienin asiakirjan 2011 mukaan]. "Äläkä tee virheitä. Ei ollut yhtään tarkkailijaa, vaikka venäläiset haluavat kertoa näin julkisuudessa. Oli vain ’kutsuttuja vieraita’ Nato-maista, joille tarjottiin mahdollisuus katsella joitain pommituksia. Tarkkailijoilla [sen sijaan] olisi ollut mahdollisuus mennä mihin tahansa haluamaansa paikkaan ja keskustella kaikilleen sotilasyksikköjen kanssa. Näin ei tapahtunut."

Harjoittelualueen laajuus

Vaikka Venäjä ilmoitti useita harjoittelupaikkoja Valko-Venäjällä, Kaliningradin alueella sekä Pihkovan ja Leningradin alueilla, harjoituksen todellinen ulottuvuus oli paljon suurempi. Harjoitusalueita oli enemmän kuin ilmoitettuja alueita. Lisäksi, mikä tärkeintä, Murmanskin alue ja Kuolan niemimaa osallistuivat myös sotaharjoituksiin. Merivoimat harjoittelivat Itämeren ja Barentsinmeren laajoilla alueilla. Ilmasotaharjoituksia pidettiin Itämeren, Barentsinmeren ja Pohjanmeren yllä. Oli myös muita armeijan harjoituksia, jotka tapahtuivat samanaikaisesti Mustanmeren alueella ja miehitetyllä Krimin niemimaalla pyrkien mahdollisiin Naton vastatoimiin Bulgariasta ja Romaniasta käsin.

                                                                                         ****

Toisin kuin monelle Suomessa, minun on helppo yhtyä Bildin haastattelemiin länsimaisen tiedustelupalvelun kahteen asiantuntijaan ja edellisen kappaleen tekstiin. Länsimainen tiedustelupalvelu on tässä yhtä kuin Natoon sidottu sotilastiedustelupalvelu. On todennäköistä, että Bildin haastattelemat asiantuntijat edustivat osaltaan Nato-näkemyksiä Venäjän muodostamasta sotilaallisesta uhasta. Natoon jollakin tavoin sidotut asiantuntijat eivät esiinny julkisesti omalla nimellään eivätkä organisaationsa puitteissa.

Olen itsekin kirjoittanut jo vuodesta 2015 Venäjän turvallisuusstrategiasta samalla logiikalla kuin Bild 19.12.2017 julkaisemassaan kirjoituksessa.

Uusi tieto Bildin kirjoituksessa oli, että Venäjä pyrki jo vuonna 2008 varmistamaan länsimaiden pysyttämistä erillään Venäjän sotilaallisista toimista Itä-Euroopassa Baltian maiden avulla: ”Tiedämme, että vuonna 2008 venäläiset olivat varautuneet suunnitelmalla, että jos Yhdysvallat olisi puolustanut Georgiaa venäläisten hyökätessä, Baltian maista olisi tullut Venäjälle sotilaallinen kohde."

Venäjä käytti siis taitavasti huonosti suojattuja Baltian maita ikään kuin kiristysvälineenä sille, etteivät Nato-maat puuttuneet sotilaallisesti Georgian sotaan eikä myöhemmin Krimin valloitukseen ja Itä-Ukrainan sotaan. Jos olisivat puuttuneet, Venäjä olisi interventioinut Baltiassa. Länsimaat ottivatkin toimintavälineeksi talouspakotteet, johon puolestaan Venäjä ei ollut varautunut lännen vastatoimena. Venäjä ei uskonut lännen yhtenäisyyteen.

Näiden Bildin haastattelemien läntisten sotilasasiantuntijoiden perusteella voidaan tiivistää johtopäätöksiksi kirjoituksesta:

• Venäjän silmissä Suomi ja Ruotsi olisivat sotilaallisessa kriisissä yhtä kuin kaksi Nato-maata lisää. Suomi ja Ruotsi kuuluvat siis jo nyt Nato-liittoutumaan. Jos Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon, Venäjä ei toimisi näitä maita kohtaan sotilaallisesti estääkseen maiden Nato-jäsenyyden, koska ”punaisen viivan” ylittämistä ei enää tapahtuisi. Venäjä on varautunut, että Suomi ja Ruotsi tulevat aikanaan liittymään Natoon.

• Venäjän mielestä Baltian maat ovat edelleen kaikista Nato-maista sotilaallisesti puutteellisimmin suojattuja. Maat ovat erillään muista Nato-maista omana saarekkeena. Venäjä voi siis edelleen käyttää Baltian maita kiristysvälineenä sille, ettei Nato-liittoutuma vastaa sotilaallisesti, jos Venäjä suorittaa sotilaallisia toimia etenkin vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka Venäjä haluaa lukea omaksi etupiirikseen.

• Sotilaallinen kriisi Venäjän ja Nato-liittoutuman välille voi syntyä, jos jonkin vanhan neuvostotasavallan kansalaiset ryntäisivät kadulle ns. värivallankumouksen puitteissa saadakseen kotimaansa Venäjän etupiiristä kohti läntistä yhteisöä.

• Sotilaallinen yhteenotto Nato-liittoutuman kanssa edellyttäisi Venäjän määrittelemän ”punaisen viivan” ylittämistä ja Venäjän sotatoimen ulottumista jonkin Nato-maan alueelle. Punainen viiva on Venäjän itsensä itselleen pitämät elintärkeät kansalliset edut, joita Venäjällä ei suinkaan ole esimerkiksi Syyriassa. Syyrian takia Venäjä ei siis aloittaisi sotatoimia Nato-maita vastaan Euroopassa, vaikka Venäjä ja Yhdysvallat olisivat kuinka vastakkain. Syyria esimerkkinä ei muodosta Venäjän ”punaista viivaa” kuten ei aikanaan Balkanin niemimaakaan, kun on maantieteellisesti erillään Venäjästä.

• Sotilaallisessa konfliktissa Nato-liittoutuman kanssa Venäjän strateginen toimintatapa olisi englannin kielellä ilmaistuna ”shock campaign”. Tuota sanaa ei pidä suinkaan suomentaa sanalla ”shokkikampanja”, vaan esimerkiksi paremmin kuvaavalla sanayhdistelmällä ”äkillisen iskun toimintasuunnitelma”, jolla pyritään yllätykseen.

• Tuossa ”shock campaign” -toimintatavassa Venäjä pyrkisi toisaalta rajoitetuilla ja nopeilla sotilaallisilla toimilla läntistä kansalaismielipidettä hyväksi käyttäen estämään ja riitauttamaan poliittisen päätöksentekoprosessin Nato-liittoutumassa. Venäjä pyrkisi lamaannuttamaan Naton poliittisen päätöksenteon. Toisaalta Venäjä pyrkisi estämään Nato-liittoutuman nopeutta vaativat sotilaalliset vastatoimet sekä ottamaan katsomansa strategisesti tärkeät ilma- ja meritilat hallintaansa. Äkillisessä iskussa kyse on siis nykyajan salamasodasta.

• Venäjä ei siis suinkaan käytä maavoimia Nato-liittoutuman alueella eikä edes ”vihreitä ukkeleita”, vaan pelkästään ilma-, meri- ja ohjusjoukkoja. Poikkeuksen tuosta muodostaisivat Baltian maat ja myös geostrategisesti Baltian maihin verrattavissa oleva Suomi niin kauan, kun Suomi ja Ruotsi eivät olisi Naton jäsenmaita. Vain Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet tekevät Suomesta saaren sijasta Nato-mantereeseen kuuluvan yhdessä Ruotsin ja Norjan kanssa.

• Maavoimia ja ”vihreitä ukkeleita” Venäjä käyttää vain siellä, missä Venäjän hyökkäyksen kohteen sotilaallinen kyvykkyys on heikko ja maan kansa kokee myötämielisyyttä Venäjää kohtaan. Siis lähinnä vanhoissa neuvostotasavalloissa. Poikkeuksen tuosta muodostavat turvallisuuden puolesta saarekkeena olevat Baltian maat ja osittain samassa saariasemassa oleva Suomi niin kauan, kun Norja, Ruotsi ja Suomi eivät muodosta yhteistä Nato-jäsenten puolustusaluetta.

• Venäjä pyrkii estämään ajautumisen ydinsotaan Yhdysvaltain kanssa niin ikään ”shock campaign” -toimintatavalla, jossa Venäjä pyrkii hyvin nopealla konventionaalisen aseiden käytöllä lyömään Nato-liittoutumalle realiteetit pöytään: ”Me onnistuimme ottamaan teiltä Baltian maat haltuumme, teidän puolustuksenne ei voi perustua enää ydinaseiden uhkaan, koska lopputulos olisi totaalinen ydinsota.”

Jotta Venäjä ei kykenisi enää käyttämään Baltian maita välineenä painostaa länsimaita kuten se vuoden 2008 Georgian sodan ajoista on käyttänyt, on Nato-liittoutuman pidettävä huolta, että Baltian maat ovat sotilaallisesti yhtä suojattuja kuin kaikki muut Nato-maat. Tämän on ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin etu. Suomen ja Ruotsin on toimittava etujensa mukaisesti.

Venäjä katsoo Suomen ja Ruotsin kuuluvan mukaan Nato-liittoutumaan, vaikkeivat maat olekaan Naton täysvaltaisia jäsenmaita. Tuo tarkoittaa, ettei Suomi voi ajaakseen omia etujaan pysyä Itämerellä mahdollisesti puhkeavassa kriisissä ulkopuolella. Suomen etu ei ole, että Baltian maista syntyisi Venäjälle eräänlainen pantti sille, että Nato-liittoutuma ei puutu itäisen Euroopan asioihin.

Venäjä on nyt ”rällästänyt” jo pitkän aikaa vanhoissa neuvostotasavalloissa, joissa kylmän sodan päättymisen jälkeen on kuollut jo kymmeniä tuhansia Euroopan kansalaisia viidessä edelleen jatkuvassa jäätyneessä konfliktissa, joista Itä-Ukraina on nyt verisin.

Eurooppalaisen turvallisuuden keskeinen tavoite tulee olla, että Nato-liittotuma saavuttaa itselleen sellaisen sotilaallisen aseman, jossa Venäjä ei voi toimia sotilaallisesti edes niissä vanhoissa neuvostotasavalloissa, jotka ovat suuntautuneet kansalaisten voimalla länteen ja joissa Venäjä nähdään sotilaallisena uhkana.

                                                                                         ****

Suomi ei ole varautunut sotilaallisesti Venäjän ”shock campaign” -toimintatapaan. Ei ollenkaan.

Suomen Puolustusvoimat elää edelleen hieman kylmän sodan aikaisissa asetelmissa ja on varautunut pääpainona Venäjän maahyökkäys. Maahyökkäykseen on ollut niin helppo varautua jo kylmän sodan aikaiselta pohjalta. Aluepuolustukseen perustuva puolustusstrategia on kuitenkin menettänyt merkitystään. Toki Suomen pitää varautua myös Venäjän maavoimien hyökkäykseen, mutta se ei riitä Suomen puolustamiselle etenkin mahdollisen Itämeren ympäristöä koskevan kriisin alkuvaiheessa.

Varautumattomuus ”shock campaign” -toimintatapaan näkyy myös ihan tuoreissa poliittisissa kannanotoista, joista kirjoitin 16.12.2017 julkaisemassani blogikirjoituksessa otsikolla ”Presidenttiehdokas Niinistö: Venäjä päättää Suomen Nato-asian – ei Suomi itse” (US-blogi 16.12.2017).

Strategisesti Venäjälle riittäisi toimet Baltiassa. Venäjä ei siis käyttäisi syntyneessä sotilaallisen konfliktin alkuvaiheessa maavoimia miehittämään edes osaa Suomesta. Venäjä tuskin toimittaisi edes ”vihreitä ukkeleita” Suomen alueelle, jollei sillä katsoisi olevan mahdollisuutta vaikuttaa Suomen poliittiseen päätöksentekoon. Venäjä tietää historiakokemuksistaan, että Suomi olisi saatavissa Nato-jäsenyyden ulkopuolisena maana myötämieliseksi Venäjälle ilman Suomen maa-alueiden haltuunottoa. Myös sotilaalliset tavoitteet Suomessa saavutettaisiin vähemmällä kuin maavoimien hyökkäyksellä.

Kuten Bild-lehden haastattelemat sotilasasiantuntijat totesivat, Venäjä pyrkisi Suomessa nopealla ja yllättävällä ohjusiskulla lamaannuttamaan strategisesti kriittisiä sotilaskohteita. Nimeäisin tuon ”salama kirkkaalta taivaalta” -toimintatavaksi. Suomen pitkälti tutkiin perustuva tilannekuva pyrittäisiin lamaannuttamaan, samoin viestiyhteydet. Suomen ilmatila pyrittäisiin ottamaan hallintaan.

Bild mainitsi ohjushyökkäyskohteen esimerkkinä Helsinki-Vantaan lentokentän. Itse olen listannut noita Suomeen ohjushyökkäykselle strategisesti kriittisiä sotilaskohteita aikaisemmissa blogikirjoituksissa (esim. US-blogi 4.12.2017 ja US-blogi 9.12.2017).

On muistettava, että kriittisiä eivät ole pelkästään erityyppiset Iskander-ohjukset vaan myös ilma- ja merialuksista laukaistavat ohjukset risteilyohjuksineen. Näkemykseni on Bildin haastattelemien sotilasasiantuntijoiden tapaan, että Venäjälle riittäisi vain kriittisten ilma- ja merialueiden hallinta saavuttaakseen asettamansa sotilaalliset tavoitteet. Baltian maiden maa-alueet ovat asia erikseen, jolla Venäjän pyrkisi saavuttamaan hyvät neuvotteluasetelmat.

Zapad 2017 -harjoituksen perusteella Venäjä on valmis toimimaan Norjaa ja Suomea vastaan myös Barentsinmereltä käsin ilma- että merivoimien avulla. Tältäkin alueelta käsin tehtävässä hyökkäyksessä aseena olisivat sotilaallisen kriisin alkuhetkillä ohjukset.

Etenkin Suomea vastaan Venäjä voisi käyttää hyökkäysalustanaan myös Vienanmerta, josta Suomen rajalle on lyhimmillään vain vajaan 300 kilomerin matka ja jossa Venäjä säilyttää ohjushyökkäyskykyyn pystyviä sukellusveneitä pinta-alusten lisäksi varsin riittävästi. Tuosta Venäjän varustuksesta Suomessa on vaiettu täysin. Suomeen liittyviä meriä ihan äärellään Venäjälle ovat Itämeri, Barentsinmeri ja Vienanmeri. Kuva 3 kertoo, millaista sotavoimaa Venäjällä on Suomen itärajan tuntumassa. Kuva on käännetty noin 45 asetta itään päin perinteisestä katsannosta, jolloin se pääsee todellisiin oikeuksiinsa.

                                                                                         ****

Helsingin Sanomat julkaisi 12.12.2017 kirjoituksen otsikolla ”Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjuskohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalaissotilaita? (HS 12.12.2017).

Kirjoituksessa haastateltiin sotilasprofessori, everstiluutnaatti Petteri Lalun vetämän Maan­puolustus­korkea­kouluun (MPKK) tämän vuoden alussa perustetun Venäjä-ryhmän jäseniä (MPKK, Venäjä-ryhmä). Ryhmään kuuluvat Lalun lisäksi Moskovan puolustusasiamies, everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa, everstiluutnantti Pentti Forsström ja apulaisprofessori Katri Pynnöniemi. Katri Pynnöniemi hoitaa Maan­puolustus­korkea­koulun ja Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa yhteistä Venäjän turvallisuuspolitiikan professuuria (Helsingin yliopisto 16.5.2017).

”MPKK:lla on aina ollut tarve, että meillä pitäisi olla Venäjään ja Venäjän asevoimien sotataitoon kohdistuvaa tutkimusta. Infrastruktuuri alkaa olla kohdillaan, ja nyt alkaa varsinainen työ.”, Lalu tiivisti Helsingin Sanomien haastattelussa Venäjä-ryhmän tavoitteita. ”Pyrimme ymmärtämään, minkä takia Venäjä tekee jotain tai mikä sen logiikka on. Silloin pitää mennä ikään kuin vastapuolen raameihin ja yrittää ymmärtää kokonaisuus, missä päätöksiä tehdään.”, vuodatti puolestaan Katri Pynnöniemi.

Toisin kuin Nato ja Naton jäsenmaat, tämä nelikko ei ota Venäjän muodostamaa ohjusuhkaa erityisen vakavana. Vakavana ei oteta niin Iskander-ohjusten muodostamaa uhkaa kuin ei myöskään muiden ohjusjärjestelmien muodostamaa uhkaa. Perimmäinen syy vähättelyyn Puolustusvoimien alaisessa Maanpuolustuskorkeakoulussa lienee sellainen Venäjän sotavoima, jota Suomi ei edelleen kykene täysimääräisesti torjumaan kuten ei kylmän sodan aikanakaan. Kun ohjuksia ei huomioitu kylmän sodan aikana, niin miksi nyt?

”Suoraan nähdään vain [Venäjän] sotilaallinen vaikuttamisväylä. Se on ehkä väärä kuva siitä, mitä venäläiset ajattelevat vaikuttamisesta. He eivät itsekään ajattele niin, että asioita hoidetaan pelkästään sotilassaapasta paukuttamalla.”, totesi Lalu Helsingin Sanomien haastattelussa.

Tuo on itsestäänselvyys, enkä ole kenenkään huomannut väittäneen yhdessäkään länsimaassa, että sotilaallinen vaikuttamisväylä olisi Venäjälle erityinen eikä etenkään ainoa vaikuttamistapa.

Lalu ei kykene näkemään oikein sotilaallisen kyvykkyyden merkitystä ja sotilaallisen uhan muodostamista poliittisen vaikutusmahdollisuuden luojana. Vuosituhansien ajan on ollut niin, että sotilaallisen uhan muodostaminen on keskeisin vaikuttamisväline vastavoimaan.  

Kaiken vaikuttamisen perusta on joko sotilaallinen voima tai taloudellinen voima. Venäjän vaikuttamisen perusta ei ole taloudellinen voima.

Hyvä Bildin lehtijutussa esimerkki on juuri Venäjän muodostama sotilaallinen uhka Baltian maille, jolla Venäjä on kyennyt viemään asioitaan eteenpäin itselleen myönteisesti ilman aseiden käyttöä. Kyse tuossa on pohjimmiltaan sotilaallisesta kyvykkyydestä.

”Zapadin aikana tehdyt toimet olivat [Venäjälle] puolustuksellisia. Siellä ei harjoiteltu Baltian maiden tai Suwałkin käytävän valtaamista”, Juhani Pihlajamaa totesi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Bild-lehden haastattelemat läntisten tiedustelupalvelujen sotilasasiantuntijat näkevät Zapad-harjoituksen täysin päinvastoin kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa. Tässä asiassa läntisen tiedustelupalvelun sotilasasiantuntijat ovat uskottavampia kuin everstiluutnantti Juhani Pihlajamaa.

MPKK:n Venäjä-ryhmä on siis analysoinut sekin syksyllä pidettyä kohuttua Zapad-sotaharjoitusta. Päätelmät poikkeavat lännessä esitetyistä, joissa Venäjän tulkittiin harjoitelleen hyökkäystä länteen. Venäjä-ryhmästä tulee mieleen ryhmä, joka viestittää asioista ja joka näkee asiat Venäjän näkemällä tavalla, ei länsimaiden näkemällä tavalla.

Kyse on Suomen vinoutuneesta asenteesta olla näkemättä Venäjä ylipäätään uhkana Suomelle ja toisaalta Suomen vähäisemmästä ja suppeammasta tilannekuvasta verrattuna Naton tilannekuvaan.

MPKK:n Venäjä-ryhmän Zapad-tilannekuvasta taisivat puuttua mm. ne toimet, jotka Venäjä toteutti Barentsinmerellä ja Huippuvuorien ympäristössä tai Pohjanmerellä sekä Saksan rannikolla. Lännessä sotaharjoituksen laajuus nähdään niin, että siihen lasketaan kaikki ne erilliset harjoitustoimet, joiden päämäärää harjoitellaan. Lännessä harjoituksien tulkinnat suoritetaan strategisesti, kun MPKK:n Venäjä-ryhmässä se tehdään jollain muulla tavalla.

On varsin sinisilmäistä myös nähdä, että ”Alakurtin prikaatin ensisijainen toimintasuunta on Koillisväylä eikä Suomi”, kuten Petteri Lalun mielestä Venäjä on viestinyt tavalla, johon Venäjä-ryhmä uskoo. Alakurtin sotilastukikohdan merkitys Suomen rajan pinnassa pyritään näkemään Suomelle merkityksettömänä. Alakurtin sotilastukikohta on toistaiseksi vielä vaatimaton, mutta tulevaisuudessa kasvava.

Laluun venäläisnäkemykset ovat uponneet varsin suoraviivaisesti. Noin 50 kilometrin päässä Suomen rajassa oleva Alakurtti olisi Lalun mukaan tarkoitettu lyhimmilläänkin yli 300 kilometrin päässä olevan Koillisväylän puolustamiseen, kun Murmanskin ja Arkangelin alueen suuret sotilastukikohdat olisivat paljon otollisemmassa asemassa maantieteellisesti puolustamaan Koillisväylää. Kuva 3 kertoo paljon.

”Zapadista myös puuttui eräitä elementtejä, joita siinä olisi voinut olla. Tällainen oli esimerkiksi Iskander-ohjusten vienti Kaliningradiin.”, totesi puolestaan Aleksanteri-instituutin professori Katri Pynnöniemi Helsingin Sanomien haastattelussa. Mikä olikaan tuon kannanoton pohjimmainen idea?

Venäjä harjoitteli Iskander-ohjusten siirtoa jo syksyn Zapad-harjoituksessa 2013 (Bild 14.12.2013), joten uudelle harjoitukselle ei varmasti ollut tarvetta. Venäjällä on jo riittävä kokemus ohjusten siirrosta, kun niiden siirtoa Kaliningradiin on viimeksi harjoiteltu äskettäin viime vuoden syksyllä (ERR 7.10.2016).

Pynnönniemeltä on ehkä jäänyt huomaamatta ne Iskander-M-ohjuslaukaisutoimet, joita Venäjä suoritti tämän vuoden Zapad-harjoitusten yhteydessä Suomen rajan pinnassa (Министерство обороны РФ 18.9.2017). Venäjän puolustusministeriön Iskander-ohjuslaukaisujutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ОТРК ’Искандер-М’ во время активной фазы учения ’Запад-2017’ (Ленинградская обл.)”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-M-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa (Leningradin alue)”. Kuva 4 on kyseisestä Iskander-M-ohjuslaukaisusta.

Tiedossa ei ole, että aikaisemmissa Zapad-harjoituksissa Iskander-ohjuksia olisi laukaistu Suomen läheisyydessä. Puolustusvoimien olisi syytä kertoa, kykenikö se havaitsemaan Zapad-harjoituksen ohjuslaukaisuvalmistelut ennalta ja olisiko se kyennyt torjumaan, jos ohjus olisi laukaistu Suomea kohti.

Toisin kuin Nato-maissa ja Ruotsissa, Suomessa kaikki Venäjän sotilastoimet halutaan nähdä parhain päin niin, etteivät ne vain synnyttäisi kansalaisissa mitään huolta. Suomessa on vielä monessa Venäjään liittyvässä asiassa kylmän sodan aikainen meininki. Tästä voi seurata se, että Suomen Puolustusvoimat varautuu ihan vääränlaiseen sotilaalliseen kriisiin. Sellaiseen sotilaalliseen kriisiin, johon Suomella on varat ja mahdollisuus varautua, muttei sellaiseen kriisin, johon Suomella ei ole varoja ja mahdollisuuksia varautua.

Hyvää joulua kaikille! Toivottavasti tämä pitkä kirjoitus oli ja on monelle lukijalle hyvää kinkunsulatustekstiä.