Nato-jäsenyyden vankka kannattaja joutui Puolustusvoimien ”kuulusteluun”

Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.

Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien "kuulemisessa" noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa ”kuuleminen”, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen "mikäs mies tämä oikein on". Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle”, joka löytyy täältä.

Ei ole helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.

Tuo ”kuuleminen” kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?

Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.

Venäjän kielen taito – vaikka ei olisi vahvakaan – taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.

Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. ”En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.”, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.

Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.

Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.

Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla ”Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017”,  US-blogi 29.8.2017). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen Military Mobility -hanketta Hollannin johtamana.

Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni ”Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla” -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla ”Julkinen valinta – suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.” Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez, Toomas Ilves, Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät täältä.

Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.

Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, UPI), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.

Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?

Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu