Venäjä lisää taas ohjuksia Itämerellä Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden harmiksi

Tätä kirjoitusta minun ei ollut tarkoitus vielä julkaista, vaikka se olikin pitkälle laadittu jo helmikuun lopulla. Ikäväkseni joudun taas pahoittamaan monen lukijan mielen, kun näin pääsiäisenä pitäisi kirjoittaa hieman miellyttävämpää lukemista kuin Venäjän uusimpia tulevia varustelutoimia Itämerellä. Tarkoitukseni oli julkaista kirjoitus vasta, kun Venäjän uudet ohjusalukset seilaavat operatiivisesti harminamme Itämerellä.

”Rysk robotskjutning vid svenska kusten” oli uutisotsikko ruotsalaisen Expressen-lehden nettisivuilla eilen iltapäivällä (Expressen 29.3.2018). Vapaasti suomennettuna: ”Venäjän ohjusammunta ruotsalaisrannikon tuntumassa”. Saman asian uutisoi myös Dagens Nyheter otsikolla ”Rysk robotskjutning nära Sverige” (DN 29.3.2018). Vapaasti suomennettuna: ” Venäjän ohjusammunta lähellä Ruotsia”.

Suomessa samaa asiaa ovat jo uutisoineet mm. Ilta-Sanomat (IS 29.3.2018), Yle (Yle 29.3.2018) ja Helsingin Sanomat (HS 29.3.2018).

Kyse on Venäjän ohjusharjoituksista Itämerellä Ruotsin ja Tanskan aluevesien tuntumassa ensi viikolla 4.4.2018 klo 6.00 – 6.4.2018 klo 18.00 välisenä aikana.

Ilmoitetun harjoitusalueen rajaa koordinaattipisteet 55.200000, 16.000000 – 55.200000, 16.300000 – 55.340000 16.300000 – 55.340000 16.000000 (55°12'00.0"N 16°00'00.0"E – 55°12'00.0"N 16°18'00.0"E – 55°20'24.0"N 16°18'00.0"E – 55°20'24.0"N 16°00'00.0"E). Alueen koko on noin 300 neliökilometriä (noin 16 kilometriä kertaa 19 kilometriä). Alueelta on Tanskan Bornholmin saarelle reilun 50 kilometrin matka ja Ruotsin rannikolle noin reilun 80 kilometrin matka, maiden merialueen rajoille vähemmän.

”Ruotsalaismedian haastattelemat asiantuntijat uskovat, että testialue voi olla ballistisen Iskander-ohjuksen maalialue. Vaara-alue ulottuu aina 18 000 metrin korkeuteen.” kirjoitti Ilta-Sanomat edellä mainitussa jutussaan. ”Keskiviikkona alkavan harjoituksen on määrä jatkua perjantaihin saakka. Lehden [Dagens Nyheterin] mukaan Venäjä testannee Iskander-ohjuksia, joita se on sijoittanut Kaliningradiin.” kirjoitti puolestaan Helsingin Sanomat.

Tuo ei pitäne paikkaansa eikä kyseessä liene Iskander-ohjuksista, ellei sitten Venäjä harjoittelisi Iskander-ohjusten torjuntaa Ruotsin ja Tanskan rannikon tuntumassa häijynä provokaationa, mitä en pidä todennäköisenä ja vielä vähemmän järkevänä. Ilmoitettu harjoitusalue on melko pieni ja sopiva järjestelmille, joiden peitto on muutamia kymmeniä kilometrejä. Alueelle tai alueella todennäköisesti laukaistaan ohjuksia, joita yritetään torjua.

Sen sijaan Expressen oli asiasta jyvällä viitatessaan uuden Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän testaukseen, josta Ylen ruotsinkielinen toimitus uutisoi hieman sivuten jo viime heinäkuisessa lehtijutussa otsikolla ”Ryska flottan kräver nya hangarfartyg” (Svenska Yle 1.7.2017). Vapaasti suomennettuna ”Venäläinen laivasto vaatii uutta lentotukialusta”. Jutussa viitattiin venäläisen Rostec-puolustusteollisuusyhtiön (Ростех) uuteen Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmään (Панцирь-МЕ), jota Rostecin pääinsinööri Aleksander Zjukov (Александр Зюков) esitteli Venäjän laivaston juhlapäiväviikonloppuna Pietarissa.

                                                                                    ****

Малые ракетные корабли проекта 22800, шифр ”Каракурт” (пр.22800 Каракурт).

Vapaasti suomennettuna: ”Pieni ohjusalus, projektinumero 22800, koodi ’Karakurt’".

Karakurt (каракурт) tarkoittaa suomennettuna eurooppalaista mustaleskihämähäkkiä, joka on myrkyllisyytensä takia erityisen pahamaineinen. Sanomalehti Kalevassa oli jo vuonna 2008 otsikko ”Mustaleski on levinnyt jo Ruotsiin” (Kaleva 12.9.2008). Pian tuo otsikko taitaa olla totta myös venäläisen laivastoraudan muodossa.

Karakurt-projektissa kyseessä on uusista venäläisistä ohjuskorveteista, joiden uppouma on noin 800 tonnia ja pituus noin 65 metriä. Kokoluokka on suurin piirtein sama kuin ruotsalaisissa vanhoissa Visby-luokan korveteissa, joiden uppouma on noin 600 tonnia.

Suomen uudet Laivue 2020 -hankkeen korvetit tulevat olemaan paljon suurempia. Suomalaiskorvettien uppouma tulee olemaa peräti noin 3 000 tonnia vastaten tosiasiallisesti fregattia. Silti suomalaiskorveteissa on tosiasiallisesti vaatimattomampi ohjuskyvykkyys kuin pienemmissä venäläiskorveteissa.

Suomalaiskorvetteihin ei ole tulossa tällä hetkellä paljon omasuojausta kummempaa ohjusvarustelua (US-blogi 9.3.2018). Puhtaalla tuhovoimalla mitattuna pienet venäläiskorvetit päihittävät isot suomalaiskorvetit tullen mennen. Venäläisten ohjuskorvettien tuhovoima on Kalibr-ohjuksissa.

Uudet venäläiskorvetit on tarkoitettu suljetuille merialueille, siis Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Alusluokka on suurin piirtein sama kuin Bujan M -alusluokka (пр.21631 Буян-М), joka on suunniteltu toimimaan lähempänä rannikkoa, saaristoissa ja jokisuistoissa. 

Kahden ensimmäisen Karakurt-luokan korvetin rakentaminen alkoi pietarilaisella Pella-telakalla (Судостроительный завод Пелла) 24.12.2015 ja aluksien luovutus uutisoitiin viime vuoden kesällä tapahtuvaksi vuoden lopulla (Ria Novosti 29.7.2018). Aluksien nimet ovat Uragan (Ураган) sarjanumerolla (заводской номер) 251, suometettuna hurrikaani sekä Taifun (Тайфун) sarjanumerolla 252, suomennettuna taifuuni. Uragan-nimisen aluksen kölinlasku tapahtui 29.7.2017, jolloin Pietarissa vietettiin Venäjän laivaston vuosipäivätapahtumia (kuva 1). Uragan-aluksen kölinlasku tapahtui pietarilaistelakalla puolestaan syksyllä 24.11.2017.

Vuoden 2016 lopulla korvetteja oli Pietarissa rakenteilla jo neljä, joista kahden muut nimet ovat Škval (Шквал) sarjanumerolla 253, suometettuna tuulenpuuska ja Byrja (Буря) sarjanumerolla 257, suometettuna myrsky.

Vuoden 2016 elokuussa Venäjän laivasto ilmoitti, että Pella-telakalta on tilattu yhteensä seitsemän alusta. Sarjanumerolla 254, 255 ja 256 olevat alukset valmistetaan kuitenkin Krimin niemimaalla Feodosijan More-nimisellä telakalla (Судостроительный Завод Море), mikä tarkoittaa suomennettuna merta.  More-telakalla valmistetut alukset tulevat Mustallemerelle kuten todennäköisesti myös yksi Pietarissa valmistetuista aluksista. Krimillä More-telakalla valmistavien alusten nimet ovat Štorm (Шторм) sarjanumerolla 254, Ohomsk (Охотск) sarjanumerolla 255 ja Vikhr (Вихрь) sarjanumerolla 256.

Kolmas valmistuspaikkakunta korveteille on niin ikään Krimin niemimaalla Kerchissä Zalivin telakalla (Судостроительный завод Залив), mikä tarkoittaa suomennettuna lahtea.

Kaiken kaikkiaan Venäjän laivaston suunnitelmissa on rakennuttaa yhteensä 17 tai 18 uutta Karakurt-luokan korvettia, lukumäärä vaihtelee yhdellä aluksella eri lähteissä. Itämerelle on tulossa todennäköisemmin kolme korvettia, loput Mustallemerelle ja Kaspianmerelle. Pietarissa rakennetaan siis neljä korvettia. Osa lopuista korveteista rakennetaan myöhemmin todennäköisesti Amurin telakalla (Амурский судостроительный завод).

                                                                                    ****

“Russia’s Baltic Fleet will be beefed up with advanced S-400 long-range air defense missile systems, upgraded Sukhoi Su-30SM multirole fighter jets and Kamov Ka-27M shipborne helicopters in 2018, Fleet Commander Vice-Admiral Alexander Nosatov said on Thursday.

The Fleet’s warship stock will also be replenished with new Project 22800 missile-carrying ships. The warships of this Project are armed with attack and air defense weapons, combat control, target detection and designation systems and communications means. Precision missile systems are the backbone of the warship’s strike weapons.” uutisoi  Tass otsikolla “Russia’s Baltic Fleet to get advanced S-400 air defense missile systems in 2018” (Tass 22.2.2018).

Vapaasti suomennettuna:

”Venäjän Itämeren laivastoa tehostetaan edistyneillä S-400 pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä, päivitetyillä Suhoi Su-30SM -monitoimihävittäjällä ja Kamov Ka-27M – helikoptereilla vuonna 2018, laivastokomentaja, vara-amiraali Alexander Nosatov [Александр Носатов] totesi torstaina [22.2.2018].

Itämeren laivaston sota-aluksia täydennetään myös uusilla Projekti 22800:n ohjusaluksilla. Tuossa projektissa rakennetut sota-alukset on varustettu hyökkäys- ja ilmapuolustusaseilla, taisteluvalvonnalla, kohde-etsintä- ja tunnistusjärjestelmillä sekä viestintäjärjestelmillä. Täsmäohjusjärjestelmät ovat sota-aluksen hyökkäysaseiden perusta.”

Vara-amiraali Alexander Nosatov tarkoitti kahta uutta Karakurt-luokan korvettia – nimeltään siis Uragan ja Taifuuni -, jotka jo nyt ovat luovutettu virallisesti tai muutoin Itämeren laivastolle ja joiden asejärjestelmien testaus on alkamassa. Kaksi muuta Pietarissa rakenteilla olevaa korvettia on tarkoitus luovuttaa laivastolle ehkä vielä tämän vuoden loppupuolella. Luovutusajankohtaa ei ole julkisuudessa varmistettu.

Noiden korvettien aseistus on huolta herättävä ohjusten suhteen. Aseistus on esitetty kuvassa 2, joka on otettu kuvakaappauksena MilitaryRussia -sivustolta.

Uragan- ja Taifun-nimisissä korveteissa (sarjanumerot 251 ja 252) on venäjän kielellä kirjoitettuna ohjusaseistuksena ”УКСК комплекс 3К-14Н ’Калибр-НК’ с ракетами ’Калибр’ и ’Оникс’, 1 х 8 ПУВП с КСУС 3Р-14Н-11356М” ja ПЗРК. Suomennettuna tuo tarkoittaa, että korveteissa on kahdeksan solun ohjuslaukaisujärjestelmä, josta voidaan laukaista sekä Kalibr- ja Oniks-ohjuksia (Комплекс 3К-14/С-14 Калибр, ракеты 3М-54/3М-14 – SS-N-27/SS-N-30 SIZZLER ja Комплекс П-800/3К55 Оникс/Яхонт – SS-N-26 STROBILE). ПЗРК (переносной зенитный ракетный комплекс) on suomennettuna kannettava ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ЗРК (зенитный ракетный комплекс) kiinteä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Päinvastoin kuin kuvassa 2 on esitetty, aluksille on tulossa kiinteä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä vastaavasti kuin Škval-nimiseen korvettiin sarjanumerolla 253. Suomen uusiin suurkorvetteihin ei tule yhtään enempää ohjuslaukaisusoluja kuin Venäjän pieniin korvetteihin (kahdeksan solua).

Škval-nimisessä korvetissa on varustuksena nyt jotain sellaista, joka todennäköisestä liittyy myös Venäjän ohjusharjoitusammuntaan Ruotsin ja Tanskan merirajojen tuntumassa. Kahdeksansoluisen Kalibr- ja Oniks-ohjuksien laukaisujärjestelmän lisäksi aluksessa on venäjän kielellä kirjoitettuna ”1 х ЗРАК ’Панцирь-МЕ’”.

Панцирь-МЕ (Pantsir-ME) on erityisesti Venäjän ohjustorjuntaan kehitteillä oleva lyhyen kantaman (noin 25 kilometrin) ilmatorjuntajärjestelmä, jolla torjutaan kaikkea lentävää ohjuksista helikoptereihin ja lentokoneisiin. Järjestelmä on jatkoversio merialuksiin tarkoitettuna Pantsir S-sarjan ohjuksista (Комплекс 96К6 Панцирь-С/Панцирь-С1 – SA-22 GREYHOUND). Pantsir-ME-ilmatorjuntajärjestelmää on esitetty kuvassa 3.          

Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä ei vielä löydy oikein virallisempia tietoja, sen sijaan asiaa harrastavat ovat käsitelleet järjestelmää blogeissaan (esim. Livejournal 1.7.2015 ja Russian Arms sekä lehtisivustoilla esim.  Новости ВПК ja Bastion OPK). Järjestelmä on siis vielä kehitysvaiheessa ja todennäköisesti sitä siis nyt testataan Ruotsin ja Tanskan rannikolla jossakin noissa kahdessa tai kolmessa uudessa merikelpoisessa korvetissa. Näemme asian ensi viikolla, mikäli jokin korvetti tai jotkin korvetit ovat paikalla harjoitusalueella.

Pantsir-ME-järjestelmää valmistaa KBP-yhtiö (АО КБП) Tulassa. Yhtiö on keskittynyt korkean teknologian aseisiin ja on valtion hallinnassa NPO-yhtiön (АО НПО Высокоточные комплексы) ja Rostec-yhtiön (Ростех) kautta. Rostecin esittelyvideon Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä voi käydä katsomassa täältä.

Venäjän laivasto on tehnyt yhtiön kanssa sopimuksen Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän toimittamisesta uusiin korvetteihin, aluksi kolmeen Pietarissa tehtyyn alukseen (Uragan, Taifun ja Škval), joista Uragan on jo luovutettu ja Taifun on vähintään merikelpoisena luovutettu, jos ei vielä virallisesti luovuttu. Pantsir-ME-se ilmatorjuntaohjusjärjestelmän maatestaukset on saatu jo päätökseen ja seuraavaksi on testaukset merellä (Звезта 26.12.2017). Siis mitä todennäköisemmin ensi viikolla.

                                                                                    ****

Uusissa korveteissa ei ole niin huolestuttava Suomen, Ruotsin ja Baltian maiden ja koko Euroopan kannalta uudet Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät, vaan lisääntyvät Kalibr-ohjukset, joiden kantama on jopa 2 500 kilometriä ja jotka ovat varustettavissa myös ydinkärjillä. Kuvan 4 mukaisesti jo Mustallamerellä ja Kaspianmerellä olevat alukset kattavat suuren osaa Eurooppaa. Itämerelle olevien ja tulevien ohjuksien myötä koko Eurooppaa on tiukassa Kalibr-ohjusten peitossa.

Venäjä siirsi kaksi uutta korvettia Mustaltamereltä Itämerelle jo syksyllä 2016 (Yle Uutiset 26.10.2016). Nuo venäläiset Itämerelle siirretyt korvetit ovat Bujan M -luokan sota-aluksia nimeltään Zeleni Dol (Зелени Дол) ja Serpuhov (Серпухов). Saa nähdä, pysyttääkö Venäjä vielä kyseiset alukset Itämerellä, kun kolme uutta Itämerelle tarkoitettua Karakurt-luokan korvettia ovat operatiivisessa toimintavalmiudessa. Jos Itämerellä olisi yhteensä viisi Kalibr-ohjuksilla varustettua pinta-alusta, Venäjä kykenisi muutamassa minuutissa laukaisemaan yhteensä 40 Kalibr-ohjusta viidestä kahdeksansoluisesta laukaisujärjestelmästä.

Itämeren maiden – siis myös Suomen – on kyettävä torjumaan tuo sotilaallista kasvavaa voimaepätasapainoa muodostava vakava uhka. Vastavoimaa on ehdottomasti oltava.

Kun Suomi hankkii nyt uudet korvetit, Suomen on huomioitava Venäjän jatkuvasti uudistava ohjushyökkäyskyky ja ohjuspuolustuskyky. Nykysodat käydään ohjuksin, ja tuosta kehityskulusta Suomi on jäänyt täysin vanhaan maailmaan.

Suomen uusi ongelma voi olla, kykeneekö Venäjän uusi Pantsir-ME-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä tuhoamaan Suomen uusien korvettien uudet torjuntaohjukset niin, että korveteista tulisi avoin maali venäläishävittäjille, vaikkapa Itämeren laivastolle nyt tänä vuonna tuleville KH-301-ohjuksilla (Система К-30, ракеты Х-30/Х-33) varustetuille Suhoi Su-30 -hävittäjille (Сухой Су-30СМ).

Suomi ei vielä ole reagoinut mitenkään Venäjän jatkuvasti kasvavaan ohjusuhkaan, sen sijaan Ruotsi ja Puola ovat reagoineet lähes neljän miljardin euron ohjuspuolustusinvestoinneilla.

Ruotsi on hankkimassa Patriot-ohjustorjuntajärjestelmiä yhteensä hieman yli kahden miljardin euron arvosta, ja nyt tänä vuonna toteutettava ensivaiheen kauppa olisi euromääräisenä hieman päälle miljardin, mille on varat tämän vuoden budjetissa.

Yhdysvaltain puolustusministeriön alaisen Defence Security Cooperation Agency -viraston (DSCA) myyntivaltuutus käsittää Ruotsille neljä Patriotin AN/MPQ-65 tutka-asemaa, neljä AN/MSQ-132 -kytkentäohjausasemaa, yhdeksän antennimastoryhmää, kaksitoista  M903-käynnistysasemaa, sata kappaletta Patriot MIM-104E -ohjuksia ja kaksisataa kappaletta Patriot Advanced Capabilty-3 (PAC-3) -ohjuksia (18-01-lehdistötiedote päivämäärällä 20.2.2018).

Myyntivaltuutus käsittää siis neljä erillistä järjestelmäyksikköä ja yhteensä kolmesataa ohjusta, mikä tarkoittaa 75 ohjusta per yksikkö. Noista ohjuksista kaksisataa (PAC-3) olisi sellaisia ohjuksia, joilla voidaan parhaiten ampua alas venäläisiä lyhyen kantaman ballistia Iskander-ohjuksia ja Kalibr-risteilyohjuksia.

Puola taas allekirjoitti Yhdysvaltain kanssa pitkään valmistellun Patriot-ohjusjärjestelmäkaupan, jossa Puola ostaa neljä järjestelmäyksikköä (esim. Reuters 28.3.2018, BBC 28.3.2018 ja Usa Today 28.3.2018). Kaupan arvo on noin 4,75 miljardia dollaria vastaten noin 3,85 miljardia euroa.

Puola ja Ruotsi seuraavat Itämeren rantavaltiona Saksan esimerkkiä ollen vastuullisia ohjusasioissa. Puola ja Ruotsi pyrkivät huolehtimaan osaltaan Itämeren yhteisestä ohjustasapainon säilyttämisestä Venäjän kasvavan ohjusvarustelun luomassa paineessa, Suomi ei. Eurooppa tulee parantamaan ohjuspuolustustaan niin kuin asiaan kuuluu, Suomi ei.

Suomen ja erityisesti Suomen Puolustusvoimien eriskummallista asennoitumista kasvavaan ohjusuhkaan alueellamme kuvaa hyvin Puolustusvoimien komentajan Jarmo Lindbergin hyvin omintakeinen lausunto Ylellä jutussa, jonka otsikko oli ”Puolustusvoimien komentaja: Venäjä harjoitteli maan puolustamista Zapad-sotaharjoituksessa” (Yle 14.11.2017):

”Mittakaavaltaan Zapad 17 -harjoitus oli saman suuruinen kuin 2013 harjoitus. Tässä harjoituksessa skenaario oli puolustuksellinen. Siinä Venäjä toi julkisuuteen sitä osiota, jossa he harjoittelivat Valko-Venäjän kanssa.”

Tuolla lausunnolla Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg teki itsestään Venäjän hyödyllisen idiootin. Lausunto ei ollut asiantunteva. Yksikään länsimaa eikä etenkään yksikään Nato-maa yhdy Suomen Puolustusvoimien komentajan lausuntoon siitä, että Zapad-harjoitus kaikkine oheistoimintoineen olisi ollut vain puolustuksellinen. Suomen Puolustusvoimat jäi tuossa asiassa näkemyksineen yksin.

Venäjä suoritti viime vuoden Zapad-harjoitusten yhteydessä Iskander-ohjuksen laukaisun Suomen rajan pinnassa (Министерство обороны РФ 18.9.2017). Venäjän puolustusministeriön Iskander-ohjuslaukaisujutun otsikko on ”Пуск крылатой ракеты ОТРК ’Искандер-М’ во время активной фазы учения ’Запад-2017’ (Ленинградская обл.)”, vapaasti suomennettuna ”Iskander-M-risteilyohjuksen laukaisu Zapad-2017-harjoituksen aktiivisessa vaiheessa (Leningradin alue)”.

Venäjällä oli Zapadin yhteydessä toinen Iskander-ohjuksien laukaisuyksikkö Muurmanskin alueella vain muutamien kymmenien kilometrien päässä Suomen rajasta (Aldrimer 7.3.2018).

Puolustusvoimille ja Puolustusvoimien komentajalle tiedoksi, että Iskander-ohjus on siis hyökkäysase, ei puolustusase.

Suomen puolustusvoimat ja sen komentaja taitavat olla hieman pihalla, mitä sotilaallisesti lähialueillamme tapahtuu. Asia on huolestuttava.