Venäjän horisonttitutkat kattavat koko Euroopan nähden myös risteilyohjukset

”Venäjä kokeili alkuviikosta Kaspianmerellä horisontin yli näkevää tutkaa.” (Yle 4.4.2018). Jutun otsikko oli raflaavasti: ”Venäjän arvoituksellinen laivastoharjoitus alkoi Itämerellä – testaako Venäjä uutta supertutkaa?”.

”Horisontin yli näkevä Podsolnuh (Auringonkukka) -tutka on venäläisten lehtitietojen mukaan sijoitettu viime vuonna Itämerelle, eli Kaliningradin alueelle. Samanlaisen tutkan käyttöön liittyvä laivaston ohjusharjoitus pidettiin maanantaina Kaspianmerellä.” (Yle 4.4.2018).

”Kaspianmerellä harjoiteltiin 2.4. ’Auringonkukkasen’ havaitsemien maalien torjuntaa Kalibr-ohjuksella. Lehtitietojen mukaan järjestelmä olisi ryhmitetty 2017 Itämerelle, Pohjoiseen ja Mustallemerelle. Ryhmittäminen aloitettiin Kaspialta 2014.” (sotaprofessori Petteri Lalun Twitter-kommentti 4.4.2018).

”Harjoituksessa testattiin horisontin yli näkevää Podsolnuh-tutkaa. Uutistoimisto Ria Novostin mukaan tutka havaitsi maaliosaston onnistuneesti, minkä jälkeen Kaspianmeren sotalaivoilta laukaistiin Kalibr-risteilyohjuksia ja tuhottiin kohteet. Venäjän median mukaan myös Kaliningradissa on jo Podsolnuh-tutka (suom. Auringonkukka), joten sen testaaminen saattaisi olla Itämerellä perjantaihin asti jatkuvien ohjusharjoitusten yksi tavoite.” (IS 5.4.2018).

Yksikään edellä esitetyistä lauseista ei ole totta. Väärää informaatiota ja vääriä johtopäätöksiä. Huonoa asioiden tarkastelua, johon ei pitäisi median eikä etenkään alan asiantuntijoiden syyllistyä.

Podsolnuh-tutka on ollut Kaspianmeren laivaston käytössä jo vuodesta 2013-14 – siinä sotaprofessori, everstiluutnantti Petteri Lalu on oikeassa -, mutta tuo Venäjän alkuviikosta pitämä harjoitus Kaspianmerellä on samanlainen meriharjoitus, kuin mitä Venäjällä oli jo vuonna 2016 (Министерство обороны РФ 6.1.2016). Venäjä ei ole kokeillut mitään Ylen jutun mukaista ”supertutkaa” Kaspianmerellä eikä Itämerellä, vaan käytti tutkaa Kaspianmeren harjoituksessa tavalliseen ja jo perinteiseen tapaan taas kerran, eikä varsinkaan ensimmäistä kertaa.

Venäjällä ei vielä myöskään ole mitään toimintakuntoista Podsolnuh- eikä ”Auringonkukkanen”-tutkaa Itämerellä. Venäjä on kylläkin informoinut ennakkoon laajasti, että kyseisenlainen tutka olisi käytössä tai tulisi olemaan Kaliningradissa vuonna 2017 (esim. РБК 5.7.2016, Комсомольская правда 12.1.2017 ja Калининград Главный 12.1.2017), mutta tutka ei vieläkään ole toiminnassa. Ei vaan ole, niin ei ole.

Niin tässä tämänkertaisessa tutkatapauksessa kuin monessa muussakin tapauksessa venäläismedian ennakointia on Suomessa tulkittu väärin ja huolimattomasti. Vielä vaiheessa oleva sotilasprojekti on tulkittu väärin jo valmiiksi.

Venäjän medialla ja myös viranomaisilla on tapana uutisoida tulevaisuudessa tapahtuvaa varmana ja jo tapahtuneena asiana. Konekäännös venäjän kielestä vaikkapa suomen kieleen kääntää usein myös venäjän kielen futuurin suomen kielen preesensaikamuotoon, minkä suhteen on venäjän kieltä taitamattomien syytä olla tarkkana.

Venäjän ohjusharjoitus Itämerellä 4.4.-6.4.2018 on saanut aikaan monenlaisia ajatuksia ja arvailuja, joista muutama edellä esimerkkeinä. Venäjä on onnistunut hyvin tavoitteissaan, jos tavoitteiden päämäärä oli aiheuttaa hämminkiä ja arvailua Itämeren maissa.

Käsittelen tässä kirjoituksessa Podsolnuh-tutkaa sekä myös muita Venäjän uusia yli horisontin havainnoivia tutkia. Tuo Podsolnuh-tutka on nyt noussut hieman esiin Venäjän Itämeren sotaharjoitusten myötä. Tämä blogikirjoitus jatkon osalta on tarkoitettu vain syvällisemmin sotilasasioista kiinnostuneille. Podsolnuh-tutkissa kyse ei ole tosiaankaan mistään supertutkista eikä mistään uudesta.

                                                                                        ****

Tämän bogikirjoituksen otsikko on kirjoitettu tietoisesti väärin. Horisonttitutkia ei ole nimenomaan tuolla sanalla määriteltynä olemassa. Kyse on horisontin yli näkevistä tai havainnoivista tutkista, englanninkielinen termi on Over-the-horizon radar (OHR, OTHR). Käytän tässä kirjoituksessa jatkossa kuitenkin horisonttitutka-termiä, koska se helppo kirjoittaa ja helpompi myös kaikille lukijoille lukea.

Yli horisontin havainnoivat tutkat – siis horisonttitutkat – ovat vanha keksintö. Itänaapurissammekin ensimmäinen kokeellinen tutka rakennettiin jo 1940-luvun lopulla (НИР “Веер”), ja horisonttitutkan kehitystyö Neuvostoliitossa oli aloitettu pian toisen maailmansodan jälkeen.

Horisonttitutka koostuu aina kahdesta erillisestä osasta, signaaleja lähettävästä ja vastaanottavasta tutka-antennijärjestelmästä, jotka etenkin tutkien alkuaikoina olivat varsin jyhkeitä rakenteita ja kaukana toisistaan. Tutka-antennien jykevyydestä hyvä esimerkki on kuva 1 Tšernobylissa olleesta tutka-antennijärjestelmästä, josta enemmän myöhemmin.

1960-luvun alkuvuosista alkaen Neuvostoliitossa oltiin erityisesti huolissaan Yhdysvaltain ballistisista ydinohjuksista. Horisonttitutkilla oli tarkoitus saada tietoa mahdollisista mannertenvälisillä ohjuksilla tapahtuvista hyökkäyksistä.

Aluksi Ukrainaan rakennettiin koeluontoinen horisonttitutka vuonna 1971, jota on kutsuttu Duga-N-tutkaksi (ЗГ РЛС Дуга-Н, 5Н32 Дуга). Tuo horisonttitutka otettiin käyttöön päivämäärällä 7.11.1971.

Kyseisen Neuvostoliiton ensimmäisen Ukrainan horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät olivat lähellä Nikolaevia (Николаев, 47°02'28.3"N 32°11'57.3"E, 47.041203, 32.199247, satelliittikuva 1) ja 46°48'27.2"N 32°13'13.6"E, 46.807566, 32.220437, satelliittikuva 2). Jo aikaisemmin käytöstä poistettu tutkajärjestelmä purettiin viimein 2000-luvun alussa.

Horisonttitutkan lähettävän antennijärjestelmän koko oli 210 x 85 metriä, jossa 85 metriä on korkeus ja 210 metriä pituus. Vastanottavan antennijärjestelmän koko oli puolestaan 300 x 135 metriä. Antennijärjestelmät näkyivät kauas. Varsinaisia maamerkkejä, kuten kuva 1 esitetty Tšernobylin tutka.

Seuraavaksi Neuvostoliitto rakensi tutkan Tšernobyliin. Tutka nimettiin Duga-1-tutkaksi (Дуга-1) ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1972. Horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä sijaitsi Tšernihivissa (Чернигов, 51°38'11.0"N 30°42'53.2"E, 51.636384, 30.714770, satelliittikuva 3) ja vastaanottoantennijärjestelmä lähellä Tšernobylia (Чернобыль, 51°18'19.1"N 30°03'57.4"E, 51.305294, 30.065931, satelliittikuva 4). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 60 kilometriä.

Kyseinen horisonttitutka oli varsinainen energiasyöppö ja osaltaan sen vuoksi tutka sijoitettiin lähelle Tšernobylia kaupungissa sijainneen ydinvoimalan vuoksi. Tutkan uudistaminen aloitettiin vuonna 1982, mutta venäläisten tutkailuilo uudistetulla tutkalla loppui lyhyeen, kun Tšernobylin ydinvoimala pamahti 26.4.1986. Tutka ei ollut toiminnassa vuoden 1987 jälkeen.

Ukrainassa on siis neljä vanhaa horisonttitutkan paikkaa kylmän sodan ajoilta, jotka eivät enää ole käytössä. Tutkien sijoittaminen Ukrainaan kertoo maan strategisesta merkityksestä suhteessa läntisempään Eurooppaan. Tuo tärkeä strateginen asema Ukrainalla on edelleen. Eipä ihme, että Venäjä yrittää kynsin hampain kaikkia keinoja käyttämällä pitää Ukrainan edelleen etupiirissään ja vaikutusvallassaan.

Itse olen nähnyt aikoinaan Odessan reissullani paikan päällä Nikolaevin toisen tutkapaikan. Näkymä oli massiivinen tuoden mieleen, että kaikkea se ihminen tekeekin jostakin syystä.

Ukrainan horisonttitutkalaitteet synnyttivät häiriöitä radioliikenteeseen ympäri maailmaa muuttuvilla taajuuksilla tapahtuvalla nakuttavalla äänellä. Nämä erikoiset vaikutukset havaittiin myös täällä Suomessa.

Duga-2-tutkan (Дуга-2) Neuvostoliitto otti käyttöön Komsomolsk-na-Amuressa (Комсомольск-на-Амуре) 30.6.1982. Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen tutkaosia siirrettiin Ukrainasta Habarovskin aluepiirin Komsomolsk-na-Amureen Kaukoitään. Lähettävän ja vastaanottavan tutka-antennijärjestelmien koordinaatit ovat 50°53'14.3"N 136°49'51.4"E, 50.887296, 136.830937 (satelliittikuva 5) ja 50°23'10.6"N 137°19'36.7"E, 50.386270, 137.326851 (satelliittikuva 6). Tutka-antennijärjestelmien välimatka oli noin 66 kilometriä.

Jos kiinnostaa mielenkiintoiset lisäkuvat ja lisätieto noista kylmän sodan ajan massiivisista tutkarakennelmista ja Duga-projektin historiavaiheista Ukrainassa, käy vaikkapa Izmiran– tai Masterok -blogisivuilla. Hyvä historiakirjoitus on vuosien 1987-1996 välisen ajan horisonttitutkien pääsuunnittelijana toimineen Juri Dalidovin (Юрий Давыдов) 4.6.2013 julkaisema kirjoitus ВК-sivulla.

                                                                                        ****

Venäjän laajan peittoalueen Kontainer-horisonttitutkat

Venäjä on nyt rakentamassa käytännössä uudestaan Neuvostoliiton jälkeen maanlaajuista horisonttitutkajärjestelmää. Horisonttitutkajärjestelmä on kuitenkin vain yksi järjestelmä – mutta tärkeä – Venäjän muiden tutkajärjestelmien joukossa.

Erityinen kimmoke horisonttitutkajärjestelmän uudistamiseen ja tehostamiseen Venäjälle on ollut läntinen strateginen ohjuspuolustusjärjestelmä. 1960-luvulta lähtien aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vastaavasti kimmoke oli aluksi Yhdysvaltain mannertenväliset ballistiset ohjukset ja myöhemmin lisäksi risteilyohjukset.

Monet Venäjän toimet ovat liittyneet läntiseen strategiseen ohjuspuolustusjärjestelmään, viime aikoina itse asiassa lähes kaikki vähintään mutkan kautta. Historiakatsannossa mitään uutta ja ennen kokematonta ei ole tapahtumassa. Vastaavaa on koettu ennenkin.

Uudistettava ylin horisontin havainnoiva horisonttitutkajärjestelmä on integroitu kaksiportainen. Kaksiportaisuudella tarkoitan tässä yhteydessä peittoalueen laajuutta ja siis tutkan havainnointisäteen pituutta. Suomessa on vastaavasti kaksiportaisena kaukovalvonta- (Kava) ja keskivalvontatutkia (Keva), mutta tutkapeiton mittamittakaava Suomessa luonnollisesti pienempi. Suomi kykenee havainnoimaan laajimmillaan muutama sata kilometriä maan rajojen ulkopuolelle.

Venäjän uudet pitkän tutkasäteen omaavat tutkajärjestelmät ovat nimeltä Kontainer-tutkia (РЛС "Контейнер" tai РЛС ЗГО 29Б6 Контейнер), suomen kielelle suomennettuna Kontti-tutka. Toinen lyhyemmän säteen omaava Venäjän uusi tutkajärjestelmä on Podsolnuh-tutka (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух), suomen kielelle suomennettuna Auringonkukka-tutka.

Nato on käyttänyt monessa yhteydessä Kontainer -horisonttitutkasta nimitystä Container tai 29B6 Container, jossa 29B6 on yhtä kuin 29Б6. РЛС (радиолокационная станция) tarkoittaa puolestaan tutka-asemaa ja ЗГО (загоризонтное обнаружение) yli horisontin havainnointia (over-horizon detection). ЗГРЛС (загоризонтная радиолокационная станция) tarkoittaa horisontin yli havainnoivaa tutka-asemaa, josta käytän siis määritystä horisonttitutka-asema. Venäläisessä määrittelyssä usein tutka-asema (станция) tarkoittaa oikeastaan itse tutkalaitetta, siis tutkaa.

Venäjä on jo rakentanut yhden laajan tutkasäteen omaavan Kontainer-tutkan, jonka peittosäde on 3 000 kilometriä. Maahan rakennetaan vielä toinen vastaava tutka, joka tulee korvaamaan vanhaa yhtä olemassa olevaa laajasäteistä tutkaa. Kuten kylmän sodan aikaan, Venäjä tarvitsee edelleen vain kaksi tällaista tutkaa saadakseen niille riittävän peiton huomioiden sotilaallinen pitkän kantaman havainnointitarve.

3 000 kilometrin peittosäteen tutkien peittoalueet on esitetty kuvassa 2. Samassa kuvassa on esitetty myös lyhyemmän korkeintaan 400 kilometrin peittosäteen tutkat niiden tutkien osalta, jotka ovat jo olemassa tai jotka on päätetty rakentavaksi tuleva sijaintipaikka ilmoitettuna. Kuva on skemaattinen periaatepiirros, eikä siinä ole esitetty 3 000 kilometrin peittosäteen havaintoalueiden kulmaviivoja oikein suunnattuna eikä 400 kilometrin peittosäteen ympyröissä kulmaviivoja ollenkaan. Kuvassa ei ole myöskään esitetty viittä Arktiselle alueelle tulevaa uutta tutkaa kuudesta, koska niiden sijainnit eivät vielä ole tiedossa.

Ensimmäinen uusi Kontainer-tutka rakennettiin Mordovijan (Мордовия) tasavallan Kovylkinon (Ковылкино) kaupunkiin, jonka lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmät ovat koordinaattipisteissä 53°59'02.7"N 43°50'33.8"E, 53.984079, 43.842717 (satelliittikuva 7) ja 53°53'00.5"N 43°59'35.5"E, 53.883056, 43.993889 (satelliittikuva 8). Etäisyyttä lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välillä on noin 15 kilometriä, joten ajan myötä vuosikymmenten takaa lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmien välimatka on lyhentynyt noin neljänteen osaan. Tutkan massiivinen antennijärjestelmä on esitetty kuvassa 3.

Tutka valmistui joulukuussa 2013. Tutkan kykeni alun perin havainnoimaan 180 asteen kulmaan ja siis puoli ympyrää Venäjältä poispäin. Tiettävästi vuonna 2017 tutkaa on päivitetty niin, että se kykenee havainnoimaan 240 asteen kulmaan eli kaksi kolmasosaa ympyrää. Lähetin- ja vastaanottotutka-antenneilla varustetut horisonttitutkat eivät kykene havainnoimaan koko ympyrällä vaan aina vain sektorissa. Kuvassa 2 havainnointikulma on piirretty 240 asteeseen, mihin uusimmat tutkat siis pystyvät.

”Наша станция видит всю тактическую авиацию, расположенную на авиабазах стран НАТО, до пролива Ла-Манш.” (Defendingrussia 16.1.2015).

"Meidän [tutka-]asemamme havainnoi kaiken taktisen ilmatoiminnan Naton ilmatukikohdista Englannin kanaalille asti."

Tuo lehtijuttuun liitetty kommentti on totta. Kovylkinon Kontainer-tutka kykenee havainnoimaan Englannin kanaalille saakka ja Suomen siinä kaiken muun sivussa. Euroopassa ulkopuolelle jäävät vain Ranska, Espanja ja Portugali. Tämä massiivinen tutkajärjestelmä pystyy havainnoimaan melko kattavasti kaiken lentävän risteilyohjuksista pienlentokoneisiin lähes koko Euroopassa.

Jos Kovylkinon tutka-asema kiinnostaa enemmän myös kuvien muodossa, mielenkiintoista tietoa löytyy mm. täältä.

Toisen Kontainer-tutkan Venäjä tulee rakentamaan Amurin alueen (Амурская область) Zejaan (Зея) noin 19 kilomerin päähän kaupungin keskustasta vanhalle lentokentälle. Toisen tutkapisteen sijaintia ei ole vielä ilmoitettu vaan on noin 15 kilometrin päässä em. mainitusta pisteestä. Tutka-aseman rakentamista koskevat uutiset ovat vuodelta 2016 (Gazeta 19.5.2016 ja Amur 25.1.2016), eikä tutka ole siis vielä toiminnassa. Zejan lentoaseman koordinaatit ovat 53°41'24.0"N 127°05'30.3"E, 53.689996, 127.091755.

Zejan tutka tulee olemaan täysin samalla leveyspiirillä asteen tarkkuudella (53°) kuin Kovylkinon tutka. Zejan ja Kovylkinon tutkajärjestelmien välimatka on noin 5 100 kilometriä, joten tutkat tulevat kattamaan toisensa 240 asteen havainnointikulmalla.

Koska Kaukoidän toista Kontainer-tutkaa ei vielä ole rakennettu, niin 3 000 kilometrin peittosäteen tutkana alueella palvelee tällä hetkellä Nahodkassa (Находка) sijaitseva hieman vanhempi Volna-horisonttitutka (ЗГРЛС Волна tai ГП-120 Волна), joka on suomen kielelle suomennettuna Aalto-tutka.

Kyseisen horisonttitutkan lähetinantennijärjestelmä on koordinaattipisteessä 42°51'41.5"N 133°39'20.6"E, 42.861526, 133.655724 (satelliittikuva 9). Vastaanottoantennijärjestelmä on Buhta Rifovajan (Бухта Рифовая) rannalla koordinaattipisteessä 42°51'33.9"N 132°36'50.7"E, 42.859429, 132.614085 (satelliittikuva 10). Tutka-antennijärjestelmien välimatka on noin 85 kilometriä.

Tutka-asema otettiin käyttöön lopullisesti vuonna 1992 ja sen kantama on siis sama kuin Kontainer-horisonttitutkilla. Tutka on modernisoitu ja vastaa teknisiltä kyvyiltään ehkä enemmän uudempia Podsolnuh-horisonttitutkia. Julkisuudessa tutkaa rinnastettu ja myös nimetty Podsolnuh-horisonttitutkaksi. Kuvassa 4 on esitetty tutkan alkuperäistä peittoa.

Tutka kykenee havainnoimaan hyvin myös Pohjois-Koreasta laukaistuja ballistia ohjuksia.

                                                                                        ****

Suppean peittoalueen horisonttitutkat

Venäjän on tehnyt päätöksen uusien Podsolnuh-horisonttitutkien (РЛС tai ЗГ РЛС Подсолнух) sijoittamisesta Kaspianmeren rannalle, Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle, Itämeren rannalle ja Mustanmeren rannalle. Myöhemmin on tarkennettu, että Jäämeren rannalle tulisi yhteensä kuusi Podsolnuh-horisonttitutkaa.

Podsolnuh-horisonttitutkan ilmoitettu peittosäde on 300-400 kilometriä (200 meripeninkulmaa, mikä on talousvyöhykkeen rajaetäisyys), joissakin lähteissä enimmäispeittosäteeksi on mainittu jopa 450 kilometriä. Tutkan uusimman prototyypin testauksia suoritettiin vuoden 2017 loppupuolella pietarilaisen tutkimuslaitoksen johtamana (Новости ВПК 30.6.2017). Kuvassa 5 on vanha tietokonekuvaruudun kuvakaappaus, millaista informaatiota tutka tuottaa tutkanäytölle 300 kilometrin säteellä. Tutkan peittolaajuuden muodostumisen periaatetta on esitetty kuvassa 6.

Podsolnuh-horisonttitutkien nykyversiot on kehitetty Pietarissa Niidar-tutkimuslaitoksen (НИИДАР) alaisuudessa. Pietariin on ehkä sijoitettu merkittävin Venäjän uuden puolustusteknologian kehittämisen ja suunnittelun klusteri varsinkin radiotekniikassa.

Tutkatyyppi on jo sinänsä vanha. Ensimmäiset maininnat tyypistä tuolla Podsolnuh-nimellä minulla jo kymmenen vuoden takaa vuodelta 2007. Ensimmäisen kerran tutkaa esiteltiin julkisuudessa vuonna 2008 Pariisissa pidetyssä Euronaval-2008-näyttelyssä (Евронаваль-2008).

Podsolnuh-horisonttitutkaa ennen Venäjällä oli vastaava Telets-horisonttitutka, joita on rakennettu Kaukoitään yksi kappale. Tutkan kantama noin 250 kilometriä. Telets-horisonttitutka on Podsolnuh-tutkan prototyyppi.

Telets-tutka (ПРМ РЛС Телец) on suomen kielelle suomennettuna Härkä-tutka ja sijaitsee Kamtšatkan niemimaan (Камчатка) Petropavlovsk-Kamtšatskissa (Петропавловск-Камчатский). Horisonttitutkan lähetin- ja vastaanottoantennijärjestelmän koordinaatit ovat 52°57'24.3"N 158°48'13.3"E, 52.956750, 158.803694 (satelliittikuva 11) ja 52°56'56.5"N 158°47'35.4"E, 52.949026, 158.793168 (satelliittikuva 12). Tutka-asema otettiin käyttöön jo vuonna 1999 eikä sitä tiettävästi ole vielä modernisoitu.

Podsolnuh-horisonttitutkia juuri tuolla nimellä on valmistunut Venäjällä operatiivisen käyttöön sataprosenttisella varmuudella todistettuna toistaiseksi vain yksi, joka on todennettavissa valokuvista ja/tai satelliittikuvista. Muista tutkista ei ole olemassa samaa täydellistä varmennusta.

Venäjällä monet asiat ovat valmiita, kun ne on päätetty rakentaa tai tehdä. Tuo on syytä huomioida myös täällä Suomessa, kun asioita uutisoidaan.                                                                          

Venäläismediassa on runsaasti juttuja, että Podsolnuh-horisonttitutkat esimerkiksi Kaliningradin ja Krimin niemimaan alueella olisivat valmiita vuonna 2017. Asiasta ei kuitenkaan ole olemassa mitään varmennetta. Yleensä valmistuneet tutkat ovat valokuvattuina uutisissa. Tuollaisia uutisia samoin kuin muuta valmistumisen varmistavaa tietoa en ole onnistunut löytämään mistään.

Kaspianmeren rannalla Podsolnuh-horisonttitutka on Kaspijskissa (Каспийск) ihan kaupungin keskustassa koordinaattipisteessä 42°53'00.3"N 47°39'54.9"E, 42.883411, 47.665260 (satelliittikuva 13) vastaanottoantennijärjestelmän osalta (Приемное АФУ). Tutka on varmuudella valmis. Lähetinantennijärjestelmä (Передающее АФУ) on pieni ja niin lähellä vastaanottoantennia (0,5-1,5 kilometrin päässä), ettei sitä ole syytä erikseen merkitä koordinaateilla (ks. kuva 7), on samaa kompleksia. Tutka on valmistunut vuonna 2013 ja on ensimmäinen uusi todellinen Podsolnuh-horisonttitutka.

Venäjän puolustusministeriön omistaman Звезда-lehden (Tähti-lehti) mukaan Arktiselle alueelle Jäämeren rannalle Novaja Zemljaan (Новая Земля) tutka olisi tullut valmistumaan vuonna 2017 (Звезда 27.10.2016). Kyseisen lehtijutun mukaan Venäjä tulisi sijoittamaan Arktiselle alueelle yhteensä kuusi horisonttitutka-asemaa.

Kun tarkastelee kuvan 2 karttaa, on loogista, että Jäämeren rannalle tulee tiheä tutkaverkosto, koska Kontainer-tutkat eivät aluetta peitä. Määrä on looginen myös rantaviivan pituuteen nähden. Kyse on myös Venäjän Arktisen alueen varustelutoimista, joita se toteuttaa määrätietoisesti ja hyvin suunnitellusti.

Novaja Zemljan tutkan valmistumista ei voi varmentaa valokuvista eikä satelliittikuvista eikä tutkan tarkkaa sijaintia ole myöskään muutoin julkistettu, mutta en epäile tutkan olemassaoloa.

Venäjä tulee siis vielä sijoittamaan nykyisillä päätöksillä Podsolnuh-horisonttitutkat Mustallemerelle Krimin niemimaalle ja Itämerelle Kaliningradissa Baltijskiin. Lenta uutisoi jo joulukuussa 2014, että Krimin niemimaalle tulee Podsolnuh-horisonttitutka (Lenta 17.12.2014), mitä siellä ei vieläkään ole. Sama koskee Kaliningradia.

                                                                                        ****

Venäjä rakentaa nyt siis pikku hiljaa koko maan kattavan horisonttitutkajärjestelmän, joka peittää käytännössä koko Euroopan. Järjestelmä ei ole vielä valmis, mutta lähes koko Euroopan peittävä Kontainer-tutka on jo valmis. Tilanne ei suinkaan ole poikkeuksellinen muistellen vanhoja aikoja, mutta Venäjän tutkat ja niiden havainnointikyky on syytä huomioida, kun Euroopan puolustusasioita mietitään.

Länsimailla on myös vastaavia horisonttitutkia ja erityisesti Yhdysvalloilla. Ne on tehty havainnoimaan alun perin kylmänsodan aikaan ballistia mannertenvälisiä ohjuksia.

Venäläisten mukaan Venäjän nykyiset horisonttitutkat kykenevät havaitsemaan myös niin matalalla lentävät risteilyohjukset kuin vaikkapa Moskovan Punaiselle torille pyrkivät pienlentokoneet.

Kaliningradin horisonttitutka ei tule ulottumaan Suomeen, mutta sen sijaan Kovylkinon Kontainer-tutka yltää. Mikäli Arktiselle alueelle tulee yhteensä kuusi tutkaa, läntisemmät tulevat peittämään myös Suomea. Novaja Zemljan tutka ei vielä yllä Suomeen. Suomessakaan ei siis voida tuudittautua siihen, ettei Venäjä kykenisi havainnoimaan tutkillaan yli horisontin ja että lentoaluksemme ja risteilyohjuksemme olisivat näkymättömissä matalalla lentokorkeudella.

Mitä lähempänä olet Venäjän rajaa, sitä haasteellisempaa sinulla on varmistaa puolustuksesi kaikilta osin.

Kaikilla niillä valtioilla, jotka ovat kiinni Venäjän rajassa tai vain 300-400 kilometrin päässä rajasta, on vaikea luoda turvaavaa puolustusta yksin. Kyse on voimavaroista ja niiden suhteuttamisesta. Näiden maiden ei pidä lähteä kilpavarusteluun Venäjän kanssa eikä etenkään yksin. Turvallisuus on ratkaistava muutoin ja siihen on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on parempi ja toinen huonompi.

Nämä Venäjän lähialueella olevat maat kukin joutuvat miettimään uskottavan ja pysyvän puolustusratkaisunsa, jos sitä ei ole vielä mietitty. Suomessa asiaa ei ole vielä mietitty loppumuotoon.