Onko nykyinen Saksa lähes yhtä suuri turvallisuusuhka Euroopalle kuin Venäjä?

“Germany is a captive of Russia.“ (The New York Times 11.7.2018).

"Germany is totally controlled by Russia." (CNN 11.7.2018).

Noin lausui eilen Yhdysvaltain presidentti Trump tavatessaan Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin juuri ennen Nato-huippukokouksen alkua aamiaisella.

Vapaasti suomennettuna: ”Saksa on Venäjän panttivanki.” ja ”Venäjä kontrolloi Saksaa täysin.”.

Ja Trump jatkoi Saksan arvostelua:

"How can you be together when a country is getting its energy from the person you want protection against or from the group that you want protection against?" (CNN 11.7.2018).

Vapaasti suomennettuna:

“Miten voit olla sellaisen maan [= Saksan] kanssa yhdessä, joka saa energiansa henkilöltä [= Putin], jota vastaan se haluaa suojaa tai ryhmältä [= Venäjä], jota vastaan se haluaa suojaa?”

Trumpin hyökkäävät sanat Saksaa vastaan uutisoitiin eilen näyttävästi kaikkialla maailmassa ja myös Suomessa (esim., IS 11.7.2018, IL 11.7.2018 ja MTV3 11.7.2018).

Yhdysvaltain presidenttiä oikeutetusti kiukuttaa se, että suurvallan pitäisi suojata rikasta ja rahassa kylpevää Saksaa Venäjältä ilman, että Saksa itse laittaa tikkuakaan ristiin. Lisäksi Yhdysvalloista ja EU-maista keräämillään rikkauksilla Saksa ostaa energiansa Venäjältä tehden samalla itsestään kaikin puolin riippuvaisen Venäjästä.

Trumpin mukaan 60-70 prosenttia Saksaan tuodusta energiasta on venäläistä ja uusi Itämeren kaasuputki edelleen vain lisää Saksan energiariippuvuutta Venäjästä (Yle Areena, Uutiset klo 18.00 11.7.2018).

Noin 94 prosenttia käyttämästään maakaasusta on Saksalle tuontitavaraa. Vuonna 2015 35 prosenttia tuontikaasusta tuli Venäjältä, 34 prosenttia Norjasta ja 29 prosenttia Alankomaista. Vuoden 2015 jälkeen venäläisen maakaasun osuus Saksan energiakäytössä on vain kasvanut ja todennäköisesti kasvaa edelleen Nord Stream 2 -kaasuputken valmistumisen jälkeen. Tilastot eittämättä tukevat Trumpin näkökantoja.

Saksan tapaan Venäjä on myös Suomen suurin energiatuoja. Vuonna 2016 Venäjältä tuotujen energiatuotteiden osuus Suomen energiatuonnin arvosta oli noin 63 prosenttia (Tilastokeskus 23.3.2017). Suomi on siis täysin samoissa 60-70 prosentin lukemissa kuin Saksa. Suomi ja Saksa ovat hyviä esimerkkejä, että energiariippuvuus merkitsee myös poliittista riippuvuutta.

Venäläisenergian perusteella Trump voi siis todeta ensi maanantaina tavatessaan presidentti Niinistön Suomelle saman kuin eilen Saksalle:

“Finland is a captive of Russia.“

"Finland is totally controlled by Russia."

Kerrankin Trump puhuu totta ja hänen sanoihinsa on helppo yhtyä:

”Venäjä kontrolloi Saksaa ja Saksa on Venäjän panttivanki.”

                                                                                     ****

”Saksan laivaston uusi fregatti on täysi susi” (IL 15.1.2018).

”Less than a third of German military assets are operational says report” (UK Defence Journal 21.3.2018).

”Der Spiegel: Saksan 128 Eurofighter-hävittäjästä vain neljä toiminta­valmiina – Suomessa malli ehdolla Hornetin seuraajaksi” (HS 2.5.2018).

Oheiset uutisotsikot kuvaavat osaltaan Saksan tämänhetkistä sotilaallista kyvykkyyttä. Saksalla ei ole tällä hetkellä oikein mitään sotilaallista kyvykkyyttä. Saksa on laiminlyönyt pahoin puolustuksensa.

Jos Venäjä olisi hyökännyt Eurooppaan vuonna 2014, Saksan puolustusvoimilta – Bundeswehrilta – olisi loppuneet ampumatarvikkeet noin yhden viikon kuluessa. Saksalla ampumatarvikevarastot olivat tyhjillään eikä niitä vieläkään ole saatu neljässä vuodessa täytettyä. Saksa ei ole vielä edes miettinyt niiden täyttämistä.

Saksan puolustusbudjetti on tänä vuonna noin 38,5 miljardia euroa. Suomen puolustusbudjetti on vastaavasti noin 2,9 miljardia euroa. Saksan puolustusbudjetti on siis yli 13 kertainen Suomen budjettiin verrattuna.

Mutta Saksa ei ole 13 kertaa parempi sotilasmahti kuin Suomi. Ei edes sinne päin eikä lähellekään.

Jos Suomen armeijalla olisi Saksan 38,5 miljardia euron puolustusbudjetti sillä tehokkuudella ja tuottavuudella, mikä meillä tällä hetkellä on, eipä Itä-Euroopassa paljon muuta tarvittaisikaan Venäjän varalta. Kyllä 13 Suomea yhden Venäjän pitäisi kutakuinkin omien rajojensa sisäpuolella. Ilman Yhdysvaltoja Saksa olisi tällä hetkellä Venäjälle pelkkä läpijuoksumaa.

Tuorein Saksan armeijan rappiota kuvaava uutinen oli luettavissa toissa päivänä:

”Kun saappaistakin on pulaa – Saksan armeija rämpii pitkään jatkuneiden budjettileikkausten aiheuttamissa vaikeuksissa” oli uutisotsikko Ylen sivuilla (Yle 11.7.2018).

Saksalainen leväperäisyys puolustuksessa tulee hyvin esille tuossa Ylen jutussa, joten sekin kannattaa käydä lukemassa. Saksalaisarmeija ei tällä hetkellä ole ainakaan puolustamista varten ja tuskinpa kukaan tietää, mitä vasten se oikein on. Kiitos Ylelle siitä, että juttu julkaistiin juuri edellisenä päivänä ennen Trumpin odotettua Saksa-ulostuloa.

                                                                                     ****

Saksa on kyennyt luomaan itselleen valtavan kauppaylijäämän nykyisessä EU:ssa ja ennen kaikkea nykyisessä eurojärjestelmässä.

Toukokuun 5. päivänä vuonna 2016 oli koko suomalaislehdistössä juttuotsikko tyyliin ”Saksan kauppaylijäämä kaikkien aikojen ennätykseen” (esim. MTV3 10.7.2016, Aamulehti 10.7.2016 ja Turun Sanomat 10.5.2016). Saksan kauppataseen ylijäämä oli tuolloin huhtikuussa 2016 ennätykselliset 24 miljardia euroa. Puhutaan siis yhden kuukauden kauppaylijäämästä.

Vastaavasti esimerkiksi Suomen kauppatase oli tämän vuoden helmikuussa 285 miljoonaa euroa alijäämäinen. Suomi on tahkonnut vastaavia alijäämälukuja pitkään. Vaikka Suomessa tehdään saksalaisautoja ja saksalaislaivoja, raha virtaa kaupankäynnissä Suomesta Saksaan.

Saksan kauppa- ja vaihtotaseen ylijäämä perustuu toki osaltaan aikanaan tehtyihin talousuudistuksiin, mutta nyt jo pitemmän aikaa ennen kaikkea heikkoon euron arvoon suhteessa Saksan tuotantokyvykkyyteen. Vapaa valuutan ulkoisen arvon muodostus on paras tapa tasapainottaa maailman kauppaa.

Jos Saksalla olisi vanha D-markka ja muilla euromailla olisivat vanhat valuuttansa, olisi vahva D-markan arvo kyllä heikentänyt Saksan kilpailukykyä ja siten kauppataseen historiallisen suurta ylijäämää.

Nyt muut euromaat joutuvat kärsimään Saksasta ja maksavat taloudellista ja myös poliittista hintaa euroalueen varallisuuden siirtymisestä Saksaan. Vahva D-markka suhteessa dollariin olisi osalta leikannut saksalaistuotteiden kysyntää niin maailmalla kuin Yhdysvalloissa ilman Yhdysvaltain uusia tulleja. Vastaava koskee myös Kiinaa ja Kiinan juania, jota Kiina on halukas pitämään keinotekoisen alhaisessa kurssissa.

EU:n eikä euroalueen sisällä tähän Saksan vahvan talouden luomaan tasapainottomuuteen ei jostain syystä ole kiinnitetty mitään huomiota. Asia on vaiettu ja sivuutettu. Rahan on annettu virrata euro- ja EU-alueelta Saksaan.

Saksa ei ole ollut halukas lisäämään kysyntää kotimaassa eikä jakamaan myöskään muutoin kertynyttä varallisuutta EU- ja euroalueelle. Saksa ei ole ollut halukas pitämään kasvatetulla varallisuudella edes oman maansa puolustusta kunnossa muusta EU:sta puhumattakaan.

Yhden kuukauden kauppaylijäämällä Saksa rahoittaisi melkein sen vajeen, jolla maan puolustusbudjetti saataisiin kahden prosentin BKT-osuustavoitteeseen. Kyse Saksassa on siis poliittisesta tahdosta, ei rahasta.

Muissa euromaissa heikkoon ja heikosti kehittyvään talouteen on jo totuttu. Saksan on rauhassa annettu kerätä Euroopan varallisuutta.

                                                                                     ****

Kirjoitin jo viime vuoden helmikuussa blogikirjoituksen otsikolla ”Saksan johtorooli Nato-Euroopan puolustuksessa, onnistuuko?” (US-blogi 19.2.2018).

Lainaan tuosta kirjoituksesta seuraavan tekstin:

”Saksan kauppataseen ylijäämä on maailman suurin. Vaihtotaseen ylijäämä vuonna 2016 oli huikeat 266 miljardia dollaria. Summa on käsittämättömän suuri. Kiinakaan ei pärjää Saksalle.

Saksa kerää teknisellä taitavuudellaan ja tehokkaalla tuotannolla varoja niin Euroopasta kuin koko maailmasta. Vastapainoksi olisi kohtuullista, että Saksa pitäisi myös huolta kauppa- ja vaihtotaseittensa ylijäämän rahoittajien sotilaallisesta turvallisuudesta Euroopassa.

Vaihtotaseensa ylijäämällä Saksa rahoittaisi kaikkien EU-maiden puolustuksen kokonaisuudessaan ja vielä jäisi noin 60 miljardia euroa ylikin. Tuo vaihtotaseen ylijäämä vastaa myös neljää kymmenesosaa koko Yhdysvaltain puolustusbudjetista. Euroopalla ja etenkin Saksalla on siis kyllä runsaasti varoja hoitaa oma puolustus itse. Saksa kerää suurta vaurautta Euroopasta ja maailmalta, jota se ei käytä vaan varastoi.”

Saksan kauppataseen ylijäämä oli siis vuonna 2016 maailman suurin: 253 miljardia euroa. 1380 miljoonan asukaan Kiinakaan ei pärjää 83 miljoonan asukkaan Saksalle. Saksan tahti ei ole suinkaan vuodesta 2016 hidastunut.

“Eurozone April Trade Surplus Larger than Expected” oli uutisotsikko Trading Economics -sivustolla kesäkuussa (Trading Economics 15.6.2018). Vapaasti suomennettuna: “Huhtikuussa euroalueen kaupan ylijäämä odotettua suurempi”. Euroalueen kaupan ylijäämä oli huhtikuussa 16,7 miljardia euroa.

EU:n kauppataseen tämänhetkinen ylijäämä on saksalaisten aikaansaannosta. EU:n kauppataseen ylijäämä suhteessa Yhdysvaltoihin on erityisesti saksalaisten aikaansaannosta. Ilman Saksaa EU:n ja euroalueen kauppataseet olisivat alijäämäisiä.

Jos tilanne kauppataseessa ei olisi nykyisenlainen, Yhdysvallat tuskin olisi aloittanut EU:ta kohtaan niitä kauppasodallisia keinoja siinä laajuudessa, kuin mitä se on nyt aloittanut. Tavallaan voimme siis ”kiittää” tuosta Saksaa. Kertynyttä varallisuutta pitäisi purkaa Eurooppaan ja erityisesti puolustuskykyyn, mikä tasapainottaisi maailmankauppaa.

Nyt reilun vuoden jälkeen on helppo vastata tuon viime vuoden helmikuussa julkaistun blogikirjoituksen otsikon kysymykseen:

Saksa ei onnistu eikä halua ottaa johtoroolia Nato-Euroopan puolustuksessa. Myöskään EU:n puolustus ei voi perustua Saksaan.

                                                                                     ****

Presidentti Trump puhui eilen vielä varsin lievin sanakääntein Saksan harjoittamasta itsekkäästä politiikasta niin puolustuksessa kuin taloudessa. Trump on siis sataprosenttisesti oikeassa puhuessaan Saksasta eilen niin kuin puhui. Saksan ikuinen kamreerihenki tuottaa ongelmia muille euro- ja EU-maille sekä myös Yhdysvalloille.

Jos olisin Yhdysvaltain presidentti, olisin valmis käyttämään vieläkin rajumpaa kieltä – ja tekoja. En minäkään olisi vastaavassa Saksan luomassa tilanteessa Yhdysvaltain presidenttinä valmis turvaamaan omahyväisen Saksan puolustamista Venäjän varalta. En todellakaan.

Saksa puhuu EU:n ja euroalueen yhteisvastuullisuudesta, mutta rahan liikkeet kertovat Saksan toimista aivan muuta.

Tuskin rajukaan kielenkäyttö saa kuitenkaan saksalaisia jääräpäitä kääntymään puolustuksesta huolehtimiseen. Jos halutaan saksalaisten kanssa tuloksia, on toimintatapojen logiikkaa muutettava. Saksalaispäät eivät käänny uhkailemalla. Saksa on saatava muilla tavoilla sitoutumaan Euroopan puolustukseen ja ottamaan lisävastuuta Euroopan puolustuksesta. Saksalaisille olisi jollain keinoin osattava opettaa asioita kädestä pitäen.

Saksa on surkeassa kunnossa olevan armeijansa kanssa Euroopan turvallisuusuhka siinä missä Venäjäkin.

Erityinen ongelma Saksan suhteen on, että varmuudella Saksa ei tule vuoteen 2024 mennessä saavuttamaan kahden prosentin vaatimusta puolustusbudjetin suuruudesta suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tänä vuonna puolustusbudjetin suuruus on noin 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta eikä se nouse kuin korkeintaan kymmenyksiä ensi vuosikymmenellä.  

Jos Yhdysvallat päättää vetäytyä Euroopasta vuoden 2024 jälkeen sen vuoksi, etteivät Euroopan Nato-maat ole kyenneet kasvattamaan puolustusbudjettejaan lähelläkään kahden prosentin tavoitetta, on suurin syntipukki Saksa. Saksan prosenttiosuudessa on kyse kymmenistä miljardeista, kun pienempien maiden osuudessa ei ole. Vain Saksalla on siis kyvykkyys politiikallaan karkottaa Yhdysvallat Euroopan puolustuksesta, ei pienillä muutaman miljardin puolustusbudjettien omaavilla mailla.

Myös Saksan harjoittama Venäjä-politiikka ei ole sopiva maalle, joka on EU:n poliittinen ja taloudellinen suurvalta. Saksasta ei ole suurvaltapolitiikan vetäjäksi toisin kuin esimerkiksi Iso-Britanniasta olisi.

Saksalla ei ole kyvykkyyttä muodostaa vastavoimaa ja siten uhkaa Venäjälle niin, että se rajoittaisi Venäjän niitä toimia, jotka läntinen Eurooppa katsoo itselleen vahingollisiksi. Saksa ei siis kykene sotilastermein pitämään yllä eikä nostattamaan riittävää hyökkäyskynnystä. Venäläisenergiariippuvuutensa vuoksi Saksasta ei voi tulla EU:n johtovalta. Suurvalta ei voi olla riippuvainen vastapuolesta tavalla, millä Saksa tällä hetkellä on Venäjästä. Energiariippuvuus on tässä oleellisin, korkea kaupanvaihto toiseksi oleellisin.

Juuri noiden asioiden vuoksi Saksa voi olla lähes samanlainen Euroopan turvallisuusuhka kuin Venäjä. Natossa ja EU:ssa muiden jäsenmaiden on syytä tehdä kaikkensa, että Saksa alkaisi todella laittamaan puolustustaan kuntoon ja Yhdysvallat varmuudella pysyisi Euroopassa. Nord Stream 2 -kaasuputkea ei pitäisi missään nimessä rakentaa.

Yhdysvallat on jo antanut pientä konkreettista esimakua Saksalle mahdollisesta tulevasta. Yhdysvaltain puolustusministeriö selvittää parhaillaan, minkälaisia vaikutuksia amerikkalaisjoukkojen laajamittaisella vetäytymisellä Saksasta olisi. Saksassa on kaikkiaan noin 35 000 amerikkalaissotilasta. Puolalla on nyt ollut valmiutta nostaa puolustusbudjettiaan kahdella miljardilla dollarilla, jos Yhdysvallat perustaisi pysyvän sotilastukikohan Puolaan (The Washington Post 29.6.2018). Puola on tänä vuonna täyttämässä Naton kahden prosentin puolustusbudjettitavoitteen (Defence24 9.6.2017).

Muiden EU-maiden ja eurooppalaisten Nato-maiden olisi syytä saada Saksa heräämään ja järkiinsä. Aika tikittää ja vuosi 2024 lähestyy jo uhkaavasti.

                                                                                     ****

Miksi Saksa harjoittaa tällaista lännen etujen vastaista politiikkaa?

Saksan poliittinen tilanne on samankaltainen kuin Suomessa. Suomessa SDP on Venäjä-mielinen, pasifistinen ja Nato-kriittinen vastaavasti kuin SPD on Saksassa Venäjä-myönteinen ja pasifistinen.

Mielenkiintoinen kysymys on, onko Saksa sopinut Saksojen yhdistymisprosessin aikana Venäjän kanssa kaksistaan jotain sellaista, mikä on edelleen Venäjän etu? Onko Saksa lupautunut pitämään huolta Venäjän eduista Euroopassa sen vuoksi, kun sai hajoavalta Neuvostoliitolta lahjaksi Itä-Saksan? Kokeeko Saksa edelleen olevan jotain velkaa Venäjälle toisen maailmansodan ajoilta?

Miksi Saksa yhdessä Ranskan kanssa torppasi vuonna 2008 Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyydet? Tuosta kohtalokkaasta päätöksestä osaltaan seurasi ne sodat ja se turvattomuus, jotka ovat riivannet Eurooppaa vuodesta 2014. Venäjä hyökkäsi kuin hyeena yksin jätettyjen Georgian ja Ukrainan kimppuun.

Miksi Saksa välttämättä halusi Ranskan kanssa solmia Minskin rauhansopimukset ilman Yhdysvaltoja? Oliko Saksalle kyse Venäjästä ja Venäjä-suhteista? Pelkäsikö Saksa Venäjän kanssa käytävän kaupanvaihdon romahdusta vai vaikeuksia Venäjän energiatoimituksissa Saksaan? Miksi Saksa halusi ottaa vastuun ja solmi Venäjän kanssa Minskin sopimukset, jotka ovat osoittautuneet toimimattomiksi. Saksa ja Ranska tekivät karhunpalveluksen noilla sopimuksilla Euroopalle.

Saksan ja Merkelin suurena ystävänä presidentti Obama on ainoana moitteena Saksaa kohtaan todennut, että oli virhe päästää eurooppalaiset sopimaan yksin venäläisen kanssa Ukrainan kohtalonkysymyksessä.

Ymmärrän erittäin hyvin Trumpin ja Yhdysvaltojen ärtymyksen Saksaa kohtaan. Ärtymykselle on vahvat faktaperusteet.