Timo Soini – ulkoministeriys, abortin vastustaminen ja välikysymys

Tämä kirjoitus todennäköisesti ärsyttää monia. Kirjoituksen sisältö saa monen verenpaineen nousemaan ja pään punoittamaan.

Aluksi on syystä kerrata, mitä minä edustan ja mitä minä en edusta tällä blogikirjoituspalstalla. En todellakaan edusta mitään puoluetta ja tiettyä ajatussuuntaa. Edustan vain itseäni ja omia mielipiteitäni.

Olen vapaamielinen. Jokainen ihminen päättäköön itse omista asioistaan henkilökohtaisesti. Olen myös demokratian vankkumaton kannattaja. Se, jolla on enemmistö, hallitkoon. Sillä ei ole merkitystä, onko kulloinkin hallitseva taho minun kanssa samaa mieltä vai ei. Samat pelisäännöt on oltava riippumatta siitä, hallitseeko vai onko oppositiossa. Arvostella toki saan minäkin vapaasti, kuten olen näissä blogikirjoituksissani arvostellut. Arvostelussa jokainen poliitikko ja poliittinen suuntaus ovat saaneet vuorollaan osansa.

Miksi kirjoitan tämän blogikirjoituksen, johtuu arvonannosta ulkoministeri Timo Soinia kohtaan hänen ulkoministeritehtävissä. Siis ulkoministerin ammattitehtävissä. Kun arvioin jonkin henkilön onnistumista ammattitehtävissä, keskityn vain noihin tehtäviin. En keskity siihen, mitä puoluetta hän edustaa tai mitkä ovat hänen vakaumukselliset ajatukset. Kysymys on ammattitaidosta ja työtehtäviin liittyvien asioiden saamisesta eteenpäin. Ammatillisesta onnistumista siis. Pyrin arvioimaan onnistumista vain kirjattujen tosiasioiden perusteella.

Ulko- ja puolustusministeriö ovat vieneet tällä vaalikaudella Suomen läntistä puolustusintegraatiota eteenpäin vauhdilla. Verrattuna kahteen edelliseen hallitukseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Suhteet Yhdysvaltoihin on normalisoitu Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kausien jälkeen. Suomi on tiivistänyt suhteitaan niihin länsivaltoihin, joilla on sotilaallista voimaa. Suomi on pysynyt mukana EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Suomi on pysynyt hyvin mukana siinä länsirintamassa ja niissä länsimaiden toimissa, jotka ovat kohdistuneet Venäjään pakotemuotoisina.

Tällä vaalikaudella Suomi on siis tiivistänyt vauhdilla länsi-integraatiotaan. Kukapa olisi tätä uskonut vielä vuonna 2015, kun muistellaan puheenjohtaja Timo Soininkin esiintymistä vaalitenteissä.

Suomen Venäjä-suhteet on sälytetty presidentin vastuulle. Suomi on saanut hieman vähennettyä myös Venäjän vaikutusvaltaa Suomea koskeviin asioihin, mutta tässä tehtävässä presidentti Niinistö ei ole täysin onnistunut. Esimerkkeinä Fennovoiman ydinvoimalahanke kaikkine kiemuroineen, itärajan pakolaiskriisi ja Itämeren transponderialoite. Suurin vaikutusvalta Venäjällä on edelleen Suomen Nato-jäsenyyskysymykseen.

Hallitus sen sijaan on onnistunut ulkopolitiikassa mielestäni hyvin.

                                                                                ****

Ulkoministeri Timo Soini vastustaa aborttia.

Hänelle abortin vastustaminen on uskonnollinen kysymys ja syvästi henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden huomaan hänen kasvojensa vakavista ja surullisista ilmeistä, kun aborttiasia on esillä. En epäile, ettei aborttiasia olisi hänelle todellakin tärkeä uskonnollinen elämän ja kuoleman rajapinnan asia.

Aborttiasia ei siis ole Timo Soinille poliittinen asia.

Tässä välissä on syytä nyt mainita, että olen Timo Soinin kanssa eri mieltä aborttiasiasta, mutta osaan kuitenkin laittaa kunkin ihmisen henkilökohtaiset mielipiteet oikeaan arvoonsa, kun niillä ei ole merkitystä työtehtävien hoitoon.

Ulkoministerin työtehtävissä Soini ei ole ottanut aborttiasiaa esille. Asiaa ei ole käsitelty ulkovaltojen edustajien kanssa käydyissä neuvotelluissa eikä muutoinkaan. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Timo Soini on hoitanut tulosten perusteella ulkoministeripestin hyvin.

                                                                                ****

Neljä oppositiopuoluetta on nyt valmistelemassa välikysymystä koskien ulkoministeri Soinin aborttikantoja. Nuo neljä oppositiopuoluetta ovat SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Kristillisdemokraatit ei lähtenyt mukaan konservatiivisen vihervasemmiston poliittiseen manööveriin, sen sijaan RKP läksi.

Timo Soinin henkilökohtaiset aborttinäkemykset ovat nostattaneet ärtymystä etenkin vihreiden kansanedustajien keskuudessa.

”Nyt on aika vaihtaa ministeriä!” laukoi Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

”Ulkoministeri Soinin jatkuvat naisten oikeuksia vähättelevät ja aborttikieltoa puoltavat lausunnot ovat häpeäksi Suomelle ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta puolustavana pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.” laukoi puolestaan Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

Vihreiden kannanotot ovat henkilökohtaista paheksumista, ja siksi ymmärrettäviä ja myös hyväksyttävää mielipiteenilmaisua railakkaista sanakäänteistä huolimatta. Sen sijaan SDP meni pidemmälle, kun puolue sitoi Timo Soinin henkilökohtaiset aborttikannanotot ulkoministeri Timo Soinin ulkoministeritehtävien hoitoon.

”[SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti] Lindtman sanoi, että Soini on aborttipuheillaan esiintynyt Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Kyse ei ole Soinista henkilönä vaan hänen toiminnastaan ministerinä. Siten asia koskee koko hallitusta.” uutisoi sanomalehti Kaleva SDP:n välikysymysasiaa elokuun puolivälissä (Kaleva 16.8.2018).

”En ole pitänyt sopivana ministeri Soinin puheita liittyen aborttiin. En ole pitänyt sitä Suomen linjan mukaisena, miten hän on niitä asioita julkisuuteen nostanut.” vuodatti puolestaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne (IS 14.8.2018).

SDP mitoitti siis Soinin aborttinäkemyksen ministeritehtäviin ja Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Siis siihen, että ulkoministeri Soini ei olisi noudattanut Suomen ulkopoliittista linjaa.

SDP:n toiminta on poikkeuksellista. SDP:n toiminta on myös rankkaa, koska kannanotoille ei ole juridisia perusteita. Huomaa, että eduskuntavaalit lähestyvät ja poliittinen harkintakyky alkaa taas eduskunnassa pettää vastaavasti kuin neljä vuotta sitten.

Edellä mainitussa Kalevan jutussa tuotiin ilmi, että SDP:ssä on myös toisenlaisia näkemyksiä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson ei innostunut Facebook-tilillään välikysymyksestä:

”En ole innostunut välikysymyksen tekemisestä Soinin aborttipuheisiin liittyen. Mies ei ansaitse omaa välikysymystään, joka on opposition järein ase. En tietystikään hyväksy Soinin sooloilua, mutta se ei ole välikysymyksen väärti.” (Kaleva 16.8.2018).

                                                                                ****

Mistä oikein tämänkertainen tyhjänpäiväinen revohka läksi liikenteeseen, josta seuraa nyt välikysymys?

Monissa vihreiden Facebook-vuodatuksissa kysellään ja myös Naisasialiitto Unioni kyselee, miten ulkoministeri Soini voi antaa ”tällaisia lausuntoja”:

”Naisasialiitto Unioni haluaa, jälleen kerran, kysyä pääministeri Sipilältä ja Suomen hallitukselta, että miten maamme ulkoministeri voi antaa tällaisia lausuntoja?” (Facebook 10.8.2018).

Mihin Soinin lausuntoon Vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto Unioni oikein viittaavat? En ole löytynyt mitään Soinin ulkoministerilausuntoa enkä mitään muutakaan Soinin lausuntoa. Voisiko Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto unioni auttaa löytämään tuon lausunnon?

Tuoreessa aborttiasiassa kysymys on Timo Soinin henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta päivämäärällä 9.8.2018. Kirjoituksen otsikko oli ”Hieno Argentiina” (Timo Soini-ploki 9.8.2018).

Käykää ihmeessä lukemassa tuo blogi, siihen menee muutama sekunti. Kuinkahan moni konservatiivisesta vihervasemmistosta onkaan lukenut tuon blogin, josta he niin uutterasti meuhkaavat ja vouhkaavat. Tuskin kukaan.

Kirjoituksessa ei ollut edes aborttisanaa. Kirjoituksessa oli vain viittaus demokraattisen Argentiinan demokraattisen senaatin tekemään demokraattiseen äänestyspäätökseen yhdessä lakiasiassa. Soini ei ottanut kantaa lakipäätökseen sanallisesti, vaan pelkästään hymiöllä.

Argentiinan senaatti äänesti kumoon aborttilain lievennyksen. Päätös tapahtui kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti. Äänestystulos oli 38-32 kahden edustajan äänestäessä tyhjää. Tällä tavoin demokratia toimii, vaikka päätös ei olisikaan minun mielen mukaan. Demokratian vankkumattomana kannattajana tuo on helppo todeta riippumatta mitä päätös käsittää. Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko menee siis kaiken edelle.

Tuon blogikirjoituksen perusteella neljä oppositiopuoluetta katsoo, ettei Timo Soini ulkoministerinä ole toiminut Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisesti ja hänen tulisi erota.

Oppositio ei reagoitunut välikysymyksellä, kun Timo Soini vieriali Kanadassa ja osallistui vapaa-ajallaan Ottawassa abortin vastaiseen March for our lives 2018 -kulkueeseen 9.5.2018.

                                                                                ****

Missä määrin ministeri voi esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella?

On ymmärrettävää, että tasavallan istuva presidentti ei voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja omana mielipiteenään missään eikä koskaan, mutta onpa istuva presidenttikin ottanut kantaa ahkerasti sellaisiin asioihin, jotka eivät hänen virkatehtäviinsä kuulu.

Ministerillä on oikeus esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella. Noiden mielipiteiden ei tarvitse olla virkatehtävien liittyvien asiakirjojen – siis vaikkapa hallitusohjelman – mukaisia. Suvaittavaa olisi, ettei sellaisista asioita anneta henkilökohtaisia mielipiteitä, joita käsitellään parhaillaan virkatehtävissä ja jotka eivät ole auki olevina poliittisessa päätännässä.

Perustuslain takaama mielipideoikeus joko on tai ei ole. Mielipideoikeutta ei voi sitoa siihen, onko se hallitusohjelman mukainen kanta vai ei ole. Jos mielipideoikeus sidottaisiin esimerkiksi hallitusohjelmaan, ei voitaisi puhua enää mielipiteen perustuslaillisesta oikeudesta, joka myös ministeripoliitikolla on virkatehtäviensä ulkopuolella.

Ulkoministerillä on oikeus sellaisten mielipiteiden esittämiseen, mitä esimerkiksi Timo Soini esitti blogissaan 9.8.2018. Hänellä on oikeus, vaikka muut poliitikot eivät hänen näkemystään hyväksyisi.

Timo Soinin blogikirjauksella ei ollut mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.

                                                                                ****

Otetaanpa pari muuta esimerkkiä istuvien ministerien mielipiteen vapaudesta ja oikeudesta osallistua vaikkapa mielipidekulkueisiin.

”Järjestäjät odottavat [Helsinki Pride-] kulkueeseen ennätysmäärää osallistujia. Mukana ovat muun muassa ministerit Ville Niinistö (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.).” uutisoi Yle kesällä 2011 (Yle 2.7.2011).

Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) osallistuivat sateenkaariväen ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2011.

Juha Sipilän halliuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) puolestaan osallistuivat vuoden 2017 Helsinki Pride -kulkueeseen (Ranneliike 1.7.2017).

Kaikilla heillä neljällä oli ministereinä täysi oikeus osallistua kulkueeseen riippumatta siitä, mitä Kataisen tai Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Oikeus oli ja on riippumatta siitä asiasta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu ja mitä asiaa kulkue edustaa. Hekään eivät edustaneet kulkueessa hallitusta kuten ei Timo Soinikaan edustanut hallitusta Kanadassa.

                                                                                ****

Me kaikki tiedämme, mikä on Suomen tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja miten se on kirjattu viimeaikaisten hallitusten ohjelmiin. Ministerien on syytä noudattaa ulkopoliittista kirjausta julkisissa kannanotoissa, joita seurataan ulkomailla.

Monet ministerit ovat kuitenkin ilmoittaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantansa monessa yhteydessä toisin kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.

Näistä tapauksissa kukaan ei ole nostanut eduskunnassakaan mekkalaa, vaikka kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudesta. Kysymys on aivan toisesta kategoriasta kuin missä jossakin aborttiasiassa on.

Otetaanpa esimerkki:

”Jos Natoon jonain päivänä mennään, se lisäisi meidän turvallisuuttamme yleisesti ja lisäisi päätösvaltaamme.”

Noin lausui oman hallituksensa pääministerinä toiminut Alexander Stubb syksyllä 2014 Ylelle (Yle 8.8.2014).

Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Stubbin kanta ei ollut hallitusohjelman mukainen. Hän ei toiminut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, joten sinänsä Stubbin lausunto on mieleeni.

Jos ulkoministeri Soini toteaisi saman kuin Stubb aikanaan, oppositio varmuudella tekisi välittömästi välikysymyksen. Onko Stubbin vuoden 2014 kannanotto vai Soinin vuoden 2018 kannanotto enemmän ”Suomen ulkopoliittisen linjan vastainen” tai ”vähemmän sitä Suomen linjan mukaisen” SDP esittämiä kannanottoja lainaten.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä pääministeri Alexander Stubbin sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

Otetaanpa toinen kyseenalainen esimerkki ministerin mielipiteen ilmaisusta:

”Arhinmäki sateenkaariliputti Moskovassa” oli otsikko pohjoismaiden suurimassa gaylehdessä syksyllä 2013 (QX 18.8.2013).

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki oli viisi vuotta sitten edustamassa ministerinä Suomea Moskovassa pidettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Hän edusti ministerinä Suomea myös katsomossa heiluttaessa sateenkaarilippuaan.

”Urheilukisoissa tärkeintä on urheilu, mutta tärkeää on myös nostaa esiin muita teemoja. Keskustelin tänään Venäjän urheiluministerin kanssa myös siitä, että Venäjän ns. homopropagandalaki herättää erittäin paljon vastustusta maailmalla.” urheiluministeri hehkutti vierailun Venäjä-agendaansa Facebook-tilillään.

Arhinmäen toiminta ei enää ollut ministerin mielipiteen ilmaisua vapaa-ajalla vaan hän sekoitti oman agendansa ministerin virkatoimiin urheiluministerinä.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä urheiluministeri Paavo Arhinmäen toimista ja sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

                                                                                ****

Vapaamielisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä konservatiivisen vihervasemmiston – siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton – demokratiakäsitteen ja mielipidevapauden nurkkakuntaisuutta ja ahtautta.

Nyt tuohon samaan konservatiiviporukkaan on hypännyt myös RKP. Niin, ja RKP:n pitäisi olla sitä liberaaleinta vapaamielisyyttä Suomessa. Nyt se on kaukana siitä.

Konservatiivisen vihervasemmiston on vaikea hyväksyä mielipiteitä, jotka eivät ole heidän oman linjansa mukaisia. Suuriäänistä mekastusta saadaan aikaan kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksistään.

Konservatiivisella vihervasemmistolla ja demokraattisella vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapaamielisyys vihervasemmistossa hyväksytään vain silloin, kun se tukee vihervasemmiston omaan poliittista agendaa. Heidän vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus on siis rajoittunutta ja tapauskohtaista, ei universaalia koskien myös poliittisia vastustajia tasavertaisesti.

Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyys ei ole kaikkien ihmisten mielipidevapautta tasapuolisesti kunnioittavaa. Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä todellisen vapaamielisyyden kanssa, vaan se on valjastettu vain toimintavälineeksi kyyniseen politiikan tekoon, josta esimerkkinä nyt valmisteilla oleva välikysymys.

Konservatiivisen vihervasemmiston toiminta on kuin vanhassa kommunismissa ennen vanhaan. Agitointi hallitaan, mutta siihenpä se taitaa jäädä.