Tuomioja ja Niinistö vastustivat Naton 5 artiklan harjoituksia, enemmistö ei

Presidentti Sauli Niinistö ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) pitivät kokouksen joulukuun 12. päivä vuonna 2014.

Hallituksen seitsenjäseniseen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuolloin pääministeri Alexander Stubb (kok.), ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.), valtiovarainministeri Antti Rinne (sd.), Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok.), sisäministeri Päivi Räsänen (kd.), puolustusministeri Carl Haglund (r.) ja kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.).

Ketä ministeristä osallistui presidentti Niinistön lisäksi joulukuiseen TP-UTVA-kokoukseen, ei ulkoministeriö eikä TP-UTVA:n nykyinen sihteeri, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ole suotanut kertomaan. Suomessa valtionhallinnon avoimuus ei ole aina – jos koskaan – lähelläkään tavanomaista länsimaista tasoa.

Erkki Tuomioja on julkisuudessa kertonut, että kokoukseen osallistuivat hänen itsensä lisäksi ainakin Sauli Niinistö, Alexander Stubb ja Antti Rinne.

Tuo joulukuun 2014 TP-UTVA-kokous nousi uudelleen esille muutama viikko sitten. Mitä sellaista joulukuisessa kokouksessa käsiteltiin ja päätettiin, johon jollakin sen jäsenestä on syytä palata lähes neljä vuotta myöhemmin?

TP-UTVA-kokouksien pöytäkirjat ovat salassa pidettäviä julkisuuslain perusteella, mutta valtioneuvoston viestintäosasto julkaisee pidetyistä kokouksista usein tiedotteen. ”TP-UTVA keskustelu Ukrainan tilanteesta” oli tiedotteen otsikko, joka käsitteli joulukuun 2014 kokousta (Tiedote 557/2014 12.12.2014).

Tiedote kirjaa:

”Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta käsittelivät kokouksessaan Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan sekä puolustusvoimien osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan.

Suomi jatkaa aktiivista osallistumista sotilaalliseen ja siviilikriisinhallintaan YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa.

Suomi jatkaa osallistumista kansainväliseen harjoitus- ja koulutusyhteistyöhön sekä nopean toiminnan joukkoihin samoista lähtökohdista ja tavoitteista kuin aiemmin. Koulutus- ja harjoitustoimintaan osallistuminen on keskeinen osa puolustusyhteistyötä ja puolustuskyvyn kehittämistä. Nopean toiminnan joukkojen osalta tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta linjasivat, että Suomi valmistautuu osallistumaan Iso-Britannian johtamaan EU:n taisteluosastoon vuonna 2016.”

Suomi siis päätti tiedotteen perusteella osallistumisesta edelleen Naton johtamiin operaatioihin ja kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan. Tasavallan presidentti ja Stubbin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päättivät siis myös Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa on keskusteltu myös Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin ja asiasta lienee ollut erimielisyyttä.

Naton perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin sotaharjoituksiin osallistuminen ja Nato-maiden sotavoimien harjoitteleminen Suomen maaperällä repii edelleenkin Suomen ulkopoliittisia toimijoita. Rintamalinjan toisella puolella ovat ainakin ei-Nato-myönteiset kansanedustaja Erkki Tuomioja sekä presidentti Sauli Niinistö ja toisella puolella Suomen Nato-myönteiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset päättäjät.

                                                                                 ****

”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa – ’Suorastaan rikollista’” oli uutisotsikko Iltalehdessä elokuun lopulla (IL 26.8.2018).

Tuomioja kertoi tuon salaliittosyytöksen Suomen Geopoliittisen Seuran (SGS) Louhisaari-seminaarissa Paraisilla 25.8.2018 pitämässään esitelmässä otsikolla ”Itämeren yhteistyönäkymät” (SGS 25.8.2018).

Tuomioja totesi seminaaripuheessaan sanatarkasti:

”Harjoitusten osalta on pakko niiden käsittelyyn – tai ainakin seurantaan – niin hallituksessa kuin eduskunnassa osallistuneena todeta, että Suomen kansainväliseen harjoitustoimintaan osallistumista valmistelleet sotilaat ja muut virkamiehet ovat vedättäneet Suomea mukaan myös sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka ensisijaisena ellei ainoana tarkoituksena on liittokunnan voimannäyttö ja poliittisen viestin lähettäminen Venäjälle.”

Ja Tuomioja jatkoi:

”Tarkoittamaton tiedon salaaminen ja päättäjien harhaanjohtaminen on huolestuttavaa ja anteeksiantamatonta, tahallinen suorastaan rikollista.”

Tuomioja siis syytti sotaharjoitustoimintaan osallistumista valmistelleita sotilaita ja muita virkamiehiä rikollisesta toiminnasta. Tuomiojan oli saanut ärsyyntymään tuoreimpana tapauksena Yhdysvaltain kansalliskaartin F-15 -hävittäjäosaston laivuevierailu Karjalan lennostossa vuonna 2016 (Ilmavoimat 11.5.2016). Vuonna 2016 Yhdysvallat osallistui useaan eri Suomessa pidettyyn sotaharjoitukseen.

Syyttäminen rikollisesta toiminnasta ilman perusteita on kunnianloukkaus. Tuomioja syytti Suomen valtion virkamiehiä, joista osa toimii myös virkavastuulla, rikollisiksi. Syytös on todella kova ja vastaa presidentti Trumpin toimintatapaa Yhdysvaltain valtionhallintoa kohtaan.

Jos Tuomioja syyttäisi minua jostain syystä rikolliseksi tai rikollisesta toiminnasta, tekisin hänestä varmuudella rikosilmoituksen.

Ja tuollainen henkilö on ollut Suomen ulkoministeri ja on edelleen istuvan presidentin ykkösluotettu ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä!

Tuomiojaa ilmeisemmin ärsyttää vielä se päätös, jonka TP-UTVA on tehnyt 12.12.2014. Jos Tuomiojalla olisi ollut yksin valta päättää, päätös olisi todennäköisesti saanut toisen muodon. On syytä olettaa jälkipuinnin perusteella, että myös presidentti Niinistölle olisi ollut mieluisampi tuomiojalainen näkemys osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin. Kokouksessa mukana ollut Nato-myönteinen pääministeri Alexander Stubb sai ja saa edelleen sekä Tuomiojan että Niinistön näkemään punaista juuri Nato-kannanotoillaan.

TP-UTVA:n kokouspöytäkirjat ovat salassa pidettäviä asiakirjoja, sen sijaan tausta-aineisto ei ole, ellei asiakirjassa ole käyttöä rajoittavaa suojaustasoleimaa. Ulkoministeriö ei ole suostunut antamaan kuitenkaan edes näitä asiakirjoja, vaikka lain mukaan pitäisi. Miten joulukuinen kokous keskusteli ja miten se päätti Suomen osallistumisesta Nato-harjoituksiin, ei ole tiedossa. Asiaa olisi kuitenkin hyvä käsitellä myös julkisesti, koska erimielisyyksiä on selvästi ollut.

                                                                                 ****

Ilta-Sanomien haltuunsa saaman muistion mukaan ulkoministeri Tuomiojan joulukuun 2014 TP-UTVA-kokouksessa pitämässä esittelyssä käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Puolustusministeriön 14.5.2018 päivätty muistio, jonka osa on julkaistu Ilta-Sanomissa (IS 5.9.2018), on ohessa kuvana 1. Kuvan lähde on siis Ilta-Sanomat.

Puolustusministeriön puolustuspoliittisen osaston laatima muistio kirjaa sanatarkasti seuraavaa:

”Suomen osallistuminen Naton 5 artiklan harjoituksiin

Suomen osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ja erityisesti Naton 5 artiklan ulottuvuuden harjoituksiin nousi tarkastelun kohteeksi Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta ja TP-UTVA käsitteli Suomen osallistumista kansainväliseen harjoitustoimintaan useamman kerran vuonna 2014. Loppuvuodesta 2014 (12.12.2014) käsiteltäessä TP-UTVAssa katsausta Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainväliseen harjoitustoimintaan ja nopean toiminnan joukkoihin, käsiteltiin myös Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin. Asian esittelevänä ministerinä toimi ulkoministeri Tuomioja.”

Edellä kirjatun lainauksen perusteella on syytä olettaa, että Suomen osallistumista myös Naton 5 artiklan ulottuvuuden mukaisiin sotaharjoituksiin oli käsitelty useassa TP-UTVA-kokouksessa vuonna 2014. Syy useaan otteeseen käsittelyyn on yleensä erimielisyydet. TP-UTVA-kokouksia pidetään tarpeen mukaan ja vuonna 2014 niitä oli paljon. Venäjän aloittaessa intervention Krimille perjantaina 28.2.2014, TP-UTVA kokoontui jo sunnuntaina 2.3.2014 (Tiedote 81/2014 2.3.2014).

Mitä tarkasti ottaen TP-UTVA-kokouksessa 12.12.2014 on päätetty Suomen osallistumista Naton artikla 5 harjoituksiin ja mitä Tuomioja on kokouksessa esittänyt, ei ole tiedossa.

Yhdysvallat oli tehnyt jo hyvissä ajoin vuonna 2014 poliittisen päätöksen ohjelmasta, jolla pyrittiin hälventämään Itä-Euroopan Nato-maiden sekä myös kumppanimaiden huolta Venäjästä. Itse asiassa ohjelman mukaiset toimet konkreettisesti aloitettiin jo vuonna 2014 ennen kuin ohjelmasta oli päätetty (The New York Times 18.4.2014, Yle 19.4.2014). Itä-Euroopan Nato-maat olivat esittäneet huolensa Venäjästä heti Venäjän Krimin intervention jälkeen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna 2014 Nato-maiden ulkoministerikokkouksessa.

Yhdysvaltain ohjelma käsitti mm. joukkojen ja sotavoiman siirtoja sekä sotaharjoitusten lisäämistä. Ohjelma oli varmasti joulukuussa 2014 Suomen tiedossa ja Suomessa maan korkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto tiesi, mitä Yhdysvallat tulee myös Natoon kuulumattomalle Suomelle ehdottamaan, ellei ollut jo ehdottanut.

Ilmeisesti joulukuu oli viimeinen ajankohta tehdä jonkinmoinen linjaus Yhdysvaltain ohjelma huomioiden, lähteekö Suomi mukaan mm. ohjelman mukaisiin sotaharjoitustoimiin. Sotaharjoitusten suunnittelussa vuosi on lyhyt aika. Vuonna 2014 päätetyn ohjelman toimet alkoivat suurella volyymilla vuonna 2016 (esim. IS 9.4.2016, Yle 30.3.2016 jne.).

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitava virkamiehistö ja Puolustusvoimien sotilaat tietävät kyllä ehdottomasti, mihin heillä on oikeus ja mihin ei. He eivät tee mitään sellaista myös sotaharjoitusten suunnittelussa, mitä maan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei ole linjannut päätöksillään.

On syytä olettaa, että myönteisen näkemyksen Nato-johtoisiin harjoituksiin ovat kokouksessa 12.12.2014 ottaneet Alexander Stubb, Lenita Toivakka ja Carl Haglund sekä todennäköisesti myös Päivi Räsänen. Neljä henkilöä on jo hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan enemmistö.

Ja Suomessa vieläkin vakuutellaan yhdestä suusta, että Suomi olisi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäinen. Ei enää ole, jos lienee ollut koskaan tosiasiallisesti.

                                                                                 ****

Otava julkaisi eilen keskiviikkona Tuomo Yli-Huttulan kirjoitetun kirjan otsikolla ”Presidentti ja porvarivalta – Ristiriitoja ja yhteistoimintaa tasavallan sisäpiirissä ” (Otava, Presidentti ja porvarivalta).

Mielenkiintoisten Kokoomusta koskettavien poliittisten ristiriitojen lisäksi kirja valottaa sitä ulko- ja turvallisuuspoliittisten päättäjien ristiriitaa Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin, jota käsiteltiin TP-UTVA:ssa 12.12.2014 ja josta Erkki Tuomioja nosti jälkimekkalan nyt elokuun lopulla.

”Tp-utvassa käytiin kirjan mukaan useita kipakoita keskusteluja, jotka liittyivät erityisesti Suomen osallistumiseen Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin sekä Suomen Venäjä-politiikkaan.” kirjoitti Helsingin Sanomat kirjaa käsittelevässä jutussa (HS 3.10.2018) ja jatkoi:

”Kokoomuksen puheenjohtajaksi nousi Kataisen jälkeen Alexander Stubb. Hän oli haastanut Niinistöä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tp-utvassa jo ulkomaankauppaministerinä yhdessä Rkp:n puolustusministerin Carl Haglundin kanssa.”

Yle kirjoitti samaa kirjaa käsittelevässä jutussa puolestaan seuraavasti (Yle 3.10.2018):

”Presidentti Sauli Niinistö on tullut presidenttivuosinaan parhaiten toimeen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) kanssa.”

”- Olin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana tiiviimmin ulkoministerin kanssa tekemisissä – välillä jopa päivittäin. Olen nyt enemmän tekemisissä pääministerin kanssa, Niinistö potkaisee tuoreessa kirjassa kokoomuspääministereitä Jyrki Kataista ja Alexander Stubbia sekä ulkoministeri Timo Soinia (sin.).”

”Kataisen (2011–14) ja Stubbin (2014–15) hallitusten ajoilta Niinistö korostaa tiivistä, välillä jopa päivittäistä yhteistyötään ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa. Kehuja satelee myös pääministeri Sipilälle.”

Johtopäätös:

Presidentti Niinistö ei tule hyvin toimeen tai ollenkaan toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Carl Haglund ja Timo Soini. Kaikki vankkumattomia Suomen Nato-jäsenyyden kannattajia.

Presidentti Niinistö tulee hyvin toimeen sellaisten poliitikkojen kanssa, jotka ajattelevat kielteisesti tai pidättyvinä Suomen Nato-jäsenyydestä. Näitä poliitikkoja ovat tai ovat olleet korkeassa asemassa olevina Erkki Tuomioja ja Juha Sipilä.

Niinistö on hoitanut ulko- ja turvallisuuspoliittisia yhteyksiä hallituksen siihen ministeriin, joka vastaa lähimmäksi hänen omia ei-Nato-ajatuksiaan. Kataisen ja Stubbin hallituksissa ulkoministeri Tuomiojaan ja nykyhallituksessa pääministeri Sipilään.

Presidentti Niinistön linja Natoon ja Venäjään ei poikkea presidentti Tarja Halosen linjasta. Venäjä kiittää ja niiaa syvään näitä kahta presidenttiä. Ainoa Nato-myönteinen presidentti Suomessa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on ollut Martti Ahtisaari ajankohtana, jolloin Venäjää hallitsi Boris Jeltsin. Onko tämä sattumaa? Hetkellinen irtipääsy idän ikeestä sai Suomen valitsemaan Nato-myönteisen presidentin, kun muu itäinen Eurooppa samasta ikeestä päästyään uskalsi liittyä Natoon.

Vuonna 2014 Niinistö ja Tuomioja eivät innostuneet Suomen osallistumisesta Nato-johtoisiin sotaharjoituksiin eivätkä etenkään perussopimuksen 5 artiklan mukaisiin harjoituksiin. He eivät innostuneet Nato-maan tulemisesta harjoittelemaan Suomen maaperälle. Muistamme, minkä mylläkän Tuomioja ja SDP saivat aikaan eduskuntaa myöten, kun Yhdysvallat saapui harjoittelemaan Suomeen toden teolla vuonna 2016. Kysymys oli siitä, millä maaperällä harjoituksia pidetään ja mille maaperälle vieraita joukkoja saapuu.

Niin Niinistön kuin Tuomiojan on kuitenkin syytä muistaa, että jos Suomi haluaa sitä autettavan sotilaallisessa kriisissä tai sodassa, avunsaantia on harjoiteltava siellä, missä apua käytetään. Suomen avunsaantia on siis harjoiteltava Suomessa eikä Etelänavalla.

                                                                                 ****

Luojan kiitos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten etujen kannalta, että Suomi osasi päättää sotaharjoitustoiminnasta toisin kuin mikä oli Niinistön ja Tuomiojan näkemys.

Minun on vaikea ymmärtää niitä äänestäjiä, jotka äänestivät Niinistön presidentiksi perusteella, että Niinistö ajaisi muka Suomen Nato-jäsenyyttä. En pääse selville heidän logiikastaan ja ajatuksenjuoksusta. Niinistö ei aja Suomen Nato-jäsenyyttä eikä ole ajanut sen enempää kuin mitä kannatuksen saanti vaaleissa on edellyttänyt.

Olen moneen kirjoitukseen jo kirjannut, että Suomen puolustusintegraatio länteen puolustusyhteistyösopimuksilla Nato-maiden kanssa, osallistumisella Nato-johtoisiin sotaharjoitusiin ja Nato-maiden saamisella harjoittelemaan Suomen maaperälle on maan istuvan hallituksen ansioita, ei missään määrin presidentin ansioita. Tuloksia on saatu nyt aikaan istuvasta presidentistä huolimatta.