Venäjän GPS-häirintää on Suomessa tutkittava alueloukkauksina

Kirjoitin torstaina 15.11.2018 blogikirjoituksen otsikolla ”Mikä on Suomen puolustuskyky Venäjän elektronista sodankäyntiä vastaan?” (US-blogi 15.11.2018). Epäilin kirjoituksessa Puolustusvoimiemme kykyä elektroniseen sodankäyntiin Lapissa tapahtuneen Venäjän GPS-signaalihäirinnän vuoksi.

Kirjoitustani kommentoi kovin sanoin Pekka Toveri. Hänen kommentit olivat mielenkiintoisia ja ne ovat luettavissa tuosta blogikirjoituksesta. Toveri esitti kommentit yksityishenkilönä eikä minkään organisaation tai työnantajan edustajana.

On kuitenkin syytä kertoa, mikäli Uudessa Suomessa oleva profiili on aito ja mihin nimi viittaa Facebook-tilin ja Twitter-tilin osalta, Pekka Toveri on Puolustusvoimien ja Suomen Yhdysvaltain-suurlähetystön palveluksessa. Hän on sotilasarvoltaan prikaatikenraali ja toimii tällä hetkellä Suomen puolustusasiamiehenä Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Vuosina 2016-2017 hän toimi erityistehtävissä Pääesikunnassa. 

Pekka Toveri on siis kuitenkin kirjoittanut kommentit blogikirjoitukseen omalla nimellään ja edustaa vain omia mielipiteitään, ei minkään muun tahon.

Jos profilointini ei ole oikea, Pekka Toveri ottanee yhteyttä Washingtonista kommentoimalla tätä blogikirjoitusta, jolloin poistan edellä kirjoitetun hänen profilointiin liittyen.

Tämä blogikirjoitus on vastaus Pekka Toverin esittämiin argumentteihin. Olkoon samalla myös viesti Puolustusvoimille.

                                                                                          ****

Käsitellään nyt itse otsikkoon kirjattua asiaa.

Onko Venäjän GPS-signaalihäirintänä ilmentynyttä elektronista häirintää tutkittava alueloukkauksena?

Venäjä on siis suorittanut todennettuna vähintään kahteen eri otteeseen Norjan ja Suomen alueella sellaista radiosignaaleihin perustuvaa elektronista häirintää, josta sekä Norjalle että Suomelle on syntynyt haittaa. GPS-paikannus ei ole toiminut. Häirinnät ovat tapahtuneet viime syksynä Venäjän Zapad-sotaharjoituksen yhteydessä ja tänä syksynä Naton Trident Juncture -sotaharjoituksen yhteydessä.

Itse häirinnästä ei liene kenellekään epäselvyyttä ja sen ovat todenneet virallisesti tapahtuneeksi tämän syksyn osalta Norjan puolustusministeriö ja Suomen ulkoministeriö, viime syksyn osalta mm. Norjan puolustusvoimien edustajat.

Kyse oli siis elektronisesta sodankäynnistä. Sodankäynti-sana kuulostaa dramaattiselta, elämmehän rauhan aikaa.

Kyse on nimenoman sotatoimista silloin, kun maahan tunkeudutaan haittaa ja vahinkoa aiheuttaen. Oleellista on siis haitan ja vahingon aiheuttaminen ja erityisesti tuohon päämäärään pyrkivistä tietoisista toimista. Muutoin kaikkien maiden radiosignaalit liikkukoot ilmojen halki vapaasti niin kuin on sovittu.

Kahdelta suomalaispoliitikolta on tullut vahva viesti, että Venäjän tämän syksyyn GPS-häirintää pitäisi Suomessa tutkia alueloukkauksena. He eivät ottaneet kantaa asian tutkintaan, mutta ilmaisivat mielipiteensä, että GPS-häirintään Suomen tulisi suhtautua samalla vakavuudella kuin ilmatilaloukkauksiin.

Matti Vanhanen vaatii, että Lapin gps-häirintään pitäisi suhtautua samalla vakavuudella kuin ilmatilaloukkauksiin” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa (HS 9.11.2018).

 ”Lentoturvallisuus on Suomelle korkean profiilin asia. Tämän tausta on selvitettävä ja varmistettava, että ongelma ei jatku tai toistu. Kuten ilmatilan loukkaukset, myös nämä on jul[k]istettava”, kirjoitti ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Vanhanen Twitter-tililleen.

Olen Matti Vanhasen kanssa täysin samaa mieltä. Radiosignaalein tapahtuvat häirintätapaukset on tutkittava ja julkistettava. Tuo on suomalaispoliitikon asettama haaste nimenomaan Suomen Puolustusvoimille.

Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ollut samoilla linjoilla Matti Vanhasen kanssa.

Niinistö: Lentoliikenteen GPS-signaalin häirintä selvitettävä” oli uutisotsikko Ylen sivuilla (Yle 11.11.2018).

Pitää selvittää miten on häiritty ja kuka on häirinnyt. Uskon, että on teknisiä laitteita, joilla pitäisi saada selville häirinnän lähde, ja sitten ilmoittaa meidän käsityksemme siitä aika tiukastikin.”, Niinistö totesi Pariisissa.

Aamulehden jutussa Niinistön kanta oli vielä selkeämmin ilmaistuna, mistä signaalihäirinnästä on kyse. ”Jos tänne tunkeudutaan jollakin sähköisillä signaaleilla, ei se paljon poikkea alueloukkauksesta.”, Niinistö totesi (AL 11.11.2018).

Olen Sauli Niinistön kanssa täysin samaa mieltä. Radiosignaalein tapahtuvat häirintätapaukset on tutkittava, häiriön synnyttäjä on saatava selville ja vastatoimiin on ryhdyttävä tiukastikin. Tekniset laitteet tutkintaan liittyen on suomalaispoliitikon asettama haaste nimenomaan Suomen Puolustusvoimille.

On huomattava, että Suomen kansalaisille syntyy enempään harmia GPS-signaalin häviämisestä kuin siitä, että joku venäläishävittäjä koukkaa muutaman minuutin Suomen ilmatilassa. Enkä yhtään vähättele tällä vertauksella ilmatilaloukkausta tapahtuneena rikoksena.

                                                                                          ****

Häiriötä ja vahinkoa Suomelle aiheuttava signaalilähetystoiminta on siis tulkittava alueloukkaukseksi.

Vanhanen ja Niinistö Suomen korkeimman tason ulkopoliittisina päättäjinä ovat oikeassa. Kyse on siis samasta asiasta, jos vieras ilma-alus loukkaa Suomen ilmatilaa tai merialus Suomen merialuetta.

Kysymys kuuluu, kuka tutkii elektronista häirintää rikoksena ja millä tahoilla tutkimisessa on rooli.

Alueloukkaukset on kirjattu aluevalvontalakiin (Aluevalvontalaki, 18.8.2000/755). Aluevalvontalakia muutettiin viimeksi vuosi sitten ja muutoksessa tarkenettiin mm. vihamielisen toiminnan torjumista (Laki aluevalvontalain muuttamisesta, 428/2017). Palaan tuohon termiin myöhemmin.

Lakiin on kirjattu yksiselitteisesti, mitä kuuluu kullekin viranomaistaholle. Myös, mitä kuuluu Puolustusvoimille.

Venäjän harjoittama signaalihäirintä pohjoisimman Lapin GPS-verkossa ilmenneenä paikannushäiriöinä on lain 34 §:n tarkoittamaa vihamielistä toimintaa. Vihamielisellä toiminnalla laki tarkoittaa kyseisen pykälän kohdan neljä mukaan:

4) vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän Suomen alueella oleviin, valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin oikeudettomasti kohdistamaa tiedustelua ja elektronista häirintää”.

Elektroninen häirintä on siis yksiselitteisesti kirjattu aluevalvontalakiin ja se on siis Suomen laissa kiellettyä. Elektroninen häirintä on siis rikollista toimintaa.

Kohdassa 5 on puolestaan kirjattu elektronisesta häirinnästä:

5) vieraan valtion tai tunnuksettoman sotilaallisen ryhmän aluevalvontatehtävässä olevaan suomalaiseen valtionilma-alukseen tai valtionalukseen oikeudettomasti kohdistamaa elektronista häirintää”.

Laki ei myöskään siis salli harjoittaa elektronista häirintää suomalaisia sotilasilma-aluksia kohtaan, jotka toimivat esimerkkisi aluevalvontatehtävissä tai muissa sotilaallisissa tehtävissä.

Vihamielisen toiminnan torjumisesta laki kirjaa selkeästi ja ilmoittaa tahot, joille se kuuluu (34 §):

Puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen tehtävänä on ryhtyä viivytyksettä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin valtakunnan turvallisuutta välittömästi ja vakavasti vaarantavan vihamielisen toiminnan torjumiseksi. Tällöin on tarvittaessa käytettävä sellaisia 33 §:ssä tarkoitettuja voimakeinoja, joita toiminnan vaarallisuus ja muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat huomioon ottaen voidaan pitää puolustettavina. Toimenpiteeseen ryhtymisestä on viipymättä ilmoitettava puolustusministeriölle.

Vihamielisen toiminnan torjuminen on siis aluevalvontalaissa kirjattu vain Puolustusvoimien ja Suomen Rajavartiolaitoksen tehtäväksi, ei muiden viranomaisten tehtäväksi.

Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos eivät nyt ole onnistuneet tehtävässään, koska häirintää on tapahtunut. Suomen ulkoministeriö on nyt myös virallisesti todennut tapahtuneen häirinnän: ”GPS-häirintä tuli Venäjän alueelta” (UM 15.11.2018).

Ulkoministeriön tiedotteen perusteella kyse on nimenomaan lain tarkoittamasta elektronisesta häirinnästä.

Miksi Puolustusvoimat ja Suomen Rajavartiosto eivät onnistuneet heille laissa määritetyssä tehtävässä?

Puolustusvoimat pyrkinyt laistamaan vastuutaan Venäjän GPS-häirintätapauksessa. Myös puolustusministeriö on laistanut vastuutaan asiassa, kun luetaan aluevalvontalain 23. pykälää:

Puolustusministeriö johtaa ja sovittaa yhteen aluevalvontaviranomaisten toimintaa tämän lain soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jollei puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta muuta johdu.”

Elektroninen häirintä on siis jo nyt voimassa olevan lainsäädännön perustella sellaista alueellisen koskemattomuutta loukkaavaa toimintaa, jonka estämien kuuluu Puolustusvoimille ja Rajavartiolaitokselle. Lainmuutosta asiassa ei tarvita, jotta Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos voisivat estää häirintätoimet.

Aluevalvonnan toimeenpano on selkeästi kirjattu aluevalvontalakiin (24 §):

Sotilasviranomaisten tehtävänä on huolehtia aluevalvonnan toimeenpanosta sekä aluevalvontaviranomaisten yhteistoiminnasta.”

Puolustustilalaissa (Puolustustilalaki, 22.7.1991/1083) sotilasviranomaisella tarkoitetaan joukkoyksikön tai vastaavan komentajaa. Sotilasviranomaista ei ole mielestäni kirjattu lainsäädäntöön yksiselitteisesti. Mikä on sotilasviranomainen? Ottamatta kanta puolustusministeriöön tai Rajavartiolaitokseen, ainakin Puolustusvoimat on sotilasviranomaistaho.

Puolustusvoimat eivät voi vetäytyä vastuustaan Suomeen kohdistuvasta elektronisesta häirinnästä. Sen torjunta kuuluu Puolustusvoimien lakisääteisiin tehtäviin.

Tärkeä sana tässä on häirintä. Jos signaalit eivät ole häiriötä tai vahinkoa aiheuttavia, ei kyse ole elektronisesta häirinnästä.

Kenelle sitten kuuluu lain tarkoittaman vihamielisen toiminnan rikostutkinta, joka on suoritettu elektroninen häirinnällä?

                                                                                          ****

Alueloukkauksien samoin kuin muu Suomen alueellisen koskemattomuuden loukkaamisen tutkinta kuuluu Suomessa rajavartiolaitokselle ja kyse on rikostutkinnasta (Laki rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa, 30.1.2018/108).

Esimerkiksi vahingollinen GPS-häirintä on alueellisen koskemattomuuden loukkaamista ja sen tutkinta kuuluu siis Suomen Rajavartiolaitokselle. Alueellisen koskemattomuuden loukkaamista ei ole rajoitettu vain ihmisiin tai fyysisiin sotilaslaitteisiin. Alueloukkaus ja alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen ovat samanveroisia.

Kun nyt ulkoministeriö on todennut GPS-häirinnän tapahtuneeksi, on Rajavartiolaitoksen aloitettava rikostutkinta aluevalvontalain säädösten (35 §) perusteella. 34 §:n mukainen vihanmielinen toiminta on myös rikostutkinnan alaista toimintaa lainrikkomuksena.

Puolustushallinto – siis sekä Puolustusvoimat että puolustusministeriö – on pyrkinyt olemaan GPS-häirintäjupakan ulkopuolella, vaikka niillä on selkeä lainsäädännön asettama velvoite asiassa viranomaistoimijoina.

STT kysyi puolustusministeri Jussi Niinistöltä, miksi GPS-häirintäasiasta ja siihen liittyvästä selvittelystä ollaan niin vaitonaisia.

Asiaan liittyy kansalliseen turvallisuuteen liittyviä näkökohtia.”, Niinistö vastasi (KSML 16.11.2018).

Turvallisuuteen liittyviä näkökohtia” ei ole kirjattu lainsäädäntöön toimina, joiden perustella Puolustusvoimilla tai puolustusministeriöllä olisi oikeus kieltäytyä velvoitteistaan.

                                                                                          ****

Katsotaanpa, miten Puolustusvoimat on toiminut tähän saakka ilmatilaloukkausasioissa. Lainsäädännön perusteella Puolustusvoimien toimintaan ilmatilaloukkausasioissa ei ole huomautettavaa.

Epäilty ilmatilaloukkaus Suomenlahdella” oli uutisotsikko Ilmavoimien sivuilla elokuussa 2017 (Ilmavoimat 1.8.2017). Ilmavoimat epäili kahden espanjalaisen F-18-hävittäjäkoneen loukanneen Suomen ilmatilaa tiistaina 1.8.2017 aamulla kello 9 Upinniemen eteläpuolella.

Ilmavoimat havaitsi tapahtuman ja tiedotti asiasta puolustusministeriötä ja Rajavartiolaitosta. Rajavartiolaitoksen tehtävä oli sen jälkeen selvittää asiaa ja tiedottaa tutkinnasta.

Rajavartiolaitos on saanut valmiiksi 1.8.2017 Upinniemen eteläpuolella tapahtuneen alueloukkauksen esitutkinnan” oli uutisotsikko Ilmavoimien sivuilla elokuussa 2017 (Ilmavoimat 8.8.2017).

Rajavartiolaitos esitti syyttäjävirastolle esitutkinnan rajoittamista perustuen esitutkintalain säädöksiin. Tapauksessa ei ole mahdollista saada tietoon rikoksesta epäiltyjen henkilötietoja eikä täten nostaa ketään vastaan syytettä. Syyttäjä on päättänyt lopettaa esitutkinnan.” oli Rajavartiolaitoksen loppupäätös.

Asia meni niin kuin lainsäädäntö kirjaa.

Tunnistuslento pimeällä on näyte ilmapuolustusjärjestelmän toimivuudesta” oli uutisotsikko Ilmavoimien sivuilla helmikuussa 2017 (Ilmavoimat 13.2.2017). Lokakuussa 2016 ilmavoimat julkaisi syyspimeällä otetun tunnistuskuvan Suomen ilmatilaa Porvoon edustalla loukanneesta venäläisestä Suhoi SU-27 -hävittäjäkoneesta (kuva 1).

Rajavartiolaitoksen esitutkintojen mukaan kaksi erillistä Venäjän ilmavoimien SU-27-hävittäjää ylittivät Suomen aluevesirajan Porvoon edustalla klo 16:42 ja 21:33 sekä lensivät Suomen ilmatilassa noin minuutin ajan. Valmistuneet esitutkinnat eivät edenneet syyteharkintaan vaan ne päätettiin tutkinnanjohtajan päätöksellä, sillä asiassa ei voida nostaa syytettä ketään vastaan (Ilmavoimat 12.10.2017).

Nuo alueloukkaukset hoidettiin Puolustusvoimien ja Suomen Rajavartiolaitoksen kesken niin kuin lainsäädäntö ja muodostunut käytäntö asian määrittelee Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kesken.

Sotilaallisten alueloukkouksien havainnoinnissa sekä vihamielisen toiminnan torjumisessa Puolustusvoimat on avainroolissa eikä Puolustusvoimat voi vetäytyä tuosta tehtävästä ainakaan Rajavartiolaitoksen taakse, kun kyse on elektronisesta häirinnästä. Viittaan tällä osaltaan myös valiokuntapuheenjohtaja Matti Vanhasen ja presidentti Sauli Niinistön näkemyksiin, joiden mukaan Suomen alueella tapahtuva elektroninen häirintä on verrattava alueloukkauksiin.

Alue- ja ilmatilaloukkausten tiedottaminen nykyisessä muodossa ei ole kovinkaan vanha käytäntö. Uusi tiedotuskäytäntö luotiin Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikaan 2000-luvun puolivälissä. Vuonna 2004 Baltian maat liittyivät Natoon ja tilanne Itämerellä jännittyi. Venäjän kannalta kyse oli yhteydenpidosta Kaliningradiin eikä Baltian maiden ilmatilan loukkaukset käyneet enää samaan tapaan kuin ennen Nato-jäsenyyksiä. Suomalaismedia uutisoi, että lokakuun 2004 ja toukokuun 2005 välisenä aikana Venäjä olisi loukannut Suomen ilmatilaa peräti 20 kertaa. Tapahtunut todellinen määrä sittemmin puolittui.

Vanhasen viimeaikaisiin kannanottoihin Venäjän elektronisesta häirinnästä on varmasti vaikuttanut se kehitys ilmatilaloukkausten vähenevässä määrässä, kun ilmatilaloukkausten tiedotuskäytäntöä uudistettiin 2000-luvun puolivälissä.

Julkinen tiedottaminen siis vähensi ilmatilaloukkausten määrää.

                                                                                          ****

Jos elektronista häirintää verrataan ilmatilaloukkauksiin, kysymys on asetettava, onko Puolustusvoimilla kyvykkyyttä valvoa elektronista häirintää vastaavalla tavalla kuin ilmatilaloukkauksia. On myös muistettava, että havainnointikyvykkyys ja torjuntakyvykkyys on kaksi eri asiaa.

Epäilen, ettei riittävää kyvykkyyttä ole.  Puolustusvoimat ei ole tuonut kyvykkyyttään millään muotoa esille.

Ilmatilaloukkaukset eivät jää huomaamatta, ne havainnoidaan sataprosenttisesti. Kyettäisiinkö myös elektroninen häirintä havainnoimaan sataprosenttisesti edes niissä tapauksissa, joissa kansalaiset raportoisivat viranomaisia sellaisista matkapuhelinverkon tai GPS-paikannuksen virheistä, jotka viittaavat vieraan vallan elektroniseen häirintään Suomen alueella?

Jos Puolustusvoimat eivät avaudu asiassa, on katsottava, ettei sillä ole kyvykkyyttä selvittää Suomeen mahdollisesti kohdistuvaa elektronista häirintää.

Helsingin Sanomien tuore uutinen kertoo, kuinka vakavan asian äärellä olemme. ”Julkaisematon luonnospaperi paljastaa: Laaja sotilaallinen radiotaajuuksien häirintä lamauttaisi Suomen lentoliikenteen” on uutisen otsikko (HS 17.11.2018).

Helsingin Sanomien mukaa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin laatimaan strategialuonnokseen oli kirjattu ”…poikkeusoloissa hyvin laaja sotilaallinen radiotaajuuksien häirintä on mahdollista. Sellainen häirintä käytännössä estää nykyisenkaltaisen lentoliikenteen”.

Helsingin Sanomien mukaan tuo lause oli poistettu lopullisesta strategiaversiosta, joka ei ole vielä julkinen.

Tuo osaltaan kuvaa kuten myös Puolustusvoimien toiminnan osalta, että kyvykkyys torjua Venäjän elektronista sodankäyntiä on Suomessa vähäinen eikä viranomaiset halua herättää huolta kansalaisissa käsittelemällä asiaa realistisesti. 

Asian peittely ja vähättely on väärä linja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu