Britannian EU-eron jälkeen Suomen EU-eroa ei enää aja tosissaan yksikään puolue

”Missä EU, siellä ongelma”. Tuolla iskulauseella Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini vei puolueensa kahteen peräkkäiseen eduskuntavaalivoittoon vuosina 2011 ja 2015.

Perussuomalaiset oli noussut vuoden 2011 vaaleissa EU-vastaisuudella maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nostaen edellisistä vaaleista äänimääränsä 1,57 prosentista 19,05 prosenttiin saaden 34 uutta kansanedustajaa. Vaalivoitto oli historiallisen suuri.

Kreikka oli tehnyt tehtävänsä Perussuomalaisten hyväksi. Perussuomalaiset ajoivat Suomen EU-irtautumista, mutta toki demokraattisesti niin, että erolla tulee olla demokraattisessa prosessissa Suomen kansan enemmistön kannatus.

Perussuomalaiset myös tiesivät tehdessään politiikkaa EU:lla, ettei Suomesta löydy enemmistöä, joka erottaisi Suomen EU:sta.

Vuoden 2011 vaalivoiton myötä Suomen poliittinen päätäntä oli täysin sekaisin. Puolueiden tarmo meni Perussuomalaisten kyräilyyn eikä Suomessa saatu neljässä vuodessa mitään aikaiseksi. Talous yski ja kansa kurjistui.

Ruotsissa on nyt sama tilanne kuin Suomessa vuonna 2011. Puolueiden energia menee Ruotsidemokraattien kyräilyyn. Ruotsidemokraatit määrittelee juuri tällä hetkellä tekemättä mitään aktiivisesti Ruotsin poliittista agendaa. Puolueiden tarmo keskittyy toimiin, miten Ruotsidemokraattien valtaa voidaan rajoittaa. Sitä valtaa, jota Ruotsidemokraateilla ei nimellisesti ole, mutta tosiasiallisesti on.

Perussuomalaisten vaalivoitot vuosina 2011 ja 2015 perustuivat EU:n vastustamiseen. ”Missä EU, siellä ongelma” ja "Se on rikkaiden Neuvostoliitto tämä EU" iskulauseet Soinin EU-sutkautuksina uurtuivat monen äänestäjän selkärankaan ja tuottivat tulosta kansan marssiessa vaaliuurnille.

Puolueille tiedoksi: mikäli haluat menestystä vaaliuurnilla, keksi lyhyt iskulause, joka uurtuu äänestäjien selkäytimeen ja joka on äänestäjien muistissa vaaliuurnilla. Soinin sutkautuksen pursuavat vieläkin monen äänestäjän selkärangasta.

                                                                                       ****

Tänään sunnuntaina marraskuun 25. päivänä Iso-Britannia pääministeri Theresa Mayn johdolla ja EU-maat päämiestensä johdolla hyväksyivät Brexit-sopimuksen, jolla Iso-Britannia eroaa EU:sta.

Eroprosessi on ollut Iso-Britannialle vaikea eikä lopullista tulosta vielä tiedetä. Vaateet uudesta kansanäänestyksestä ovat voimistaneet.

Iso-Britannia on saanut tuta, mitä on neuvotella sopimusta sellaisen vastapuolen kanssa, joka on lähes kymmenen kertaa suurempi. EU on suurvalta, Iso-Britannia verrattuna EU:hun ei ole. Bruttokansantuotteella mitattuna EU:n talous oli vuonna 2017 suurempi kuin Yhdysvaltain talous, tosin tuossa bruttokansantuotteen arvossa oli mukana myös Iso-Britannian osuus.

Iso-Britannia on eurooppalainen suurvalta, muttei ole ollut enää mikään maailmanmahti pitkään aikaan. Kaikille Britanniassa brexitiä kannatteille oli suuri yllätys kuinka yhtenäinen 27 maan EU oli eroneuvotteluissa. Iso-Britannia ei kyennyt neuvotteluissa hajottamaan EU-vastapuolta saadakseen itselleen etua.

EU:n yhtenäisyys brexitissä on ollut kaikille yllätys ja osoittaa unionimaiden yhteenkuuluvuutta kaikista erimielisyyksistä huolimatta.

EU-yhtenäisyys oli osoitus myös Venäjälle, jos se luuli Iso-Britannian eron tuovan sille jotain etua hajota ja hallitse -politiikassaan. Kävi päinvastoin.

Brexit on osoittanut jo voimansa Iso-Britannialle. Brexit on jo leikannut Iso-Britannian talouskasvua. Ihmiset ovat huolestuneita tulevaisuudesta, josta heillä ei ole tietoa.

Brexitin briteille jo nyt tuomia ongelmia on kuvannut hyvin Ylen toimittaja Hannele Muilu kirjoituksessaan otsikolla ”Isosta-Britanniasta Pikku-Britanniaksi – Brexit-intoilijat haikailevat imperiumin aikoja, mutta maa on kuihtumassa talouden ja kaupan kärpässarjaan” (Yle 24.11.2018) ja Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä kirjoituksessa otsikolla ”He olivat brittiparlamentin brexit-kapinallisia jo ennen kuin kapinasta tuli valtavirtaa – Tappouhkaukset ovat osa arkea” (HS 25.11.2018).

                                                                                       ****

Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalikamppailu alkoi kuluneella viikolla kahdella puoluepuheenjohtajien vaalitentillä.

Kahdessa edellisessä eduskuntavaalissa vaaliteemoina ovat olleet EU ja vuoden 2015 vaaleissa myös EU:n harjoittama maahanmuuttopolitiikka. EU vei Perussuomalaiset kahteen historialliseen vaalivoittoon.

Kuluneen viikon vaalitenttien perusteella EU:sta ei tule vaaliteemaa, jolla ihmiset saadaan vaaliuurnille ja jolla voitetaan vaalit. EU ei enää kannata vaalivoittoon kieroilla ja väärillä kurkuilla eikä muillakaan banaanidirektiiveillä.

Brexitin myötä myös sosiaalinen media on hiljennyt EU-asiassa. Yhä harvemmassa ovat ne aggressiiviset kannanotot, joissa EU manataan alimpaan helvettiin ja kaikkien Suomen ongelmien äidiksi. Ongelmien, jotka poliitikot leimasivat EU:n syiksi, vaikka olisivat olleet Suomessa ihan itse aikaan saatuja.

Bryssel – ei siis Siperia – on opettanut myös Soinia. Ulkoministeriyden myötä hänestä tullut EU-käännynnäinen. Yksityisissä kannanotoissa Soini ei enää soimaa EU:ta vaan aborttia.

Millä Perussuomalaiset sitten ammentavat jatkossa kannatustaan?

Ei ainakaan Suomen EU-jäsenyyden vastustamisella. EU-jäsenyyden vastustamisella ei enää räjäytellä kannatusta jytkyvaalivoittoihin eikä hallituksiin.

Perussuomalaisten 19.10.2018 julkaistussa uudessa kaksisivuisessa periaateohjelmassa ei mainita EU:ta sanallakaan (Periaateohjelma 19.10.2018).

Periaateohjelma kirjaa, että ”Suomalaisilla ei ole oikeutta ryhtyä määräi­lemään muita, eikä muilla ole oikeutta määräillä meitä. Haluamme puolustaa suomalaisten omaa päätäntävaltaa, siis kansallista itsemääräämisoikeutta.”, mutta ohjelma ei käsittele sanallakaan sitä, rajoittaako EU Suomen itsemääräämisoikeutta ja tulisiko Suomen sen vuoksi erota EU:sta.

Perussuomalaisetkaan eivät enää tosiasiassa aja Suomen EU-eroa.

No, jo vuoden 2015 eduskuntavaaliohjelman vaaliteemoissa oli EU:lla varsin vähäinen osuus. ”Sulku vahingolliselle EU-byrokratialle” oli Perussuomalaisten ainoa EU:ta koskeva maininta tuossa paperissa (Eduskuntavaaliohjelman pääteemat).

                                                                                       ****

Bryssel – ei siis Siperia – on opettanut Soinin lisäksi Perussuomalaisiakin, tosin Laura Huhtasaaren tehtävä on agitoida Suomen harvenevat EU-vastustajat puolueen riveihin vaaleissa.

Laura Huhtasaaren puhti EU-vastustamisessa on laantunut. Vielä presidentinvaaleissa hänen teemansa oli Suomen EU-ero. ”Suomen tulee ottaa strategiseksi linjaksi eroaminen EU:sta.”, Huhtasaari julisti ohjelmassaan (Laura Huhtasaari, linjapuhe).

Huhtasaari ei ole koskaan kertonut missään, mikä on tuo ”strateginen linja” olisi sisällöltään ja miten Suomen ero käytännössä hoidettaisiin. Samaan tyyliinkö kuin Britannia hoiti brexitinsä?

Kun lueskelin Huhtasaaren Uuden Suomen blogikirjoituksia presidentinvaalien jälkeen, eipä siellä ole enää paljon Suomen EU-eroa viritelty. Suomen EU-ero oli puhdas vaaliteema kannatuksen saamiseksi, ei mitään muuta. 28.7.2018 julkaistussa blogissa tyydyttiin jo EU-johtajien vaihtoon (Huhtasaari, US-blogi 28.7.2018).

Uusia ajatuksia Huhtasaari ei kykene enää luomaan, vanhan toistoa vain.

Huhtasaarikaan ei siis ole enää agitoinut Suomen EU-erolla. Hän ei ole ilakoinut sillä, että ”Iso-Britannia on viimein pääsemässä EU-ikeestä ja samassa itsenäisyyden” eroprosessin seurauksina. Nyt hän vetoaa kirjoituksissa Italian esimerkkiin eikä Iso-Britannian siihen esimerkkiin, jossa Iso-Britannia on nyt todellakin irtautumassa EU:sta.

Miksi nyt Perussuomalaisille Italia näyttäisi kelpaavan, mutta Iso-Britannia ei enää?

Tämä päivä pitäisi olla Huhtasaaren ja muiden Suomen EU-jäsenyyttä vastustajien ilon päivä, kun Iso-Britannian EU-erosopimus sinetöitiin Brysselissä. EU-vastustajien blogipalstat ammottavat kuitenkin tyhjyyttään eikä heidän ilon päiväänsä taida juhlia kukaan. Missä viipyy Huhtasaarenkin kirjoitus brexitin ja Brexit-sopimuksen Britannialle tuomasta onnesta ja autuudesta?

Huhtasaari, miksi et kirjoita Britannian EU-erosta ja siitä, mitä se on ja tuonut ja mitä se vielä tulee tuomaan Britannialle? Et ole kirjoittanut sanallakaan brexitiä esimerkkinä Suomen EU-erolle. Eikö brexit olekaan hyvä esimerkki?

Suomessa aina riittää muutama Suomen EU-jäsenyyden äkkiväärä vastustaja, joiden äänet pitää Perussuomalaisten edelleen jollakin tavalla kerätä ensi kevään vaaleissa. Vaaliteemaa EU:sta ei kylläkään tule eikä sitä tule saamaan aikaan Italiakaan.

No, onhan Perussuomalaisilla aina maahanmuutto, jolla mellastaa, vaikka Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut tiukkaa eikä Perussuomalaiset olisi kyennyt parempaan, vaikka olisi kuin istunut hallituksessa Sinisten tilalla.