Kertšinsalmessa mitataan halumme puolustaa vapaata merenkulkua Venäjän paineessa

YK:n kolmannessa merioikeuskonferenssissa 1982 päätetyn merioikeusyleissopimuksen (Merioikeusyleissopimus 50/1996, United Nations Convention on the Law of the Sea) pohjalta sovittuja merirajoja voi käydä tutkailemassa Marineregions-sivustolta (Maritime boundaries).

Noilla sivuilla on esitetty myös 12 meripeninkulmaa (noin 22 kilometriä) leveät aluevesirajat (territorial waters) ja enintään 200 meripeninkulmaa (noin 370 kilometriä) leveät yksinomaiset talousvyöhykkeet (exclusive economic zone, EEZ).

YK:n vuonna 2004 julkaisema merioikeussopimusta koskevan tiedonannon sisältämä Ukrainan ja Venäjän välinen sopimus (UN, Law of the Sea, The Treaty on the Legal Status of the Sea of Azov and the Kerch 23.12.2003, sivu 131) koskee Asovanmerta ja Kertšinsalmea. Sopimus ei sisällä mainintoja aluevesi- eikä talousvyöhykerajoista, jotka määräytyvät merioikeusyleissopimuksen mukaisesti.

Ukrainan ja Venäjän välinen sopimus näkee Asovanmeren ja Kertšinsalmen Venäjän ja Ukrainan yhteisenä sisävetenä (”inland water”). Sopimuksessa osapuolet sopivat Asovanmeren ja Kertšinsalmen yhteisestä käytöstä sekä kolmansille maille asetetuista rajoituksista. Vuoden 2004 alussa voimaan astuneen sopimuksen ovat allekirjoittaneet Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Ukrainan presidentti Leonid Kutšma.

Sopimus on vain sivun mittainen ja se on esitetty kuvassa 1.

Tämänpäiväiseen tilanteeseen mielenkiintoisimmat sopimustekstiosuudet ovat:

”Ukrainian and Russian military ships and trade boats enjoy the freedom of navigation in the Sea of Azov and the Strait of Kerch.”

“Military ships under the flags of other states can enter the Sea of Azov and go through the Strait of Kerch only by an invitation of Ukraine or Russia agreed with the other state.”

Vapaasti suomennettuna:

”Ukrainalaisilla ja venäläisillä sota-aluksilla ja kauppa-aluksilla on täysi vapaus kulkea Asovanmerelle ja Kertšinsalmelle".

"Muiden valtioiden alaisuudessa olevat sota-alukset voivat päästä Asovanmerelle ja kulkea Kertšinsalmelle vain Ukrainan tai Venäjän sellaisesta kutsusta, jonka toinen valtio hyväksyy."

Tuon sopimuksen perusteella Ukrainalla on siis täysi oikeus kulkea Kertšinsalmen läpi Asovanmerelle niin siviilialuksilla kuin sota-aluksilla. Oikeus koskee myös kulkua Mustallamerellä Krimin niemimaan itäpuolella Kertšinsalmelle.

Sen sijaan, jos Ukraina haluaisi vaikkapa Nato-aluksia Asovanmerelle, Venäjä tuskin antaisi sopimuksen mukaista lupaa.

Sopimuksessa on kirjattuna myös seuraavaa:

”Historically the Sea of Azov and the Strait of Kerch are inland waters of Ukraine and Russia, and settlement of matters relating to the said area of water is realized by agreement between the Ukraine and Russia in accordance with international law.”

“Historiallisesti Kertšinsalmi läpi Asovanmeri ovat Ukrainan ja Venäjän sisävesiä, ja
kyseisiin vesialueisiin liittyvät kysymykset ratkaistaan Ukrainan ja Venäjän välisellä sopimuksella
sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa.”

Tuon lausuman oikeellisuudesta voi olla kansainvälisen oikeuden näkökulmasta montaa mieltä. Voiko sisävesiä (”inland waters”) määritellä aivan noin sisäiseksi aluevedeksi. Ei voi. Suomen ja Ruotsin vastaava sisäinen aluevesi olisi tällöin Pohjanlahti.

Tuon sopimuksen pohjalta Venäjä ja Ukraina sopivat Asovanmeren ja Kertšinsalmen käyttöä koskevasta yhteistyöstä, jonka sopimus on päivätty niin ikään päivämäärälle 23.12.2003, mutta sen sisältö poikkeaa YK:n tiedonantoon kirjatusta englanninkielisestä sopimuksesta (Договор между Российской Федерацией и Украиной о сотрудничестве в использовании Азовского моря и Керченского пролива).

Sopimuksessa on mielenkiintoinen kirjaus, jota yksikään länsimaa ei voisi hyväksyä ja tuskinpa Ukrainakaan voisi hyväksyä, kun kyse on Venäjän kanssa tehdystä sopimuksesta (Статья 4, Artikla 4):

”Споры между Сторонами, связанные с толкованием и применением настоящего Договора, разрешаются путем консультаций и переговоров, а также другими мирными средствами по выбору Сторон.”

Vapaasti suomennettuna:

”Tämän sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimusosapuolten väliset riidat ratkaistaan konsultaatioissa ja neuvotteluissa sekä muilla rauhanomaisilla keinoilla osapuolten valitsemana."

Venäjän kanssa on parempi olla sopimatta mitään sellaista, missä erimielisyydet ratkotaan vain osapuolten kesken. Venäjä voittaa erimielisyydet aina, jos pienempi valtio joutuu ne sopimaan Venäjän kanssa.

Viimeisempänä Ukraina ja Venäjä allekirjoittivat vuonna 2012 sopimuksen koskien toimenpiteitä merenkulun turvallisuuden varmistamiseksi Asovanmerellä ja Kertšinsalmessa (№ 694 від 1.8.2012). Venäjä voi vedota toimissaan tämän sopimuksen joihinkin kirjauksiin, niin kuin on jo tehnytkin.

                                                                                   ****

Krimin valtauksen jälkeen Venäjällä oli hallussaan Kertšinsalmen molemmat rannat. Venäjä alkoi tarkastaa Asovanmerelle kulkevia ukrainalaislaivoja jo vuonna 2015. Ukraina menetti tosiasiallisesti jo vuonna 2015 oikeuden vapaaseen merenkulkuun. Tosiasia oli, että Ukrainan piti sopia jo vuonna 2015 Venäjän kanssa kaikesta Kertšinsalmen ja Asovanmeren merenkulusta (Звезда 24.6.2015).

Ukrainan ja Venäjän yhteisestä sisämerestä oli jo tuolloin vuonna 2015 tullut vain Venäjän sisämeri.

Ukraina käynnisti 15. syyskuuta 2016 välimiesoikeusmenettelyn Venäjää vastaan vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen nojalla puolustaakseen kulkuoikeutta Kertšinsalmessa ja Asovanmerellä (Ministry of Foreign Affairs of Ukraine 15.9.2016, Permanent Court of Arbitration).

Tilanne kärjistyi entisestään Venäjän liikenneministeriön 7. heinäkuuta 2017 antaman asetuksen jälkeen. Tuo asetus mahdollisti Venäjän viranomaisille toimivaltuudet kieltämää kaikkien muiden aluksien paitsi venäläisten sota-aluksien kulku Asovanmerelle erikseen määrättyinä aikoina (N 256 "Об установлении запретного для плавания района в районе строительства объекта "Транспортный переход через Керченский пролив"). Tuo laki on jo muuttunut.

Rossijskaja Gazeta kirjoitti mielenkiintoisesti 23.6.2015 ja ehkäpä oikein Venäjän tavoitteista alueella:

”Кроме того, именно в этом районе найдены несколько богатых нефтью шельфов. В таких случаях принято определять границу по срединной линии. Но сегодня отношения между нашими странами никак не способствуют конструктивным переговорам. И они не начнутся, пока Украина не признает присоединения Крыма к России. Однако локальные обострения могут быть спровоцированы.” (Российская газета 23.6.2015).

Vapaasti suomennettuna:

”Lisäksi tältä [Krimin itäpuolen] alueen mannerjalustasta on löydetty useita runsaasti öljyä sisältäviä esiintymiä. Tällaisissa tapauksissa on tavallista määritellä raja keskeltä poikki. Mutta tänä päivänä maiden väliset suhteet eivät edistä rakentavia neuvotteluja. Neuvottelut alkavat vasta, kun Ukraina tunnustaa Krimin liittymisen Venäjälle. Paikallisia eskalaatioita voi kuitenkin syntyä.”

Hakeeko Venäjä Ukrainalta Krimin liittämisen tunnustamista ja palkkioksi sopisi talousalueen rajat niin, että Ukraina saisi hallintaansa osan alueen öljy- ja kaasuvaroista?

                                                                                   ****

On selvää, että Venäjä on nyt rikkonut tuota vuoden 2003 sopimusta estämällä ukrainalaisen hinaajan ja kahden sota-aluksen kulun Kertšinsalmen läpi Asovanmerelle ja Ukrainan satamiin.

Kuvassa 2 on esitetty Ukrainan ja Venäjän aluevesirajat alueella. Asovanmeren poikki menevä suora viiva on yksinomaisen talousvyöhykkeen raja. Kuvassa 3 on esitetty laajemmin alueen talousvyöhykkeiden rajat.

Kysymys tämänkertaisesta Venäjän sotilaallisesta välikohtauksesta on merialueista ja niiden hallinnasta sen jälkeen, kun Venäjä otti haltuunsa Krimin niemimaan. Kyse on ennen kaikkea Krimin niemimaahan liittyvästä yksinomaisesta talousvyöhykkeestä, jonka Venäjä haluaisi itselleen kuvassa 3 esitetyssä laajuudessa (punaviivoitettu alue).

Tuolla talousalueella Venäjä käytännössä hallitsi Asovanmeren lisäksi puolta Mustastamerestä. Ukrainalle merkittäviä satamia vapaaseen merenkulkuun jäisi vain maan länsiosassa Odessa ja Herson.

Venäjä haluaa Ukrainan pois kokonaisuudessaan Mustaltamereltä. Kyse on siitä, mitä Ukraina voi hallita Mustallamerellä. Kyse on lopulta siitä, mitä Nato voi hallita Mustallamerellä.

Sotilaallisesti kahtena tärkeänä asiana Venäjälle kyse Mustallamerellä on toisaalta Romaniasta, jossa on Yhdysvaltain toukokuussa 2016 käyttöön otettu ohjustenpuolustusjärjestelmän maa-asema, toisaalta kulkuyhteyksistä Krimin niemimaalta Syyrian tukikohtiin. Turkin luisuminen sotilaallisesti Venäjän helmaan olisi Natolle totaalinen katastrofi.

Venäjä on edennyt Mustallamerellä vuodesta 2014 lähtien – tai ehkäpä jo vuodesta 2012 lähtien – määrätietoisesti askel askeleelta. Laadittu käsikirjoitus on toiminut, kiitos länsimaiden kyvyttömyyden. Nyt vuorossa on pohjoisten merialueiden ottaminen Venäjän hallintaan, kun Kertšin silta on valmis.

Lännessä on muistettava, että Kertšinsalmen läpi kulkevan laivaliikenteen tuoreimmat tarkastukset aloitettiin jo hieman ennen sillan toukokuista valmistumista tänä vuonna. Lokakuuhun 2018 mennessä Venäjä oli tarkastanut jo yli 200 ukrainalaisen tai muun maan lipun alla liikkunutta alusta. EU-maiden laivoja on myös tarkastettu EU:n siihen muutoin reagoimatta kuin esittämällä suullisen paheksuntansa.

                                                                                   ****

Pohjoisen Mustanmeren alueella on myös öljy- ja maakaasuvaroja, mistä syystä talousvyöhykeraja on Venäjälle tärkeä kysymys.

Mustanmeren hiilivetyvarojen johdosta Ukraina ja Romania olivat kiistelleet maiden välisestä merirajasta eivätkä maat päässeet kahdenvälisissä neuvotteluissa yhteisymmärrykseen. Romania nosti 16.10.2004 kanteen YK:n alaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa (The International Court of Justice, ICJ) ja tuomioistuin antoi päätöksensä 3.2.2009. Päätös sisälsi ratkaisun maiden aluemerirajoista mukaan lukien mannerjalustan ja talousvyöhykkeen rajat. Tuomioistuimen ratkaisu merirajasta on esitetty kuvassa 4.

Elokuussa 2012 yhdysvaltalainen ExxonMobil, hollantilaisbrittiläinen Shell ja itävaltalainen OMV voittivat Ukrainan järjestämän tarjouskilpailun Ukrainan syvänmeren kaasu- ja öljyvarojen tutkimisesta Mustanmeren pohjoisosissa. Seuraavan kahden vuoden aikana allekirjoitettiin myös useita muita tutkimussopimuksia. Shell ja yhdysvaltalainen Chevron suunnittelevat kahden erillisen maakaasualueen käyttöönottoa, kun taas italialainen Eni tutki Mustanmeren matalanmeren aluetta.

Ukrainan neljä tutkimusaluetta (Skifska, Forosa, Prikerchiskaya ja Tavriya) on esitetty kuvassa 5. Näistä neljästä hankkeesta pisimmälle edennyt oli Skifska, jossa Shell vuonna 2012 arvioi olevan maakaasua noin 200-250 miljardia kuutiometriä (Offshore Technology 15.8.2012). Skifskan tuotantoa koskeva jakosopimus (Production Sharing Agreement, PSA) oli tarkoitus allekirjoittaa Ukrainan kanssa helmikuussa 2014.

Ukraina arvioi aikanaan ennen Krimin tapahtumia, että Mustallamerellä sen talousalueen kaasuvarat olisivat yhteensä 2,3 biljoonaa (2 300 miljardia) kuutiota. Vertailuna mainittakoon, että nykyinen Nord Stream -kaasuputki kykenee välittämään 55 miljardia kuutiota kaasua vuodessa.

Me kaikki tiedämme, mitä Venäjä teki helmikuun viimeisenä viikonloppuna 2014. Läntiset energiayhtiöt vetäytyvät Krimin niemimaan edustajan kaasu- ja öljyhankkeista. Heidän virallinen selvitys Ukrainalle oli "force majeure". Venäjän käyttäytyminen on saanut länsimaiset energiayhtiöt varovaisiksi alueella.

Olen miettinyt, mikä merkitys pohjoisen Mustameren kaasu- ja öljyvaroilla on Venäjän toimiin vuodesta 2014 ja itse asiassa sitä ennen, kun viimeistään vuonna 2012 myös Venäjälle paljoastuivat Ukrainan pyrkimys hyödyntää merenpohjan rikkauksia. Venäjän mahdollisuudet kiristää Ukrainaa maakaasullaan olisivat heikenneet.

Epäilen, että Venäjä oli varautunut konkreettisella suunnitelmalla Krimin haltuunottoon jo vuonna 2012, mistä osaltaan kertoo 20.3.2012 Ukrainan ja Venäjän allekirjoittama Kertšinsalmea ja Asovanmerta koskeva sopimus. Nimenomaan sopimuksen sisältö.

Venäjä aikoo nyt joko kaapata sotilaallisella voimalla lopullisesti Ukrainalta sen kaasu- ja öljyvarat kokonaisuudessaan tai luovuttaa osan noista varoista palkkiona Krimin tunnustamisesta Venäjään kuuluvaksi.

Saapa nähdä, milloin Gazprom on pyörimässä Mustallamerellä ja pumppaa sieltä Ukrainan kaasua EU:n ja etenkin Saksan käyttöön. Saksan, joka ei välitä tämänlaatuisista Venäjää koskevista kysymyksistä pätkääkään.

                                                                                   ****

Venäjän nykyisestä sotilaallisesta käyttäytymisestä Mustanmeren merialueella kyse on länsimaille ennen kaikkea vapaasta merenkulusta, jota olemme pitäneet pyhänä arvona. Vapaa merenkulku YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti on ollut erityisesti Yhdysvalloille tärkeä asia. Vapaan merenkulun turvaamisessa on Yhdysvalloilla jo pitkä historia.

Länsimaat eivät reagoineet silloin, kun Venäjä ja tuolloin vuonna 2004 Venäjän liittolaisena ollut Ukraina yhdessä määrittelivät Asovanmeren sisäiseksi aluevedekseen termillä ”inland waters”. Tuo määritelmä mielestäni jo sinänsä on laiton estäen muiden kuin Venäjän ja Ukrainan pääsyn vapaasti Asovanmeren alueelle.

Toinen asia on Venäjän havittelema talousvyöhyke ja sillä olevat runsaat maakaasu- ja öljyvarat. Venäjän havittelema talousvyöhyke olisi sekin Ukrainalta rosvottu.

Kyse on siis liikkumisen vapaudesta ja omistusoikeudesta. Kahdesta lännen pyhimmistä arvoista.

Toistaiseksi länsimaat ovat antaneet Venäjän melko vapaasti ottaa alueita hallintaansa Ukrainalta. Venäjä on ottanut näitä alueita hallintaansa pikkuhiljaa vähän kerrallaan hivuttautumalla. Pikkuhiljaa kuluva aika on hämärtänyt länsimaiden oikeaa käsitystä Venäjästä Venäjän eduksi.

Venäjä testaa nyt sekä EU- että Nato-maita ja ennen kaikkea Yhdysvaltoja. Mitä länsimaat sallivat Venäjän kaiken kaikkiaan tehdä kansainvälisen oikeuden rikkomisessa ennen kuin raja katsotaan ylittyneen.

On huomattava, Venäjä on rajoittanut myös jo huhtikuusta lähtien aggressiivisesti EU-maiden alusten kulkua Kertšinsalmen läpi Ukrainan Asovanmeren satamiin. EU siis sallii Venäjän suorittamat laittomat tarkastukset jäsenmaittensa aluksille. EU on kyennyt esittämään Venäjälle vain suullisen paheksuntansa EU-ulkoasiainkomissaari Federica Mogherinin suulla (European Union 23.10.2018).

Kaiken tämän lisäksi länsimaat ovat sallimassa myös Mustanmeren pohjoisosien kaasu- ja öljyvarojen ”kansallistamista” Ukrainalta Venäjälle. Siis sen energian, jota EU ostaa hanakasti Venäjältä.

Toistaiseksi länsimaat eivät ole asettaneet Venäjälle rajaa niin matalalle , etteikö Venäjän kansainvälisen oikeuden rikkomisiin olisi puututtu niitä estäen.

Yhdysvallat on ollut huolissaan vapaan merenkulun oikeudesta Etelä-Kiinan merellä, jossa Kiina suorittaa samanlaisia toimia kuin Venäjä Mustallamerellä. Kiinan Etelä-Kiinan meri on Venäjän Mustameri. Mustallamerellä Venäjä mittaa nyt myös Yhdysvaltoja, mitä Kiina varmasti seuraa mielenkiinnolla.

Jos länsimaat eivät nyt vastaa Venäjän uusimpaan provokaatioon, jossa koetellaan itse asiassa lännen pyhimpiä arvoja, niin tämän jälkeen Venäjä voi tehdä kaikkea toisille maille, mitä se haluaa, eikä länsi puutu sen toimiin.