Kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Eurooppaan oli pääministeri Lipposen idea

Tämä kirjoitus on jatko-osa joulupäivänä julkaistulle kirjoitukselle otsikolla ”Nord Stream -kaasuputkilinjat, Saksa on jo nyt pettänyt lupauksensa Ukrainalle” (US-blogi 25.12.2018).

Käsittelen tässä kirjoituksessa Suomen ja pääministeri Lipposen roolia Itämeren kautta Venäjältä Keski-Eurooppaan kulkevien kaasuputkien luojana.

Ilman Suomea Nord Stream -kaasuputkista ei olisi tullut mitään. Nord Stream -kaasuputkien synnyttäjä on Suomi, ei Venäjä eikä Saksa. Jo 1990-luvulla putket olivat Suomelle poliittinen hanke eikä taloudellinen hanke.

Nykyisen pääministeri Juha Sipilän puheet siitä, että kaasuputket ovat Suomelle vain ympäristökysymys tai taloudellinen kysymys ilman muuta politiikkaa, on osoitus joko pääministerin tietämättömyydestä tai tarkoituksellisesta harhauttamisesta. Hävettävää puhetta henkilöltä, joka on saanut insinöörin koulutuksen.

                                                                                         ****

Palataan historiassa pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ykkös- ja kakkoshallituksien aikoihin. Lipponen toimi Suomen pääministerinä 13.4.1995-17.4.2003.

Pohjoinen ulottuvuus on yhteistyötä Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Maantieteellisesti pohjoisen ulottuvuuden alue kattaa Luoteis-Venäjän, Itämeren ja Euroopan arktiset alueet, mukaan lukien Barentsin alue.

Pohjoinen ulottuvuus oli syntyjään suomalainen ajatus. Suomen päämäärä oli integroida Venäjä Euroopan unioniin. 1990-luvun jälkipuolella elettiin toiveikkuuden aikaa, jolloin läntisessä Euroopassa nähtiin vielä mahdolliseksi integroida Venäjä demokraattisena voimana Eurooppaan. Nyt me kaikki tiedämme, että tuo eurooppalainen Venäjä-politiikka perustui katteettomalle toiveajattelulle ja harhakäsityksiin Venäjän muutoskyvystä.

Suomessa tuota 1990-luvun Venäjä-politiikkaa ei ole hylätty vieläkään.

EU:ssa Pohjoinen ulottuvuus oli ensimmäisen kerran esillä joulukuussa 1997 Luxemburgin Eurooppa-neuvostossa, jossa Suomi teki asiaa koskevan aloitteen. Elettiin siis Lipposen ensimmäisen hallituksen aikaa. Pohjoisen ulottuvuuden ensimmäinen toimintasuunnitelma hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa vuoden 2000 kesäkuisessa kokouksessa Portugalin Feirassa.

Kuinka sitten Pohjoinen ulottuvuus liittyy millään muotoa maakaasun siirtoon putkia pitkin Venäjältä Eurooppaan?

                                                                                        ****

Pääministeri Paavo Lipponen lausui oheisesti pohjoisen ulottuvuuden foorumissa Lappeenrannassa pitämässään puheessa 22.10.2001:

”Esittäessäni aloitteen Euroopan Unionin Pohjoisesta ulottuvuudesta syksyllä 1997 olin vakuuttunut siitä, että lähimmät vuosikymmenet tuovat mukanaan lisääntyvää hyvinvointia alueellamme. Itämeren alue on ollut viime vuodet Euroopan dynaamisimpia kasvualueita. Myös Venäjän talous on kasvanut ripeästi. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää.” (Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia 22.10.2001).

Paavo Lipponen teki siis aloitteen Pohjoisesta ulottuvuudesta unionille syksyllä 1997 oltuaan puolitoista vuotta pääministerinä. Asia oli laitettu vireille.

Suomi oli ensimmäisen kerran EU-puheenjohtajana tavanomaisen puolivuotiskauden heinäkuusta joulukuuhun 1999. Pääministerinä Suomessa oli tuolloin siis Paavo Lipponen hänen toisessa hallituksessa. Suomelle puheenjohtajuus siirtyi Saksalta, jolloin liittokanslerina toimi Gerhard Schröder (sd.).

Pohjoinen ulottuvuus ja Venäjän maakaasuprojekti etenivät konkretiaan Lipposen toisen hallituksen aikana. Aluksi lanseerattiin Pohjoinen ulottuvuus ja seuraavaksi Pohjoiseen ulottuvuuteen kytkettynä kaasuputki.  

Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa maakaasusta ei ollut vielä sanaakaan, mutta toisessa jo oli.

”Maakaasun käytön voimakas lisääminen on tärkeä edellytys sille, että Suomi kykenee talous- ja työllisyystavoitteitaan vahingoittamatta täyttämään kansainväliset sopimusvelvoitteensa kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi.” ja ”Hallitus toimii aktiivisesti unionin politiikan vahvistamiseksi Euroopan pohjoisilla alueilla ja suhteessa Venäjään. Hallitus edistää unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikan täysimittaista toimeenpanoa korostaen erityisesti energiayhteistyötä, ydinturvallisuutta ja Itämeren suojelua.” oli kirjattu Lipposen II-hallituksen ohjelmaan (Hallitusohjelma 15.4.1999).

Lipposen kasvihuonekaasunäkemys oli erikoinen. Maakaasu, joka on hiilivety, nähtiin Suomessa kasvihuonekaasupäästöjen rajoittajana, kun Ruotsissa asia nähtiin päinvastoin. Maakaasu on lähes kokonaan metaania (CH4) ja siis todellinen hiilivety. Metaani on hiilidioksidin ohella yksi merkittävimmistä kasvihuonekaasuista.

Suomen ja Ruotsin erilaisista näkökannoista lisää myöhemmin.

Lipposen maakaasuputkiprojekti venäläisten kanssa alkoi saada konkretiaa uuden vuosituhannen alkaessa.

                                                                                        ****

Ria Novostin sivuilla oli uutisotsikko vuonna 2001 oli: ”Пааво Липпонен и Виктор Христенко обсудили вопросы строительства североевропейского газопровода” (РИА Новости 22.10.2001).

Vapaasti suomennettuna:

”Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko keskustelivat Pohjois-Euroopan kaasuputken rakentamisesta”.

Paavo Lipponen ja Viktor Hristenko tapasivat toisensa Lappeenrannassa lokakuun lopulla 2001 EU:n Pohjoisen ulottuvuuden (PU) liittyneen foorumin merkeissä. Viktor Hristenko oli tuolloin Venäjän varapääministeri.

Venäläinen Ria Novosti kirjoitti oheisesti:

”По сообщению Христенко, рабочая группа, в составе специалистов из России, Германии и Финляндии, должна в течение 3-4 месяцев подготовить детальный план реализации проекта североевропейского газопровода, который пройдет через территорию Финляндии.”

Vapaasti suomennettuna:

”Khristenkon mukaan Venäjän, Saksan ja Suomen asiantuntijoista koostuva työryhmä valmistelee kolmen tai neljän kuukauden kuluessa yksityiskohtaisen suunnitelman Suomen alueen kautta kulkevan Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeen toteuttamisesta.”

Suomi, Venäjä ja Saksa nivottiin julkisesti yhteen kaasuasiassa vuonna 2001.

Ajatus oli, että kaasuputket kulkisivat Suomen alueen läpi eikä vain talousvyöhykkeen läpi. Kyse oli myös vain Pohjois-Eurooppaa koskevasta kaasuputkihankkeesta.

Samassa yhteydessä pohjoisen ulottuvuuden foorumissa Lappeenrannassa pitämässään puheessa 22.10.2001 Lipponen totesi seuraavaa:

”Energiayhteistyö on Pohjoisen ulottuvuuden prioriteetti. Suomi pitää EU:n ja Venäjän energia- vuoropuhelua hyvin tärkeänä. Siihen osallistuvat parhaat energia-alan asiantuntijamme.

Keskustelut Venäjältä Itämeren kautta Länsi-Eurooppaan rakennettavan kaasuputken rakentamiseksi etenevät hankkeeseen osallistuvien yritysten kesken. Venäjän pääministeri Mihail Kasjanov arvioi heinäkuussa pidetyssä tapaamisessamme, että tämän North Trans Gas -putken rakennustyöt voitaisiin aloittaa vuosina 2005-2006. Toteutuessaan pohjoinen kaasuputki luo mahdollisuudet hyödyntää Barentsin meren valtavia kaasuesiintymiä.

Suuret hankkeet kuten kaasuputket ja kuljetuskorridoorit ovat näkyvin osa Pohjoista ulottuvuutta. Meidän ei kuitenkaan tule unohtaa eri sektoreilla tapahtuvia pienempiä hankkeita, joilla on usein suuri alueellinen ja paikallinen merkitys. Useat kysymykset ovat yhteisiä sekä isoille yrityksille että pienille paikallisille tuottajille.” (Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia 22.10.2001).

Lipponen linkitti Lappeenrannassa kaasuputket siis Pohjoiseen ulottuvuuteen. Pohjoinen ulottuvuus oli Lipposen avain kaasuputkille ja EU:n myöntyväisyydelle tuollekin hankkeelle tuolloin.

                                                                                        ****

Lipponen vieraili 23.-24.1.2001 Moskovassa ja tapasi sekä presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Mihail Kasjanovin.

Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia (Eilen-arkisto) kirjaa tapaamisesta oheisesti:

”Pääministeri Lipponen vieraili Moskovassa, jossa hän tapasi presidentti Putinin ja pääministerin Mihail Kasjanovin. Neuvotteluissa Suomi ja Venäjä pääsivät periaatteessa yksimieliseen päätökseen kaasuputkesta.

Barentsinmeren kaasuputki kulkisi Pohjois-Venäjän läpi Viipuriin, josta se jatkuu Suomen aluevesien läpi, ja kääntyä sitten etelään Itämeren yli Saksaan. Lipponen sanoi, että tämän projektin seuraava vaihe on kansainvälisen konsortion perustaminen. Lisäksi hän toivoi, että EU:ssa olisi mahdollista muodostaa työryhmä, jotta Venäjän kanssa käymää energia-alan vuoropuhelua, joka alkoi syksyllä Pariisin EU-huippukokouksessa, voitaisiin jatkaa. Keskusteluihin sisältyi myös Venäjän rakenteellinen Primorskin öljyterminaali.”

Oheinen tekstilainaus englanninkielellä kirjoitettuna löytyy Vuosi 2001 Suomen ulkopolitiikassa -sivun päivämäärän 23.-24.1.2001 kohdalta. Sivut eivät ole erityisen hyvin toimivia.

Poliittisesti kaasuputket Venäjältä Suomen kautta Saksaan oli siis päätetty Suomen ja Venäjän kesken 23.-24.1.2001 Lipposen, Putinin ja Kasjanovin kesken.

Vuonna 1999 Venäjän pääministeri oli vielä Jevgeni Primakov. Pääministeri vaihtui Venäjällä 12.5.1999 aluksi Sergei Stepašiniin ja sitten 9.8.1999 Kasjanoviin.

Lipponen tapasi Primakovin Pietarissa 21.2.1999. Puheena olivat jo tuolloin kaasuputket.

”Pääministeri Lipponen tapasi Pietarissa Venäjän kollegansa Jevgeni Primakovin. Heidän neuvottelut koskivat energiakysymyksiä. Primakov totesi, että toisin kuin aikaisemmin, Venäjä kannattaa nyt öljyputken rakentamista Venäjältä Porvooseen, joka Etelä-Suomen rannikkokaupunki. Hanke on Suomen valtion energiayhtiön Fortumin toiveiden mukainen. Primakov sanoi myös tukevansa maakaasuputken rakentamista Suomen kautta [Eurooppaan]. Hänen mukaansa Euroopan kannalta tärkeän kaasuputken on kuljettava myös Suomen kautta. EU:n komission tilaaman tutkimuksen mukaan maakaasuverkko olisi mahdollista rakentaa Suomen, Ruotsi ja Tanskan kautta, ja tämä verkko pystyisi tyydyttämään näiden maiden tarpeet sekä toimittamaan maakaasua Keski-Eurooppaan.”

Vuonna 1999 kaasuputken Venäjältä Eurooppaan piti kulkea Suomen, Ruotsin ja Tanskan läpi ja tuo olisi siis ollut energiayhtiö Fortumin toiveiden mukainen. Myös EU:n komission tilaaman tutkimuksen mukaan maakaasuverkko olisi ollut mahdollista rakentaa Suomen, Ruotsi ja Tanskan kautta.

Oheinen teksti englanninkielellä kirjoitettuna löytyy Vuosi 1999 Suomen ulkopolitiikassa -sivun päivämäärän 21.2.1999 kohdalta.

                                                                                        ****

Suomi-Venäjä-kaasuputkihankkeessa kaasun kuljettamiseksi Venäjältä Keski-Eurooppaan Ruotsin ja Tanskan kautta mielenkiintoinen yhtiö on North Transgas Oy.

North Transgas Oy:n (Y-tunnus 1100828-6) taival alkoi 28.7.1997 ja päättyi 2.11.2006 yrityksen lakkauttamiseen. Yrityksen päätoimiala oli maakaasun tukkukauppa. Yrityksen tarina loppui myymättä yhtään kuutiosenttimetriä maakaasua.

North Transgas Oy oli alkuaan venäläisen energiajätti Gazpromin ja suomalaisen energiajätti Nesteen ja myöhemmin Fortumin yhteisyritys.

Neste (sittemmin Fortum) ja Gazprom perustivat North Transgas Oy:n siis vuonna 1997, ja tuon yhtiön tarkoituksena oli suunnitella, rakentaa ja käyttää Itämeren poikki Venäjältä Pohjois-Saksaan kulkevaa Pohjois-Euroopan kaasuputkea. Fortum ja Gazprom omistivat North Transgas Oy:n yhdessä puoliksi.

Toukokuun 18. päivänä 2005 julkaistulla tiedotteella Fortum ilmoitti, että se myy 50 prosentin osuutensa North Transgas Oy:ssä venäläiselle OAO Gazpromille ja että kaupan jälkeen Gazprom omistaa yhtiön täysin.

Fortumin tiedote löytyi aikanaan Fortumin sivuilta, mutta on sittemmin jostain syystä poistettu. Gazprom lakkautti yrityksen 2.11.2006, kun kaasun kuljettaminen Venäjältä Keski-Eurooppaan oli saanut sitä ennen lopullisen linjauksensa. Yritys oli menettänyt merkityksensä.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen lausui aikanaan kansanedustaja Pentti Tiusasen kirjallinen kysymykseen (KK 1043/2005 5.1.2006) oheisesti:

”Suomen maakaasutarjonnan monipuolistamiseksi Neste Oy ja Gasum Oy ovat tutkineet EU:n TEN-tuella yhteistyössä Tanskan ja Ruotsin maakaasuyhtiöiden kanssa mahdollisuuksia pohjoismaisen maakaasuverkon (Nordic Gas Grid) rakentamiseen vuosina 1997-1999, ja Pohjolan Voima Oy on niin ikään tutkinut TEN-tuella vuonna 2000 erillistä yhteyttä Norjasta Suomen länsirannikolle. Nämä selvitykset eivät kuitenkaan ole johtaneet investointipäätöksiin.”

Suomella oli päämäärä siis tuolloin 1990-luvun jälkipuolella liittää Ruotsi ja Tanska yhteiseen maakaasuverkkoon. Nordic Gas Grid -hankkeesta ei tullut koskaan mitään. Miksi ei tullut, siitä enemmän myöhemmin tässä kirjoituksessa.

                                                                                        ****

Fortumin vuosikertomuksista vuosilta 1997, 1998 ja 1999 löytyy mielenkiitoisia kirjauksia North Transgas Oy:stä ja kaasuputkihankkeesta.

”Nesteen ja Venäjän maakaasuyhtiön RAO Gazpromin yhteinen yritys North Transgas Oy perustettiin heinäkuussa. Yhtiö on aloittanut Suomen kautta Keski-Eurooppaan kulkevan maakaasuputken reittivaihtoehtojen selvittämisen.” on kirjaus Fortumin vuoden 1997 vuosikertomuksessa (vuosikertomus 1997).

”Yhdessä OAO Gazpromin kanssa perustettu North Transgas Oy on tehnyt laajaa perusselvitystä Venäjältä Suomen alueen kautta Euroopan markkinoille suuntautuvan maakaasun vientiputken rakentamisen teknisistä, lainsäädännöllisistä ja ympäristökysymyksistä. Selvitys valmistuu keväällä 1999.” on kirjaus Fortumin vuoden 1998 vuosikertomuksessa (vuosikertomus 1998).

”Fortumin yhdessä Gazpromin kanssa omistama North Transgas Oy sai valmiiksi mittavan esiselvityksen Venäjältä Suomen kautta Länsi-Eurooppaan suunnitellun maakaasuputken rakentamisesta. Selvityksen mukaan kaikki kolme reittivaihtoehtoa voidaan rakentaa ilman merkittäviä ympäristövaikutuksia, ne ovat taloudellisesti kilpailukykyisiä eikä niiden toteuttamiselle ole lainsäädännöllisiä esteitä. Hankesuunnitelman mukaisessa seuraavassa ns. neuvotteluvaiheessa selvitetään muiden hankkeeseen mahdollisesti osallistuvien partnerien tarve, hankkeen toteutuksen juridinen rakenne, rahoitukseen liittyvät seikat sekä muut jatkopäätöksiä edeltävät kysymykset.” on kirjaus Fortumin vuoden 1999 vuosikertomuksessa (vuosikertomus 1999).

Kaasuputkihankkeen alkuvaiheessa Suomen ja myös Venäjän päämäärä oli siis kuljettaa kaasuputkisto Suomen, Ruotsin ja Tanskan maa-alueita pitkin Keski-Eurooppaan. Asiaa selvitettiin perusteellisesti.

Fortumin vuosikertomuksiin kirjattua North Transgas Oy:n selvitystä kolmesta kaasuputkireittivaihtoehdosta ei löydy netistä. Pyysin saada käyttööni selvityksen Fortumilta, mutta en saanut.

Kolmesta kaasuputkireittivaihtoehdosta on kirjattu toisaalla seuraavasti (The Finnish Yearbook of International Law 1997):

“At the moment, a feasibility study is under way, and three main alternatives have been identified: a pipeline through Finland and Sweden and then along the bottom of the Baltic Sea; a pipeline through southern Finland, and then across the Baltic Sea; a pipeline directly from Russia to Germany across the Baltic Sea It is estimated that the company will complete its assessment programme in February I998.”

Vapaasti suomennettuna:

”Tällä hetkellä selvitys toteutettavuudesta on käynnissä, ja kolme päävaihtoehtoa on määritelty: putkilinja Suomen ja Ruotsin kautta ja Ruotsista edelleen Itämeren pohjassa [Saksaan], putkilinja Etelä-Suomen kautta ja siitä edelleen Itämeren läpi [Saksaan] ja putkilinja suoraan Venäjältä Itämeren yli Saksaan. Yrityksen [North Transgas Oy:n] arvioidaan saavansa arviointiohjelmansa valmiiksi helmikuussa 1998.”

24.1.2001 Fortumin lehdistötiedotteeseen oli kirjattu oheisesti: ”Venäläisen kaasuyhtiö Gazpromin ja Fortumin hallitusten puheenjohtajat Rem Vjahirev ja Matti Vuoria ovat jättäneet Suomen ja Venäjän pääministereille [Paavo Lipponen ja Mihail Kasjanov] yhteisen kirjelmän, jossa pyydetään molempien maiden hallitusten sekä EU:n tukea Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeelle. North Transgas Oy:n osakkaat Fortum ja Gazprom jatkavat valmistelua pohjoisen putken rakentamiseksi Venäjältä Suomenlahden ja Itämeren kautta Saksaan. Uusien energiansiirtoreittien luominen Venäjältä Länsi-Eurooppaan on olennainen osa EU:n pohjoisen ulottuvuuden aloitetta.”

Lipponen vieraili edellä mainitusti 23.-24.1.2001 Moskovassa ja tapasi sekä presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Mihail Kasjanovin. Fortumin tiedote on julkaistu siis Lipposen vierailun jälkimmäisenä päivänä, kun Lipponen oli saanut Kasjanovilta ja Putinilta vihreää valoa kaasuputken rakentamisesta suoraan Venäjältä Saksaan.

Suomi operoi ja sai hyväksynnän operoinnilleen Putinilta.

Tuokin tiedote löytyi aikanaan Fortumin sivuilta, mutta on sittemmin jostain syystä poistettu. Ovatko syyt poistolle poliittisia huomioiden nyt Nord Stream -kaasuputkia koskeva poliittinen väittely ja Fortumin oleminen jälleen mukana kaasuputkihankkeessa Uniper-ostoksen myötä?

MTV:n uutisjuttu kertoo hyvin asiasta ja ennen kaikkea siitä, että nykyiseltä nimeltään Nord Stream -kaasuputken rakentamisen poliittisen sopimuksen leipoivat Suomi ja Venäjä (MTV-uutiset 25.1.2001):

”Kaasuputkihanke Venäjältä Länsi-Eurooppaan varmistui tänään pääministeri Paavo Lipposen vierailulla Moskovassa. Hanke on Suomelle mieluinen heti rakennusvaiheen aikana. Peräti 20 miljardin markan putkiurakoista suuri osa tullee suomalaisille yrityksille.

Uusien energiansiirtoreittien luominen Venäjältä Länsi-Eurooppaan on olennainen osa EU:n pohjoisen ulottuvuuden aloitetta. Pohjois-Euroopan kaasuputki mahdollistaa venäläisen maakaasun toimitukset Euroopan Unioniin täysin uutta reittiä pitkin ja yhdistää EU:n kaasuverkot Venäjän kaasuhuoltojärjestelmään.”

Konsortioon haetaan osanottajiksi pääasiassa sellaisia eurooppalaisia suuryrityksiä, jotka ovat joko suuria maakaasun käyttäjiä tai myyjiä, kertoi [Fortumin kaasujohtaja Tapio] Harra. Hän ei halunnut ennakoida konsortion mahdollisia osanottajia. Neuvottelut aloitetaan Harran mukaan ’aika lailla välittömästi’. Käytännössä kyseeseen tulevat Alppien pohjoispuolisessa Euroopassa, esimerkiksi Saksassa, Ranskassa, Britanniassa tai muissa alueen maissa toimivat yritykset.”

Nord Stream -kaasuputkihankeen syntypäivämäräksi voidaan nimetä 24.1.2001. Synnyttäjät olivat Suomi ja Venäjä Suomen johdolla.

                                                                                        ****

Nyt varmuudella tiedämme, mikä noista kolmesta linjausvaihtoehdosta toteutui. Nord Streamin ensimmäiset kaasuputket ovat jo Itämeren pohjassa ja toisia ollaan kovasti rakentamassa.

Koska putkilinja ei kulkenut kahden muun vaihtoehdon mukaisesti Suomen maa-alueen kautta, North Transgas Oy tuli tarpeettomaksi ja Fortum möi yrityksen Gazpromille lakkautettavaksi.

”North Transgas Oy suunnittelee kaasulinjaa, joka kulkisi läpi Etelä-Suomen.” on lainaus Helsingin Sanomien jutusta, joka kertoi putkilinjauksen erimielisyyksistä Uudellamaalla (HS 21.11.2000).

Vaihtoehto, jossa kaasuputki olisi kulkenut Venäjän rajalta Hankoon ja siitä Itämerta pitkin Saksaan, ei ole oleellinen. Oleellinen kysymys on, miksi Ruotsi ja Tanska eivät lämmenneet Suomen ja Lipposen vikittelylle venäläiskaasun käyttäjiksi?

Kyse Ruotsille ja Tanskalle oli turvallisuuspolitiikasta. Lisäksi Ruotsi ei ole suuri maakaasun suurkäyttäjä eikä Ruotsin energiatuotanto perustu maakaasuun. Ruotsissa kaasuverkkoa on vain etelä- ja länsirannikolla varsin rajallisella alueella.

”Vi har bestämt att vi ska dra en gasledning från Ryssland till Sverige – och det ska vi göra också.”, presidentti Boris Jeltsin lausui Ruotsin parlamentissa pitämässään puheessa Ruotsin vierailun yhteydessä 3.12.1997 (Aftonbladet 4.12.1997).

Vapaasti suomennettuna:

”Olemme päättäneet, että me vedämme kaasuputken Venäjältä Ruotsiin – ja teemme sen myös.”

Jeltsin ei vetänyt kaasuputkea Ruotsiin eikä sitä tehnyt myöskään Putin eikä sitä tee myöskään yksikään muu venäläisjohtaja jatkossa.

Ruotsi ja Tanska ovat vastustaneet Nord Stream -hanketta turvallisuuspoliittisin perustein. Vastustus on ollut johdonmukaista jo 1990-luvulta lähtien. Vastustuksessa Ruotsi ja Tanska ovat oikeassa, Suomi on ollut väärässä. Suomi on typeryyttään totaalisen väärässä.

Aftonbladet kirjoitti hyvin Ruotsin poliittisen johdon näkemyksistä koskien Jeltsinin kaasuputkiesityksiä.

”Statsminister Göran Persson nappade inte på gashandlarens erbjudande utan slog fast att Sverige varken lovat att bygga någon gasledning eller att köpa gas i stor mängd.”

Vapaasti suomennettuna:

”Pääministeri Göran Persson ei tarttunut kaasunmyyjän tarjoukseen ja vastasi nopeasti, ettei Ruotsi ole luvannut rakentaa mitään kaasuputkea eikä ostaa kaasua suurina määrinä.”

Maailmassa on sentään vähintään yksi viisas demari.

Samassa Aftonbladetin jutussa Ruotsin energiaministeri Anders Sundström totesi jo vuonna 1997 maakaasusta sen, mitä monessa maassa ei ole vieläkään todettu:

”Men denna öppenhet för gasen stämmer inte överens med den beslutade energipolitiken. Om vi börjar använda gas och investerar tungt i en ny dyr infrastruktur innebär det att vi gör om kärnkraftsmisstaget. Utsläppen av koldioxid kommer dessutom att öka, och den marknadsmässiga grunden för de miljövänliga alternativen, biobränsle och vindkraft, undergrävs. Beroendet av de fossila bränslena ska ju minska, inte öka.”

Vapaasti suomennettuna:

”Tämä avoin suhtautuminen kaasuun ei kuitenkaan vastaa päätettyä energiapolitiikkaa. Jos alamme käyttää kaasua ja investoida voimakkaasti uuteen kalliiseen infrastruktuuriin, tarkoittaisi tämä sitä, että olemme toistamassa virhettämme kuten ydinvoimassa. Hiilidioksidipäästöt kasvaisivat ja ympäristöystävällisten vaihtoehtojen, biopolttoaineiden ja tuulivoiman markkinaperusta heikkenisi. Riippuvuuden fossiilisista polttoaineista pitäisi vähentyä, ei kasvaa.”

                                                                                        ****

Paavo Lipposen pääministeripesti päättyi 17.4.2003. Lipposen kansanedustajaura päättyi vuonna 2007.

Heti kansanedustajauran jälkeen Paavo Lipponen perusti konsulttiyhtiö Cosmopolis Oy:n (Cosmopolis Oy). Kun kansaedustajaura päättyi keväällä 2007, Cosmopolis Oy oli merkitty kaupparekisteriin jo päivämäärällä 1.8.2007. Lipponen ei pitänyt kummoisia kesälomia.

Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen on toiminut Nord Stream AG:n konsulttina elokuusta 2008 lähtien. ”Nord Stream AG has concluded an agreement with Finland’s former Prime Minister Paavo Lipponen to act as an independent consultant to Nord Stream. Paavo Lipponen will advise Nord Stream on the Environmental Impact Assessment (EIA) and permit application in Finland. He will provide independent consultations according to his expertise in Finnish administrative and decision-making procedures within the energy sector.”, on Nord Streamin tiedotteeseen kirjattu mahtipontisesti Suomen entistä pääministeriä ylistäen (Nord Stream AG 15.8.2008).

Lipposen Cosmopolis-yrityksessä on mukana myös Tapio Pekkola (sd.) hallituksen varajäsenenä. Toinen sosiaalidemokraattinen vahva henkilö Lipposen Gazprom-maakaasukonsultoinnissa on Sebastian Sass. Kolmas henkilö on SDP:n nykyinen puoluesihteeri Antton Rönnholm.

Noita Lipposen ja hänen demarikumppanien Gazprom-konsulttitoimia olen käsitellyt tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”SDP ja Venäjä – ostaako Venäjä SDP:n kielteistä Nato-kantaa maakaasurahalla?” (US-blogi 3.3.2017).

Lipponen perusti Cosmopolis Oy siis Gazpromia ja Nord Stream -kaasuputkihanketta silmällä pitäen.  

Lipponen on Nord Stream -kaasuputkihankkeen isä, joka synnytti putken yhdessä venäläisten kanssa Moskovan vierailullaan 23.-24.1.2001.

                                                                                        ****

Venäläiset osaavat taitavasti haravoida ne poliitikot lännestä, jotka luulevat ajavansa pyyteettömästi laajempaa etua, mutta ajavatkin todellisuudessa vain Venäjän etua. Paavo Lipponen, Esko Aho, Erkki Tuomioja ja Gerhard Schröder ovat tällaisia henkilöitä. Heitä me kutsumme hyödyllisiksi idiooteiksi.

Tunnen venäläiset hyvin. Venäläiset eivät unohda henkilöitä, jotka ovat palvelleet heitä niin kuin uskollinen koira isäntäänsä kyseenalaistamatta mitään isännän toimista. Venäjä palkitsee aina ystävänsä ja etunsa ajajat.

Pääministeriä ollessaan Lipponen teki kullanarvoisia toimia Venäjälle. Venäjä on nyt palkinnut Lipposen noista toimista rahallisesti. Palkitseminen on tapahtunut ”konsulttitoiminnalla”, jota Gazprom hankkinut Cosmopolis Oy:ltä. Cosmopolis Oy:n tulos käy samaa sykettä kuin Nord Stream -kaasuputket. Nyt kakkosvaiheen myötä Cosmopoliksen voitto vuonna 2016 oli 156 000 euroa ja vuonna 2017 119 000 euroa. Yritystulos on hyvä, kun käytännössä on vain yksi konsultti.

Lipposen tavoin Venäjä ja Gazprom on palkinnut myös Saksan entisen liittokanslerin. Gerhard Schröder on Nord Stream AG:n hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2005, josta hänelle maksetaan hyvää korvausta. Kun Paavo Lipposen pääministeripesti päättyi vuonna 2003, Schröderin liittokansleripesti päättyi vuonna 2005. Molemmat petasivat asemansa ollessaan julkisissa viroissa ja poliittisesti maittensa korkeimmalla paikalla.

Paavo Lipposen sekä myös Esko Ahon konsulttitoimia Venäjän hyväksi olen käsitellyt kirjoituksessa otsikolla ”Suomen pikku-Putinit ovat oivallisia täyttämään Venäjän päämääriä lännessä” (US-blogi 17.5.2018). Kyse on mm. Jäämeren radasta ja Koillisväylän kaapelihankkeesta, joissa on toistumassa sama kuvio kuin Nord Stream -hankkeessa.

Lipponen siis järjesteli Nord Stream -kaasuputken pääministerivuosinaan ja alkoi nostaa heti kansanedustajauran jälkeen ”konsulttipalkkioita” siltä venäläistaholta, joka hyötyy kaasuputkesta eniten. Venäjälle syntyneistä poliittisista eduista energiariippuvuuden lisäämisenä Venäjä on maksanut vähäisen hinnan. Muutama satatuhatta euroa vuodessa on riittänyt. Hyödylliset idiootit tekevät työnsä ihan ilmaisesti.

Monessa maassa tuollaiset henkilöt kuin Lipponen tai Schröder joutuisivat vastaamaan teoistaan jo oikeudessa. Ei kuitenkaan Suomessa eikä Saksassa. Ruotsissa tuollainen toiminta jo moraalikäsityksen vuoksi ei olisi onnistunut alkuunkaan.