Presidentti Niinistö kannatti väkevästi EU-armeijaa, Ruotsi ei

Presidentti Sauli Niinistö antoi perjantaina haastattelun Iltalehdelle otsikolla ”Kulkeeko Ruotsi eri polkua kuin Suomi Euroopan puolustamisessa? – Presidentti Niinistö kertoo IL:n haastattelussa, miten asia on” (IL 11.2.2019).

Haastattelun aihe oli EU:n puolustusyhteistyö, johon Suomi ja Ruotsi suhtautuvat eri tavoin.

Iltalehden toimittaja Kreeta Karvala kysyi Niinistöltä seuraavasti:

”Onko tässä kyse käsitesekaannuksesta, kun Ruotsi ei halua EU-armeijaa ja vetoaa Natoon?”

Ja Niinistö vastasi:

”Ei kukaan halua EU-armeijaa, Jean-Claude Juncker on asiasta kerran sanonut, mutta luulen, että hänkin on tarkoittanut sen vain kuvainnollisesti.”

Niinistö vastasi samaa totuutta kuten presidentti Trump, jonka puheita faktantarkastajat oikovat päivittäin.

Tuo Niinistön neljä lausetta sisältävä virke sisälsi kolme virhettä. Tuohon harvemmin kykenee edes presidentti Trump.

Niinistö jatkoi:

”Sanotaan näin, että jotkut haluavat ymmärtää EU:n puolustuksen yhteisenä armeijana, ja joillekin yhteinen puolustus voi tarkoittaa Lissabonin sopimuksen 42. artiklan 7. kohdan mukaista avunantovelvoitetta, joka ei ole EU:n hommia ollenkaan, vaan siinä EU-maat ovat vain sopineet, että jäsenmailla on hallituksenvälisesti velvollisuus avunantoon.”

Keitä nuo Niinistön ”jotkut” sitten ovat, jotka ymmärtävät EU:n puolustuksen yhteisenä armeijana?

Suomi ainakin on yksi tällainen ”joku”. Tai jos Suomi ei ole yksi tällainen ”joku”, niin ainakin presidentti Niinistö itse on yksi ”jokunen”.

Presidentti Niinistöllä taitaa alkaa olla jo huono muisti, mikä sinänsä on jo ymmärrettävää 70-vuotiaalle henkilölle. Muisti kun alkaa pätkiä itseä koskevissa ikävissä asioissa jo nuoremmillakin. Sen olemme nähneet viime aikoina poliitikkojen kannanotoista suomalaisessa vanhustenhoidossa.

                                                                                 ****

“President Niinistö supports @JunckerEU idea of combined EU military force” oli presidentti Niinistön Twitter-viesti 8.3.2015 presidentinkanslian TPKanslia-tilillä.

Vapaasti suometuttuna:

”Presidentti Niinistö kannattaa [EU-komission puheenjohtaja Jean-Claud] Junckerin ajatusta EU:n yhteisarmeijasta”.

Varmemmaksi vakuudeksi tuo Twitter-viesti on ohessa kuvakaappauksena presidentinkanslian Twitter-sivuilta (kuva 1), jos joku ei halua neljän vuoden päähän viestejä rullata.

Juncker antoi saksalaiselle Welt am Sonntag -sanomalehdelle haastattelun maaliskuussa 2015. Jutun otsikko oli “EU-Kommissionspräsident Juncker für europäische Armee” (Welt am Sonntag 8.3.2015) ja jatkojutun ”Juncker will EU-Armee” (Welt am Sonntag  8.3.2015). Otsikot on helppo suomentaa saksaa taitamattomankin: ”EU-komission puheenjohtaja kannattaa eurooppalaista armeijaa” ja “Juncker haluaa EU-armeijan”.

Jutun sisältö ei ole varmasti jäänyt presidentti Niinistöltäkään epäselväksi, jos on lukenut jutun ja ymmärtänyt lukemansa. Juncker esitti ajatuksissaan yksiselitteistä EU:n yhteistä armeijaa. Presidentti Niinistö kannatti siis pikimmiten heti jutun julkaisupäivän iltana Junckerin ehdottamaa EU-armeijaa.

Suomalaislehdistö tulkitsi Niinistön kannat yhteisestä EU-armeijasta aivan oikein:

”Oma armeija EU:n uusin vastaus Venäjälle? Sauli Niinistö sanoi kyllä” (Uusi Suomi 8.3.2015).

”Presidentti Niinistö tukee Junckerin ajatusta EU-armeijasta” (Yle 8.3.2015).

”Presidentti Niinistö kannattaa ajatusta EU:n yhteisestä armeijasta” (IS 8.3.2015).

”Presidentti Niinistö kannattaa EU-komission Junckerin ajatusta yhteisestä armeijasta” (HS 8.3.2015).   

Vastaavat uutisotsikot löytyvät lähes jokaisesta suomalaislehdestä 8.3.2015. Presidentti Niinistön suulla Suomi siis kannatti Junckerin ajatusta EU-armeijasta.

                                                                                 ****

Puolustusministeri Jussi Niinistö arvosteli kaima-Niinistön ulkopoliittisia kannanottoja heti tuoreeltaan. On helppo yhtyä yhden Niinistön kantoihin toista Niinistöä vastaan.

”Vaikka arvostan tasavallan presidentin turvallisuuspoliittista linjaa, en pidä Junckerin ajatusta kovin realistisena – siitä yksinkertaisesta syystä, että EU:n 28 jäsenmaasta 22 kuuluu Natoon. Se on heidän puolustusratkaisunsa.

Yhteinen puolustus vaatisi uskottavaa puolustussuunnittelua ja toimivaa esikunta- ja johtorakennetta. EU:n poliittissotilaalliset rakenteet Brysselissä ovat vaatimattomat verrattuna Natoon.”, totesi puolustusministeri blogikirjoituksessaan otsikolla ”EU-armeija epärealistinen” (Jussi Niinistö -blogi 9.3.2015).

Tuosta samasta syystä Ruotsi on samaa mieltä puolustusministerimme kanssa ja eri mieltä presidenttimme kanssa. Ruotsi luottaa sotilaalliseen voimaan ja niihin tahoihin, joilla on myös päätöskykyä käyttää sotilaallista voimaa. Ruotsi ei haihattele Suomen tapaan. Ruotsilla ei ole presidenttiä, jolle jostakin vanhasta harkitsemattomasta ajatuksesta vuosien takaa on tullut pakkomielle. Ruotsi luottaa Yhdysvaltoihin ja Natoon Yhdysvaltojen johdolla. Ruotsi kuten valtaosa Euroopan valtioista luottavat edelleen turvallisuuspolitiikassaan Natoon, jossa Yhdysvalloilla on johtorooli.

Euroopassa ei haihatella eikä taivastella Suomen tapaan, kun kyse on sotilaallisesta turvasta.

                                                                                 ****

EU-armeija nousi uudelleen esille viime syksynä. Saksan ja Ranskan kautta asialle tuli lisää ulottuvuutta.

”Merkel perää EU:lle omaa armeijaa – presidentti Niinistö: ’Olen kovin iloinen’” oli uutisotsikko Ilta-Sanomissa marraskuussa (Ilta-Sanomat 15.11.2018).

EU-parlamentissa Strassburgissa pitämässään puheessa 13.11.2018 liittokansleri Angela Merkel antoi ensi kertaa julkisen kannanoton EU:n puolustusyhteistyön tiivistämisestä ja asettui tukemaan Ranskan presidentti Emmanuel Macronina yhteisestä EU-armeijasta. Puheessaan EU-parlamentille Merkel kannusti selväsanaisesti EU:ta perustamaan yhteisen armeijan (The Federal Chancellor 13.11.2018).

Presidentti Macron oli esittänyt taas kertaalleen kannanoton EU-armeijan perustamisesta viikkoa aikaisemmin 6.11.2018 (esim. European Sources Online 11-2018).

EU:ssa oli siis vielä 13.11.2018 ainakin kolme maata, jotka kannattivat EU:n yhteistä armeijaa. Tuo siis sillä olettamalla, että presidentti Niinistön kanta oli myös Suomen kanta. Maat olivat siis Ranska, Saksa ja Suomi.

Mutta eipä tainnut ollakaan. Niinistö taisi höpötellä omiaan, kuten keväällä 2015 antaessaan tukensa Junckerin ajatuksille.

Suomen tuki alkoi huveta aika nopeasti, kun kävi ilmeisemmäksi, että EU-armeija olisikin jonain päivänä mahdollisesti totta. Suomi voi kannattaa puolustuksellista kollektiivisuutta niin kauan kuin ajatus ei ole toteutumassa.

                                                                                 ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on sekavaa. Suomen nykyisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta ei ota selvää erkkikään. Jos Suomen politiikka on sekaisin vanhustenhoidossa, niin on se kyllä ulkopolitiikassakin. Kannat vaihtelevat jatkuvaan.

Mistä on kysymys?

Pohjimmaisena kysymys Suomen Venäjän-pelosta.

Venäjän-pelon vuoksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on tullut linjatonta ja sekavaa. Kannatetaanko EU:n yhteistä puolustusta vai eikö kannateta? Kun nyt EU-armeijan luomiseen olisi Niinistön peräänkuuluttamana ensi kerran vuoden 2005 jälkeen mahdollisuuksia Saksan ja Ranskan eteenpäin viemänä, Suomi onkin lipeämässä.

Eikö Niinistö konsultoi maan hallituksen kanssa ennen julkisia kannanottoja Twitterissä tai muissa välineissä? Niinistön toiminta alkaa muistuttaa presidentti Trumpin Yhdysvalloissa. Twiittaillaan hetken mielijohteesta mitä sattuu.

Eurooppa voi luottaa edelleen Natoon. Toistaiseksi Yhdysvallat ei ole lähtemässä minnekään Euroopasta. Euroopalla on armonaikaa vuoteen 2024 saakka, jolloin Yhdysvaltojen deadline puolustusbudjettien kahden prosentin suuruudesta sulkeutuu. Trumpin puheilla Yhdysvallat ei poistu Euroopasta.

Euroopan on ymmärrettävä ja ennen kaikkea muistettava, ettei se voi irtautua Yhdysvalloista niin kauan kuin sillä ei ole Venäjän veroista ydinaseistusta torjumaan Venäjän ydinaseuhkaa.

Henkilökohtaisesti en haikaile EU-puolustukseen perään. Minulle Euroopan puolustaja on Nato Yhdysvaltain johdolla.

Ensinnäkin, yksinkertaisesti Ranskan ja Iso-Britannian ydinaseet eivät muodosta Venäjälle riittävää sotilaallista pelotetta vaan tarvitaan Yhdysvaltojen ydinaseet Euroopan turvaksi. Jos aluksi Naton Eurooppa-pilari saataisiin edes siihen kuntoon, ettei Euroopassa sodittaisi konventionaalisilla aseilla Itä-Ukrainan tapaan, olisi se suuri edistysaskel. Ensiaskel olisi siis saada Venäjän sotilasvoiman käyttö Euroopassa kuriin. Saksan ja Ranskan johdolla Venäjän saaminen kuriin ei onnistu, se on selvää. Tarvitaan Yhdysvaltoja.

                                                                                 ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaa Venäjä. Suomen kantaa EU-armeijaan ohjaa Venäjä.

Suomen periaate on ollut pyrkiä kohottamaan Suomeen mahdollisesti kohdistavien sotatoimien hyökkäyskynnystä sitouttamatta itseään sopimuksellisesti ja velvoittavasti mihinkään sotilaalliseen. On solmittu lukuisia puolustusyhteistyösopimuksia, joihin ei liity mitään velvoitteita.

Suomelle sotilaallinen sitoutuminen ei onnistu. Ei onnistu sitoutuminen Natoon eikä onnistu sitoutuminen EU:hun. Suomelle on toistaiseksi mahdotonta hyväksyä pakottavia velvoitteita, joita liittyy Nato-jäsenyyteen.

EU-puolustuksessa Suomi voi edetä vain niin pitkälle, ettei velvoittavia sitoumuksia synny. EU-armeijaa Suomi ei siis tue, vaikka Niinistö on huudellut sen perään muodossa tai toisessa jo toista vuosikymmentä. Kun EU-armeijaan oli Saksan ja Ranskan ajamana tulossa konkretiaa, Suomi lipesi ensimmäisenä. Niin, Suomihan oli ensimmäisenä kannattamassa Junckerin EU-armeijaa vuonna 2015.

Kaikki Euroopan EU- ja Nato-maat tietävät Suomen nykyisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ristiriidat, joiden pohjimmainen lähde on siis Venäjä. Samat ristiriidat ovat edelleen olemassa, jotka olivat jo kylmän sodan aikaan. Nuo ristiriidat poistuvat vasta Nato-jäsenyyden myötä tai kollektiiviseen puolustusvelvoitteeseen perustuvan EU-armeijan myötä.

Myös Venäjä tietää Suomen nykyisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Venäjän tietää tuon politiikan heikkoudet, joihin Venäjä iskee tarvittaessa. Venäjä on tälläkin hetkellä askeleen Suomea edellä.

                                                                                 ****

Suomen tulisi ymmärtää, että jos et sinä itse sitoudu muihin, eivät muutkaan sitoudu sinuun.

Venäjän on helppo ajaa sotilaallisessa konfliktissa Suomi irralleen Nato-maista ja samalla myös EU-maiden suuresta enemmistöstä, koska EU-maiden enemmistö kuuluu Natoon.

Venäjällä on ydinaseet, jotka suojaavat Venäjää. Natolla on ydinaseet, jotka suojaavat Nato-maita.

Suomella ei ole ydinaseita.  Suomea eivät turvaa ydinaseet.

Kun Itä-Euroopan maat liittyivät aikanaan Natoon, niiden yksi keskeinen syy oli ydinaseiden luoma turva Venäjän varalle. Maat olivat entisiä Varsovan liiton maita tai neuvostotasavaltoja, joilla oli ollut ydinaseet turvanaan. Maille oli helppoa liittyä jälleen ydinasesateenvarjon alle. Suomen ja Ruotsin tilanne on hieman toinen ja uskallan esittää kantanani, että kuulumattomuudella ydinasesuojan alle on ollut vaikutusta Suomessa ja Ruotsissa esiintyvään Nato-vastaisuuteen.

Kuinka sitten Venäjä saisi helposti irrotettua Suomen ja Ruotsin pois Nato- ja EU-mailta saatavasta sotilaallisesta avusta?

Uhkailemalla ydinaseilla.

EU-jäsenyydestä huolimatta ei Suomi eikä Ruotsi ole sellaisia valtioita, joita puolustettaisiin sotilaallisesti, jos hintana olisi joutua Venäjän ydinaseiskun kohteeksi. Uhkailu ydinaseiden käytöllä riittää, koska Venäjä on ydinaseiden suhteen uskottava toimija.

Suomen ja Ruotsin saama sotilaallinen apu olisi oliiviöljyä tai jotain vastaavaa, jolla Nato-maat eivät ärsyttäisi Venäjää yli hyökkäyskynnyksen.

Suomessa ja Ruotsissa ei ole ymmärretty, että todellinen hyökkäyskynnyksen nosto edellyttäisi sotilaallista sitoutumista velvoittavaksi ilman tapauskohtaista harkintaa. Sitoutumista, josta ei voi loikkia karkuun vain omaa etua ajatelleen. Pitäisi ymmärtää, mitä kollektiivisuus todella tarkoittaa.

Venäjä tietää hyvin Suomen ja Ruotsin nykyisen ulkopolitiikan heikoimman kohdan.