Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja ei voi äänestää Kokoomusta

Olen katsonut kaikki television vaalitenttiohjelmat. Olen katsonut jokaisen tähän mennessä esiintyneen puoluepuheenjohtajan tenttauksen illalla kello yhdeksän. Eilen oli vuorossa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

En kannata mitään tiettyä puoluetta tai poliitikkoa. Kannatan vain asioita. Äänestän jokaisessa vaalissa eri tavalla. Olen niin sanottu liikkuva äänestäjä. Todella liikkuva. Minun kanssani samoin ajattelevia alkaa olla jo paljon.

Olen antanut näillä palstoilla kullekin poliitikolle kyytiä huonosta politiikasta tai asioiden hoidosta. Kukin on vuorollaan saanut haukkuja, jos on hoitanut asioita huonosti ilman mitattavissa olevia tuloksia. Kukin on vuorollaan saanut myös kehuja, jos on hoitanut asioita hyvin.

Li Andersson oli hyvä eilisessä tentissä. Hän osasi perustella asioita hyvin. Esimerkiksi sen, miksi ilmastonmuutoksessa emme voi tukeutua vielä vain sähköautoihin, jos tavoitteeksemme asetetaan myös pienituloisten mahdollisuus ajaa pienipäästöisillä autoilla. Toinen Li Anderssonin hyvin perustelema asia oli, että Sipilän hallitus teki väärin jakaessaan tuloveron kevennyksiä miljardi euroa, kun parempi sijoitus olisi ollut lyhentää valtion törkysuurta velkaa pahan päivän varalle laskusuhdanteeseen.

Ensimmäisen kerran jopa vaaliasiantuntija Matti Apunen oli ärsyyntynyt. Tällä kertaa hänen perustelunsa tuloveron kevennyksistä eivät oikein olleet loogisia ja vielä vähemmän hyvin perusteluja. Matti Apusen ärsyyntyminen oli luettavissa hänen kasvojensa pienistä yksityiskohdista. Li Anderssonin loogisuus ilmeisemmin yllätti.

                                                                                       ****

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei toistaiseksi ole käsitelty television vaalitenttiohjelmissa. Eipä asiaa ole käsitelty myöskään lehtien vaalijutuissa eikä vaalikojuilla. Myös EU-politiikka on jätetty pois vaaliväittelyistä.

Miten Suomi EU:n jäsenmaana suhtautuu Kiinaan ja Kiinan Eurooppa-valloitukseen? Tulisiko EU:lla olla yksi yhteinen rajavalvonta ja tukeeko Suomi Frontexin laajentamista valvomaan EU:n ulkorajoja? Mikä tulisi olla EU:n yhteinen turvapaikanhakija- ja pakolaispolitiikka?

Miksi toiseksi tärkein vaaliteema ilmastomuutoksen jälkeen – EU-politiikka siis – on jätetty täysin pois? Miksi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jätetty täysin pois? Eikö Ylen toimittajilla Kirsi Heikelillä ja Olli Seurilla ole kyvykkyyttä asioihin? Eivätkö he hallitse EU-substanssia? Eivätkö he hallitse Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa?

Onko presidentinkanslia kieltänyt verovaroin rahoitettua Yleä käsittelemästä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa? Kuka on tehnyt Ylessä päätöksen, ettei Suomen ulko- ja turvallisuuspolitikka eikä myöskään EU-politiikkaa käsitellä vaalitenteissä ollenkaan?

Sen sijaan ilmastopolitiikkaa junnataan samalla kaavalla illasta toiseen antamalla äänestäjälle mitään uutta.

Kyllästyttää jo tuo sama jokailtainen tankkaus.

                                                                                       ****

Olen päättänyt, etten voi äänestää sellaista poliittista puoluetta enkä sellaista ehdokasta, joka ei kannata tosiasiallisesti Suomen Nato-jäsenyyttä. Tämän on jo toinen kerta eduskuntavaaleissa, millä perustella teen ehdokasvalintoja. Tälläkin kertaa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavalle vaihtoehtoja on vähän. Tuskastuttavan vähän.

Vasemmistoliitto ei kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta Vasemmistoliitto kertoo sen selkeästi äänestäjille. Vasemmistoliitto ei huijaa Nato-asiassa.

Toista maata on Kokoomus. Kokoomuksella on puoluekokouspäätös Suomen Nato-jäsenyyden kannattamisesta kohta 13 vuoden takaa Joensuun puoluekokouksesta vuonna 2006. Puoluekokouspäätöksestä huolimatta Kokoomus ei ole ajanut yhtään Suomen Nato-jäsenyyttä. Ei siis ole ajanut yhtään.

Kokoomus ei ole ottanut esille Suomen Nato-jäsenyyttä yksissäkään käymissään hallitusneuvotteluissa eikä ajanut sitä vuoden 2006 jälkeen. Ei hallitusneuvotteluissa vuosina 2007, 2011 eikä 2015. Ei myöskään vuosina 2010 eikä 2014. Viidet neuvottelut eikä Nato-jäsenyys ole senttiäkään lähempänä.

Kun puhuin ensimmäisessä luvussa tuloksista, tarkoitin juuri tätä. Yhteistyön kehittäminen Naton kanssa on eri asia kuin jäsenyys Natossa.

Kokoomus on kannattanut kokoomustaustaista Sauli Niinistöä presidentiksi, vaikka hän on tosiasiallisesti tekojensa perusteella yhtä paha Nato-vihaaja kuin Tarja Halonen.

Kuluneen neljän vuoden aikana Suomen myönteisten Nato-suhteiden ja puolustuksellisten länsisuhteiden eteenpäinviejiä ovat olleet sinisten Timo Soini ja Jussi Niinistö, ei Kokoomus ja vielä vähemmän presidentti Niinistö.

Kokoomuksen kyvyttömyys viedä Nato-asiaa eteenpäin on selvää, kun vertaa Sipilän hallituksen ja Kataisen sekä Stubbin hallituksien saavutuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikan viemisessä kohti länttä. Kaikissa kolmessa hallituksessa Kokoomus on ollut mukana ja kahdessa ensimmäisessä vieläpä pääministeripuolueena. Silti mitään Nato-jäsenyysasialle ei saatu aikaan, päinvastoin. Kataisen sekä Stubbin hallituksien hallitusohjelmissa oli jopa ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista” -kirjaus.

Kokoomus on Nato-huijaripuolue. Huijaripuolue sanan varsinaisessa merkityksessä. Mielikuvat ovat toista kuin todellisuus.

Luin vielä myös Kokoomuksen vaaliohjelman näihin vaaleihin. Tuo vaaliohjelma löytyy täältä.

Ohjelma on karua luettavaa Suomen Nato-jäsenyyden kannattajalle. Ei eroa Vasemmistoliiton, Vihreiden tai SDP:n ohjelmista. Nato-sana on mainittu ohjelmassa kertaalleen eikä tuotakaan kertaa Suomen Nato-jäsenyyttä edistäen: ”Laajennetaan ja syvennetään puolustus- ja turvallisuusyhteistyön eri muotoihin osallistumista niin EU:n kuin Naton puitteissa sekä kahden- ja monenkeskisesti.”

”Osallistumista”. No joo. Petteri Orpo on täysin presidentti Niinistön talutusnuorassa ja Niinistöllä lienee ollut sanansa sanottavana Kokoomuksen Nato-kantoihin näissä vaaleissa. Sauli Niinistö on siis yhtä paha Suomen Nato-jäsenyyden vastustaja kuin presidentti Tarja Halonen.

Minun on vaikea nähdä, että yksikään sellainen äänestäjä, joka kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä, voisi äänestää tuollaista huijaripuoluetta. Kokoomus on siis Nato-huijaripuolue.

                                                                                       ****

Vielä lopuksi pieni huomio vaalilupausten rahoittamisesta. Toimittajat ovat – aivan oikein – tivanneet politiikoilta vastauksia, miten vaalilupauksia rahoitetaan. Monet puolueiden edistämisen arvoiseksi nimeämät hankkeet maksavat miljardeja tai vähintään satoja miljoonia.

Puolueet, jota eivät kannata toisten puolueiden ehdotuksia, näkevät jo muutaman miljoonan tai kymmenen miljoonan rahoituksen löytymistä mahdottomana. Eduskunnassa käydään jatkuvaa tiukkaa vääntöä muutaman miljoonan euron arvoisista hankkeista.

”Ministeriö antoi poikkeusluvan miljardihankkeelle – Oulun uuden yliopistollisen sairaalan rakentaminen alkanee jo ensi keväänä” oli uutisotsikko Kalevassa viime marraskuussa (Kaleva 23.11.2018).

Jutun mukaan uuden sairaalan rakentaminen kestää kymmenisen vuotta ja investointikustannus on noin miljardi euroa. Kyseessä on yksi Oulun seudun suurimmista rakentamishankkeista. Rakentamisen ensimmäisessä vaiheen kustannusarvio on noin 600 miljoonaa euroa.

Kun kysellään Puolustusvoimien noin 1,2 miljardia euroa maksavan Laivue 2020 -hankeen järkevyyttä, miksi kukaan ei kyseenalaista Oulun noin miljardin euron sairaalahanketta?

Minä en kyseenalaista kumpaakaan, mutta vertailen poliitikkojen käyttäytymistä eri hankkeiden hyväksymisessä.

”Uusi jättisairaala Helsinkiin – yli 900 potilaspaikkaa, hinta-arvio jopa 700 miljoonaa” oli uutisotsikko Helsingin Uutisissa vajaa vuosi sitten (Helsingin Uutiset 30.5.2018).

Meilahden tornisairaalan mittava kolmivuotinen peruskorjaus valmistui vuodenvaihteessa 2014-2015 ja sekin maksoi noin 100 miljoonaa euroa. Espoon uusi sairaala 150 miljoonaa euroa, Hyvinkään Sairaalamäen sairaala 64 miljoonaa euroa, Jorvin sairaalan päivystyslisärakennus 49 miljoonaa euroa, Kuopion yliopistollisen sairaalan Kaarisairaala 71 miljoonaa euroa.

”Eduskuntatalon peruskorjauksen loppusumma selvisi: 115 miljoonaa euroa” oli uutisotsikko Ylen sivuilla viime lokakuussa (Yle 25.10.2018). Jutun mukaan kaikkien eduskunnan kiinteistöjen peruskorjausten yhteiskustannusten arvioidaan nousevan noin 262 miljoonaan euroon.

Eduskunta hyväksyi kahden ja puolen sadan miljoonan euron investoinnin nurinoitta. Kuinkahan monta kaksi ja puoli sataa miljoonaa euroa maksavaa hanketta onkaan mennyt eduskunnassa läpi nurinoitta?

”NCC peruskorjaa ulkoministeriön tilat Helsingin Katajanokalla” oli uutisotsikko Rakennuslehdessä vuosi sitten tammikuussa (Rakennuslehti 31.1.2018). Viimeksi 1980-luvulla peruskorjatut ulkoministeriön rakennukset peruskorjataan ja peruskorjauksen hinta lähentelee 90 miljoonaa (Valtioneuvosto 6.9.2018).

Noiden satojen miljoonien ja jopa miljardien investointia rakennuksiin ei käsitellä erikseen hanke hankkeelta eduskunnassa. Olen itsekin ollut aikanaan mukana taustavoimana hankkeissa, joissa kymmeniä miljoonia julkista rahaa on päätetty ihan tuosta vain niin, että päätös syntyy sutjakkaasti ilman kummoista poliittista harkintaa.

Ministeriö- ja eduskuntakiinteistöihin tuntuu löytyvän valtiolta helposti rahaa, mutta sen sijaan pieniinkään tie- ja ratahankkeisiin ei löydy veromarkkoja millään. Rahasta tapellaan vuosia. Nyt tie- ja rautatiehankkeita ollaan viemässä valtiolla erillisiin yhtiöihin. Valtio on perustanut Pohjolan Rautatiet Oy:n ja myi uudessa yhtiössään Nesteen osakkeet 105 miljoonalla eurolla.

Valtion ei ole kuitenkaan tarvinnut perustaa yhtiötä kiinteistöinvestointeihin, vaikka ne maksavatkin suurimmillaan saman verran kuin pienimmät tieinventoinnit. Rautatieinvestoinneissa 100 miljoonaa on pieni summa.

                                                                                       ****

”Suomi peruu sadan miljoonan ohjusoston Yhdysvalloista, Taktiset Atacms-ohjukset olivat liian kalliita Puolustusvoimille” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa maalikuussa 2014 (HS 29.4.2014).

Suomen puolustukselle 100 miljoonaa on siis todella iso raha. Kyse on siis sama summa, jolla saadaan niukin naukin yksi sairaala peruskorjatuksi ja josta päätökset tehdään ilman suurempaa keskustelua niin, että kukaan kyseenalaistaisi hanketta.

”Suomi ostaa vastatykistötutkia Israelista – Ukrainan sota on osoittanut, kuinka tärkeä tykistö edelleen on” (HS 11.1.2019). Tuo investointi on noin 35 miljoonaa euroa (HS 23.2.2017). Puolustusvoimat valmisteli hanketta yli kaksi vuotta. Jo 35 miljoonaa euroa on iso raha Puolustusvoimille. Rakennuksen peruskorjauksissa 35 miljoonaa ei vielä ole erikoisen suuri ja keskustelua herättävä summa.

Vertailuna mainittakoon, että valtiollisen Senaatti-kiinteistöjen Espoon Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen peruskorjaus ja laajennus maksaa noin 35 miljoonaa euroa (Senaatti-kiinteistöt 19.2.2018). Jokainen voi tuossa vertailussa arvottaa rahankäytön hyödyllisyyttä.

Puolustusvoimille jopa alle kymmenen miljoonan euron asehankinta on iso investointi, kun itse olen ollut aikanaan taustalla edistämässä rakennusten peruskorjaushankkeita, joissa 10 miljoonan investointi on läpihuutojuttu, rutiinipäätös. Päätös, jolle kukaan ei lotkauta korviaan sekunniksikaan.

                                                                                       ****

Vuonna 2017 Sipilän hallitus budjetoi puolustusministeriön hallinnonalalle 170 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2016 lisätalousarviot huomioiden. 170 miljoonaa euroa on suurin piirtein sama rahamäärä kuin mitä vaikkapa Espoon uuden sairaalan rakentaminen maksaa.

170 miljoonasta 100 miljoonassa kyse oli vuosilta 2013–2015 siirrettyjä määrärahoja jo tehtyihin hankintoihin eikä se ollut siis todellisuudessa uutta rahaa. 30 miljoonassa kyse oli arvolisäverojen maksusta, jotka siis palautuvat takaisin valtion kassaan. Todellinen lisäys oli siis vain 50 miljoonaa euroa.

Vihreän liiton Vihreä Lanka -lehti kyseli seuraavasti:

”Varsinainen lisäys on siis 50 miljoonaa euroa. Jotakuinkin saman verran leikataan kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä. Mitä sillä käytännössä saadaan?” (Vihreä lanka 18.1.2016).

Tuo kuvaa hyvin, mikä on vihreiden näkemys maanpuolustukselle myönnettävistä rahavaroista verrattuna kansalaisjärjestöille myönnettäviin rahavaroihin tai valtion kiinteistöihin upotettaviin rahavaroihin.

50 miljoonaa euroa on hieman päälle puolet siitä rahamäärästä kuin mitä Senaatti-kiinteistöt käyttää ulkoministeriön Katajanokan Merikasarmilla olevien rakennusten peruskorjaukseen. Finlandia-talon peruskorjauksen kustannuksiksi arvioidaan puolestaan 119 miljoonaa euroa.

Raha on siis Puolustusvoimissa todella kortilla.

”Puolustusvoimien toimitilakustannukset ovat nyt vuositasolla noin 260 miljoonaa euroa, josta rakennuskantaan liittyvää pääomavuokraa Senaatti-kiinteistöille on noin 150 miljoonaa euroa. Puolustusvoimat pyrkii rajoittamaan vuotuiset kiinteistöinvestoinnit noin 60 miljoonan euron tasolle ja sitä suunnataan mahdollisimman paljon nykyisen rakennuskannan korjaamiseen.” kirjoitti puolustusministeri Jussi Niinistö blogissaan viime keväänä (Jussi Niinistö, US-blogi 18.5.2018).

”Senaatti-kiinteistöjen kokonaistulos 157 milj. euroa ylitti tavoitteen 42 milj. eurolla. Tulos muodostui vuokraustoiminnan tuloksesta 78 milj. euroa ja myyntitoiminnan tuloksesta 79 milj. euroa milj. euroa.” (Senaatti-kiinteistöt 19.2.2018).

Senaatti-kiinteistöt on valtiovarainministeriön alainen liikelaitosjärjestelmä, jossa valtio vuokraa itseltään, Senaatti-kiinteistöt tekee voittoa ja palauttaa rahat valtiolle niin, että Senaatti-kiinteistöjen tulosvarat ovat pois itse ministeriöiden käytöstä.

Vuonna 2017 tuo Senaatti-kiinteistöjen ”rälssinä” keräämä ”rälssivero” oli 78 miljoonaa euroa. Kyseessä on eräänlainen Senaatti-kiinteistöjen vuokraustoiminnan tuloksesta syntyvä pakkovero, jolla voidaan pienentää ministeriöiden tosiasiallisessa käytössä olevia varoja. Todella fiksusti kehitetty järjestelmä leikkaamaan valtion menoja vuokrarahan kierrättämisellä valtion sisällä.

Valtion olisi pitänyt palauttaa Senaatti-kiinteistöjen tuloksen 78 miljoonaa euroa takaisin valtionhallinnon toimijoille siinä suhteessa kuin ne ovat vuokria Senaatille maksaneet.

Rakennuskannasta on pidettävä hyvää huolta, mutta olisiko hankkeita syytä vertailla hieman laajemmassa perspektiivissä ja myös muihin tarpeellisiin investointeihin. Soten myötä esimerkiksi olemassa olevia terveydenhuollon hyväkuntoisiakin rakennuksia taitaa jäädä tyhjilleen ja uutta vain rakennetaan ilman laajempaa koko Suomea käsittävää koordinaatiota.

Senaatti-kiinteistötkin toki investoi vain eduskunnan vahvistaman Senaatti-kiinteistöjen investointikehyksen puitteissa.