Perussuomalaiset tulevat tekemään sen taas ja nousevat toiseksi suurimmaksi

Tänään oli nähtävissä huolestuttavia ilmeitä sekä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon naamalta.

Voin kuvitella heidän ajatuksensa: ”Voi ei, joko taas jo kolmannen kerran peräkkäin!”.

Rinteen ja Orpon ajatukset Sipilän ja Haaviston ajatusten ohella on satavarmasti ollut, että Perusuomalaisten hajaantuminen sinisiin ja perussuomalaisiin olisi ollut kuolinisku Perussuomalaisille marginaaliliikkeeksi, jota ei enää olisi tarvinnut huomioida politiikanteossa ja vielä vähemmän vuoden 2019 hallituksen muodostamisessa.

Nyt ehkä jo viisaimmat heistäkin ymmärtävät, että mikäli Perussuomalaiset ei olisi revennyt kahdeksi poliittiseksi puolueeksi, Perussuomalaiset olivat näivettyneet hallituksessa marginaalipuolueeksi. Puolueen hajoaminen oli Perussuomalaisten pelastus. Tuossa asiassa Sipilä ja Orpo olivat hieman vajaalla älyllä liikenteessä kesällä 2017.

Sipilälle ja Orpolle kuvio oli puhdasta politiikantekoa, josta nyt he tulevat maksamaan hintaa:

”Keskustelut käyty. Yhteinen esityksemme Kesk./Kok. eduskuntaryhmille: ei edellytyksiä jatkaa yhteistyötä Halla-ahon johtaman PS:n kanssa.” oli Sipilän Twitter-viesti kesäkuun 12. päivänä 2017.

”Tein selväksi Orpolle ja Sipilälle, että nykyinen hallitusohjelma ja turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma riittävät perussuomalaisille, mutta edellytämme, että yhdessä sovitusta pidetään tarkasti kiinni.” oli Halla-ahon vastaus Facebookissa samana päivänä.

Keskustassa ja Kokoomuksessa kuten myös muissa puolueissa huokaistiin helpotuksesta. Hajaannuksella oli saatettu Perussuomalaiset marginaaliin ja lisäksi puolueesta lähteneet ministerit olisi saatettu asemaan, jossa ne eivät tulisi haastamaan hallituksen yhtenäisyyttä. Sinisille hallituksen hajoaminen ja joutuminen oppositioon Perussuomalaisten viereen olisi ollut katastrofi. No, puolue kannatuksensa puolesta on muutoinkin ollut katastrofi.

Kun Perussuomalaiset menivät tai kun Keskusta ja Kokoomus ottivat Perussuomalaiset hallitukseen vuonna 2015, monissa puolueissa Kokoomuksen ja Keskustan ohella oltiin sangen varmoja, että perussuomalaisen liikkeen kannatus sulaa ja häviää. No, niin kävikin aluksi.

Kevään 2015 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset saivat 17,7 prosentin kannatuksen ja 38 kansanedustajaa. Syyskuussa 2015 Ylen kannatusmittauksessa Perussuomalaisten kannatus oli pudonnut jo 10,7 prosenttiin ja vuoden 2017 heinäkuussa 7,6 prosenttiin. Lokakuussa 2017 puoleen hajaannuttua kannatus oli alimmillaan 6,9 prosentissa.

Puolueiden kannatuskehityksiä marraskuulle 2018 saakka voi käydä tarkastelemassa Ylen sivuilta (Yle 4.2.2016).

Suomalaiset ”vanhat” puolueet ovat  esittäneet kaiken aikaa kantanaan, että paras tapa hallita populistisia liikkeitä on ottaa ne mukaan  päätöksentekoon. Ajatus ja idea on ollut, että näin populistiset liikkeet menettävät kannatustaan ja sulavat pois. Tuota viestiä on tyrkytetty kovasti myös Ruotsiin, jossa puolueilla ei ole ollut halukkuutta ottaa Ruotsidemokraatteja hallitukseen.

                                                                                       ****

Jos ja kun Perussuomalaiset nousevat toiseksi suurimmaksi puolueeksi kuten nyt vahvasti näyttää muiden puolueiden maito- ja lihaveroa tihkuvan ilmastonmuutossekoilun johdosta, on tilanne todella mielenkiintoinen, jos ”vanhojen” puolueiden kannanottoja etsitään ja muistellaan menneiltä vuosilta. Perussuomalaisten nouseva kehityssuunta vain generoituu ja vahvistuu, ja tätä kehityssuuntaa etenkin Orpo on tämän päivän typerillä puheilla vain edistänyt.

”Petteri Orpo ei luota Ylen gallupin tulokseen eikä lämpene hallitusyhteistyölle perussuomalaisten kanssa: ’Erittäin, erittäin vaikeaa’” (Iltalehti 29.3.2019).

Kyllä kaveri siis osaa ollakin tyhmä. Ääliöitten ääliö. Tuostakin kannanotosta Perussuomalaiset saa kiittää Orpoa, kun kannatus taa nousi muutaman kymmenyksen.

Suomalaiset eivät pidä syrjinnästä ja nurkkaan ajamisesta.

Nyt Perussuomalaisista tulee kaikkien muiden puolueiden vastustaja ja sylkykuppi, mikä vain vauhdittaa Perussuomalaisten kannatuskehitystä. Näin on käynyt ennenkin. Jonkin osapuolen karsinointi nurkkana ärsyttää suomalaisia ja saa kansan liikkeelle vaaliuurnille.

Jos Perussuomalaiset nousevat toiseksi suurimmaksi puolueeksi, Keskusta ja Kokoomus eivät paljonkaan voi huudella ja esitellä kannanottojaan hallituksesta Perussuomalaisten takaa. SDP on eri asemassa, mutta voisiko se ohittaa Perussuomalaiset sen vakiintuneen käytännön perusteella, mitä demokraattisessa Suomessa on noudatettu hallituksen muodostamisessa.

Ei voi.

”Halla-ahon perussuomalaisten kanssa hallitukseen? – 2 puolueelta suora ”ei”, 2 voisi harkita” oli uutisotsikko Uudessa Suomessa viime syksynä (Uusi Suomi 12.9.2018):

SDP: Epätodennäköistä, Kokoomus: Mahdollista mutta epätodennäköistä, Keskusta: Mahdollista, Vihreät: Ei, Vasemmistoliitto: Ei, Suomen ruotsalainen kansanpuolue: Lähes varma ”ei” ja Kristillisdemokraatit: Mahdollista, hallitusohjelma ratkaisee.

Kyse oli siis siitä, voiko Perussuomalaisten kanssa olla samassa hallituksessa.

Monet ”vanhat” puolueet ovat lähestymässä Ruotsia siinä, että Perussuomalaisia pitäisi käsitellä kuten Ruotsissa Ruotsidemokraatteja käsitellään. Siis eristää omaan karsinaansa.

Se niistä suomalaisista opeista Ruotsille ja koko muulle Euroopalle populistien ”kotouttamisesta”. ”Kotouttaminen” oli hyvä asia niin kauan kuin ”kotoutettava” oli Timo Soini, mutta ei enää, kun "kotoutettava" olisi Jussi Halla-aho.

Voi jessus tätä suomalaista politiikan tekoa, kuinka vähän järkeä siinä käytetään.