Kuka haluaa viedä puolueensa hallitukseen, jonka pääministeri olisi Antti Rinne?

Pääministeriltä edellytetään yhteistyökykyä ja sovittelevuutta. Pääministerin on kyettävä pitämään hallituksensa koossa neljän vuoden ajan. Pääministerin on kyettävä viemään hallituksensa ohjelma maaliin neljässä vuodessa.

Hallituksen kasvot ja ääni on pääministeri. Pääministeri on siis kaikkien hallitukseen osallistuvien puolueiden kasvot ja ääni. Jos pääministeri ei hallitse tehtäviään, siitä kärsivät kaikki hallituspuolueet.

Pääministerin pitää kyetä herättämään luottamusta hallituspuolueissa. Pitää olla neljä vuotta kestävä luotto, että hän kykenee viemään asiat maalin. Pitää olla luotto, että hän kykenee hoitamaan homman. Pitää olla terveyttä ja iskukykyä.

Jokaisen lukijan on syytä kysyä, mistä pääministerin luotto syntyy niin hallituksen sisällä kuin kansalaisten keskuudessa.

Onnistuakseen pääministeriltä edellytetään karismaa. Henkilön karisma – siis vaikutuskyvykkyys ja vaikutusvalta – syntyy ihmisen esiintymis- ja ilmaisukyvykkyydestä, puhekyvykkyydestä ja ammattiosaamisesta. Se on pitkälti luontaista suurelta osin älykkyyden pohjalta. Karismaa joko on tai ei ole.

Pääministerillä on hyvä olla paljon karismaa. Karisma helpottaa asioiden viemistä eteenpäin.

Ottamatta kantaa Paavo Lipposen hallituksen politiikkaan, Paavo Lipposta pidettiin Suomi-mittakaavassa vaikutusvaltaisena ja aikaansaavana pääministerinä. No, Lipposen pääministerikauden jälkeiset tehtävät venäläisen Gazprom-yhtiön konsulttina ovat romuttaneet Lipposen pääministerikauden saavutuksia ja karismaa. Lipponen on hyvä esimerkki, miten karismakin on katoavaista.

Lainatuksi tulevat iskulauseet ovat yksi merkki lausujan karismasta ja älykkyydestä. Noilla iskulauseilla asioita viedään eteenpäin. Asioiden poliittinen ydin on osata tiivistää asia muutaman sanan lauseeseen. Noiden lauseiden pitää olla kuulijan mielessä vielä seuraavana aamuna ja parhaillaan vielä viikonkin päästä. Iskulauseiden pitää saada kuulija miettimään. Silloin asia jää kuulijalle mieleen.

Halla-aho on tuossa iskulauseasiassa hyvä.

Winston Churchillin iskulauseet pääministerinä ovat meille kaikille tutuimpia osoittaen lausujan karismaa.

                                                                                       ****

SDP on pääministeripuolue”, lausui SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, kun piti eilen puhetta demareitten vaalivalvojaisyleisölle ravintola Virgin Oilissa.

Lause oli ennalta opeteltu, jonka totuudesta emme vielä tiedä ja josta ei meinannut tulla edes mahdollisuutta eilisten dramaattisten kannatuskäänteiden vyöryessä. Rinteen opeteltu puhe meni myös muutoin sekoiluksi Virgin Oilissa. Puhuttiin ”tytöistä” ja ”pojista” tavalla (”hyvä pojat”- kohta), joka sai kuulijan kyselemään, mitähän nyt tuokin taas oli.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne viljeli epämääräisiä kannanottoja vaalikamppailunsa aikana. Hän ei ollut ajatellut kannanottoja ennalta. Viljellä on edellisessä lauseessa väärä verbi, koska toiminta ei ollut tietoista. Oikeampi verbi ehkä olisi ehkä heitellä.

Rinne vastasi vaalikeskustelukysymyksiin, mitä hänen harmaat aivosolunsa kykenivät tuottamaan tuossa hetkessä. Loogisuutta ja harkintaa ei juurikaan ollut. Hänellä oli aina jokin ilmaisun hätä ja suusta tuli mitä sattui. Sammakoita siis.

Rinteen viestintä epäonnistui vaalikamppailussa pahoin. Viestin saaminen perille epäonnistui. Viestintä ei ollut selkeää. Riittävä perehtyneisyyttä häneltä kysyttyyn asiaan ei ollut. Sekoiltiin Nato-optiossa, liha- ja maitoverossa, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden työllistämisessä.

Rinteen lista viestintäepäonnitumista jo pääministeriehdokkaana on pitkä. Millainenkohan Rinteen epäonnistumislista olisi pituudeltaan, jos Rinteestä tulisi pääministeri? Hänen ulosantinsa on todella epäselvää.

Uusia kommentoitavia eteenpäin saatavia asioita pääministerillä on päivittäin. Vauhti on kiivas. Asioihin erehtymisen tulee perusta yksityiskohtaiseen ammattiosaamiseen. Rinteellä ei tuohon ole edellytyksiä, se on selvää. Esiintyminen on rauhatonta eikä vakuuta.

SDP on nyt vaalien suurin puolue. Puheenjohtaja Rinne on tuleva hallitustunnustelija ja kenties hallituksenmuodostaja, jos asiat etenevät demarien toiveiden mukaisti. Epäilen, ettei Rinne kykene muodostamaan hallitusta. Tai paremminkin: hallitusta ei kyetä muodostamaan Rinteen johdolla.

On jo käyty vilkasta keskustelua siitä, keillä on mahdollisuus osallistua uuteen SDP:n johtamaan hallitukseen ja kenellä ei.

Jos olisin nyt Kokoomuksen ja Perussomalaisten puheenjohtaja, ei minulla olisi nyt suurta halukkuutta – jos halukkuutta olleenkaan – osallistua sellaiseen hallitukseen, jonka pääministeri on Antti Rinne. Hänellä ei ole edellytyksiä kyvykkyytensä vuoksi hoitaa pääministerin pestiä menestyksekkäästi. Kyse on siis puolueen puheenjohtajasta, joka ratkaisee – ei hänen puolueesta.

Vihervasemmiston vähemmistöhallitus olisi mielenkiintoinen, varsinkin jos samassa tiedotustilaisuudessa esiintyisivät Antti Rinne, Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ja Vihreiden Ville Niinistö. Kolme erilaista virtuoosia, eikä asioista varmasti saisi mitään selvää.

                                                                                       ****

PS 1. Kokoomuksessakin varmasti vielä käydään huolella läpi, oliko Harry Harkimon tapaus Uudellamaalla sittenkin pitänyt hoitaa toisin. Harkimon äänet olisivat tulleet Uudellamaalla Kokoomukselle tarpeeseen. Kokoomus maksoi vaaleissa pienestä Harkimo-asiasta suuren hinnan. Yksi paikka näissä vaaleissa ratkaisi paljon.

PS 2. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo teki melko suuren virheen ilmoittamalla hyvissä ajoin vaalikamppailun aikana, ettei Kokoomus edelleenkään sovi samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. Todennäköisesti Orpon ja Halla-ahon sukset ovat menneet kesällä 2017 niin pahoin ristiin, ettei suksisotkua ole saatu purettua vieläkään. Vaalitaktisesti äärettömän typerä valinta Orpolta, koska Kokoomuksella on vaikea pitää kaavailussa oleva demarijohtoinen hallitus porvarienemmistöisenä vaalituloksen edellyttämänä. Vaaleissa vihervasemmisto sai vain 76 paikkaa ja porvariryhmittymät sentään 124 paikkaa. Maassa on siis edelleen vakaa porvarienemmistö. Miksi maahan pitäisi synnyttää vihervasemmistohallitus tai edes vihervasemmistojohtoinen hallitus? Kokoomus olisi kyllä täysin sekaisin, jos lähtisi sellaiseen hallitukseen, jossa ei olisi porvarienemmistö.

PS 3. Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vuonna 2015 muodostamalla Sipilän hallituksella oli yhteensä 124 kansanedustajaa. Näissä vaaleissa nämä kolme porvaripuoluetta saivat yhteensä 108 kansanedustajaa ja kolme suurinta puoluetta (SDP, Perussuomalaiset ja Kokoomus) sai yhteensä 117 kansanedustajaa. Oleellisia on paikat eikä paikkojen muutokset. Muutokset eivät äänestä eduskunnassa vaan pelkästään kansanedustajat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu