Yhdysvallat toi ydinasevalmiutta Eurooppaan ihan lähelle Venäjän rajaa

Presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen. Eurooppa-asiat ovat edenneet niin kuin Venäjä on halunnut.

INF-sopimus raukeaa muutaman kuukauden päästä heinä-elokuun vaihteessa. Venäjä on saanut INF-sopimuksessa nyt sen, mitä se esitti Yhdysvalloille ensimmäisen kerran jo vuonna 2007. Myös muiden ydinaseita rajoittavien Venäjän ja Yhdysvaltain kahdenvälisten sopimusten jatkuminen on epävarmaa. Tarkoitan Start III -sopimuksen jatkoa 5.2.2021 jälkeen, mikäli sopimusoptiolle ei löydy jatkopäätöstä tai mikäli täysin uutta sopimusta ei haluta solmia.

Eläköitynyt suurlähettiläs Pasi Patokallio kirjoitti osuvasti Helsingin Sanomissa (HS 4.5.2019):

”INF-sopimuksen raukeaminen sinetöi Venäjän ylivoiman ydinaseissa Euroopassa pitkäksi aikaa, mutta se tuskin johtaa vastatoimiin. Yhdysvalloille Euroopan turvallisuus ei ole enää ajattelun keskiössä.

Venäjä on Yhdysvalloille turvallisuuspoliittisesti yhä enemmän eurooppalainen – ja eurooppalaisten – ongelma. Eurooppalaisten on vastattava Venäjän haasteeseen vahvistamalla omaa puolustustaan.”

Suomi osallistuu aktiivisesti ydinaseriisunnan verifikaatiota koskevaan työhön. Eläköitymisestä huolimatta Pasi Patokallio on edelleen jäsen YK:n ydinaseriisunnan verifikaatiota käsittelevässä asiantuntijaryhmässä.

Suomi isännöi Yhdysvaltojen johtaman ydinaseriisunnan verifikaatiokumppanuuden (International Partnership for Nuclear Disarmament Verification, IPNDV) kokouksen maaliskuun 4.-7. päivänä 2019 Helsingissä (Summary Report of the IPNDV Joint Working Group Meeting, Helsinki, Finland), jossa Suomen puolesta oli mukana johtohenkilönä Pasi Patokallio.

Verifikaatiolla tarkoitetaan oikeaksi todistamista havainnoilla ja havainnoinnin aikaansaamalla vahvistuksella.

Tulin itse aikanaan Pasi Patokallion kanssa samaan johtopäätökseen omassa blogikirjoituksessa otsikolla ”INF-sopimuksen päättymisen poliittinen analyysi Euroopan turvallisuudelle” (US-blogi 3.3.2019).

                                                                                            ****

Tosiaankin presidentti Putinilla on leppoisaa Euroopan suhteen niin kauan kuin Venäjällä on ydinaseylivoima suhteessa Euroopassa oleviin ydinaseisiin. Niin kauan kuin Eurooppa on ydinaseiden kehitysmaa, ei Eurooppa voi irrottautua Yhdysvalloista. Irtautuminen on mahdotonta ja Euroopan Yhdysvallat-politiikka on mitoitettava tuon tosiasian pohjalta.

Liittolaisia joko ollaan tai ei olla. Puoliliittolaisuutta ei ole olemassa.

EU:n orastava puolustusyhteistyö on leikkipeliä Venäjän suhteen; voiko Venäjä uhata Euroopan EU- ja Nato-maita sotilaallisesti? Venäjän uhka Euroopan Nato-maita vastaan perustuu ydinaseisiin, joissa Euroopalla ei ole pariteettia suhteessa Venäjään, mutta Yhdysvalloilla on.

Toki Euroopan Nato- ja myös EU-mailla tulee olla vahva ja uskottava konventionaalisten aseiden armeija, jolla pitäisi kyetä ratkomaan myös lähialueiden niitä kriisipesäkkeitä, jotka luovat uhkaa ja vajetta Euroopan turvallisuuteen. Konventionaalisten aseiden armeijan ja ennen kaikkea päätöskyvyn sotilaallisen voiman käytöstä tulee olla sellainen, ettei Venäjällä olisi enää suurempaa halukkuutta Georgian ja Itä-Ukrainan sodan kaltaisiin tapahtumiin.

Läntisen Euroopan tämänhetkinen uhkakynnys on Venäjälle matala. Matalampi kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Tuosta on seurauksena Euroopan jatkuvat turvallisuusongelmat liittoutumien välisellä alueella.

Tämä pitkän blogikirjoituksen seuraavissa luvuissa on käsitelty nimenomaan ydinaseita ja ydinaseiden puolustuksellista uhkaamista, vaikka käsitellyt tapaukset näyttävätkin pintapuolisesti perinteisillä konventionaalisilla aseilla tapahtuvalla uhittelulta puolin ja toisin.

Euroopassa olisi syytä muistaa, että on turha harrastaa kilpavarustelua vihollisen kanssa jousipyssyillä, jos vihollisella on panssarivaunu ja itsellä ei ole. Sen sijaan, jos itsellä on myös panssarivaunu, voi harrastaa kilpavarustelua myös jousipyssyillä, koska ylemmällä tasolla ollaan vähintään tasoissa vihollisen kanssa. Pariteettiajatusta pitää siis alkaa purkaa aluksi aina korkeimmalta tasolta. Venäjän ja lännen välillä pariteettiajatus pitää siis purkaa aluksi ydinaseista.

Kun Venäjä ajattelee Natoa vihollistahona, Venäjä ajattelee aina ensiksi ydinaseita. Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomea suojaa ydinaseet. Niin kauan kuin Suomi ei kuulu Natoon, Suomi on sotilaallisen turvallisuuden perustassa hetteiköllä.

Suomessa on täysin virheellistä ajatella, että jos Suomi ei kuulu Natoon, maata eivät koske ydinaseet eikä Venäjä voi uhata meitä ydinasein.

Ydinaseet ratkaisevat myös Suomen turvallisuuden perustan tavalla tai toisella.

                                                                                            ****

“U.S. Air Force B-52 Bombers Practiced a Nuclear Strike on Russia Last Month” oli uutisotsikko yhdysvaltalaisella The National Interest -sivustolla 25.4.2019 (The National Interest 25.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat harjoittelivat ydinaseiskua Venäjälle viime kuussa”.

"The deployment also includes joint and allied training in the U.S. European Command theater to improve bomber interoperability. Training with joint partners, allied nations and other U.S. Air Force units contributes to our ready and postured forces and enables us to build enduring and strategic relationships necessary to confront a broad range of global challenges." uutisoi puolestaan Yhdysvaltain ilmavoimat (U.S. Air Force 14.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”[B-52-pommittajien] sijoittaminen [RAF:n Fairfordin tukikohtaan] sisältää myös yhteisiä liittolaisharjoituksia Yhdysvaltain Euroopan komentokeskuksen [USEUCOM] toiminta-alueella pommittajien yhteistoiminnan parantamiseksi. Harjoitukset yhteistyökumppanimaiden, liittolaisten ja muiden Yhdysvaltojen ilmavoimien yksiköiden kanssa edistää valmius- ja harjoitusvoimiamme sekä suo meille mahdollisuuden luoda kestäviä ja strategisia suhteita, jotka ovat välttämättömiä kohdattaessa ratkaistavaksi monenlaisia maailmanlaajuisia haasteita.”

Yhdysvallat lennätti yhteensä kuusi raskaan sarjan Boeing B-52 Stratofortress -pommittajaa Yhdysvaltain Louisianassa sijaitsevasta Barksdalen lentotukikohdasta (Barksdale Air Force Base) Iso-Britannian Fairfordin lentotukikohtaan (RAF Fairford Air Force).

Fairfordin lentotukikohta on Yhdysvaltain ilmavoimien ainoa eurooppalainen raskaiden pommikoneiden lentotukikohta. Fairfordin kiitoradan pituus ja kantokyky on mitoitettu niin, että sinne voi laskeuta vaikkapa avaruussukkula.

Nuo kuusi Fairfordiin saapunutta B-52-pommittajaa olivat tunnuksiltaan 60-0024, 60-0025 ja 61-0013, jotka saapuivat 14.3.2019. Pommittaja tunnuksella 60-0058 saapui 15.3.2019 ja pommittajat tunnuksilla 60-0032 ja 61-0015 saapuivat 16.3.2019. Pommittajat siirtyivät takaisin Yhdysvaltoihin huhtikuun alussa 5. ja 6. päivänä.

Tässä kirjoituksessa edellä luetteloidun kaltaiset viisinumeroiset koodit ovat ilma-aluksien tutkavastaajatunnuksia (”callsign”). Tutkavastaajatunnuksen avulla voi tarkastella kyseisten ilma-alusten lentoreittejä lennonseurantapalvelujen sivuilla (esim. Flightradar24.com, PlaneFinder.net tai Global ADS Exchange sekä PlaneRadar.ru).

B-52-pommittajilla on sinänsä perusominaisuuksien puolesta ydinasevalmius, mutta kaikkia koneita ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen. Ulospäin ydinasevalmius ei välttämättä ole siviilin helposti havaittavissa, jos ei tiedä tarkkoja yksityiskohtia. Esimerkiksi 60-0024-, 60-0058- ja 60-0032-pommittajia ei ole modifioitu ydinaseiden kuljettamiseen.

Ainakin kaksi Fairfordin lentotukikohdassa olleista B-52-pommittajista oli ydinaseita kuljettamaan kykeneviä, kolmannesta ei ole varmuutta. Tällaiset ilma-alukset ovat tunnistettavissa erityisestä ”evästä” (englannin kielen sana ”fin”). Evätunniste liittyy uuteen Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen START III -sopimukseen, joka rajoittaa Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinaseita kuljettamaan kykenevien järjestelmien määrää. Kirjaus on sopimuksen liitteissä, jotka eivät löydy netistä.

START III -sopimuksessa Venäjän puolelta B-52-pommittajien (B-52G, B-52H) kaltaisiksi raskaiksi pommittajiksi on nimetty Tupolev Tu-95MS- ja Tu-160-pommittajat. Tupolev Tu-22 -pommittajat eivät ole mainittuna sopimuksessa. Muut tunnistemerkityksi edellytetyt raskaat pommittajat ovat Yhdysvaltojen puolella  B-IB (B-1B Lancer) ja B-2A (B-2 Spirit).

                                                                                            ****

B-52-pommittajat lensivät koko Euroopan ilmatilassa Norjanmerellä, Itämerellä ja Välimerellä. B-52-pommittajat lensivät Nato-maiden ohella myös Ruotsin ilmatilassa, mutteivat muiden Naton ulkopuolisten maiden ilmatilassa.

Pääosa lennoista tapahtui pohjoisilla alueilla Norjan, Baltian maiden ja Puolan ilmatilassa.

B-52-pommittaja – ainakin yksi – lensi siis Ruotsin ilmatilassa. Lento tapahtui Gotlannin yli 22.3.2019. Suomen kanssa ei ollut sovittuna, että B-52-pommittajilla olisi ollut mahdollisuus lentää myös Suomen ilmatilassa, mutta 60-0021-pommittaja kävi 18.3.2019 aivan Suomen rajan pinnassa. Kone ei lentänyt suoraan Itämereltä Viron ilmatilaan vaan koukkasi Suomenlahden kautta Suomen ilmatilaa hipoen. Rajaloukkauksesta ei ole raportoitu.

60-0021:lla ei ole ydinasevalmiutta. Myös 61-0024:lla ei siis ole ydinasevalmiutta.

Kun ja jos haluan tietoja Nato-maiden sotilasilma-alusten liikkeistä, kyselen niitä venäläisiltä bongareilta, jotka seuraavat melkeinpä työkseen länsimaisia sotilaslentokoneita. Vastaavasti jos haluan tietoja Venäjän sotilaslentokoneiden liikkeistä, kysele niistä Nato-maiden bongareilta.

Olen koonnut tähän Itämeren alueella liikkuneen B-52-pommittajien lentoja. Tiedot PlaneRadar-sivuston ukrainalaiselta @ua4wiy_-bongarilta Twitter-viesteinä.

60-0024:n lento 1.4.2019 Itämeri-Puola-alueella (@ua4wiy 1.4.2019).

61-009:n lentoonlähtö 29.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (@ua4wiy_29.3.2019).

61-0024:n lentoonlähtö 28.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta (@ua4wiy_28.3.2019).

60-0032:n lento 25.3.2019 Itämeri-alueella (@ua4wiy_25.3.2019).

61-0024:n lentoonlähtö 25.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, Kaliningradin kierto Itämeren puolelta Liettuan ilmatilaan ja Suwalkin käytävän portille, lisäksi samanaikaisesti 61-009:n lento Itämerta pitkin pohjoiseen ja Latviaan (@ua4wiy_25.3.2019). 61-0024:n ja myös 61-009:n lentoa Baltian yllä on esitetty kuvassa 1.

61-0032:n lentoonlähtö 22.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle ja pohjoiseen Itämerta pitkin ja paluu Ruotsin ilmatilan kautta (Gotlannin yli) etelään (@ua4wiy_22.3.2019). Gotlannin ylitys on esitetty kuvassa 2.

61-0024:n lentoonlähtö 20.3.2019 Fairfordin lentotukikohdasta, lento Tanskan läpi Itämerelle kiinni Kaliningradin rajaan ja kääntö Puolaan (@ua4wiy_20.3.2019)

60-0021:n lento 18.3.2019 Itämerelle Tanskan läpi kiinni Kaliningradin alueeseen, koukkaus kohti Ruotsin ilmatilaa, jatkaminen kohti Suomenlahtea ja kääntö Viron ilmatilaan (@ua4wiy_18.3.2019). Kuvassa 3 on esitetty, kuinka lähelle Suomen ilmatilaa 60-0021 lensi kapealla Suomenlahdella. Kuvassa 4 on esitetty 60-0021:n lentorataa kohti Viron Rakverea noin 100 kilometrin päässä Venäjän rajasta ja noin 230 kilometrin päässä Pietarin keskustasta. Kuvassa 5 on puolestaan esitetty 61-0024:n lentoliikkeitä Rakveren länsipuolella 18.3.2019 (@GDarkconrad 18.3.2019).

60-0009:n lento 15.3.2019 Itämeren eteläosassa, kääntö Kaliningradin talousvesialueen rajalla (@ua4wiy_15.3.2019).

60-0009:n lento 14.3.2019 Itämeren kierrokselta Puolan ja Saksan kautta takaisin lentotukikohtaan (@ua4wiy_14.3.2019).

Ohessa on vain toisiotutkavastaaja (transponderi) päällä tapahtuneita Itämeren lentoja, ei suikaan kaikki Euroopan alueella tapahtuneet lennot. 61-009 ja 60-0021 eivät ole Barksdalen lentotukikohdasta 14.-16.3.2019 saapuneita pommittajia.

                                                                                            ****

“U.S. Air Force B-52s conduct flights to Iceland and the Netherlands” oli uutisotsikko Yhdysvaltain Euroopan- ja Afrikan-ilmavoimien sivuilla maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (U.S. Air Forces in Europe & Air Forces Africa 30.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Yhdysvaltojen ilmavoimien B-52-pommittajat suorittavat lentoja Islantiin ja Hollantiin”.

Kyseisiä lentoja suoritettiin 29.3.2019. Norjaa kohti lentoja suoritettiin 28.3.2019.

“During the flights, five B-52s conducted training with Norwegian F-16 fighter jets. Training with NATO allies like Norway enhances the capabilities and readiness of the alliance.”

Vapaasti suomennettuna:

“Lentojen aikana, viisi B-52-pommittajaa harjoitteli norjalaisten F-16-hävittäjien kanssa. Harjoittelu Nato-liittolaisten kuten Norjan kanssa parantaa liittoutuman kyvykkyyttä ja valmiutta.”

Pommittajia oli ollut Norjan lennoilla yhteensä siis peräti viisi. Kuvassa 6 on esitetty B-52-pommittaja F-16-norjalaishävittäjien saattueessa 28.3.2019.

“Last week, a B-52 bomber from the air base in United Kingdom was on Barents Sea mission. At the same time, other B-52 planes were flying the in the Baltic, the Black Sea and outside Russian airspace in the Far East.” kirjoitti puolestaan The Barents Obselver myös maaliskuun viimeisenä viikonloppuna (The Barents Obselver 30.3.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Viime viikolla [viikolla 12, 18.-24.3.] B-52-pommittaja Iso-Britannian lentotukikohdasta oli Barentsinmeren tehtävällä. Samanaikaisesti muut B-52-pommittajat lensivät Itämerellä, Mustallamerellä sekä Venäjän Lähi-idän lentotukikohdan lähettyvillä.”

Yhdysvallat ja Nato suorittivat siis raskailla pommikoneilla lentoja samanaikaisesti koko Euroopassa Islannista Lähi-itään.

Siis myös Mustallamerellä kuten myös Itämerellä.

                                                                                            ****

B-52-pommittajien lennoista muualla kuin Itämerellä ja sen ympäristöstä ei löydy lentoreittejä lennonseurantapalveluista. Esimerkiksi Mustanmeren lentoreittejä ei löydy.

B-52-pommittajien toisiotutkavastaajat eli transponderit olivat pääsääntöisesti päällä Itämeren lennoilla, mutta sen sijaan muualla transponderit eivät olleet pääsääntöisesti päällä lukuun ottamatta lähtöjä Fairfordin lentotukikohdasta. Bongareiden mukaan B-52-pommittajien toisiotutkavastaajina olisi ADS-B/Model-S.

Miksi lennettyjä lentoreittejä ei löydy Itämeren alueen ulkopuolelta?

Siitä saamme ”kiittää” presidentti Niinistön ja Suomen tekemää transponderialoitetta. Tuon aloitteen takia Nato-koneet käyttivät ja käyttävät toisiotutkavastaajia Itämerellä enemmän – pääsääntöisesti – kuin muualla.

Nato-maiden ilma-alusten toisiotutkavastaajien käyttö on itseasiassa Venäjän edun mukaista, koska Naton sotilaslentoliikennettä tapahtuu Venäjän rajojen tuntumassa ja Venäjä on ikään kuin vastaanottava osapuoli.

Niinistö ja Suomi meni pahasti halpaan lähtiessä viemään eteenpäin Venäjän transponderialoitetta. Suomi sai leiman Venäjän etujen ajajana lännessä. Tilanne on vähän samalainen kuin aikanaan Suomen ydinaseettoman Pohjolan edistäminen Neuvostoliiton etujen mukaisesti.

Venäjän on helppo viedä tyhmää ja asioihin perehtymätöntä. Suomea siis.

Mielenkiintoista tässä on, onko myös Suomen Puolustusvoimien ja Ilmavoimien kanta ollut, että sotilaskoneiden tulisi käyttää Itämerellä toisiotutkavastaajia, vaikka suurempi kuva Nato-mittakaavassa ei niiden käytölle olisi myös Suomen sotilaallinen etu.

                                                                                            ****

Ruotsi on siis sallinut ja samalla hyväksynyt myös ydinasekyvykkyyden omaavien B-52-pommittajien lennot sen ilmatilassa ja vieläpä hyvinkin ruotsalaishävittäjäsaattueessa. Hävittäjäsaattueet kuuluvat B-52-pommittajalentojen turvaamiseen.

Kuvan 2 mukaisesti Ruotsi salli Virosta palaavan 61-0032:n Gotlannin ilmatilan ylityksen 22.3.2019.

Kuvassa 7 on puolestaan esitetty B-52-pommittajan lentoa Itämeren yllä neljän ruotsalaisen JAS 39C Gripen -hävittäjän kanssa. Kyseessä on vuoden 2015 kesäkuun 5.-20. päivänä pidetystä BALTOPS 15 -harjoituksesta, johon myös Suomi osallistui. Kuvassa 7 on näkyvissä Öölannin saaren eteläkärki ja taustalla manner-Ruotsin Smålandin rannikkoa.

B-52-pommittaja suoritti tuossa harjoituksessa Itämeren miinoitustehtävää, jolla harjoiteltiin venäläisalusten blokkaamista merellä. Samaan aikaan Itämeren ympäristössä oli myös Saber Strike 15 -harjoitus ja Itämeren ympäristössä pyöri useampiakin B-52-pommittajia tukikohtana Iso-Britannian Fairford.

Suomi ei salli Ruotsin tapaan ydinasein varustettavissa olevien B-52-pommittajien lentoa ilmatilassaan. Suomi ei esimerkiksi salli B-52-pommittajien lentoja Itämereltä Suomen läpi Barentsinmerelle. Ruotsin linja poikkeaa Suomen linjasta ja on Nato- ja ydinasemyönteisempi.

                                                                                            ****

“Ambassador to Russia, Naval Forces Europe Commander, view dual aircraft carrier strike group operations in the Mediterranean” (The U.S. Navy 23.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”[Yhdysvaltain] Venäjän-suurlähettiläs ja [Yhdysvaltain] Euroopan laivaston komentaja tarkastelivat kahden lentotukialusosaston toimintaa Välimerellä.”

“Abraham Lincoln and John C. Stennis Carrier Strike Groups Demonstrate Long Range Strike Capabilities in Romania” (The U.S. Navy 26.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Lentotukialukset  Abraham Lincoln ja and John C. Stennis Carrier harjoittelivat pitkän kantaman iskukykyä Romaniassa.”

Yhdysvallat toi Välimerelle kaksi lentotukialusosastoa. USS Abraham Lincoln (CVN-72):n muodostama lentotukialusosasto siirtyi Gibraltarin salmen kautta Välimerelle 20.4.2019 ja USS John C. Stennis (CVN-74):n lentotukialusosaston Suezin kanavan kautta 21.4.2019.

Vain viikkoa aikaisemmin 5.-13. huhtikuuta Natolla oli vuotuinen Romanian johtaman monikansallinen Sea Shield 2019 -merisotaharjoitus Mustallamerellä (NavalToday 15.4.2019).

Mustallamerellä olivat lentäneet myös B-52-pommittajat maaliskuun jälkipuoella.

Molemmilla lentotukialusosastoilla on myös vahva ydinaseistus. Kaksi lentotukialusosastoa käsittää sotilasvoimana mm. 130 ilma-alusta, kun Suomella on hävittäjä alle puolet tuosta määrästä.

Kuten B-52-pommittajien esiintymiseen Euroopan taivaalla, myös kahden lentotukialusosaston esiintymiseen Euroopan merillä liittyivät eurooppalaiset Nato-maat.

Abraham Lincolnin osastossa oli mukana Espanjan Alvaro de Bazan -luokan ESPS Méndez Núñez (F 104) -fregatti. Abraham Lincolnin lentotukialusosasto osallistuu myös parhaillaan käynnissä olevaan Italian Mare Aperto -merisotaharjoitukseen yhdessä italialaisen ITS Giuseppe Garibaldi -lentotukialuksen kanssa (NavalToday 2.5.2019).

                                                                                            ****

Suomessa on arvuuteltu, miksi Yhdysvallat toi kaksi lentotukialusosastoa Välimerelle (esim. IL 28.4.2019).

Edellisen kerran Yhdysvalloilla on alueella kaksi lentotukialusosastoa vuonna 2016. Onko kyseessä Lähi-idän tilanne vai onko kyse samasta kuin mistä B-52-pommittajien tuonnissa oli kyse: Venäjästä ja Venäjän ydinaseista.

Mielestäni kyse oli ja on Venäjästä. Kyse oli Nato-toimimisesta myös Mustallamerellä, vaikkakin Välimereltä käsin. Yhdysvallat on kuvannut toimintaa hyvin samoin sanakääntein kuin B-52-hävittäjien toimintaa:

”The Abraham Lincoln (ABE) and John C. Stennis (JCS) carrier strike groups (CSG), together with U.S. Air Force 603rd Air Operations Centers, demonstrated pre-planned, long range targeted strike capabilities in coordination with the Romanian Air Force in Romania, April 25.“ (The U.S. Navy 26.4.2019).

”Abraham Lincolnin ja John C. Stennis Carrierin lentotukialusosastojen yhteistoiminta osoitti etukäteen suunniteltuja, pitkän kantaman yhteisiskukykyjä Romanian ilmavoimien kanssa 25. huhtikuuta.”

Kyse oli jälleen ydinaseista ja siitä, miten Venäjä oli uhitellut INF-sopimuksen päättymisilmoitusten yhteydessä Romaniassa olevaa ohjuspuolustusjärjestelmän yksikköä. Venäjä on vaatinut Yhdysvaltoja tuhoamaan Romaniassa olevan ohjuspuolustusjärjestelmäyksikön, jotta se palaisi INF:n noudattamiseen. Kyse on Romaniassa olevista MK 41 VLS -laukaisualustoista, jotka luovat Venäjän mukaan Yhdysvalloille mahdollisuuden rikkoa INF-sopimusta (Army Recognition 11.10.2018).

Presidentti Putin otti MK 41 VLS -laukaisualustat esille helmikuussa vuotuisessa valtakunnan tila -puheessaan maan liittokokoukselle (Президент России 20.2.2019).

Putin lausui:

”Сперва начали разработку и применение ракет средней дальности, присвоив им для отвода глаз наименование «ракеты-мишени» для целей ПРО. Затем приступили к развёртыванию в Европе универсальных пусковых установок МК-41, которые позволяют осуществить боевое применение крылатых ракет средней дальности ’Томагавк’.”

Vapaasti suomennettuna:

”Ensinnäkin he [Yhdysvallat] aloittivat keskipitkän matkan ohjusten kehittämisen sekä käytön ja antoivat niille silmänlumeeksi ”puolustusohjukset” -nimen kuitenkin ohjuspuolustuksen [Venäjää kohtaan hyökkääviä] tavoitteita varten. Sitten he aloittivat toimittaa Eurooppaan monikäyttöisiä MK 41 -ohjuslaukaisualustoja, mitkä mahdollistavat keskimatkan Tomahawk-risteilyohjusten taistelukäytön.”

Yhdysvalloista tulevat MK 41 -ohjuslaukaisualustat ovat nyt siis Putinin mielestä sotilaallinen uhka, koska niillä voidaan laukaista myös Tomahawk-ohjuksia, jotka kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä.

Olen käsitellyt tuota tapausta aikaisemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Laivue 2020 -hankinnalla Suomella on mahdollisuus laukaista myös ydinohjuksia” (US-blogi 9.3.2019).

                                                                                            ****

“U.S. deploying carrier, bombers to Middle East to deter Iran: Bolton” oli uutisotsikko Reutersin sivuilla maanantaina (Reuters 6.5.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Bolton: Yhdysvallat toimittaa lentotukialuksen ja pommittajia uhatakseen Irania”

“The United States is deploying the USS Abraham Lincoln Carrier Strike Group and a bomber task force to the U.S. Central Command region to send a clear and unmistakable message to the Iranian regime that any attack on United States interests or on those of our allies will be met with unrelenting force. Bolton said.”

Vapaasti suomennettuna:

”Yhdysvallat on toimittamassa USS Abraham Lincolnin lentotukialusosaston ja pommittajia Yhdysvaltain keskisen sotatoimialueen komentokeskuksen [U.S. Central Command, USCENTCOM] alaisuuteen, minkä tarkoitus on lähettää selkeä ja yksiselitteinen viesti Iranin hallitukselle siitä, että mikä hyökkäys tahansa Yhdysvaltoja tai liittolaistemme etuja vastaan johtaa vastaukseen armottomalla voimalla.” [kansallisen turvallisuuden neuvonantaja John] Bolton sanoi.”

Tuo Boltonin ilmoitus tuli, kun lentotukialus Abraham Lincoln jo oli Välimerellä ja kun John C. Stennis Carrierin lentotukialusosasto on jo palaamassa Yhdysvaltoihin ja ohittanut Gibraltarin salmen. Tullessaan Välimerelle lentotukialusosastot eivät olleet USCENTCOM:n alaisuudessa vaan USEUCOM:n alaisuudessa.

Boltonin ilmoitus tarkoittaa, että Abraham Lincolnin lentotukialusosasto siirtyisi Persianlahdelle, mutta vielä maanantaina 6.5. osasto oli Italian ja Albanian välissä Adrianmerellä. Alun alkaen Yhdysvaltain kaksi massiivista lentotukialusosastoa eivät tulleet Välimerelle ensisijaisesti Lähi-idän tilanteen vuoksi. Nähtäväksi jää, siirtyykö Abraham Lincoln todella Välimereltä Arabianmerelle tai Persianlahdelle.

                                                                                            ****

B-52-pommittajien tämän kevään lennot kohdistuivat pohjoisessa Murmanskin alueen läheisyyteen ja Itämerellä Kaliningradin läheisyyteen. Myös Kaliningradissa Venäjällä on jo ydinaseita. Murmanskissa on aina ollut. Krimin niemimaalla tulee olemaan. B-52-pommittajien lennot kohdistuivat myös Venäjän toiseksi suurimman kaupungin Pietarin liepeille kuvien 4 ja 5 mukaisesti.

Välimerellä olleiden lentotukialusosastojen toiminnassa Mustanmeren ja Romanian alueella oli myös kysymys ydinaseista ja ohjuspuolustusjärjestelmästä. Kyse oli osaltaan Krimistä.

Venäjä on suorittanut jatkuvasti ja suorittaa jatkuvasti ydinasekykyisillä Tupolev Tu-160 ja Tu-95 sekä myös Tu-22 -pommittajilla Keski-Euroopan porteille. Kuvassa 8 on esitetty tyypillinen lentoreitti, joka lähteen Murmanskin alueelta lentotukikohdasta, jonka vierellä Venäjällä on ilma-aluksiin asetettavien ydinaseiden varasto.

Olen käsitellyt tuotakin varastoa aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan” (US-blogi 11.10.2018). Kyse on Bolšoe Ramozeron ydinasevarastosta. 

Tupolev Tu-160 -pommittajien nimetty kotilentokenttä on Murmanskin Olenogorskissa 68°09'08.8"N 33°27'35.6"E (68.152440, 33.459882), Google-map-1, joka on myös mm. Kuolan niemimaalle sijoitettujen Tupolev Tu-22 -pommittajien kotikenttä. Tuon ydinasevarasto on 20 kilometrin päässä lentokentästä. Kuvassa 8 esitetty lento lähtee em. kentältä.

Kuvassa 8 on kyse kahden Tupolev Tu-160 -pommittajan lennosta 29.3.2019. Toisen tunnus noista pommittajista on RF-94108, jonka lentoreitti on kuvassa. Tiedot ovat @MIL_Radar-bongarilta.

Yhdysvallat ei ole jättänyt rauhaan myöskään Kiinaa. B-52-pommittajat lensivät Kiinan lähialueilla vastaavasti kuin myöhemmin Euroopassa maaliskuun alkupuolella ainakin päivämäärillä 3.3. ja 13.3.2019. Venäjän Kamtšatkan niemimaan lähettyvillä pommittajat lensivät 18.3.2019 (AirForceTimes 19.3.2019). Tuolloin pommittajalennot olivat käynnissä myös Euroopan puolella, ja Venäjä oli tavallaan B-52-pommittajien ”puristuksessa” molemmin puolin.

                                                                                            ****

Pohjimmiltaan kyse B-52-pommittajien ja lentotukialusosastojen vierailussa tänä keväänä Euroopassa oli siis Venäjästä, ydinaseista ja INF-sopimuksen päättymisestä.

Eurooppa on korkeimman asteen puolustuksessaan – siis ydinaseistuksessa – Yhdysvaltojen armoilla. Ihan hyvä, että on, koska Euroopalla itsellään ei ole mitään. Tämä Euroopasta asemasta maailman suurvaltana, jota ei ole.

Yhdysvallat ei ole jättämässä Eurooppaa eikä Natoa vaikkakin Yhdysvaltojen sotilaallisen toiminnan painopiste on siirtymässä Kaukoitään ja todennäköisesti myös Arktiselle alueelle. Presidentti Trumpin puheita on tulkittu Euroopassa väärin. Eturivin väärintulkitsija on ollut Saksa liittokansleri Merkelin ja sosiaalidemokraattien johdolla.

Eurooppa ei voi mitenkään, vaikka se kuinka kehittäisi yhteistä EU-puolustustaan, irtautua Yhdysvaltain ydinaseista ja siten Yhdysvaltain asevoimista, mikäli Eurooppa ei halua itseään Venäjän sotilaalliseen kontrolliin. Iso-Britannian ja Ranskan ydinaseet eivät muodosta Venäjälle sellaista uhkaa, minkä Venäjä ottaisi sotilaallisissa toimissaan huomioon todellisena uhkana ja painostustekijänä.

Euroopalla tarkoitin tuossa kuten yleensäkin tässä kirjoituksessa lähinnä Nato-Eurooppaa, mutta myös Natoon kuulumattomia EU-maita sekä Venäjän edessä olevia länteen suuntautuneita maita, kuten Ukrainaa.

                                                                                            ****

Eripuraisen ja päätöskyvyttömän EU-Euroopan kyvykkyydestä Venäjän puristuksessa kertoo hyvin seuraava Venäjä-pakote-esimerkki.

Esimerkki osoittaa, etteivät EU:n jäsenmaat kykene näkemään metsää puilta eikä erottamaan pieniä asioita suurista. Pienet maakohtaiset omat edut menevät Euroopan etujen edelle. Venäjän on helppo sekä ohjata että hallita EU-Eurooppaa varsin vähäisin voimavaroin ja vähällä aivoenergialla.

EU-Euroopan pahimmat tapaukset yhteisen edun tuhoamisessa ovat Saksa, Italia ja Suomi.

Missään nimessä EU-Euroopan pahimpia tapauksia yhteisen edun tuhoamisessa eivät ole Visegrád-ryhmän maat Puola, Unkari, Tšekki ja Slovakia.

Tuo EU:n eripuraisuutta osoittava Venäjä-pakote-esimerkki oli EU:n kyvykkyys asettaa Venäjälle pakotteita Kertšinsalmessa 25.11.2018 tapahtuneen välikohtauksen takia. Ohessa lyhyt kertaus, joka perustuu ukrainalaisen EU-myönteisen Европейская правда -uutissivuston tietoihin ja juttuun (Европейская правда 17.4.2019).

Европейская правда -sivusto tunnetaan englannin kielellä ”Eurointegration”, virallisempi suomennos olisi kutakuinkin ”Euroopan totuus”.

Eurooppa-neuvosto teki 15. maaliskuuta päätöksen pakotteista kahdeksaa venäläistä viranhaltijaa vastaan Venäjän Kertšinsalmen toimien johdosta (Official Journal of the European Union L73, 15.3.2019). Tämän päätöksen aikaansaaminen oli EU:ssa tuskien taival.

EU:n kyvyttömyys tehdä päätöksiä uutisoitiin laajasti luonnollisesti myös Venäjällä (mm. Риа Новости 17.4.2019, Новые Известия 18.4.2019, Звезда 17.4.2019 jne.). Kremlissä oli varmasti hymy herkässä jälleen kerran.

Keskustelut EU:ssa mahdollisista seuraamuksista Venäjän toimista Asovanmerellä alkoivat heti 25.11.2018. EU toimi jo heti tapahtuman alussa epämääräisesti, koska se ei aluksi edellyttänyt Moskovalta vangittujen ukrainalaissotilaiden vapauttamista vastaavasti kuin esimerkiksi Yhdysvallat vaati.

EU:ssa aluksi Saksa vastusti uusia pakote- ja muita seuraamuksia Venäjälle. Uusia pakotteita tukivat vielä tuolloin muut EU:n jäsenmaat, kuten Ranska ja Italia.

Pakoteneuvottelut EU-maiden kesken olivat alusta alkaen siis hankalat.

Seuraavaksi Suomi esti aikaansaadun pakotehenkilölistan. Suomen kokema ongelma oli Venäjän federaation rajavartiolaitoksen varapäällikkö ja merivartioston johtaja Gennadi Medvedevin ottaminen listalle, koska Medvedev on Venäjän keskeisin henkilö Venäjän ja Suomen välisissä rajakysymyksissä.

Käsittelin tuota Gennadi Medvedev -tapausta aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän kiilastrategia Suomen avulla onnistui taas kerran ilman suurta vaivaa” (US-blogi 19.3.2019).

Heti kun Gennadi Medvedev oli saatu pois pakotelistalta Suomen vaatimuksesta, Italia esti seuraavaksi kolmantena EU-maana uudet Venäjä-pakotteet. Ei Gennadi Medvedevin nimen vuoksi, vaan koska Italian hallituksella pääministeri Giuseppe Conten johdolla on ollut pyrkimys poistaa oikeistopopulistiseen tapaan EU:n kaikki pakotteet Venäjältä.

No, käy se pyrkimys hajottaa EU:ta noillakin tavoilla, joita Saksa, Suomi ja Italia käyttivät kukin omista lähtökohdistaan. Suomi ei siis ole Italiaa kummoisempi Venäjä-politiikan teossa, vaikka oikeistopopulistisia voimia ja Visegrád-ryhmän maita täällä ahkerasti syytellään niiden Venäjä-politiikastaan.

Suomelle neuvo: oma pesä kuntoon aluksi.

Venäjä pitää Saksan hyvin otteessaan maakaasunsa avulla. On pitänyt jo kauan ja ote vain tiukkenee uuden Nord Stream 2 -kaasuputken myötä.

Toivottavasti Perussuomalaiset ottaa järjen käteensä ja erkautuvat täysin EU:n oikeistopopulististen puolueiden Venäjä-politiikasta. Venäjä on halpamainen väline yrittää hajottaa EU:ta EU:n sisältä. Tosi halpamainen.

No, Italia saatiin Venäjä-pakotelistan taakse, kun Liettua otti kontolleen viisi Syyriasta Italiaan saapunutta turvapaikanhakijaperhettä. Italian hinta pakotekaupassa oli siis varsin nimellinen.

Ukraina esitti EU:lle prosessin aluksi ns. Asovan pakettia (”Азовский пакет”), joka olisi sisältänyt pakotetoimia venäläisiä yrityksiä, satamia ja aluksia vastaan. EU:ssa vain Liettua ja Tanska tukivat tuota pakettia, ei yksikään muu EU-maa. Myös Yhdysvallat kannatti tuota pakettia.

Oheinen esimerkki osoittaa, kuinka hajallaan ja kyvytön EU on ratkomaan Venäjää koskevia pieniäkin asioita. Kuinka kummassa EU voi rakentaa yhtään mitään uskottavaan puolustukseen liittyvää ilman Yhdysvaltojen merkittävää panostusta? Ei yhtään mitään. EU on kuin vielä kapaloissa oleva vauva, kun Venäjä on jo aikuinen ja toimii aikuisen ottein.

Kertšinsalmen tapahtumien aiheuttamista ongelmista EU-päätöksenteolle kertoi Suomessa ensimmäisenä Helsingin Sanomien Venäjä-kolumnisti Jarmo Mäkelä kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän media ei huomannut Jussi Halla-ahon kirjoitusta, jossa oli vain yksi sana” (HS 29.4.2019).

Kylmä sota on palannut todellakin maailmaan, jos vielä on joku, joka ei näin usko.