Kiina – Olisiko kasvu ollut vielä nopeampaa, jos maa olisi liberaali demokratia?

Kiina on toistaiseksi vielä maailman kolmanneksi suurin talous Yhdysvaltojen ja EU:n jälkeen, mutta näistä kolmesta maailman talousveturista Kiinan kasvuvauhti on ollut nopeinta. Kiina on vastannut viime vuosina noin kolmanneksesta maailman talouskasvusta. Nykyisellä kehityssuunnalla on vain ajan kysymys, milloin Kiina on maailman toiseksi suurin talous ohittaen EU:n.

Vuonna 2017 Yhdysvaltain bruttokansantuote oli 19 485 miljardia Yhdysvaltain dollaria, kun EU:n bruttokansantuote 17 339 miljardia. Kiinan bruttokansantuote oli puolestaan 12 238 miljardia dollaria kuvan 1 mukaisesti (The World Bank 01).

Vuoden 2008 talouskriisin ajankohtana EU:n bruttokansantuote oli huipuissaan (19 137 miljardia Yhdysvaltain dollaria) ollen reilusti suurempi kuin Yhdysvaltain kansantuote (14 719 miljardia Yhdysvaltain dollaria).

Kuvasta 1 voidaan tehdä EU:n kannalta ikävä johtopäätös. Talouskriisin jälkeen EU ei ole saanut vieläkään vuosikymmenessä kuvan 1 mukaisesti sahaavaa talouttaan kasvu-uralle. Vuoden 2008  jälkeen vuoden 2017 bruttokansantuote oli EU:ssa siis 17 339 miljardia dollaria ja peräti 1 798 miljardia dollaria alhaisempi (!) kuin vuonna 2008. Samassa yhdeksän vuoden ajassa Yhdysvaltain talous oli 4 766 miljardia dollaria suurempi (!!) ja Kiinan peräti 7 640 miljardia dollaria suurempi (!!!) kuin vuonna 2008, kun vertailutekijänä käytetään bruttokansantuotetta Yhdysvaltain dollareissa.

Yhdysvallat ja Kiina ovat saaneet vuoden 2008 talouskriisin jälkeen kasvun takaisin, EU ei ole saanut. EU on jäänyt viimeisen vuosikymmenen aikana Kiinan ja Yhdysvaltain talousvauhdista. Kiinan kasvu on kuitenkin ollut velkaantumalla elvytystä eikä rakenteiden uudistamista, mistä lisää enemmän myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

Hyvä esimerkkimaa EU:n talouskyvykkyydestä on Suomi, joka ei ole kyennyt uudistamaan kuluneen vuosikymmenen aikana vanhentuneita talousrakenteitaan vastaamaan nykymaailmaa. Sipilän hallitus tosin uudisti rakenteita hieman.

EU:n haluttomuutta – tai neuvottomuutta – talouskasvuun kuvaa Suomessa Rinteen hallituksen talouden kasvutavoitetta koskevat kirjaukset hallitusohjelmassa. Kasvutavoitetta ei ole edes määritetty hallitusohjelmaan eikä Suomella siis ole mitään kasvutavoitetta. Pääministeri Rinne on kuitenkin todennut, että jo kahden prosentin talouskasvu olisi normaalia (Taloussanomat 29.5.2019).

Pääministeri Rinteelle ja koko hallitukselle tiedoksi, ettei taloutta todellakaan uudisteta ja eikä kasvun edellytyksiä turvata valtion varallisuutta myymällä juokseviin menoihin. Kaksi prosenttia ei ole kasvuna mitään. Ei varsinkaan, kun vuosikymmen kuljettiin saadaksemme edes vuoden 2008 bruttokansantuotteen taso kiinni.

Vain kahden prosentin kasvulla hälytyskellojen tulisi soida jo kuolemanvakavasti.

                                                                                            ****

Deng Xiaopingistä tuli Kiinan tosiasiallinen johtaja vuosina 1975-78. Jos tarkkaa ajankohtaa halutaan nimetä, voidaan sinä pitää tammikuun 5. ja 8. päiviä 1975. Tammikuun 5. päivänä Xiaoping nimitettiin Kiinan kommunistisen puolueen keskusvaliokunnan ja Kiinan kansan vapautusarmeijan varapuheenjohtajaksi. Xiaopingistä tuli tammikuussa myös Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean varapuheenjohtaja, kun syöpäsairas pääministeri Zhou Enlai joutui sairaalaan.

8.1.1975 pidetyssä Kiinan kommunistisen puolueen kymmenennen keskuskomitean toisessa täysistunnossa Deng Xiaoping valittiin kommunistisen puolueen keskuskomitean ja politbyroon varapuheenjohtajaksi 10.1.1975 alkaen.

Kiinalaisen hallinnon huipulla varapuheenjohtaja tarkoittaa yleensä toiseksi korkeinta asemaa Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteerin jälkeen. Nykyinen pääsihteeri on Xi Jinping. Deng Xiaoping oli pääsihteeri vuosina 1956-1966, mutta Kiinan tosiasiallinen johtaja politiikan luojana vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Kiinan pääministeri – siis Kiinan kakkosjohtaja – Zhou Enlai kuoli 8.1.1976 ja Kiinan kommunistisen puolueen puhemies – siis Kiinan ykkösjohtaja – Mao Zedong kuoli 9.9.1976. Näiden kahden Kiinan korkeimman johtajan samanaikainen poismeno avasi osaltaan Deng Xiaopingille tien Kiinan korkeimpaan johtoon ja hänen kaavailemilleen talousuudistuksille.

Näin jälkikäteen voidaan sanoa, että mielenosoitus ja siihen liittyvät tapahtumat huhtikuussa 1976 Tiananmenin aukiolla Pekingissä avasivat lopullisen tien Xiaopingille ja uudistuksille. Puolueessa uudistusmieliset saavuttivat enemmistön vanhoillisista muutamassa vuodessa. Tiananmenin aukio on merkittävä – mielestäni merkittävin –  paikka Kiinan viimeaikaisissa historian käänteissä.

Deng Xiaopingin johdolla Kiina aloitti vuonna 1978 talousuudistukset, joissa kommunistiseen Kiinaan otettiin käyttöön markkinaperiaatteita. Kiinan saavuttaman nykyisen talousaseman syntyajankohdaksi voidaan kirjata joulukuu 1978 ja synnyttäjäksi Deng Xiaoping. Deng Xiaopingiltä meni siis kolmisen vuotta talousuudistusten valmisteluun ja saada uudistusmieliset puolueen enemmistöön.

Deng Xiaopingin uudistukset toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa kyse oli maatalouden kollektiivisuudesta, maan avautumisesta ulkomaisille investoinneille ja oikeus yritysten perustamiseen yksityisomistuksessa. Useimmat teollisuudenalat pysyivät kuitenkin vielä tiukasti valtion omistuksessa, kuten Kiinassa nykyäänkin.

Uudistuksen toinen vaihe 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa koski mm. valtion omistaman teollisuuden yksityistämistä ja hankintaa sekä hintavalvontaan liittyvien määräysten poistamista, vaikka valtion monopolit esimerkiksi pankkitoiminnassa ja energiassa säilyivät.

Xiaopingin luopui tehtävistään maan johdossa vuosina 1989-90, mutta oli Kiinan todellinen johtaja vielä 1990-luvun alkuvuosiin. Deng Xiaoping kuoli helmikuun 19. päivänä 1997.

Kiinan uudistukset ovat jatkuneet Deng Xiaopingin viitoittamalla tiellä myös hänen aikakautensa jälkeen.

Kyse Deng Xiaopingin aloittamissa talousuudistuksissa oli ja on edelleen sosialistisesta markkinataloudesta.

Xiaoping käytti kiinalaisin merkein ”建設有中國特色的社會主義”-määritelmää, joka käännetään yleensä suomeksi ”sosialismin rakentaminen kiinalaisilla erityispiirteillä”. Xiaoping käytti tuota ilmaisua ensi kerran 11. Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kolmannessa täysistunnossa joulukuussa 1978, jota voidaan siis pitää talousuudistusten aloitusajankohtana. Samaa asiaa markkinatalouden liittämisestä sosialismiin ja kommunismiin kuvastaa runsaasti käytetty ”具有中国特色社会主义”-määritelmä, joka on konekäännöksenä ”sosialismi kiinalaisilla ominaisuuksilla”.

                                                                                            ****

Kommunistisessa Neuvostoliitossa seurattiin tarkoin toisen naapurissa olevan kommunistivaltion talousuudistuksia. Onnistuuko Xiaoping saamaa uudistuksille uudistusmielisten enemmistön? Uudistuksille tuli myös Neuvostoliitossa tilaisuus, kun Mihail Gorbatšov astui vuonna 1985 maan johtoon.

Kiinan tapaan myös Neuvostoliitossa oli uudistusmielisiä ja vanhoillisia.

Neuvostoliitto oli lähtökohtaisesti kymmenen vuotta Kiinaa jäljessä, mikä on taloudessa ja varsinkin talouskasvussa ikuisuus. Gorbatšovin johtama Neuvostoliitto ei kuitenkaan tosiasiallisesti ollut halukas eikä kyvykäs tekemään niitä uudistuksia, mitä Neuvostoliiton heikko talouden tila olisi edellyttänyt.

Perestroika oli vain pintahiontaa. Ne vähäiset ja tehottomat uudistukset, joita saatiin aikaan, olivat myös hitaampia kuin Kiinassa.

Autoritäärisissä valtioissa – niin Kiinassa kuin entisessä Neuvostoliitossa ja nykyisellä Venäjällä – uudistukset voivat tapahtua johtajavaihdoksien myötä, kun aikaisempi johtaja on yleensä kuollut. Näin uudistuksia tapahtui Kiinassa Deng Xiaopingin johdolla ja näin tapahtui Neuvostoliitossa Gorbatšovin johdolla. Deng Xiaoping onnistui, Mihail Gorbatšov epäonnistui.

Gorbatšov ei lähtenyt Kiinan tielle eikä Kiinan tapaan markkinataloudelle ollut Neuvostoliitossa sijaa, vaikka eivät Kiinankaan uudistukset olleet aluksi kummoisia. Lopputuloksen Neuvostoliiton suhteen tiedämme nyt, eikä Venäjä tee eikä tule tekemään poikkeusta. Voimme jo todeta, että puolue- ja keskusjohtoinen ohjattu talousjärjestelmä näyttäisi oleva parempi vaihtoehto kuin oligarkkijohtoinen talousjärjestelmä.

Niin kauan kuin Putin on Venäjän presidentti, Venäjä ei tule uudistamaan talouttaan sellaisilla rakenteellisilla uudistuksilla, joilla olisi todellista vaikuttavuutta. Venäjällä säilyy oligarkkijohtoinen talousjärjestelmä.

Tässä Kiinan ja Venäjän yhteydessä tosin markkinatalous-sanan käyttö ei tee tuolle sanalle kunniaa.

                                                                                            ****

Kuva 2 kertoo yhdellä silmäyksellä, kuinka Kiina onnistui taloutensa uudistamisessa, kun mittarina käytetään talouskasvua bruttokansantuotteen kasvulla kuvattuna (The World Bank 02). Kuvassa on esitetty bruttokansantuotteen kehitys vuosina 1960-2017 Kiinan juaneina.

Kasvukäyrä on eksponentiaalinen Xiaopingin uudistusten jälkeen. Absoluuttisesti eksponentiaalinen kasvu on aluksi hyvin hidasta, mutta kiihtyy ajan myötä. Kyse on kasvuprosenteista vanhojen kasvuprosenttien päälle. Vaikka siis kasvun prosentuaalinen tahti on kutakuinkin vakio, määrällinen kasvu on kiihtyvä. Käyrä on aina tällainen, kun maa pystyy vuosi vuoden jälkeen lyömään tilastoihin samoja korkeita kasvuprosentteja.

Kuvassa 3 on esitetty kahden vanhan kommunistisen valtion bruttokansantuotteen kehitystä Yhdysvaltain dollareissa (The World Bank 03). Puolue- ja keskusjohtoinen ohjattu markkinatalous näyttäisi oleva parempi vaihtoehto kuin oligarkkijohtoinen markkinatalous, vaikka kuva 3 ei tuo oikeutta Venäjälle asukaslukumäärän puolesta. Kiinassa on lähes kymmenkertaa enemmän asukkaita kuin Venäjällä. Kuva 3 kertoo, että myös Venäjän bruttokansantuote on jäänyt sahaamaan vuoden 2008 talouskriisin jälkeen ja on siksi luettavissa Suomen tapaan uudistuskyvyttömiin maihin. Toisaalta Venäjän talous on edelleen vahvasti sidottu myös EU-talouteen.

On vain ajan kysymys, milloin alhaiselta tasolta lähtevät eksponentiaalisen kasvun maat ohittavat inflaatiovauhdin tienoilla kasvavat enemmän lineaarista kasvua muistuttavat maat, joiden tosiasiallinen reaalikasvu on vähäistä. Kiinan bruttokansantuote on kasvanut 1980-luvun puolivälistä alkaen keskimäärin 12,2 prosenttia vuodessa.

Arvostettu brittiläinen The Economist -lehti arvioi vuoden 2011 lopulla, että Kiinan bruttokansantuote ylittäisi Yhdysvaltain bruttokansantuotteen vuonna 2018 noin 20 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin tasolla (kuva 4).

Lehden arviossa bruttokansantuotteen kasvu Kiinassa olisi keskimäärin 7,75 prosenttia ja Yhdysvalloissa 2,5 prosenttia. Kiinan inflaatioaste puolestaan olisi keskimäärin 4 prosenttia ja Yhdysvaltojen 1,5 prosenttia. Juanin arvon lehti arvioi nousevan 3 prosenttia vuodessa. Jos puolestaan Kiinan bruttokansantuotteen kasvu olisi 7,75 prosentin sijaan keskimäärin 5 prosenttia, Kiinan bruttokansantuote ylittäisi Yhdysvaltain bruttokansantuotteen vuonna 2021 (The Economist 27.12.2011).

IMF puolestaan arvioi, että Kiinasta tulisi maailman suurin talous vuoteen 2030 mennessä hieman yli 25 000 miljardin tasolla (kuva 5, IMF 26.7.2019).

Economist-lehden ennuste ei ole toteutunut eikä toteudu vuoden 2021 osaltakaan. On todennäköisempää, että Kiina ylittää EU:n bruttokansantuotteen jo 2020-luvulla, jos EU ei kykene tekemään talouskasvua edistäviä uudistuksia. Kiina on jo valmistellut Uusi silkkitie -infrahankkeilla Eurooppaan tilannetta, jossa EU:sta tulisi Kiinan kasvavaan taloushallintaan jäävä vasalli.

Ei Kiinan talouskasvu ollut heikkoa myöskään ennen Xiaopingin talousuudistuksia, kun vuosien 1960-1978 keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli noin 5,3 prosenttia. Kiinalaisiin tilastoihin etenkin varhaisemman historian osalta on syytä kuitenkin suhtautua varauksella. Kiinan vuotuinen bruttokansantuotteen kasvuvauhti on vaihdellut talousuudistusten käynnistyttyä 1970-luvun jälkipuolella 3,9 prosentista (1990) 15,1 prosenttiin (1984). Vuosien 1961-2017 tilastossa ennätysvuosi on vuosi 1970 peräti 19,3 prosentin kasvulla.

Jos haluaa tehdä tarkempia laskelmia Kiinan keskimääräisestä talouskasvusta, löytyy aineistoa esimerkiksi Maailmanpankin sivuilta (The World Bank 04).

                                                                                            ****

Kiina on asettanut vuonna 2012 kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valitun Xi Jinpingin johdolla tavoitteeksi talouden koon kaksinkertaistamisen vuodesta 2010 vuoteen 2020. Tavoite kaksinkertaistamisesta tarkoittaa reaalisen bruttokansantuotteen kaksinkertaistamista. Maailmanpankin tilastojen mukaan vuonna 2010 Kiinan bruttokansantuote oli 6 101 miljardia dollaria ja vuonna 2017 mukaan jo 12 238 miljardia dollaria. Luvut eivät tosin kuvaa reaalista kasvua.

Vertailuna Suomen bruttokansantuote vuonna 2010 oli Maailmanpankin tilastojen mukaan 247 800 miljoonaa dollaria ja 252 302 miljoonaa dollaria vuonna 2017. Suomen bruttokansantuote on siis kasvanut seitsemässä vuodessa vain 4 502 miljoonaa (4,502 miljardia) Yhdysvaltain dollaria (The World Bank 05). Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen Suomenkin kansantuote on jäänyt sahaaman vastaavasti kuin EU:ssa ylipäätään, kun talouskasvun edellytyksiä – lähinnä rakenteellisia uudistuksia – ei ole uskallettu ottaa eikä kyetty ottamaan käyttöön.

Lännessä pitää ymmärtää Kiinana muuttuneet tavoitteet Deng Xiaopingin ajoista siirryttäessä tälle vuosikymmenelle ja Xi Jinpingin aikaan. Xi Jinpingin aika 2010-luvulla on merkinnyt jäljempänä tässä luvussa kuvattua Kiinan ideologista puhdistumista kohti kiinalaisin maustein keitettyä sosialismia.

Markkinataloudesta kiinalaisessa muodossa on tullut vallanhankinnan väline päämääränä olla maailman suurvalta numero ykkönen ja ohittaa Yhdysvallat. Kiina on asettanut tavoitteeksi olla maailman teknologiajohtaja vuoteen 2035 mennessä ja maailman ykkösvaltio vuoteen 2049 mennessä. Maailman ykkösvaltiona oleminen edellyttää myös sotilaallisessa voimassa olemista ykkösenä, ei vain taloudellisessa voimassa olemista ykkösenä.

Kiina on virittänyt taloutensa tuota maailman ykkösvaltio -päämäärää silmällä pitäen: korkeat investoinnit, korkeat kauppataseen ylijäämät, tiedon ja taidon hankkiminen länsimaista jopa kyseenalaisin menetelmillä ja ulkomaisten taloustoimijoiden rajoitukset Kiinan kotimarkkinoilla.

Venäjälle vallanhankinnan väline sen sijaan ovat ydinaseet ja energia, ei talous. EU-maat ovat suurella halukkuudella tukeneet Venäjän vallanhankintaa mittavilla energiaostoilla.

Kommunistisessa Kiinassa talous on siis alistettu poliittisille päämäärille, ja kirjaukset kiinalaishallinnon poliittisissa asiakirjoissa ovat selvät. On muistettava, että kommunistisen Kiinan Uusi silkkitie on myös poliittinen hanke päämääränä saada maailman ykkösasema.

En osaa kiinan kieltä kuin yhden merkin, joten kaikki tämän blogikirjoituksen kiinankieliset lainaukset perustuvat konekäännöksiin. Kiinankieliset lauseet on otettu tähän blogikirjoitukseen osoittamaan autenttisuutta, jos asia kiinnostaa jotakin lukijaa enemmän. Nykyisistä konekäännöksistä pääsee jo melko hyvin perille tekstin sisällön luonteesta, mutta varovainen tulkinnoissa ilman täydentävää tarkastelua pitää olla.

Jos Kiinan poliittiset päämäärät ja Kiinan harjoittama sosialistinen markkinatalous kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä esimerkiksi Kiinan kommunistisen puolueen Kansan päivälehden http://cpc.people.com.cn/-sivustolla. Kansan päivälehti on Kiinan kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja. Sivuston osoitteessa cpc tarkoittaa Kiinan kommunistista puoluetta (CPC; Communist Party of China, 中国共产党). On huomattava, että em. sivusto on eri kuin http://www.people.com.cn/-sivusto ja pääsy cpc-sivuston aineistoon on rajoitetumpaa. Molemmista edellä mainituista sivustoista on myös yhteinen englanninkielinen Peoples Daily -versio, mutta sen sisältö ja journalistinen tyyli poikkeaa kiinankielisestä sivustosta.

Kiinan kansantasavalta perustettiin 1. lokakuuta 1949. Tasavallan täyttäessä 60 vuotta vuonna 2009 kommunistisen puolueen piirissä korostettiin entistä enemmän sosialismia, jonka Kiina itse määrittelee omista lähtökohdista. Jos joku lännessä vielä tuolloin ajatteli Kiinan – kuten myös Venäjän – länsimaistuvan markkinatalouden ja talouden tiivistyvän länsi-integraation myötä, oli väärässä.

Toivottavasti näitä väärässä olijoita ei enää lännessäkään ole, vaan Kiinan todelliset sosialistiset päämäärät ovat meille kaikille selviä.

Kommunistisen puolueen pää-äänenkannattajan 毫不动摇地坚持和发展中国特色社会主义-sivu vuodelta 2009 Kiinan täyttäessä 60 vuotta antaa hieman viitettä siitä, mitä on kiinalainen tuleva sosialismi, jota nyt tuon sivun julkaisun jälkeen vuosikymmen on harjoitettu. Sivulta olisi mielenkiintoisia linkkejä, joihin pääsee vain kirjautumalla ja niiden käyttö on siis rajoitettu. Noita vastaavia sivuja Kiinan virallisilla sivustoilla riittää.

Edemmä mainitun sivun yhden linkin otsikko on ”60-vuotisen käytännön jälkeen puolueemme sai uuden käsityksen sosialismin luonteesta”:

”Kiinan kommunistinen puolue on johdonmukaisesti yhdistänyt marxilaisuuden perusteorian Kiinan uuteen todellisuuteen ja onnistunut menestyksekkäästi. Sosialismin rakentamisen tie kiinalaisilla ​​ominaisuuksilla on jatkuvasti syventänyt ja innovoinut ymmärrystä sosialismin luonteesta käytännössä.”

Kiina täyttää tämän vuoden syksyllä 70 vuotta. Yksi tuore mielenkiintoinen julkaisu on päivämäärällä 16.5.2019 毫不动摇坚持和发展中国特色社会主义-otsikolla. Konekäännös englannin kielen kautta on kutakuinkin ”Pitkäjänteinen horjumaton sosialismin kehittäminen kiinalaisilla ominaisuuksilla”.  Edellä mainittu sivusto on Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean kurinpitotarkastuksen keskusvaliokunnan ja Kiinan kansantasavallan valtionkomission. Sivusto on siis viranomaissivusto, jonka tekstit ovat länsimaisessa katsannossa luonteeltaan varsin propagandistisia.

Edellä mainittu teksti kuvaa kiinalaista pitkäjänteisyyttä kohti kiinalaista sosialismia. ”Kapitalismin lopullinen kuolema ja sosialismin lopullinen voitto ovat pitkä historiallinen prosessi ja mutkikas tie”, kirjoituksessa todetaan.

Kiinalaisten mielestä kapitalismi ei siis ole vielä voittanut, vaan kiinalainen sosialismi tulee viemään voiton. Onko voittovuosi edellä mainittu vuosi 2049 Kiina täyttäessä 100 vuotta päivämäärällä 1.10.2049?

Kiinalaisessa kommunistipuolueen ajatusmaailmassa, jossa ajalla on paljon pitempi perspektiivi kuin länsimaisessa ajattelussa, eletään vaihetta, jossa kapitalismi ja markkinatalous ovat Kiinalle vain välivaiheen välineitä vuoden 2049 tavoitteeseen.

Lännessä on syytä muistaa ja painaa visusti takaraivoon:

Kaikissa toimissa maailmalla Kiina harjoittaa sosialismia kiinalaisilla ominaisuuksilla eikä Kiina ole menossa kohti länsimaista liberaalia demokratiaa, vaikka harjoittaakin omaa rajoittua ja valikoitua markkinataloutta välineenä kohti poliittista päämääränsä, joka on kiinalainen sosialismi kiinalaisilla mausteilla. Tuo päämäärä on selkiytetty 2010-luvulla Xi Jinpingin ajanjaksolla, kun Kiinalla alkaa olla kerättynä jo laajempia resursseja sen toteuttamiseen.

Kiinan sosialistiset päämäärät on muistettava erityisesti EU:ssa, joka on sinisilmäisesti myymässä uuden teknologian yritysten lisäksi keskeistä infraansa kiinalaisille Uusi silkkitie -konseptin puitteissa tai joka on sallimassa kiinalaisten pääsyn 5G-verkkojen rakentamiseen.

Noissa edellä mainituissa asioissa – teknologiayrityksissä, Uudessa silkkitiessä ja 5G:ssä – on itseasiassa kysymys samasta asiasta. Etenkin Euroopassa Kiinaa on ruokittu ja halutaan edelleen ruokkia hyväuskoisesti kuin käenpoikaa kuunaan. EU:n suurvalta-ajattelua ja EU:n jäsenmaiden toimintaa suurvalta-asemaan pääsemiseksi ei vielä ole olemassa.

Mieleni tekevi ja aivoni ajattelevi lausua tässä yhteydessä jotain Helsinki-Tallinna-tunnelista ja kiinalaisrahoituksesta, mutta jääköön tällä kertaa. Kiina-ääliöitä Suomessakin riittää.

                                                                                            ****

”Kiinan kauppataseen ylijäämä pienenee edelleen” (Suomen Pankki, Bofit-viikkokatsaus 16.8.2018).

”Kiinassa velkaa suhteellisesti enemmän kuin euroalueella tai Yhdysvalloissa” (Suomen Pankki, Bofit-viikkokatsaus 4.10.2018).

”Kiinan vaihtotase painui negatiiviseksi tammi-maaliskuussa [2018]” (Suomen Pankki, Bofit-viikkokatsaus 9.5.2018).

”Kiinan talous kasvoi viime vuonna 6,6 prosenttia – Hitain kasvu sitten vuoden 1990” (Yle 21.1.2019).

”Kiinan talouskasvu hitainta 28 vuoteen – Maailman talousveturin väsyminen alkaa näkyä kaikkialla maailmassa” (HS 21.1.2019).

”Kiinan ulkomaankauppa supistui tammi-helmikuussa [2019]” (Suomen Pankki, Bofit-viikkokatsaus 14.3.2019).

Kun Kiinan bruttokansatuote vuonna 1990 oli vain 360 829 miljoonaa dollaria (Suomen vastaavasti 141 518 miljoonaa dollaria), vuonna 2017 Kiinan bruttokansatuote oli vastaavasti huikeat 10 191 miljardia dollaria (Suomen vastaavasti 252,302 miljardia dollaria). 27 vuoden aikana Kiinan keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti on ollut siis 14,0 prosenttia huomioimatta valuuttakurssimuutoksien tai inflaation vaikutuksia.

Noista otsikoista herää kysymys, missä kunnossa Kiinan talous on nyt ja tulevaisuudessa?

Viimeaikaiset 6-7 prosentin talouden keskimääräiset kasvuluvut ovat loistavia. Ne ovat loistavia vielä myös Kiinalle, mutta kasvuvauhti on hiipunut Xi Jinpingin aikana kahden edellisen vuosikymmenen huippuluvuista. Xi Jinpingin aikana kasvu on laantunut vuoden 2012 10,6 prosentista vuoden 2017 6,9 prosenttiin edelleen viime vuonna 6,6 prosenttiin. Vuodesta 2010 vuoteen 2017 keskimääräinen vuotuinen bruttokansantuotteen kasvuvauhti on kuitenkin ollut vielä 10,5 prosenttia, mutta vuodesta 2012 lukien enää 7,4 prosenttia.

Eksponentiaalisessa kasvussa jo prosentin kymmenys tekee suuren merkityksen pitkällä aikavälillä.

Xi Jinpingin onnistumisen tärkein mittari Kiinan kommunistiselle puolueelle lienee talouskasvu, mitä Kiina Xi Jinpingin johdolla onkin tukenut massiivisella elvytyksellä. Rahaa on lapioitu urakalla myös sinne, missä sen käyttö ei ole ollut tehokkainta. Viittaan mm. sellaisiin valtion yhtiöihin, joiden ei tarvitse kilpailla. Ainakaan rahasta kasvu ei ole jäänyt kiinni.

Kiinan talouskasvu on ollut yhä enemmän julkisen velkaantumisen varassa. Vuonna 2017 julkisen talouden alijäämä oli jo yli kymmenen prosentin tasolla, josta reilusti yli puolet oli valtion budjetin ulkopuolista alijäämää. Elvytyksen osuus bruttokansantuotteen kasvusta oli vuonna 2013 reilun kolmen prosentin luokkaa ja vuonna 2017 lähempänä neljää prosenttia. Lähes puolet kasvusta oli siis jo vuonna 2017 elvytystä.

Kovat kasvuluvut ovat siis kiinalaisen sosialismin poliittinen päämäärä ja kasvulukuihin on päästävä, maksoi mitä maksoi. Jos ei muutoin päästä, niin sitten elvytetään, maksoi mitä maksoi.

Suomen Pankki ennusti vuonna 2016, että Kiinan talouskasvun hidastuisi kuvan 6 mukaisesti ja niin onkin käynyt, mutta alle kuuden prosentin lukuja ei vielä ole nähty (Suomen Pankki, Bofbulletin 28.9.2016). Kasvun heikkeneminen johtuu Suomen Pankin Bofbulletin-ennusteessa pitkälti investointien kasvuvauhdin heikkenemisestä.

Kiinan investoinnit ja säästämisaste ovatkin olleet erittäin korkeaa tasoa. Vuonna 2017 IMF:n mukaan sekä investoinnit että säästämisaste olivat vielä noin 45 prosentin tasolla bruttokansantuotteesta. Vuoden 2008 talouskriisin jälkeen taloutta tuettiin velkarahalla, jota kohdistettiin investointeihin. Investointien nopea kasvuvauhti on johtanut siihen, että uudet investoinnit käyvät yhä kannattamattomimmiksi. Kiinassa markkinat eivät ohjaa Kiinan taloutta ohjaamalla rahavirtoja suurimpiin tuottoihin.

Kiinalle tuntuu investointien korkea – ylikorkea? – taso olevan erityinen päämäärä. Talouden ja ennen kaikkea talouden välineenä toimivan rahoitusjärjestelmän pahenevat rakenteelliset ongelmat ovat ilmeisiä, kun kasvu ei pysy investointien tahdissa. Investoinnit eivät siis tuo enää vastaavaa kasvua. Talousluvut alkavat jo kertoa ongelmista, jotka ovat rakenteellisia ja ennen kaikkea myös poliittisia.

BBC arvioi tämän vuoden tammikuussa IMF-aineistoon perustuen, että Kiinan talouskasvu hidastuu edelleen viiden seuraavan vuoden aikana 5-6 prosentin tasolle (kuva 7, BBC 21.1.2019). Tuossa luvussa on mukana myös elvytyksen osuus.

Kiinan talouden kasvuvauhti tulee siis hiipumaan joka tapauksessa riippumatta siitä, elvytetäänkö vai ei. Hidastuva kasvu generoituu myös Kiinan imagoon. Kiinan kyvykkyys aletaan nähdä taloudessa vajavaisena.

                                                                                            ****

Kiinan tuleva ongelma saattaa olla – ja onkin – velkaisuus. Kiina on yksi maailman velkaisimmista maista suhteutettuna tulotasoon. Kiinan kokonaisvelka-aste (261 prosenttia BKT:stä vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä) on jo kutakuinkin samaa tasoa kuin EU:n, mutta jo korkeampi kuin Yhdysvaltojen. Näiden kolmen talousmahdin kokonaisvelkakehitystä on esitetty kuvassa 8. Säästämisastetta ei pidä sotkea kokonaisvelkaan eikä sen asteeseen.

On kuitenkin muistettava, että Kiina on vielä melko alhaisen tulotason kehittyvä talous niin, että velan hallinta voi muodostua ongelmaksi hidastuvassa talouskasvussa ja varsinkin, jos kansantalouden epäsuotuisa kehitys ei luo riittävää uskottavuutta velan hoitamiselle, vaikkakin velka on pitkälti kotimaista ja taseet ovat kutakuinkin kunnossa.

Kiinan velkaantuminen alkoi vuoden 2008 talouskriisistä aluksi jyrkästi ja velkaantuminen on keskeinen tekijä, että talouskriisistä huolimatta Kiina kykeni takomaan kovia talouskasvulukuja. Kiina siis kompensoi vuoden 2008 talouskriisin vaikutuksia velkaantumalla kuvan 8 mukaisesti ja velkautuminen on jatkunut siitä lähtien näihin päiviin saakka kymmenessä vuodessa 150 prosentin tasolta yli 250 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta.

Kokonaisvelkamäärää arvioidessa on myös huomioitava, että  vuodesta 2009 vuoteen 2017 Kiinan bruttokansantuote on kasvanut 7 128 miljardia dollaria, mikä vastaa yli 28 kertaa vuotuista Suomen bruttokansantuotetta. Jos velkaantumisaste kasvaa bruttokansantuotteen 150 prosentin tasolta yli 250 prosentin tasolle ja bruttokansantuote kasvaa noissa lukemissa, on velkarahamäärä valtava.

Kyse on siis ollut suoraan sanottuna runsasta velkavetoisesta elvytyksestä. Kiina on itsepintaisesti pitänyt kiinni poliittisesta tavoitteestaan kaksinkertaistaa reaalisen BKT:n koko vuodesta 2010 vuoteen 2020. Yhdysvallat on sen sijaan kyennyt vakauttamaan velan bruttokansantuoteosuuden 250 prosentin tienoille.

Kokonaisvelka käsittää julkisyhteisön, kotitalouksien ja yritysten velan ilman rahoituslaitoksien velkaa. Kiinassa velka on keskittynyt yrityksille, joiden osuus oli 164  prosenttia bruttokansantuotteesta. Kiinan kokonaisvelasta pääosa on kuitenkin kotimaista.

                                                                                            ****

Kiinan talouskasvu on sokaissut monen länsimaisen kansalaisen ja poliitikon. Ajatellaan, että yksinvaltius – olipa kyse puolueesta tai vain sen johtajasta – olisi tehokkaampi tapa luoda talouskasvua ja hyvinvointia kuin laaja-alainen liberaali demokratia, jolla länsimaissa luodaan hallintoa.

Kysymys kuuluukin otsikkoon kirjatusti:

Olisiko kasvu Kiinassa ollut nopeampaa, jos maa olisi ollut puhdas länsimainen liberaali demokratia?

Olisiko Kiinan talouskasvu nopeampaa, jos kommunistinen puolue ei ohjaisi maan taloutta vaan antaisi markkinavoimien vapaammin ohjata taloutta ja antaisi tuotantoresurssien vapaammin kohdistua sinne, missä kasvu ja kasvumahdollisuudet ovat parhaat.

Olisiko Kiinan talouskasvu nopeampaa, jos sen suuryritykset eivät olisi linkitettyjä valtioon ja ulkomaisille yrityksille annettaisiin vapaammat toimintaedellytykset Kiinan maaperällä?

Olisiko Kiinan talouskasvu nopeampaa, jos kotimaiset ja ulkomaiset rahoituslaitokset voisivat ohjata vapaammin pääomia sinne, missä niille on kysyntää ja jos Kiinan lainsäädäntö ulkomaisia sijoituksia kohtaan ei olisi niin tiukka, kuin se nyt on?

Olisiko Kiinan talouskasvu nopeampaa, jos työvoiman annattaisin vapaammin virrata sinne, missä sille on suurinta kysyntää?

Noihin ja moneen muuhun kysymykseen ei ole tutkittua vastausta, mutta asiaa olisi hyvä selvittää ja tutkia.

Ehkäpä hieman talousparemmuudesta saadaan viitettä, jos verrataan autoritääristä Kiinaa Etelä-Koreaan liberaalin demokratian edustajana. Kun Kiinassa on 1 386 miljoonaa asukasta, niin Etelä-Koreassa on 51,5 miljoonaa asukasta. Vertailu pitää siis tehdä asukaslukuun suhteutettuna (per capita). Kuva 9 kertoo Yhdysvaltain dollareissa, kuinka paljon paremmin Etelä-Korea on kyennyt luomaan kansalaisilleen taloudellista hyvinvointia kuin Kiina (The World Bank 06).

Kiinan taloudellinen asema maailmassa perustuu ja tulee jatkossakin perustumaan suureen asukaslukuun ja työvoimaan. Asukasluku ja työvoima määrittelevät viimeisenä kunkin valtion talouspotentiaalin.

                                                                                            ****

Kun Yhdysvallat on nyt aloittanut kauppasotatoimet Kiinaa vastaan, on ajankohtavalinta tarkoin harkittu. Kyse ei ole päähänpistosta eikä etenkään vain presidentti Trumpin päähänpistosta. Yhdysvalloissa on luettu tarkkaan Kiinan talouden kehitystä ja sopivaa ajankohtaa toimille kaupan tasapainottamiseksi.

Kiina on sen verran suuri tekijä maailmantaloudessa, että Kiinassa tapahtuvia muutoksia on tarkasteltava maailmantalouden näkökulmasta. Yhdysvallatkaan ei enää ole vaatinut juanin vapaata kelluntaa eikä Kiinan rahoitusmarkkinoiden täydellistä vapauttamista.

Yhdysvalloissa myös ymmärretään, että mikäli Kiinasta tulee maailman suurin talous, sen psykologiset vaikutukset olisivat merkittävät. Kiinan kunnioitus kasvaisi ja sosialismia kiinalaisin maustein alettaisiin nähdä toisenlaisin silmin ja jopa vaihtoehtona. Maailman ykkösenä Kiinalle olisi helpompaa alistaa muita maita. Ihminen osoittaa helposti vahvemmalle kunnioitusta ja alistumista. Maailman ykkösenä Kiina olisi askeleen lähempänä kiinalaista sosialismia kiinalaisilla mausteilla ympäri maailmaa.

Jos ja kun Kiinasta tulee suurempi kansantalous kuin EU:sta, on sillä suuri psykologinen vaikutus EU:lle. Vaikutus on meille sangen negatiivinen.

Yhdysvaltain kauppasotatoimet nyt Kiinaa vastaan ovat oikein ja Euroopan on syytä niitä tukea. Eurooppa ja etenkin EU on tehnyt virheen, kun se ei ole linjannut Kiina-politiikkaansa yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa.