Presidentti Niinistö, EU-puolustus ja Ranskan EI2-interventioaloite

Ranskan presidentti Emmanuel Macron julkaisi Pariisin Sorbonnen yliopistoalueella pitämässään puheessa 26.9.2017 (Sorbonne speech 29.7.2017) Euroopan tulevaisuushaasteita koskevat ajatuksensa englanninkielisellä otsikolla ”Initiative for Europe, A sovereign, united, democratic Europe” (Elysee 26.9.2017, Ranskan Suomen-suurlähetystö 6.2.2018). Otsikko on vapaasti suomennettuna: ”Aloite Euroopalle, itsenäinen, yhtenäinen, demokraattinen Eurooppa”.

Kyse englannin kielellä oli myös European Intervention Initiative -aloitteesta, suomennettuna kutakuinkin eurooppalainen interventioaloite.

Tuolloin syksyllä 2017 tuolla pohjaehdotuksella ei nimenä toki ollut tämän blogikirjoituksen otsikkoon kirjattua EI2-interventioaloitetta. Oli ensiksi EII-aloite etukirjainten perusteella. Aloitteesta käytetäänkin edelleen molempia EII- ja EI2-lyhenteitä, vaikka EI2 on EII:n päivitys (esim. House of Commons, Briefing Paper, Number 8432, 28.3.2019).

Yhdeksän aloitteessa alkuvaiheessa olevaa maata olivat Ranskan lisäksi Saksa, Iso-Britannia, Espanja, Hollanti, Belgia, Portugali, Tanska ja Viro. Italian piti olla mukana kesän 2018 tiedon mukaan kymmenentenä, mutta Italia ei lähtenytkään. EI2 käynnistettiin 25. kesäkuuta 2018 (The Guardian 25.8.2018).

Suomelle tarjottiin pian alun jälkeen mahdollisuutta liittyä mukaan päivitettyyn aloitteeseen, mutta Suomi ei ollut alkuvaiheessa kovin innokkaasti menossa.

Presidentti Emmanuel Macron vieraili Helsingissä 29.-30.8.2018 ja tapasi presidentti Niinistön. Presidentin kanslia nimesi tiedotteessaan Macronin vierailun keskusteluaiheiksi turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, suhteet Venäjään ja Yhdysvaltoihin, arktiset kysymykset ja ilmastonmuutoksen sekä monenkeskisen kansainvälisen järjestyksen tilan (TPK 23.8.2018).

Tärkein aihe kuitenkin oli Ranskan European Intervention Initiative -aloite ja Suomen liittyminen mukaan. Suomi ilmoitti Macron vierailun yhteydessä presidentti Niinistön suulla liittyvänsä mukaan (Yle 30.8.2018). Macronin lisäksi myös Ranskan puolustusministeri Florence Parly vieraili Suomessa elokuun 23. päivänä tosiasiallisena aiheena Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen, vaikka tiedotteissa oli kirjattuna kaikkea muuta (esim. Ranskan Suomen-suurlähetystö 22.8.2018). Presidentin kanslia tiedotti Macronin vierailusta Helsingissä siis samana päivänä 23.8.2018.

Presidentin johdolla kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (TP-UTVA) kokoontui 10.8.2018, jossa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen vain ”keskusteltiin”. Ilmeisemmin presidentti Niinistö ei ollut vielä tuolloin vakuuttunut Suomen liittymisestä ja TP-UTVA kokoontui uudestaan jo 24.8.2018. Tuossa 24.8.2018-kokouksessa TP-UTVA teki tosiasiallisen poliittisen linjauksen Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen. Niinistön vakuuttuminen asialle varmistettiin Ranskan puolustusministeri Florence Parly vierailulla Suomeen vain päivää aikaisemmin 23.8.2018. Parlylta oli saatu riittävät varmentavat tiedot seuraavan päivän TP-UTVA-päätökselle.

TP-UTVA-tiedotteessa ”keskusteltiin”- kirjaus tarkoittaa erimielisyyksiä ja asian päätöksenteon siirtymistä. Tässä tapauksessa päätös siirtyi siis 10.8.2018-päivämäärästä 24.8.2018-päivämäärälle.

Olisi mielenkiintoista tietää, ketä oli TP-UTVA:ssa milläkin puolella. Puolustusministeri Niinistön pään oli puolustusministeriön virkamiehet saaneet käännettyä jo aikaisemmin kesällä niiden asiakirjojen perusteella, jotka ovat menneet asiassa puolustusministeriöstä eduskuntaan.

Oliko hallituksen enemmistö ja presidentti vastakkain 10.8.2018-kokouksessa, kun päätöstä ei vielä silloin tehty? Vai pitikö päätökselle saada Venäjän hyväksyntä Sotšista 22.8.2018?

Valtioneuvoston 24.8.2018 julkaiseman tiedotteen mukaan ulkopoliittinen johto linjasi, että Suomi ”ilmaisee kiinnostuksensa” osallistua Ranskan tekemään Euroopan interventioaloitteeseen: ”Suomi ilmaisee kiinnostuksensa osallistua aloitteeseen. Aloitteella pyritään kehittämään eurooppalaista puolustusalan yhteistyötä ja toimintakykyjä.” (VN 24.8.2018). Tosiasiassa poliittinen päätös liittymisestä oli jo tehty.

Suomi ilmoitti 30.8.2018 presidentti Niinistön johdolla, että Suomi liittyy mukaan. Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö allekirjoitti Euroopan interventioaloitetta koskevan aiesopimuksen Pariisissa 7.11.2018 (Puolustusministeriö, Muistio 5.11.2018).

Mielenkiintoista on Niinistön esiintyminen Yle Radio 1:ssä tasavallan presidentin kyselytunnilla lauantaina 25.8.2018. Siis päivä sen jälkeen, jolloin päätös liittymisestä EI2-aloitteeseen TP-UTVA:ssa tehtiin. Niinistön esiintymistä analysoi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun Sanomissa (TS 25.8.2018):

”Jokisipilä korostaa, että Niinistön haastattelun perusteella Suomi ei ole menossa kovaa kyytiä uuteen eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön.”

Jokainen voi käydä kuuntelemassa presidentin kannanotot Yle Areenassa (Yle Areena 24.8.2018). Niinistö oli varmasti ilmoittanut 24.8.2018 keskustelussa Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenille Suomen menemisestä mukaan EI2-aloitteeseen. Ruotsi ei tuolloin ollut menossa.

Merkille pantavaa on, että samalla viikolla Niinistö tapasi presidentti Putinin Sotšissa 22.8.2018. Niinistö lienee kysynyt Venäjältä lupaa Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen.

                                                                                         ****

Tässä luvussa jäljempänä oleva teksti on lainattu kirjoituksestani toukokuulta 2018 otsikolla ”Suomen tulee liittoutua sinne, missä on sotilaallista voimaa” (US-blogi 9.5.2018). Kirjoituksessa käsiteltiin perusteellisesti Euroopan puolustusyhteistyötä sekä myös Suomen mukanaoloa puolustusyhteistyössä. Kirjoitus on tuskastuttavan pitkä – 32 404 merkkiä välilyönnit mukaan lukien -, mutta jos Euroopan puolustusyhteistyö ja etenkin sen perusteet kiinnostavat, se kannattaa käydä kertaamassa.

Keväällä 2018 Suomi ei ollut vielä menossa mukaan EI2-aloitteeseen ja suhtautuminen oli penseää. Toukokuisen kirjoitukseni tarkoitus oli saada Suomen kanta kääntymään. Hyvä, että Suomen kanta kääntyi.

Lainaus blogitekstistä 9.5.2018:

”Suomi ei ole nyt lähtemässä mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, jos olemme uskomassa presidentti Niinistön mielipiteisiin.

”Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä.”, Niinistö totesi Ilta-Sanomissa kolmella lauseella (IS 4.5.2018).

Mikä on presidentti Niinistön mainitsema Suomen EU-raide puolustusyhteistyössä, on vielä epäselvää.

Sen sijaan puolustusministeri Niinistön mukaan Suomi ei olisi muodostanut vielä kantaa EII-hankkeeseen, vaan selvitystyö olisi käynnissä, mitä tähän Ranskan esittämään sotilaalliseen yhteistyöhön ryhtyminen merkitsisi ja mikä sen suhde Suomen muihin sitoumuksiin olisi (HS 3.5.2018).

Eduskunnassa puolustusministeri on kuitenkin ollut samoilla linjoilla kuin sukunimikaima Mäntyniemessä.

”Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EII-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Puolustusministeriö on antanut selvitystyön pääesikunnalle, siis ammattisotilaille. Heidän tehtävä on keksiä tekniset perusteet poliittiselle päätökselle, miksi Suomi ei lähde mukaan. Pääesikunnan selvitys on meidän syytä käydä aikanaan tarkasti läpi teknisiltä perusteiltaan. Ovatko Suomen kieltäytymisperusteet uskottavia.

Poliittinen päätös on jo siis tehty ainakin Mäntyniemessä. Presidentti Niinistö totesi myös Ilta-Sanomissa, että Ranskan kaavailemat joukot eivät olisi osa eurooppalaista puolustusta.

Presidentti Niinistön näkemys, ettei Ranskan hanke ei olisi osa eurooppalaista puolustusta, on yllättävä näkemys. Se on myös väärä näkemys.

Niinistö lienee kuitenkin tarkoittanut, etteivät Ranskan kaavailemat joukot olisi osa EU:n puolustusyhteistyötä. Ranskan FNC-hanke tulee olemaan osanottajajoukon ja sotilaallisen sitoutumisen perusteella vahva osa eurooppalaista puolustusta, mutta ei tosiaankaan EU:n.

Presidentti Niinistön olisi syytä myös muistaa, etteivät Saksan, Iso-Britannian ja Italian johtamat kolme FNC-hanketta ole sen enempää sidottuja EU:hun kuin tuo neljäs Ranskan johtama FNC. Suomi on jo mukana aiesopimuksen muodossa Saksan ja Iso-Britannian johtamissa kahdessa FNC:ssä, joista Iso-Britannian johtama tunnetaan siis lyhenteellä JEF. Päätöksiä noissakaan FNC-hankkeissa ei tehdä EU:n puitteissa. Päätöksenteko myös noissa hankkeissa voi muodostua Suomelle ongelmaksi, jos Suomelta edellytettäisiin tiiviimpää sitoutumista kuin vain mitä aiesopimukseen on kirjattu.

Jos Suomi ei lähde mukaan Ranskan EII-hankkeeseen, ei perustelu voi olla se, ettei kyseessä ole EU-puolustushanke, koska eivät muutkaan vastaavat hankkeet ole EU-puolustushankkeita. Suomi ei voi perustella myöskään päätöstä resurssien puuttumisella tai vähäisyydellä, koska aivan sama Suomen kriisinhallinnan valmius olisi käytettävissä myös näissä EII-joukoissa vastaavasti kuin Iso-Britannian JEF-joukoissa. Lisäksi, jos Viro voi olla mukana sekä Ranskan että Iso-Britannian FNC-hankkeissa pienenä maana ja pienellä armeijalla, kuinka sitten Suomi ei voisi olla mukana suurempana maana ja suuremmalla armeijalla?

Suomelle osallistuminen Ranskan EII-hankkeeseen on poliittinen kysymys ja jos Suomi ei lähde mukaan, on perustelut esitettävä poliittisina kannanottoina eikä sotilasteknisinä kannanottoina ammattisotilaiden harmiksi. On muistettava, että strateginen pragmatismi antaa liikkumavaraa mutta samanaikaisesti se asettaa myös rajat.”

                                                                                         ****

Puolustusministeriö oli koko kesän 2018 myönteinen EI2-aloitteelle. Myönteisyys huokuu eduskunnalle menneessä aineistossa (esim. Puolustusministeriö, Ranskan tekemä interventioaloite, Muistio 17.8.2018).

Pääesikunnan piti siis tehdä selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen, mutta sitä ei löydy mistään. Selvityksen piti valmistua ”kesän mittaan” (HS 3.5.2018). Tuskinpa selvitystä on edes tehty, kun sitä ei ole saatettu julkisuuteen tuolloisen puolustusministerin maininnasta huolimatta. Kysynkin: missä on Pääesikunnan selvitys Suomen liittymisestä EI2-aloitteeseen?

Mielenkiintoista tässä EI2-aloitteessa on poliittisten näkemysten kääntyminen puolessa vuodessa 180 astetta. Puhun Niinistöistä. Onni on, että näkemykset kääntyivät ja jota toivoin toukokuun 2018 kirjoituksessa. Kiitos näkemysten kääntymisestä kuulunee etenkin puolustusministeriön virkamiehille, mutta myös tietylle osaa ulkoministeriön virkamiehiä.

”Suomi suhtautuu penseästi Ranskan puolustus­aloitteisiin – Jussi Niinistön mukaan puolustuskyvyn kannalta ’EU-yhteistyö on näpertelyä’” (HS 16.2.2018).

”Olisiko siitä Suomelle hyötyä? Mitä se maksaisi? Missä olisi kohdealueita, mihin joukolla haluttaisiin vaikuttaa? Ja myös sitä, mikä sen suhde on olemassa oleviin, vastaavan tyyppisiin konsepteihin?”, puolustusministeriä Niinistö kyseli torstaina 3.5.2018 eduskunnassa ja osoitti samalla kielteistä suhtautumista Ranskan EI2-aloitteeseen (HS 3.5.2018).

Tuo oli siis puolustusministeri Jussi Niinistön tilanne vielä 16.2.2018 ja 3.5.2018. Päivämäärällä 10.11.2018 tilanne oli toinen, kun EI2-aiesopimus oli allekirjoitettu:

”On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.” (Jussi Niinistö, US-blogi 10.11.2018).

”Me voimme sitä miettiä, mikä lisäarvo tuolla voisi olla, jos mukaan mentäisiin.”, ”Resursseja ei kuitenkaan niin valtavasti ole. Meillä on yhteistyö brittien kanssa, meillä on EU-raide menossa koko ajan. Kuinka paljon siihen mahtuu, sitä joudumme miettimään.” ja ”Meillä on vaikea olla ihan kaikessa mukana, erityisesti jos on päällekkäisyyksiä. En väitä, että tässä sellaista olisi.”, presidentti Niinistö totesi Ilta-Sanomissa neljällä lauseella (IS 4.5.2018). Presidentti Niinistö toisti kantaa, jonka sukunimikaima Niinistö oli päivää aikaisemmin eduskunnassa lausunut.

Tuo oli siis presidentti Sauli Niinistön tilanne vielä 4.5.2018. Päivämäärällä 14.7.2019 tilanne oli toinen, kun presidentti Niinistö oli viettämässä Ranskan kansallispäivää Pariisissa:

”Me olemme mukana hänen [Emmanuel Macronin] aloitteissaan, tässä interventioaloitteessa, tuemme sitä voimakkaasti. Se on aika hyvin linjassa sen kanssa, mitä Suomessa olemme vuosikausia puhuneet, että Euroopan on kyettävä ottamaan vastuuta itsestään.” (Yle 14.7.2019).

Presidentti Niinistön kannat eurooppalaiseen puolustusyhteistyöhön ovat varsin vaihtelevia ja siksi epäselviä. Edes nopeinkaan tuuliviiri ei taida pysyä Niinistön tuulten perässä.

Kannat saa muuttua, mutta perusteet kantojen muuttumiselle on aina kerrottava yksityiskohtaisesti etenkin, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. Miksi vanha kanta oli väärä ja miksi uusi on oikea?

                                                                                         ****

Presidentti Niinistö tapasi Ranskan kansallispäivänä 14.7.2019 kahden kesken presidentti Emmanuel Macronin. Niinistön huolenaiheita tapaamisessa olivat Venäjä-suhteet EI2-aloitteessa ja uusien maiden mahdollisuus päästä mukaan EI2-aloitteeseen. Niinistö lienee toimittanut Macronille Suomen toiveen Ruotsin ja Norjan liittymisestä.

Kyse Suomelle uusista jäsenmaista on etenkin Ruotsista, jonka Suomi haluaa mukaan. Ranska on ilmoittanut Ruotsin ja Norjan halukkuudesta mukaan (Reuters 14.7.2019).

Suomi haluaa sotkea nyt myös Venäjän tähän EI2-aloitteeseen.

”Kun tapaan Venäjän presidentti Putinia, mielelläni hänenkin [Macronin] näkemyksiään kuulen. Hänhän on esittänyt eurooppalaista turvallisuusarkkitehtuuria, jonka eräs sisältö olisi selventää Venäjä-suhdetta.” (HS 14.7.2019). Niinistö alisti siis Macronin tapaamisen Putinin tapaamiselle.

Kun Niinistö tapaa Putinin, hän kysyy Putinilta Venäjän näkemystä Suomen osallistumisesta EI2-aloitteeseen. Voin jo arvata Niinistön anelevat kysymykset Putinilta. Venäjä on Niinistön Suomelle määrittäjä, mikä eurooppalainen puolustusyhteistyö Suomelle on Venäjän mahdollistamana sallittua. Suomen rajat tässäkin asiassa asettaa Suomen tahdosta Venäjä.

Jos Venäjä esittää jyrkän kielteisyytensä EI2-aloitteeseen, alkaako Suomi jarruttaa sotilaallista EI2-yhteistyötä kohti yhteisvastuullisuutta?

Venäjän sijaan Niinistön olisi syytä tiedustella Yhdysvalloilta sen näkemyksiä EI2-aloitteesta.

                                                                                         ****

“President Macron of France has just suggested that Europe build its own military in order to protect itself from the U.S., China and Russia. Very insulting, but perhaps Europe should first pay its fair share of NATO, which the U.S. subsidizes greatly!” (Twitter, realDonaldTrump 9.11.2018).

Vapaasti suometettuna:

”Ranskan presidentti Macron on juuri ehdottanut, että Eurooppa rakentaisi oman armeijan suojatakseen itseään Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Hyvin loukkaavaa, mutta ehkä Euroopan pitäisi ensin maksaa oikeudenmukainen osuus Natosta, jota Yhdysvallat tukee suuresti!”, Trump viestitti.

Noin presidentti Trump totesi perjantaina 9.11.2018 Twitterissä, kun Suomi oli kahta päivää aiemmin liittynyt Ranskan EI2-aloitteeseen. Presidentti Trumpin purkauksen lähde oli Macronin ”True European army” -puhe radiossa 6.11.2018 (esim. The Independent 6.11.2018). Macronin virhe ja munaus radiohaastattelussa oli rinnastaa Yhdysvallat Venäjään ja Kiinaan. Nopealiikkeisen Macronin munaus tuli hänen selkärangastaan kuvastaen hänen pohjimmaista ajatusmaailmaansa.

Kun ja jos Eurooppa on kehittämässä muodossa tai toisessa omaa armeijaansa, on Euroopan huomioitava puolustussuhteet Yhdysvaltoihin ja edelleen voimassa oleva riippuvuus Yhdysvaltain sotavoimasta. Euroopassa ei ole riittävästi sotavoimaa eikä etenkään sotilaallista yhteistä päätöskykyä ilman Yhdysvaltoja. Liittokunnan johtovaltion tulee olla suvereeni, ja Natossa tuo johtovaltio on Yhdysvallat. Euroopan sisällä johtovaltioksi ei nousta vain ilmoittautumalla. Pitää olla näyttöjä esimerkiksi yhteisvastuullisuudesta.

Euroopan sotilaallisen puolustusyhteistyön kehittäminen on siis syytä tehdä jatkossakin yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Työnjako kylmän sodan aikaan oli, että Yhdysvallat takasi Nato-Euroopan turvallisuuden ja vastapanoksi Länsi-Eurooppa tuki Yhdysvaltoja maailmanpolitiikassa. Neuvostoliitto tiesi tarkasti kuvion ja tuon historian vuoksi Venäjälle Nato on edelleen kirosana: Venäjälle Nato on yhtä kuin mahdollinen joutuminen vastakkain Yhdysvaltain sotavoiman kanssa.

Iso-Britannian johtamalla JEF-valmiusjoukoilla on Yhdysvaltojen tuki, mutta Ranskan EI2-aloitteesta en tiedä. Suomen pitää olla – niin kuin onkin – mukana EI2-aloitteessa, mutta aloitteen prosessoinnissa käytäntöön on syytä liittää yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Ranskakaan ei voi korvata Yhdysvaltoja Euroopan turvallisuuden luojana.

Nato on siis Euroopan sotilaallisen turvallisuuden ykköspilari nyt ja myös tulevaisuudessa.

Suurvalta-asemamaa haikailevalla Ranskalla ei välttämättä edelleenkään ole Natoon sitä suhtautumista, mikä on Euroopan etu. Kyse on yhden maan eduista ja liittokunnan eduista.

Presidentti De Gaulle arvosteli astuttuaan Ranskan presidentin virkaan Yhdysvaltain valta-asemaa puolustusliitossa sekä Britannian ja Yhdysvaltain erikoissuhdetta vaatien Naton toiminta-alueen laajentamista Ranskalle tärkeään Pohjois-Afrikkaan. Ranska oli erossa liittokunnan yhteistyöstä De Gaullen presidenttiaikakaudesta 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1993. Siis ajankohtaan, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja kylmä sota loppunut.

Ranskan Nato-sitoutumisesta pitää olla riittävät takeet. Ranskan Nato-sooloilua ei tule Euroopan sallia.

Jatkossa EI2-aloitteessa on kunkin osallistuvan maan tiedettävä, mitä varten kyseinen liittokunta on perustettu ja mitkä ovat sen yhteiset tavoitteet. Puolustusyhteistyö ei ole arvo eikä tavoite sinänsä. Pitää tietää, mitä puolustusyhteistyö sekä muodossa tai toisessa oleva puolustusliittoutuma torjuu. Puolustus on torjuntaa. Porukka ei saa olla hajanainen ja vain omia etuja ajava.

Riski EI2-aloitteessa on, että siitä muodostuu liian monen erilaisia näkemyksiä omaavan maan yhteenliittymä, eikä se enää kykene tekemään yhteisiä päätöksiä ilman asettamiensa päämäärien vesittämistä. Kuva 1:n mukainen laajuus Norjalla ja Ruotsilla täydennettynä on vielä hyvä myös maantieteellisesti. Ranskalla kuten Iso-Britannialla on sinänsä sotilaspoliittista päätöksentekokykyä myös muiden eduksi, muilla EU-mailla ei niinkään. Jo päämäärien asettaminen voi muodostua haasteelliseksi. Kykeneekö EI2-aloite näkemään Euroopan uhat oikein, joista numero yksi on edelleen Venäjä.

Naton suhteen ei kenelläkään ole epäilyksiä sen tarkoituksesta, kun lukee sen perussopimusta. Epäilyksiä Naton tarkoituksesta  ei ole Venäjälläkään.

Suomen pitää siis olla mukana EI2-aloitteessa, mutta Suomen on muistettava Yhdysvaltojen näkemykset Naton ensisijaisuudesta Euroopan turvallisuuden luojana. Tuo niin kauan, kun Euroopalla riippuvuus Yhdysvaltain sotilasvoimasta.