Suomalaiset SS-sotilaat natsi-Saksan palveluksessa ja Kansallisarkisto
Kansallisarkisto teki selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten osallistumisesta siviilien, sotavankien ja juutalaisten surmaamisiin 1941–1943. Selvitys julkistettiin ja luovutettiin valtioneuvoston kanslialle 8.2.2019. Suomi teki selvityksen sotarikollisia jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen pyynnöstä.
Arkistoselvitykseen liittyviä pdf-muotoisia asiakirjoja voi käydä lukemassa Kansallisarkiston sivustolta (Selvitys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten ja siviilien surmaamiseen vuosina 1941–1943). Tuolta sivulta löytyviä pdf-muotoisia asiakirjoja on yhteensä seitsemän kappaletta:
-
The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941–1943 (249 sivua)
-
Lehdistöselvitys, Suomalaiset SS-vapaaehtoiset sodanaikaisissa (1941–1944) sanomalehdissä (113 sivua)
Valtioneuvoston tiedote selvityksen luovutuksesta otsikolla ”Selvitys suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941–1943 on luovutettu valtioneuvoston kanslialle” päivämäärällä 8.2.2019 löytyy täältä.
Luin nyt kesälomallani varsin perusteellisesti noista edellä luetelluista asiakirjoista suomenkieliset asiakirjat. Englanninkielisistä luin vain The Finnish SS-volunteers and atrocities 1941-1943 -asiakirjan, joka on mielestäni selvityksen pääteos. Siinä on olennainen.
Kehottaisin kaikkia tutustumaan jossain määrin noihin asiakirjoihin ennen railakasta kommentointia.
Tämän blogikirjoituksen otsikossa on kirjattu tarkoituksellisesti SS-sotilaat. Kansallisarkiston selvitysasiakirjoissa on nimettynä SS-vapaaehtoiset tai SS-miehet, eivät suomalaiset SS-sotilaat. Ainoa SS-sotilas-sanan käyttö asiakirjoissa on Hämeen Sanomien jutun otsikko ”Suomalaiset SS-sotilaat liitetty nyt Suomen armeijaan” lehden julkaisupäivämäärällä 13.7.1943.
Sotilas mikä sotilas, vaikka vapaaehtoinen ja miespuolinen.
Käytän tässä kirjoituksessa SS-sotilas-määritettä, vaikka he olivat vapaaehtoisia miehiä eivätkä kaikki välttämättä sotilaita sotilastehtävissä.
****
Kansallisarkiston selvityksestä nousi valtaisa kohu heti sen julkistamisen jälkeen. Kohun synnytti oheinen kirjaus selvityksen tiivistelmässä:
”Selvityksen perusteella on ilmeistä, että suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-Divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941-1942. On kuitenkin todettava, että käytössä ollut lähdeaineisto ei anna riittävän yksityiskohtaisia tietoja yksittäisten tapahtumien tarkaksi arvioimiseksi.”
Noista kahdesta virkkeestä ensimmäinen oli uutisoinnin ydin kautta koko suomalaismedian (esim. Yle 8.2.2019, HS 8.2.2019, IS 8.2.2019 ja IL 8.2.2019).
Suomalaiskutoinen soppa tuosta yhteenvedon sisältämästä kirjauksesta oli selvä. Sopan liemet läikkyivät myös Saksassa, kun suomalaisten SS-sotajoukkojen Veljesapu-perinneyhdistyksen silloisen puheenjohtaja Pekka Kääriäisen Berliinissä sijaitseva Bryggeri-baari joutui boikotin kohteeksi (esim. Yle 9.3.2019, Berliner Morgenpost 5.3.2019, Frankurter Allgenmaine 25.3.2019, Berliner Bündnis gegen Rechts (BBgR), Besser ohne Nazis 2.3.2019 jne.). Kääriäisen tapaus ei kuitenkaan liity suoraan Kansallisarkiston selvitykseen, mutta suomalaisten toimintaan natsi-Saksan SS-joukoissa kuitenkin.
Tuo natsi-Saksaan liittyvä suomalainen SS-soppa ei ole valmis vieläkään puolen vuoden jälkeen. Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva on saanut ilmeisemmin viime päiviin saakka uhkauksia Kansallisarkiston SS-sotilasselvityksen takia:
”Paitsi mainittua oikaisuvaatimusta olen saanut ottaa vastaan ala-arvoisia viestejä ja jopa uhkauksia. Jälkimmäiset toimitetaan poliisille.” (Kansallisarkisto, Pääjohtaja Nuortevan avoin vastaus: ”He eivät ano lupaa eivätkä pyydä anteeksi” 18.7.2019).
Oikaisuvaatimuksen Kansallisarkiston 8.2.2019 julkaisemasta selvityksestä olivat esittäneet 81 entistä SS-sotilaan omaista kirjeellä. Kirjeessä oli kirjattuna:
”Selvityksessä esitetyt johtopäätökset häpäisevät isiemme muiston sekä aiheuttavat jatkuvaa mielipahaa paitsi elossa oleville iäkkäille vapaaehtoisille myös vapaaehtoisten sekä sankarivainajien lähipiireille.” (HS 14.7.2019).
Itse suomalaisia SS-sotilaita on elossa enää kahdeksan.
Tuossa Nuortevan avoimessa vastauksessa oikaisuvaatimukseen liittyen hän aivan oikein korostaa selvityksen julkaisutilaisuudessa esille noussutta kansainvälistä kiinnostusta ja sitä, ettei selvityksestä löydy eväitä mahdollisesti sotarikostutkintaan.
Kansallisarkisto – aivan oikein – ei ole suostunut oikaisuun.
****
Suomalaiset vapaaehtoiset SS-sotilaat natsi-Saksan palveluksessa tulevat olemaan Suomessa ikuinen kiistelyn aihe. Suomen liittolaissuhde natsi-Saksaan on ollut, on ja tulee olemaan tulevaisuudessakin Suomessa ikuinen kiistelyn aihe. Asia on yli 75 vuotta vanha, jolle ei vedä vertoja Suomen suhteet Neuvostoliittoon toisen maailmansodan jälkeen. Asia on suomalaisille tunnekysymys, jota ajatellaan tunteella.
Edellä mainittu Pekka Kääriäisen Bryggeri-baariin liittynyt SS-boikotti on meistä pieni ja vähäpätöinen asia. Saksassa se ei ollut vähäpätöinen asia sen juttumäärän perusteella, mitä pienen olutbaarin pitäjästä Saksassa kirjoitettiin. Natsi-Saksa on Euroopassa edelleenkin herkkä asia, jota me emme täällä Pohjolan perukoilla täysin ymmärrä.
Me emme ymmärrä, kuinka tuomitsevasti kaikkeen natsi-Saksaan olleeseen liittolaisuussuhteeseen tai edes ystävämielisyyteen muodossa tai toisessa Euroopassa suhtaudutaan. Siis siihen, että jokin liittolaissuhde tai edes ystävämielinen suhde natsi-Saksaan ei ole tuomittu jossakin maassa vääränä.
Kansallisarkiston SS-selvityksessä on huomioitava, että sen vaade tuli Suomen ulkopuolelta. Toisen maailmansodan sotarikollisia jäljittävän Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja Efraim Zuroff pyysi Suomelta selvityksen tekemistä. Selvityspyyntö esitettiin presidentti Sauli Niinistölle tammikuussa 2017.
Selvitys annettiin selvitettäväksi Kansallisarkistolle, ei poliisille eikä muulle vastaavalle tutkivalle viranomaistaholle.
Kyse oli siis historiakatsannon mahdollisista asioista, ei mistään muusta. Kyse oli pitkälti itse asiassa moraalista. Alkuperäinen kysymys oli, onko suomalaiset SS-sotilaat syyllistyneet sotarikoksiin, joista heidät tulisi saattaa edesvastuuseen. Ketään ei syytetty eikä tuomittu. Esitettiin vain todennäköisyyksiä historiadokumenttien perusteella. Selvitys ei anna myöskään ulkomaisille toimijoille esittää mitään uusia vaatimuksia.
Mikä on mahdollista ja mikä on todennäköistä, on yleensä kiistelyn aihe silloin, kun ei istuta oikeudessa vaan kun tulkitaan ja kirjoitetaan historiaa.
Presidentti Niinistö toimi oikein. Kansallisarkisto toimi oikein. Selvitysaineisto kertoo vastauksen: sotarikoksia ei voida osoittaa, mutta suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat hyvin todennäköisesti SS-divisioona Wikingin eri yksiköiden suorittamiin surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin niin juutalaisia kuin siviilejä ja sotavankejakin kohtaan vuosina 1941-1942.
Kyse oli historiaselvityksestä eikä mistään esitutkinnasta. Kyse oli lähes 80 vuotta sitten tapahtuneesta. Pitkälti historiasta siis.
****
Suomi ei koskaan ole pessyt perusteellisesti liittolaissuhdettaan natsi-Saksaan vuosina 1941-1944.
Suomi ei pessyt perusteellisesti ”liittolais”suhdettaan Neuvostoliittoon vuosina 1945-1991. Tarkoitan erityisesti sisäpolitiikkaa värittänyttä kotiryssäaikaa vuodesta 1954 Neuvostoliiton hajoamiseen.
Neuvostoliitto vuosina 1954-1991 ja natsi-Saksa vuosina 1941-1944 ovat meille edelleen vaikeita ajankohtia kuluneista vuosikymmenistä huolimatta. Kaikkea emme ole olleet valmiita itseltämme selvittämään emmekä hyväksymään. Reagointi Kansallisarkiston SS-selvitykseen kuvastaa hyvin meidän suomalaista ehdottomuuden ”me teemme kaiken aina oikein” -luonteenlaatuna.
Me emme olleet koskaan valmiit selvittämään kotiryssäaikaamme jonkin muotoisessa totuuskomissiossa kuten monet muut Itä-Euroopan maat selvittivät. Meitä erotti muista Itä-Euroopan maista se, että hallintomme ei kaatunut eikä vaihtunut niin kuin muissa Neuvostoliiton hallinnassa olleissa Itä-Euroopan maissa kommunismin romahtamisen myötä. Johtoon astuivat uudet päättäjät. Suomessa vanhat jatkoivat, joten selvityksille ei ollut tilaa tarpeista huolimatta.
Likainen pyykki olisi hyvä aina pestä. Ennemmin tai myöhemmin. Likaisissa oleminen on epämiellyttävää eikä aika tee likaisesta puhtaampaa.
****
Olen kahdesti joutunut vahvasti puolustamaan mielipidettäni, että Suomi oli natsi-Saksan liittolainen vuoden 1941 kesäkuusta alkaen. Nuo tunteita herättäneet kirjoitukset ovat otsikolla ”Saamme edelleen kiittää länsimaita 70 vuotta sitten saamastamme myötätunnosta” (US-blogi 6.12.2015) ja ”Presidentti Kekkonen käsitteli aluevaihtoja Neuvostoliiton kanssa kolmesti” (US-blogi 21.5.2019).
Noiden kirjoituksen kommenteissa ei oikein hyväksytty, että Suomi olisi ollut natsi-Saksan liittolainen vaan erillissotaa käyvä.
Ikuisuusaihe siis, josta ei kannata enää väitellä. Suomalaisille ei kannata tyrkyttää Jaltan konferenssissa Winston Churchillin esittämiä kannanottoja Suomen suhteista natsi-Saksaan. Suomi ja suomalaiset löytävät aina jostakin yhden sanan, jolla kiistää kaiken ja samalla luulevat, että asia on hoidettu.
Winston Churchill Teheranissa 1.12.1943 klo 13-15: ”Tunsin myötätuntoa suomalaisia kohtaan, kun vuonna 1939 syttyi sota Suomen ja Neuvostoliiton välille. Englannissa olivat sympatiat suomalaisten puolella. Kuitenkin kaikki Englannissa kääntyivät Suomea vastaan, kun suomalaiset liittyivät Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Minusta se oli alhaista käytöstä suomalaisten taholta. ”
Pariisin rauhansopimus (Rauhansopimus Suomen kanssa 20/1947):
”katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;”.
Toisen maailmansodan voittajamaat ovat siis yksiselitteisesti todenneet Suomen Hitlerin natsi-Saksan liittolaiseksi. Kiitos kuitenkin erityisesti Iso-Britannialle, että pääsimme melko vähällä. Todella paljon pahemminkin olisi voinut käydä, jos Jaltalla asiat eivät olisi menneet oikein.
Voin vain kuvitella vielä nyt sitä palautetta, jonka näkemykseni Suomesta natsi-Saksan liittolaisena tulee herättämään ja kuinka paljon keksitään yksittäisiä sanoja ja lauseita kumoamaan väite Suomen liittolaissuhteesta natsi-Saksaan, jossa yksi osatekijä on Suomen SS-sotilaat. Kaivetaan tarvittaessa kaikki Hitlerin yksittäiset lauseet osoittamaan, ettei Suomi ollut Saksan liittolainen.
Suomea sitova totuus on siis kuitenkin kirjattu em. Pariisin rauhansopimukseen, jonka mukaan on edelleen elettävä.
****
Korostan näihin suomalaisissa ikuisuusriitatapauksiin liittyen, että on yhdentekevää, miten me asiat näemme. Tärkeintä on tietää, miten muut asiat näkevät ja mitoittaa toimemme sillä perusteella. Jokainen voi toki esittää omat henkilökohtaiset mielipiteensä, mutta valtion pitää mitoittaa toimenpiteensä myös ulkopuoliset mielipiteet huomioiden. Kiistäminen ja ”omien tosiasioiden” esittäminen ei yleensä tuota tulosta.
Vielä kylmän sodan aikaan oli poliittisesti oikein kiistää, että Suomi olisi ollut toisessa maailmansodassa natsi-Saksan liittolainen. Kyse oli Neuvostoliitosta, jolle ei voitu antaa ”tehän olitte natsi-Saksan liittolainen” -lyömäkalua Suomen tunnustamana. Neuvostoliitto tiesi kyllä Suomen ajatuskuvion. Tuo olisi kuitenkin syytä viimein niidenkin tunnustaa, jotka ajattelevat Suomen ja natsi-Saksan suhteesta toisin.
Suomalaiset SS-sotilaiden palvelemisesta natsi-Saksan armeijassa Kansallisarkiston selvitys oli poliittisesti ajateltuna oikein. Selvityksen tekemiseen pyyntö ja paine tuli ulkomailta. Selvitys tehtiin tutkimuksen pelisääntöjä kunnioittaen. Selvitys täytti riittävästi sen kysymyksen vaateet, jotka sille oli asetettu: onko sotarikollisia, jotka olisi päästetty pälkähästä ilman tuomiota ja rankaisua. Tyytymättömyyttä on osoittanut enää joukko natsi-Saksan armeijassa palvelleiden SS-sotilaiden omaisista, mutta virallisen Suomen kannalta asia on pitkälti loppuun käsitelty.
On muistettava, että vasta pitkien neuvottelujen jälkeen Suomen hallitus salli keväällä 1941 Suomen kansalaisten rekrytoinnin Waffen-SS:ään. Valtiovalta ei siis ollut suin päin innostunut hankkeesta. Suomalaissotilaat olivat pataljoonana Waffen-SS:n Wiking-divisioonassa. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutkailla myös 5. SS-Panzer-Division Wiking -divisioonaa ja sen pataljoonia sekä rykmenttejä. Kannattaa myös tutkailla, miten Saksa organisoi nämä vieraiden maiden sotilaita sisältävät vapaaehtoiset, jota eivät olleet pakotettuja sotilastehtäviinsä synnyinmaansa puolesta.
Historian tutkimus jatkuu. Ketään ei ole syytetty mistään eikä tulla syyttämäänkään. Kansallisarkiston selvitys vastaa kuitenkin hyvin – siis tutkimuksen lähtökohdista – niihin ulkopoliittisiin historiakysymyksiin, joita Suomelle on asetettu. Simon Wiesenthal -keskus odotti pitkään kysymystensä esittämistä Suomelle. Se ei ole sattumaa. Suomelle olisi voinut asettaa Samat kysymykset jo vuosikymmeniä sitten, mutta Suomen vastaus ei olisi ollut sama.
Kaikella kunnioituksella kyllä liittoutuneetkin saavat katsoa peiliin tekemisiään. Suomi joutui kahden roistovaltion armoille ja yli 400.000 suomalaiselta ryövättiin verisesti ja väkivallloin kotiseutu jo vuoden 1940 keväällä talvisodan yhteydessä. Toinen roistovaltio ei huomioi vieläkään virallisessa historiankirjoituksessaan talvisotaa edes tapahtuneeksi.
Liki 100.000 suomalaista menetti henkensä liittoutuneen roistovaltion viisivuotisessa sotaterrorissa ja julmuuksissa, joissa mm. pommitettiin siviilikohteden naisia, lapsia ja vanhuksia.
Nyt sitten tehdään historiaa sanalla ” todennäköisesti ”.
Liittoutuneen Neuvostoliiton menestyksestä USA:n ja Britannian tuin ei seurannut suurta menestystä suuressa osassa Eurooppaa, vaan väkivaltaisen kommunismiterrorin aikakausi vuosikymmeniksi, josta Suomikin sai osansa, mutta silti vailla miehittäjän mielivaltaa, josta voimme olla tavattoman ylpeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Neuvostoliitto toimi omien tapojensa mukaisesti, kuten sen toimintamalli oli ollut vallankumouksesta lähtien – vankileireistä, holodomorista aina Katynin metsään. Jotkut uskovat vieläkin, että mikäli Suomi olisi luovuttanut vaaditut alueet ennen talvisotaa, maa olisi jäänyt sodan ulkopuolelle.
Asiasta on näyttönä myös koko itäisen Euroopan alistaminen väkivalloin kommunistien tahtoon liki puoleksi vuosisadaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Liittouneet tukivat Stalinin Neuvostoliittoa (hirmuvaltaa) toisessa maailmansodassa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Kirovin_rata
”Rata toisen maailmansodan aikana”
Monen tahon tulisi miettiä toimintaansa.
Muistelen jonkun sanoneen, että Suomi olisi voinut saada liikenteen poikki pahemminkin radalla. Suomi lopetti etenemisen sodassa.
Rata oli toiminnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Rataa ei katkaistu pysyvästi monestakaan syystä, vaikka siihen olisi eittämättä hetkeksi kyetty ja mm. Petroskoin kautta kulkenut vanha ratalinja jääi suomalaisten haltuun muutamaksi vuodeksi. Keskeisin seikka olisi se, että joukkojen huolto olisi käynyt niissä olosuhteissa mahdottomaksi. Radan uusittu linjahan kulki enimmillään satojen kilometrien päässä suomalaisten linjoista tiettömässä erämaassa.
Suomi myös pelasi kaksilla korteilla, mikä eittämättä olikin hyvin viisasta ja tukee sitä väittämää, että Suomi ei ollut Saksan liittolainen, vaan kävi erillissotaa Saksan rinnalla.
Wikipedia: ”11. marraskuuta 1941 Suomen päämaja kielsi salaa jatkamasta hyökkäystä Kiestingistä Muurmannin radalle, koska radan katkaisemisen pelättiin vaikuttavan Suomen suhteisiin liittoutuneisiin haitallisesti. Britannia ei ollut sotatilassa Suomen kanssa huolimatta yhteisestä taistelustaan Saksaa vastaan. Britannia julisti Suomelle sodan vasta 5. joulukuuta 1941 lähinnä muilla rintaman osilla jatketun etenemisen vuoksi Neuvostoliiton painostuksesta. Diplomaattisuhteet Yhdysvaltain kanssa säilyivät Saksan liittolaisen, Japanin hyökättyä Pearl Harboriinkin 7. joulukuuta 1941. Britannian ja sen kansainyhteisön maiden sodanjulkistusta pidettiin ongelmallisena, minkä jälkeen pyrittiin ylläpitämään diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin onnistuneesti.”
Ilmoita asiaton viesti
Vähän puhutaan myös siitä, Suomen tykistö ja ilmavoimat eivät pommittaneet Leningradia piirityksen aikana, vaikka Saksalaiset vaativat sitä. Tykistöllä oli ehdoton kielto ampua kaupunkiin. Tämän olen kuullut paikalla olleelta veteraanilta. Samoin aikalaiset kertoivat että Muurmannin rata olisi ollut mahdollista katkaista , ainoastaan pientä sabotaasia tehtiin. Tämän tästä näyttää ilmestyvän uusia besserwissereitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kun juutalainen vaati, niin Suomi totteli. Veronmaksajien rahoja (ja yliopistoväen aikaa ja palkkarahoja) meni hukkaan, ja raportti (jossa ei uutta tietoa ollut?) tehtiin ENGLANNIKSI, vaikka kaikki tekijät olivat suomalaisia (paitsi ”Proofreading and translations William Moore”, jolle veronmaksajat tietenkin maksoivat palkkaa siitä, että sattui syntymään etuoikeutetuksi).
Ilmoita asiaton viesti
Simon Wiesenthal-keskus on menettämässä merkityksensä ja kyseistä pyyntöä selvittää mm. suomalaisten SS-miesten osallisuutta sotarikoksiin voidaan pitää keskuksen epätoivoisena liikkeenä säilyttää oikeutensa olla olemassa ja pitää yllä rahoituksensa. Mitään muuta funktiota kyseisellä selvityksellä ei nähdäkseni ole enää kuluneiden vuosikymmenien jälkeen..
Ei liene mitään ihmeellistä siinä, että suomalaisvapaaehtoiset olisi määrätty ajoittain myös tehtäviin, jotka eivät heitä miellyttäneet. Näinhän toimittiin myös Suomen armeijassa. Sotilaita määrättiin esim. venäläisten desanttien teloituksiin. Nykynäkemyksen mukaan moni silloisten kenttäoikeuksien määräämä tuomio ei kestäisi tänä päivänä päivänvaloa.
Sotilaan kieltäytymisen vaihtoehtona on kautta aikain ollut enimmillän teloitus kapinoinnista. Näin ollen miehistöön kuuluneilla sotilailla ei juurikaan ollut mahdollisuutta kieltäytyä edes vastenmielisistä tehtävistä.
Sen sijaan suurimpia sotarikollisia saattoivat olla Einsatzkommando Finnlandin riveissä työskennelleet suomalaiset. Heidän edesottamuksiaan on tuonut esille Oula Silvennoinen väitöskirjassaan Salaiset aseveljet : Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi pelasi sodassa kaksilla korteilla pitäen samaan aikaan yhteyksiä sekä Saksaan että Yhdysvaltoihin. Tämä taas tukee erillissota-ajatusta.
Suomalaiset ja saksalaiset joukot eivät tehneet laajamittaista yhteistyötä, vaikka osallistuivatkin ajoittain toistensa operaatioihin.
Mannerheim mm. kieltäytyi Saksan sodanjohdon vaatimuksista osallistua Leningradin piiritykseen, vaikka Suomella olisi ollut tähän hyvät edellytykset ja se olisi todennäköisesti ollut ratkaisevan tärkeää Saksan sotaponnisteluille.
Osasto Kuhlmeyn osallistuminen Tali-Ihantalan suurtaisteluun 1944 ja Saksan mittava aseapu eivät olleet saksalaisten hyväntahtoisuutta vaan puhdasta itsekkyyttä. He halusivat näin toimien varmistaa, ettei Neuvostoliitto avaa uutta rintamaa pohjoiseen Suomen alueen kautta.
Merkittävää on myös se, että Suomi maksoi saamansa aseet Saksalle. Muualtahan aseita ei siinä vaiheessa enää edes saanut.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten aikaisemmin on todettu, mitään dokumenttia ei liittosuhteesta ole olemassa.
Ilmoita asiaton viesti
Sopimuksia voidaan tehdä myös konkludenttisesti, eivätkä suulliset kansainvälisoikeudelliset sopimuksetkaan ole täysin tuntemattomia olleet.
https://www.minilex.fi/a/konkludenttinen-sopimus-e…
http://classic.austlii.edu.au/au/journals/AUYrBkIn…
X
Ilmoita asiaton viesti
Oheisesta ylen uutisotsikosta voi päätellä kaikkien Suomessa taistelleiden saksalaisten sotilaiden olleen kansallissosialistipuolueen jäseniä.
Vasta tekstin lopussa puhutaan asiasta oikeilla nimillä. Näin aina.
https://yle.fi/uutiset/3-10885121
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei liittynyt koskaan virallisesti Akselivaltoihin (Saksa, Italia ja Japani).
Suomen ja Saksan väilillä oli tiettyä sotilasyhteistyötä Jatkosodam aikana, mutta muodollisen liittosopimus puuttui.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi syytä huomata liittolaisuutta edeltäneet ajanjaksot, jotka osaltaan toimivat Neuvostoliiton johdon silmissä raskauttavin, kun otetaan huomioon Suomen sisällissodan loppulukemat. Tällä oli varmasti vaikutusta siihen, kuinka Neuvostojohto näki tulevaisuuden Suomen kanssa. Valkoiset saivat apua Saksalta ja tämä nähtiin enteenä tulevaisista.
Sotarikokset sen sijaan ovat erittäin todennäköisiä – mitä tulee varsinkin SS-vapaaehtoisiin, sillä todisteiden vähyys kertoo osaltaan siitä, että Suomen sotilasjohdon tehtävän muuttuessa Natsien karkottamiseksi Lapin sodassa, tuli myös kaikki todisteet yhteyksistä Natseihin tuhota. Sillä olisi nimittäin ollut vakavat seuraukset koko Suomen kansan kannalta, jos Neuvostoliiton johto olisi saanut merkittäviä todisteita sotarikoksista, ja tämän tiesi myös Saksalaiset sotilaat, että antautuminen Neuvostojoukoille sodan lopulla oli itsemurha. Yhdysvalloille antautuminen oli huomattavasti armollisempaa johtuen yksinkertaisesti siviiliuhrien merkityksestä osana raakaa sotaa.
Ilmoita asiaton viesti
”todisteiden vähyys kertoo osaltaan siitä, että Suomen sotilasjohdon tehtävän muuttuessa Natsien karkottamiseksi Lapin sodassa, tuli myös kaikki todisteet yhteyksistä Natseihin tuhota.”
Tappion häämöttäessä saksalaiset pyrkivät tuhoamaan kaikki todisteet myös omista sotarikoksistaan. Mitä tähän erillissota/liittolaisuus ongelmaan tulee, niin on huomattava, että sekä Suomen siviilijohdossa että sotilasjohdossa oli fanaattisia Saksan ihailijoita. Vaikka mitään kirjallista sopimusta ei löytyisikään, niin aika pitkälti suomalaiset olivat vapaaehtoisesti Saksan talutusnuorassa. Sodasta erkautuminenkin oli vaikeaa, koska nämä saksalaismieliset kuvittelivat viimeiseen asti Saksan voittavan sodan.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt puhuisi erillissodasta (Tämä on toki oma mielipiteeni; tosin vuonna 1923 syntyneeltä ”polkupyöräjääkäri-isältäni” peritty) mutta liittolaisuudesta kylläkin. Se miten tiukka tai väljä tämä liittosuhde oli on sitten taas asia josta varmaan viisaammat tietävät enemmän.
Se olivatko sodat tarpeellisia on aina tulkinnanvarainen kysymys. Talvisota oli 90% NL:n syytä. Se, että Viro ja Suomi harjoittelivat Suomenlahden pohjukan sulkemista, oli ihan normaalia harjoittelua. Kuului ajan henkeen ja siihen, että ainakaan Suomella ei ollut kovin lämpimät välit NL:n kanssa. Jatkosodan kohdalla on vain todettava, että se sota olisi syttnyt luultavasti muutenkin vaikka emme olisi tehneet mitään. Ja se Suomenlahden perukkakin sitten suljettiin.
Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen Suomesta muodostui tärkeä alue Venäjän oppositiolle ja sen maanalaisille taistelujärjestöille. Niiden tarkoituksena oli kaataa neuvostojärjestelmä terrori-iskuilla, sabotaasilla, salamurhilla ja propagandalla. Kyllä sitä tiedustelua pääosin tekivät juuri nämä emigranttien järjestöt, jotka vastustivat bolshevismia. Heillä oli siihen kykyä ja tarvittava osaaminen. Näitä organisaatioita sitten hyödynsivät Etsivä Keskuspoliisi sekä yleisesikunnan tiedustelu.
Kun tämä apu vähitellen loppui, jouduttiin miettimään muita keinoja. Mm. se mainetta niittänyt suomalainen radiotiedustelu sai alkunsa muistaakseni jo ennen 30-luvun alkua. Isoisäni vanhempi veli oli tiedusteluhommissa jo ennen Suomen intsenäistymistä ja joutuikin näistä syistä vuoksi pakenemaan Amerikkaan. Hän oli yksi näistä aktivisteista.
Mitä tulee SS miehiin niin katselin 1-6 luokan ajan kouluni luokan seinällä suikkapäistä (pääkallokokardi ja kaikki) itärintamalla kaatunutta;”yhtä kylän omaa poikaa”. (kaikkiaan heitä oli 5 SS-miehissä) Kaikki lähteneet olivat aika oikeistolaisista perheistä ja jutut, joita heidän suustaan nassikkana kuulin olivat sen verran kovia, etten kovin suuresti ihmettele mahdollisia sotarikoksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ari Pesonen halunnee rakentaa seuraavan päättelyketjun:
1. Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen jatkosodassa.
2. Kylmänsodan aikaan Suomi oli YYA sopimuksen johdosta muodollisesti Neuvostoliiton liittolainen.
3. Seuraava kehitysaskel olisi tietenkin NATO-jäsenyys lopullisena Suomen turvallisuuden takaajana.
Voihan NATO-jäsenyyttä tukea näinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jep, jotain tällaista kuviota olin myös aistivinani Pesosen tekstistä. Tai sitten hakemalla hain NATOa puoltavaa kuviota.
Koskahan Wiesenthal ja kumppanit paneutuvat lähi-idän sotarikoksiin, ne ovat vielä melko tuoreita tutkittavia.
Ilmoita asiaton viesti
Pesonen voisi ottaa esiin myös sisällissodan aikana tehdyt sotarikokset, joista osa piilotettiin eduskunnan takautuvalla armahduslailla.
Ne ovat tutkimatta.
Ilmoita asiaton viesti
1. Natsi-Saksan liittolaisuudesta on kokemusta.
2. Suomettumisesta on kokemusta itsenäisyys säilyi.
2. NATO-jäsenyydestä ei kokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun Wiesenthal-poppoo ehdotti tutkimusta suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisesta osuudesta sotarikoksiin, tiesin Ukrainan-veteraanin poikana, että nyt tulee kirveestä. Jos ei ihan mestaus-, niin ainakin leima-. Wiesenthalille oli tietysti vastattava ”oikein”, varsinkin kun juttuun onnistuttiin liittämään juristi-valtionpäämiehen arvovalta.
Yhtään nimeltämainittua suomalaissotilasta ei ole voitu osoittaa syylliseksi, mutta ilmeistä ja todennäköistä kuulemma on, että joku tiesi jotain, toinen näki omin silmin ja kolmas saattoi olla jopa osallisena.
So what? Und dann?
Suomalainen SS-historia tuntee käsitteen ”200 urhoollista”, ja nyt tutkimuksen myötä myös ”81 surkimusta”. Mitä ihmeen itkemistä on isien maineessa tai maineettomuudessa? Onneksi Saksaan ei keväällä 1941 lähtenyt ruikuttajia, vaan tositaistelijoita.
Ilmoita asiaton viesti
Pesonen voi syyttää ja mustamaalata Suomea sen minkä ehtii mutta vuosien 1939 ja 1945 välisenä aikana Suomen valtiojohdon tekemät päätökset pitivät Suomen itsenäisenä! Se mitä Jaltalla sanottiin ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomen valtiojohto onnistui ajamaan oman kansansa etuja erittäin taitavasti!
Ilmoita asiaton viesti
Juutalaisista sinänsä, eikä uskoa katsoen, Neuvostoliiton johtotehtävissä oli sen alkuvuosina suuri villi joukko juurikin juutalaisia toimeenpanemassa väkivaltaa ja kommunismiterroria.
Nimilista on pitkä.
Ilmoita asiaton viesti
On täysin eri asia todeta:
– suomalaiset SS-vapaaehtoiset osallistuivat
– suomalaisia SS-vapaaehtoisia osallistui
Yleisellä tasolla voidaan todeta, että jo talvisodassa taistelleet 400 SS- vapaaehtoista ovat käytännössä ainoa osa koko 1400 sotilaan pataljoonasta, joka oli mukana juuri siinä hyökkäyssodan vaiheessa, jota epäilyt ja johtopäätökset koskevat.
Ilmoita asiaton viesti
Roope Lipastilla oli eilisessä Turun Sanomien Extra-liitteessä hauska pakina, jossa aihe kuitattiin näin: ”Suomalaisten SS-miesten läheiset ovat pahastuneet raportista jossa kerrotiin että suomalaisetkin SS-miehet olivat ehkä ihan pikkiriikkisen pahoja ja että SS ei tulekaan sanoista SuperSankari.”
Ilmoita asiaton viesti
Pakinat ovat juuri sitä lajia populismia, joka uppoaa siihen sivistymättömään ja tietämättömään kansanosaan, joka kuitenkin vielä osaa jotenkin lukea.
Ilmoita asiaton viesti
Älä hupsuttele. Fiksullakin ihmisellä voi olla myös huumorintajua.
Ilmoita asiaton viesti
Pah!
Ilmoita asiaton viesti
Lipastin huumori ei ehkä kaikille aukene. Se onkin oikea kirjailija eikä mikään typerä twittuilija. Joillakin on sanottavaa ja kyky sanoa se. Ihailen sellaisia ihmisiä, ehkä liikaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa asenne fasismiin ja kansallissosialismiin on lepsu, hyväksyvä ja ihaileva. Se on samaa perua kuin Mannerheim-kultti ja juonittelevan valtafriikin UKK:n ylistely. Mielipiteistä on pitkä matka tieteeseen. Yksi ja toinen on solahtanut kansankomedian rooleihin raivotessaan tiedemiesten tutkimustuloksille.
Yliopistot ja historiantutkimus ovat pitkään olleet keskusta-oikeistolaisessa määräysvallassa, jos kohta kansan maksamina. Eivätkä kaiken maailman dosentit saa toimittajienkaan mielisuosiota.
Dosentti André Swanström julkaisi artikkelin ”Suomalaiset SS-miehet ja politiikka” toimittamassani kirjassa Missä mennään (Athanor 2018). Hän muistuttaa, että suomalaisista SS-miehistä oli fasisteja professori Mauno Jokipiin väitteen mukaan 20 %. Swanström osoittaa tutkimuksessaan, että selvästi fasistista poliittista kantaa heistä edusti kuitenkin 45,9 %.
Dosentti André Swanström: ”Fasismia on Mauno Jokipiin ja hänen seuraajiensa johdolla yritetty joko piilotella tai vaivihkaa integroida osaksi isänmaallista historiankirjoitusta. Suomalaisten SS-miesten historia oli kärsimysten, pettymysten ja särkyneiden illuusioiden tie. Nyt on aika esittää tämä historia ilman peittelyn tai syyttelyn tarvetta. Jos lukija haluaa tehdä siitä nykyhetkeen soveltuvia johtopäätöksiä, se on hänen oma valintansa. Toiveeni on, että tätä historiaa voidaan lukea niin oikealta kuin vasemmalta, ilman sarvia ja hampaita.”
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei kuulunut akselivaltoihin, joten se kävi erillissotaa. Akselivallat olivat Saksa, Italia, Japani, Bulgaria, Unkari ja Romania. Oikeutta käytiin sodan jälkeen voittajan oikeudella.
Käsitykseni mukaan liittolaisuus perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin. Suomella ja Saksalla ei ollut valtioiden välistä sopimusta, jonka silloinen eduskunta olisi aikanaan hyväksynyt. Se, että Saksa liitti Suomen mukaan operaatio Barbarossaan jo 18.12.1940, ei tarkoita sitä, että Suomi valtiona olisi hyväksynyt liittolaisuuden.
Itse Ohje n:o 21 Tapaus Barbarossa oli salainen komentoasia (Geheime Kommandosache!) ja se oli tarkoitettu vain saksalaisupseerien käyttöön (Chef Sache Nur durch Offizier). Suomalaisilla ei ollut mitään tietoa tästä ohjeesta n:o 21 Tapaus Barbarossa 18.12.1940. Tietoa mahdollisesta saksalaisten hyökkäyksestä Neuvostoliittoon saatiin vasta 25.5.1941. Saksan yleisesikunnan päällikkö kenraalieversti Franz Halder kirjoittaa päiväkirjassaan 14.5.1941 ”Neuvottelut suomalaisten kanssa eivät ole vielä alkaneet.” (Heinrichs: Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa II, huomautus sivulla 230).
Ohjeessa n:o 21 sen kohdassa II mainitaan todennäköiset liittolaiset ja heidän tehtävänsä. Siinä mainitaan Romania ja Suomi. Tässä kannattaa huomioida sana ”todennäköiset” (Voraussichtliche)
https://www.1000dokumente.de/index.html?c=dokument…
Ilmoita asiaton viesti
Miten tulkitset itsellesi parhain päin Pariisin rauhansopimukseen kirjattua, jonka Suomi on kokonaisuudessaan hyväksynyt ja jonka Suomi on myös allekirjoittanut:
”katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta;”.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä maailmantilanteessa oli pakko allekirjoittaa melkein paperi kuin paperi, jotta se vähäinenkin itsemääräämisoikeus säilyi. Voittajat määräsivät.
Onneksi Yhdysvallat kuitenkin auttoi luotottamalla Suomea. Sieltä saatiin rahaa koneiden ym. ostoon, jotta voitiin maksaa järjettömät sotakorvaukset itänaapurille.
Onneksi kaikkein tärkein eli itsenäisyys säilyi ja se säilytettiin suurin uhrauksin.
Ilmoita asiaton viesti
Ari Pesonen, sodan hävinnyt Suomi joutui maksamaan hyökkääjälle valtavat sotakorvaukset ja tuomitsemaan sodanaikaiset johtajansa sotasyyllisiksi vastoin omia lakejaan. Tuo Pariisin rauhansopimuksen lause kuuluu samaan sarjaan, jossa Neuvostoliitto saneli (myös länsivaltain puolesta) rauhanehdot Suomelle.
Olennainen ongelma tuossa selvityksessä on, että siinä suomalaisia Saksan itärintamalla sotineita sotilaita syytetään sotarikoksista ilman todisteita. Kun meidän piti ripittäytyä Pariisin rauhansopimuksen tekstissä Neuvostoliiton vaatimuksesta niin nyt meidän täytyi ripittäytyä Wiesenthal-keskuksen vaatimuksesta.
Neuvostopartisaanit tekivät tunnetusti sotarikoksia mm. Suomen rajaseudulla. Pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että kaikki partisaanit ovat hyvin todennäköisesti syyllistyneet sotarikoksiin? Taitaisi tuolla itänaapurissa nousta melkoinen haloo noiden ”Suuren isänmaallisen sodan” sankareiksi julistettujen puolesta!
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ”rinnalla” muuten löytyy jo tasavallan presidentti Rytin puheesta Jatkosodan alussa:
”(18:15) Kun NL nyt on levittänyt sotatoimensa Suomen alueelle, on meidän velvollisuutemme puolustautua, ja me teemme sen päättäväisinä ja yksimielisenä kaikin käytettävissä olevin moraalisin ja sotilaallisin keinoin. Mahdollisuutemme selviytyä tästä taistelusta menestyksellisesti ovat tällä kertaa vallan toisenlaiset kuin viimeksi, jolloin yksin seisoimme idän suuren jättiläisen puristuksessa. Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat, nerokkaan johtajansa valtakunnankansleri Hitlerin komennossa käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua meille tuttuja NL:n sotavoimia vastaan. Sen lisäksi eräät muut kansat ovat aloittaneet sotatoimet NL:a vastaan, niin että nyt on muodostunut yhtenäinen rintama Jäämereltä Mustalle merelle saakka. Nyt NL on joutunut lukumäärältään tasavertaiseen taisteluun, jossa meidän oman puolustussotamme onnistuminen on varma. – – -”
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/president…
X
Ilmoita asiaton viesti
Epäilin kirjoituksessa, että etsitään jokin sana tai lause jostakin, jolla etsijä voi perustella kantansa itselleen ja nukkua yönsa rauhassa erillissotansa kanssa. Epäilin, että otetaan Hitlerin sanoja, mutta ei otettukaan. Otettiin tällä kertaa Rytin!
Kirjoitin, ettei ole väliä, miten me näemme omat tekomme, vaan väliä on, miten muut näkevät. Tuo diplomatian alkeisoppia. Noita samoja erillissotajorinoita voi turista täällä Suomessa vaikka seuraavat sata vuotta, jos helpottaa.
Oleellista on siis, miten voittajavaltiot näkivät Suomen. Voittajavaltioita oli muitakin kuin vain Neuvostoliitto.
Ne näkivät Suomen natsi-Saksan liittolaisena.
Otetaan vastaava tuoreempi esimekki:
Me näemme, että Venäjä ryösti väkivalloin Krimin niemimaan Ukrainalta ja rikkoi samalla kansainvälistä oikeutta.
Vaikka kuinka venäläiset jorisevat päinvastaista ja uskovat siihen kuten osa suomalaisista erillissotaan, me ulkomailla olevat emme usko Venäjän jorinoihin. Venäläisille Krimin äänestys liittymisestä Venäjään on samaa tasoa kuin vanhojen suomalaispoliitikkojen jorinat erillisodasta aikoinaan.
Diplomatiassa on siis tärkeää nähdä, kuinka muut ajattelevat. Omalla ”totuudessa ololla” ei ole mitään väliä.
Jos joku kertoisi minulle maita, joiden mielestä Suomi kävi erillissotaa. Ei taida paljonkaan löytyä?
Ilmoita asiaton viesti
Kaikesta höninästä huolimatta Suolella ei ollut mitään muita mahdollisuuksia toimia toisin tai vaihtoehtoja sille, kuten tehtiin v. 1939 ja kuten keväällä / kesällä 1941.
Saahan sitä kuitenkin jauhaa itse kukin mitä haluaa. Lopputulos kuitenkin on, että Suomi selvisi kahden roistovaltioin diktaruuroen puristuksissa kohtuullisen hyvin, mutta siltä kuitenkin ryöstettiin suuri osa kansalaisten ja kansakunnan omaisutta väkivalloin ja laittomin keinoin, olivatpa liittoutuneet voittajat asiasta mieltä mitä hyvänsä.
Oma alkeellinenkin ajattelu tekisi hyvää aina välillä.
Ilmoita asiaton viesti
Kukaanhan ei ole kanssasi eri mieltä tällä palstalla eikä Suomen valinnasta ole tässä asiassa ollenkaan kysymys.
En ole missään itsekään väittänyt, että Suomi toimi väärin.
Miten toteamuksesi liittyy siihen, että monet näkevät jatkosodan Suomessa niin ehdottomasti erillissotana Saksasta? Se, että he näkisivät Suomen olleen Saksan liitolaisen niin kuin Suomi ulkomailla nähdään, ei tee Suomen valintaa ja Suomen toimintaa yhtään huonommaksi tai paremmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, niitä ”erillissotajorinoita” on voittajavaltioiden ollut helppo tyrmätä, jos tasavallan presidenttikin on puheissaan ”teoriaa” kumonnut jo heti sodan alussa.
X
Ilmoita asiaton viesti
Mitä Jatkosotaan tulee, niin suosittelen kahta kirjaa. Yksi on presidentti Risto Rytin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuhe ”Risto Rytin puolustus”, joka julkaistiin näköispainoksena vuonna 1989. Toinen erittäin mielenkiintoinen kirja on Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944. Sen yläotsikko on ”Käymme omaa erillistä sotaamme.” Tämä julkaistiin vuonna 2006. Molemmat kirjat ovat erittäin arvokkaita dokumentteja.
Risto Rytin päiväkirja 4.7.41
”Schoenfeld oli luonani esittäen promemorian ja tiedusteli asennettamme. Sanoin, että olimme valitettavasti joutuneet Venäjän uuden hyökkäyksen kohteeksi ja pakotettuja parhaamme mukaan puolustamaan vapauttamme ja elämäämme. Onneksi oli Venäjä joutunut sotaan Saksan ja eräiden muiden valtioiden kanssa, mikä tällä kerralla talvisotaan verraten suuresti huojensi asemaamme.
Sch. kysyi, oliko meillä poliittisia sopimuksia Saksan ja sen liittolaisten kanssa. Vastasin, ettei meillä ollut mitään poliittisia sopimuksia paremmin Saksan kuin sen liittolaisten kanssa. Sotilasjohtomme on ollut kosketuksissa Saksan sotilasjohdon kanssa sotatoimien koordinoimisesta, mutta olemme niiden kanssa vain cobelligerentejä faktillisen tilanteen vuoksi. Käsitämme sotamme erilliseksi puolustussodaksi, emmekä halua sekaantua suurvaltojen välisiin suuriin välien selvittelyihin, joihin varamme ja voimamme eivät riittäisikään, eivätkä ne meitä kiinnosta. Meidän kohdallemme on kysymyksessä vain oma elämämme ja turvallisuutemme vapaana itsenäisenä kansana.”
Arthur Hans Fredrik Schoenfeld oli Yhdysvaltain Helsingin-lähettiläs, jonka kanssa Ryti oli tiiviissä kosketuksessa sodan aikana, kun hän oli Suomessa. Kirja sisältää myös Schoenfeldin raportteja.
Ilmoita asiaton viesti
Harmi, ettei Josif Stalinilla, Franklin Rooseveltilla ja Winston Churchillilla ulkoministereineen ja yleiskuntaedustajineen ollut Jaltan konferenssissa 4.–11. helmikuuta 1945 Rytin päiväkirjoja käytössä. Olisivat varmasti käsitelleet Suomea toisin kiittäen ja antaneet lisäksi Suomelle koko Karjalan ilman mitään syyllisyyttä ja sotakorvauksia!
Ilmoita asiaton viesti
Yhdysvaltain lähettiläs Schoenfeldin välittämä tietoa ei ole ilmeisesti saatettu presidentti Rooseveltin tietoon. Mitä Churchilliin tulee, niin edesmennyt kahden sodan käynyt isäni oli eläessään vihainen Churchillille siitä, kun tämä julisti sodan Suomelle Itsenäisyyspäivänä 6.12.1941.
Mitä itänaapuriin tulee, niin vuonna 1991 he olivat harkinneet Karjalan myymistä Suomelle, josta voi lukea eilispäivän Hesarissa. Onneksi asia ei edennyt harkintaa pitemmälle. Länsimaiseen yhteiskuntajärjestelmään kun ei kuulu normaalisti ryöstetyn omaisuuden myymistä ryöstön uhrille.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä Kansalliarkiston tekemästä selvityksestä on todettava, ettei se vastannut alkuperäiseen kysymykseen ”Löytyykö suomalaisista SS-vapaaehtoisista sotarikollisia”? Jos niitä ei kerran löytynyt, niin siihen olisi pitänyt vastata selkeästi, eikä lähteä arvailemaan ja olettamaan näinkin vakavassa asiassa. Tästä syystä me jälkeläiset katsomme, että Kansallisarkiston selvitys teki koko joukosta rikollisia, kunnes toisin todistetaan. Eihän tämä ole mitään länsimaista oikeuskäytäntöä tai oikeudenmukaisuutta. Herääkin kysymys onko jo etukäteen päätetty, että ovat rikollisia ja nyt vain haettiin perusteluja sille ja kun niitä ei löytynyt niin mentiin tuolle olettamalinjalle, ”…osallistuivat hyvin todennäköisesti surmaamisiin ja väkivaltaisuuksiin…”. Tällä lausunnolla annettiin lehdistölle lupa tehdä kaikista syyllisiä ihan vaan varmuuden vuoksia ja kyllä tämä ”maalittaminen” onkin toiminut varsin hyvin, meikäläinen mm. on saanut siitä koko laidallisen. Lopuksi on todettava, että nämä nuoret miehet lähtivät rauhan aikana, Suomen valtion lähettäminä saamaan aseellista koulutusta Saksaan, joka tuolloin oli johtava sotilasmahti Euroopassa. Varmaan mukana oli myös seikkailuhenkeä, mutta pääosalla oli huoli Suomen selviämisestä itsenäisenä. Eipähän Suomella juuri muita auttajia tuohon aikaan ollut. Nämä päätökset tehtiin ajassaan sillä tietämyksellä mikä oli, nyt niitä yritetään vääntää nykytiedon valossa vääriksi. Besserwissermismia parhaimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Teikäläinen” on totta vieköön joutunut asiaa käsiteltäessä etulinjaan, ja toivon että tuo bisneksiisi kohdistuva kaikki-yhtä-vastaan päättyisi nopeasti.
Kansallisarkisto ei kuitenkaan – onneksi – ole käräjätupa, josta julistettaisiin lainvoimaisia tuomioita ”tarvittaessa” jopa takautuvasti.
”Onko etukäteen päätetty” on välttämätön kysymys. Oma valistunut arvaukseni on, että taho, joka kysymyksen varsin ovelasti valtionpäämiehen kautta Suomelle esitti, ei olisi kelpuuttanut vastausta, jossa SS-vapaaehtoiset olisi yksiselitteisesti todettu puhtoisiksi rintamataistelijoiksi ilman minkäänlaista rötöstelyä siviilien parissa.
En voisi allekirjoittaa oikaisuvaatimusta (valitusta), koska kysymys ei ole esimerkiksi tuomioistuimen päätöksestä, vaan spekulatiivisesta päättelyketjusta.
Ilmoita asiaton viesti
Milloinkahan SWC keksii lähettää Ruotsin kuninkaalle vastaavanlaisen kyselyn, mitä tekivät ruotsalaiset SS-vapaaehtoiset.
Melko monet heistä taistelivat Suomen rinnalla jo Talvisodassa, tai ainakin ilmoittautuivat vapaaehtoiseksi, ehtimättä kaikissa tapauksissa Sallan rintamalle ennen Moskovan rauhaa.
Suhteessa aika monet länsinaapurin Ss-miehistä olivat jonkinlaisen oikeistojärjestön jäseniä.
Joskus tahtoo melkein unohtua, että 1930-1940 -luvuilla Euroopassa oli kolmenvärisiä yksinvaltiaita. Nimittäin punainen, musta ja ruskea diktaattori. Ikäjärjestyksessä lueteltuina.
Ruotsi-poijkarna här:
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/21596…
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin maabrändin pitäisi romahtaa, ennen kuin kansankotia alettaisiin julkisesti epäillä kuulumisesta pahiksiin. Kaksisataakymmenen vuotta ilman sotaa; hatunnosto länsinaapureille.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsin kanssa Simon Wiesenthal -keskus toimi jo 1980-luvulla tavallaan vastaavasti kuin nyt Suomen kanssa.
On siis lähettänyt pyynnön jo Ruotsille, muttei toki kuninkaalle.
Simon Wiesenthal -keskus paljasti vuonna 1986 usean Baltian maista sodan jälkeen lähteneen ja pääosin vuosina 1947-52 Ruotsiin tulleen natsisotarikollisen olemassaolon Ruotsissa ja pyysi Ruotsin hallitusta tutkimaan natsien maahantuloa, maassaoloa sekä heitä Ruotsissa auttaneita. Ruotsia pyydettiin myös ryhtymään tarvittaviin oikeustoimiin.
Ruotsin viranomaiset kieltäytyivät tutkimasta viitaten rikoksen vanhentumiseen. Kyseessä oli yli 25 vuotta sitten tapahtuneesta.
Suomeen vastaavaan yhteydenottoon Simon Wiesenthal -keskuksen sai SS-sotilaiden kirjeaineisto, jonka dosentti André Swanström oli löytänyt Kansallisarkistosta syksyllä 2017. Swanströmin mielestä aiempi suomalaistutkimus oli kenties silotellut suomalaisten natsijoukoissa taistelleiden vapaaehtoissotilaiden toimintaa.
Simon Wiesenthal -keskus olisi voinut esittää suomalaisia SS-sotilaita koskevan selvityspyynnön Suomelle jo aikaisemmin, mutta nyt tällä kertaa Swanströmin löytämä aineisto aktivoi kirjeen lähettämiseen presidentti Niinistölle.
Asian prosessointi meni Suomessa oikein eikä tylytettu juridiikalla, kuten Ruotsi aikanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Säätiö voisi perehtyä myös juutalaisiin kommunistiteurastajiin Neuvostoliitossa sen alkuvuosikymmeninä. Esim. miljoonia henkiä vaatinut holodomor Ukrainassa oli liki kokonaan kommunistijuutalaisten johtajien toimeenpanemaa.
Mitään kiiltokuvapoikia eivät nämä juutalaisetkaan olleet, jos nyt asiaa tarkastellaan uskonnon pohjin.
Kyseessä on aikajanalla vain muutamien vuosien ero hypättäessä 1930- luvulta 1940- luvulle.
Ilmoita asiaton viesti
Kylläpä näkyy monelle olevan edelleen katkera kalkki nieltäväksi se tosiasia, että Suomi hävisi sodat NL:oa vastaan ja voitti liittolaisensa Saksan Lapin sodassa.
Kaikki keinot noiden tosiasioiden viäntämiseksi ja kiäntämiseksi tehdään, jottei totuutta tarvitsis tunnustaa.
Koville se ottaa, totuus.
Ilmoita asiaton viesti
Ansiokkaita kirjoituksia aiheesta, jonka kotini kautta tunnen hyvin.
Mutta pari kolme pointtia
Selasin just Mannerheimin muistelmia tästä aiheesta. Hän ei selvästikään ajatuksesta pitänyt. Aihe ohitetaan muutamalla rivillä.
Välirauhan aikana joka ikinen aikuinen tiesi sodan alkavan uudelleen.
Venäläisten omat ulostulot olivat aggressiivisia,
Hanko miehitetty ja
vakoilijoita vilisi kuin Vilkkilässä kissoja.
Ilman saksalaista apua olisimme olleet ilmavoimien ja torjunnan kautta aivan ojassa . Samoin apu 1944 oli merkittävää.
Wikingissä palvelleet olivat mukana talvi-ja jatkosodassa ja monet Lapissakin.
Tuo USA LA Simon Wiesenthal-keskus ratsastaa häpeättömästi aidon SW Itävalta keskuksen ostetulla maineella. Äärijuutalainen , palestiinalaisia kohtaan agressiivinen järjestö. Oikea Simon pani pillit pussiin sanoen merkittävien konnien saadun kiinni tai kuolleen.
Nuortevan tutkimusjoukon kokoonpano on varmasti osasyy ärsytykseen. Oula Silvennoinen, Andre Swanström saati Dos.(?) Backman eivät taida riemunkiljahduksia nostaa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kun tutkivat, myös SS-miesten tekemisiä mutta minua häiritsee tässä keskustelussa suhteellisuudentajuttomuus. Jos edes kaikki hävinneen puolen sotarikokset olisi tutkittu muutaman kymmenen hengen tarkkuudella niin ymmärtäisin tämän vainajien ”häirinnän” ! Paljonkohan kuoli liittoutuneiden palopommihyökkäyksissä saksan siviilikohteita vastaa 1943-45 saksan juutalaisia ? Ai niin mutta meninkin tässä jo kyselemään aiheettomasti voittajien tekemisistä !
Ilmoita asiaton viesti