Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti

Suomen uusi hävittäjähankinta on nimetty puolustushallinnossa HX-hankkeeksi.

Suomen uusi hävittäjä on jokin yksi seuraavista:

• yhdysvaltalainen Lockheed Martin (kotisivut)

• ranskalainen Dassault Rafale (kotisivut)

• brittiläinen Eurofighter Typhoon (kotisivut)

• ruotsalainen Saab JAS 39 Gripen E (kotisivut)

• yhdysvaltalainen Boeing F/A-18E/F Super Hornet ja sen elektronisen häirinnän versio EA-18G Growler (kotisivut, kotisivut).

Tarjokkaat ovat neljännen sukupolven hävittäjiä lukuun ottamatta F-35-hävittäjää, joka on nimetä reilusti viidennen sukupolven hävittäjäksi.

Suomen puolustusministeriö sai tarjouspyyntöjen vastaukset kyseisiltä hävittäjävalmistajilta tämän vuoden tammikuussa (HX-hanke, saatekirje 27.4.2018, Puolustushallinto 31.1.2019).

Parhaillaan on menossa tarjousvastausten sisällön analyysivaihe. HX-hankkeen sopimusaikataulu on kirjattu myös Rinteen hallituksen hallitusohjelman sivulle 94: ”Hankintasopimus solmitaan vuonna 2021.” (Osallistava ja osaava Suomi 2019, 6.6.2019). Kaiken kaikkiaan vuonna 2015 käynnistynyt HX-hanke uusien hävittäjien hankkimiseksi kestää 10-15 vuotta.

Yksi tärkeä hävittäjähankintaprosessiin liittyvä asiakirja päiväyksellä 8.6.2015 on puolustushallinnon laatima Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta, Loppuraportti (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf).

Tuohon hieman päälle neljä vuotta sitten kirjoitettuun loppuraporttiin on syytä edelleen käydä tutustumassa, jos on jo unohtunut tai jäänyt lukematta. Pitkässä 15 vuotta kestävässä hankintaprosessissa on muistettava, mistä Suomi oikein lähti liikkeeseen, jotta reagointi tarpeellisiin muutoksiin hankinnan aikana olisi joustavaa.

Tänä vuonna tuohon loppuraporttiin perehtyminen on erityisen tärkeää eurooppalaisessa hävittäjävalmistajakentässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Nuo muutokset olivat jo neljä vuotta sitten näkyvissä, kun puolustushallinto loppuraporttia kirjoitti. Moni muukin asia on neljässä vuodessa jo lisää muuttunut ja moni asia tulee vielä muuttumaan. Nuo muutokset on osattava huomioida joustavasti.

                                                                                        ****

Suomen nykyiset Hornet-hävittäjät otettiin käyttöön vuosina 1995-2000 ja niiden elinkaareksi jo tuolloin hankinnan yhteydessä määritettiin noin 30 vuotta. Hornetit poistuvat käytöstä vuoteen 2030 mennessä ja poisto alkaa vuonna 2025. Aikaa alkuun on siis vaajat kuusi vuotta. 30 vuoden käyttöikä ei toki ole Horneteille enimmäisaika, jos vertaillaan esimerkiksi Espanjan uusinnan kohteina oleviin Horneteihin.

Uudet hävittäjät otetaan siis käyttöön siis vuosina 2025-2030.

Uusien hävittäjien elinkaarta ei ole määritelty puolustushallinnon HX-asiakirjoissa tarkasti muutoin kuin maininnalla:

”Mikäli Suomi päättää hankkia monitoimihävittäjän Hornet-kaluston seuraajaksi, ovat koneen potentiaali ja joustavuus avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään operoimaan uskottavasti vähintään 2050-luvulle saakka.” (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf).

Uudella hävittäjällä tulee olla siis joustavuutta ja potentiaalia. Potentiaali tarkoittaa yhtä kuin suorituskykyä. Joustavuus tarkoittaa päivityksiä uusille asejärjestelmille ja taistelutekniikoille.

Suomen uudet hävittäjät tulevat siis olemaan käytössä vuosista 2025-2030 vuosiin 2055-2060 saakka käyttöiän keskivälin ollessa vuosissa 2040-2045.

Hävittäjähankinnan aikataulukaavio on esitetty kuvassa 1.

Suomen puolustushallinnon laatimassa Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta -asiakirjassa on mielenkiintoinen toteamus koskien vuotta 2040:

”Yhtään uutta eurooppalaista hävittäjäohjelmaa ei ole käynnissä, joten eurooppalaista miehitettyä häivehävittäjää ei tämänhetkisten arvioiden mukaan ole odotettavissa ennen 2040-lukua.”

Tuo häivehävittäjätoteamus ei pidä enää paikkaansa. Olettamus on osoittautumassa vääräksi. Tuohon toteamukseen palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa Suomen hävittäjähankinnan perusteiden kannalta hieman kitkerästi.

Esiselvitysasiakirjan perusteella Suomen puolustushallinto ajatteli hävittäjähankintaa siis vain noin vuoteen 2040 saakka. Hävittäjien elinkaaren loppuaika on jätetty tarkasti miettimättä. On selvää, että pitkäkestoiseen hankintaan liittyvät epävarmuustekijät kasvavat tarkastelujakson loppupuolella, mutta tarkastelua ei ole syytä lopettaa elinkaaren puoliväliin.

Puolustushallinnon esiselvitysasiakirjassa muutoinkin korostettiin vuonna 2015 näköpiirissä olevan tilanteen muuttumattomuutta vuoteen 2040 saakka mm. viittaamalla Ruotsin parlamentaarisen ilmapuolustuskomitean vuonna 2013 tekemään Luftförsvarsutredningen 2040 -selvitykseen, jossa tarkasteltiin Ruotsin ilmapuolustuksen pitkän aikajänteen kehittämistarpeita vain vuoteen 2040 saakka (SOU 2013:86).

Puolustushallinnolle muistutus HX-hankkeeseen liittyen: jos hävittäjät hankitaan vuosiin 2055-2060 saakka, ei hankinnan yksityiskohtaista tarkastelua voi lopettaa alle puoliväliin vuoteen 2040. Hävittäjämaailma ei lopu vuonna 2040, vaan oikeastaan uusi vasta alkaa tuolloin.

Kuvassa 2 on esitetty hävittäjäsukupolvia toisesta aina kuudenteen sukupolveen saakka (2., 3., 4., 4+, 4++, 5. ja 6. hävittäjäsukupolvet). Kuudes hävittäjäsukupolvi tulisi siis vuoden 2040 tienoilla, mikä arvio on nyt osoittautumassa oikeaksi. Kuvan lähde on edellä mainittu puolustushallinnon laatima esiselvitys.

Ensimmäiset kuudennen sukupolven hävittäjät tulevat näillä näkymin markkinoille jo vuonna 2035. Vuosina 2025-2030 olisivat siis olemassa hävittäjätoimitusten alkaessa Suomeen siis 4., 4+, 4++ ja 5. sukupolven hävittäjät. Kuudes sukupolvi olisi markkinoilla jo viiden vuoden kuluttua siitä, kun viimeiset Suomen uudet hävittäjät otettaisiin käyttöön.

Kysymys kuuluu, minkä sukupolven hävittäjiä Suomi hankkii vuonna 2025, kun samojen hävittäjien pitää olla toimivia vielä vuosina 2055-2060?

Me tiedämme, kuinka nopeasti nykymaailmassa myös aseteknologia kehittyy. Yhtenä esimerkkinä Venäjän laseraseesta olen kirjoittanut ohimenevästi jo aikaisemmin esitellessäni yhden laseraseen testiradan ja laserasetukikohdan (US-blogi 8.2.2019).

                                                                                        ****

“Sweden to join British ‘Tempest’ next-gen fighter push” oli uutisotsikko DefenceNews-uutissivustolla heinäkuun alussa (DefenseNews 7.7.2019). Vapaasti suomennettuna ”Ruotsi liittyy brittiläiseen seuraavan sukupolven Tempest-hävittäjän kehittämiseen”.

Kaikille, jotka ihmettelevät edellä olevaa käännöstä: englanninkielinen push-sana ei ole käännetty tässä ponnisteluksi, vaan kehittämiseksi, koska siitä jutun sisällössä on kysymys: uuden hävittäjän kehittämisestä ja luomisesta.

Ruotsi on ensimmäinen valtio, joka liittyi Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan. Ruotsin liittyminen tiedotettiin tarkemmin 19. heinäkuuta RAF:n tukikohdassa Fairfordissa Royal International Air Tattoo (RIAT) -ilmanäyttelytapahtuman yhteydessä.

Miksi Gripen-Ruotsi liittyi mukaan Iso-Britannian kuudennen sukupolven Tempest-hävittäjäohjelmaan?

Kyse on vain kymmenen miljoonan asukaan Ruotsin rajallisista resursseista niin teknisesti kuin rahallisesti. Uuden hävittäjän kehittäminen on miljardi-investointi. Euroopassa yksikään valtio ei oikein enää kykene uuden hävittäjän kehittämiseen yksin huomioiden nykymaailman asettamat vaatimukset ilmapuolustukselle. On tehtävä yhteistyötä.

Ruotsin Gripenien tuotanto tulee loppumaan 2030-luvun jälkipuolella kuudennen sukupolven hävittäjien tullessa markkinoille. Ruotsissakin kootaan silloin Tempest-hävittäjiä.

Fokus on siis jo nyt hävittäjien kehitystyössä kuudennen sukupolven hävittäjissä, ei neljännen sukupolven päivityksissä eikä edes viidennen sukupolven hävittäjissä. Palaan vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa, mitä kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa ilmapuolustuskyvykkyydessä.

                                                                                        ****

Iso-Britannialla ja Ruotsilla tulevat olemaan samanlaiset sotilaalliset vaatimukset silloin, kun Tempest-hävittäjät otetaan käyttöön vuodesta 2035-2040. Nuo vaatimukset ovat samat jo nyt. Yksi tärkein vaatimusten asettaja on Venäjä. Kyse on samasta, mistä JEF:ssä ja muusta Euroopan luoteiskulmassa, jossa on menossa monia puolustuksen alueellisia yhteistyöhankkeita.

Ensimmäiset Tempest-hävittäjät on tarkoitus ottaa siis jo viiden vuoden kuluessa käyttöön siitä, kun viimeiset uudet hävittäjät luovutettaisiin Suomelle vuonna 2030.

“With a much more assertive Russia on their doorstep the Swedes may well look at their capability requirements for 2040 and beyond and decide they need something much bigger than the Gripen.” (DefenseNews 7.7.2019).

Vapaasti suomennettuna:

“Koska Venäjä on paljon vakuuttavampi [Ruotsin] rajoilla, ruotsalaiset saattavat hyvinkin tarkastella kyvykkyysvaatimuksiaan vuoteen 2040 ja sen jälkeiseen aikaan ja päättävät, että he tarvitsevat jotain paljon suurempaa kuin Gripen.”

Noiden sanojen lausuja oli  DefenseNews-sivuston jutussa Doug Barrie, joka on lontoolaisen The International Institute for Strategic Studies (IISS) -tutkimuslaitoksen vanhempi sotilasilmailunanalyytikko. Noihin “koska Venäjä on paljon vakuuttavampi Ruotsin rajoilla” ja ”tarvitsevat jotain paljon ismpaa kuin Gripen” ilmaisuihin on ainakin minun täällä Euroopan luoteiskolkassa helppo yhtyä.

Kaikessa on pohjimmiltaan kysymys sotilaallisesta voimasta ja sen kyvykkyydessä Venäjän rajamailla. Kuka omaa parhaimman hävittäjäkyvykkyyden. Venäjä asettaa kovat haasteet.

Ruotsin lisäksi Japani, Italia ja Turkki ovat maita, jotka ovat olleet kiinnostuneita Iso-Britannian Tempest-hävittäjähankkeesta. Yhdysvallat on juuri tiputtanut Turkin Lockheed Martin F-35 -hankkeesta, joka lienee osaltaan vaikuttanut Turkin halukkuuteen. Turkki tarvitsee uudet nykyaikaiset hävittäjät, kun ja jos F-35 ei ole enää Turkin käytettävissä yhteistyöhankkeena.

Pienenä hävittäjävalmistajana Ruotsilla on ollut koko ajan suuria vaikeuksia saada Gripeneitä kaupaksi. Pitkälle neuvoteltuja kauppoja on peruuntunut, Sveitsi esimerkkinä. Natoon kuulumaton pieni Ruotsi ei vain ole uskottava hävittäjätoimittaja. Euroopan taivaalla Tšekin, Unkarin ja Ruotsin ilmavoimissa voi lentää vain 122 Gripeniä, kun esimerkiksi jo Ranskalla itsellään on Rafale-hävittäjiä 136 kappaletta.

Ruotsin yhteistyö Iso-Britannian kanssa uuden hävittäjän kehitystyössä on Ruotsille hyvästä. Ruotsi on nyt viimein ymmärtänyt tuon ja toivottavasti myös Suomessa ymmärretään tuo, kun arvioidaan Gripen-hävittäjää Suomen hävittäjävaihtoehtona. Neljännen sukupolven Gripen ei ole enää vaihtoehto.

Suomen on siis nyt hävittäjähankinnassa todellakin osattava katsoa paljon myös vuoden 2040 jälkeiseen aikaan tuon ajan vaatimusten edellyttämällä tavalla. Silloin aletaan todella vasta mitata HX-hävittäjähankinnan onnistumista Suomelle.

                                                                                        ****

Kuudennen sukupolven Tempest on vanhan brittiläisen aseteknologian suuryritys BAE Systemsin (kotisivut) sekä brittiläisen Rolls-Roycen (kotisivut), italialaisen Leonardon (kotisivut) ja eurooppalaisen MBDA:n (kotisivut) yhteishanke. MBDA:n suurin omistaja on BAE Systems.

Kyseessä on hanke, johon Iso-Britannia satsaa paljon eurooppalaisena sotilaallisena suurvaltana. Tempest-nimellä on Britanniassa historialliset juuret toisesta maailmansodasta.

Hävittäjän kehityshanke on iso. Iso-Britannian hallituksen on tarkoitus investoida projektiin 2 miljardia puntaa vuoteen 2025 mennessä. Ruotsin rahallisia panostuksia en löytänyt, mutta jo tehdyillä päätöksillä Ruotsilla on tarkoitus olla mukana hankkeessa vähintään kymmenen vuotta, mikä on siis Ruotsin jo hyväksymä päätös. Jatkoa tulee seuraamaan, mikäli uusi hävittäjä saadaan aikaan.

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin sanat ovat hyvin kuvaavia:

”Att utveckla stridsflyg är oerhört långsiktiga processer så vi tycker faktiskt att det är dags att börja med det som blir nästa generation efter Jas Gripen 39 E. Och att staten är med och går in i det här handlar primärt om hur vi utvecklar svensk försvarsförmåga långsiktigt och hur klarar vi försvaret av Sveriges luftrum.” (SVT 19.7.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”Hävittäjien kehittäminen on erittäin pitkäaikainen  prosessi, joten mielestämme on aika aloittaa siitä, mikä on seuraava sukupolvi Jas Gripen 39 E:n jälkeen. Ja se, että valtio on tässä mukana, liittyy ensisijaisesti siihen, kuinka kehitämme Ruotsin puolustuskykyä pitkällä tähtäimellä ja miten hallitsemme Ruotsin ilmatilan puolustusta.”

Ruotsi on siis kääntänyt katseensa jo Jas Gripen 39 E:n jälkeiseen aikaan. Kyse on vuosien 2035-2040 jälkeisestä ajasta, jolloin Suomen uusien hävittäjien elinkaaresta on käytetty alle puolet.

Ruotsissa on nyt ymmärretty, mitä myös Doug Barrie lausui ja jota käsittelin edellisessä luvussa: mikä on  tilanne Gripen 39 E:n jälkeen.

Saabin Jas Gripen 39 E on Ruotsin viimeinen hävittäjäsukupolvi. Gripen ei ollut todellisuudessa itsensä Ruotsin vaan yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa kehitetty. Tähänkään saakka hävittäjän kehitystyö ei ole onnistunut pieneltä valtiolta yksin.

Ruotsi on siis hyvin ymmärtänyt rajansa. Toivottavasti myös Suomessa ymmärretään hävittäjävalintaa tehtäessä hyvin Ruotsin rajat.

On selvää, ettei Ruotsi tule jatkamaan Gripen-hävittäjillä, kun nykyisistä aika jättää. En puhu nyt itse hävittäjän nimestä. 100-prosenttisella varmuudella Suomi ei tule hankkimaan uusia hävittäjiään Ruotsista, ellei hankita hävittäjäkalustoa vain vuoteen 2040 saakka ja hinta olisi tällöin vain tuon elinkaaren mukainen. Jos ratkaisu oli jokin muu, se olisi poliitikkojen tekemä eikä ainakaan ammattisotilaiden.

                                                                                        ****

Euroopassa Iso-Britannian ja Ruotsin lisäksi myös Ranskalla, Saksalla ja Espanjalla on oma uuden hävittäjän kehityshanke.

Suomen yksi hävittäjävaihtoehto on yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, jota valmistaa BAE Systems yhteistyössä Airbusin (kotisivut) ja Leonardon kanssa.

Myös uuden Tempest-hävittäjän valmistaja on siis BAE Systems ja mukana on myös Leonardo. Uuden Tempest-hävittäjän ja vanhan Eurofighter Typhoon -hävittäjän valmistuksessa on samoja valmistajia, mutta Airbus on siirtynyt toiseen hankkeeseen.

Typhoon on jo ikääntynyt hävittäjä ja Iso-Britannian osalta Tempest tulee korvaamaan sen vuoteen 2035 mennessä. Tuo on todettu selkeästi niin julkisuudessa kuin myös Iso-Britannian puolustusministeriön sekä myös hävittäjävalmistajan taholta:

“By 2035 it will have replaced the ageing Typhoon – once known as the Eurofighter – which was a genuinely pan-European aircraft.” (esim. Express 8.7.2019 ja The NY Times Post 8.7.2019)

”Vuoteen 2035 mennessä se [Tempest] on korvannut ikääntyvän Typhoonin – joka tunnetaan myös nimellä Eurofighter – joka oli aidosti yhteiseurooppalainen hävittäjä.”

Eurofighter Typhoon oli tosiaankin alun alkujaan Iso-Britannian, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan välinen yhteiseurooppalainen hävittäjähanke, jossa myös Ranska oli mukana. Erimielisyydet suunnittelun johtamisesta ja operatiivisista vaatimuksista johtivat Ranskan lähtöön kehittämään omaa Dassault Rafalea.

Ranska on vähän joka paikassa änkyrä, jos asiat eivät mene Ranskan pillin mukaan. Erossa Ranska oli myös Natosta. Temperamentikas äkkiväärä, mikä äkkiväärä.

Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Typhoonin lopun alku alkaisi jo 5-10 vuoden kuluttua. On selvää, että kun Tempest-hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Typhoonia enää juurikaan kehitellä. Typhoonin lopun varmistaa myös ranskalaissaksalainen hävittäjähanke, josta lisää seuraavissa luvuissa.

Typhoonin kohtalo on yhtä kuin Gripenin kohtalo. Molemmat hävittäjät tulee korvaamaan Iso-Britannian ja Ruotsin osalta Tempest.

                                                                                        ****

“Spain joins Franco-German alliance to develop fighter jet” oli uutisotsikko The Financial times -lehden verkkosivuilla kesäkuun puolivälissä (FT 17.6.2019). Vapaasti suomennettuna: ”Espanja liittyy ranskalaissaksalaiseen liittoumaan kehittämään [uutta] hävittäjää”.

Espanjan, Ranskan ja Saksan puolustusministerit allekirjoittivat 17.6.2019 Pariisin ilmailunäyttelyssä (SIAE 2019) sopimuksen hävittäjähankkeesta, joka kilpailee Ison-Britannian johtaman suunnitelman kanssa kehittää uusi hävittäjä Eurooppaan (Forces 17.6.2019).

Saksan puolustusministeri oli tuolloin Ursula von der Leyen, josta tulee nyt EU-komission puheenjohtaja.

Hän hehkutti:

”This is a great day for the European defence union because it is the first time that we jointly launch a European combat air system. The fact that Spain joins today underlines this.”

Vapaasti suomennettuna:

 ”Tämä on upea päivä eurooppalaiselle puolustusliitolle, koska nyt on ensimmäinen kerta, kun käynnistämme yhdessä eurooppalaisen ilmataistelujärjestelmän. Espanjan liittymineen tänään korostaa tätä [yhdessäoloa].”

Mielenkiintoinen on von der Leyenin käyttämä the European defence union -termi.

Uuden hävittäjän nimeä ei ole vielä päätetty. Kyse on kuitenkin kuudennen sukupolven hävittäjästä. Käytän tässä kirjoituksessa nimenä Dassault FCAS (kotisivut, Airbus). FCAS on englanninkielinen lyhenne sanoista Future Combat Air System. Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen viittasi Pariisin ilmailunäyttelyssä uudesta hävittäjästä vain seuraavan sukupolven asejärjestelmänä (Next Generation Weapons System, NGWS).

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoittivat ensi kerran uuden seuraavan sukupolven hävittäjän kehittämisestä jo kaksi vuotta sitten heinäkuussa 2017 (esim. DefenseNews 14.7.2019). Jo tuolloin kaksi vuotta sitten ilmoitettiin, että uusi hävittäjä tulee korvaamaan Rafale-hävittäjän ja Typhoon-hävittäjän vuosista 2035-2040 eteenpäin.

Dassault FCAS tulee siis korvaamaan Ranskan Rafale-hävittäjät, Saksan Eurofighter Typhoon -hävittäjät ja ehkä jopa myös Espanjan F-18 Hornet -hävittäjät vuosina 2035-2040, jos espanjalaispoliitikot saavat päättää. Suomen hävittäjäkandidaateille on siis käymässä kova kato vuosista 2035-2040 eteenpäin.

Uuden Dassault FCAS -hävittäjän valmistajina Airbus ja Ranskan Dassault Aviation ilmoittivat Pariisin ilmailunäyttelyssä, että uuden hävittäjän ensimmäinen koelento olisi jo vuonna 2026. Itseasiassa The Future Combat Air System (FCAS) oli mainittu jo tammikuussa 2016 Saksan hallituksen julkaisemassa Air Capability Strategy Paper -asiakirjassa (Air Power Development Strategy 2016). Saksa korvaa ilmavoimiensa Panavia Tornado -taistelulentokoneet ja täydentää Eurofighter Typhoon -hävittäjiä.

Ranska oli viemässä tätäkin eurooppalaista hävittäjäkuviota Ranskalle totuttuun tapaan sen omista lähtökohdista.

Ranskalaissaksalainen usean miljardin dollarin FCAS-hanke oli mahdollista vasta sen jälkeen, kun tämän vuoden tammikuun lopulla Saksa otti huomioon Ranskan kehotukset sulkea Lockheed Martinin F-35-hävittäjät ulos tarjouskilpailusta, jossa valitaan korvaajaa Panavia Tornado -taistelulentokoneelle. Ranska oli vastustanut F-35-hävittäjän ottamista mukaan, koska se piti sitä suorana kilpailijana uudelle ranskalaissaksalaiselle hävittäjälle (Deutche Welle 7.2.2019). Ranska agitoi asiassa Saksaa myös Airbusin kautta.

Ranska oli taas kerran todellakin omassa tyypillisessä äkkivääräelementissään junnaillessa asioita tuolla tavoin.

Saksan on korvattava Naton velvoittamana Panavia Tornadot hävittäjätyypillä, joka kykenee kuljettamaan myös ydinaseita.

                                                                                        ****

Suomen viimeiset uudet hävittäjät toimitettaisiin siis tämänhetkisen tiedon mukaan vuonna 2030, kun Rafalen valmistus loppuisi jo 5-10 vuoden kuluttua uuden Dassault FCAS -hävittäjän hyväksi. On selvää, että kun Dassault FCAS -hävittäjän kehitystyö nyt alkaa, ei vanhaa Rafalea enää kehitellä täysin uusilla järjestelmillä vaan kehitystyö keskittyy uuteen FCAS-hävittäjään.

Tuohon on meille kaikille tuttua käytöstä poisjäävien puhelinten ja tietokoneiden käyttöjärjestelmien päivityksistä. Kehitystyön painopiste ei ole poistuvissa järjestelmissä.

Euroopan hävittäjävalmistuskenttä laitetaan nyt uusiksi. Kuudennen sukupolven myötä kolme hävittäjää poistuu (Eurofighter Typhoon, Rafale ja Gripen) ja kaksi tulee tilalle (Tempest ja Dassault FCAS).

Jos Iso-Britannialla ei olisi brexitiä, tilanne saattaisi olla toinen.

Alun alkaen Iso-Britannialla ja Ranskalla oli yhteinen ohjelma FCAS:n puitteissa, jossa tarkoitus oli miehittämättömien ilma-alusten prototyyppien kehittäminen. Ranska liittyi vuonna 2012 Iso-Britannian RAF:n Future Combat Air System (FCAS) miehittämättömien ilma-alusten kehittämiseen yhteisymmärryspöytäkirjalla.

Future Combat Air System -termi on siis syntyjään brittiläinen, ei ranskalainen eikä saksalainen.

Ranskalaisbrittiläiset yhteistyöyritykset olivat brittiläinen BAE Systems Taranis (BAE Systems Taranis) ja ranskalainen Dassault (Dassault nEUROn). FCAS:n juuret ovat jo siis jo vuodessa 2012 ja juuri miehittämättömien ilma-alusten kehittämisessä.

Vuonna 2014 Ranska ja Iso-Britannia solmivat kehityssopimuksen, jonka päämäärä oli yhdistää Taranis ja nEUROn yhteiseksi miehittämättömäksi ilma-aluksi vuoteen 2016 mennessä. Täysimittaisten prototyyppien kehittäminen oli määrä alkaa vuona 2017.

Kyse ei siis ollut eikä ole mistään drooneista vaan jo tuolloin itseasiassa taistelupilveen liittyvästä miehittämättömistä ilma-aluksista. Loppuiko ranskalaisbrittiläinen hanke kesken vuonna 2017 brexitin vuoksi, en löytänyt tietoa.

Euroopassa on siis kaksi uuden kuudennen sukupolven hävittäjähanketta, joissa toisessa on mukana tällä hetkellä Iso-Britannia ja Ruotsi ja toisessa Espanja, Ranska ja Saksa.

Molemmat hankkeet tulevat todennäköisesti saattamaan jo 2030- ja tai viimeistään 2040-luvulta lähtien pikkuhiljaa vanhat brittiläiset Eurofighter Typhoonit, ruotsalaiset Gripenit ja ranskalaiset Rafalet ilmailumuseoihin. Sekä Rafale- että Eurofighter Typhoon -hävittäjät otettiin käyttöön pian vuoden 2000 jälkeen, joten uusinta tulee ajankohtaiseksi 35-40 vuoden käyttöiällä vuoden 2040 tienoilla.

Kolme viidestä hävittäjäkandidaatista tulee siis häviämään ennen kuin Suomen uusien hävittäjien elinkaari on edes puolessa välissä.

Suomi mukaan lukien kukaan ei ole niin harkitsematon, että ostaisi uutena hankintana 30 vuodeksi hävittäjän, jota ei tulla enää kehittämään täysimääräisesti elinkaaren puolen välin jälkeen eikä vastaisi enää tuon ajan jatkuvasti kiristyviä ilmapuolustushaasteita.

                                                                                        ****

Euroopassa suunnitellaan siis kaksi täysin uutta hävittäjätyyppiä, jotka molemmat tulevat olemaan suoraan kuudennen sukupolven hävittäjiä. Miksi kehitetään uusi kallis monien miljardien kehitystyöinvestointia vaativa hävittäjä eikä päivitetä vanhaa?

Alokkaallakin on armeijassa yleensä parempi tehdä täysin uusi asento kuin korjata vanhaa. Uusia hävittäjien kehitystyötä ei aloiteta huvin vuoksi, jos vanhojen hävittäjien päivitykset täyttää ne haasteet, joita ilmapuolustusvaateet edellyttävät.

Kyse on teknologian kehityksestä, jota ei voi enää ympätä vanhoihin hävittäjiin päivityksillä.

Ihmettelen, että puolustushallinnon vuoden 2015 Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta, Loppuraportti -asiakirjasta ei löydy ollenkaan FCAS-lyhennettä, ei Future Combat Air System -määritettä eikä muutakaan asiaan liittyvää. FCAS oli hyvin tiedossa jo vuonna 2015. FCAS on toki kaupallinen termi, mutta kuitenkin olisi syytä huomioida, mitä se pitää sisällään sellaista, mitä aikaisempiin hävittäjäsukupolviin ei enää ole mahdollista liittää.

Laseraseisiin ei loppuraportti myöskään usko:

”Laserjärjestelmät soveltuvat tulevaisuudessa yksittäisen kohteen, esimerkiksi aluksen, omasuojajärjestelmäksi.”

Miehittämättömän taisteluilma-aluksen käyttöönoton puolustushallinnon esiselvityksen loppuraportti arvioi ihan oikein vuoteen 2035 mennessä, viidennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2030 mennessä ja kuudennen sukupolven hävittäjän käyttöönoton vuoteen 2040 mennessä.

                                                                                        ****

Mitä sitten kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa?

Se tarkoittaa mm. häiveominaisuuksia. Kuudennen sukupolven hävittäjä kantaa kaikki aseensa rungon sisäisissä asepaikoissa, jolloin hävittäjä voi välttää tutkan havaitsemisen. Ohjuksia on siis vähemmän kiinnitettynä siipiin näkyvästi. Viidennen sukupolven hävittäjissä (ainoina vielä Lockheed Martin F-22 Raptor ja Lockheed Martin F-35A Lightning II) on jo tutkaheijastusta vähentävät häiveominaisuudet, mutta ne tulevat edelleen kehittymään kuudennessa sukupolvessa.

Mielestäni häiveominaisuudet ovat se tärkein peruskomponentti, mitä aikaisempien sukupolvien hävittäjiin ei voida oikein jälkijättöisesti päivittää.

Kyse on myös kehittyneemmästä sensorifuusiosta. Toki jonkinlainen sensorifuusio on jo neljännen sukupolven hävittäjissä, mutta siitä eteenpäin on kyse verkotetusta sensorifuusiosta, mikä mahdollistaa yhteisoperoinnin hävittäjien ja droonien välillä. Kyse on esim. tunnistamisesta: että kyetään tunnistamaan hyvin tarkasti niin omat kuin vihollisen ilma-alukset, ajoneuvot sekä joukot ja välittää tämän tiedon kaikille muille taisteluyksiköille.

Kuudennen sukupolven hävittäjä tarkoittaa myös miehittämättömiä ilma-aluksia. Miehitetty hävittäjä toimii miehittämättömien ilma-alusten kanssa muodostaen oman taisteluyksikön. Yksikössä vai olla yksi hävittäjä ja vaikkapa 3-4 miehittämätöntä ilma-alusta. Kyse on taistelupilvestä (combat cloud) ja parvista (swarm strikes).

Hävittäjä on kytketty myös muuhun kuin vain ilmassa oleviin aseisiin. Ohjattavia aseita voi olla myös maankamaralla tai merellä. Tietokoneet avustavat ja ohjaavat koko laajaa taistelutapahtumaa niin, että syntyy laaja kokonaisuus eikä kyse ole vain yhdestä hävittäjästä tai taisteluyksiköstä.

Kuudennen sukupolvet hävittäjät ovat varustettavissa laseraseilla ja hypertonisilla ohjuksilla.

Rolls-Royce kehittää parhaillaan suihkumoottoriin hypersonic propulsion systems -järjestelmää, jolla pyritään kasvattaa nopeutta yli nelinkertaiseen (1372 m/s) äänennopeuteen (Rolls-Royce 31.7.2019). Jos kaksivuotinen kehitystyö onnistuu, se tulee Tempest-hävittäjään.

                                                                                        ****

Ruotsalainen Gripen on entistäkin epäuskottavampi vaihtoehto nyt, kun Ruotsi on liittoutumassa Iso-Britannian kanssa uuden sukupolven hävittäjän kehittämisessä. Tällä liitolla Iso-Britannian kanssa Ruotsi varmistaa sen, että hävittäjiä tullaan kokoamaan myös Ruotsissa tämän vuosisadan jälkipuolella.

Myös muilla neljännen sukupolven hävittäjillä ei ole enää tilaa Suomen uusiksi hävittäjiksi edes päivityksillä lähelle viidettä sukupolvea. Häiveominaisuudet ovat yksi keskeinen aihe, jota Suomi ei voi missään tapauksessa ohittaa. Vielä uusimpien hävittäjien kehitystyö ja rakentaminen on tässä oleellinen pointti.

Suomen nykyiset Hornetit kahdella Mid-Life Upgrade -päivityksellä on jo neljännen sukupolven hävittäjä (Ilmavoimat). Ilmavoimien mukaan Horneteja ei voi enää päivittää.

Espanja on hieman samanlaisessa tilanteessa kuin Suomi. Vaikka Espanja liittyi ranskalaissaksalaiseen hävittäjähankkeeseen, eivät F-35-hävittäjiä ole vielä potkittu pois Hornetien korvaajina (DefenseNews 12.6.2019). Itseasiassa F-35-hävittäjiä on todennäköinen huomioiden aikataulutus ja Espanjan ilmatukialus Juan Carlos I, jos päätös ei politisoidu. Espanja tilasi vuonna 1983 kaikkiaan 60 EF-18A:ta ja kaksitoista kaksipaikkaista EF-18B:tä. Koneet luovutettiin ilmavoimille marraskuusta 1985 heinäkuuhun 1990.

Espanja hankki siis Hornetit vuosina 1985-1990, kun Suomi hankki kymmenen vuotta myöhemmin vuosina 1995-2000. Espanjan on määrä korvat Hornetit vuosina 2025-2030, siis samaan aikaan kuin Suomi, vaikka hävittäjät ovat kymmenen vuotta vanhempia.

Suomen HX-hankinnan esiselvityksen ”Hornet-kaluston käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: suhteellisen  suorituskyvyn heikkeneminen, rakenteiden väsyminen ja koneen järjestelmien tuotetuen saatavuus. Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia eikä lisäisi suorituskyvyn korvaamiseen liittyviä vaihtoehtoja. Hornetin elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokas eikä Suomen puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu.” -lausuntaa (ISBN 978-951-25-2680-2 pdf) ei Espanjassa tunneta eikä vielä allekirjoiteta.

Vastaavasti Ranska on ottanut käyttöön pääosan Rafale-hävittäjistä vuosina 2001-2004 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen, mutta korvaaja tulee vasta vuonna 2040, joten hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta. On myös syytä aina varautua, että uusi Dassault FCAS-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2040.

Iso-Britannian ensimmäiset Eurofighter Typhoon -hävittäjät otetiin käyttöön vuonna 2003 heti Suomen Hornet-oston loppuajankohdan jälkeen. Korvaaja tulee vuonna 2035. On myös syytä aina varautua, että uusi Tempest-hävittäjä ei vielä valmistu aktiiviseen palvelukäyttöön vuonna 2035 ja vanhat hävittäjät ovat käytössä vähintään 35 vuotta.

30 vuoden ikä hävittäjälle ei liene ehdoton yläraja Suomessa kuten ei muuallakaan.

                                                                                        ****

Brittiläistä Eurofighter Typhoon- ja ranskalaista Rafale-hävittäjää tullaan varmemmin pitämään yllä päivityksillä, kuten esimerkiksi Rafalen F4-päivitys vuodesta 2023 alkaen (Defense Update 23.3.2017), joka lienee Suomellekin tarjottu. Kun uudet Dassault FCAS- ja Tempest-hävittäjät näkevät päivänvalon, into käytöstä poistuvien Eurofighter Typhoon- ja Rafale-hävittäjien päivityksille varmasti laimenee 2040-luvulta alkaen.

Iso-Britannian hävittäjät tulevat olemaan Lockheed Martin F-35 ja Tempest. Iso-Britannia luopuu Suomelle tarjotuista Eurofighter Typhoon -hävittäjistä vuosien 2035-2040 tienoilla. Ranska luopuu Rafale-hävittäjistä samoihin aikoihin.

Hävittäjävalmistajatarjokkaat tietävät tilanteen ja neljännen sukupolven hävittäjät kaiken maailman päivityksillä tulevat olemaan alennusmyynnissä. Uskallan väittää, että halvin tulee olemaan Saab Gripen ja ruotsalaiset yrittävät hämmentää Suomen poliitikot juuri halvalla tarjoushinnalla. Katsotaan, pysyykö Suomessa politiikkojen päät kylmänä.

Suomen hävittäjähankinta sattuu siis hieman hankalaan aikaan. Suomen uuden hävittäjän elinkaaressa on noin puolet aikaa vuodesta 2040 alkaen.

Suomella on vain yksi todellinen hävittäjävaihtoehto, jos hävittäjää hankitaan 2050-luvulle saakka. Tuo hävittäjä on Lockheed Martin F-35A Lightning II. Neljännen sukupolven koneita ei enää kannata ostaa kuuden ollessa jo tulossa muutaman vuoden kuluttua hankinnan päättyessä.

Jos vaihtoehto olisi jokin muu tarjotuista, pitäisi ne uusia kuudennen sukupolven hävittäjillä jo 2040-luvulla. Sekin olisi vaihtoehto, jos hinta olisi alle puolet kaavailusta.

Jos Suomen valinta olisi eurooppalainen vaihtoehto, tulisi hävittäjän olla Future Combat Air System -tyypin hävittäjä, jollainen myös Tempest tulee ominaisuuksiltaan olemaan. Jos FCAS kiinnostaa enemmän, kannattaa käydä tutustumassa Airbusin sivuilla (Airbus, Future Combat Air System (FCAS)).

Jos FCAS:n lyhyt historia kiinnostaa enemmän, voi käydä esimerkiksi lukemassa Global Security -sivustolla oleva jutun asiasta (Global Security 18.6.2019).

Jos Naton yhteinen ilmavoimastrategia (JAP) kiinnostaa, voi siihen käydä tutustumassa Naton sivuilla (NATO Joint Air Force Strategy 26.6.2018).