Unkari on vaihtamassa lainatut Gripenit F-35-hävittäjiin vuoden 2026 jälkeen

Tämä kirjoitus on jatkokirjoitus 3.8.2019 julkaistulle kirjoitukselle otsikolla ”Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti” (US-blogi 3.8.2019). Kyse on edelleen Suomen hävittäjähankinnasta.

Neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjää saapuivat Tampere-Pirkkalan lentokentälle 7. marraskuuta 1995. Tuon uutisen ja hävittäjien laskeutumisen voi käydä muistelemassa MTV3:n uutissivustolta, joka julkaisi nauhan retrona neljä vuotta sitten (MTV3 15.5.2015). ”9,5 tuntia kestänyt siirtolento St Lousista sujui hyvin.” uutisessa todetaan.

Viimeiset 64 hävittäjän toimituksesta saapuivat Suomeen elokuussa 2000. Suomi osti yhteensä 57 kappaletta F-18C-mallin hävittäjää ja seitsemän F-18D-mallin hävittäjää, jotka nimettiin modernisoinnin jälkeen F/A-18C/D:ksi.

Nykyisin Horneteja on 62 kappaletta. Kaksi on tuhoutunut.

Kun Suomi osti Hornet-hävittäjät, ei kyseessä enää ollut mikään uutuus, vaan vanhasta modernisoitu versio. Kun A/B-hävittäjien käyttöönottoajankohdat ovat olleet marraskuusta 1978 lokakuulle 1983, C/D-hävittäjien käyttöönottoajankohta alkoi syyskuusta 1987. Suomelle toimitukset alkoivat siis kahdeksan vuotta myöhemmin marraskuusta 1995.

No, sinänsä on pärjätty tänne saakka, vaikka Suomi ei ostanut mitään uutuuskonetta vaan päinvastoin.

Suomelle Hornetit oli hyvä hankinta siinä mielessä, että ne olivat olleet käytössä jo ennen Suomea ja täysin uudelle hävittäjämallille tyypilliset lastentaudit oli saatu ratkaistua. Täysin uusi malli on aina vähintään pienoinen riski.

Suomella on kokemusta myös epäonnistuneesta hankinnasta, millä tarkoitan Suomen NH90-helikopterihankintaa vuosina 1998-2008, missä epäonnistuttiin täydellisesti ihan kaikessa (esim. US 30.1.2015, IS 15.10.2016 ja IL 21.7.2018).

                                                                                    ****

Suomen yksi ehdokas uudeksi hävittäjäksi on Boeing F/A-18E/F Super Hornet. Boeing on tarjoamassa vanhenevan hävittäjän kylkijäiseksi hävittäjän elektronisen häirinnän versiota EA-18G Growler, joka on ollut tuotannossa vuodesta 2007.

Super Hornetin ensilento oli marraskuun 29. päivänä vuonna 1995. Suomi sai neljä ensimmäistä Hornet-hävittäjäänsä marraskuun 7. päivänä 1995 ja samana ajankohtana, kun siis Super Hornetia lennätettiin ensi kertaa taivaalla.

Hieman hymyilyttää, että Boeing tarjoaa Suomelle nyt hävittäjää, jota se melkein olisi voinut tarjota jo edellisellä kierroksella. Mistään ”uuden karheasta” ei ainakaan ole kysymys.

No, jotain täytettä pitää olla tarjousprosessiin Boeingiltakin.

Super Hornet on ollut käytössä Yhdysvaltain laivastolla kesäkuusta 2001 alkaen. Australian ilmavoimille Hornetit toimitettiin maaliskuusta 2010 lokakuuhun 2011. Lisäksi hävittäjiä on Kuwaitissa.

Super Hornet -hävittäjän tarun loppu tulee olemaan viimeistää 2040-luvulla, kun Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki luopuvat hävittäjästä hävittäjän suurimpana ostajana viimeistään 2030-luvulla.

Palaan Yhdysvaltain merijalkaväen ratkaisun yksityiskohtiin vielä myöhemmin tässä blogikirjoituksessa.

                                                                                    ****

Suomi on päivittänyt kahdesti Hornet-hävittäjänsä. Noista päivityksistä myös Ilmavoimat on ilmoittanut (Ilmavoimat 16.12.2016). Päivitysten yksityiskohtaisemmat tiedot löytyvät Yhdysvaltain Defense Security Cooperation Agencyn (DSCA) sivuilta.

DSCA:n sivuilla Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program -otsikolla päivämäärällä 27.6.2013 on lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (DSCA, News Release 27.6.2013 ja DSCA, Transmittal No. 13-31).

Hankinnan enimmäishinnaksi oli arvioitu 170 miljoonaa dollaria. Tuo päivitys oli siis Suomen Hornet-päivityksistä jälkimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2012-2016.

Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:

“69 [pieces] KIV-78s (Mode 5 Identification Friend or Foe), 69 [pieces] AN/APX-11-30s (Combined Interrogator/Transponders), Multifunctional Information Distribution Systems, and 32 [pieces] SUU-63 pylons. The proposed program support includes software test and integration center upgrades, flight testing, spare and repair parts, support and test equipment, transportation, publications and technical documentation, personnel training and training equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics support services, and other related elements of logistics support.”

Sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:

Hankinnassa oli siis 69 kappaletta KIV-78-laitteita (General Dynamics, KIV-78), jolla ilmeisemmin tunnistetaan omat ja viholliset (blogikirjoittajalla ei ole asiantuntemusta asiaan). 69 kappaletta AN/APX-11-30-laitteita (esim. BAE systems, AN/APX-111(V)), joka ilmeisemmin on radiosignaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen liittyvä laite tunnistukseen liittyen. 32 kappaletta SUU-63-pyloneja, jotka ovat osia, joilla ohjuksia ripustetaan siipiin.

Raytheonilla on sittemmin ollut ilmeisesti hieman laatuongelmia noiden samojen pylonien kanssa Yhdysvaltain merivoimien toimituksissa (UK, Department for International Trade 11.4.2019 ja GovTribe 12.4.2019).

Suomi tarvitsi Horneteihin uusia ohjuksia varten uudet siipiin asennetavat kiinnityspylonit. SUU-63-pyloneita ostovaltuutukseen oli kirjattuna siis 32 kappaletta, kun Suomella oli 62 hävittäjää. Tuo tarkoittaa, että kaikilla Horneteilla ei ko. pylonien tuomaa ohjusvalmiutta.

Ilmavoimien sivuilla päivitykseen on kirjattu lisäksi kuuluvaksi Link 16 -tietovuojärjestelmä (Collins Aerospace, Link 16, Tonex, Data Link (tutorial)) , BOL-omasuojajärjestelmä (Saab, BOL Advanced countermeasure dispenser, Saab BOL F/A-18) ja uusi GPS-satelliittipaikannusjärjestelmä.

Ilmavoimien sivuilla myös LITENING-maalinetsintä- ja osoitussäiliöt on kirjattu tähän päivitykseen, vaikka DSCA-ostovaltuutus oli saatu jo vuonna 2008.

                                                                                    ****

DSCA:n sivuilla on Finland – F-18 Mid-Life Upgrade Program -otsikolla päivämäärällä 9.9.2008 lehdistötiedote, jossa Yhdysvallat antaa luvan myydä Suomeen Hornet-hävittäjiä koskevan päivityksen (DSCA, News Release 9.9.2008 ja DSCA, Transmittal No. 08-85). DSCA:n sivulla on väärä otsikko lehdistötiedotteessa (”Australia – AEGIS Combat System Components for Air Warfare Destroyer Program”), mutta tiedotteen sisältö on oikein. Otsikko on ilmeisesti jäänyt kiireessä päivittämättä.

Hankinnan arvon hinnaksi oi arvioitu 406 miljoonaa dollaria. Tuo Hornet-päivitys oli siis ensimmäinen. Ilmavoimat on kirjannut päivityksen ajankohdaksi vuodet 2006-2010.

Täysimääräisenä päivityksen enimmäishinta – 406 miljoonaa dollaria –  on melko hintava Suomen puolustusbudjetti huomioiden, mikäli päivitys olisi hankittu ostoluvan mukaisesti täysimääräisenä.

Englannin kielellä päivityksen sisältö oli:

”79 [pieces] Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT), 70 [pieces]  AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) Radios, including Single Channel Ground and Airborne Radio System (SINCGARS), 75 [pieces]  AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades, 72 [pieces] MIDS Electronic Interference Blanking Units, 72 [pieces] Color Cockpit Displays, 70 [pieces] Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields, 1 [piece] AGM-154C Joint Standoff Weapon (JSOW) Captive Air Training Missile, 15 [pieces] AGM-154C JSOW missiles, and 1 [pieces] Lot JHMCS Spares. The proposed program support includes recorders, receivers, devices, Joint Mission Planning system upgrades, software test and integration center upgrades, engineering change proposals, component improvement program, spare and repair parts, support and test equipment, publications and technical data, personnel training and equipment, U.S. Government and contractor technical and logistics personnel services, and other related elements of logistics support.”

Tämä päivitys oli jo todellinen päivitys, mikäli on toimitettu ostovaltuuden mukaan.

Päivityksellä Suomi varmisti myös Hornetien ohjusvarustuksen: AGM-154C Joint Standoff Weapon JSOW, joita oli valtuutus ostaa 15 kappaletta.

Muusta sisällöstä löytyy netistä tietoa seuraavasti:

Multifunctional Information Display Systems/Low Volume Terminals (MIDS/LVT): Collins Aerospace-01

AN/ARC-210 (RT-1851A(c)) + Airborne Radio System (SINCGARS): Collins Aerospace-02

AN/AYQ-9(V) Stores Management System Upgrades: taustatieto

Color Cockpit Displays: taustatieto

Joint Helmet Mounted Cueing Systems (JHMCS) Laser Helmet Shields (kyse on kypärätähtäinjärjestelmästä): taustatieto

Ilmavoimien sivuilla myös kirjattuna TAMMAC-karttatietokone liikkuvan taktisen karttanäytön esittämiseen (esim. L3Harris, TAMMAC).

Hornetien ohjuskyvykkyyttä oli täydennetty jo vuoden 2007 puolella (17.12.2007), kun Suomi osti 23,4 miljoonalla dollarilla 10 kappaletta AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä (Northrop Grumman, AN/AAQ-28 LITENING). Noilla laitteilla ohjukset liitetään hävittäjään. Tuon monianturijärjestelmän avulla hävittäjälentäjä havaitsee, seuraa, kohdistaa, jne. tarkkoja laserohjattuja tai GPS-ohjattuja ohjuksia. Kyse oli mahdollisuuksista asentaa Horneteihin AIM-120C-7 AMRAAM- tai esimerkiksi AIM-9X Sidewinder -ohjuksia (Raytheon, AMRAAM ja Raytheon, AIM-9X Sidewinder).

Noita AN/AAQ-28 LITENING- maalinetsintä- ja osoitussäiliöitä oli ostovaltuutuksessa siis vain 10 kappaletta, joten Suomen jokainen Hornet ei ollut tuolloin eikä edelleenkään on ohjusvalmiudessa, kun niitä on 62 kappaletta.

Jo vuonna 2008 Yhdysvallat mahdollisti Suomelle 300 kappaleen AMRAAM-ohjusoston (DSCA, News Release 11.7.2008, DSCA, Transmittal No. 08-43). Suomi ei ostanut kokonaismäärää pitkäkestoisessa prosessissa, joka kesti lähes seuraavan vuosikymmenen puoliväliin. Täysimääräisenä hankinnan arvo olisi ollut enimmillään 435 miljoonaa dollaria, mikä olisi ollut siis reilu kolmannes ja lähes puolet Laivue 2020 -alusten hinnasta.

Vasta tämän vuonna 2008 alkaneen päivityksen myötä Hornetista tuli monitoimihävittäjä. Suomen Hornetista tuli laadullisesti ohjushävittäjä, mutta määrällisesti ei. Kaikissa Hornetissa ei ole AN/AAQ-28 LITENING-hankinnan suppeuden perusteella laajaa ohjusvalmiutta. Vuonna 2013 alkaneessa päivityksessä SUU-63-pyloneja otettiin 32 kappaletta, kun hävittäjine lukumäärä on 62 kappaletta.

Johtopäätös: Suomella ei ole 62 monitoimihävittäjän muodostamaa laajaan ohjusvalmiuteen kykenevää armadaa. Suomen kaikkia Horneteja ei ole varusteltu monitoimihävittäjiksi. Venäjä tietää tasan tarkasti Suomen Ilmavoimien ohjuskyvykkyyden.

Suomessa varastossa olevia AMRAAM-ohjuksia ei ole integroitavissa ranskalaisiin Rafale-hävittäjiin, mutta neljään muuhun hävittäjäkandidaattiin on.

                                                                                    ****

Mielestäni Suomen hävittäjähankinnan ajankohta  vuosina 2025-2030 on haasteellinen. Tuo ajankohta rajoittaa todellisia vaihtoehtoja, joilla päästään 2060-luvulle saakka huomioiden aseteknologian tuleva kehitys ilmapuolustuksessa esimerkkisi tekoälyineen ja miehittämättömine ilma-aluksineen.

Hornetit eivät olleet mitään uutuuksia, kun ne hankittiin. Suomi oli ”innoissaan”, kun voitiin ensi kertaa ostaa hävittäjät, jotta eivät olleet puolisiksi Neuvostoliitosta ja puoliksi Ruotsista, vaan kaikki todellakin lännestä.

Ostos on ollut joka tapauksessa riittävän hyvä.

Suomi aloitti siis uuden hävittäjähankinnan valmistelun vuonna 2015, kun käytössä olevien Hornetien elinkaaresta oli vielä lähes puolet jäljellä. Totta kai hävittäjien hankintaprosessit ovat pitkiä, mutta aikataulutusta on syytä kuitenkin vielä miettiä huomioiden paras mahdollinen lopputulos koko elinkaarelle eikä vain puoliväliin.

Neljännen sukupolven hävittäjiä ei enää ole Suomen syytä ostaa 2060-luvulle saakka, vaikka kyseessä olisi sukupolven parannettu versio (4+ ja 4++). Plus-merkki merkinnässä tarkoittaa mallin päivitystä tai modernisointia.

Ainoa vaihtoehto maailmalla juuri nyt on Lockheed Martinin F-35, jonka tilauskirjat pullistelevat toimitusvaikeuksiin saakka.

Suomen hävittäjävaihtoehdoista heikoimmassa asemassa ovat ruotsalainen Saab Gripen E ja yhdysvaltalainen Super Hornet.

Saab Gripen ei todellakaan ole ollut mikään myyntimenestys länsimaissa ja Euroopassa. Vaivoin on saatu ruotsalaishävittäjät kahteen itäisen Euroopan maahan, Tšekkiin ja Unkariin. Itä-Euroopassa raha on ollut tiukassa kalliisiin hävittäjähankintoihin, maiden voimavarat eivät vain ole riittäneet. Ruotsalaishävittäjäkin on kelvannut vain edullisilla ehdoilla. Pienellä Virolla ei ole hävittäjiä lainkaan.

Otetaan noista em. maista toinen esimerkkinä, Unkari nimittäin. Ruotsi ei saanut vuonna 2001 myytyä Gripen-hävittäjiä Unkariin vaan vain vuokrattua. Toimitukset olivat vuosina 2006-2007. Vuokrasopimus hävittäjästä umpeutuu vuonna 2026, jolloin vuokra-, huolto- ja lentäjäkoulutusohjelma päättyy ja hävittäjistä tulee Unkarin omaisuutta. Eräänlainen lunastusleasing siis.

Myös Tšekin Gripenit ovat vuokrattuja Unkarin tapaan.

Unkarin armeijan lähteet paljastavat, että Unkarissa ei ole varmuutta, jatkaako se Gripeneillä vuoden 2026 jälkeen, koska kyseessä ei ole viidennen sukupolven hävittäjä, vaikka käyttöikää ja elinkaarta vuosina 2006-2007 toimituilla hävittäjillä onkin jäljellä. Gripen olisi lyhyen elinkaaren väliajan hävittäjä.

Unkarilla on velvoitteita Natolle Slovenian ja Baltian maiden ilmavalvonnan suhteen.

Asiasta uutisoi unkarilainen Magyar Nemzet -lehti keväällä (Magyar Nemzet 7.3.2019). Lehti tylytti Gripeniä jutussa oikein urakalla. Jo lehtijutun alaotsikon konekäännös on armotonta luettavaa: ”Vuokrasopimuksen voimassaolon päättyessä Ruotsin armeijan tarvikkeet eivät enää ole ajan tasalla”. Juttu kannattaa käydä lukemassa myös vain konekäännöksenä. Jos Gripenit eivät kelpaa enää edes Unkarille, niin kuinka sitten Suomelle?

No, ehkä 10-20 vuoden väliajan hävittäjinä, jos odotellaan parempaa.

Unkari olisi nyt hankimassa ensisijaisesti uudempaa viidennen sukupolven hävittäjää, josta esimerkkeinä lehtijutussa oli nimettynä Lockheed Martinin F-22 Raptor ja F-35 Lightning-II.

                                                                                    ****

Gripenien lisäksi ei mene hyvin Super Horneteillakaan.

Toistaiseksi Super Hornetia (F/A-18:n E/F-versioita) ei ole tilannut yksikään Euroopan maa, vaikka vanhempia Horneteja Euroopassa on Suomen tavoin vielä paljon. Super Hornet on käytössä lähinnä Yhdysvalloissa merivoimissa ja merijalkaväessä sekä Australian ilmavoimissa. Myös Kuwait on ostanut Super Horneteja.

Parhaan teknisen tiedon kaikista Hornet-hävittäjämalleista mukaan lukien Super Horneteista saa yhdysvaltalaisen Teal Group Corporationin (Teal Group) Richard Aboulafian laatimasta pdf-muotoisesta Horneteja koskevasta 18-sivuisesta asiakirjasta vuodelta 2010 (Boeing F/A-18 Hornet, Teal Group Corporation 12/2010).

Teal Groupin sivuilla kannattaa käydä, jos ilmatilaan liittyvät puolustus- ja varusteluasiat kiinnostavat syvällisemmin. Useimmat ajankohtaiset julkaisut ovat tosin maksullisia.

Kuva 1 vuodelta 2010 kertoo, miten Hornetin E/F-version – siis Super Hornetien – markkinat kuihtuvat 2010-luvulla (hävittäjien tuotantoennuste). Niin on käynyt kuten on ennustettu 2010 luvun puolivälistä alkaen.

Vanha mikä vanha. Ikääntyvää epäkuranttia tavaraa.

Gripen ja Super Hornet eivät siis ainakaan ole Suomen seuraavia hävittäjiä.

                                                                                    ****

Yhdysvaltain merijalkaväellä (Marine Corps) ja Espanjalla on hieman samanlainen tilanne kuin Suomella vanhojen Hornetien suhteen. Hävittäjä on käymässä vanhaksi ja ainoaksi vaihtoehdoksi suunnitellussa uusimisaikataulussa on jäämässä Lockheed Martinin F-35 Lightning-II.

Yhdysvaltain merijalkaväki tulee korvaamaan ikääntyvät Hornetit Lockheed Martinin F-35-hävittäjällä, mutta merijalkaväen pitäisi pärjätä kitkutellen vielä vuoteen 2032 saakka. Lockheed Martinilla on tosiaankin rutkasti F-35-tilauksia toimitettavaksi.

Merijalkaväki ei ole mikään pieni ostaja. Merijalkaväellä on aikomus korvata kaikki hävittäjänsä F-35:llä. Niin F/A-18-Hornetit kuin myös McDonnell Douglasin AV-8B Harrier II AV-8B -maataistelukoneet kuin myös Northrop Grummanin elektronisen sodankäynnin EA-6B Prowler -koneet.

Vanhojen vielä käytössä olevien Hornetien korjaaminen on merijalkaväen mukaan kuitenkin kallista ja tarkoitus olisi käyttää vanhimmat Hornetit uusimpien varaosina. Jos merijalkaväellä olisi kaikki Hornetit niin uusia kuin Suomella, tilanne olisi heille erinomainen.

Yhdysvaltain merijalkaväki on ratkaisemassa tilannetta tavalla, joka Suomessakin on syytä tutustua huolella. Merijalkaväen osalta kyse on tilanteesta, jotka ovat syntyneet viiveistä F-35-hävittäjän tuotanto-ohjelmassa.

Ratkaisu on esitetty tuoreessa 2019 Marine Corps, Aviation Plan -asiakirjassa. Merijalkaväellä on Suomea vanhempi Hornet-kalusto, jolla pitäisi siis pärjätä vuoden 2030 tienoille. Asiasta uutisoi myös The National Interest -sivusto jo keväällä jutulla, jonka otsikko oli ”Can the U.S. Marine Corps Keep Old F/A-18 Hornet Fighters Flying Until More F-35s Arrives?” (The National Interest 7.4.2019). Vapaasti suomennettuna: “Voiko Yhdysvaltain merijalkaväki pitää vanhat F/A-18 Hornet-hävittäjät toiminnassa, kunnes lisää F-35-hävittäjiä saadaan?”

Merijalkaväellä on tarkoitus panostaa elinkaaripäivityksessä sen uudempiin 1990-luvun Horneteihin 11 laivueen puitteissa. Kyseessä ovat yksipaikkaiset F/A-18A++- ja F/A-18C- sekä kansipaikkaiset F/A-18B- ja F/A-18D -mallit. Suomella on siis samoja 18C-mallin ja F-18D-mallin hävittäjiä 1990-luvulta ja merijalkaväellä vielä vanhempia A- ja B-malleja.

Esimerkkinä merijalkaväen VMFA-314-laivueen (Marine Fighter Attack Squadron 314) ensimmäinen Hornet-hävittäjä otettiin käyttöön 7. tammikuuta 1983. Laivueen Hornetit ovat 80-luvulta. 2019 Marine Corps, Aviation Plan -asiakirjan mukaan laivueen Hornetit korvataan F-35-hävittäjiin vuodesta 2019 lähtien, joten poistettaville Horneteille on tosiaankin kertynyt ikää yli 35 vuotta. Vaihtoaikataulua on esitetty kuvassa 2.

Elinkaaren pidentämiseksi merijalkaväki päivittää vanhoja Horneteja.

Tärkein päivitys elinkaaren pidentämiseksi on uusi APG-79v4 elektronisesti skannaava matriisitutka (Raytheon, APG-79 AESA), joka korvaa F/A-18:n vanhan mekaanisen tutkan. Kyse on siis AESA-tutkasta. Suomen Horneteihin ei ole päivitetty AESA-tutkaa.

Päivitykseen kuuluvat myös F/A-18:n lentokoneautomaatio- (avioniikka) ja ohjelmistopäivitykset, uudet aseet mukaan lukien AIM-9X Block II (Raytheon, AIM-9X Block II) ja AIM-120D (Raytheon, AIM-120D AMRAAM) ilmasta ilmaan laukaistavat ohjukset, laserohjatut Advanced Precision Kill Weapon System -raketit (esim. Bae Systems, ARKWS) ja Joint Stand Off Weapon -liitopommit (Raytheon, AGM-154 JSOW). Lisäksi radiopäivityksiä sekä uudet teräväpiirtovideota ohjaamoon syöttävät Litening-maalinosoitusjärjestelmät.

Päivityksissä kyse on taistelukyvykkyyden päivityksistä. Itse ilma-alus katsotaan lentokuntoiseksi yli 30 vuoden iästä huolimatta. Suomi on toteuttanut osan noista päivityksistä jo aiemmin, kuten edellä tässä kirjoituksessa on kerrottu. Hornetien ”rakenteiden väsyminen” vastaavasti kuin Suomessa ei taida olla ongelmana rapakon takana vaikka hävittäjän ikä olisi päälle 30 vuoden.

Kun elinkaarta on pidennettävä muutamalla vuodella, konstit ovat monet. Merijalkaväki harkitsee vanhojen F/A-18 -hävittäjien ostamista liittolaismaista. Toimintatapa ei ole uusi. Kanadan ilmavoimat osti Australian käytöstä poistuneita Horneteja. Yhdysvaltain merijalkaväki osti vuonna 2011 Iso-Britanniasta 72 kappaletta vanhoja AV-8 Harrier -koneita varaosiksi.

Kun ja jos Suomi luopuu vanhoista Horneteista, voi niillekin olla ostaja vaikkapa myyjämaasta.

                                                                                    ****

Espanjalla on samaa ongelmaa kuin Yhdysvalloilla vanhojen Hornetien kanssa. Käsittelin jo hieman Espanjan tilannetta kirjoituksessa otsikolla ”Ruotsalainen Saab Gripen ei voi enää olla Suomen hävittäjäkandidaatti” (US-blogi 3.8.2019).

Myös Espanja ja Suomi ovat samantyyppisessä tilanteessa Hornetiensa kanssa. Espanjalla on uusittavana Hornetien lisäksi myös 12 kappaletta AV-8B Harrier II Plus -koneita. Espanja teki F18-hävittäjilleen 186 miljoonaa euroa maksaneen Mid-Life Upgrade Program -päivityksen vuosina 2004-2008, kun Suomi suoritti omien Hornetien päivityksen vuodesta 2008 alkaen (ilmavoimien mukaan vuodesta 2006 alkaen).

Espanjalais-Horneteihinkaan ei uusi päivitys ole enää mahdollinen. Vuosien 2004-2008 päivitys koski 66 Hornetia, kun Espanjalla on yhteensä 72 Hornetia aikavälillä 22.11.1985-31.12.1990 toimitettuna. Alkujaan Espanjalla oli määrä ostaa 84 hävittäjää, mutta määrästä karsittiin 12 kappaletta.

Espanjan hävittäjäostos liittyi maan Nato-jäsenyyteen. Maa liittyi Natoon toukokuussa 1982, kun poliittinen päätös hävittäjien ostosta tehtiin joulukuussa 1982 ja kauppa allekirjoitettiin maaliskuussa 1983.

Espanja tarvitsee lentotukialukselleen siihen sopivan hävittäjän. Kyse olisi lyhyeen nousumatkaan ja pystysuoraan laskeutumiseen kykenevästä ns. STOVL-hävittäjästä, käytännössä F-35B-hävittäjästä, joka korvaa Harrierit. Espanjalla olisi halukkuutta siirtyä vain yhden hävittäjätyypin kantaan, joka siis olisi Lockheed Martinin F-35.

Espanjan vanhimmat Hornetit ovat Kanariansaarilla 18A-tyyppinä, jotka olisi tarkoitus uusia samaan aikaan kuin hävittäjätoimitukset Suomeenkin alkavat vuonna 2025.

Espanjan Hornetit ovat siis 10 vuotta Suomen Horneteja vanhempia. Vuonna 2025 niiden ikä on jo 40 vuotta (vuonna 1985 toimitetut ensimmäiset) ja nuorimmatkin 35 vuotta.

Espanjalla tulee olemaan kiire hävittäjähankinnassa.

                                                                                    ****

Lopuksi on syytä korostaa, ettei Suomi nyt vain hanki sellaista hävittäjää, jolla ei pärjätä riittävästi yli arvioidun elinkaaren, vaan elinkaarta jouduttaisiin pidentämään loppupäässä keinotekoisesti. Asia on etenkin hävittäjän sukupolvikysymys: 5. vai 6. sukupolvi? Nopeasti vanhentuvaa neljännen sukupolven hävittäjää en pitäisi edes harkinnassa.

Toisaalta on myös harkittava, onko vanhan kaluston elinkaaren pidentäminen muutamalla vuodella järkevää, jos sillä saadaan uudelle hävittäjälle lisää uskottavia koko pitkän elinkaaren täyttäviä vaihtoehtoja ja ehkä myös paremmat toimitusaikataulut.

Nyt ainoa vaihtoehto on F-35 ja kyllä muut tarjoajat sen tietävät. Ruotsi tulee reagoimaan niin, että se tarjoaa Gripenit niin halvalla, että se panee koko Suomen sekaisin. Niin poliitikot kuin koko kansan. Voi sitä mielipiteiden runsautta vuonna 2021 HX-hävittäjähankinnassa silloin!

Tietysti Suomi voisi myös ostaa Unkarista vähän käytetyt Gripenit vuonna 2026 väliajan hävittäjiksi vuoteen 2040 saakka. Unkari luopuisi niistä mielellään. Hävittäjiä on tosin vain 14 kappaletta.