Venäjän uudet sotilashelikopterikentät Suomen entisessä Suursaaressa

Suursaari on Suomelle kuulunut ja Neuvostoliitolle välirauhansopimuksessa ja lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa menetetty saari itäisellä Suomenlahdella.

Vaikka kuvassa 1 esitetty Suursaari on Suomenlahden ulkosaarista pinta-alaltaan suurin, on se kooltaan kuitenkin varsin pieni.  Saaren pinta-ala on vain noin 21 neliökilometriä, mikä on noin kymmenesosa Helsingin pinta-alasta.

Saari on kallioinen ja nykyisin siellä on vain muutama asukas. Saarella ei ole ollut eikä ole erityistä taloudellista merkitystä, mutta sen strateginen merkitys keskellä Suomenlahtea on ollut suuri.

Suomenlahden leveys Kotkan pituuspiirillä Suursaaren kohdalla on reilut 110 kilometriä. 10 kilometriä pitkä saari on siinä keskellä reilun 40 kilometrin päässä Kotkasta ja reilun 50 kilometrin päässä Viron rannikosta. Suursaari on todellakin keskellä Suomenlahtea.

Historiassa saaren sotilaallinen merkitys on ollut suuri ja eipä ihme, että Neuvostoliitto himoitsi sitä Suomelta osaksi Leningradin turvaa Neuvostoliiton vakiinnutettua asemansa Stalinin hallintokaudella. Saaren sijainnilla voitiin katkaista Suomenlahti saaren kohdalla. 50 kilometriä oli sotilaallisesti lyhyt matka, merellä melkein näköyhteys.

Nyt Suursaarten tapaisten saarien sotilaallinen merkitys on vähentynyt. Suomikin on jo luopunut sotilassaaristaan Suomenlahdella: Rankki, Örö ja Isosaari esimerkkeinä.

Suursaari ei tee poikkeusta. Venäjä ei tee saaresta kiinteää ja raskasta ohjustukikohtaa maalitauluksi, jota se ei nykyisessä aseteknologissa pystyisi suojelemaan. Kiinteiden raskaasti aseistettujen tukikohtien aika houkuttelevina maalitauluina on jo auttamattomasti ohi.

Saarilla tulee olemaa uusi merkitys elektronisessa sodankäynnissä torjuttaessa drooneja ja muita kauko-ohjattuja miehittämättömiä ilma-aluksia.

Suursaaren sotilaallinen merkitys on saaren Venäjälle tuomassa merialueessa, joka on esitetty kuvassa 2. Saarella ja sen eteläpuolella olevalla asumattomalla luotosaarella Venäjä muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron väliin yltäen noin 20 kilometrin (12 meripeninkulman) päähän Viron rannikosta. Tämä on oleellisinta: meritilan kuuluminen valtiolle.

Jos saari kuuluisi edelleen Suomelle, Venäjä saattaisi konfliktitilanteessa tehdä siitä itselleen helposti hallittavan Suomen ongelman.

Kyse olisi samasta, mikä on kuulunut Venäjän toimintatapaan jo pitkään ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien. Georgiassa vuonna 2008 Georgian sodassa alueiden Abhasian ja Etelä-Ossetian ottaminen Venäjän hallintaan ja vuonna 2014 Ukrainassa Luhanskin ja Donetskin alueiden ottaminen sodalla Venäjän hallintaan.

Venäjän periaate: jos muu ei auta, otetaan maalta alueita hallintaan niin, että maa ei voi enää toteuttaa omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.

Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.

Jos Krimin niemimaa tunnustettaisiin joskus Venäjälle, oleellista olisi merirajan (territorial waters) määrittely vain 12 meripeninkulman päähän rannikkoviivasta kuuluvaksi. Tätä tapausta olen käsitellyt jo aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Kertšinsalmessa mitataan halumme puolustaa vapaata merenkulkua Venäjän paineessa” (US-blogi 27.11.2018).

                                                                                        ****

Nato piti merellisen sotaharjoituksen Virossa toukokuussa. Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky) ja se kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (Nato 13.5.2019).

Harjatukseen osallistui 10 Nato-maata sekä Suomi, Georgia ja Ukraina (yhteensä 13 maata). Olevat ja tulevat Nato-maat siis Ruotsia lukuun ottamatta. Viron armeija on järjestänyt Spring Storm -harjoituksia vuodesta 2003 ja joukot liittolaismaista ovat osallistuneet harjoituksiin vuodesta 2007. 

Tämän vuoden harjoitus oli Nato-mittakaavassakin kohtuullisen iso, muttei kuitenkaan iso. Harjoitukseen osallistui lähes 10 000 sotilasta. Maalla harjoitus tapahtui Rakveren alueella ja muutoinkin alueella, jolla asuu venäjänkielisiä virolaisia.

Merellä harjoitus käsitti A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Harjoituksissa kalustoa riitti merialuksista helikoptereihin ja hävittäjistä tankkeihin. Helikopterit olivat harjoituksissa hyvin edustettuna. Yhdysvallat toi harjoituksiin ilmavoimien AgustaWestland AW159 Wildcat-, AH-64 Apache– ja  Sikorsky HH-60 Pave Hawk -helikoptereita.

On huomattava, että myös Iso-Britannia toi vuonna 2019 Viroon pysyvämmin Wildcat- ja Apache- helikoptereita, jotka myös osallistuivat harjoitukseen. Brittiläisten helikopterien Viron-komennus on lisännyt Iso-Britannian sotilasmäärää Nato-Baltian alueella noin tuhanteen.

Britit ovat Naton Baltia-toimien suurin osallistuja. Kyse on Euroopan luoteiskulman JEF-maiden muodostamasta puolustusalueesta, johon myös Suomi ja Ruotsi kuuluvat ilman Nato-jäsenyyttä. Alue varustautuu.

Tuon Euroopan luoteiskulman puolustusalueen muodostamisesta olen paasannut monessa blogikirjoituksessa vuosien ajan (esim. US-blogi 8.5.2018) ja nyt siitä on pikkuhiljaa tulemassa viimein totta.

Harjoituksiin osallistunut ranskalainen sotilasyksikkö oli sijoitettu Tapan kaupunkiin vain reilun 100 kilometrin päähän Venäjän rajasta, mutta kuitenkin Viron puolivälin tienoille itä-länsi-suunnassa. Lähimmillään harjoitusalueet olivat noin 150 kilometrin päässä Pietarista. Harjoituksen runsaan ohjusvarustuksen kantomatka ylti reilusti Pietariin.

Harjoituksessa oli mukana myös miehittämättömiä ilma-aluksia, tällä kertaa drooneja.

                                                                                        ****

Jos Venäjä ei ole hermostunut ennen, miksi nyt?

”Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.” (RT 29.4.2019).

”Huolimatta siitä, että tähän harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia ​​sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle. ”, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.

Murahovski ei tarkentanut mahdollisia sattumuksia mitenkään.

Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (Арсенал Отечества) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.

Mistä Venäjän ärtymyksessä on kyse?

Virokaan ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa. Kyse on siis sotilaallisesta infrastruktuurista ja sen tuomasta lyhyemmästä aikaulottuvuudesta sotilaallisissa toimissa.

Tuo on kysymys, miksi Venäjä yrittää estää uusien maiden liittymisen Natoon kaikin mahdollisin keinoin. Tuo on kysymys, joka on Venäjältä todettu moneen kertaan monen eri sotilashenkilön ja poliitikon suulla.

On aina muistettava, että Venäjällä ei ole kuitenkaan mitään oikeutta rajoittaa muiden maiden puolustuskykyä.

                                                                                        ****

Venäjä piti Ocean Shield -2019 -nimisen merisotaharjoituksen (Океанский щит -2019) Suomenlahdella 1.-9. elokuuta. Suomeksi harjoituksen nimi on kutakuinkin Valtamerikilpi -2019.

Venäjän ilmoituksen mukaan harjoitukseen osallistui yhteensä 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 merivoimien ja ilmailuvoimien lentokonetta. Henkilöstöä kokonaisuudessaan harjoitukseen osallistui 10 634 ja tuossa määrässä kaikki eivät siis ole sotilaita. Venäjällä on tapana ilmoittaa harjoituksiin osallistuvien henkilömäärä noin eikä vain sotilaina. Lännessä harjoituksien henkilölaajuus ilmoitetaan yleensä troops-sanalla.

Harjoitus oli nopeasti kokoonkyhätty ja liittyi 28. heinäkuuta Pietarissa pidettyyn merivoimien pääparaatiin (Главный Военно-Морской парад, esim. Риа новости 28.7.2019), joka on vuotuiseen laivaston päivään (День Военно-морского флота РФ) liittyvä paraati ja jolla juhlistetaan Venäjän laivaston vuosipäivää. Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina pidettävä tapahtuma on mielenkiintoinen ja olen osallistunut siihen ”turistina” monena vuonna, mutten tänä vuonna.

Pietarin paraatiin osallistui 43 sota-alusta ja sukellusvenettä sekä 41 lentokonetta, kun Ocean Shield-2019 -sotaharjoitukseen osallistui 49 merialusta ja taistelulaivaa, 20 tukialusta sekä 58 meri- ja ilmavoimien lentokonetta.

Paraatista siis harjoittelemaan pikakomennuksella.

Natolla on vuotuiset Sea Shield -harjoitukset, jotka pidetään Mustallamerellä. Tänä vuonna harjoitukset pidettiin 3.-13.toukokuuta noin 2 200 sotilaan ja 20 merialuksen voimin (Nato 11.4.2019, Unian 3.4.2019).

Venäjä halusi laittaa nimen puolesta Itämeren meriharjoituksensa astetta Naton Mustanmeren harjoitusta suuremmaksi: kun Naton merisotaharjoitus Mustallamerellä on nimeltään Sea Shield (Merikilpi), Venäjän merisotaharjoitus Itämerellä on nimeltään Ocean Shield (Valtamerikilpi), vaikka Itämeri ei ole valtamerta nähnytkään. Venäjän ensimmäinen Ocean Shield merisotaharjoitus pidettiin Välimerellä 1. 9.-8. 9.2018. 

Kun Nato piti perinteiset Sea Breeze 2019 -merisotaharjoitukset Mustallamerellä 1.-12.7.2019, Venäjä aloitti samaan aikaan omat harjoituksensa 10 sota-aluksen voimin (Тасс 5.8.2019). Nato-harjoituksen laajuus oli 3 000 sotilasta, 32 sota-alusta ja 24 ilma-alusta 19 maasta mukaan lukien Ruotsi (Nato 13.7.2019, South Front 3.7.2019).

Venäjä ei ollut nimennyt harjoituksiaan, mikä osoittaa, että harjoitukset oli tällä kertaa kyhätty kokoon ilman pitkäaikaista ennakkosuunnittelua, vaikka Naton vuotuinen harjoitus on ollut hyvin Venäjän tiedossa.

Mustanmeren laivaston lehdistöpalvelu tiedotti asiaa mielenkiintoisesti:

”Отряд кораблей Черноморского флота России приступил к плановым мероприятиям боевой подготовки на фоне военно-морских учений НАТО Sea Breeze – 2019.”

Vapaasti suomennettuna:

”Ryhmä Venäjän Mustanmeren laivaston aluksia on aloittanut suunnitellut taisteluharjoittelut Naton Sea Breeze – 2019 -sotaharjoituksen taustalla.”

No, ei harjoitus harjoitteluineen ollut kovinkaan suunniteltu, kun sillä ei ollut nimeäkään.

Johtopäätös: kun Nato pitää sotaharjoituksia idässä Venäjän lähimailla, Venäjä pitää myös harjoituksia samanaikaisesti tai jälkeen. Tarvittaessa harjoitus järjestettyään pikavauhtia vähän sinne päin vain valvomaan ja tiedustelemaan Nato-harjoitusta.

                                                                                        ****

”Miinalaiva Hämeenmaa rikkoi Venäjän alueellista koskemattomuutta torstaina [1.8.2019]” oli uutisotsikko Helsingin Sanomissa elokuun alussa (HS 2.8.2019).

Merivoimien esikuntapäällikkö Tuomas Tiilikaisen mukaan Venäjän merirajan ylityspaikka oli Suursaaren länsipuolella syvimmillään noin 600 metriä Venäjän puolella. Tiilikaisen mukaan Miinalaiva Hämeenmaan valvontatehtävään ei liittynyt ”mitään provosoivaa”.

Ei provosoivaa, mutta Hämeenmaa oli Suursaaren kupeessa sotilaallisissa tehtävissä eikä vain huvikseen seilailemassa.

Venäjä piti siis Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen Suomenlahdella 1.-9. elokuuta.  Venäjä oli lisäksi juuri tuolloin asentamassa Suursaareen helikopterien laskeutumiseen liittyvää kenttäinfraa, josta Venäjä tiedotti julkisesti 7.8.2019 ja joka uutisoitiin samanmuotoisesti kautta koko venäläismedian (esim. Российская газета 7.8.2019, Звезда 7.8.2019 ja Regnum 7.8.2019).

Venäjän läntinen sotilaspiiri (ЗВО) toi Shield -2019 -merisotaharjoituksen aikana (”Военнослужащие ЗВО в ходе учения…”) viiden helikopterin laskeutumiseen liittyvän infran, joka käsitti nousu- ja laskeutumisalustojen lisäksi komento- ja lennonjohtopisteen (командно-диспетчерский пункт), sääasemat (метеостанция), tankkaus- ja huoltopisteen (топливо-заправочный комплекс), huoltopisteen (пункт технического обслуживания) ja erityisvalaistuksen (специальное освещение).

Helikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen alustat on tehty tilapäiseksi tarkoitetuista metallista lentokenttälevyistä (металлическая аэродром плита, esim. Steelguide), mutta tämä helikopteri-infra on tarkoitettu pysyvästi jätettäväksi niin, ettei sitä pureta.

Kenttä on sijoitettu saaren itärannalle kuvassa 3 esitetylle paikalle (kuva on otettu ennen infran rakentamista).

Kenttä ei liene ollut vielä valmis, kun miinalaiva Pohjanmaa tutkaili alueella asiaa loukaten Venäjän merirajaa. Pohjanmaan olisi ollut syytä tiedustella alueella vielä pari-kolme päivää. Onko miinalaiva näin tehnyt, ei ole julkisessa tiedossa.

                                                                                        ****

Mistä Suursaaren venäläisestä helikopterikentästä on kyse? Tiedustelin näkemyksiä myös Venäjällä ja Ukrainassa olevilta sotilasasioihin perehtyneiltä tutuiltani.

Viisi helikopteria ei ole sinänsä kummoinen sotilaallinen voima, mutta itseasiassa kyse on miehittämättömistä sotilaallisista vihollistahon ilma-aluksista – drooneista -, jotka Venäjä pyrkii sotilaskonfliktissa sulkemaan lähes Suomenlahden keskiosista itään. Oleellista on Suursaaren sijainti, joka muodostaa ulokkeen Suomen ja Viron merialueeseen kuvan 2 mukaisesti. Matkaa Suomen ja Viron rantaan on vielä sopivasti saaren molemmin puolin kohtuulliset puolensataa kilometriä.

Itseasiassa Venäjän läntinen sotilaspiiri harjoitteli elektronista sodankäyntiä drooneja vastaan Ocean Shield -2019 -merisotaharjoituksen yhteydessä vain mutamaa päivää ennen harjoituksen alkua. Asiasta uutisoitiin 1.8.2019 (esim. Рамблер 1.8.2019, РГ, Русское оружие 1.8.2019). Juttujen otsikko oli ”Военные под Петербургом посадили беспилотники ’противника’”, vapaasti suomennettuna ”Sotilaat lähellä Pietaria onnistuivat pitämään ’vihollis’droonit maassa”.

Kyse oli siitä, että Venäjän elektronisen sodankäynnin asiantuntijat (специалисты радиоэлектронной борьбы) pystyivät häiritsemään vihollisdroonien toimintaa aina viidenkymmenen kilometrin säteelle niin, etteivät droonit kyenneet edes nousemaan maasta. Harjoitus käsitti yli sata sotilashenkilöä ja noin kolmekymmentä ase- ja varusteyksikköä (”В учениях были задействованы более ста военнослужащих и около тридцати единиц вооружения и техники.”).

Venäjälle tuo droonien eliminointi elektronisen sodankäynnin keinoin ei ole mitään uutta. Nyt eliminointia testattiin vain lähellä sitä, missä eliminointia tultaisiin tarvittaessa myös käyttämään.

Droonit ovat ja muut kauko-ohjattavat miehittämättömät ilma-alukset ovat arkipäivää sotilaallisessa toiminnassa, niin myös Naton sotaharjoituksissa Suomenlahdella, joihin myös Suomi on osallistunut.

Kyse Suursaaren helikopterikentissä on siis siitä, että Venäjän pyrkii estämään heidän kannaltaan vihollisdroonien pääsyn Suomenlahdella Suursaaresta 50 kilomerin säteittäistä matkaa idemmäksi. Tuo eliminointikenttä yltää kuvan 4 mukaisesti Suomen Kotkaan ja käytännössä Viron rannikolle.

Kyse on siis siitä, että tuo droonien toimintaa eliminoivien sotilasyksiköiden siirto nopeasti Suursaareen ja niiden omasuojaaminen osaltaan tarvitsee helikoptereita. Viisi helikopteria on ilmeisen riittävä määrä tavaroiden ja sotilashenkilöstön siirtoon ja saaren omasuojaukseen helikoptereille kuuluvalla osuudella.

Venäjä on jo aikaisemmin harjoitellut Suursaaren pitämistä hallussaan sotilaallisessa konfliktissa (Фонтанка 10.7.2018).

Venäjälle Suursaari on vähän samaa kuin Suomelle Ahvenanmaa ja Ruotsille Gotlanti. Mittakaava on kuitenkin eri Ahvenanmaan ja Gotlannin kohdalla eri kuin Suursaaren kohdalla.

                                                                                        ****

Presidentti Putinin yksi lempipaikka on Suursaari, ja hän on käynyt siellä usein. Viimeksi 27.7.2019. Juttu Putinin Suursaaren sukelluspallotempauksesta tutkiakseen vanhaa vuonna 1942 uponnutta Štšuka-308-sukellusvenehylkyä (Щ-308) löytyy esimerkiksi Gazpromin sivuilta (Газпром 2.8.2019).

Valitsin tähän viitteeksi Gazpromin, koska mukana sukelluspalloreissulla oli Gazprom Transgaz Pietarin (Gazprom Transgaz Saint Petersburg) johtaja Georgij Fokin (Георгий Фокин, biography). Fokin on nykyisin mukana myös PJSC Gazpromissa, jonka tytäryhtiö on Gazprom Transgaz Saint Petersburg. Fokin on merkittävä mies Gazpromissa. Gazprom Transgaz-yhtiöt rakentavat alueilla kaasuputkistoja ja Gazprom Transgaz Saint Petersburg operoi Leningradin alueen (область) kaasuputkia, muttei kuitenkaan Suomenlahden Nord Stream -putkia.

Ajattelin aluksi, että Suursaaren helikopterikentät ja Putinin tämänkertainen vierailu liittyvät Nord Stream -kaasuputkiin, joista vanhempi kulkee saaren pohjoispuolella ja uudempi tulee kulkemaan saaren eteläpuolella, jos se nyt ylipäätään saadaan valmiiksi.

Noin ei nyt kuitenkaan ollut.

Kun Venäjä tekee sotilaallisia toimia Suursaarella, on niihin liittynyt muita tapahtumia hämäämään. Viime vuonna hämääminen oli Putinin ja Trumpin tapaaminen Helsingissä, kun laskuvarjojoukot harjoittelivat Suursaaren omahaltuunottoa hieman aikaisemmin. Suursaaren sotilaallisten toimien ajankohdat ovat harkittuja sopivaan siviilitapahtumaan liitettynä, ettei Suomessa ja Virossa tunnettaisi huolta Suursaaren militarisoinnista.

Suursaari on kuitenkin nyt militarisoitu siihen tarkoitukseen, mihin se on sangen otollinen.

Gazprom on erityinen asia Venäjälle ja yhtiön intressejä – kuten kaasuputkia – Venäjä tarvitessa suojelee myös sotilaallisesti. Venäjä suojelee kaasuputkia myös Suomenlahdella tarvittaessa sotilaallisesti.

Putinin hallinnolle kriittinen Novaja Gazeta -lehti uutisoi mielenkiintoisesti 22. joulukuuta 2009 Putinin ystävien ja sukulaisten toimintaa kaasualalla, ja yksi noista nimetyistä oli Fokin, ei tosin lehtijutun numerolistattuna. Listattuja olivat mm. Arkadi Rotenberg, Boris Rotenberg, Gennadi Timtšenko, Viktor Khmarin, Juri Kovaltšuk. Kaikkiaan oli listattuna 13 henkilöä (Новая газета 22.12.2009).

Nuo Gazpromin johtajaoligarkit ovat tiivistä porukkaa mukaan lukien Putin ja heillä on monenlaista ”toimintaa” lähellä Suomen rajaa mm. Vuoksilla, joka on Vuoksen vesistön laskujoki Laatokkaan (Еще один поселок партнеров Ковальчуков 7.1.2018).

Tällä kertaa Suursaaren militarisointi ei liity kaasuputkiin vaan on puhtaasti muu sotilaallinen asia.

Lopuksi ystävällinen vinkki Suomen Puolustusvoimille ja puolustushallinnolle:

Laatikaa suunnitelma Suomen saaristoon, miten elektronisella sodankäynnillä estetään kauko-ohjattavien miehittämättömien ilma-alusten pääsy Suomen alueelle. Estoverkoston on oltava laaja ja estopisteiden on katettava koko rannikkoalue. Suomen elektronisen sodankäynnin yksiköt on kyettävä siirtämään pisteisiin tarvittaessa puolessa tunnissa. Kuten Venäjällä, 50 kilometrin peittosäde alkaa olla jo hyvää luokkaa.

Jo lähitulevaisuudessa raskaan aseistuksen ilma-alukset tulevat olemaan miehittämättömiä ja kauko-ohjattuja. Itseasiassa ne ovat jo.