Venäjä ja Nato – Natoon kuulumattomien maiden turva Venäjän ja Naton välissä
”Военной угрозы Эстония не представляет для России, нас больше заботит развитие инфраструктуры, на которой может развертываться группировка войск НАТО вблизи от российских границ.” (Sputnik 24.5.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen [sotilaallisen] infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa.”
Noin totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) Virossa toimivalle venäläiselle Sputnik-uutiskanavalle (Sputnik Эстония). Murahovski kommentoi Suomenlahdella Naton pitämää sotaharjoitusta.
Harjoituksen nimi on Spring Storm (Kevätmyrsky), joka kesti toukokuun 6. päivästä 17. päivään (Nato 13.5.2019).
Murahovski on Venäjän kansainvälisten asioiden neuvoston ja Izborsk-klubin asiantuntija sekä Isänmaan arsenaali -sotilaslehden (Арсенал Отечества) päätoimittaja. Murakhovski on Venäjällä arvostettu sotilasasioiden lausunnonantaja.
Luonnehtisin Murakhovskia Kremlin mieheksi ja Kremlin viestinviejäksi. Murahovski toimi Venäjällä lausunnonantaja-automaattina Naton sotaharjoitukseen liittyen.
”Прибалтика для НАТО — это плацдарм вблизи крупнейших российских городов, военных объектов. Натовские войска дислоцируются там на постоянной основе, а также готовят инфраструктуру для развёртывания группировок.” (RT 29.4.2019).
Vapaasti suomennettuna:
”Baltian maat Natolle – maat ovat ponnahduslauta Venäjän suurimpien kaupunkien ja sotilaskohteiden lähettyvillä. Nato-joukot ovat sijoittuneet sinne pysyvästi ja valmistelevat myös [sotilaallista] infrastruktuuria joukkojen lähettämistä varten.”
Noin Murahovski lausui venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT), jonka uutiset ovat ulkomaille suunnattuja.
Naton Venäjälle muodostamasta uhasta Murahovski lausui tuossa edellä mainitussa RT-uutiskanavan haastattelussa seuraavasti:
”Меры Североатлантического альянса по подготовке театра военных действий в Балтии создают потенциальную военную угрозу для России.”
Vapaasti suomennettuna:
”Pohjois-Atlantin liiton toimenpiteet Baltiassa [sotilas]operaatioiden taistelukentän valmistelemiseksi luovat potentiaalisen sotilaallisen uhan Venäjälle.”
Sekä lisäksi:
”С военно-тактической точки зрения Балтийский регион чрезвычайно важен для Североатлантиче-ского альянса. Потому что от Таллина, Риги, Вильнюса можно легко ’достать’ до Петербурга, Кали-нинграда и даже Москвы.”
Vapaasti suomennettuna:
”Sotilastaktisesta näkökulmasta katsottuna Itämeren alue on erittäin tärkeä Pohjois-Atlantin liitolle. Koska Tallinnasta, Riiasta, Vilnasta on helppo pääsy Pietariin, Kaliningradiin ja jopa Moskovaan.”
Lainausmerkeissä oleva достать-sana tarkoittaa sen ottamista, joka on läheisyydessä tai sisällä. Kyse on tavallaan sukulaisilmaisu sille, mistä presidentti Niinistö on puhunut: ”kasakka ottaa sen, mikä on heikosti kiinni” (”казак берёт всё, что плохо лежит”).
****
Naton Spring Storm -sotaharjoitus, johon Suomikin keväällä osallistui, oli kohtuullisen iso Nato-mittakaavassakin.
Merellä harjoitus käsitti mm. A2/AD-vyöhykkeen perustamisen Suomenlahden suulle estämään venäläisen sotilaskaluston liikkeet Itämereltä Suomenlahdelle. Asiasta kerrottiin puolalaisen Warsaw Instituten sivuilla (Warsaw Institute 17.5.2019). Warsaw Institute on puolalainen sotilas- ja geopoliittinen ajatushautomo.
Harjatukseen liittyen Iso-Britannia toi Viroon viisi Apache-helikopteria, jotka oli määrätty Virossa pidettäväksi kolme kuukautta.
”Venäjän uhka, jota havaitsemme, on hyvin todennäköinen. Tämä on yksi syy, miksi olemme ottaneet käyttöön viisi hyökkäyshelikopteria.”, totesi Britannian puolustusministeriön päällikkö Gavin Williamson Apache-helikoptereista (RT 29.4.2019). Williamson toimi puolustusministerinä marraskuusta 2017 vappuun 2019 ja on nykyisin opetusministeri.
Tuo Williamsonin lausunto oli luettu huolella myös Venäjällä.
Venäjä vastasi osaltaan Apache-helikoptereihin rakentamalla Suursaareen sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikat niin ikään viidelle helikopterille. Sotilashelikopterien nousu- ja laskeutumispaikkojen rakentamiselle saareen on myös tosiasiallinen sotilaallinen merkitys, joka liittyy elektronisen sodankäyntiin ja A2/AD-vyöhykkeen muodostamismahdollisuudesta miehittämättömille ilma-aluksille ja drooneille. Käsittelin asiaa tarkemmin blogikirjoituksessa otsikolla ”Venäjän uudet sotilashelikopterikentät Suomen entisessä Suursaaressa” (US-blogi 9.8.2019).
Naton Spring Storm -sotaharjoitus kuten myös kaikki muut Pohjolassa pidetyt Nato-johtoiset harjoitukset mukaan lukien Nato-maiden osallistuminen Suomessa pidettyihin harjoituksiin on osa suurempaa kuviota, jota on viety systemaattisesti läpi sen jälkeen vuodesta 2015, kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Käännekohta oli Naton huippukokous Walesissa 4.-5. syyskuuta 2014.
Harjoituksista merkittävin on ollut Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa pidetty pidetty Trident Juncture 2018 -sotaharjoitus.
Myös JEF-maiden nopean toiminnan joukkojen yhteenliittymä (Joint Expeditionary Force) on muodostunut osaksi tuota kuviota. JEF-maiden joukon muodostaa Iso-Britannian johdolla Tanska, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Hollanti, Ruotsi ja Norja.
Nuo maat ovat Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeisiä maita kuvan 1 mukaisesti. Pohjois-Atlantin Yhdysvallat-yhteyksien keskeiset maat ovat kuvan 2 mukaisesti vielä laajemmin EI2-interventioaloiteessa, kunhan Ruotsi ja Norja liittyvät mukaan.
Kyse tässä kaikessa on Pohjois-Atlantista ja siitä, että sota- tai kriisitilanteessa sotilaskaluston kuljettaminen Yhdysvalloista Eurooppaan on turvattua. Venäjä on aktiivinen sotilaallinen toimija Pohjamerellä niin sukellusveneillä kuin sotilaslentokoneillakin.
Kyse tässä kaikessa on myös siitä, miten sotilaskalustoa siirretään Norjan rannikolta Ruotsin ja Suomen kautta Baltian Nato-maihin. Kyse on Baltian maiden sotilaallisesta turvallisuudesta.
Naton nimessä Pohjois-Atlantti-sanalla on siis edelleen keskeinen merkitys: Pohjois-Atlantin liitto (North Atlantic Treaty Organization). Yhteys Pohjois-Amerikasta Eurooppaan, jota toisessa maailmasodassa natsi-Saksa kovasti uhkasi.
Eurooppalainen johtovaltio Pohjois-Atlantilla on Iso-Britannia, jonka sotilaallinen panostus Nato-maana Baltian maissa on ollut merkittävää. JEF-järjestely on Iso-Britannian varassa. Iso-Britannia tietää, kuin tärkeää on pitää Norjanmeri ja Pohjanmeri sota- tai kriisitilanteessa vihollisen ulottumattomissa. Norjan rannikko ei saa enää toista kertaa joutua vihollisen haltuun. Iso-Britannian halukkuus puolustaa etujaan on ollut hyväksi alueen muiden maiden sotilaalliselle turvallisuudelle.
Naton Spring Storm -sotaharjoitus oli konkreettinen sotaharjoitus, miten Suomenlahti suljetaan Venäjän Kaliningradissa olevalta Itämeren laivaston kalustolta. Suurin osa Venäjän Itämeren laivastosta on sijoitettu Kaliningradiin.
Venäjä veti harjoituksesta herneet nenäänsä.
Venäjä on esittänyt rajua kritiikkiä Baltian maita kohtaan. Spring Storm -sotaharjoituksen ajankohta oli arvostelun huippukohta. Venäjä tietää, että Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisina maina ovat sitoutuneet tähän Pohjois-Atlantin Eurooppa-kuvioon, mutta niin kauan kuin Suomi ja Ruotsi eivät ole liittyneet Natoon, julkinen arvostelu on vähäisempää.
****
Mistä on siis Venäjän reagoinnissa kysymys? Jos Venäjä ei ole ollut yhtä ärtynyt ennen, miksi nyt?
Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin on perustunut oikeastaan jo vuosisatojen ajan samalle perustalle. Tuo perusta voidaan tiivistää oheisesti:
Venäjä pyrkii pitämään rajoihinsa liittyvät alueet sotilaallisesti heikkovoimaisena. Kyse on sotilaallista puskurialueista. Venäjä pyrkii pitämänään puskurialueet vapaina sellaisesta sotilaallisesta infrastruktuurista, jolla Venäjän näkemyksen mukaan voidaan toimia Venäjää vastaan.
Puskurimaapolitiikassaan Venäjä pyrkii ensivaiheessa pitämään puskurialueen maat hallinnassa taloudellisella yhteistyöllä. Välineinä tässä taloudellisessa yhteistyössä Venäjällä on ollut mm. kauppakumppanille edullinen energia ja vanhoille neuvostotasavalloille Euraasian unioni. Kylmän sodan aikainen Suomi on hyvä esimerkki taloudellisen yhteistyön politiikan onnistumisesta. Valko-Venäjän pitäminen Venäjän hallinnassa on toistaiseksi onnistunut myös ilman sotilaallisia toimia.
Jos puskurialuetta Venäjän liittolaismaiden ulkopuolella ei kyetä pitämään taloudellisella yhteistyöllä Venäjän etujen mukaisesti sotilaallisesti heikkovoimaisena, myös sotilaalliset toimet kuuluvat keinovalikoimaan.
Venäjä on valmis ottamaan sotilaallisesti puskurialueen maalta alueita hallintaansa niin, että maa ei voi enää toteuttaa sen omaa politiikkaa ottamatta huomioon Venäjää ja Venäjän intressejä valloituksen kohteeksi joutuneen maan omalla alueella.
Kyse suomennettuna on siis jäätyneistä konflikteista.
Jäätyneitä konflikteja itäisessä Euroopassa riittää: Georgia, Ukraina, ja Moldova. Venäjä on todennut taktiikan toimivaksi ja Venäjä noudattaa sitä niin kauan kuin länsi ei löydä riittävää keinoa ratkaisuun. Vieraiden alueiden haltuunotto on ollut oivallinen painostuskeino Venäjälle.
Keskeinen avainsana Venäjän puskurimaita koskevassa puolustuspolitiikassa on sotilaallinen infrastruktuuri (военная инфраструктура).
Puskurialueen maihin ei saa muodostua sellaista sotilaallista infrastruktuuria, joka estäisi sota- tai kriisitilanteessa Venäjää ottamaan näitä maita sotilaallisesti haltuun tarvittavassa laajuudessa ja tarvittavan nopeasti.
Kyse on ajasta ja ennen kaikkea reagointiajasta. Venäjän tulee olla nopeampi siirtämään sotavoimaansa puskurialueen maihin kuin vastapuoli. Jos puskurialueen maissa on valmiina sellainen sotilaallinen infrastruktuuri ja sellaista sotilaallista voimaa, joka tekee Venäjästä hitaamman alueen haltuunotossa, on Venäjä esittänyt ärtymyksensä kehityskulusta.
Ärtymyksen kohteena ovat nyt olleet Itä-Euroopan Nato-maat, joiden sotilaallista kyvykkyyttä Nato on parantanut todellisilla varustelutoimilla vuoden 2014 tapahtumien jälkeen. Venäjän ärtymyksen erityinen kohde on ollut Baltian maat, koska Itämeren alue on todellakin tärkeä sotilaallinen alue Mustanmeren ohella.
****
Venäjä on kovasanaisesti arvostellut Suomen ja Ruotsin mahdollista Nato-jäsenyyttä. Tuossa kyse on nimenomaan Naton sotilaallisesta infrastruktuurista, joka estäisi Venäjän toimia Suomen ja Ruotsin alueella.
Venäjä on siis sinänsä todennut, ettei Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan myös Viron osalta sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa.
”Несмотря на то что численность военных, задействованных в этих учениях, сравнительно невысока, манёвры создают военную напряжённость на границах России. Москва вынуждена учитывать это в своих планах по обороне страны. Когда ездят танки и летают самолёты вблизи границ РФ, могут происходить различного рода инциденты. Даже если они носят непреднамеренный характер, они всё же могут быть достаточно опасными для российской стороны.”
Vapaasti suomennettuna:
”Huolimatta siitä, että tähän [Virossa pidettävään Spring Storm-] harjoitukseen osallistuvien sotilaiden määrä on suhteellisen pieni, harjoituksen manööverit luovat jännitteitä Venäjän rajoille. Moskova pakotetaan ottamaan tämä huomioon maan puolustussuunnitelmissaan. Kun tankit liikkuvat ja lentokoneet lentävät lähellä Venäjän rajoja, erilaisia sattumuksia voi tapahtua. Vaikka ne olisivat tahattomia, ne voivat silti olla melko vaarallisia Venäjälle.”, totesi venäläinen sotilasasiantuntija Viktor Murahovski (Виктор Мураховский, биография) venäläiselle RT-uutiskanavalle (RT 29.4.2019).
Tuo on tavallaan Venäjän viimeinen argumentti pyrkiä pitämään Nato-maa ilman sotilaallisen infrastruktuurin tuomaa sotilaallista kyvykkyyttä: sattumuksia ja vahinkoja voi tapahtua.
Vielä viimeistä viimeisempänä on Baltian maille heitetty ”Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle, mutta Venäjä on huolissaan sellaisen sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisesta rajojensa läheisyyteen, johon Nato-joukkoja ja Naton sotilaallista voimaa voidaan sijoittaa” -argumentti, joka Baltian maissa herätti lähinnä huvittuneisuutta.
Venäjä siis toivoi, että ”Viro ei ole sotilaallinen uhka Venäjälle” -toteamuksella Viro estäisi Naton sotilaallisen infrastruktuurin rakentamisen maaperälleen.
Suomessa tuokin Venäjän idea olisi mennyt sukkana läpi presidentti Niinistön johdolla. Baltian maissa ei mennyt.
Halosen ja Tuomiojan harjoittama ulkopolitiikka oli juuri sitä hyödyllinen idiootti -politiikkaa, että jos Suomi ei omaa Venäjän uhaksi kokemaa sotilaallista voimaa ja on sotilaallisesti riittävän heikkovoimainen, Venäjä jättäisi sodassa tai kriisissä Suomen rauhaan. Suomessa löytyy edelleenkin tukuttain tuollaisia sinisilmäisiä hyödyllisiä idiootteja.
****
Venäjän pyrkimys on siis pitää myös Suomi ja Ruotsi Naton ulkopuolisena ja sotilaallisen infrastruktuurin puolesta niin alhaisella tasolla, että Venäjä kykenisi ottamaan maiden kriittiset alueet tai maat jopa kokonaisuudessa haltuunsa ennen kuin Nato ehtisi apuun, jos Nato-maat olisivat ylipäätään auttaakseen.
Kyse on siis Venäjälle ajasta, millä alueet otetaan riittämässä määrin ja/tai riittävässä laajuudessa haltuun.
Suomen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea on, että Natoon kuulumattomana maana Suomi pyrkii pitämään sellaista sotilaallisen voiman tasoa, jolla Venäjä ei kykenisi ottamaan Suomen kannalta kriittisiä alueita haltuunsa ennen kuin Suomi saisi sotilaallista apua Nato-mailta.
EU:sta avunantajana ei kannata puhua yhtään mitään.
Venäjä tietää tarkasti tämän Suomen puolustuspoliittisen ajatusmaailman ja on suunnitellut omat sotilaalliset toimensa sen mukaisesti.
Venäjä tietää tarkasti Suomen puolustuspolitiikan heikot kohdat.
Sota- tai kriisitilanteessa Venäjän pyrkisi aluksi hajottamaan Suomen poliittista päätöksentekoa uhkailemalla sotilaallisilla toimilla tai jopa ydinaseiden käytöllä. Tällainen on mahdollista ja todennäköisesti Venäjälle myös hyvin tuloksellista, koska Suomi ei vielä ole joutunut tekemään Nato-maiden tapaan päätöstä liittymisestä sotaan tai kriisin sotilaalliseen selvittelyyn. Nato-maissa poliittinen harkinta on jo tapahtunut siinä yhteydessä, kun maat ovat hyväksyneet Naton perussopimuksen.
Venäjä ei miehittäisi Suomea, vaan hyödyntäisi sitä Suomen puolustuksen osa-aluetta, joka Suomella on heikko: ohjuspuolustus. Venäjän tavoite olisi kriittisen sotilaallisen infran tuhoamainen ohjuksilla toteutettavilla täsmäiskulla ja ilmatilan ottaminen haltuun nopeasti muutamassa tunnissa.
Venäjälle riittäisi siis ilmatilan ja lisäksi mahdollisesti vain joidenkin kriittisten tarkasti rajoitettujen alueiden ottaminen haltuun miehittämällä. Päämääränä olisi Suomen poliittinen painostus tai esimerkiksi estää sotakaluston siirrot Suomesta Viroon ennalta.
Ilmatilan hallinta on oleellisinta.
Viimeisenä vaihtoehtona tulisi ydinaseet, jotka eivät ole Nato-maiden tapaan Suomen turvana. Venäjä on ydinasevaltio, Nato-maat on ydinasevaltio, Suomi ei ole. Venäjä pyrkisi estämään Suomen autattamisen uhkailemalla Nato-maita ydinaseilla, jos ne olisivat auttamassa Suomea sotilaallisesti. Halukkaiden auttajamaiden lista olisi nopeasti ydinaseiden käytön uhkailulla hyvin lyhyt.
Suomen nykyisen puolustuspolitiikan perusteet on siis täynnä riskejä enkä anna niille kovinkaan kummoista arvosanaa.
****
Olen useassa blogikirjoituksessa paasannut, että Nato-maiden ja Venäjän välissä olevat Natoon kuulumattomat maat ovat Euroopan turvallisuusriskejä. Riski on jo toteutunut karvaasti Ukrainassa.
Nuo puskurimaat on esitetty kuvassa 3 vaalean punaisella. Jos vielä kolme Baltian maata olisivat vaalean punaisella värjättyjä, Venäjä olisi tilanteeseensa sangen tyytyväinen. Puskurivyöhykkeellä olisi riittävästi syvyyttä ja käytännössä täydellinen.
Venäjä on siis toistaiseksi onnistunut politiikassaan. Puskurivyöhykkeen muodostavat pääosan maat, jotka eivät kuulu Natoon ja joiden sotilaallinen kyvykkyys on varsin rajattuna verrattuna Venäjän kyvykkyyteen.
Seuraava aktivoituva Euroopan uhka voi kehittyä Valko-Venäjälle. Venäjä on turvautumassa yhteistyön sijaan uhkailuun. Valko-Venäjän tilanne linkittyy Ukrainaan. Onnistuuko Ukraina vakauttamaan tilanteensa ja jatkamaan matkaansa kohti länttä. Venäjän harjoittama politiikka Ukrainassa on ollut toistaiseksi Venäjän päämäärien näkökulmasta epäonnistunutta.
Nähtäväksi jää, miten tilanne Valko-Venäjällä kehittyy, kun Venäjä ei tuo maalle riittäviä taloudellisen yhteistyön kannustimia.
Miksi Suomi ja Ruotsi eivät liittyneet Natoon silloin koko muu Eurooppa liittyi?
Itä-Euroopan maiden vapauduttua Neuvostoliiton ikeestä mailla ei ollut mitään sotilaallista kyvykkyyttä. Maissa tiedettiin tuo edellä selostettu venäläisen vuosisataisen puolustuspolitiikan pohjimmainen idea. Nato oli ainoa realistinen ratkaisu maiden puolustushuoliin. Hyvä, että oli.
Sen sijaan Suomella ja Ruotsilla oli kylmän sodan aikaan omaa puolustusta. Ruotsin sotilaallinen turvallisuus tukeutui Yhdysvaltoihin. Tuosta ajatusmaailmasta Suomi ja Ruotsi eivät ole koskaan pääset eroon, vaikka maailma on muuttunut eikä Suomen ja Ruotsin ratkaisu ole enää nykymaailmassa toimiva. Ikään kuin maissa ei vieläkään ole oikein tajuttu, että kylmän sodan ajan puolueettomuus- ja liittoutumaattomuuspolitiikka on jo lopullisesti ohi.
Venäjän puolustuspolitiikan ja puolustussuunnittelun pohjimmainen ydin puskurialueella on helpointa haastaa silloin, kun Venäjä on heikko. Suomi ja Ruotsi eivät sitä tehneet tyhmyyttään.
Достать до кого-чего tarkoittaa ulottumista johonkin asti, esim. kädellä.
Ilmoita asiaton viesti
Puolueettomuus ei ennen estänyt eikä näinä aikoina viivytä hyökkääjää. Luulisi tästä jo olevan kokemusta sekä perusteellisesti tutkittua ja eriteltyä asiatietoa. Vieläkin viitataan Sveitsiin ja Ruotsiin, jotka säästyivät sodalta muka puolueettomuutensa takia, vaikka Sveitsin sijainti Euroopan ytimessä takasi koskemattomuuden ja Ruotsin sijainti Suomen selän takana hillitsi yritykset.
Valitettavasti Suomessa on paljon uskomattoman vastuuttomia ja hyväuskoisia tai -toivoisia polittikkoja ja muuta väkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikot opettelivat neuvostopropagandan levittämisen niin hyvin, että alkoivat itsekin myöhemmin sitä uskoa. Loivat sellaisen itsepetoksellisen valheet, että Suomen noudattama viisas ulko- ja turvallisuuspolitiikka oli jotenkin onnistunutta ja parasta meille suomalaisille. Kieltämättä oli.
Itse en vain ole keksinyt mitä muita vaihtoehtoja Suomella oli valittavana. Noudatettiin omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vain annetuissa raameissa ja sen verran kuin naapuri salli. Nyt kun olisi vaihtoehtoja, ajatukset virtaavat edelleen samaa kehärataa, kuin kylmän sodan aikana.
Milloinkahan siitä päästäisiin eroon virheellisestä väittämästä, että Suomi oli puolueeton. Koko Suomi oli yhtä länsivastainen kuin Olof Palme, mutta pidettiin asiasta vähemmän meteliä valtiollisella tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin 70-luvulla halusi todella että Suomi on oikeasti puolueeton ja vapaa maa. Oli melkein ”pyhäinhäväistys” väittää muuta ja kuulla vielä maan olevan politiikassaan ”suomettuneen”. Tämä termi oli Länsi- Saksan lehdistön alkuperää mutta joidenkin keskusteluiden lopputuloksena saatiin aikaan sopimus: ”Käytämme tulevaisuudessa rakentavampaa ilmaisua.”
Vaan se puolueettomuus. Siihen loppui omalta osaltani Suomen ”kaunis puolueettomuus” kun yksi aikuinen asioista hyvin perillä oleva mies totesi 70-luvulla lehtihaastattelussa näin: ”Suomi voi harjoittaa puolueettomuuspolitiikkaa, mutta se ei voi olla sotilaallisesti puolueeton YYA- sopimuksensa vuoksi.” Tänään ajassamme on jotain samaa.
Puolueeton Suomi harjoittaa puolueettomuuden politiikkaa mutta todella vahvan sotilaallisen turvan antaja voisi olla vain NATO. Sillä ainoa sotilaallinen uhka Suomelle lienee tänään Venäjä, sen ehkä lähtiessä jostain syystä liikkeelle yli sallittujen rajojen. Silloin kääntyy katse suojauksen etsimisessä väkisinkin länteen päin ja ydinaseita ei voi unohtaa, ei enää tänään. Toivon todella että ärsytetty karhu ei kävisi leijonan kimppuun mutta yhtälö ei kuitenkaan ole mahdoton toteutuakseen. https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
Ilmoita asiaton viesti
”Sota- tai kriisitilanteessa Venäjän pyrkisi aluksi hajottamaan Suomen poliittista päätöksentekoa uhkailemalla sotilaallisilla toimilla tai jopa ydinaseiden käytöllä.”
Toivottavasti kukaan europan ulkopuolelta aiheuta kriisiä europpa ei ole sotaisa kun tuskin on sotilaitakaan.
Sotilaat Venäjällä ja USAssa antavat lausuntoja virkaansa kuuluvasti ovat nuorta sukupolvea varsinaisen kylmänsodan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Kreeta Karvala kirjoitti iltalehden pääkirjoituksessa:”Suomi ja Ruotsi ovat Naton läheisimpiä liittolaisia, mutta turvatakuiden suhteen ne kulkevat hämärän rajamailla (3.4.2019)” https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/05c29b86-7…
Mikä on blogistin mielipide Suomen ja Ruotsin turvatakuista kriisitilaneessa?
Ilmoita asiaton viesti
Mielestäni Ruotsilla paremmat kuin Suomella. Ruotsille kuvio ei ole uusi, vaan jo kylmän sodan aikaan käytetty. Yhdysvaltain edellinen varapresidentti Joe Biden itse asiassa lausui Yhdysvaltojen turvatakuut Ruotsille Ruotsin vierailullaan Tukholmassa.
Arvioisin, että Natoakin huolettaa Suomen poliittinen päätöksentekokyky kriisissä Venäjän lyödessä Suomelle painetta.
Toinen asia on, kulkevatko sotavoimien siirtoreitit Baltiaan Suomen vai Ruotsin kautta ja mikä tarve Natolle ja Yhdysvalloille on tehdä yhteistyötä kriisissä tai sodassa Suomen kanssa.
Turvatakuita ei saa ilmeiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeksi NL:n uhka Suomen suunnalta oli Saksan hyökkäys, joka eliminoitiin tunnetuin seurauksin. Nyt uhkana on Suomen suunnalta on Saksan lisäksi 27 muuta länsimaata, jotka ovat yhteisellä päätöksellä hyökkäämässä Venäjälle. Eikö kukaan Kremlissä osaa arvioida motiivia, miksi nuo 28 länsimaata haluavat hyökätä.
Olen pohtinut myös miksi Luxemburg on Naton jäsen. Onko Venäjän invaasio suurikin uhka?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksenne on mielestäni erinomainen kuvaus Venäjän sotilaallisesta ajattelusta. Venäjällä on pitkä perinne sotilaallisen puolustuksen siirtämisestä oman maan rajojen ulkopuolelle. Tästä oli aikanaan kysymys Venäjän imperiumin valloittaessa sellaisia alueita kuin Krim, Bessarabia, Puola, Baltia ja Suomi. Tähän samaan ajatteluun perustui Itä-Puolan miehittäminen vuonna 1940 ja Baltian maiden anneksoiminen vuonna 1940. Myös talvisota johtui samasta halusta siirtää sotilaallinen puolustus Suomen alueelle. Olen myös samaa mieltä kanssanne Pesonen siitä, että Ruotsin asema on verrattomasti parempi kuin Suomen. Yhdysvaltojen ja Ruotsin välillä vallitsee tiivis sotilaallinen yhteistyö aina vuodesta 1943 alkaen, jolloin Ruotsissa nähtiin liittoutuneiden voittavan toisen maailmansodan. Yhdysvallat on kaksi kertaa toisen maailmansodan jälkeen tosiasiallisesti antanut Ruotsille turvallisuustakeet: ensin presidentti Kennedyn hallinto vuonna 1961 tai 1962 ja toisen kerran mainitsemanne varapresidentti Joe Bidenin puhe Ruotsin vierailulla. Suomen jäsenyyden Pohjois-Atlantin puolustusliitossa estää vain poliittisten päättäjiemme tyhmyys ja pelkuruus.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan se kuultu maailmalla ja merkille laitettu, että Suomi ei aio laittaa tikkua ristiin minkään muun maan puolesta millään tavalla tarvittaessa, joten vastapalveluksien odottaminen on kyllä uskomatonta toiveajattelua ja itsensä pettämistä.
Jokainen tietää ettei tältä sijainnilta ole viisasta lähteä muiden sotia käymään. Asia ei ole kovinkaan merkityksellinen seikka, sillä jokainen järjellä ajatteleva tietää ettei Venäjän ja Naton välille synny sotilaallista konfliktia. Kysehän olisi joukkoitsemurhan tekemisestä.
Venäjän onneksi Suomi on vapaaehtoisesti jättäytynyt tästä turvallisuusajattelusta sivuun, asemoinut itsensä painostukselle alttiiksi ja vapaaksi riistaksi. Kaikki ymmärtävät, että Venäjä voi käyttäytyä kuinka huonosti tahansa haluaa Suomea kohtaan, mutta suomalaiset tulevat aina hattu kourassa Moskovaan keskustelemaan miten voisivat olla tällä kertaa Venäjälle hyödyksi. Siinä on toinen suomalaisten itsepetos. Luulemme olevamme hyödyksi ja sillan rakentaja omasta halustamme, mutta tosiasiassa toimimme pakotettuna Venäjän apuna sille tilaa tehden ja sen tietä tasoitellen.
Ilmoita asiaton viesti
Monta perustetta löysit sille, miksi Suomen tulee liittyä jäseneksi. Loppu olikin puppua ja rivien väliin ujutettua propagandaa, minkä tarkoitus on saada suomalaiset uskomaan ettei Nato-jäsenyys ole viisas ratkaisu.
Natosta ei ole yksikään jäsenmaa eronnut, mutta uusia jäseniä liittyy kaiken aikaa. Syy on hyvin yksinkertainen. Nato on maailmanhistorian menestyksellisin turvallisuusyhteisö, mikä on turvannut alueellaan ja sen rajoilla rauhan säilymisen jo 70 vuotta. Tälläkin kertaa se on kyennyt organisoimaan voimaa turvaamaan jäsenmaidensa turvallisuus. Se ei ole Naton heikkouden merkki, vaikka Venäjän kohdalla pullistelu sitä onkin.
Nato ei ole synonyymi USA:lle. USA ei ole edes välttämättömyys, koska kahdella muullakin jäsenmaalla on ydinase.
Jokainen jäsenmaa tietää, että puolustautumisen aloittaminen kannattaa liittokunnan rajoilta, sillä niin pysytään itse varmimmin turvassa. Viivyttely ei ole viisasta.
Jos yksi jäsenmaa jätetään auttamatta, jäävät kaikki muutkin, sillä Naton päätöksenteko on kollektiivista ja yksimielisyyteen perustuvaa, eikä yhden maan diktaattorin hulluuteen perustuvaa, kuten Venäjällä. Jos yhtä ei auteta, ei kukaan muukaan saa apua.
Riippumatta Naton olemassa olosta, EI2 ja EU:n puolustusvoimat tarvitaan unionin omiin tarpeisiin. Unionin sotilaalliset kyvyt eivät voi perustua unionin ulkopuolisten maiden hyväksyntään. EU:n puolustusvoimat ja Nato eivät ole vaihtoehtoja toisilleen, vaan rinnakkaisia, joiden olemassa ololle on eri syyt ja eri takoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeasta Sanomastako sinä faktasi kaivat? En ole kuullut perustelujani kertaakaan kumotun, etkä sinäkään tee sitä tälläkään kertaa. Kunhan heittelet tyhjästä nyhjäistyjä vastaväittämiä, joita et osaa millään tavalla perustella.
EU:n puolustusulottuvuus ei voi perustua unionin jäsenmaiden puolustukseen, koska jäsenmaiden puolustus perustuu Natoon, joka tekee päätöksiä kollektiivisesti yksimielisesti, eli Turkki voi estää Naton järjestönä sotkeentumasta ja toimimasta EU:n puolustuksen resurssina.
Ilmoita asiaton viesti
Nordlin: ”Lista Naton operaatioista on laiha.”
No mutta senhän pitääkin olla laiha! Naton olemassaolon ydintarkoitus on toimia omien jäsentensä kollektiivisena puolustajana, jos joku niistä joutuu sotilaallisen aggression kohteeksi. Tältä osin tulos on täydellisen hyvä: Nolla operaatiota, koska kynnys hyökkääjälle on liian korkea. Juuri se on Nato-jäsenyyden ykkösprioriteetti: estää sota.
Voisitko kertoa, mihin muihin ”operaatioihin” Nato järjestönä ja puolustusliittona on velvoitettu osallistumaan ja kuka tai mikä pakottaa?
Ilmoita asiaton viesti
Nordlin: ”Mitään uutta perustetta et tuonut, kaikki esittämäsi asiat on moneen kertaan täällä Puheenvuoron blogeissa ja kommenteissa pyöritelty ja kumottu.”
Missä, kenen toimesta ja millä fakta-argumenteilla nuo asiat on kumottu? Esimerkkejä ja perusteluja, kiitos. Väite ei ole argumentti.
Nordlin: ”Käytännön näytöt painavat, eikä mitkään selittelyt.”
No nyt osuit oikeaan. Nato on pystynyt pitämään Neuvostoliiton/Varsovan liiton/Venäjän kynnet irti Naton jäsenmaista koko olemassaolonsa ajan eli seitsemän vuosikymmentä. Onnistumisprosentti on tasan sata. Millä selittelyllä ja pyörittelyllä Nordlin tuon näytön aikoo kumota?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei kerran voida NATO:oon liittyä, niin eikö kannata seurata Tanskan mallia II maailmansodassa? Tehdään vähän muodollista vastarintaa, ja sitten Venäjä saa tukikohtansa. Säästytään pommituksilta. PV huolehtii Venäjän tukikohtien rajavalvonnasta, etteivät NATO:n kommandot pääse iskemään.
Tanskahan pääsi voittajavaltioitten joukkoon minimaalisella panostuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Tanska olisi voinut saada entiset maa-alueensa Schleswig Holsteinista itselleen Saksan hävittyä sodan, mutta se kieltäytyi moisesta. Ilmeisesti ajatteli, että tulevaisuuttakin on vielä edessä eikä Saksa minnekään katoa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on tosi hyvä idea! Ehdotapa sitä presidentti Niinistölle, ulkoministeri Pekka Haavistolle ja puolustusministeri Kaikkoselle.
Ideaasi voitaisiin jalostaa vielä niin, että joku perussuomalaisista Venäjän historiaa tuntevista perustaisi Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen kertomaan Venäjälle sopivaa totuutta menneisyydestä ja Suomi-Venäjä -ystävyysseuran levittämään Suomen ja Venäjän ystävyysliturgiaa. Sen keulakuvaksi voitaisiin nostaa Tarja Halonen.
Paavo Väyrynen olisi ehdoton kuningas johtamaan miehityksen aikaista ”vichyn” väliaikaishallitusta, joka ensimmäiset kuusi vuotta voisi toimia pääministerinä ja voisi siirtyä sitten presidentiksi 25 vuodeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Inhorealistisesti voisi todeta, että jos Suomi itsepäisesti pysyy Naton ulkopuolella, niin tuo ehdotus voi olla ihan järkevä. Ilman liittolaisia sodan lopputulos on täysin selvä ja vääjäämätön, joten siihen on järkevintä päätyä ilman kallista, veristä ja katkeraa sotaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Siellä (Venäjällä) myös on hyvin tiedossa, ettei Suomessa kansalaiset kannata Natoon liittymistä ja tiedostavat Nato-maiden heikon yhteistyökyvyn”
Yhteen virkkeeseen sait sisällettyä kaksi virhettä.
Enemmistö suomalaisista ja valtiojohto kannattavat ”nato-optiota” ja Nato-maiden heikko yhteistyökyky on vain sinun käsityksesi. Lukuisat Naton sotaharjoitukset osoittavat yhteistyökyvyn.
”Nato on tällä hetkellä hyvin epävarma liittouma, ongelmia on rahoituksessa ja todellisessa yhteistyökyvyssä, jonka vuoksi Nato ei ole juurikaan osallistunut sotilaallisiin kriiseihin”.
Heheh, ei tietenkään ole osallistunut koska Naton jäsenmaihin kohdistuneita hyökkäyksiä ei ole ollut. Kaikki muu sotilaallinen toiminta on ollut YK:n käsikassarana toimimista (on mielestäni virhe). Naton ei pitäisi osallistua rauhaanpakottamiseen, vaan toimia pelkästään omien jäsenmaittensa puolustusliittona.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteistyökyky on osoitettu sotaharjoituksissa vuodesta toiseen, sekä erilaisissa YK:n valtuuttamissa operaatiossa maailmalla.
Mutta, jos tarkoitat Naton yhtenäisyyttä sotilaallisessa konfliktissa, niin vaikeaa se on testata, kun sotilaallista konfliktia ei 70-vuoteen ole syntynyt jäsenmaita vastaan, Naton tarvitsematta laukaustakaan ampua. Pelkkä pelote riittää!
Se on kyllä tullut nähdyksi, että Venäjällä on ollut sen aloittamissa sotilaallisissa konflikteissa kotirintamaongelma. Kansa ei tue roistovaltion valloitus- ja kurinpalautussodankäyntiä.
Ilmoita asiaton viesti
Taidatpa itse trollata kun tahallisesti ymmärrät Nato-option väärin. Voi tietenkin olla ettet todella tiedä mitä Nato-optio tarkoittaa. Etkö ole edes kuullut TP Niinistön puhuvan lanseeraamastaan käsitteestä ”Nato-optio”. Lue vielä varmuudeksi Rinteen hallituksen ohjelma, ”ylläpidetään valmiutta liittyä Natoon”.
Viime toukokuussa Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan 14% on halukas jättämään heti Naton jäsenhakemuksen ja 44% myöhemmin eli 58% kannattaa Natoon liittymistä.
Älytön tulkinta on, että myöhemmin liittymistä (optiota) kannattavat vastustaisivat Natoa.
Ilmoita asiaton viesti