Viro lahjoittasi kenttätykkejä Venäjän uhkaamaan Ukrainaan, mutta salliiko Suomi lahjoituksen?

122 H 63 -haupitsi Suomen Puolustusvoimien harjoituksissa.

Totta kai tilanne on hyvin herkkä Ukrainassa, ja meillä [Suomessa] on kait vanhastaan ollut kirjoitettunakin sellainen periaate, että sotaa käyville alueille ei aseita luovuteta.” (Yle 31.12.2021 ja Yle Areena 31.12.2021, nauhan kohta 7:31-9:20/10:19).

Noin lausui uudenvuoden aattona presidentti Sauli Niinistö Ylen Ykkösaamussa kysymykseen, voisiko Suomi sallia Viron lahjoittavan Ukrainalle Suomesta saatuja kenttätykkejä.

Niinistön mukaan Suomesta ei siis luovuteta aseita sotaa käyville alueille.

****

Viron aikeista toimittaa aseita Venäjän uhkaamalle Ukrainalle uutisoi Suomessa Yle (Yle 30.12.2021) lähteenä Viron yleisradioyhtiö ERR:n saman päivän juttu (ERR 30.12.2021).

Viro osti 122 mm:n tykit Suomesta vuonna 2009. Viro maksoi tuolloin 31 miljoonaa Viron kruunua 42 haupitsista ja niiden ammuksista. Kuinka paljon kauppaan kuului ammuksia, ei ole julkisessa tiedossa.

Suomi puolestaan osti neuvostovalmisteiset haupitsit yhdistyneen Saksan itäisen Saksan asevarastoista 1990-luvun alussa, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja noita aseita oli Saksojen yhdistyttyä tarjolla.

ERR:n mukaan Ukrainalla on noita haupitseja entuudestaan 150 kappaletta.

Haupitsit ovat samoja, joita Suomella on ollut useaan otteeseen vuodesta 1963 alkaen Neuvostoliitosta hankittuna. Tyyppi on Suomessa nimettynä 122 H 63 (122-мм гаубица Д-30 (2А18), vuodesta 1978 Д-30А).

Venäjänkielinen гаубица-sana tarkoittaa haupitsia.

Suomi osti Saksasta vuosina 1992 ja 1994 myös 122 PSH 74 -panssarihaupitseja (2С1 «Гвоздика»).

Suomen aseistusta ja myös tykistöaseistusta voi tarkastella Suomen ETYJ:lle tekemistä ilmoituksista. Katsoin  tuossa arkistossani olevia ilmoituksia, niin vuonna 2016 Suomella oli kyseisen 122 H 63 -haupitsin eri versioita vielä jäljellä 471 kappaletta, mutta määrä on varmaan jo nykyisin tuota pienempi poistojen vuoksi.

Suomen tykistön asemääristä nousi tosin kohu vuonna 2016, kun paljastui että turvallisuusjärjestö ETYJ:lle oli vuosikausia ilmoitettu yli puolta pienempi asemäärä, kuin se todellisuudessa oli. Tämän mahdollistivat ETYJ:n säännöt.

Suomen armeijan ampuharjoituksia kyseillä haupitsilla voi käydä katsomassa YouTubessa vaikkapa täällä.

En pidä kyseisiä haupitseja enää kovinkaan merkittävinä. Kyse on perinteisistä hinattavista tykeistä, joiden asemanvaihto on hidasta ja jäävät siten helposti vihollistulen kohteeksi. Venäjä kykenee nuo kyllä nopeasti eliminoimaan perinteissä lentoratatutkia hyväksi käyttäen nykyisen lennokkitiedustelun lisäksi, jolla paikannusta tehdään ennen kuin haupitsia on edes yhtään kertaa laukaistu.

Jatkuva liike on siis äärettömän tärkeää.

Toivottavasti Ukrainasta ei tule mikään aseiden kaatopaikka, jonne ei toimiteta sitä samaa uusinta asetekniikkaa, jota Venäjällä alueella jo on.

****

Jotta Suomi voi antaa luvan Virolle viedä aseita Ukrainaan, tarvitaan lupa Saksalta, jolta Suomi on alun perin aseet ostanut.

Kirjoitin muutama päivä sitten blogissani (US-blogi 27.12.2021), kuinka Merkelin johtama Saksa esti alkusyksyllä lennokkien torjutaan käytettävien aseiden ja tarkkuuskiväärien – siis puolustusaseiden – toimittamisen Ukrainalle Naton hankintaohjelman kautta. Saksalaisen iltapäivälehti Bildin mukaan Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky pyysi elokuussa Merkeliä sallimaan asetoimitukset Naton hankintaohjelman kautta, mutta Merkel ei suostunut (Bild 13.12.2021). Asia uutisoi myös Financial Times (FT 12.12.2021) ja Suomessa verkkouutiset (Verkkouutiset 14.12.2021).

Kysymys kuuluukin, jos Saksa ei sallinut syksyllä lennokkien torjutaan käytettävien aseiden ja tarkkuuskiväärien vientiä Ukrainaan, sallisiko se nyt haupitsien viennin?

Ensimmäinen ongelma Viron aseviennissä Ukrainan voi nyt olla Saksa – ja todennäköisesti onkin. Nyt mitataan Saksan uuden hallituksen Venäjä-kanttia ensi kerran vielä melko helpolla tapauksella. Jos Saksa ei tässä asiassa anna asevientilupaa, meidän on syytä olla todella huolestuneita Saksan uuden hallituksen Venäjä-linjan suhteen. Venäjä varmasti intoutuisi Saksan päätöksen seurauksena vaatimaan vain lisää myönnytyksiä länneltä.

Suomen on joka tapauksessa tehtävä itsenäinen päätös asiassa eikä luikerrella Saksan selän taakse, olipa Saksan päätös myönteinen tai kielteinen. Molempien maiden on tehtävä päätökset itsenäisesti eikä niin Suomi kuin ei myöskään Saksa voi mennä toisen maan taakse päätöksenteossa vedoten toisen maan jo tekemään päätökseen.

Suomen on tehtävä siis päätös ennen Saksaa ja asettava paine Saksalle. Jos Saksalta ei tule asevientilupaa, vastuu ja mainehaitta jää päätöksestä yksin Saksalle.

****

Presidentti Niinistö totesi siis uudenvuoden aattona: sotaa käyville alueille ei aseita luovuteta.

Tuo ei pidä paikkaansa, jos tarkastellaan Suomen valtioneuvoston aseenvientilupia. Suomi vie aseita sotaa käyviin maihin ja valtioneuvosto on antanut aseviennille lupia sotaan käyville maille.

Suomi lakkasi myöntämästä uusia asevientilupia Saudi-Arabiaan ja Arabiemiirikuntiin marraskuussa 2018 Jemenin sodan takia. Mutta ongelma on vanhat luvat. Jos vanhoja lupia ei peruta, kuten Suomi ei ole tehnyt, voi vienti vanhoilla luvilla sotaa käyviin maihin jatkua.

Patria vie 120 mm kranaatinheitinjärjestelmä Nemoa sekä Saudi-Arabiaan että Arabiemiirikuntiin. Uudemmat toimitukset Saudi-Arabiaan alkoivat 2.8.2016. Jos silloin, kun Patria teki kauppoja kyseisten maiden kanssa vuonna 2011, oli vastustus Suomessa ankaraa ja poliitikot vähäsanaisia (Yle 30.11.2011).

Vielä vuonna 2017 puolustusministeri Jussi Niinistö perusteli päätöstä myöntää lupa tiedustelulennokkien laukaisualustojen myyntiin Jemenin sotaan osallistuville Yhdistyneille arabiemiirikunnille ulkoministeriön lausunnon vastaisesti:

Ei ole mitään perusteita olettaa, että niitä käytettäisiin ihmisoikeuksien loukkaamiseen.” (Puolustusministerin vastaus kansanedustaja Paavo Arhinmäen/vas kirjalliseen kysymykseen KK 311/2017 vp, 31.7.2017).

Onko  niin, että Suomi saa aseitaan kaupaksi lähinnä vain sinne, minne kukaan muu ei ole edes halukas aseita viemään?

Suomi on siis löytänyt aina varsin luovat perustelut myydä aseita myös sotaa käyviin maihin.

****

Suomi uudisti lainsäädäntöään vuonna 2017 niin, että kansainvälisen sotilaallisen avun antaminen ja vastaanottaminen on mahdollista (Laki kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta, 28.6.2017/418).

Päätöksen avun antamisesta tai pyytämisestä tekee valtioneuvoston yleisistunto ja EU-valtioiden osalta se perustuu lähinnä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan ja 42 artiklan 7 kohtaan. Kyse on avusta, johon sisältyy merkittäviä sotilaallisia voimavaroja ja johon voi sisältyä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä.

Ukrainan kohdalla nyt ei ole kyse tuosta laista, koska se on Viro, joka on antamassa sotilaallista apua esim. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja (SopS 1/1956) huomioiden. Suomen on kuitenkin syytä prosessoida jo nyt myös Ukrainan sotilaallinen avustaminen, jos Venäjä rikkoo Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta uudestaan uusilla alueilla vuoden 2014 jälkeen.

28.6.2017/418-laki on tässä yhteydessä kuitenkin tärkeä ottaa esille, jos Suomi tarvitsisi apua kuten Ukraina on tarvitsemassa.

Ukrainan kohdalla nähtäväksi jää, tekeekö Suomi päätöksen olla sallimatta asetoimituksia Ukrainaan. Jos kielteinen päätös tehdään, Suomi tekee sen Venäjän vuoksi. Mikään muu peruste asiassa ei Suomelle voisi olla kuin Venäjä. Suomi saisi kuitenkin itse tuntea samalla sen, jos kukaan ei anna sotilaallista apua sitä pyydettäessä Venäjän takia.

Suomi ei ole kummoisempi kuin Ukraina. Suomella ja Ukrainalla on täysin sama asema suhteessa Venäjään. Joissakin asioissa Ukraina jo jopa enemmän länsimaa kuin Suomi. Viittaan poliittisiin toimiin länsileirissä Venäjä-asioissa.

On myös huomattava, että tuon sotilaallisen avun kysymyksen asettaminen ei edes ole oikein Ukraina kohdalla, joka on Venäjän sotilaallisen painostuksen kohde eikä Itä-Ukrainan tapahtumien johdosta sotaa käyvä maa siinä mielessä kuin me sodan ja sodan käynnin ymmärrämme.

Muu tulkinta avaisi Venäjälle ruhtinaalliset mahdollisuudet toimia sotilaallisesti myös Suomen suhteen. Venäjän pieni pistohyökkäys Alakurtin kohdalta rajan yli Kainuuseen ja Suomi olisi sama tien sotaa käyvä maa, jolle ei muiden maiden tulisi antaa sotilaallista apua.

Tuo on Suomessa hyvä muistaa, kun nyt tekee päätöksen sallia Viron viedä haupitseja Ukrainaan.

Olisi varsin erikoista Suomelta, että se sallii asevientiä sotaan käyviin Lähi-idän arabimaihin, muttei antaisi edes sekundääristä lupaa Virolle viedä aseita Ukrainaan. Ukrainaan, joka on länsimainen demokratia eikä ole hyökännyt mihinkään naapurimaahan.

+8

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu