Itärajan turvallisuuden poikkeuslaki – Presidentti Stubbin ensimmäinen näytön paikka, jossa miehen kyvyt todella mitataan

Valko-Venäjän tasavallan rajakomitean tiistaina 16. marraskuuta 2021 julkaisemassa valokuvassa puolalaiset rajaviranomaiset ja sotilaat käyttävät vesitykkiä Kuźnican tarkastuspisteeseen kerääntyneiden siirtolaisten ja Puolan sotilaiden sekä rajamiesten välisissä välikohtauksessa Valko-Venäjän ja Puolan rajalla lähellä Valko-Venäjän Gordona (Гродна). Vesitykkisuihkut ulotetaan reilusti Valko-Venäjän alueelle. Kuva: vapaa lähde (Valko-Venäjän tasavallan rajakomitea, Дзяржаўны пагранічны камітэт Рэспублікі Беларусь).

Maahantulon välineellistämisen torjuminen ja rajaturvallisuuden vahvistaminen.

Tuo on sen lain virallinen nimi, jota maan hallitus tulee esittämään eduskunnan päätettäväksi juuri päättyneen lausuntokierroksen ja lausuntokerroksen jälkeisen lain loppumuotoon saattamisen jälkeen.

Nimeän lain tässä blogikirjoituksessa itärajan turvallisuuden poikkeuslaiksi. Lakia on nimetty julkisuudessa myös käännytyslaiksi.

Sisäministeriön lakihanke. Hankenumero SM004:00/2024, asianumero(t) VN/5349/2024, lain valmisteluaikataulu 19.2.2024-31.3.2024. Lakihanke on asetettu 19.2.2024, lausuntokierros oli 15.3.2024-25.3.2024.

94-sivuisen lakiesityksen pääasiallinen sisältö on löytyy verkosta asiakirjanimellä HE-luonnos hybridivaikuttaminen 15.3.2024 (Luonnos 15.3.2024). Itse laki on lyhyt kaksisivuinen, sisältäen vain viisi pykälää. Lakiteksti on kirjattu luonnoksen sivuille 92-93.

Lain asettamispäätökseen 19.2.2024 on kirjattu tavoitteeksi, että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle maaliskuussa (Asettamispäätös 19.2.2024).

Laki on tarkoitus saada pikaisesti voimaan jo huhtikuussa päämääränä tarjota suomalaisille rajaturvallisuusviranomaisille todelliset työvälineet pitää huolta rajaturvallisuudesta lumien sulaessa ja riskin maahan laittomasti pyrkivien vyörystä kasvaessa. Kysymys olisi todellisista vaikuttavista työvälineistä Venäjän mahdollisesti järjestämien vihamielisten välineellistettyjen maahantulotoimien estämiselle.

Säädöshankkeeseen kokonaisuudessaan voi tutustua sisäministeriön sivuilla (Maahantulon välineellistämisen torjuminen ja rajaturvallisuuden vahvistaminen, SM004:00/2024). Lausuntokierroksella annettuja lausuntoja on yhteensä 36 kappaletta, joihin voi tutustua SM004:00/2024-sivulla Asiakirjat-osiossa. Lausunnon ovat antaneet mm. akateemikko, kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi (Lausunto 20240320080100), oikeustieteen tohtori, Brittiläisen Akatemian tutkimusprofessori (Oxfordin yliopisto) Martin Scheinin (Sisäministeriölle rajalaki 18032024) ja Suojelupoliisi (259/01.04.01.03/2024).

Tämän kirjoituksen aihe ei ole itse tuo itärajan turvallisuuden poikkeuslain yksityiskohtainen sisältö eikä se, mihin muotoon sisältö tulisi vielä mahdollisesti vääntää saattamiseksi viranomaistyönä eduskunnan käsittelyyn.

Toivottavaa kuitenkin on, että laki täyttää vielä eduskuntaan tullessaan ne päämäärät, mitä laille on asetettu. Kun lakia muotoillaan sisäministeriössä lausuntojen pohjalta loppumuotoon, lakia ei tule vesittää poliittisessa paineessa toimimattomaksi. Sama vaatimus koskee myös eduskuntakäsittelyä. Siis laiksi, josta ei ole mitään todellista hyötyä niiden asioiden ratkaisemiseksi, mitä varten laki säädetään.

****

Laki on poikkeuslaki. Laki säädetään perustuslain säätämisjärjestyksessä (11.6.1999/731, 6 luvun 73 §).

Laki vaatii eduskunnassa vähintään viisi kuudesosan kannatuksen annetuista äänistä tullakseen hyväksytyksi yhden eduskuntavaalikauden kuluessa ja siis jo tänä keväänä huhtikuussa.

Kahdestasadasta edustajasta kun huomioidaan puhemies, hyväksyntään tarvitaan 166 edustajaa kaikkien 199 edustajan äänestäessä. 34 edustajaa riittää kaikissa tapauksissa kaatamaan lakihankkeen säädettäväksi yhdellä eduskuntavaalikaudella.

Vasemmistoliitto vastustaa käännytyslakia: Hallitus on päättänyt edetä juridisesti vaikealla tiellä (IL 16.3.2024).

Vasemmistoliitolla on istuvassa eduskunnassa 16 kansanedustajaa. Lain kaatamiseen Vasemmistoliitto tarvitsee muista puolueista 18 edustajaa lisää, mikäli lain toisen käsittelyn äänestyksessä annettuja ääniä olisi 199. Puhemies on joka tapauksessa itärajan turvallisuuden poikkeuslain kannattajapuolueesta eli joko Perussuomalaista, Kokoomuksesta tai SDP:stä, mikä puolentaa yhden lain kannattajan äänen ratkaisevassa äänestyksessä.

Vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp halusivat puhemiesneuvostossa palauttaa uudistuksen vielä perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, sillä puolueet pelkäävät lainmuutoksen olevan ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa.” (HS 4.7.2022).

Kyse kesällä 2022 oli rajavartiolain uudistamisesta. Vasemmistoliitto, Vihreä liitto ja RKP arvoivat lainmuutoksen olevan ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja halusivat hidastaa lakiuudistuksen etenemistä ja jopa kaataa lain.

Eduskunnassa on edelleenkin kolme puoluetta, voilla voi olla suurta halukkuutta kaataa itärajan turvallisuuden poikkeuslakihanke. Oppositiossa Vasemmistoliiton lisäksi Vihreä liitto ja hallituksessa RKP. Se, mikä tapahtui eduskunnassa kesällä 2022, on jälleen eduskunnassa edessä keväällä 2024.

Ainakin Vihreät on Vasemmistoliiton ohella kääntymässä vastustamaan lakihanketta. Kuitenkin, jos puheenjohtaja Sofia Virta saisi yksinään Vihreissä päättää, hän kyllä hyväksyisi lakihankkeen. Mutta kun hän ei saa yksinään päättää.

Kyse Vihreille on tavallaan samanlaisesta asiasta kuin mitä Suomen Nato-jäsenyysasia oli Vasemmistoliitolle. Puheenjohtaja Li Andersson kannatti Suomen Nato-jäsenyyttä itseasiassa jo silloin, kun hänet valittiin Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi, mutta muu puolue ei kannattanut (US-blogi 16.9.2016).

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne oli sisäministeri Mari Rantasen (ps.) ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppuraisen kanssa A-studiossa 18.3.2024 (Yle Areena, A-studio 18.3.2024).

No, en usko että [vihreille] käy [ristiriita perus- ja  ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa]. Minä olen sen verran prosessinörtti, että minä olen ajatellut, että hallitus on antanut luonnoksen lausunnoille. Hallitus ei vielä ole antanut esitystä eduskunnalle ja sehän on se hetki, milloin [me vihreät] ryhmänä muodostamme sitä kantaa. Mutta varsinkin, kun on kuullut ensimmäisiä oikeusoppineiden arvioita tästä luonnoksesta, niin se ristiriita on niin ilmeinen, että siinä puututaan – tietyllä tavalla – perusoikeuksien ytimessä sellaisella tavalla, että on vaikea nähdä, että meidän ryhmä[mme] sille hyväksyntäänsä antaisi.

Atte Harjanne esittää kantojaan nauhalla neljään otteeseen (nauhan kohdat 19.53-21.28, 24.41-26.13, 28.33-29.04 ja 39.33-40.24). Edelle oleva lainaus on nauhan kolmas kannanotto. Harjanteen kaksi ensimmäistä kannanottoa ilman mitään todellista asiasisältöä kertovat, kuinka vaikea Vihreille puolueena itärajan turvallisuusasia on. Aivan vastaavasti kuin mitä rajavartiolain uudistaminen oli vuonna 2022.

Vihreillä on eduskunnassa 20 kansanedustajaa. Vasemmistoliitolla ja Vihreillä on yhteensä 36 kansanedustajaa, kun lakihankeen kaatamiseen riittää jokaisessa tapauksessa vähintään 34 edustajaa.

Atte Harjateen kannanoton perusteella Vihreät eivät tule tukemaan ainakaan eduskuntaryhmänä lakihankkeen läpimenoa eduskunnassa. Lakihanke itärajan turvallisuuden varmistamiseksi tulee kaatumaan, mikäli jokin ei saa Vihreän liiton kantoja kääntymään. Toivottavasti Vihreissä kyettäisiin muistelemaan huonona esimerkkinä puolueen toiminnasta rajavartiolain uudistamista kontra niitä Venäjän toimia, mitä Venäjän toteutti viime syksynä ennen itärajan rajanylityspaikkojen sulkemista.

Mikä olisikaan nyt tilanne, jos rajavartiolakia ei olisi kyetty uudistamaan.

Vähintä, mitä Vihreä liitto puolueena voisi tehdä, on antaa kansanedustajilleen vapaat kädet lakia koskevissa äänestyksissä. Jos kolme edustajaa vihreistä tukisi lakihanketta, laki menisi läpi. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kokonaisena ja Vihreän liiton eduskuntaryhmä korkeintaan 17 edustajan voimalla ei riittäisi missään teoreettisessa kannatusvariaatiossa kaatamaan lakia, jos eduskunnan muut kansanedustajat muissa puolueissa tukisivat lakia.

****

Valtion täysivaltaisuuteen kuuluu valtion alueellinen koskemattomuus. Suomi valvoo alueellista koskemattomuuttaan sotilaallisesti keskeytyksettä ja varmistaa alueellisen koskemattomuutensa tarvittaessa käyttämällä voimakeinoja.

Se, mikä koskee Venäjän varalta Suomen sotilaallisin toimenpitein ylläpitämää turvallisuutta, koskee täysin vastaavasti Venäjän varalta myös muilla kuin sotilaallisilla toimenpiteillä Suomen ylläpitämää turvallisuutta. Venäjän käyttämä väline ei saa vaikuttaa reagointikyvykkyyteemme.

Suomen valtiona ja eduskunnan lainsäätäjänä tulee myöntää tosiasiat, mitä Suomen 1340 kilometriä pitkä maaraja nykyisen Venäjän kanssa vaatii kansakunnan turvallisuuden varmistamiseksi.

Itärajan turvallisuuden poikkeuslaki olisi maailman ensimmäinen pushback-laki. Pushback-menettely tarkoittaa valtion toimintaa, jossa kansainvälistä suojelua hakevat ihmiset käännytetään pois valtion alueelta takaisin siihen valtioon, mistä he ovat tulossa tutkimatta turvapaikkahakemuksia, selvittämättä turvapaikkaperusteita ja arvioimatta suojelun tarvetta yksilöllisesti.

Pushback-menettelyä ovat harrastaneet mm. Puola ja Liettua Valko-Venäjän vastaisella rajalla. Espanja on myös toteuttanut monia pushback-operaatioita Marokon vastaisella rajalla Gibraltarinsalmen eteläpuolella Ceutassa. Kyse noissa Espanjan operaatioissa ei ole ollut Marokon harjoittamasta välineellistetystä maahantulosta kuten Puolan ja Liettuan tapauksissa. Espanjan toiminta on aivan oikein todettu laittomaksi ja toiminta on saanut aivan oikein tuomion eri instituutioiden käsittelyssä, kuten vaikkapa YK:n lapsen oikeuksien komiteassa ja Espanjan korkeimmassa oikeudessa (Naciones Unidas, Convención sobre los Derechos del Niño, CRC/C/80/D/4/2016, Poder Judicial España 22.1.2024, Nº de Resolución 86/2024).

Suomen pushback-laki tarkoittaisi, joka toisiaankin olisi maailman ensimmäinen laatuaan, että:

****

Lakia säätävien ja muiden Suomen valtion asemasta tässä asiassa vastaavien valtion virkamiesten on myönnettävä ja hyväksyttävä, ettei Suomi välttämättä noudata itärajan turvallisuuden poikkeuslailla noita kansanvälisiä sitoumuksia, joita se on solminut tai muutoin hyväksynyt. Välttämättä-sana tarkoittaa, että voi syntyä tilanteita, joissa sitoumuksia ei vain voida noudattaa Venäjän toimien laadun vuoksi.

Minkä hyväksymistä tuo noudattamatta jättämisen myöntäminen edellyttää? Se edellyttää:

  • hyväksymistä, ettei Suomi ota turvapaikkahakemuksia ollenkaan vastaan määrättynä ajankohtana määrätyllä alueella poikkeuslain mukaisesti
  • hyväksymistä, että Suomi voi tarvittaessa myös voimatoimin estää maahan laittomasti pyrkiviä ylittää valtakunnan rajaraja poikkeuslain mukaisesti
  • hyväksymistä, että Suomi voi poikkeuslain mukaisesti palauttaa raja-alueella maahan laittomasti ilman hyväksyttäviä asiakirjoja maahan päässeet siihen valtioon, josta pääsy on tapahtunut ja jonka Suomi luokitellut turvalliseksi kolmanneksi maaksi.

Kun turvapaikkahakemuksia ei voi jättää, ei niitä myöskään tutkita asianmukaisesti.

Jos eduskunnan lainsäätäjistä viisi kuudenosaa ei kykene noita edellytyksiä myöntämään, ei poikkeuslakia itärajan turvallisuuden varmistamiseksi voida säätää. Ei siis ole olemassa vaihtoehtoa, jossa itärajalla toimittaisiin jotenkin osittain perus- ja ihmisoikeussopimusten periaatteiden mukaisesti ja osittain ei toimittaisi. Joko toimitaan tai ei toimita, ne ovat mahdolliset vaihtoehdot ilman välimuotoja. Vesitetyillä välimuodoilla ei olisi mahdollisuutta saavuttaa asetettua päämäärää.

Tuo on se lähtökohta, mihin päätöksenteon on perustuttava. Suomi kyettävä selittämään kansanvälisillä areenoilla yksiselitteisen kirkkaasti ja hyväksyttävästi, miksi Suomi on tarvittaessa valmis poikkeamaan niistä kansainvälisistä sitoumuksistaan, jotka pohjautuvat Suomen solmimiin perus- ja ihmisoikeussopimuksiin.

****

Rajalta palauttamisen kieltäviä ja turvapaikan hakua sääteleviä kansainvälisiä sopimuksia on kritisoitu vanhentuneiksi. Sopimusperusta on tehty vuoden 1951 pakolaissopimuksella toisen maailmansodan jälkeen. Perus- ja ihmisoikeussopimuksiin kirjattu ihmisten tarve suojeluun on tehty pitkälti toisen maailmansodan kokemusten perusteella. Ajankohdalta, jolloin pakolaisvirrat olivat Euroopassa valtavia armottoman sodankäynnin ja armottoman Hitlerin natsi-Saksan toiminnan seurauksena.

Nyt maailma hieman toisenlainen. Eräät valtiot ovat alkaneet käyttää pakolaissopimusta ja siihen perustuvia muita sopimuksia omaehtoisiin tarkoituksiin ajamaan vihamielisesti omaa etua asioissa, joissa valtio käyttää kolmansien maiden ihmisiä välineenä toimissa, jotka voidaan luokitella kohdemaan itsemääräämisoikeutta rajoittavaksi.

Suomea lähin tällainen maa on Venäjä, jonka kanssa Suomella on noin 1340 kilometriä yhteistä maarajaa. Venäjästä voidaan puhua Suomen kannalta suorastaan vihollisvaltiosta. Siis valtiosta, johon ollaan vihamielisessä suhteessa Kielitoimiston sanakirjan vihollinen-sanan määritteen mukaisesti. Suomen ja Venäjän välisiä suhteita voidaan tällä hetkellä todellakin pitää vihamielisinä.

Voisiko noita kansainvälisiä perus- ja ihmisoikeussopimuksia muuttaa niin, ettei välineellistetty maahantulo ei olisi enää mahdollista?

Kyllä voi, mutta se vaatii aikaa ja ennen kaikkea valtiollisia toimia monelta eri valtiolta, jotka kykenisivät ajamaan riittävän määrän muita valtioita hyväksymään muutoksia toimimattomaan sopimusjärjestelmään.

Nuo monet eri valtiot olisivat valtioita, jotka ovat joutuneet suoraan tai epäsuorasti vihollisvaltion välineellistetyn maahantulon kohteeksi. Euroopassa ainakin Suomi, Baltian maat, Puola ja Kreikka sekä ajoittain myös monet muut Itä-Euroopan maat. Epäsuorasti välineellistetyn maahantulon kohteeksi on joutunut etenkin Saksa.

Suomen pitää nyt olla aloitteentekijä ja esimerkki, kun siihen kerrankin on syntynyt oiva mahdollisuus meneillään oleva lakihankkeen tiimoilta. Suomi on oiva esimerkki myös siksi, koska sillä on Euroopassa pisin maaraja Venäjän kanssa sitten Ukrainan. Niin, Ukrainalla on maarajaa Venäjän kanssa 1 576 kilometriä ja Valko-Venäjän kanssa 891 kilometriä. Siinä on rajaa kerrassaan riittävästi pitää turvallisena.

Suomen on tehtävä itärajan turvallisuuden poikkeuslaista ulkopoliittinen projekti uudistamaan pakolaissopimuksen ja sen jälkeläissopimusten kirjauksia vastaamaan nykyaikaa.

****

Itärajan turvallisuuden poikkeuslaki tuskin menee läpi eduskunnan omin voimin. Ei löydy viiden kuudesosan enemmistöä, kun Vihreän liiton kansanedustajat ovat ratkaisijoita ja kun RKP:ssäkin on todennäköisesti linjasta lipeäviä. Suomen äkkiväärät poliitikot eivät kykene ratkaisemaan oikein mitään asiaa yhteistyönä ilman ulkopuolista painetta.

Tarvittaisiin siis ulkopuolisista työntövoimaa.

Suomen ulkopuolelta ei työntövoimaa tällä kertaa taida löytyä riittävästi kuten Suomen Nato-jäsenyysprosessissa löytyi. Työntövoiman on tultava maan sisältä.

Vain tasavallan presidentti ulkopuolisena työntövoimana voi ajaa lain läpi. Jos tasavallan presidentti olisi edelleen Sauli Niinistö, se todennäköisesti onnistuisi kohtuullisen helposti. Niinistö uskaltaisi ottaa Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia rikkovan lain omiin nimiinsä.

Kykenisikö nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb ulkopuolisena työntövoimana ajamaan lain läpi? Olisiko hänellä edes halua ajaa lakia läpi? Näkeekö hän Suomen itärajan sellaisena turvallisuuskysymyksenä, että presidentin olisi puututtava asiaan turvaamaan Suomen itsemääräämisoikeus?

On muistettava, että tuo laki säädettäisiin vain varmuuden varalta ja ennakkopelotteeksi. Venäjälle lain säätäminen vastaa ikään kuin Suomen sotilaallista varustautumista. Sotilaallisen varustautumisen pitää muodosta pelote, joka ohjaa vihollistahon toimintaa ennalta. Sama koskee itärajan turvallisuuden poikkeuslakia. Itse lain lisäksi Suomella tulee olla lain mahdollistamana täytäntöön pantava operatiivinen suunnitelma, miten torjua jopa tuhansien Venäjän lähettämien turvapaikanhakijoiden vyöry maastorajalla.

****

Jos olisi tasavallan presidentti, pyrkisin varmistamaan kaikin mahdollisin keinoin itärajan turvallisuuden poikkeuslain läpimenon eduskunnassa sen jälkeen, kun hallitus on antanut saamiensa lausuntojen jälkeen muovatun esityksensä eduskunnalle. Käyttäisin samaa taktiikkaa kuin Niinistö käytti ajaessaan tärkeitä ulko- ja turvallisuuspoliittisia asioita eduskunnassa: sisällöltään salassa pidettävät yhteiskokoukset presidentin ja kaikkien eduskuntapuolueiden kesken.

Viestini eduskuntapuolueille yhteiskokouksessa olisi:

Hallituksen eduskunnalle antama laki maahantulon välineellistämisen torjumisesta ja rajaturvallisuuden vahvistamisesta tullakseen hyväksytyksi eduskunnassa vaatii laajaa kansanedustajien hyväksyntää ja yksimielisyyttä. Ilman oppositiopuolueita hallituspuolueiden kansanedustajien määrä ei riitä lain hyväksymiseen.

Poikkeuslakiesityksessä Suomi säätäisi itselleen mahdollisuuden poiketa niistä solmimistaan ja hyväksymistään kansainvälisistä ja EU:n piiriin kuuluvista sopimuksista, joilla turvataan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksia valtionrajalla.

Lain suomat poikkeamat voivat olla vain määräaikaisia ja määrättyä aluetta koskevia, kun asettamamme ehdot lain käyttöönotolle täyttyvät. Poikkeamat ovat siis hyvin rajoitettuja. Muilta osin Suomi noudattaa edelleen solmimiaan ja hyväksymiään sopimuksia eikä ole niistä irtautumassa. Lain käyttöönotto edellyttää, että Venäjä käyttää todistettavasti välineellistettyä maahantuloa toimina, jotka rajoittavat Suomen itsemääräämisoikeutta ja/tai Suomen turvallisuutta.

Suomi on nyt tekemässä sellaisia lainsäädännöllisiä toimia, joita mikään muu maa Euroopassa ei ole tehnyt vastaavasti reilusti julkisesti ilmoittaen lainsäädännöllään. Viemme Euroopassa ensimmäisenä pushback-menettelyn lainsäädäntöömme poikkeuslakina.

Meidän on varauduttava, että Venäjän voi kohdistaa meihin kevään mittaan tai myöhemmin sopivakseen katsomana ajankohtana operaation tai operaatioita, jossa itärajallemme tuodaan tai sallitaan tulevan suuri määrä turvapaikanhakijoita välineellistettynä maahantulona horjuttamaan turvallissuuttamme. On nähtävä, että turvallisuus järkkyisi etenkin Itä-Suomessa niillä paikkakunnilla, jotka ovat kiinni rajassa ja jotka joutuisivat horjutusoperaation keskelle. Venäjän toimet loisivat kuitenkin epävakautta myös koko yhteiskuntaan Hangosta Ivaloon, Vaasasta Ilomantsiin. Meillä on jo pieniä kokemuksia vuodenvaihteesta 2015-16, jolloin olimme pohjoisella itärajalla käytännössä täysin Venäjän armeliaisuuden varassa. Vastaavaa emme voi sallia enää itsemme tapahtuvan.

Meidän olisi valtiona Venäjän välineellistettyyn maahantuloon joka tapauksessa reagoitava. Reagoimattomuuskin on reagointia. Olisi nähtävä, että lainsäädäntömme ei saa vaikeuttaa reagointiamme ja että meillä tulisi olla riittävät tosiasiallisesti toimivat keinot varmistamaan turvallisuutemme. Venäjän toimilla ei olisi mitään tekemistä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien kanssa valtionrajoillamme.

Pushback-menettelyä on toki maailmalla harrastettu aikaisemmin, mutta Suomen on syytä näyttää esimerkkinä, että se tehdään avoimesti reilusti tunnustaen. Parempi olla rehellinen vähintäänkin itsellemme, ja siitähän meidät suomalaiset maailmalla tunnetaan.

Mikäli eduskunta ei nyt hyväksy hallituksen itärajan turvallisuuden poikkeuslakia sellaisenaan tai sellaisessa muodossa, jolla laki kuitenkin takaa sille asetetut tavoitteet, on eduskunnan syytä esittää jotain muuta vähintään yhtä hyvää tai mieluummin vielä parempaa. Erityisesti esitysvelvollisuus on heillä, joille hallituksen esittämä itärajan turvallisuuden poikkeuslaki ei ole hyväksyttävä.

Minun on vaikea keksiä tähän hätään mitään parempaa, joka olisi toimiva myös käytännössä. Siis Pushback-menettelyä parempi. Jos joku olisi keksinyt Euroopassa ja maailmalla paremman toimivan ratkaisun, se oli jo käytössä. Me siis poikkeamme muista siinä, että me teemme tämän reilusti lakia säätäen emmekä salaisesti piilotellen.

Jos hallituksen esitys ei kelpaa eikä mitään parempaa ole esitettäväksi, vastuu jää ensisijaisesti lain kaatajille. Hallitukselle ei jää enää oikein mitään reagointikeinoa, jolla saataisiin todellisia tuloksia aikaan, jos Venäjän offensiivi rajalla alkaa.

Olisiko ainoa jäljelle jäävä keino saada Venäjän välineellistetty maahantulo eliminoitua saattaa Suomi puolustustilaan puolustustilalain mukaisesti, mikäli rajan yli olisi tulossa Venäjän mahdollistamana vaikka nelinumeroisessa luvussa laskettava määrä laittomasti maahan pyrkiviä?

Toivotaan kuitenkin, ettei Suomen tarvitsisi koskaan ottaa käyttöön tätä poikkeuslakia.

Kun lain läpimeneminen olisi eduskunnassa varmaa, Suomen pitäisi seuraavaksi tehdä tiettäväksi poikkeuslain idea ja oikeutus maailmalla. Antaisin haastattelun laajalevikkisille arvovaltaiselle eurooppalaiselle lehdelle. Financial Times ehkäpä. Haastattelussa toteaisin suomeksi käännettynä:

Me suomalaiset tiedämme ja tunnemme maantieteellisen sijaintimme. Suomelle tärkeimmistä tärkein asia on turvallisuutemme. On ollut jo talvisodasta lähtien. Sisäinen turvallisuus ja ulkoinen turvallisuus. Ne ovat perustamme, jonka päälle rakennamme kaikkeen muun lähtien vaikkapa opetuksesta ja terveydenhuollosta. Olemme pitäneet turvallisuudestamme huolen vaihtelevissa olosuhteissa vaihtelevin tavoin resurssejamme säästämättä. Kylmän sodan aikaan oli eri tavat kuin nyt EU- ja Nato-jäsenyydessä.

Turvallisuutemme ei ole koskaan perustunut vain rautaan ja panssarivaunuihin. Olemme rakentaneet esimerkiksi yhden maailman laajimmista ja kattavimmista väestönsuojajärjestelmistä. Olemme pitäneet huolen poliittisten päättäjien ja kansan yhtenäisyydestä kaikessa turvallisuuteen liittyvässä päätöksenteossa. Suomen eduskunta hyväksyi Nato-jäsenyyden yksimielisesti äänin 184–7.

Suomi on nyt säätänyt poikkeuslain, jolla Suomi luo mahdollisuuden itselleen rikkoa niitä kansainvälisiä yleissopimuksia, joissa määritellään pakolaisten oikeusasemaa ja turvapaikanhakumahdollisuutta. Rikkomismahdollisuus tehdään siis vakaasti harkiten. Emme suo itsellemme tuota rikkomismahdollisuutta ihan kevein perustein.

Tuon poikkeuslain me otamme käyttöön vain tarvittaessa, vain tarvittavaksi ajaksi ja vain tarvittavalle alueelle. Kyse on Suomen ja Venäjän välisestä itärajasta. Lailla käännytetään maahan ilman tarvittavia matkustusasiakirjoja laittomasti pyrkivät rajalta ns. pushback-menettelyllä. Jos tarve vaatii, toimemme turvallisuuteemme eteen ovat niin ankaria, jollaisia ei ole Euroopassa nähty 1951 Geneven pakolaissopimuksen aikana.

Kyse on Venäjän mahdollisesti harjoittamasta välineellistetystä maahantulosta, jonka me näemme vastaavana toimena kuin vaikkapa maahan tunkeutumisen panssarivaunuin. Me reagoimme jokaiseen hyökkäykseen turvallisuuttamme vastaan tavalla, jolla hyökkäys saadaan yksiselitteisesti torjuttua. Me osaamme kyllä analysoida ja meillä on tieto, milloin välineellistetyn maahantulon menetelmillä meihin kohdistetaan toimia turvallisuutemme horjuttamiseksi. Pushback-poikkeuslaissa ei missään nimessä ole kyse meille turvapaikan hakemiseen liittyvien Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten hylkäämisestä, vaan toimista, joilla varmistamme vain turvallisuuttamme tilanteissa, joissa vihollistaho uhkaa turvallisuuttamme.

EU-alue on ollut välineellistetyn maahantulon kohde vuodesta 2015 eikä asialle ole kyetty tekemään todellisia vaikuttavia ratkaisuja. On muistettava, että on myös todellista pakolaisturvaa ja turvapaikkaa hakevien etu, että sopimukset koskevat vain heitä.

Jatkossa on syytä alkaa miettiä Geneven pakolaissopimuksen ja muiden pakolaissopimukseen liittyvien sopimusten uudistamista, kun nyt sopimukset mahdollistavat valtiollisen väärinkäytön ajamaan jotain muuta etua kuin pakolaisten etua. Uudistamista on toisaalta syytä alkaa miettiä maailmanlaajuisesti, toisaalta EU-alueella erikseen.

Suomi on nyt tavallaan tässä eturintamassa näyttämässä uskaliaasti esimerkkiä, kun se varautuu lainsäädännöllään haastamaan turvallisuusasioissa solmimiaan kansainvälisiä yleissopimuksia poikkeustoimin rajoitetulla alueella rajoitun ajan. Tällä toimenpiteellä emme kuitenkaan turvaa vain omaa turvallisuuttamme vaan koko EU:n ja Schengen alueen turvallisuutta.

Suomen toiminta voi saada arvostelua maailmalla, mutta olemme siihen varautuneet. Olemme kohdanneet vastaavissa toimisamme arvostelua aikaisemminkin, joten arvostelu on meille tuttua.

Toivotaan ettemme joudu koskaan tilanneeseen, jossa suomalaiset joutuisivat ottamaan tämän poikkeuslain käyttöönsä. Venäjän suhteen meidän kuitenkin on varauduttava kaikkeen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu