Aleksei Navalnyi, Sanna Marin (sd.) ja Mika Niikko (ps.)

Enpä ikinä olisi uskonut monen muun kaltaiseni tavoin, että saisin lainata kannanottoa, jota olen halunnut lainata, mutta jota kannanottona en koskaan uskonut lausutuksi ääneen siitä suusta, mistä se nyt on lausuttu.

Tässä tuo lainaus nyt on:

“Russian opposition politician @Navalny must be released without delay. Also others arrested at his arrival should be freed. Russia should investigate Navalny’s poisoning, protect rights of opposition which belongs to any democracy.”

Jo lehdistössä suomennettuna (esim. IS 18.1.2021):

”Oppositiopoliitikko Navalnyi on vapautettava viivytyksittä. Myös muut hänen saapumisensa yhteydessä pidätetyt olisi päästettävä vapaaksi. Venäjän pitäisi tutkia Navalnyin myrkytys sekä suojella opposition oikeuksia, mikä kuuluu mihin tahansa demokratiaan.”

Kyse on pääministeri Sanna Marinin (sd.) Twitter-viestistä (Twitter, Sanna Marin 18.1.2021).

Vastaavaa en minä eikä kukaan muukaan ole kuullut koskaan demarileiristä, kun kyse on Venäjästä. Eikä vastaavaa ole kuultu koskaan ennen myöskään Suomen pääministerin suusta, kun sanojen kohde on Venäjä tai entinen Neuvostoliitto itärajamme takana. Moista ei ole kuultu edes Nato-jäsenyysmyönteisten kokoomuslaispääministerien suusta.

Onko kello viimein kääntynyt myös Suomen demareissa kylmän sodan ajoista nykyaikaan? Onko Kekkosen ajan vanhentunut ulkopolitiikka viimein uskallettu heittää homehtuneena kierrätykseen? Onko SDP:n puheenjohtaja uskaltanut ottaa ohjat myös ulkopolitiikassa yli puolueen Venäjä-mielisen tuomiojaleirin?

Onko vasemmistodemarina tunnettu Marin pohjimmiltaan myös Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja eikä vasemmistolaisuus olisi enää Suomessakaan sidottu Nato-jäsenyyden vastustamiseen kuten ei myöskään esimerkiksi Norjassa, Tanskassa tai Islannissa ole koskaan ollut?

Vasemmistolaisuus olisi Suomessakin vasemmistolaisuutta ja turvallisuuspolitiikka turvallisuuspolitiikkaa ilman ideologista painolastia.

****

Sanna Marin on syntynyt 16. marraskuuta 1985. Neuvostoliitto hajosi lopullisesti päivämäärällä 25. joulukuuta 1991. Marin oli  6-vuotias Neuvostoliiton hajotessa. Hyvä, ettei hän ole elänyt kylmän sodan aikoja. Olisimmeko nyt viimein irtautumassa kylmän sodan ajan raskaasta perinnöstä uusien nuorien pääministerien myötä?

Mieli tekisi melkein halata pääministeriämme tuon kannanoton jälkeen! Niin hyvä kannanotto se oli ilman perinteistä suomalaispoliitikkojen sairaalloista kammoa Venäjän reagoinnista.

Ja eihän se Venäjä reagoinut.

Alkaisiko Suomi nuorten poliitikkopiirien kautta näkeä viimein Venäjää oikein ja uskaltaisimme ottaa kantaa Venäjää koskeviin asioihin suoraan. Olisimme kuin Venäjän toinen naapurimaa Norja: asialliset suhteet Venäjään ilman turhaa nöyristelyä ja pokkurointia.

Hyvä myös, että Marin oli presidentti Sauli Niinistöä terävämmin edellä. 72-vuotias kylmän sodan ajan kasvatti Niinistö ei olisi moista uskaltanut sanoa, mitä Marin uskalsi sanoa.

Marin teki paljon edukseen varsinkin minun silmissäni, jos asialliset ja etujemme mukaiset suhteet Venäjään on se, mistä lähdemme. Mutta emme kuitenkaan enää yritä toimia kylmän sodan ajan tapaan jättämällä tekemättä mielipiteemme suhteessa itänaapurimme tekemisiin epäselväksi.

Hyvä, että olemme uusien sukupolvien myötä pääsemässä eroon vanhoista näkemyksistä ja olemme viimein ehkä siirtymässä nykyaikaan myös ulkopolitiikassa ja idänsuhteissa.

Nähtäväksi kuitenkin vielä jää, oliko tuo yksittäinen kannanotto vai linjamuutos.

Hyvä kuitenkin, että pääministeri ottaa tilaa ulkopolitikassa, koska pääministeri vastaa EU:n ulkopolitiikan päätöksenteosta Suomen osalta. EU-ulkopolittikasta ei vastaa Suomen osalta Suomen presidentti. EU:n ulkopolitiikka on eri asia kuin Suomen ulkopolitiikka ja niillä on eri päättäjät Suomen osalta.

Painopiste ulkopolitiikassa tulee siirtymään yksittäisiltä jäsenmailta EU-tasolle ja pääministerin painoarvo ulkopoliittisena päättäjänä kasvaa jo tämän vuoksi.

****

Katsoin maanantaina Ylen A-studio-lähetystä. Mukana ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko (ps.), europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassila (Yle Areena 18.1.2021). Kyseiset haastateltavat olivat vieraina Navalnyi-aiheesta nauhan kohdassa 01:10-23:16.

Artikkelikuva on kuvakaappaus tuosta maanantaisesta lähetyksestä.

”No, sinänsä ehkä poikkeuksellista, koska toisaalta olisi odottanut presidentti Niinistöä ensimmäisenä, joka johtaa ulkopolitiikkaa tietysti yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta että hän olisi linjannut sen –  sanon painokkaasti – tai, kuten hän linjasikin aika hyvin jälkeen päin, mutta...”(nauhan kohta 03:24-03:43).

Noin Niikko vastasi, kun toimittaja Petri Raivio kysyi Niikolta Marinin lausunnon poikkeuksellisuutta. 54-vuotias kylmän sodan ajan kasvatti Niikko piti siis Marinin lausuntoa poikkeuksellisena.

Jäi vaikutelma, ettei Niikko ollut mielissään Marinin Navalnyi-lausunnosta.

Toimittaja Raivio kysyi Niikolta, menikö marssijärjestys oikein pääministerin ottaessa kantaa ennen presidenttiä. Niikko olisi siis odottanut toista marssijärjestystä. Niikon mukaan pääministeri Marinin ei olisi pitänyt lausua moista, vaan hänen oli pitänyt odottaa presidentti Niinistön kannanottoa ensin. Niikkoa kismitti, kun pääministeri linjasi Twitterissä ennen presidenttiä.

Niikko myös totesi vastauksessaan (4:32-4:33), että Marinin kannanotto oli oikein pääpiirteittäin, muttei ei siis täysin, vaan vain pääpiirteittäin oikein.

Mitä Niikko olisi vaatinut, että Marinin Navalnyi-lausunto oli ollut täysin oikein eikä vain pääpiirteittäin? Senkö, että Marinin suu olisi ollut supussa ennen presidentti Niinistöä ja Niinistö ei sitten olisi ottanut yhtä tiukkaa kantaa Navalnyin puolesta kuin mitä Marin otti.

Niikolta kysynkin, mitä pääministeri Marin lausui väärin, mitä sinä et allekirjoita?

****

Perussuomalaisten ulkopolitiikan ykkösmies Mika Niikko jatkoi Venäjä-linjallaan:

”No, siis parhaalla tavalla länsimaat pystyvät sitä [Venäjän] kehitystä tukemaan demokraattiseen suuntaan pitämällä hyvät diplomaattiset suhteet Venäjälle, ja Suomi on siinä osoittanut osaamistaan jo vuosikausia, ja mehän toimitaan niin kuin ulkoasiavaliokunnan osalta myös siten että me tavataan vuosittain [Venäjän] vastinvaliokuntaa, käydään tällaista vuoropuhelua ja luodaan suhteita, ja pyritään tuomaan sellaista positiivista näkökulmaa siihen demokratiakehitykseen, ja tällaista kehitystä ja diplomatiaa tarvitaan toki enemmän koko Euroopan tasolta. Sellainen sormella heristely, en tiedä kuinka pitkälle se johtaa, koska Putin on aika itsepäinen tässä asiassa.” (16.28-17:06).

”Suomi on siinä osoittanut osaamistaan jo vuosikausia.” Niikko siis linjasi. Niikko, missä tuon Suomen harjoittaman politiikan tulokset nyt Venäjällä oikein ovat? Tulokset esiin, Niikko!

Niikko ei hyväksy kuin toimimisen Putinin hallinnon kautta, kun puhutaan Venäjän demokratiasta. Tuloksista viis, kunhan huseerataan olevinaan jotain.

Kyllä olivat europarlamentaarikko Heidi Hautalan ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jussi Lassilan naamat aika vaivautuneita, kun joutuvat kuulemaan tuon Venäjä-vuodatuksen 1970-luvun tyyliin. Siinä jo kylmän sodan ajan suomalaiskommunistitkin saisivat laittaa parastaan, että pysyisivät Niikon tahdissa Putin-myönteisyydessään.

1970-luvun lisäksi Perussuomalaiset Mika Niikon johdolla elävät vielä ja 2000-lukua, jolloin EU:ssa etenkin Suomessa presidentti Tarja Halosen johdolla uskottiin vahvasti, että demokratia olisi vietävissä lännestä Venäjälle esimerkin voimin ja että muutos onnistuisi diplomaattisella yhteistyöllä Putinin kanssa.

Eipä Perussuomalaiset loista ainakaan Venäjä-tietämyksellään.

Nuo 2000-luvun ajatukset on jo yleisesti haudattu vuoden 2014 jälkeen, mutta Perussuomalaiset ne vaan elävät vielä mennessä maailmassa ja menneen maailman Venäjä-utopioissa.

Niikon mukaan Suomen ei ole hyvä tehdä – ei siis ilmeisesti oikein sanoakaan – mitään Venäjästä eikä Venäjää vastaan, koska Suomi on niin riippuvainen Venäjästä sekä Venäjä energiasta ja koska myös EU on (nauha 20:31-21:27).

Heidi Hautala kysyikin aiheellisesti Niikolta, että pitäisikö olla vielä enemmän riippuvainen Venäjän energiasta kuin mitä olemme rakentamalla esimerkiksi Nord Stream 2 -kaasuputken.

****

Jessus sentään, millaiset kylmän sodan aikaiset tuulet Suomen Venäjä-alamaisuudesta puhalsivat perussuomalaisen Mika Niikon suusta maanantaina. Aivan käsittämättömiä sanoja 2020-luvun Suomesta. 1970-luvulla tällaiselle poliitikolle olisi ollut suurtakin kysyntää.

Tuulahdus kylmän sodan ajan kauhuvuosista Suomeen kylmäsi maanantaina ainakin minut perusteellisesti.

Niikko on vielä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja siis Suomen korkea ulkopoliittinen päättäjä. Ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja on muuten Erkki Tuomioja (sd.), niin siinäpä varsinainen Suomen korkean tason päättäjäparivaljakko Venäjän kannalta. Kuinka tuollaista on pääsytkään tapahtumaan, kun henkilöitä ulkoasiainvaliokuntaan on valittu.

Ovatko Niikon ulkopoliittiset ajatukset myös Perussuomalaisten ulkopoliittisia ajatuksia? Onko Mika Niikko Perussuomalaisten ulkopolitiikan airut, jonka mukaan Perussuomalaiset hoitaa ulkopolitiikkaa, jos hallitusvaltaan puolue sattuisi pääsemään?

Perussuomalaiset ovat nyt mielipidekyselyjen kärjessä yhdessä SDP:n kanssa. Marin vastaan Halla-aho.

Jos tilanne jatkuu tällaisena kevään 2023 eduskuntavaaleihin päivämäärällä 2.4.2023 ja jos Perussuomalaiset voittaisivat vaalit ja kykenisivät muodostamaan hallituksen, paras olisi muuttaa Norjaan, koska Suomi varmasti liitettäisiin tuolla hallituskaudella Venäjään.

Noin siis, jos Mika Niikko, Tom Packalén ja muut vastaavat Venäjä-virtuoosit johtaisivat Perussuomalaisten ulkopolitiikkaa.

Timo Soinia ulkopolitiikan osaajana tulee ikävä.