APC vai IFV? – Suomalainen Patria 6×6 vai ruotsalainen BAE Systems Hägglunds CV90?

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) matkusti keskiviikkona 23.8.2023 Kiovaan presidentti Volodymyr Zelenskyin vieraaksi.

Orpo kertoi aamupäivällä yhdessä Zelenskyin kanssa pidetyssä tiedostustilaisuudessa suunnitelmasta suomalaisten panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen valmistamisesta lisenssillä Ukrainassa. Kyse olisi Patrian miehistönkuljetusajoneuvoista.

”Me keskustelimme puolustusteollisuusyhteistyöstä Zelenskyin kanssa, ja viime viikolla näimme uutiset, että ruotsalaisyhtiö on tehnyt sopimuksen Ukrainan kanssa.”, Orpo totesi Kiovan tiedotustilaisuudessa.

Zelenskyi totesi Ukrainan olevan kiinnostunut suomalaisista panssaroiduista ajoneuvoista ja niiden rakentamisesta lisenssillä Ukrainassa vastaavasti kuin ruotsalaisten kanssa:

”Jos voin vielä lisätä, että olemme todella kiinnostuneita teidän panssariajoneuvoistanne ja voisimme tuottaa niitä yhdessä Ukrainassa niin kuin olemme päättäneet ruotsalaistenkin kanssa.” (Yle 23.8.2023, jutun jälkimmäinen video).

Presidentti Volodymyr Zelenskyi oli vieraillut Ruotsissa pääministeri Ulf Kristerssonin vieraana edellisenä viikonloppuna. Tiedotustilaisuudessa 19.8.2023 Zelenskyi ja Kristersson kertoivat maittensa tehneen aiesopimuksen ruotsalaisten CV90-rynnäkköpanssarivaunujen valmistamisesta ja huollosta Ukrainassa:

”We agreed to work on the joint production of CV-90s armoured vehicles in Ukraine.” (X, @ZelenskyyUa 19.8.2023).

Pääministeri Orpo tuskin olisi matkustanut Kiovaan, jos Zelenskyi ei olisi muutamaa päivää aikaisemmin sopinut ruotsalaisten kanssa yhteistyöstä asetuotannossa.

****

”Вже невдовзі таких машин ЗСУ отримають куди більше, адже Україна та Швеція домовилися про спільне виробництво CV-90. І найближча мета – 1000 шведських БМП для українського війська!” (Telegram, Ганна Маляр 10.9.2023).

Vapaasti suomennettuna Google-kääntäjän avustamana nuo Ukrainan apulaispuolustusministeri Hanna Maliarin (Маляр Ганна Василівна, біографія) sanat Telegram-viestipalvelussa:

”Pian Ukrainan asevoimat saavat paljon lisää tällaisia ​​​​[CV90-]vaunuja, koska Ukraina ja Ruotsi ovat sopineet CV90:n yhteistuotannosta. Ensitavoite on 1000 ruotsalaista rynnäkköpanssarivaunua Ukrainan armeijalle!”

Hanna Maliar kehuu vuolaasti Telegram-viestissään ruotsalaista CV90-rynnäkköpanssarivaunua. Ukrainan tavoite on aloittaa yhteistyössä ruotsalaisten kanssa CV90-vaunujen tuotanto Ukrainassa Ukrainan ja Ruotsin 19.8.2023 allekirjoittaman aiesopimuksen mukaisesti.

Zelenskyin mukaan lauantaina 19.8.2023 maiden välillä sovitut järjestelyt (домовленості, voidaan suomeksi kääntää ehkä myös sopimus-sanalla, engl. agreement) CV90-rynnäkköpanssarivaunujen tuotannosta Ukrainassa olivat yksityiskohtaisia sisältäen kirjauksia tuotannon lokalisoinnista, vaunujen korjaamisesta jne. (esim. Мілітарний 19.8.2023).

Zelenskyin käyttämä monikollinen домовленості-sana (yks. nom. домовленість) tarkoittaa ukrainan kielessä alustavissa keskustelussa/neuvotteluissa saavutettua ehtoa/yhteisymmärrystä neuvottelukumppaneiden kesken. Kyse on yhdessä sovitusta, johon on kirjattu CV90-rynnäkköpanssarivaunujen tuotannosta, huollosta ja korjaamisesta Ukrainassa.

Ruotsalaiset kirjaavat hallituksen kanslian kotisivuilla (Regeringskansliet) sopimusjärjestelyt aiesopimukseksi, avsiktsförklaring ruotsin kielellä ja Statement of Intent englannin kielellä (Regeringskansliet 19.8.2023). Tuo lyhyt englanninkielinen aiesopimus löytyy hallituksen sivuilta (Joint statement of Intent between the Prime Minister of Sweden and the President of Ukraine 19.8.2023).

Kesäkuun 15. päivänä Ramsteinissa pidetyn Ukrainan puolustuskontaktiryhmän kokouksen yhteydessä Ukraina, Tšekki ja Slovakia allekirjoittivat aiejulistuksen (декларація про наміри щодо співробітництва) yhteistyöstä ruotsalaisten CV90-jalkaväen taisteluajoneuvojen hankinnassa ja käytössä. Tuota aiejulistusta ei ole julkistettu.

Aiesopimukset ja julistukset ovat vain aiesopimuksia ja julistuksia. Aika näyttää, syntyykö niistä todellista konkretiaa ja millä aikataululla.

****

Ukraina on nyt siis osoittanut erittäin suuren kiinnostuksen ruotsalaisiin CV90-panssarivaunuihin. Kesällä 2022 lahjoitetut vaunut osoittivat muutamassa kuukaudessa hyödyllisyytensä Ukrainan sodankäynnissä Venäjää vastaan. Lahjoitettujen vaunujen määrä oli 50 kappaletta, mikä selviää valtiopäivien eri dokumenteista (esim. Skriftlig fråga 2022/23:306 av Peter Hultqvist (S), Stridsfordon CV90).

Kysymys kuuluu, onnistuvatko ruotsalaiset nyt suomalaisia paremmin ja nopeammin kauppaamaan panssaroituja vaunujaan Ukrainaan?

Valmistetaanko Ukrainassa nopeammin suomalaisia Patrian 6×6 (Patria 6×6) tai AMV 8×8 (Patria AMV XP) panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja kuin ruotsalaisia CV90-rynnäkköpanssarivaunuja (CV90)?

Kummat vaunut ovat Ukrainalle tärkeämpiä Venäjää vastaan käymässä sodassa ja kumpia Ukraina haluaa enemmän?

Huomatkaa, että Ruotsi on jo kolme vuotta sitten puolustuspäätöksessä 2020 (Totalförsvaret 2021–2025, Försvarsutskottets betänkande 2020/21:FöU4) tehnyt päätöksen Leopard 2A5 -taistelupanssarivaunujen (stridsvagn 122) ja CV90-rynnäkköpanssarivaunujen (stridsfordon 90) asteittaisesta korvaamisesta alkaen vuosina 2021-25. Kalusto vanhenee ja tarvitsee korvaamista. Uusittavaksi tulevaa kalustoa länsimaat vievät nyt Ukrainaan ja hinnoittelevat sen itselleen ökyhintaiseksi.

Suomellakin olisi samat toimet Maavoimissa aikanaan edessä, jos puolustuksesta on tarkoitus pitää huolta (US-blogi 10.9.2023).

****

APC, HAPC ja ICV, LAV, AMV, ICV, IFV ja MICV sekä MBT esimerkkeinä.

Lyhenteitä todellakin riittää. Osa on vakiintuneempia kuvauslyhenteitä kalustoartikkeleista, osa puolestaan tuotevalmistajien kuvauslyhenteitä.

Kyse on englanninkielisten määritteiden lyhenteistä. Kyse on maasodankäynnistä. Kaikki nuo lyhenteet liittyvät maasodankäynnissä maanpinnalla liikuteltavaan eriasteisesti panssaroituun kalustoon.

Käytännössä eri valtiot Suomi mukaan lukien ovat rakentaneet ja rakentavat erilaisia ajoneuvoja erilaisten sodankäyntioppiensa mukaisesti täyttämään eri käyttötarkoituksia. Vasta takautuvasti eri ajoneuvot luokitellaan universaalisiin luokkiin. Kirjainlyhenteet ovat toki hyödyllisiä ja niissä on päällekkäisyyksiä, mutta tärkeää on muistaa ennen kaikkea erot.

APC (Armoured Personnel Carrier) on kuljetuspanssariajoneuvo, panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo tai vain panssaroitu ajoneuvo. Puolustusvoimat taitaa käyttää APC:stä kuljetuspanssariajoneuvo-määritettä, mutta kaikki suomennokset ovat yhtä hyviä ja kuvaavia. HAPC (Heavy Armoured Personnel Carrier) on puolestaan raskaammin panssaroitu APC.

Esimerkiksi ASLAV (Australian Light Armoured Vehicle) on vastaavasti Australian asevoimien (Australian Defence Force, ADF) käyttämä kevyesti panssaroitu kuljetusajoneuvo. ICV (Infantry Carrier Vehicle) on puolestaan jalkaväen kuljetusajoneuvo, mikä on lähtöjään viitannut yhdysvaltalaiseen Stryker-tuoteperheen kahdeksanpyöräisiin panssaroituihin kuljetusajoneuvoihin. ASLAV- ja ICV-ajoneuvojen tuotevalmistajan General Dynamics Land Systemsin (kotisivut) tapaan suomalaisella Patrialla (kotisivut) on puolestaan käytössä AMV-lyhenne (Armored Modular Vehicle), missä modular-sana tarkoittaa modulaarisuutta, toisin sanoen yhtä alustaa, jonka päälle voi kasata erilaisia kokoonpanoja modulaarisesti.

IFV (Infantry Fighting Vehicle) on suomen kielellä rynnäkköpanssarivaunu. MICV (Mechanized Infantry Combat Vehicle) on vähemmän käytetty samaa tarkoittava lyhenne.

MBT (Main Battle Tank) on puolestaan taistelupanssarivaunu.

Oleellista noissa lyhenteiden mukaisissa maasodankäynnin kalustoartikkeleissa on käyttötarkoitus ja se, miten artikkeli tuota käyttötarkoitusta varten on suunniteltu ja valmistettu. Kyse on pelkistettynä kalustoartikkelin liikkumiskyvykkyydestä tarkoitukselleen, suojauskyvykkyydestä tarkoitukselleen ja tulivoimasta tarkoitukselleen. Armoured-sanassa kyse on panssaroinnista, infantry-sanassa jalkaväestä, carrier-sanassa kuljetusvälineestä ja fighting-sanassa taistelusta.

Käsittelen ja vertailen seuraavaksi tässä kirjoituksessa APC- ja IFV-määritteitä eli kuljetuspanssariajoneuvoa ja rynnäkköpanssarivaunua. Suomalaista Patrian 6×6- ja AMV XP 8×8 -kuljetuspanssariajoneuvoa (APC) sekä ruotsalaista BAE Systems Hägglundsin CV90-rynnäkköpanssarivaunua (IFV) niistä lähtökohdista, mitä erityisesti Yhdysvaltojen maavoimat (U.S. Army) on tehnyt havaintoja Venäjän Ukrainassa käymän sodan tiimoilta ja millaisia johtopäätöksiä tuon sodankäynnin tiimoilta on mietitty APC:n ja IFV:n suhteen.

Ovatko yleisimmät sodankäynnin taktiikat muuttuneet Venäjän Ukrainan maaperällä käymän sodan osoittamana, että jatkossa ne ovat rynnäkköpanssarivaunut eli IFV:t, joita ensisijaisesti sodankäynnissä tarvitaan eikä panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja eli APC:tä niinkään?

APC vai IFV?

****

Yhdysvallat on aikanaan julkaissut kenttäkäsikirjoina (Field Manual, FM) kolme Neuvostoliitoa koskevaa sodankäyntiä ja sodankäynnin oppeja käsittelevää teosta:

• FM 100-2-1, The Soviet Army, Operations and Tactics (FM 100-2-1), 16.7.1984
• FM 100-2-2, The Soviet Army, Specialized Warfare and Rear Area Support (FM 100-2-2), 16.7.1984
• FM 100-2-3, The Soviet Army, Troops, Organization and Equipment (FM 100-2-3), 6.6.1991.

Uudemmat vastaavat venäläiset asiakirjat eivät vielä ole julkisia, mutta Venäjän uudemmatkin sodankäyntiopit perustuvat pitkälti samoihin neuvostoajan periaatteisiin ja toimintoihin. Niin Neuvostoliitto kuin Venäjä ei noita sodankäyntioppeja edes alemmilla teknisillä ja taktisilla tasoilla ole julkaissut ulkopuoliseen levitykseen.

Tässä kirjoituksessa esitetyt Yhdysvaltojen sodankäyntiopit puolestaan ovat:

• FM 7-7J, The Mechanized Infantry Platoon and Squad (Bradley) (FM 7-7J), 18.2.1986
• ATP 3-21.21, SBCT Infantry Battalion (ATP 3-21.21), 8.4.2003
• ATP 3-21.8, Infantry Platoon and Squad (ATP 3-21.8), 28.3.2007
• FM 3-96, Brigade Combat Team (FM 3-96), 8.10.2015
• ATP 3-21.11, Stryker Brigade Combat Team Infantry Rifle Company (ATP 3-21.11), 4.2.2016.

Kun jatkossa kirjoitan Yhdysvaltojen sodankäyntiopeista, viittaan lähinnä edellä lueteltuihin asiakirjoihin. Englannin kielessä käytetään lähinnä vain doctrine-sanaa.

ATP on tässä tapauksessa yhtä kuin julkaisu armeijatekniikasta (Army Techniques Publication). ATP on myös yhtä kuin armeijan harjoitusohjelma (Army Training Program).

Heitä, joita kiinnostavat Yhdysvaltojen maavoimien viralliset julkaisut, maavoimien Army Publishing Directorate -sivusto (kotisivut) on oikea paikka seurata julkaisutoimintaa, kuten esimerkiksi strategisia dokumentteja (strategic documents). Pääsy asiakirjojen sisään on sitten toinen asia.

****

Jokainen valtio ja jokainen valtion armeija päättää omista lähtökohdistaan itse oman sodankäynnin taktiikkansa taistelutekniikasta kokonaisstrategiaan. Puolustusliittokunnalla on vielä oma liittokuntastrategiansa (suurstrategiansa). Minkään valtion ja armeijan harjoittamat sodankäyntiin liittyvät opit ei koskaan voi kuitenkaan olla edes perustaltaan vain yksi ja sama oppi. Tilanteen ovat erilaisia, viholliset ovat erilaisia, yhden vihollisen eri taktiikat ja strategiat ovat erilaisia.

On kuitenkin tiettyjä periaatteita, jotka pitäisi aina niin taistelukentillä kuin sodanjohdossa muistaa.

Kun tässä kirjoituksessa käsitellään APC:tä, IFV:tä ja hieman myös MBT:tä, yksi tällainen periaate on, ettei koskaan tulisi käyttää kuljetuspanssariajoneuvokokoonpanoa eli APC-kokoonpanoa panssarivaunukokoonpanoa eli IFV-MBT-kokoonpanoa vastaan. Tuota periaatetta ei ehkä oikeuta muuttamaan oikeastaan edes kuljetuspanssariajoneuvon vahva aseistaminen tai panssarointi. Olipa kyse APC:n 30 tai 40 millimetrin tykistä ja olipa kyse APC:n vahvasta panssaroinnista.

Yhdysvallat on tehnyt aina näihin päiviin saakka kaikissa sodankäyntiopeissaan selvän eron, mitä tehdään panssaroiduissa taisteluajoneuvoissa Strykerillä (Stryker ICV) ICV:nä ja mitä tehdään rynnäkköpanssarivaunuissa Bradleyllä (Bradley M2/M3) IFV:nä. Taistelupanssarivaununa eli MBT:nä Yhdysvaltojen maavoimien artikkelisarjassa on Abrams (M1A1 Abrams, M1A2 Abrams).

Stryker-Bradley-Abrams siis. APC-IFV-MBT. Ja juuri tuossa järjestyksessä.

Ero eri taktiikka- ja strategiaopeissa IFV:n ja ICV:n tai APC:n välillä näyttää pintapuolisesti oppia tarkasteltaessa hienovaraiselta, mutta IFV:n ja ICV:n tai APC:n käyttö ei voisi kuiteinkaan olla kauempana toisistaan. Yhdysvallat on suunnitellut Bradleyn taistelemaan kohteeseen eikä objektiiviin asti jalkauttaen vain pienen jalkaväkimäärän ​​saapuessaan objektiivin lähelle. Jalkaväki ei siis ole Bradleyssä etusijalla. Bradleyn tehtävä on toimia M1 Abrams -taistelupanssarivaunujen rinnalla, kun taas Strykereillä on täysin eri tehtävä.

Stryker oli ja on yhdysvaltalaisen sodankäyntiopin mukaan tarkoitettu käytettäväksi vain panssaroituna joukkojen kuljetusvälineenä ja toimimaan muodostelmana, joka keskittyi jalkaväkiryhmän (infantry squard) eli noin kymmen sotilaan ympärille. Stryker-kuljetuspanssariajoneuvojen muodostelma irrottaa sotilaansa yhden maastopiirteen päässä tuhotavasta kohteesta eli objektiivista. Strykereista jalkautunut jalkaväki hyökkää objektiivia vastaan, mutta yhä mukana olevien Strykerien tehtävä on tukea jalkaväkeä enää vain joko 40 mm:n MK-19-kranaattikonekivääreillä (esim. Mk 19 grenade launcher, Mk. 19) ja/tai .50-kaliiperin (12,7×99 mm) konekivääreillä (esim. M2 .50 Caliber Machine Gun, M2).

Strykereille asetut tehtävät ovat siis vain sellaisia, jotka perinteisesti olisivat kevyen jalkaväen tehtäviä. Missään Yhdysvaltojen sodankäyntiopin kohdassa ei Strykereille ole asetettu tehtäviä, jotka vastaisivat vihollisen panssaroitujen joukkojen sotatoimiin. Hyökkäyksessä ja objektiivien tuhoamisessa suurin tragedia Stryker-muodostelmalle olisi tuhoutunut Stryker, jonka jalkaväkiryhmä olisi edelleen takana. Tuo on juuri sitä, mitä voisi tapahtua sotiessa etenkin vihollisen taistelupanssarivaunua (MBT) vastaan.

On muistettava, että MBT:n 120-125 mm:n panssarivaunukanuunan ammusta vastaa kutakuinkin myös tykistöammus, jos vihollinen kykenee vain tykistöammuksen kohdistamaan yhtä tarkasti kuin MBT suora-ammuntana. Ammus kuin ammus, kohdistus ja räjähdysvoima ratkaisee laukaisualustasta riippumatta. Oma vastaava lukunsa on myös miinat, jotka ovat vaikutuksiltaan täysin vastaavia APC:lle.

Ukrainan taistelukentiltä olemme nähneet videoita, kuinka kurjasti käy, kun tuhoutuneen APC:n taakse jää jalkaväen sotilaita.

****

Battle taxi on tuttu termi Yhdysvalloista. Taistelutaksi suomeksi siis. Taistelutaksi on termi, jolle kuljetuspanssariajoneuvo eli APC on ristitty. Termi sai alkunsa jo Vietnamin sodan aikaan, Vietnam War battle taxi englannin kielellä oli paljon käytetty käsite aikanaan.

Vietnamin sodassa Yhdysvalloilla oli tarkoitus saada APC:illä joukkoja etulinjalle suojattuna tykistöammuksien sirpaleilta. Siis vain tykistöammusten sirpaleilta. Pian taistelukokemus Vietnamissa kuitenkin osoitti, että tarvittaisiin lisäksi jotain, joka kykenisi tukemaan jalkaväen taistelutoimia. Neuvostovenäläisillä oli jo BMP:t (боевая машина пехоты, БМП) eli rynnäkköpanssarivaunut. Tuosta tarpeesta neuvostovenäläisten BMP:den esimerkin voimalla syntyi tela-alustainen Bradley-rynnäkköpanssarivaunu tai ehkä paremminkin jalkaväen taisteluvaunu (infantry fighting vehicle, IFV).

Taistelutaksin tehtävä on vain viedä turvallisesti jalkaväen sotilaita paikasta A paikkaan B ilman juuttumista tykistöön. Siis ilman juuttumista tykistöön eikä vihollispanssarivaunuihin, koska vihollis-MBT:den ei pitäisi kyetä häiritsemään APC:n matkantekoa, jos APC:tä käytetään vain oikein. Paikka B ei ole etulinja. APC voi toki edellisessä luvussa kerrotusti auttaa alkuvaiheen taistelussa aseillaan, mutta sen ei ole tarkoitus johtaa hyökkäystä (leading the charge).

IFV:den tehtävä on puolestaan viedä jalkaväen sotilaita etulinjaan, mutta toisin kuin APC:t, raskaammalla panssarilla ja aseistuksella johtavat hyökkäystä (leading the charge) ratkaisevana voimavarana.

IFV:n erottaa APC:stä se, kuinka lähellä IFV:n tai APC on jalkaväkeä taistelun aikana ja mitä toimia sen on tarkoitus tehdä taistelussa.

Edes rynnäkköpanssarivaunun eli IFV:n ei ole tarkoitus vastata vastustajan taistelupanssarivaunun eli MBT:n aseistusta. Oman IFV:n pitäisi olla kyvykäs liikkumaan oman MBT:n vauhdissa. Se suunniteltiin vastaamaan Neuvostoliiton muutaman kymmen millin automaattitykkejä (автоматическая пушка, esim. Шипунова 2А42) ja käsinpidettäviä RPG-panssarintorjuntasinkoja (ручной противотанковый гранатомёт, РПГ, esim. РПГ-7).

IFV:t ovat APC:tä paremmin rakennettuja tukemaan jalkaväkeä tiiviisti erityisesti mekanisoiduissa operaatioissa, joissa jalkaväen on oltava erittäin liikkuvaa ja joissa on oltava ajoneuvoalusta, joka voi tukea jalkaväen etenemistä jalkautumisen aikana.

****

Stryker-muodostelmat tulivat suosituiksi Irakin sodan aikana, kun komentajat alkoivat ymmärtää niiden hyödyllisyyttä operaatioissa kapinallisryhmiä vastaan. Pyöräalustaisena Stryker-miehistönkuljetusvaunu saattoi liikkua hiljaisemmin kuin Bradley-rynnäkköpanssarivaunu ja irrottaa enemmän joukkoja (yhdeksän sotilasta verrattuna Bradleyn kuuteen eli käytännössä suurin piirtein yhden ryhmän verran). Sodankäynnissä Stryker-joukkojen kysyntä rintamalle alkoi ylittää tarjonnan, jolloin maavoimat alkoi vaihtaa useita panssariprikaateja Stryker-prikaateiksi (U.S. Army 2.12.2011).

Miehistönkuljetusvaunu oli siis vielä sopiva sotakalusto melko kevyesti aseistettuja kapinallisryhmiä vastaan kuten oli vastaavasti myös Afganistanissa.

Samaan aikaan Israel, jolla oli alun perin käytössään yhdysvaltalainen M113–miehistönkuljetusajoneuvo (M113), totesi ne sopimattomiksi kapinallisryhmien tienvarsipommeja (improvised explosive device, IED) ja rakettikäyttöisiä kranaatteja (rocket-propelled grenade, RPG) vastaan. Koska israelilaisten ei tarvitse huolehtia matkustamisesta ulkomaille taistelemaan ja koska heillä voi olla tarvetta sotia vain naapureitaan vastaan, heillä oli varaa rakentaa 50 tonnia painava raskas Namer-miehistönkuljetusvaunu (Namer IFV) suojelemaan sotilaitaan todella hyvin miehistösiirroissa. Israelilaisten ei tarvinnut huolehtia Namer-miehistönkuljetusvaunua suunnitellessaan, mahtuuko se C-17-runkoon (Boeing C-17 Globemaster III) kuljetettavaksi ympäri maailmaa.

M113-miehistönkuljetusajoneuvosta puheen ollen Yhdysvallat lähetti kaksisataa vanhentunutta M113-miehistönkuljetusajoneuvoja taistelutaksin ominaisuudessa Ukrainaan (DefenceNews 20.4.2022). M113 on Vietnamin sodan aikainen taistelutaksi, joiden hankinnan Yhdysvallat lopetti vuonna 2006.

****

Sotilailla, joilla on jossakin vaiheessa saappaat maassa sotaa käytäessä eli ovat jalkautuneet, on oltava käytössä hyvin suojaava kulkuneuvo, kun liikutaan kiistanalaisilla ​​alueilla eli aktiivisen sodankäynnin alueilla.

Raskaallakin APC:llä jalkaväki saadaan korkeintaan 300-500 metrin päähän objektiivista. Kevyemmin panssaroitujen miehistönkuljetusajoneuvojen on jalkautettava jalkaväkensä kauemmiksi objektiivista aina yli 2 kilomerin päähän ja mieluummin maastoelementin taakse. Aktiivinen vihollistykistö voi edelleen kasvattaa matkaa. On myös muistettava, että puusto ei ole suojaava maastoelementti. Erityisen tärkeää jalkautuksessa objektiivien tuhoamiseksi on ennen kaikkea vihollisen MBT:den ja tykistön sekä myös taisteluhelikopterien toiminnan tarkka huomioiminen ja eliminointi.

Esimerkiksi Israelin armeija käyttää raskaita APC:tä jalkaväen siirtämiseen erittäin vaarallisille alueille, kuten Hizbollahin alueille, joissa sillä on runsas RPG- ja ATGM-varustelu.

Kun jalkaväki on jalkautunut ja edellyttää tukea, niin edes raskaat APC:t eivät sitä voi tehdä, mikäli vihollisella on alueella toimiva MBT-varustus ja sen aseistus. Toisin sanoen toimintaa panssariarmeijaa vastaan. Nykyiset raskaat APC:kään eivät ole mitään israelilaisia Namereita.

IFV:n määrittelevä käsite on em. Yhdysvaltojen sodankäyntiopeissa, että se taistelee jalkaväen mukana, kun taas APC ei taistele.

****

Ajatus erottaa APC:t ja IFV:t toisistaan ​​opin avulla on toki ollut aivan näihin päiviin saakka hyvin yhdysvaltalainen näkemys. Neuvostoliiton opit sodankäynnistä ovat käyttäneet molempia sekä IFV:tä että APC:tä samalla tavalla hyökkäyksessä, kun taas lännessä APC ja IFV eroavat. Neuvostoliiton sodankäyntiopissa panssaroidut BTR-miehistönkuljetusajoneuvot (бронированный транспортёр, БТР) eli APC:t ja BMP-rynnäkköpanssarivaunut (боевая машина пехоты, БМП) eli IFV:t kuljettivat molemmat jalkaväen lähelle vihollista, 100 metrin säteellä ennen jalkautumista. Jalkaväen hyökätessä vihollisen asemiin sekä BTR:t että BMP:t jäivät antamaan tukahduttavaa tulta. Tuo sama oppi pätee edelleen Venäjään.

Niin Neuvostoliiton kuin Venäjän sodankäyntiopissa BTR:t ja BMP:t ovat siis melko samanoloisia. Molemmat ovat eräänlaisia läpimurtoajoneuvoja, toinen pyöräalustainen, toinen tela-alustainen.

Taistelukentän voimakkain panssaroitu ajoneuvo on taistelupanssarivaunu eli MBT. MBT:iltä puuttuu kuitenkin kyky puolustaa jalkaväen käsikäyttöisiä panssarintorjunta-aseita läheltä noin 300 metrin säteeltä. MBT tarvitsee jalkaväkeä, joka voi eliminoida vihollisen käsikäyttöisiä panssarintorjunta-aseita pienaseillaan. Eri miehistönkuljetusajoneuvot on valittu eri sodankäyntioppien mukaisesti, mihin niiden on jätettävä jalkautettava jalkaväki.

Venäjä menetti hyökkäysvaiheessaan runsaasti panssarivaunujaan juuri jalkaväen puutteen vuoksi.

****

Meidän on myös muistettava, että sekä Yhdysvaltojen että Venäjän sotilasstrategiaa maavoimissa muovaavat ulkopuoliset tekijät, kuten ilmasuoja ja ilmatilan hallinta.

Yhdysvaltojen maavoimat voi kohtuudella odottaa olevansa suojassa vihollisen ilmapommituksilta ja jopa tykistöltä. Maavoimien sotilailla on näin ollen yleensä mahdollisuus joukkojen taistelutoimiin korkea-asteisesti itsesuojelutoimien sijaan. Taisteluhyökkäys on sitä tehokkaampaa, mitä vähemmän on tarvetta itsesuojelutoimiin.

Venäjän armeijan jalkaväellä sen sijaan ei ole suurempaa edesottamusta kumpaankaan noista asioista – siis taistelutoimiin ja itsesuojelutoimiin. Jalkautettu jalkaväki on toimissaan hidasta, jos se odottaa joutuvansa tykistötulen tai pommitusten alle. Ei ole halukkuutta irrottautua BTR:stä tai BMP:stä, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä. Osaltaan tuon takia BTR:t ovat aseistettuja jo alkujaan vähintään 30 mm:n tykillä. BMP:tä on aseistettu myös 100 mm:n tykillä (2А70). Kyse on jalkaväen jalkautumisesta ja laajemmin jalkaväen toiminnasta, missä Neuvostoliitolla on ollut ja Venäjällä edelleen on ongelmia.

Useiden Yhdysvaltojen maavoimien sotilasasiantuntijoiden mukaan Strykeriä ei käytetä oikein, mikäli sitä ohjataan taistelukentällä kuten Abrams-taitelupanssarivaunua tai Bradley-rynnäkköpanssarivaunua. Vaikka miehistökuljetusvaunua on aseistettu, tulee sitä edelleen käyttää vain kevyiden jalkaväen joukkojen siirtämiseen lähelle kohdetta. Suurin ongelma syntyy, jos miehistökuljetusajoneuvoilla varustettu jalkaväkiprikaati asetetaan suuria vihollisen panssaroituja kokoonpanoja vastaan. Nämä muodostelmat menestyvät jatkuvasti huonosti hyökkäysoperaatioissa vihollisen panssarivaunuryhmiä vastaan, ellei niitä ole täydennetty omilla panssarivaunuilla tai hyökkäyshelikoptereilla.

Sen sijaan puolustusoperaatioissa pioneerien avustuksella miehistökuljetusajoneuvot pärjäävät paremmin ja pystyvät pidättämään vihollisen panssaroituja kokoonpanoja lyhyen aikaa, mutta hyökkäys on siis asia erikseen.

****

Jo vuonna 2014 Venäjän hyökättyä ensikerran Ukrainaan Eurooppa alkoi pian pyytää turvakseen sotilaskalustoapua Yhdysvalloista. Vastaava toistui vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi toistamiseen Ukrainaan. Tällä kertaa sotilaskalustoa pyydettiin ensisijaisesti Ukrainalle.

Yhdysvaltojen maavoimat joutui hankalaan tilanteeseen. Sillä ei enää ollut kylmän sodan ajan tapaan kaikkialle Nato-Eurooppaan sijoitettuja suuria panssarikokoonpanoja, joita sillä oli aikaisemmin tarkoituksessa estää Neuvostoliiton konventionaalinen nopeasti etenevä panssarihyökkäys.

Tuon Neuvostoliiton muodostama konventionaalinen uhka piti olla poispyyhitty Neuvostoliiton hajottua, joten Yhdysvallat oli siirtänyt panssaroituja joukkojaan takaisin Atlantin taakse.

Kun Yhdysvaltojen maavoimilla ei ollut enää Euroopassa pysyvästi sijoittunutta raskaita panssarijoukkoja, edustajainhuoneen asevoimien komitea (House Armed Services Committee, kotisivut) totesi toimet jo vuonna 2015 Venäjän hyökättyä Ukrainaan Yhdysvalloilta ja maavoimilta lyhytnäköiseksi politiikaksi.

Jo heti tämän vuosituhannen alussa – ehkä pohjimmiltaan jo hieman aiemminkin – Yhdysvaltojen maavoimat havaitsi kuilun silloisten kevyiden ja raskaiden joukkojensa välillä. Eurooppa oli jo tuolloin kutakuinkin tyhjennetty panssarivaunuista ja raskaat joukot kotiutettu Atlantin taakse.

Kun kirjoitan tässä enimmäkseen panssariarmeijasta, se johtuu siitä, että nimenomaan Neuvostoliiton runsaslukuinen nopeaan etenemiseen kykenevä panssariarmeijakalusto koettiin uhaksi. Mutta uhan muodosti myös Neuvostoliiton runsaslukuinen tykistö.

Syyskuun 11. päivän tapahtumat vuonna 2001 ja valmistautuminen maaliskuussa 2003 alkaneeseen Irakin sotaan vauhdittivat osaltaan Yhdysvaltojen maavoimissa havainnoista tehtäviä johtopäätöksiä. Kevyitä joukkoa voidaan liikutella nopeasti, mutta niiltä puuttuu voiman pysyvyys alueellisesti. Raskailla joukoilla on puolestaan valtavasti voimaa, mutta niiden käyttöönotto kestää kauan, mikäli ne eivät jo ole alueella.

Tuon kevyiden ja raskaiden joukkojen välisen kuilun ompelemiseksi umpeen ja siihen liittyvien uusien sodankäyntioppien kokeilemiseksi maavoimat aloitti muutosprosessin, joka käsitti prikaatiryhmien perustamisen kevyiden ja raskaiden joukkojensa väliin vuodesta 2003 alkaen. Armeijan tavoitteena oli tehdä näistä prikaateista tarpeeksi kevyitä, jotta ne voidaan ottaa käyttöön kaikkialla maailmassa neljässä päivässä. Noiden prikaatien oli tarkoitus täydentää annettuun tehtävään perustuen sekä kevyitä että raskaita joukkoja. Ajatus oli, että 20-30 vuoden aikana maavoimien joukoista tulisi keskipainoisia toimintaympäristönä koko maailma.

Nyt Venäjän Ukrainassa hyvin vanhoilla menetelmillä käymä sota on osoittanut, että sota voi vaatia valtavia kalustomääriä ja se voi kestää hyvinkin pitkään. Kyse on maratonista ja sen vaatimasta energiasta eikä sadan metrin nopeasta pikajuoksusta ja sen vaatimasta nopeudesta. Jos mietitään tuollaisen sodan ennaltaehkäisyä, sen voidaan katsoa edellyttävän, että riittävästi sotavoimaa ja myös raskasta sellaista on pysyvästi siellä, missä uhkaa tuollaiselle sodalle on. Euroopassa siis etulinjan maissa, jonne Venäjä voi tuoda panssariarmeijansa ja tykistönsä läheltä maarajan takaa.

Panssarijoukot ovat raskaita joukkoja. Ei vain tulivoimaltaan vaan myös panssarivaunujen painon suhteen. Yksi taisteluvaunu painaa yli 60 tonnia, joten niitä ei liikutella hetkessä eikä massoittain kuljetuslentokoneilla. Eurooppa siis tyhjennettiin taistelupanssarivaunuista pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Nyt siihen liittyvät haasteet ja ongelmat ovat tulleet tylysti esille Venäjän hyökättyä jo kahdesti Ukrainaan.

****

Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen jo vuonna 2014 Yhdysvallat havaitsi nopeasti, että sillä oli Euroopan mantereella jäljellä taisteluprikaateina ja taiteluryhmänä (Brigade Combat Team, BCT) enää vain yksi ilma-aluksien prikaati Italian Vicenzassa (173rd Airborne Brigade, kotisivut) ja Stryker-rykmentti Saksan Vilseckissä (2nd Cavalry Regiment, kotisivut) estämään venäläisen panssariarmeijan hyökkäystä johonkin Itä-Euroopan Nato-maahan.

Yhdysvalloilla on maavoimissa kolmenlaisia prikaatin taisteluryhmiä. Jalkaväen prikaatin taisteluryhmä (Infantry Brigade Combat Team, IBCT), Stryker-prikaatin taisteluryhmä (Stryker brigade combat team, SBCT) ja panssariprikaatin taisteluryhmä (Armored brigade combat team, ABCT).

Jos jotakuta lukijaa kiinnostaa noiden taisteluryhmien kokoonpano (Units, Equipment and Personnel) esimerkiksi vuodelta 2016, niin niitä voi tarkastella UEP (IBCT)-, UEP (SBCT)– ja UEP (ABCT) -linkeistä. Linkkien kalustoselitteet löytyvät täältä.

Sen sijaan, että Yhdysvaltain maavoimista olisi tuotu panssariprikaati Stryker-prikaatin tilalle lisäämään pelotetta, Yhdysvallat on tehnyt täsmälleen sen, mitä sen ei pitäisi omien operaatiotason sotilasoppien mukaan ei olisi pitänyt tehdä: asettaa Strykerit etulinjaan ja mahdollisesti vastakkain Venäjän panssarikokoonpanoille.

Maavoimissa on haikailtu Stykereiden aseistuksen vahvistamisesta eriasteisesti jo pitkän aikaa. Stykerien päivittäminen 30 mm tykillä on ollut se vaihtoehto, jolle on kirjattu eniten Yhdysvaltojen puolustushallinnossa huomiota Venäjän hyökättyä ensi kerran Ukrainaan vuonna 2014 (esim. Scribd, 262861796). Yhdysvallat eivät ole tuomassa Eurooppaan Venäjän Ukrainassa käymän sodan tiimoilta pysyvää panssariarmeijaa.

Strykerien asettaminen aseistettunakin panssarikokoonpanoja vastaan tuo esiin Strykerin todellisen ongelman. Strykerilla on ohut iho eli ohut panssarointi. On myös huomattava, että panssarintorjuntakyvyt ovat kasvaneet ja parantuneet sekä valtiollisten että ei-valtiollisten toimijoiden keskuudessa. Ei ole oikein riittävää, jos Stryker tai muu miehistönkuljetusajoneuvo pystyy suojaamaan vain 14,5 millimetrin konekiväärin suoralta tulelta ja ammussirpaleilta.

Tulivoimaisenkaan asejärjestelmän lisääminen Strykeriin tai muuhun panssaroituun miehistönkuljetusajoneuvoon ei paranna ajoneuvoa niin paljon, että sitä voisi käyttää raskaita panssarivaunuja vastaan. Panssarikokoonpanot tekevät selvää kevyesti panssaroidusta jalkaväen kuljetusajoneuvosta.

Olisiko parempi ratkaisu vetää Stryker-muodostelmat pois Euroopan Venäjän vastaisilta etulinjoilta, palauttaa ne Yhdysvaltoihin ja korvata se panssaroidulla prikaatin taisteluryhmällä, jota voidaan käyttää sopivampana pelotteena venäläisiä panssareita vastaan, jolloin Stryker palautettaisiin oikein roolitettuna omaan luontaiseen toimintaympäristöön?

Jos haluat taistella panssarivaunua vastaan, ota oma panssarivaunu mukaan. Varsinaisissa hyökkäystoimissa miehistönkuljetusajoneuvolla voi olla vain avustava rooli.

****

Tela- ja pyöräalustaiset IFV:t ovat eri tarkoituksiin. Pyöräalustaisella on suuri strateginen liikkuvuus ja taktisestikin tiellä suurempi nopeus, tela-alustaisella taas on suuri taktinen liikkuvuus lähes maastosta riippumatta.

2. ratsuväkirykmentti (2nd Cavalry Regiment), joka on siis yksi vain kahdesta pysyvästi Eurooppaan sijoitetusta Yhdysvaltojen prikaatin kolmen jalkaväkipataljoonan ympärille organisoidusta taisteluryhmästä, otti johtoaseman monissa Yhdysvaltojen ja Yhdysvaltojen itäeurooppalaisten Nato-liittolaisten välisissä harjoituksissa Venäjän hyökättyä Ukrainan vuona 2014. 2. ratsuväkirykmentin nykyiset suunnitelmat sisältävät kahden ajoneuvon varustamista jokaisesta neljän ajoneuvon joukosta tehokkaammalla asejärjestelmällä.

Ehdotettu päivitys käynnisti uudelleen Yhdysvaltojen maavoimissa pitkään jatkuneen keskustelun Stryker-prikaatin taisteluryhmän (Stryker brigade combat team, SBCT) tehokkaammasta sotimisesta.

Maavoimien sodankäyntiopin mukaan SBCT käyttää ensisijaisesti ajoneuvojaan jalkaväkijoukkojen kuljettamiseen taisteluun ja sitten suoran tulituen antamiseen. Kyseisen joukkomuodostelman tärkeimmät rajoitukset ovat sen haavoittuvuus vihollisen panssarivaunuja – niin BMP-rynnäkköpanssarivaunuja (боевая машина пехоты, БМП) kuin myös OBT-taistelupanssarivaunuja (основной боевой танк, ОБТ) – vastaan ​​avoimessa maastossa, ja kyvyttömyys kukistaa panssaroituja joukkoja viholliskosketuksessa.

Monien APC:den tapaan pohjimmiltaan Strykerinkin panssari kestää vain korkeintaan 14,5 millimetrin konekivääriammuksia ja sen konekiväärit ovat käyttökelpoisia vain panssaroimattomia tai heikosti panssaroituja kohteita vastaan. Tällaisilla rajoituksilla Stryker-yksiköiden tulee välttää suoraa kosketusta samalla tavalla aseistettujen ajoneuvojen kanssa ja tuo pätee vastaavasti myös muita APC:tä eikä vain yhdysvaltalaisia.

Yhdysvaltojen maavoimissa on siis vakavasti mietitty 30 millimetrin tykin lisäämistä muodostelmaan, mutta se voisi kääntää SBCT:n eli Stryker-prikaatin taisteluryhmän keskeisen suunnittelun päälaelleen. Sen sijaan, että Strykerit toimisivat taistelutaksina jalkaväelle, taistelukentällä pyrittäisiin ehkä käyttämään Strykeriä aggressiivisemmin, mikä merkitsisi samalla Strykerin panssarointipuutteiden altistamista vihollisen panssarisodankäynnille.

On kuitenkin muistettava, että niin venäläiset BTR-sarjan miehistönkuljetusajoneuvojen kuin myös vastaavasti kiinalaisten Type 90/92 -sarjan miehistönkuljetusajoneuvojen (esim. WZ 551/ZSL92/Type 92) panssaroinnit kestävät Strykerin asejärjestelmät. Lisäksi noiden venäläisten ja kiinalaisten APC:den vähintään 20 mm:n automaattitykit kykenevät lävistämään Strykerin panssaria. Tuo tarkoittaisi, että Strykerin pitäisi luottaa jalkautetun jalkaväen kyvykkyyteen vihollis-APC:den torjunnassa.

Vallitsevassa SBCT:tä koskevassa sodankäyntiopissa jalkautetut joukot toimivat muodostelman taisteluvoiman painopisteenä. Opissa suora kontakti venäläisten BTR:ien kanssa on vähemmän toivottava taktiikka. Sodankäynnissä koskaan kaikki ei mene täysin oikein, mutta omien ja vihollisen APC:den ei pitäisi koskaan kontaktoida.

Niin SBCT:iden kuin Strykereiden asema sodankäynnissä on nyt aktiivisessa käsittelyssä Yhdysvaltain armeijan uudelleenjärjestelysuunnitelmassa (Reorganization plan of United States Army, esim. U.S. Army, Army of 2030).

Neuvostoliiton vanhat taktiikat (ks. esim. FM 100-2-1) ja myös Venäjän uudemmat neuvostoaikaisiin taktiikoihin perustuvat taktiikat korostivat kuitenkin myös BTR:n tukiroolia suoran kontaktin sijaan. On myös muistettava, että kaikki venäläiset moottoroidut jalkaväkimuodostelmat (esim. meille suomalaisillekin tuttu 200. erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati tai toisin nimettynä moottoroitu kivääriprikaati, 200-я отдельная гвардейская мотострелковая бригада, в/ч 02511) sisältävät panssarivaunuja. Nuo jalkaväkiyksiköt käyttivät myös tela-alustaisia ​​BMP:itä ja pyöräalustaisia BTR:itä keskenään vaihtoehtokelpoisesti.

Ensisijaisesti Neuvostoliiton sodankäyntioppien pohjalta toisin kuin Yhdysvallat, Euroopassa on otettu käyttöön automaattitykeillä ja pyörillä varustettuja APC:itä jo 25-30 vuotta sitten itsestäänselvyytenä. Niin Suomessakin.

Mielestäni niillä ei kuitenkaan voi korvata IFV:lle asetettuja tehtäviä etenkään Venäjää vastaan käytävässä sodassa. Ukrainassa käytävä sota on sen osoittanut kirkkaasti.

****

Palataan pitkän kirjotuksen lopuksi vielä kirjoituksen alun asiaan. Suomalainen Patria 6×6 tai AMV XP 8×8 APC:na vai ruotsalainen BAE Systems Hägglunds CV90 IFV:nä?

Kuinka nuo ovat panssarisuojattuja?

STANAG 4569 (NATO AEP-55 STANAG 4569) määrittää Nato-standardien mukaiset suojaustasot logististen ja kevyiden panssaroitujen ajoneuvojen matkustajille (Protection Levels for Occupants of Logistic and Light Armored Vehicles). STANAG on yhtä kuin Standardization Agreement. Suojatasoja oli alkujaan viisi, nykyisin kuusi. Mitä suurempi numero, sitä parempi taso. Suojausta määritetään kineettiselle energialle (Kinetic Energy), kranaatti- ja miinaräjähdysuhkalle (Grenade and Mine Blast Threat) ja tykistöammuksille (Artillery).

Patria 6×6:n suojaus on STANAG 4569 taso K2, M2a/b, optiona taso K4, M4a/b. AMV XP 8×8:n suojaus on STANAG 4569:n K5+, M4a/b. Hägglunds CV90:n Nato-standardin mukaista suojaustasoa ei ole julkisuuteen ilmoitettu tai en ainakaan mistään löytänyt. Tämä ehkä johtuu siitä, että BAE Systems ei luokittele CV90-rynnäkköpanssarivaunua panssaroiduksi ajoneuvoksi, joita STANAG 4569 käsittelee. Taistelupanssarivaunujakaan ei STANAG 4569 koske.

M-kirjain viittaa miinoihin, K-kirjain kineettiseen energiaan. K-kirjain tarkoittaa ballistista suojausta. Esim. K4:ssä käytettävä panssaria lävistävä sytytysammus 14,5 mm x 114 API/B32, K2:ssa ammus on 7,62 mm x 39 API BZ. K2:n ja K4:n ero on noin nelinkertainen suojaus. M-kirjain tarkoittaa puolestaan miinasuojausta alustassa (anti-mine protection armor). Pidän M2a/b-tasoa heikkona, M4a/b on jo jotain.

Jos STANAG 4569 kiinnostaa enemmän, esimerkiksi Naton luonnosasiakirja vuodelta 2004 antaa tietoa (NATO – AEP-55 VOL I).

****

Miksi Suomi alkoi aikanaan uusia miehistönkuljetusajoneuvoja 6×6-alustalle eikä tilannut AMV-sarjan ajoneuvoja valmiille 8×8-alustalle (Maavoimat 15.10.2020)?

AMV:stä taisi tulla tuhottoman kallis, jos sen rooli olisi ollut pelkässä miehistönkuljetuksessa. 6×6:n perussuojaustaso on STANAG 4569 K2, M2a/b, joten kyseessä on varsin kevyt APC, jolla ei ole asiaa lähelle etulinjaa. 6×6:sta ei taida saada järkevää pyöräalustaista IFV:tä – ei ainakaan järkevään hintaan, vaikka suojatasoa nostettaisiin K4, M4a/b -tasolle ja tulivoimaa kasvatettaisiin 120 mm Patria Nemo -kranaatinheitintornilla.

”Meidän AMV on maailman kallein itkolavetti” saattaa olla joillekin lukijoille tuttu sutkautus. Itko tarkoittaa 12,7 ilmatorjuntakonekivääri 96:ta.

Patria ja Lockheed Martin (kotisivut) sopivat aikanaan yhteistyöstä US Marines MPC -ohjelmasta (Marine Personnel Carrier, MPC), jossa tarkoitus oli kehittää Yhdysvaltojen merijalkaväelle (The United States Marine Corps, USMC, kotisivut) miehistönkuljetusajoneuvo merellisiin olosuhteisiin. Kyse oli 600 ajoneuvosta. Patrian oli määrä toimittaa AMV 8×8 -vaunut. Elokuussa 2012 merijalkaväki solmi Lockheedin kanssa 3,5 miljoonan dollarin arvoisen kehityssopimuksen nimeltään Havoc (esim. Naval Technology 19.8.2012).

Ajoneuvotestit vuonna 2014 sujuivat hyvin. Lockheed aikoi tarjota Havocia merijalkaväelle ja antaa ACV Phase 1 -ohjelman puitteissa 16 ajoneuvoa testattavaksi. Patrian ja Lockheed Martinin yhteistyö kuitenkin kariutui Lockheed Martinin lopettaessa yhteistyön Patrian kanssa (Army Recognition 11.7.2015).

Miksi yhteistyö kariutui, sitä Patria ei ole koskaan kertonut julkisuuteen. Suomalaismedia ei juurikaan käsitellyt asiaa Helsingin Sanomia lukuun ottamatta (HS 8.7.2015). Olivatko syyt poliittisia, oikeudellisia vai taloudellisia? Oliko kyse siitä, etteivät Patrian rahkeet vain riittäneet ison asekaupan tarjoamiseen?

Kun kirjoitin aikaisemmin, että Yhdysvaltojen maavoimat on miettinyt yhtenä vaihtoehtona Euroopan etulinjaympäristöön liittyvien panssarivaunupuutteiden ratkaisuna Strykerien varustamista tulivoimaisemmalla tykkikalustolla, niin maavoimien Taistelukykyjen asekehityskeskus (Combat Capabilities Development Command Armaments Center, CCDC Armaments Center, kotisivut) on testannut​​ Patrian 120 mm:n Nemo-kranaatinheitinjärjestelmää (Patria Nemo) vuoden 2020 alkupuolella solmitun tutkimus- ja kehitysyhteistyösopimuksen (Cooperative Research and Development Agreement, CRADA) puitteissa. Tuostakaan ei syntynyt Patrian kanssa tulosta. Epäilen, että 120 mm:n tykki saattaisi olla hieman liian raskas Strykerin alustalle.

Nyt Patria ja Lockheed Martin ovat allekirjoittaneet Suomen F-35-hankkeen ensimmäisen suoran teollisen yhteistyön sopimuksen (Patria 19.6.2023).

****

Ukraina tuntuu nyt olevat enemmän kiinnostuneempi ruotsalaisista CV90:stä IFV:nä kuin suomalaisesta Patria 6×6:sta tai AMV XP 8×8:sta APC:nä.

Olisiko Suomen valtion enemmistöomisteisella noin 630 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävällä Patrialla edes riittävästi rahkeita ja resursseja verrattuna 21,3 miljardin punnan liikevaihtoa pyörittävän BAE Systemisin omistamaan CV90-vaunuja valmistavaan Hägglundsiin nähden?

Onko Patrian kehityksen jarru se, ettei se ole osa suurempaa Nato-eurooppalaista puolustusyritystä vaan Suomen valtion enemmistöomistuksessaan hallinnoima?

Voi olla, että suomalaiset eivät ole kiinnostuneita vastaavassa määrin kuin ruotsalaiset myymään asejärjestelmiään Ukrainaan. Ruotsalaiset ovat jo analysoineet tulevat markkinat hyvin ja tekevät työtä aktiivisesti noiden markkinoiden valloittamiseksi ruotsalaiselle puolustusteollisuudelle. Ei vain CV90 vaan myös Jas Gripen.

Toisaalta oleellista on, onko Patria 6×6 tai AMV XP 8×8 APC:nä vai CV90 IFV:nä järkevämpi vaihtoehto siihen sodankäyntitapaan, jolla Ukraina käy sotaa Venäjää vastaan. IFV on järkevämpi ja hyödyllisempi kuin APC. Ukrainan sodankäyntitapa juontaa Neuvostoliiton ajoilta ja siinä APC:ltä tai IFV:ltä vaaditaan hyvää panssarisuojaa ja aseistusta. Ukrainassa myös maastoelementtejä on vähemmän suojaamaan kuin vaikkapa Suomessa.

Yksi video, jossa suomalaista Sisu XA 180- ja/tai XA 185 -kuljetuspanssariajoneuvoja käytetään juuri niin kuin niitä ei ainakaan Yhdysvaltojen sodankäyntioppien mukaan tulisi käyttää, löytyy X, Ukraine Weapons Tracker 24.10.2022 -osoitteesta. Suomalaiskuljetuspanssariajoneuvojen tuhoutuminen miinakentässä on karmeaa katsottavaa.

Ukraina käy siis sotaa Neuvostoliiton ajoilta perityvien sodankäyntioppien mukaan, vaikka sotavoimaa onkin nyt koulutettu lännessä läntisten sodankäyntioppien mukaisesti. Yksi asia on jalkaväen käyttö hyökkäystoimissa. Rynnäkköpanssarivaunujen käyttö lienee tässä pitkässä kirjoituksessa esitetyin perustein järkevämpää Ukrainalle ja näyttää siltä, että Ukraina itsekin tietää sen. Sodankäyntiä määrittävät kuitenkin Venäjän raskaasti rakentamat puolustuslinjat vahvoine miinakenttineen ja Venäjän tykistö ilman, että ilmatilan kautta Ukraina saisi apua rintamille.

Nähtäväksi jää, pysymmekö me suomalaiset ruotsalaisten perässä Ukrainan asemyynnin suhteen, kun meillä ei ole aina kyvykkyyttä riittävään nopeuteen. Kaupankäynnissä tarvitaan myös nopeutta, mikä on yksi tärkeä merkki päättäväisyydestä.

Jos tässä kirjoituksessa esittämäni näkemys APC:stä ja IFV:stä ja niiden tehtävistä on väärä, olen hyvin avoin erilaisille näkemyksille ja käsityksieni korjaamiselle.