Barentsinmeri lännen ja Venäjän tulevana merisotatantereena

Tämä pitkä reportaasikirjoitus on ensimmäinen osa kolmen blogikirjoituksen sarjassa. Kirjoituksen toinen osa otsikolla ”Venäjän ydinkilvessä on repeämä Bulava-ohjusten vuoksi” julkaistaan huomenna 18.11.2019 ja kolmas osa otsikolla ”Venäjän ydinsukellusveneiden kyvyttömyys jäissä juontuu vääriin päätöksiin 1990-luvulla” ylihuomenna 19.11.2019.

Nämä kolme kirjoitusta on tarkoitettu Venäjän sotilasasioista todella kiinnostuneille. Suomessa tällaisia henkilöitä puolustushallinnon ulkopuolella ei ole liikaa. Vain muutamia kymmeniä.

Varoituksena siis, että Venäjän sotilasasioista välinpitämättömien ei kannata edes yrittää lukea näitä välillä varsin pieniin yksityiskohtiin meneviä kirjoituksia. Siihen mielenkiinto tuskin riittää. Kirjoituksien kuvat on toki mukava kaikkien vilkaista.

Yllä oleva artikkelikuva kuvaa Venäjän asevoimia pohjoisilla alueilla. Venäjällä on kiinni Suomen rajassa Alakurtissa 80. erillinen moottoroitu kivääriprikaati (80-я отдельная мотострелковая бригада, kuvassa Arctic Brigade Alakurtti, 80th Brigade) ja Petsamossa 200. erillinen moottoroitu kivääriprikaati (200-я отдельная мотострелковая бригада,  kuvassa Brigade Pechenga, 200th Brigade, Sputnik base).

Alakurtin prikaati sai viime vuonna uuden Tor-M2DT-ilmapuolustuksen ohjusjärjestelmän (Тор-М2ДТ) (Министерство обороны Российской Федерации 17.1.2019). Ohjusjärjestelmän peittoalueen säde on tosin vain noin 16 kilometriä, joten Suomelle se ei muodosta erityistä uhkaa rauhan aikana. Järjestelmä on alin kerros Venäjän monikerroksellisessa ilmapuolustusjärjestelmässä.

Nato totesi Yhdysvaltain merivoimien amiraali Michelle Howardin (Allied Joint Force Command, JFC) suulla huhtikuussa 2017, että Venäjän merivoimien toiminta Euroopassa ylittää kylmän sodan tason (Reuters 10.4.2017, РИА Новости 9.4.2017).

Lokakuussa 2017 myös Venäjän merivoimien komentaja totesi, että Venäjän merivoimien läsnäolo valtamerillä on samaa tasoa kuin se oli aiemmin Neuvostoliitossa kylmän sodan aikaan (Интерфакс 8.11.2019).

Suomen lähettyvillä sotilaallisen konfliktin todennäköisyys on mielestäni jo nyt suurempi Barentsinmerellä kuin Itämerellä. Itämerellä harjoitetaan paljon sotilaallista ”kissa-hiiri-leikittelyä”, joka hämää Suomessa sitä, minne huolet pitäisi suunnata.

Suomessa sotilaalliset kartat on syytä kääntää pikkuhiljaa ylösalaisin ja katse pohjoiseen rajojemme turvaamiseksi.

Miksi näin?

Venäjä tietää, että Itämeri on jo käytännössä Naton sisämeri. Niin sotilaallisesti kuin taloudellisesti Venäjän intressit alkavat olla Itämerta suuremmat Arktisella alueella ja Murmanskin alueella. Toki Pietari on iäti Suomenlahden pohjukassa erityinen puolustettava. Puolustus ja hyökkäys on kuitenkin eri asia.

Olen käsitellyt jo aikaisemmin hyvin perusteellisesti Itämeren sotilaallisista tilannetta Venäjän näkemänä kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän Itämeren laivasto on valmis hyökkäyksiin viholliskohteita vastaan” (US-blogi 11.9.2019).

****

Venäjän asevoimien kenraalikunnan sotilasakatemia (Военной академии Генерального штаба Вооруженных Сил) esitteli Armeija-2018-foorumilla (Армия-2018) merivoimien laatiman esitelmäraportin otsikolla ”Venäjän federaation arktisen alueen sotilaalliseen turvallisuuteen kohdistuvat tärkeimmät uhat” (”Основные угрозы военной безопасности Российской Федерации в Арктической зоне”).

Alla oleva kuva on kuvakaappaus tuosta tilaisuudesta. Kuvassa on esitelmän PowerPoint-sivu numero 5, jossa otsikon alle on luetteloitu noita Venäjän kokemia uhkia yhteensä seitsemän.

Kuvan otsikko ylimpänä tekstinä on edellä mainittu ”Venäjän federaation arktisen alueen sotilaalliseen turvallisuuteen kohdistuvat tärkeimmät uhat”.

Toiseksi ylimpään kohtaan on kirjattu: ”расширение деятельности иностранных государств в Бассейне Северного Ледовитого океана и осуществление или оперативно-стратегических планов с целью снижения возможностей расширения и применения стратегических наступательных сил Российской Федерации в Арктической зоне в особый период”.

Vapaasti suomennettuna:

”ulkovaltojen [= Naton ja Yhdysvaltojen] toiminnan laajentuminen pohjoisen Jäämeren altaalla ja strategisoperatiivisten suunnitelmien toteuttaminen vähentää Venäjän federaation mahdollisuuksia käyttää ja laajentaa strategisia hyökkäysjoukkoja arktisella alueella tiettynä ajankohtana”.

Tärkeä sana tekstissä on ”наступательных”. Наступательный on suomennettuna kutakuinkin yhtä kuin hyökkäys-, hyökkäyksellinen tai offensiivinen. Venäjä toimii siis Arktisella alueella hyökkäysjoukoin, ei puolustusjoukoin.

Esimerkiksi kolmanneksi alimpaan kohtaan on puolestaan kirjattu: ”возможность применения стратегической авиацией США высокоточного оружия в высоких арктических широтах”.

Vapaasti suomennettuna:

”mahdollisuus käyttää Yhdysvaltojen strategisten ilmavoimien korkean tarkkuuden aseita arktisilla leveysasteilla”.

Jäämerellä ja pohjoisilla alueilla Venäjä kokee kolme erityistä aseellista uhkaelementtiä, jotka tuotiin esille myös tuolla Armeija-2018-foorumilla pidetyissä luennoissa:

Yksi Venäjän kokema uhkaelementti on Yhdysvaltain ilmavoimat ja niiden aseistus, jolle Venäjä ei koe kykenevänsä vastaamaan arktisissa oloissa.

Toinen Venäjän kokema uhkaelementti on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian sukellusveneet, joilla on myös suuri kyvykkyys olla jääpeitteen alla ja laukaista strategisia ohjuksia jääalueelta.

Kolmas Venäjän kokema uhkaelementti on Yhdysvaltojen ja Naton sukellusveneiden sodankäyntitehokkuus, jolla kyetään estämään venäläissukellusveneiden pääsy Murmanskin edustalta kohti Atlanttia.

****

Yhdysvaltojen ja Naton sukellusveneiden sodankäyntitehokkuudessa kyse on kyvykkyydestä löytää vihollissukellusveneet, omien sukellusveneiden huomaamattomuus (mm. veneiden äänettömyys) sekä omien sukellusveneiden torpedoaseistuksen edistyksellisyys. Tehokkuuteen kuuluu myös miinoituskyky B-52-pommittajilla ilmasta käsin. Yhdysvaltojen ja Naton harjoittama miinoitus ilmasta käsin on paljon nopeampaa kuin merenpinnalta käsin. Venäjän miinoituskyky on puolestaan Arktisilla alueilla tällä hetkellä heikkoa, mikäli venäläisiä sotilasasiantuntijoita on uskominen.

Venäjällä on tarve päästä strategisilla ydinohjuksilla varustetuilla sukellusveneillä Murmanskin tukikohdista Norjan rannikon ja Huippuvuorten välistä sekä Grönlannin, Islannin ja Iso-Britannian välisen GIUK-linjan läpi lähelle Yhdysvaltoja. Oleellista Venäjän asemalle on kyvykkyys uhata Yhdysvaltoja. Tämä uhkaamismahdollisuus on nyt Venäjältä heikentynyt lännen uusien sotilaallisten kyvykkyyksien myötä. Näistä kyvykkyyksistä lisää myöhemmin.

Kyse on siis tavallaan kahdesta läntisestä kolmen pisteen puolustuksen linjasta (englannin kielellä gap), jotka Venäjän strategisten ohjussukellusveneiden tulisi kyetä läpäisemään päästäkseen Euroopasta käsin lähemmäksi Yhdysvaltoja. Toinen puolustuksen linja (”gap”) on Finnmark-Karhusaari-Huippuvuoret ja toinen Iso-Britannia-Islanti-Grönlanti (GIUK). Oheisessa kartassa linjat on merkitty punaisella katkoviivalla.

Tulevaisuudessa jään sulaessa ilmastonmuutoksen vuoksi enemmän, puolustuksen linja Huippuvuorilta voi jatkua vielä Grönlantiin, mikä on piirretty karttaan keltaisella viivalla. Toistaiseksi vielä tuolla alueella Grönlannin rannikko on jään peitossa. On ilmiselvää, että ilmastonmuutoksen myötä Grönlannin turvallisuuspoliittinen merkitys tulee kasvamaan merkittävästi. Eri maiden kiinnostus vielä tällä hetkellä sotilaallisen tyhjiön muodostavaa suurta saarta kohtaan kasvaa.

Kyse Venäjän pääsyhalukkuudessa lähemmäksi Yhdysvaltoja on Yhdysvaltain kasvava mahdollisuus tuhota ballistisia ohjuksia lentomatkan ja -ajan kasvaessa. Ohjuspuolustusjärjestelmä siis.

On eri asia laukaista ohjuksia Pohjoiselta Jäämerelta kuin Grönlannin saaren eteläpuolelta Labratorinmereltä. Tämä sama asia on ollut Neuvostoliiton ja Venäjän agendalla jo 1950-luvulta alkaen. Alkuvaiheessa kyse oli neuvosto-ohjusten rajallisesta kantamasta, mutta nyt ohjuskantamat ovat riittävät ja kyse on reagointiajasta. Varttitunti alkaa olla jo pitkä aika.

Venäjän uudet asekehittelyt on linkitetty tämän saman Venäjän kokeman ongelman ratkaisuun: kuinka uhata myös tulevaisuudessa Yhdysvaltoja ydinaseilla. Tuo on Venäjälle kynnyskysymys sen maailmanpoliittisessa asemassa: kyky uhata Yhdysvaltoja. Venäjän maailmanpoliittinen asema perustuu siis kyvykkyyteen uhata Yhdysvaltoja.

****

Venäjällä myös kysellään, varautuuko Pohjoinen laivasto arktisella alueella oikeisiin uhkiin:

”Первый вопрос возникает по реальным угрозам в Арктике и тому, к чему готовится Северный флот.”

Vapaasti suomennettuna:

”Ensimmäinen kysymys liittyy arktisen alueen todellisiin uhkiin ja siihen, mihin [Venäjän] Pohjoinen laivasto valmistautuu.”

Kysymys asiana esitettiin jo vuosina 2012-2013 (Арктический регион: Проблемы международного сотрудничества, Ремилитаризация Арктики и безопасность России 1.12.2013).

Kysymyksen esitettiin uudestaan tänä vuonna kirjoituksessa otsikolla ”Реальные угрозы в Арктике: из-под воды и с воздуха ”, vapaasti suomennettuna ”Todelliset uhat arktisella alueella: veden alta ja ilmasta” (Военное обозрение 22.4.2019).

Jutun kirjottaja on Maksim Klimov (Максим Климов), joka toimii Venäjän laivastossa капитан 3-го ранга -sotilasarvolla. Tuo sotilasarvo on капитан-лейтенант- ja капитан 2-го ранга -sotilasarvojen välissä.  Капитан 1-го ранга -sotilasarvo on seuraavana капитан 2-го ранга -sotilasarvon yläpuolella ja капитан 1-го ранга -sotilasarvon yläpuolella on puolestaan контр-адмирал (suora sana suomennos on kontra-amiraali). Капитан 2-го ранга -sotilasarvo on seitsemäs taso Merivoimien komentajan (адмирал флота) alapuolella.

En ole varma, miten nuo sotilasarvot pitäisi kääntää nimikkeinä suomen kielelle huomioiden hierarkiatasot ja kunkin hierarkiatason tehtävät. Suomen Puolustusvoimien sotilasarvoja voi käydä tarkastelemassa täältä.

Maksim Klimovin tekstit ovat värikkäitä ja niistä pitää etsiä todellinen asiasisältö uhoamisen ja värikkyyden alta. Vastaavaa ei Suomessa Puolustusvoimien palveluksessa oleville sallittaisi. Sotilaallisten asioiden keskustelukulttuurissa Venäjällä on pitkät perinteet, joita Suomessa ei ole lainkaan. Ammattisotilaillekin melko vapaa keskustelu on osa Venäjän sotavoimien kehitystyötä.

Maksim Klimov on kuitenkin siis sellaisessa asemassa Venäjän laivastossa, että hänen sotilaallisia asioita koskevia kirjotuksia on syytä lukea.

****

Yllä oleva kuva on edellä mainitun Armeija-2018-foorumin (Армия-2018) merivoimien PowerPoint-luentoraportin sivu numero 10. Kuva kertoo, miten venäläiset näkevät Arktisen alueen ja etenkin alueen uudet sotilaalliset toiminnot ilmastomuutoksessa ja ilmastomuutoksen myötä tapahtuvssa sulan veden alueen kasvussa. Koillisväylä on yksi tekijä.

Valtioiden välisiä riitoja arktisilla alueilla tulee riittämään. Jo aluejakojen vahvistaminen eri valtioiden kesken on tietänyt ja tietää edelleen hankaluuksia.

Venäjän laivaston päälliköksi tämän vuoden toukokuussa nimitetty amiraali Nikolai Evmenov (Николай Евменов) totesi tuon saman asian joulukuussa 2018 (Газета 7.2.2019):

”В декабре прошлого года командующий российским Северным флотом адмирал Николай Евменов заявил, что риск возникновения конфликтов в Арктическом регионе увеличивается. По словам военного, это связано с тем, что в ближайшей перспективе военное присутствие сил НАТО в Арктике также будет расти.”

Vapaa suomennos:

”Venäjän Pohjoisen laivaston komentaja amiraali Nikolai Evmenov totesi viime vuoden joulukuussa konfliktien riskin kasvavan arktisella alueella. Armeijan mukaan tämä johtuu siitä, että lähitulevaisuudessa myös sotilasliitto Naton joukkojen sotilaallinen läsnäolo Arktisella alueella kasvaa.”

Neuvostoliiton laivasto rakennettiin 1950-60-luvuilla pääosin vedenalaiseksi. Laivasto taantui etenkin 1990-luvulla. Lokakuussa 2017 Venäjän merivoimien komennosta todettiin, että Venäjän merivoimien läsnäolo valtamerellä on sama kuin se oli aiemmin Neuvostoliiton aikaan.

Sama sodan mahdollisuuden kasvu on todettu myös lännen puolelta ja etenkin siitä maasta, jota se ensisijaisesti koskisi. Siis Norjaa:

”By and large, the developments in our surroundings illustrate that we have to take into account that armed conflict between states in Europe is no longer unthinkable.” (The Barents Observer 9.1.2019)

Lausuja oli Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen Oslon sotilasseurassa (Oslo Militære Samfund). Hän viittasi aseelliseen konfliktiin Barentsinmerellä ja Venäjään hyökkääjänä.

Vapaasti suomennetuna:

”Yleisesti tarkasteltuna [sotilaallinen] kehitys ympäristössämme osoittaa, että meidän on otettava huomioon, että aseellinen konflikti Euroopan valtioiden välillä ei enää ole mahdoton.”

Tuossa Venäjän laivaston uuden komentajan nimityksen yhteydessä toukokuussa 2019 puolustusministeri Sergei Šoigu totesi varsin osuvasti Venäjän merellisen sotilasstrategian ja sukellusveneiden merkityksen strategiassa:

”После длительного перерыва мы возобновили присутствие в Мировом океане. В состав Военно-морского флота поступили новейшие подводные лодки проектов «Борей» и «Ясень». Выработаны рациональные подходы к выполнению программы кораблестроения до 2050 года.” (Газета 8.5.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”Pitkän tauon jälkeen jatkoimme läsnäoloamme valtamerillä. Merivoimat on saanut viimeisimmät sukellusveneet Borei- ja Jasen-projekteista. Järkeviä lähestymistapoja laivanrakennusohjelman toteuttamiseen vuoteen 2050 saakka on kehitetty.”

Borei-luokan sukellusveneet ovat mannertenvälisten ballististen ohjusten kantajia ja Jasen-luokan sukellusveneiden tehtävät ovat perinteisimpiä. Lännessä ja etenkin Euroopassa on kuitenkin syytä muistaa, että Jasen-luokan sukellusveneet kantavat Kalibr-ohjuksia, jotka voidaan varustaa ydinkärjillä. Murmanskin alueelle on jo rakennettu varastot Kalibr-ohjuksien ydinkärjille. Kyse on taktisesta ydinristeilyohjuksesta. Nyt INF-sopimus ei enää rajoita Venäjän toimia niille varustelutoimille, jotka se aloitti jo ennen INF-sopimuksen irtisanomismenettelyä.

****

Venäjä on kasvattanut jo pitkän aikaa sotilaallista kyvykkyyttään Arktisella alueella luomalla sotilastukikohtia:

En käsittele tässä kirjoituksessa enää yksityiskohtaisemmin tuota Venäjän sotilaallisen läsnäolon kasvua alueella. Olen käsittelyt asiaa perusteellisesti jo aiemmin kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle” (US-blogi 15.1.2018).

Hyvä englanninkielinen kirjoitus Venäjän sotilaallisesta varustelusta ja sen perusteista on keväällä 2017 julkaistu blogikirjoitus otsikolla ”Russia’s New Arctic Military Bases” (Dr. Gary K. Busch 29.4.2017).

****

Palataan Maksim Klimovin kirjoitukseen Vojennoje obozrenije -sotilassivustolla.

Klimov käy tuossa kirjoituksessa perusteellisesti läpi mahdollista Venäjän ja Yhdysvaltojen johtamien Nato-maiden välistä sotilaallista konfliktia Arktisella alueella.

Siis konfliktia, joka lähimmillään olisi reilun sadan kilometrin päässä Suomen rajasta. Suomessa olisi jo nyt hyvä miettiä, pitäisikö sotilaalliset kartat kääntää pian ylösalaisin. Onko Barentsinmeri todennäköisempi seuraava sotatanner kuin Itämeri? Onko Suomen kiinnitetty riittävästi huomiota Pohjois-Suomen sotilaalliseen turvallisuuteen ja pohjoismaiseen sotilasyhteistyöhön tuolla herkällä alueella?

Suomessa on viimeistään nyt syytä tiedostaa, että sotatoimiin puolin ja toisin varaudutaan. Varautuminen ei kuitenkaan vielä varmista todennäköisyyttä.

Klimov näkee Arktisella alueella Venäjälle suurimmat uhat tulevaksi vedenpinnan alapuolelta Yhdysvaltojen ja Naton sukellusvenetoiminnasta sekä vedenpinnan yläpuolelta ilmavoimien toiminnasta. Klimov näkee erityisesti uhaksi sukellusvenetoiminnan jään alla, johon Venäjä ei kykene vastaamaan.

Käsittelen tuota venäläissukellusveneiden kyvykkyyttä jääolosuhteissa perusteellisemmin tämän kirjoitussarjan kolmannessa osassa.

Klimov mainitsee erikseen Yhdysvaltojen puolustusministeriön 12. huhtikuuta 2019 Boeingin kanssa tekemän yli 14 miljardin dollarin sopimuksen strategisten B-1B- (Rockwell B-1 Lancer) ja B-52N-pommikoneiden (Boeing B-52 Stratofortress) asejärjestelmien nykyaikaistamisesta (Military.com 19.4.2019). Sopimuksen kesto on kymmen vuotta 11.4.2029 saakka. Toisena asiana Yhdysvaltojen ja Naton ilmavoimien toiminnasta Klimov mainitsee Yhdysvaltojen ja Naton pommittajien ilmasta käsin tapahtuva miinoituskyvykkyyden, johon Venäjällä ei ole kyvykkyyttä vastata.

Oheinen kuva on Klimovin kirjoituksesta:

Kuvassa siniset nuolet kuvaavat Yhdysvaltojen ja Naton sotavoimia, lähinnä meri- ja ilmavoimia. Punaiset nuolet kuvaavat Venäjän sotavoimia, lähinnä Pohjoista laivastoa.

Klimov näkee, että Venäjän Pohjoinen laivasto ei kykene torjumaan Yhdysvaltojen ja Naton meri- ja ilmavoimien työntymistä lännestä aina Murmanskin alueen porteille. Venäjä ei kykene lävistämään sukellusveneillä niitä kahta puolustuslinjaa, jotka toisaalla tässä kirjoituksessa kuvasin (Finnmark-Karhusaari-Huippuvuoret ja Iso-Britannia-Islanti-Grönlanti). Kyse on Yhdysvaltojen ja Nato-maiden etevyydestä löytää venäläissukellusveneet ja sukellusveneiden kyvykkyydestä käyttää etenkin torpedoja.

Venäjän sukellusveneiden ja pinta-alusten siirtoja rajoittavat osaltaan jääkentät. Klimovin vaihtoehtoina Venäjän merivoimien siirroille Pohjoisessa laivastossa ovat punaisilla nuolilla osoitetut ”pohjoinen”-reitti («северная») ja ”itäinen”-reitti («восточная») Karansalmen (Karanportin) läpi.

Klimov antaa kirjoituksessaan Venäjälle sangen tylyn tuomion kyvykkyydestä pärjätä Yhdysvalloille ja Natolle Barentsinmerellä tällä hetkellä.

****

Sodan kulku olisi Klimovin mukaan kuusivaiheisesti seuraava (alkuperäinen venäjänkielinen teksti on Военное обозрение 22.4.2019 -kirjoituksessa):

”1. Strategiset [Murmanskin alueella olevat] ydinsukellusvenevoimat (РПЛСН) hävitetään [jo] ennen vihollisuuksien puhkeamista.

2. Strategiset ydinsukellusvenevoimien tukikohdat – Yhdysvaltojen ja Naton iskut tukikohtiin, miinoilla, sukellusveneillä [ПЛ], ydinsukellusveneillä [ПЛА] ja laivastosaattueilla [БПА], jotka sijaitsevat ”pohjoisella” reitillä (“itäinen” reitti on suljettu miinoilla).

3. Päätöstä käyttää Barentsinmerellä olevia mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia (SLBM) lähitulevaisuudessa voidaan tasapainottaa sijoittajalla ohjuspuolustuksen laukaisualustoja alueille, jonne rannikkopuolustusjärjestelmät eivät yllä (ja ilmatorjuntaohjusten [зенитный ракетный комплекс (ЗРК) «Кинжал»] käyttö vaatii tarkan kohteen nimeämisen ja asianmukaisen järjestelmän saatavuuden taistelukentällä).

4. Kaikki [Venäjän] Pohjoisen laivaston tukikohdat, jotka sijaitsevat [Venäjän] rajan välittömässä läheisyydessä, tuhoutuvat (mukaan lukien korjausvälineistöt ja asevarastot sekä logistiikan välineistöt).

5. Pohjoisen laivaston jäänteet vetäytyvät Barentsinmeren kaakkoisosaan, missä ne tuhotaan.

6. Arktisten saarien [Venäjän] määritetyt ilmapuolustusryhmittymät tukahdutetaan ja tuhotaan, helikopterihyökkäysjoukot valtaavat arvokkaimmat tukikohdat myöhempien iskujen varmistamiseksi ja pääsemiseksi syvälle Siperiaan.”

Oheinen kuva kuvastaa edellä mainittuja Klimovin näkemiä sotatapahtumia. En lähde tässä yhteydessä kuvan tekstejä suomentamaan, mutta ne ovat Klimovin sodankäynnin logiikkaa selventäviä.

****

Klimov esittää kirjoituksessaan myös seitsenkohtaisen ohjelman, joka Venäjän tulisi toteuttaa, jotta edellä kuvattua ei tapahtuisi.

Klimovin esittämät korjausehdotukset Venäjän sotilaskyvykkyyden parantamiseksi koskevat mm. ballistisia ohjuksia laukaistavien sukellusveneiden (МСЯС) torpedopuolustuksen parantamista ja strategisten ydinvoimien määrää, jota tulisi kasvattaa.

Venäjällä tulisi lisäksi olla kyvykkyys sulkea Karansalmi vastaavasti, kuin miten Yhdysvallat ja Nato sulkevat esimerkiksi GIUK-käytävää Iso-Britanniasta Islannin kautta Grönlantiin. Venäjän laivaston vetäytyminen Karansalmen takaiselle alueelle turvaan ja toiminta sieltä tulisi siis varmistaa. Koko Barentsinmeri pitäisi olla Venäjän meritorjuntaohjusten ja rannikkopuolustusjärjestelmien peittoalueella niin, että voitaisiin luoda jatkuva uhka viholliselle kahdesta suunnasta (toisin sanoen koko Barentsinmeri olisi tällöin Venäjän kotimeri niin kuin esimerkiksi Itämeri oli kylmän sodan aikaan).

Klimov esittää myös nopeantoiminnan joukkojen perustamista Pohjoisen laivaston alaisuuteen. Arktisella alueella olevien armeijan tukikohtien kapasiteettejä tulisi vahvistaa ja projektin 677 sukellusveneitä (Проект 677, шифр «Лада») tulisi ottaa käyttöön Pohjoisele laivastolle.

Klimov penää suuresti erityisesti ilmavoimien kyvykkyyksien kasvattamista pohjoisessa:

”Без резкого усиления возможностей нашей авиационной группировки решение задач на Севере невозможно.”

Vapaasti suomennettuna:

”Ilman ilmavoimien kykyjen voimakasta kasvattamista tehtävien ratkaiseminen on mahdotonta pohjoisessa.”

AWACS-tyyppisten valvontakoneiden lisääminen, ilmasta-ilmaan laukaistavien ohjusten määrien kasvattaminen ja elektroniset sodankäyntijärjestelmät ilmasodankäyntikyvykkyyden parantamiseksi.

Klimov haikailee Venäjälle pohjoiseen Ruotsin SAAB Argus -valvontakoneen kaltaisia tutkia, jotka perustuisivat Venäjällä Irbis-tutkaan. Irbis on venäläinen pienikokoinen esim. hävittäjään liitettävä ilmailututka-asema (Н035 «Ирбис»).

Oheinen kuva esittää Klimovin edellä mainittujen Venäjän sotapotentiaalin parannusehdotusten vaikutuksia Barentsinmeren sotatapahtumiin. En lähde tässä yhteydessä kuvan tekstejä suomentamaan, mutta ne ovat hänen ehdotuksiaan selventäviä. Teksti sisältää paljon sotilassanaston lyhenteitä, joten sen lukeminen voi alla haastavaa myös venäjän kieltä hallitseville.

****

 ”’Орион’ на карту расположения наших АПЛ в ходе учений. И все десять точек поворота его маршрута приходились аккурат на места расположения наших лодок. То есть он их даже не искал, а направлялся к конкретной точке. ’Орион’ выходил без каких-либо галсов точно на нашу ПЛ, сбрасывал буй и шел к следующей. Масштаб угрозы от самолетов противника нами не осознается в том числе и потому, что отечественная противолодочная авиация катастрофически отстала от зарубежного уровня”. (Новые Известия 30.10.2018).

Vapaasti suomennettuna:

”Orion-valvontakone [Lockheed P-3 Orion] sukellusveneen kohdesijaintia osoittavalla kartalla sotaharjoituksen aikana. Kaikki kymmen kääntöpaikaan valvontakoneen lentoreitillä vastasivat sukellusveneittemme sijainteja. Orion ei edes jäänyt etsimään aluksiamme, vaan suuntasi tarkkaan pisteeseen. Orion meni tarkasti, laski poijun ja siirtyi seuraavaan kohtaan. Vihollisen lentokoneiden synnyttämän uhan laajuutta emme tunnusta muun muassa siksi, että Venäjän sukellusveneiden torjuntaan liittyvä lentotoiminta on katastrofaalisesti jäljessä ulkomaisesta.”

Jutun otsikko oli: ” Скандал века: американцы научились ’видеть’ наши подводные лодки”, vapaasti suomennettuna: ”Vuosisadan skandaali: amerikkalaiset ovat oppineet ’näkemään’ sukellusveneemme”.

Lehtijutun alkuperäinen tapahtuma oli tosin jo vanha ja sen toi julkisuuteen aikaan kenraaliluutnantti Viktor Sokerin (Виктор Сокерин), jonka yksi sotilasposti oli johtaa Itämeren laivaston ilmavoimia ja ilmapuolustusta vuosina 2000-2004.

Lockheed P-3 Orion on Yhdysvaltojen meritiedusteluun ja sukellusveneiden etsintään käytettävä lentokone. Vanhan koneen on korvannut ja tulee korvaamaan Boeing P-8 Poseidon -meritiedustelukone.

Yhdysvallat on kyennyt tarkkaan ja kattavaan venäläissukellusveneiden havainnointiin. On syytä olettaa, että vielä tällä hetkellä ei yksikään venäläissukellusvene pääse Murmanskista länteen ilman Yhdysvaltojen ja Naton tietoa. Tämä on herättänyt Venäjällä huolta, mutta toisaalta lännessä herättää huolta Venäjän uusien sukellusveneiden parempi kyvykkyys huomaamattomuuteen.

Iso-Britannia ja Norja ovat tilanneet erillisinä omina päätöksinä Yhdysvalloista yhteensä 14 kappaletta P-8 Poseidon -konetta ja näillä koneilla tullaan valvomaan nimenomaan Venäjän sukellusveneliikennettä Murmanskin alueelta länteen. Koneista viisi tulee Norjalle ja yhdeksän Iso-Britannialle. Toimitukset Norjaan alkavat vuonna 2022.

Koko investointi maksaa 5,5 miljardia euroa, mikä on siis noin puolet Suomen hävittäjähankinnasta. Satsaus sukellusvene-etsintään on todella iso ja kertoo, miten tärkeästä asiasta kyse on Nato-maiden turvallisuudelle.

Näillä Iso-Britannian ja Norjan valvontakoneilla tulee olemaan Natolle hyvä venäläissukellusveneiden havainnointikyky Murmanskin alueelta länteen päin.

Ruotsilla on vanha HSwMS Orion -tiedustelualus sukellusveneiden etsintään. Kyse on siis laivasta. Sen sukellusvenehavainnointikyky on kehitetty Yhdysvaltojen kanssa ja on osittain samaa sähköistä tiedustelutekniikkaa kuin mitä vanhassa Lockheed P-3 Orionissa on.

Ruotsi on tehnyt päätöksen uusia tuon vanhan tiedustelualuksen uudella, HSwMS Artemis nimeltään. Aluksen pitäisi valmistua ensi vuonna. Ruotsin käyttämä sähköinen tiedustelutekniikka sukellusveneiden havaitsemiseksi on pitkälti yhdysvaltalaista alkuperää, niin myös uudessa Artemisessakin.

****

”Hemmelig ubåt-operasjon: ’Målet er å vise at Russland kan nå USA’” (NRK 29.10.2019).

Oheinen otsikko oli norjalaisen yleisradioyhtiö NRK:n sivuilla lokakuun lopulla.

Vapaasti suomennettuna:

”Salainen sukellusveneoperaatio: ’Tavoitteena on näyttää, että Venäjä voi tulla Yhdysvaltoihin’”.

Tuo NRK:n sivuilla oleva juttu kannattaa käydä lukemassa vaikkapa konekäännöksenä päästääkseen paremmin perille, mistä Venäjän pyrkimyksissä on kyse päästä sukellusveneillä huomaamattomasti Murmanskin alueelta länteen.

Jutun mukaan peräti kymmenen Venäjän Pohjoisen laivaston sukellusvenettä oli salaisessa operaatiossa lähtenyt viikon 43 alussa tukikohdistaan Kuolan niemimaalta ja sukellusveneiden tarkoitus on päästä huomaamatta Barentsinmerelle ja Norjanmerelle.  Sukellusveneistä osan on tarkoitus päästä huomaamatta vielä edemmäksi Atlantille.

Salausprojektin idea venäläisittäin on, että sukellusveneet siirtyvät Norjanmeren syvänteisiin ja tuo siirtyminen on reilusti Yhdysvaltojen ja Nato-maiden tiedossa. Syvänteissä ollaan paikallaan pitkän aikaa ja sitten yritetään liikkua eteenpäin läpi GIUK-linjan niin, ettei siirtymistä huomattaisi.

Taktiikkaan kuuluu siis makuuttaa sukellusveneitä Norjanmeren syvänteissä paikoillaan ennen seuraavaa siirtoa. Mitä syvemmässä ollaan paikallaan, sitä vaikeampaa on havainnointi.

”Etterretningstjenesten sier den likevel har ’en rimelig god kontroll’ på hvor ubåtene befinner seg akkurat nå. Den russiske operasjonen er grunnen til at det er stor flyaktivitet på Forsvarets flystasjon på Andøya. Overvåkingsfly er på vingene for å overvåke den russiske operasjonen.”

Vapaasti suomennettuna:

”Tiedustelupalvelun mukaan sillä on edelleen ’kohtuullisen hyvä tieto’ sukellusveneiden nykyisistä sijainneista. Venäjän operaatio on syy siihen, että Andøyan sotilaslentotukikohdasta tapahtuu paljon lentotoimintaa. Valvontalentokoneet ovat ilmassa tarkkailemassa Venäjän operaatiota.”

Tuota lentotoimintaa harjoittavat koneet ovat edellisessä luvussa mainittuja, jotka kykenevät paikantamaan sukellusveneitä ja myös syvemmältä. Sama Orion-valvontakone, josta edellisessä luvussa kirjoitin, on puolustusvoimien Andøyan sotilaslentotukikohdan kotisivujen kannessa (Forsvaret, Andøya):

Ainakin vielä viikolla 45 Andøyassa oli myös yhdysvaltalaisia P-8 Poseidon -valvontakoneita kuten oli elokuussakin (Vol 5.8.2019).

NRK:n jutussa puhutaan kahdesta venäläisestä Sierra-sukellusveneestä, joilla on titaanirunko.

Titaanirunkoisissa Sierra-sukellusveneissä kyse on jo vanhasta projektista 945A (Проект 945А, шифр «Кондор»), joka tunnetaan lännessä Nato-termein Sierra-II. Projektin 945A sukellusveneellä päästään 600 metrin syvyyteen. Hanke on jatkoa vanhalle kylmän sodan aikaiselle projektille 945 (Проект 945, шифр «Барракуда»), Nato-termein Sierra-I. Tuon projektin sukellusveneillä päästin 550 metrin syvyyteen.

Edellä mainitut Pohjoisen laivaston titaanirunkoiset Sierra-alukset ovat  945A projektin sukellusveneet B-336 Pskov (Б-336 «Псков») ja B-534 Nižni Novgorod (Б-534 «Нижний Новгород»). Enempää titaanirunkoisia sukellusveneitä Pohjoisella laivastolla ei ole.

****

Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen kertoi NRK:n jutussa, että Norja vahvistaa asevoimiaan alueilla yhteistyössä liittolaisten – siis Naton – kanssa.

Puolustusasiantuntija ja tutkija Ståle Ulriksen Norjan Merisotakoulusta puolestaan kertoi, että Venäjä todennäköisesti vahvistaa sotilaallista voimaansa alueella kaventaakseen Finnmarkin, Karhusaaren ja Huippuvuorten välistä aukkoa – ”gapiä”, joka on siis ensimmäinen Yhdysvaltain ja Naton puolustuslinja estää Venäjän strategisten ohjussukellusveneiden pääsy länteen.

Ulriksenin mukaan Venäjällä on ollut perinteisesti vain kaksi konventionaalisin asein varustettua sukellusvenettä lähellä Norjaa.

Norjan sukellusvenemäärä tulee kasvamaan ja siitä Venäjä on esittänyt ärtymyksensä.

Norja on tilannut jo 2.2.2017 ThyssenKruppin Kielin telakalta yhteensä neljä 212CD-tyypin sukellusvenettä (Regjeringen 22.8.2017).

Norja ja Saksa allekirjoittivat laivastoyhteistyösopimuksen 7.12.2017 (NDR 7.12.2017). Strategisen kumppanuuden sopimus pitää sisällään mm. laivastojen yhteistoiminnan, koulutuksen, kehitystyön ja yhteishankinnat. Yksi päämäärä on, että norjalaiset ja saksalaiset voivat palvella toistensa sukellusveneissä. Norjan ja Saksan sukellusveneet olisivat ikään kuin yhtä.

Käsittelin tuota aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Kolmen Pohjoismaan on tehtävä yhteissuunnitelma kalottialueittensa turvaamiseksi” (US-blogi 23.3.2018).

Olen käsittelyt myös Suomelle syntyviä puolustushaasteita Venäjän tavoitteista päästä sodan ja kriisin aikana Norjan mantereen ja Huippuvuoren välistä Barentsinmerelle kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle” (US-blogi 15.1.2018). Vahinko, että tuostakin blogikirjoituksesta ovat kaikki kuvat hävinneet blogisivu-uudistuksen myötä.

****

Venäjältä löytyy lisätietoa tuosta NRK:n uutisoimasta salaisesta venäläisestä sukellusveneoperaatiosta.

Venäjän puolustusministeriön virallinen julkaisu Krasnaja Zvezda -lehti (Красная звезда) uutisoi 8.11.2019 julkaistussa jutussa otsikolla ”Вооружённые силы Российской Федерации за неделю” (”Venäjän federaation armeijan viikkokatsaus”), että operaation osallistui yhteensä  12 Venäjän laivaston sukellusvenettä, 35 pinta-alusta ja lisäksi 17 tukialusta.

Tieto on Krasnaja Zvezdan julkaisun tapaan huomaamaton, eikä sitä välttämättä Venäjän asioita vähemmän seuraava löydä. Tieto on nimittäin Krasnaja Zvezdankin julkaisun tapaan vain kuvassa, jonka julkaisee yleensä viikoittain puolustusministeriö (Министерство обороны Российской Федерации, Вооружённые силы Российской Федерации за неделю, 8.11.2019).

Noita pääsääntöisesti joka viikon perjantaina julkaistavia viikkokatsauksia voi käydä tarkastelemassa esimerkiksi täältä.

Tieto on vasemman laidan keskimmäisessä sinivihreäsävyisessä osakuvassa kuvan alareunassa, ei missään muualla: ”12 подводных лодок, 35 надводных кораблей, 17 судов обеспечения”. Osakuvan otsikko on ”[Venäjän] asevoimien sotaharjoittelu” (”Боевая подготовка вооружённых сил”).

Venäjältä kyllä löytyy sotilastietoa, kun osaa vain etsiä.

Harjoitusohjelmaan kuului B-336 Pskov- (Б-336 «Псков») ja B-534 Nižni Novgorod (Б-534 «Нижний Новгород») -sukellusveneiden vedenalainen harjoituskaksintaistelu.

Lisäksi nuo kaksi sukellusvenettä testasivat Norjanmeren syvyyksissä Venäjän uusia aseita, joista ei ole kerrottu julkisuuteen. Venäjä on siis tiedostunut laivastonsa puutteita alueella.

Kahdestatoista sukellusveneestä loput kymmenen harjoitteli GIUK-puolustuslinjan läpäisemistä. Tehtävänanto oli ”прорыв оборонительных рубежей НАТО и скрытный подход к восточному побережью США”, vapaasti suomennettuna ”Naton puolustuslinjojen läpimurto ja salainen lähestyminen Yhdysvaltojen itärannikolle”.

Harjoitus kestää 60 päivää ja on siis vielä meneillään.

Tuolla GIUK-puolustuslinjalla on Yhdysvaltain rakentama SOSUS-havainnointijärjestelmä, joka on lyhenne sanoista Sound Surveillance System (SOSUS). Havainnointiverkko on ketju vedenalaisia kuunteluasemia. Linja rakennettiin alkujaan jo 1950-luvulla.

Kyse on sukellusveneiden tuottamien matalataajuisten äänien havainnoinnista hydrofoneilla.

Jo kylmän sodan aikana Neuvostoliiton sukellusveneet yrittivät monia tapoja läpäistä salaisesti SOSUS-havainnointijärjestämä GIUK-linjalla. Yksi esimerkki on liikkua kauppa-aluksen rungon alla piilossa niin, että kauppa-aluksen potkurit peittävät sukellusveneäänet. Onko tuo temppu onnistunut, siitä ei tietoa kuten ei nyt tämän syksyn lävistysharjoituksestakaan ainakaan vielä.

Kirjoitin tuosta SOSUS-järjestelmästä ensi kerran vuosi sitten kirjoituksessa otsikolla ”Venäjä rakensi uudet ydinasevarastot kiinni Suomen ja Norjan rajaan” (US-blogi 11.10.2018)

****

Arktinen alue on jo militarisoitunut ja tulee militarisoitumaan edelleen. Jääpeitteen huvetessa ja uusien maa-alueiden paljastuessa vedestä ja jäästä luonnonvaroiltaan rikkaalla alueella kiistat alueiden hallinnasta ja omistuksesta tulevat kiihtymään.

Kyse on myös kauppamerenkulkureitten hallinasta. On vaikea uskoa, että läntinen maailma alkaisi käyttää Euroopan ja Aasian välisenä kauppareittinä sellaista, joka on vain yhden maan hallinnassa ja vieläpä sellaisen maan, joka koetaan länsimaille pääsääntöisesti vihollismielisenä. Kyse on siis Koillisväylästä ja Venäjästä.

Suomessa Arktisen alueen muutosta sotilaalliseksi taistelukentäksi ei ole vielä ymmärretty. Suomi elää vielä vanhoissa juoksuhaudoissa ja vanhassa maailmassa. Siellä kun on niin turvallista kuten strutsilla työntäessään päänsä hiekan alle. Noita ”Suomi-parahduksia” sitten kuunnellaan ja luetaan ulkomailla suuri virneinen hymy suupielessä.

Suomella on tuhottoman suuri taipumus elää kaikessa ulkopolitiikassaan vanhaa ”hyvää” aikaa. Ei päivityksiä, ei nopeasti muuttuvien tilanteiden ulkopoliittista hallintaa. Samaa vanhaa kaavaa ja liturgiaa sitten toistetaan kuin vuosikymmeniä sitten.

Kuinka sitten edellä kerrottu Venäjän laivastossa palvelevan Maksim Klimovin kuvaelma Barentsinmeren mahdollista sotatapahtumista vaikuttaa Suomeen ja kuinka Suomen tulisi varautua sotilaallisesti?

Kuten aikaisemmin jo kerroin, sotilaallisen toiminnan painopiste tulee siirtymään pohjoiseen, jossa Suomen Lappi ja Norjan Finnmark muodostavat vielä tällä hetkellä sellaisen sotilaallisen tyhjiön etenkin maavoimien osalta, joka on Venäjän helposti täytettävissä. Kyse on Klimovin mainitsemista rannikkopuolustusjärjestelmistä ja meritorjuntaohjuksista, joita voidaan sijoittaa myös rannikolle.

Viittaan tuolla siihen, mitä Venäjä tarvitsisi rannikoilla saadakseen Barentsinmerestä kotimeren.

Venäjä siis kykenisi miehittämään Norjan ja Suomen rannikkoalueen ja sijoittamaan alueelle sitä torjuntaohjusvarustusta, minkä perään Klimov kuulutti pitämään Barentsinmeri Venäjän hallinnassa ja siis kotimerenä.

Tätä tavoitetta tukisi myös Huippuvuorten ottaminen Venäjän haltuun. Venäläissotilaat ovat jo ”harjoitelleet” demilitarisoidulla Huippuvuorilla.

Tällaisiin sotilaallisiin uhkakuviin ja niiden sotilaalliseen torjuntaan niin Norjan, Suomen kuin myös Ruotsin tulee yhdessä varautua.

Vielä viimeisimpänä kannanottona, ettei Suomessa taideta olla hajullakaan siitä, missä maailmalla Venäjän ja Nato-maiden välillä sotilasasioiden selvitellyssä ja keskinäisessä uhittelussa mennään Pohjois-Atlantilla.

Venäjänkin ydinaseiden strateginen ydinaseiskukyky perustuu Pohjoiseen laivastoon ydinaseiden toimittajana kohteeseen. Venäjän Tyynenmeren laivasto tulee toisena ja paljon vähäisempänä.

Venäjän strateginen ydinaseiskukyky perustuu sukellusveneohjuksiin, ei maankamaralle säilöttyihin ohjuksiin. Käsittelen tuota asiaa tarkemmin seuraavassa osakirjoituksessa.

Mantereella olevat ohjukset eivät vastaa sukellusveneohjuksia. Ne ovat tiedossa ja ne ovat huomioitu. Jos Yhdysvallat kykenee tavallaan neutralisoimaan Pohjoisen laivaston ydinohjukset, silloin Venäjä on ei ole vahvoilla. Venäjä tietää tuon tarkasti.

Yhdysvaltojen strateginen ohjuspuolustusjärjestelmä on tässä yksi ratkaiseva tekijä. Venäjä tietää kuvion ja on kehittelemässä uusia asetyyppejä, joista yksi koki vastikään vastoinkäymisiä testauksissa Vienanmerellä.

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsittelen Venäjän strategisen ydinsukellusveneiden mannertenvälisiä ballistisia ydinohjuksia ja ennen kaikkea Murmanskin alueelle sijoitettuja ydinohjuksia. Miksi Venäjä makuuttaa suurta osaa toimintavalmiuteen laskettavia strategisia ydinohjuksiaan satamissa? Onko kyse Bulava-ohjusten tuotantokasiteettipulasta vai ohjaksien toimintaan liittyvistä ongelmista?

Kirjoitussarjan viimeisessä osassa käsittelen Venäjän ydinaselaivaston vaikeuksia toimia Arktisen alueen jääolosuhteissa. Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla on suuri operatiivinen valmius sukellusvendein toimintaan napajäätikön alla, mitä venäläissukellusveneillä ei tällä hetkellä ole.