Daavidin linko ja Suomi

Saksan European Sky Shield -aloite (European Sky Shield Initiative, ESSI) on hanke Euroopan ilma- ja ohjuspuolustuskyvykkyyden parantamiseksi ja yhtenäistämiseksi maanpäällisillä ilmapuolustusjärjestelmillä (ground-based air defence systems). Suomi allekirjoitti sopimuksen israelilaisen David’s Sling- ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnasta 12.11.2023 ollen ensimmäinen ko. järjestelmän ulkomainen tilaaja. Kuinka Suomen ostos sopii Nato-eurooppalaiseen ilma- ja ohjuspuolustukseen Suomen liityttyä Natoon 4.4.2023, käsittelen asiaa hieman tässä pitkässä kirjoituksessa. Kuva: vapaa lähde (Stiftung Wissenschaft und Politik, SWP).

Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.” (1. Samuelin kirja 17, Raamattu 1933/-38 (KR38)).

Näin Daavid voitti filistealaisen ilman miekkaa pelkällä lingolla ja kivellä, kaatoi hänet maahan ja otti hänet hengiltä.” (1. Samuelin kirja 17, Raamattu 1992 (KR92)).

Daavidin linko viittaa Raamatussa 1. Samuelin kirjan 17 luvussa tarinaan Juudan kuningaskunnan ja koko Israelin kuninkaasta nimeltä Daavid ja filistealaisesta jättiläisestä nimeltä Goljat. Tarina Daavidin ja Goljatin kaksintaistelusta. Kuinka pieni voitti suuren.

Daavidin linko –  David’s Sling – on myös israelilaisen Rafael Advanced Defense Systemsin (kotisivut) ja yhdysvaltalaisen RTX-konserniin (kotisivut) kuuluvan Raytheonin (kotisivut) kehittämä ilmapuolustusjärjestelmä.

Suomi teki päätöksen hankkia uusi ilmatorjunnan korkeatorjuntaohjusjärjestelmä Israelista viime huhtikuussa (Puolustusministeriö, Tiedote 5.4.2023). Suomen kielellä tuon järjestelmän nimi on Daavidin linko (DAVID’s SLING®).

Käsittelen tässä kirjoituksessa hieman Nato-Euroopan ilmapuolustusjärjestelmiä ja tuota Suomen ostosta eurooppalaisesta näkökulmasta. Mitä riskejä Suomen israelilaisostokseen Euroopan nykyisessä kiristyneessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa voi kohdistua.

Käytin vuosina 2016-2017 joissakin kirjoituksissani varsin kovasanaista kieltä kritisoidessani Suomen ilma- ja ohjuspuolustusta köykäisillä venäläisohjusten torjuntaan kykenevillä ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä, kun Venäjän panostukset asiaan olivat ilmeiset:

  • Yhdysvaltalaisia Patriot-ohjuksia pian Ruotsin Gotlantiin? (US-blogi 9.3.2016)
  • Venäjän sotilaallinen rannikkovarustelu on Suomelle ja Baltialle kova haaste (US-blogi 16.4.2016).
  • Edes uusilla hävittäjillä Suomi ei tule hallitsemaan ilmatilaansa (US-blogi 26.5.2016)
  • Suomi ja Baltia kuuluvat Venäjän luoteisosan keskeiseen ohjustorjunta-alueeseen (US-blogi 23.9.2016)
  • Yhdysvallat on valmis toimittamaan Suomelle ja Ruotsille myös Patriot-ohjuksia (US-blogi 12.10.2016)
  • Ohjustorjuntakyvykkyys on Suomen erityinen puolustusongelma (US-blogi 15.1.2017)
  • Olisiko Puola hyvä esimerkki, miten Suomen ohjustorjuntakykyä tulisi lisätä? (US-blogi 17.1.2017)
  • Nato-Eurooppa kehittää ohjuspuolustustaan, Suomi ja Ruotsi jäämässä jälkeen (US-blogi 14.2.2017)
  • Ruotsin Aurora 17- ja Venäjän Zapad-17-sotaharjoitukset ottavat mittaa syksyllä (US-blogi 10.5.2017)
  • Patriot-ohjukset nyt Liettuassa, syksyllä Gotlannissa, milloin Suomessa? (US-blogi 21.7.2017)
  • Ruotsi ostaa uuden yli kahden miljardin euron ilmatorjuntaohjusjärjestelmän (US-blogi 16.11.2017).

Kiistelin asiasta myös joidenkin Suomen puolustushallinnossa työskentelevien kanssa, kun heidän mukaansa Suomeen ei kannata rakentaa erityisiä puolustusjärjestelmiä Venäjän ballistisia ohjuksia ja risteilyohjuksia vastaan. ”Entä sitten, kun tulee se yhdestoista ohjus?” kysyttiin. Vastuuta olisi hävittäjillä, ei korkealle yltävillä torjuntaohjusjärjestelmillä.

****

Nato ilmoitti virallisesti vuoden alussa sen tuki- ja hankintaviraston (NATO’s Support and Procurement Agency, NSPA) aikomuksesta tukea jäsenmaiden aloitetta ostaa Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin 1 000 ohjusta (Nato 3.1.2024). Ohjusostoksen hinta oli kirjattu hurjaksi: 5,5 miljardia euroa eli 5,5 miljoonaa euroa per ohjus (Breaking Defense 5.1.2024, RTX 3.1.2024).

Kyse on Saksan, Hollannin, Romanian ja Espanjan sekä ehkä joidenkin muiden maiden aikeesta hankkia ohjuksia European Sky Shield -aloitteen (European Sky Shield Initiative, ESSI) yleisen ohjelman puitteissa. Aloitteen esitti alun perin Saksan liittokansleri Olaf Scholz elokuussa 2022 (DefenseNews 30.8.2022).

Venäjän massiiviset ohjusiskut Ukrainassa olivat herättäneet saksalaiset. Nato-Euroopan ohjuskyvykkyydet Venäjän vastaaviin iskuihin olisivat varsin rajalliset. Saksassa on ollut erityistä huolta Venäjän ballistisen 9K720 Iskander -ohjusjärjestelmän (9К720 «Искандер») uhkaan mahdollisine ydinasekärkineen Kaliningradista.

Saksalaiset olivat ajatelleet ESSIin monikerroksista puolustusta ohjuskantaman suhteen:

Kantamasta (range) ei pidä vetää johtopäätöstä samaan korkeaulottuvuuteen (altitude).

Saksalaisen European Sky Shield -aloitteen (European Sky Shield Initiative, ESSI) mukainen ilmatorjunta aerodynaamisia kohteita – siis lähinnä ohjuksia – vastaan Euroopassa. Saksalaisten mukaan olisi hyvä, että Euroopassa oli yhtenäinen monoliittinen järjestelmä venäläisohjuksien varalta, jossa laitekirjo olisi rajallinen mahdollistaen mm. käytössä olevien vähäisten torjuntaohjustyyppien riittävyyden ohjussiirtoineen kriisi- ja sotatilanteessa. Kuva: vapaa lähde (kuvakaappaus BBC 7.7.2023, source Stiftung Wissenschaft und Politik, SWP).

ESSIin ei siis kuuluisi lyhyen kantaman ilmatorjunta. Ilma- ja ohjustorjunta kokonaisuudessaan olisi siis neliportainen, jossa ESSI kattaisi kolme porrasta.

Saksalaisella esityksellä on mielestäni ihan järkevä pohja. IRIS-T SL/IRIS-T SLM on ilmeisen hyvä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, IRIS-T SLM on osoittanut kyvykkyytensä Ukrainassa. Toiseksi järjestelmä rinnalle tulisi ottaa laajasti käytetty norjalaisen Kongsbergin (kotisivut) Nasams-järjestelmä (NASAMS Air Defence System), vaikka sen kantama on pääosin IRIS-T:tä lyhyempi. Patriot-järjestelmää ei voida Euroopassa sivuuttaa, koska se hallitsee lähes täysin ohjuskantamiensa markkinat. Erittäin pitkä kantaman uutena järjestelmänä voi hyvin olla ainakin tekniikan ja kyvykkyyden puolesta yhdysvaltalaisisraelilainen vaihtoehto.

Kun tarkastellaan eurooppalaista ilma- ja ohjuspuolustusta, sopassa on liian monta kokkia muttei tarpeeksi lientä.

Nato-Euroopan liemi alkaa olla loppumassa Ukrainan ilma- ja ohjuspuolustuksen ylläpitämisessä edes nykyisessä määrin, kun ei ole riittävästi lihalientä eli laitteistoja eikä myöskään pippuria eli ohjuksia. Venäjä näyttää tietävän tuon ja on iskenyt Ukrainassa nyt voimalla Nato-Euroopan yhteen heikkouteen.

****

Presidentti Volodymyr Zelenskyi vetosi kipeästi tarvittaviin ilmapuolustusjärjestelmiin Baltian maiden kiertueella keskiviikkona 10.1.2024 varoittaen, että lännen epäröinti Ukrainan avun suhteen rohkaisee Venäjää (esim. France 24 10.1.2024). Zelenskyin vierailu Baltian maihin oli hätävierailu käytössä olevan kaluston ja ammusten ollessa loppumassa sodankäynnissä.

Saksalaisen esityksen jokaisessa kantamavaihtoehdossa voi olla vain pari eri toimittajaa, jolla varmistetaan järjestelmän laajuus huomioiden myös autonominen huollon, varaosien ja ohjusten riittävyys Euroopan mittakaavassa.

Nato-Euroopan yhteistä ilmapuolustusta vaikeuttaa torjuntajärjestelmien suuri kirjo. Samat ongelmat, mitkä koskevat eurooppalaista yhteistyötä myös monissa muissa aselajeissa. Kalustomerkkejä on yksinkertaisesti liikaa eikä yhteistyötä tunnu syntyvän, vaan jokainen haluaa pitää oman suosikkinsa.

Tanska ja Ruotsi liittyivät ESSIin 15.2.2023, jolloin jäsenmäärä nousi 15 valtiosta 17 valtioon (Belgia, Bulgaria, Tšekki, Viro, Suomi, Saksa, Unkari, Latvia, Liettua, Hollanti, Norja, Slovakia, Slovenia, Romania ja Iso-Britannia 12.10.2022 alkaen sekä Tanska ja Ruotsi 15.2.2023 alkaen). Suomi siis kuului noihin 15 perustajavaltioon 12.10.2022 alkaen.

Viron ja Latvian puolustusministerit Hanno Pevkur ja Ināra Mūrniece allekirjoittivat 11.9.2023 aiesopimuksen Saksan puolustusministeri Boris Pistoriuksen kanssa maiden osallistumisesta ​​ESSIin. Samassa yhteydessä Viro ja Latvia allekirjoittivat puitesopimuksen Diehl Defencen (kotisivut) kanssa IRIS-T SLM -ilmapuolustusjärjestelmien hankinnasta (Diehl Defence 11.9.2023). Molemmille Baltian maille se on suurin puolustusinvestointi sitten maiden itsenäistymisen yli 30 vuotta sitten. Latvian hallitus allekirjoitti 600 miljoonan euron arvoisen lopullisen sopimuksen 30.11.2023 ja se saa järjestelmää käyttöönsä vuodesta 2026 (DefenseNews 4.12.2023). Viron sopimuksen arvo on puolestaan 400 miljoonaa euroa.

Vielä vuonna 2022 Virolla ja Latvialla oli vaihtoehtona myös Nasams, ja Espanja toi Nasams-patterin Lielvārden lentotukikohtaan Latviaan 26. kesäkuuta 2022. Harkinta päätyi kuitenkin saksalaisvaihtoehtoon.

Kymmenen Nato-maan puolustusministeriä kokoontui keskiviikkona 11.10.2023 allekirjoittamaan yhteisymmärryspöytäkirjan Euroopan Sky Shield -aloitteen kehittämiseksi edelleen (Nato 11.10.2023). Nuo kymmenen maata olivat Belgia, Tšekki, Tanska, Viro, Saksa, Unkari, Latvia, Liettua, Hollanti ja Slovenia. Mukana ei ollut enää Suomi.

Suomi oli siis ESSIssä perustajataho 12.10.2022, muttei enää mukana 11.10.2023, kun Euroopan Sky Shield -aloitteen kehittämisestä edelleen päätettiin. Suomi ei ole mukana European Sky Shield -aloitteen jatkossa.

****

Presidentti Emmanuel Macron vastusti kovin elkein Saksan ja liittokansleri Olaf Scholzin esittämää European Sky Shield -konseptia.

Kuten mistään muustakaan Euroopan puolustukseen liittyvässä, niin myöskään ilmapuolustusasiassakaan Ranska ja Saksa eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten ilma- ja ohjuspuolustusta pitäisi Eurooppaan rakentaa. Ranska ja Saksa eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ylipäätään mistään sellaisesta uudesta asejärjestelmästä, joka Eurooppaan olisi hyvä rakentaa eurooppalaisena järjestelmänä. Ei panssarivaunujen suhteen (US-blogi 20.1.2023), ei hävittäjien suhteen (US-blogi 3.8.2019).

Tuosta eurooppalaisesta erimielisyydestä ja sopimiskyvyttömyydestä Yhdysvaltojen puolustusteollisuus kerää hyödyn.

Vika ei ole Saksassa, vaan vika on pääsääntöisesti Ranskassa. Saksa kykenee yhteistyöhön vaikkapa Yhdysvaltojen kanssa, mutta Ranska ei kykene rakentavaan yhteistyöhön kenenkään kanssa. Tuo vahinko Euroopalle. Siis Ranska on se vahinko.

Ranskaa nyppi, että Saksan ehdotus sisälsi myös Euroopan ulkopuolisten ilmapuolustusjärjestelmien hankintoja: Patriot-järjestelmien hankinta yhdysvaltalaiselta Raytheonilta sekä Arrow 3 -järjestelmien hankinta israelilaiselta Israel Aerospace Industriesilta (kotisivut). Ranskalaisten mukaan Euroopan asehankintoja ei pitäisi tehdä Euroopan ulkopuolelta. Ranska ei myöskään sallinut tykistöammusten hankintaa Ukrainaan Nato-maa Turkista (US-blogi 9.4.2023).

Ranska on ollut ensisijaisesti kiinnostunut edistämään Italian kanssa yhteistä ASTER 30 SAMP/T -järjestelmää. Lisäksi ranskalaiset ovat johtaneet viiden Euroopan maan yhteistä hanketta lyhyen kantaman MISTRAL ATLAS -ilmapuolustusjärjestelmän hankkimiseksi.

Ranskalaisille käy asejärjestelmien eurooppalaiset yhteisostot niin kauan, kun järjestelmät ovat edes osittain ranskalaisia.

Euroopassa ei kuitenkaan rakenneta järjestelmiä erittäin korkealla aina sadassa kilometrissä ja jopa sen yli lentävien ohjusten torjumiseksi, joiksi saksalaiset esittivät Arrow 3:a.

Kesäkuussa 2023 Ranska teki vastaehdotuksen Sky Shield -konseptissa ja vaati muita maita tutkimaan Ranskan esittämiä vaihtoehtoja (Le Monde 19.6.2023). Euroopan suurista maista Ranska, Puola, Italia ja Espanja eivät ole tehneet päätöstä liittyä ESSIin.

****

Palataan Naton ilmoitukseen tukea jäsenmaiden aloitetta ostaa tuhat ohjusta Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiin.

Naton virallisen ilmoituksen mukaan yhteydenotto tuhannen ohjusta Patriot-ilmatorjuntaohjuksen hankinnasta tulee tehdä Comlogin (kotisivut) kautta, joka on yhdysvaltalaisen Raytheonin ja saksalaisen MBDA Deutschlandin (kotisivut) yhteisyritys.

Comlog perustettiin varmistamaan Patriot-ohjusten logistinen tuki Euroopassa. Raytheon ja MBDA Deutschland omistavat kumpikin 50 prosenttia yhteisyrityksestä. Yhtiön päätoimiala on Patriot PAC-2 -ilmatorjuntaohjusten logistinen tuki operatiivisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Yritys on ylläpitänyt yli viittä tuhatta PAC-2-ohjusta (PAC = Patriot Advanced Capability) Patriot Missile Facility 3:ssa (Patriot Missile Facility, PMF-3), joka sijaitsee Saksassa Schrobenhausenissa (48°34’04.1″N 11°15’40.7″E). Yrityksen pääasiakas on Naton tuki- ja hankintavirasto NSPA, joka toimii Euroopan Patriot-ohjusten käyttäjämaiden ja Yhdysvaltojen armeijan puolesta.

Kysymys Yhdysvaltojen itse itselleen asettamana oli, kenen se sallii Euroopassa valmistaa Patriot-ilmatorjuntaohjuksia, ja tuon asian Yhdysvallat päätti vuoden 2022 jälkipuolella. Kyse olisi Raytheonin ja MBDA Deutschlandin yhteisyrityksestä  nimeltään Comlog.

Kyse on GEM-T-ilmatorjuntaohjuksista. Aluksi Schrobenhausenissa valmistetaan ohjukset Bundeswehrin tarpeisiin. Seuraava vaihe on ilmatorjuntaohjusten toimittaminen Euroopan Nato-maille, joilla on Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä. Ohjustuotannon Saksassa on suunniteltu kestävän ainakin vuoteen 2048 asti.

Comlog toimitti ensimmäiset 170 Patriot-ohjusta GEM-T-kokoonpanossa Saksan ilmavoimille vuoden 2022 lopulla (European Security & Defence 12.12.2022).

GEM-T:ssä T-kirjain viittaa taktiseen ballistiseen ohjukseen (tactical). GEM-C:ssä C-kirjain viittaa puolestaan risteilyohjukseen (cruise). GEM-T on siis päivitetty versio PAC-2:sta. Ohjusjärjestelmäsovitukseltaan GEM-T-ohjus on yhtä kuin PAC-2-ohjus. Patriot MIM-104E Guidance Enhanced Missile-TBM -merkintä on yhtä kuin GEM-T.

Kyse oli ohjusten hinnasta ja toimitusaikatauluista sekä myös hurjasti kasvaneesta kysynnästä, mikä sai Yhdysvallat tekemään päätöksen laajentaa ohjustuotantoa Eurooppaan.

Ongelma mielestäni aerodynaamisten kohteiden torjunnassa on torjuntaohjusten tyypitys tuhottavan kohteen suhteen, tosin en tiedä asiasta paljon mitään. Pitääkö tuhoamisvalmiudessa olevassa yksikössä olla lukuisa määrä eri ohjustyyppejä, jotta tuhottava kohde saadaan sen laadusta riippumatta varmuudella tuhottua? Jos patteria lähestyy matalalla korkeudella lentävä venäläinen risteilyohjus, pitääkö laukaisuputkessa mahdollisesti oleva GEM-T-ohjus vaihtaa GEM-C-ohjukseksi, jos GEM-C-ohjusta ei ole ladattuna yhteenkään putkeen?

****

Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät ovat valloittaneet koko Euroopan. Patriotin asema Euroopassa on ylivertainen. Patriot kattaa maantieteellisesti koko Euroopan.

Patrioteilla on Euroopassa pitkä historia, mitä Suomessa ei ehkä ole oikein tiedostettu. Esimerkiksi Länsi-Saksalla oli vielä kylmän sodan aikaan yhteensä 36 yksikköä, kun nyt niitä on 11. Ensimmäisen yksikkönsä Bundeswehr sai jo vuonna 1989.

Tuosta seuraa se etu, että esimerkiksi Patriot-järjestelmiin sopivien ohjusten määrä Euroopassa on suuri. Tuosta seuraa suuruuden mittakaavaedut varaosiin, huoltoon ja järjestelmään käyviin ohjuksiin. Esimerkkinä Patriot-ohjusten logistisena tukena toimiva Comlog, jonka pääasiakas on Naton tuki- ja hankintavirasto NSPA. Kriisi- ja sotatilanteessa ohjuksia, varaosia ja huoltoa voidaan siirtää Nato-Euroopan sisällä maasta toiseen, kuten on jo nähty Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Esimerkiksi saksalaisia järjestelmiä on ollut Puolassa ja Slovakiassa.

Osaltaan Patrioteissa osalle Nato-maista – etenkin Saksalle – kyse on puolustusliiton integroidusta ilma- ja ohjuspuolustuksesta (NATO Integrated Air and Missile Defence, NATO IAMD) ja ballististen ohjusten puolustuksesta (NATO Ballistic Missile Defence, NATO BMD), jotka perustuvat osaltaan vahvasti Nato-maiden Patriot-järjestelmiin. Kyse on myös Yhdysvaltojen ballistinen ohjusten puolustusjärjestelmästä nimeltään Aegis (Aegis Ballistic Missile Defense, Aegis BMD), jossa myös Patriot-ohjuksilla on rooli. Artikkelikuvaan on kirjattu Aegis Ashore.

****

Euroopassa on tehty viime aikoina paljon Patriot-järjestelmien ja niihin sopivien ohjusten ostopäätöksiä.

Heinäkuussa 2022 Yhdysvallat antoi luvan myydä Hollantiin 96 kappaletta GEM-T-ohjuksia 1,2 miljardin dollarin hintaan (DSCA, Transmittal No 22-47, 21.7.2022).

Marraskuussa 2022 Yhdysvallat antoi luvan myydä Sveitsiin 72 kappaletta PAC-3:n MSE-ilmatorjuntaohjuksia 700 miljoonan dollarin hintaan (DSCA, Transmittal No 22-69, 15.11.2022). DSCA (Defense Security Cooperation Agency, kotisivut) oli antanut Sveitsille luvan ostaa Patriot PAC-3+-konfiguraatiota viiden yksikön verran 2,2 miljardin dollarin hintaan syyskuussa 2020 (DSCA, Transmittal No 20-43, 20.9.2020).

Romanian pitäisi saada yhteensä 7 yksikköä neljällä neljän laukaisuputken M903-laukaisasemalla (M903 launching station) varustettuna vuoteen 2026 mennessä (yhteensä siis 28 M903-laukaisuasemaa), joista osan Yhdysvallat on jo toimittanut (DSCA, Transmittal No 17-35, 11.7.2017).

Puolan ostamien Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien määrä ja rahallinen arvo on suuri. Kesäkuussa 2023 Yhdysvallat antoi luvan myydä Puolaan kaksivaiheisen ohjelman jälkimmäisessä vaiheessa 48 M903-laukaisasemalla varustetun PAC-3+-konfiguraatiopaketin huikeaan 15 miljardin dollarin hintaan (DSCA, Transmittal No 23-16, 28.6.2023). Myyntilupa käsitti peräti 644 PAC-3:n MSE-ohjusta. Kaksivaiheisen ohjelman jälkimmäiseen vaiheeseen kuului myös toinen ostovaltuutus arvoltaan 4 miljardia dollaria (DSCA, Transmittal No 23-64, 12.9.2023). Kaksivaiheisen ohjelman ensimmäisen vaiheen ostovaltuutus käsitti PAC-3+-konfiguraation 4 yksikköä 48 M903-laukaisasemalla (DSCA, Transmittal No 17-67, 17.11.2017). Paketin arvoksi oli kirjattu 10,5 miljardia dollaria.

Puola toteuttaa ilmapuolustustaan melko tarkasti Wisłan-ilmapuolustusohjelman mukaisesti (US-blogi 17.1.2017). Esitin tuolloin vuonna 2017 Puolan toimien ottamista esimerkiksi myös Suomeen. Edellä olevaan kappaleeseen kirjatun mukaisesti Puolalla on syytä arvioida olevan kaksivaiheisessa ohjelmassa yhteensä 16 yksikköä (4+12). Vielä toukokuussa 2022 Puola oli hankkimassa vain 6 järjestelmää (DefenseNews 22.5.2022), mutta Venäjän toinen hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 lienee saanut Puolan lopulta toisiin aatoksiin. Noissa 12 yksikössä on myös uusi LTAMDS-tutka (Lower Tier Air and Missile Defense Sensor, GhostEye®).

Tuoreimpana Patriot-ostajana Euroopassa on Espanja kolmella PAC-3+-ohjusyksiköllä, joihin kuuluu peräti 24 M903-laukaisuasemaa ja 51 MSE-ohjusta 2,8 miljardin euron hintaan (DSCA, Transmittal No 23-58, 4.10.2023).

Lisäksi on vielä Ruotsin vuonna 2018 tekemä Patriot-järjestelmähankinta, johon kuuluu neljä PAC-3+-ohjusyksikköä 12 M903-laukaisuasemalla (DSCA, Transmittal No 18-01, 20.2.2018).

Edellä joitakin esimerkkejä meneillään olevista tilauksista ja toimituksista.

​Saksan tuorein Patriot-ostovaltuutus DSCA:n sivuilta löytyy vuodelta 2019 (DSCA, Transmittal No 19-42, 12.7.2019). Saksan Bundeswehrillä on tällä hetkellä 11 Patriot-ilmatorjuntaohjusyksikköä, joista kaksi on ollut viime ja tänä vuonna käytössä Ukrainassa (Ukrainska Pravda 13.12.2023, Bundesregierung, Liste der militärischen Unterstützungsleistungen 4.1.2024) ja kolme viime vuonna Puolassa. Vielä vuoden 2022 puolella Saksalla oli 12 järjestelmää, mutta ilmeisesti toinen Ukrainaan siirretty saksalainen järjestelmä on menetetty joiltakin osin Ukrainassa.

Toisin kuin edellisessä blogikirjoituksessa (US-blogi 4.1.2023) kirjoitin, Saksan Puolassa ollutta kolmea Patriot-järjestelmää ei siirrettykään vuoden lopulla Puolan asevoimien hallintaan, vaan Saksa oli määrä siirtää ne pois Puolasta vuoden loppuun mennessä (Reuters 8.11.2023). Ehkäpä juuri siksi Venäjä testasi 29.12.2023 Puolan ilmapuolustusta risteilyohjuksella sillä reitillä, minkä varrella ainakin yhden saksalaisen Patriot-yksikön piti olla. Puolahan ei kyennyt haluistaan huolimatta tuota ohjusta ampumaan alas. Jos sen sijaan saksalaiset ilmatorjuntaohjusjärjestelmät olivat paikallaan, miksi ne eivät kyenneet tuhoamaan venäläisohjusta?

Hollannissa yksikköjä on käytössä kolme, Espanjassa niin ikään kolme. Kreikassa on kuusi Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmäyksikköä.

****

Jo 1980-luvulla kehitellyn PAC-2-järjestelmän sieppausalue on nykykatsannossa suhteellisen rajallinen. Toinen ongelma PAC-2:n ongelma on kyvykkyys kaapata matalalla lentäviä ja/tai ohjattavia kohteita. Mielenkiintoinen tapaus ovat Puolassa jo kahteen otteeseen lentäneet venäläiset risteilyohjukset, joihin Puola ja Nato eivät ole kyenneet vastaamaan tuhoamalla ohjuskohteet (US-blogi 4.1.2023). Mikäli oli Puolassa olevien Patriot-järjestelmien kyvykkyys tuhota nuo ohjukset, jos järjestelmät olivat ohjuslentoalueella käytössä?

PAC-2-järjestelmän MIM 104 -tyypin tai GEM-T-tyypin ohjuksen vajavaisuus on kyvykkyys siepata kohteita korkeintaan vain noin 160 kilometrin etäisyydeltä. Vajavaisuus ei ole ohjuksen ongelma, koska se on suunniteltu tuohon peittoon.

2000-luvun alussa käyttöön otettu PAC-3 on Patriotin uusin iteraatio.

PAC-3-versiota Patriotiin valmistaa Lockheed Martin (kotisivut), ei Raytheon. Lockheed Martin on pakannut ohjuksen uudet ominaisuudet MSE-termiin (MSE = Missile Segment Enhancement). Puhutaan MSE-ohjuksesta.

PAC-3:lla on parempi sieppausetäisyys, tuhoamiskyvykkyys, kohdentaminen, liikkuvuus ja vasteaika. PAC-3 on yleensä parempi kuin PAC-2 näissä asioissa.

Natolle onkin asetettava kysymys tuhannen Patriot-ohjuksen suhteen, miksi Naton alainen tuki- ja hankintavirasto NSPA tukee Raytheonin PAC-2-ohjusten hankintaa eikä Lockheed Martinin parempien PAC-3- tai MSE-ohjusten hankintaa? Onko kyse nimenomaan Raytheonista, joka tekee ohjusasioissa yhteistyötä saksalaisten kanssa, mutta Lockheed Martin ei tee? Vai onko kyse siitä, että Nato-Eurooppa ei vielä ole päivittänyt riittävästi PAC-2-järjestelmiä PAC-3- ja PAC-3+-järjestelmiksi.

****

Vaikka tuhat Patriotin PAC-2-ohjusta tuntuu Naton puitteissa ensi kuulemalta suurelta määrältä, niin sitä se ei ole. Ei ole suuri, kun puhutaan niiden järjestelmäyksikköjen määristä, jotka Saksalla (11 kpl, nykyinen laukaisuasemamäärä ei tiedossa), Hollannilla (3 kpl, 18 laukaisuasemaa), Romanialla (7 kpl vuonna 2017 tilattua, 28 laukaisuasemaa) ja Espanjalla (3 kpl, 18 laukaisuasemaa) on käytössään tai mitä koko Euroopalla on ylipäätään käytössään.

Yleensä yhdessä järjestelmäyksikössä on perinteisesti ollut 6-8 laukaisuasemaa, mutta tilaajat ovat ostoksissaan tiputtaneet määrää DSCA:n sivuilla olevien tietojen perusteella neljäänkin alustaan, kuten esimerkiksi Romania hankinnassaan.

PAC-2-ohjusten varasto Saksan ilmavoimien ammusbunkkereissa oli vuoden 2022 lopulla vain muutama sata ohjusta, jotka lisäksi vanhentuvat vuoteen 2030 mennessä (European Security & Defence 1.12.2022). Tuo määrä on hävyttömän vähän, kun Saksalla oli tuolloin 12 ohjusyksikköä ja laukaisuasemia vähintäänkin 48 (4×12).

Jos arvioidaan Saksalla olevan yhteensä 44 laukaisuasemaa eli patteria 11 yksikössä, mikä on arviona ehdoton vähimmäismäärä Saksan osalta, on em. neljällä maalla yhteensä vähintään 108 laukaisuasemaa (44+18+28+18), kun DSCA:n myyntilupien mukaiset määrät on kaikilta osin toimitettu. Saksalla on kuitenkin todennäköisemmin ainakin 66 (6×11) tai 88 (8×11) asemaa. Kun yksi laukaisuasema käsittää yleensä neljä laukaisuputkea, 108 laukaisuasemaan menee kerralla 432 GEM-T- tai PAC-2-ohjusta, niin tuhannella ohjuksella voidaan laukaista vain keskimäärin 2,3 kertaa kaikki putket tyhjiksi.

Pitää siis ymmärtää, kuinka vähäinen määrä 1 000 ohjusta on huomioiden laitteistojen määrä. Osoittaa myös, miten vähäiset varastot Euroopassa on ilmatorjuntaohjusten suhteen ovat – Saksalla siis vain muutama sata PAC-2- ohjusta – ja kuinka vähän varastoja kasvattaa tuhatkin ohjusta.

Tilattava ohjusmäärä pitäisi olla pikemminkin 10 000 kuin 1 000.

****

Tässä luvussa yritän vähäisillä kyvyilläni hieman selventää, mikä oikein on Patriotin ohjusyksikkö koostumukseltaan. Yksiköt koostuvat pitkälti vastaavin periaattein myös muilla järjestelmätoimittajilla.

Patriotissa kukin ohjusyksikön tai patterin kokonaisuus koostuu vähintään kuudesta erilaisesta osasta, joista keskeisin on laukaisuasema (launcher station/launching station/launcher). Muut osat ovat tutka-asema (radar set), valvonta-asema (engagement control station, ECS), tietojen koordinointikeskus (information coordination pentral) ja tukijärjestelmät (support systems), joita ovat antennimastoryhmä (antenna mast group) sekä energiayksiköt (electrical power plant ja energy power unit). Järjestelmäyksikköön voi olla liitettynä myös komento- ja ohjauskeskus (information coordination central, ICC). Oheisessa kuvassa, jossa on esitetty laukaisuasemaan liittyvää, nro 1 on vetoauto (M983 Heavy Expanded Mobility Tactical Truck), nro 2 on laukaisuasema (M901 Launching Station), nro 3 on ohjusputket (Missile Canisters), nro 4 on generaattori (Generator Set A6), nro 5 on tukijalat (Outriggers), nro 6 on tietoliikenneyhteyden päätemoduuli (Datalink Terminal Module, DLTM), nro 7 on laukaisuaseman elektroniikkamoduuli (Launcher Electronics Module, LEM), nro 8 on ohjuksen käskyvastaanottaja ja etälaukaisija (Launcher Missile Round Distributor, LMRD), nro 9 on tietolinkkimaston kokoonpano (Data Link Mast Assembly) on ja nro 10 on ohjus (Missile, PAC-2, PAC-3, PAC-3 MSE, GEM-T). Kuva: vapaa lähde (CSIS, Skechfab).

Yllä olevan kuvan 3D-mallinnus, josta näkyy kaikki numeroidut osat mallinnusta kiertämällä ja zoomaamalla, löytyy täältä.

Laukaisuasemien määrä järjestelmäyksikössä voi vaihdella, muut osat kykenevät pitämään yllä useita laukaisuasemia. Laukaisuasemassa laukaisuputkien (missile canister) lukumäärä määrää kerrallaan ilman uutta latausta laukaistavien ohjusten määrän.

Tätä nykyä DSCA:n myyntilupien perusteella noissa kaupoissa näyttää yhteen yksikköön olevan sisällytetty yleisimmin neljä M903-laukaisuasemaa, mutta määrä tosiaankin vaihtelee. Laukaisuasemaan mahtuu puolestaan yleensä neljä PAC-2-ohjusta (GEM-T-ohjusta) tai 16 PAC-3-ohjusta. Noita eri laukaisuputkielementtejä voidaan kuitenkin koota M903-laukaisuasemaan kuin legoja.

M903 -laukaisuasema PAC-3:ssa, jossa on kaksi laukaisuputkea PAC-3-ohjukselle (vihreät putket) ja neljä laukaisuputkea MSE-ohjukselle (ruskeat putket). Noita putkia voidaan koota laukaisuasemaan vähän kuin legoja. PAC-2-ohjuksen halkaisija on 410 mm, MSE-ohjuksen 300 mm. Kuten kuvasta näkyy, neljän laukaisuputken moduuli MSE-ohjukselle on hieman sivumitaltaan suurempi kuin yhden laukaisuputken moduuli yhdelle PAC-2-ohjukselle. Kuva: vapaa lähde (https://en.m.wikipedia.org/wiki/File:Patriot_PAC-3_MSE_SIAF-2022.jpg).

****

Suomesta tuli siis ensimmäinen israelilaisen David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ensimmäinen ulkomainen ostaja ja Israelin vientimaa.

Kauppa vaati myös Yhdysvalloilta vientiluvan (Foreign Military Sales, FMS), koska israelilaisen Rafaelin kumppanina hankkeessa on yhdysvaltalainen Raytheon ja koska Yhdysvallat on osallistunut merkittävissä määrin ilmatorjuntaohjustorjuntajärjestelmän kehittämiseen. Lupa tuli elokuun 2. päivänä 2023, mistä Israelin puolustusministeriö tuolloin tiedotti.

Suomeen tuotava järjestelmä ei kuitenkaan ole ensimmäinen, joka laivataan Israelista ulkomaille vietäväksi.

Yhdysvaltain puolustusministeriö ja Israelin valtio allekirjoittivat 28. syyskuuta 2010 sopimuksen David’s Sling -asejärjestelmän (David’s Sling Weapon System, DSWS) kehittämisestä (Defense Daily 10.10.2010).

Tuohon sopimukseen kuului myös kahden valmiin järjestelmäyksikön toimittamien Yhdysvaltoihin. Jälkimmäinen järjestelmä toimitettiin vuodevaihteessa 2020-21 (X-viestipalvelu, @Israel MOD 3.1.2021). Tuossa em. X-viestipalvelun linkillä näkyvässä videossa laivaan lastataan kymmenen kuorma-autoa. Tuosta videosta voi päätellä yksikön sisältöä, kun kokonaista yksikköä ei ole liiemmin kuvattu.

****

David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän torjuntakyvykkyyden on todettu yleisesti olevan paremman  kuin Patriotin PAC-2- ja PAC-3-järjetelmien.

On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi Israelilla on sekä David’s Sling- että Patriot-järjestelmiä.

Israelilla on lukuisia Patriot-järjestelmiä, mutta David’s Sling -järjestelmien määrä on vähäisempi. Viime vuosikymmenen jälkipuolella israelilaiskaavailuissa oli, että David’s Sling -järjestelmät sijoitetaan vain kahdelle eri paikkakunnalle, mutta järjestelmät ovat renkaiden päällä ja liikuteltavissa eli mobiileja. Vuonna 2021 Israelilla oli puolestaan kymmenen Iron Dome -järjestelmää (IRON DOME™). On syytä olettaa, että Israelilla on vähemmän David’s Sling -järjestelmia kuin Iron Dome -järjestelmiä. Tuosta on syytä tehdä johtopäätös, ettei Israelilla itselläkään ole vielä hirvittävän paljon noita David’s Sling -järjestelmiä, joita toistaiseksi tulee olemaan vain kahdessa maassa: Israelissa ja Suomessa.

Tietääköhän edes Suomen puolustushallinto, kuinka monta toimivaa David’s Sling -järjestelmää Israelilla on on? Israelin käytössä olevat järjestelmät ovat tällä hetkellä koko maailman järjestelmät.

En tee tässä kuitenkaan mitään järjestelmien laajempaa teknistä vertailua, kun siihen minulla ei ole mitään edellytyksiä.

GEM-T-ohjuksilla varustetun Patriotin toimintaetäisyys aerodynaamisia kohteita vastaan ​​on enimmillään 160 kilometriä, kun taas David’s Slingillä kantama on enimmillään 300 kilometriä saman luokan kohteille.

Patriot-järjestelmän GEM-T-ohjus ja David’s Sling -järjestelmän Stunner-ohjus ovat ns. hit-to-kill-ohjuksia, eli ohjus tuhoaa kohteen törmäysenergialla ei räjähdysenergialla. Patriotissa tarvitaan tähän tarkoitukseen PAC-3:n MSE-ohjuksia tai GEM-T-ohjuksia, PAC-2-ohjukset eivät ole hit-to-kill-ohjuksia (esim. Boeing Frontiers, arkisto 8/2004).

Toisin kuin Lockheed Martinin PAC-3:n MSE-ohjukselle, David’s Slingin Stunner-ohjukselle on myös pystysuora laukaisu. Ohjuksen pystysuora laukaisu eliminoi laukaisun yläpuolella olevan kuolleen alueen, mihin Patriot ei ole perinteisesti pystynyt.

Myös liikkuvuudessa David’s Slingin EL/M-2084 MMR -tutkalla on etumatkaa Patriotiin.

****

Edellisessä kappaleessa lyhytsanaisesti kerrotut David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän tekniset ominaisuudet mainitsemattomien teknisten ominaisuuksien ohella ovat tyydyttäneet myös Suomea.

Kysymys kuuluu kuitenkin, millä muilla syillä Suomi päätyi David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmään?

Suomelle hinta on ollut aina tärkeä tekijä asehankinnoissa.

”Pakko ostaa, kun halvalla saa” sopii suomalaiseen mentaliteettiin asiassa kuin asiassa.

Suomen kaltaisen pienen maan ei kuitenkaan koskaan pitäisi olla ensimmäinen yrittäjä ja uranuurtaja. Ei 1,6 gigawatin suurydinvoimaloissa eikä edes tällaisissa pienehköissä ilmatorjuntaohjusjärjestelmähankinnoissa. Oppirahat voivat olla pienelle ja köyhälle uranuurtajalle liian suuret. Uranuurto pitäisi jättää suurempien ja rikkaampien valtioiden vastuulle.

Suomen David’s Sling -hankinnan arvo koostuu 213 miljoonan euron arvoisesta pääsopimuksesta sekä 103 miljoonan euron optiosta, jonka Suomi liitti heti kokonaistilaukseen. Paketti yhteensä siis noin 316 miljoonaa euroa.

On syytä olettaa, koska kyseessä on Israelin ensimmäinen David’s Sling -järjestelmän myynti, myyntihinta on ollut halpa päämääränä avata markkinat.

Julkisuuteen ei ole määritelty, kuinka monta järjestelmäyksikköä hintaan kuuluu, mutta kun otetaan huomioon 316 miljoonaa euroa, se näyttää olevan vain yksi järjestelmäyksikkö. Kuinka monta ohjusta ja laukaisuasemaa järjestelmäyksikköön kuuluu, jää nähtäväksi. Todennäköisesti ei monta asemaa kuten ei ohjuksiakaan. David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän laukaisuasema näyttäisi kuitenkin käsittävän monissa julkaistuissa kuvissa pääsääntöisesti 12 putkea. Kuten Patriotissa, myös David’s Slingissa laukaisuasema vaikuttaisi oleva koottavissa eri määriä putkia.

On esitetty myös arvioita, että kun 316 miljoonan euron otoksessa 213 miljoonaa euroa on ensinäkin kaksi kolmasosaa ja 103 miljoonaa euroa on yksi kolmasosa, ja järjestelmäostos sisältäisi laukaisuasemien suhteen ikään kuin määrän, joka olisi jaettavissa kolmeen yksikköön.

David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän 12 putken laukaisuasema. Julkisuudessa on myös kuvia, joissa laukaisuasema on varustettu myös tuosta määrästä poikkeavalla määrällä putkia. Kuva: vapaa lähde (Israelin puolustusministeriö).
Suomen ja Israelin välinen sopimus David’s Sling -järjestelmän ostosta allekirjoitettiin 12.11.2023. Israelin puolustusministeriössä järjestettyyn allekirjoitustilaisuuteen osallistui Suomen Israelin suurlähettiläs, ulkoasiainneuvos Nina Nordström, Suomen Israelin puolustusasiamies, eversti Oula Asteljoki, Rafael Advanced Defense Systemsin puheenjohtaja ja toimitusjohtaja, reservin kenraalimajuri Yoav Har-Even, Israelin puolustusministeriön Puolustustutkimus- ja kehitysosaston (Directorate of Defense Research & Development, DDR&D) osastopäällikkö, reservin prikaatikenraali Daniel Gold, Israelin ohjuspuolustusjärjestön (Israel Missile Defense Organization, IMDO) johtaja puolustusministeriön Puolustustutkimus- ja kehitysosastolla, tietotekniikan kandidaatti Moshe Patel sekä muita Israelin puolustushallinnon ylempiä virkamiehiä. Kuva: vapaa lähde (Facebook, Israelin puolustusministeriö 12.11.2023).

****

Vaikka puhumme Suomen hankintana ehkä vain yhdestä järjestelmäyksiköstä, on sen syytä olettaa olevan vähintään kolme kertaa halvempi kuin vastaava määrä Patriotin järjestelmäyksikköjä. Järjestelmäyksikönhintaan vaikuttavat laukaisuasemien ja ohjusten määrä, muut järjestelmän osat ovat joka tapauksessa pakko olla minimissään yhtenä kappaleena.

Tosiasia on, ettei ainakaan yhdellä yksiköllä puolusteta paljon Suomen kokoista maata korkealta. Verratkaa vaikka Patriot-yksiköiden määrään toisessa eturintaman maassa Puolassa. Jos yksikköjä on vain yksi, se on ikään kuin malliksi, olipa laukaisuasemia yksikössä kuinka paljon tahansa.

Ostoksessa järjestelmäyksikön hinnan lisäksi kyse on myös laukaisuasemien hinnasta ja etenkin ohjusten hinnasta.

Lockheed Martinin Patriot PAC 3:ssa yhden MSE-ohjuksen hinta oli aikanaan noin 3 miljoonaa dollaria, mutta nyt 2020-luvulla hinta on kirjattu monissa lähtiessä alkavaksi viitosella.

David’s Sling -järjestelmän Stunner-ohjuksen hintaa ei ole tarkasti tiedossa, mutta joissakin lähteissä sen hinnan on arvioitu olevan kolmanneksen PAC-3:n MSE:n hinnasta (FDD 16.10.2023).

Itse asiassa tuo Foundation for Defense of Democracies -ajatushautomon (FDD) arvio Stunner-ohjuksen hinnasta lienee yläkanttiin.

Yhdysvallat on jo pitempään halunnut halvemman Patriot-ohjustyypin. Edustajainhuoneen asetoimikunnan House Armed Services Strategic Forces -alakomitea esitti verovuoden 2020 puolustusbudjettia käsitellessään, että armeija voisi tuoda kongressille vaihtoehtoja edullisesta ohjuksesta käytettäväksi Raytheonin valmistamassa Patriotissa. Raytheonin uusin ohjusversio maksaa noin viisi miljoonaa dollaria, mikä alkaa olla liikaa ulkomaisia ​​Patriot-järjestelmiä käyttäviä maita ostamaan ohjuksia, varsinkin jos niillä pyritään tuhoamaan halpoja drooneja, kuten Israel Lähi-idässä on tehnyt (DefenseNews 5.6.2019).

Jos Naton kautta hankittavat tuhat ohjusta maksavat 5,5 miljardia euroa, yksi ohjus maksaa 5,5 miljoonaa euroa.

Kun Pentagon harkitsi Stunner-ohjuksen käyttämistä uuteen Patriot PAAC-4:ään, viestitettiin Washingtonista ohjuksen olevan 3-4 kertaa halvempi PAC-3:n MSE-ohjuksen hintaan verrattuna. Joissakin yhteyksissä Yhdysvaltain puolustusviranomaiset ovat maininneet, että Stunner olisi vain 20 prosenttia MSE:n hinnasta.

PAAC-4 vaikuttaa kuitenkin järjestelmältä, josta ei tullut Raytheonin ja Rafaelin yhteiskehitelmänä valmista. Patriot haluttiin pitää ilmeisesti erillään.

Mielestäni Patriot-järjestelmän suurin heikkous on juuri ohjusten hinta. Sama kuin olisi vielä ihan siedettävähintainen auto, mutta jonka energiakustannus kilometriä kohden maksaisi moninkertaisesti kilpailijoiden vaihtoehtoihin nähden.

Sodassa tarvitaan valtava määrä ohjuksia. Siksi ohjushinnan tulee olla kohtuullinen. Yhdistän syy-seuraus-suhteessa ohjusmäärät ohjusten hintaan. Syy-seuraus-suhde on vastaava kuin vaikkapa tykistöammuksissa. Mitä kalliimpi ohjus, sitä vähemmän niitä pidetään varastoissa. Mitä kalliimpi tykistöammus, sitä vähemmän niitä pidetään varastoissa.

****

Edellä tähän kirjoitukseen on kirjattu DSCA:n myyntilupia, joista osaltaan voidaan myös hieman haarukoida Patriot-järjestelmien ja niiden ohjusten hintatasoja:

  • Hollanti, 96 GEM-T-ohjusta, 1 219 miljoonaa dollaria, 12,7 miljoonaa dollaria per ohjus (DSCA, Transmittal No 22-47, 21.7.2022)
  • Sveitsi, 72 MSE-ohjusta, 700 miljoonaa dollaria, 9,7 miljoonaa dollaria per ohjus (DSCA, Transmittal No 22-69, 15.11.2022)
  • Sveitsi, 5 PAC-3+-yksikköä ja 70 GEM-T-ohjusta, 2 200 miljoonaa dollaria, 440 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 14 GEM-T-ohjusta) (DSCA, Transmittal No 20-43, 20.9.2020)
  • Romania, 7 PAC-3+-yksikköä, 56 GEM-T-ohjusta ja 168 MSE-ohjusta, 3 900 miljoonaa dollaria, 557 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 8 GEM-T-ohjusta + 24 MSE-ohjusta) (DSCA, Transmittal No 17-35, 11.7.2017)
  • Puola, 12 PAC-3+-yksikköä ja 644 MSE-ohjusta, 15 000 miljoonaa dollaria, 1 250 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 53,67 MSE-ohjusta) (DSCA, Transmittal No 23-16, 28.6.2023)
  • Puola, integroitu ilma- ja ohjuspuolustuksen taistelukomentojärjestelmä (Integrated Air and Missile Defense, IAMD ja Integrated Battle Command System, IBCS), 4 000 miljoonaa dollaria, (DSCA, Transmittal No 23-64, 12.9.2023)
  • Puola, 4 PAC-3+-yksikköä, 208 MSE-ohjusta, 10 500 miljoonaa dollaria, 2 625 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 52 MSE-ohjusta), mutta myyntilupa sisältää myös paljon muuta (DSCA, Transmittal No 17-67, 17.11.2017)
  • Espanja, 4 PAC-3+-yksikköä, 50 MSE-ohjusta, 2 800 miljoonaa dollaria, 700 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 12,5 MSE-ohjusta) (DSCA, Transmittal No23-58, 4.10.2023)
  • Ruotsi, 4 PAC-3+-yksikköä, 100 GEM-T-ohjusta ja 200 MSE-ohjusta, 3 200 miljoonaa dollaria, 800 miljoonaa dollaria per yksikkö (1 PAC-3+-yksikkö + 25 GEM-T-ohjusta + 50 MSE-ohjusta) (DSCA, Transmittal No 18-01, 20.2.2018)
  • Saksa, 50 MSE-ohjusta, 401 miljoonaa dollaria, 8,0 miljoonaa dollaria per ohjus (DSCA, Transmittal No 19-42, 12.7.2019).

Yllä olevassa luettelossa Puolan ostovaltuudet ovat valtavat, yhteensä 29,5 miljardia dollaria. Puola ei osta vain järjestelmiä, vaan myös muita runsaammin ohjuksia. Puola ja Suomi ovat kooltaan ja Venäjän läheisyydeltään samanlaisia valtioita. Puola ja Suomi ovat samalaisia Venäjän Puolan ja Suomen ilma- ja ohjuspuolustukselle asettamien haasteiden suhteen.

Puolan ja Suomen päätökset ilma- ja ohjuspuolustuksen ratkaisemiksi poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan.

Miksi poikkeavat? Millä perusteilla maissa on tultu erilaisiin johtopäätöksiin?

Yllä olevaan luetteloon kirjattua ei pidä lukea liian kategorisesti vaan suuntaa antavasti, koska jokaisen myyntivaltuuden sisältö poikkeaa toisistaan yksikköön sisältyvien ohjusten määrän ja erityisesti laukaisuasemien määrän suhteen. Ohjukset tilpehööreineen ovat tuon luettelon perusteella joka tapauksessa kalliita, peräti kymmen miljoonan euron molemmin puolin kappaleelta. Tavanomainen ohjusyksikkö tavanomaisella kokoonpanolla ja muutamalla ohjuksella maksaa tuon luettelon perusteella ehkä vajaat puoli miljardia euroa (esim. Sveitsin 5 PAC-3+-yksikköä ja 70 GEM-T-ohjusta yhteensä 2 200 miljoonaa dollaria).

Summa summarum: David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä ohjuksineen on kertaluokkaa halvempi kuin Patriotin PAC-2- ja PAC-3-järjetelmät.

****

Jo pelkästään Eurooppaan Patriot-järjestelmien ja niihin sopivien ohjusten myynti on ollut valtaisaa.

Tuosta on seurannut pitkät toimitusajat.

Edellä kerrotusti Puolan Patriot-ostot Yhdysvalloista ovat suuret. Puola sai kaksivaiheisen ohjelman ensimmäisen vaiheen ensimmäiset yksiköt – ilmeisemmin kaksi yksikköä – vasta vuoden 2022 jälkipuoliskolla. Puola oli tehnyt päätöksen kaupasta vuonna 2018.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Sveitsin ostoluvan (DSCA, Transmittal No 20-43, 20.9.2020) mukaisen Patriot-kauppasopimuksen mukaan järjestelmätoimitukset pitäisi alkaa vuonna 2026. Sveitsi on ostanut lisäksi 331 miljoonalla dollarilla Lockheed Martinilta PAC-3:n MSE-ohjuksia, joiden toimitusaika on 2028 ja 2029 (SWI swissinfo 30.10.2023). Vuodesta 2026 käyttöönotettavien Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmien ohjuksina ovat PAC-2:n GEM-T-ohjukset, joiden hankinnasta Sveitsi päätti jo viime vuonna.

Nuo ovat vain suppeita esimerkkejä pitkistä toimitusajoista. Sekä itse järjestelmien että myös ohjusten. Nato-Euroopalla ja Yhdysvallilla on sama ongelma kuin esimerkiksi tykistöammusten suhteen.

Venäjän käymä sota Ukrainassa on osoittanut, mitä toimivalta ilmatorjuntaohjusjärjestelmältä tarvitaan, mikäli Venäjän mittavaan ohjusarsenaaliin niin ohjustyypeissä kuin ohjusmäärissä halutaan vastata. Venäjä kykenee tekemään sadankin ohjuksen iskuja päivä toisensa jälkeen, kuten vuodenvaihde Ukrainassa on osoittanut. Ohjusten päälle vielä kamikazedroonit.

Esimerkiksi Ruotsin kauppaan kuuluu DSCA:lta saadun ostoluvan perusteella vain sata GEM-T-ohjusta eli vaivaiset 25 ohjusta yksikköä kohden. Jokainen tajuaa, että tuo määrä on vain näytöksi. Ruotsi luottaa siihen, että etenkin Yhdysvallat kykenisi toimittamaan Ruotsillekin lisäohjuksia riittävästi kriisissä ja sodassa.

Sata ohjusta ei nykykatsannossa määrä eikä mikään. Sodassa tarvitaan valtava määrä ohjuksia. Sodassa tarvitaan valtava määrä halpoja ohjuksia.

Räjähtänyttä ohjuskysyntää tyydyttääkseen Lockheed Martin avasi vuonna 2022 uuden teollisuusrakennuksen Arkansasin Camdenissa PAC-3:n MSE-ohjustuotantokapasiteetin lisäämiseksi. Kyse on MSE-ohjusten vuosituotannon kasvattisesta 550 ohjuksella (Lockheed Martin 4.10.2022).

Raytheon oli aloittanut jo vuonna 2013 työn Stunner-ohjuksen integroimiseksi Patriotiin uudessa versiossa nimeltään PAAC-4 (Patriot Advanced Affordable Capability-4). Raytheonin PAAC-4 oli suunniteltu Lockheed Martinin PACK-3:n kilpailijaksi oleellisesti halvemmalla Stunner-ohjuksella. Itse ohjus Stunner-ohjuksen johdannaisena nimettiin SkyCeptoriksi. Stunner on siis käytännössä yhtä kuin SkyCeptor. Stunner-ohjuksen todellisia teknisiä tietoja on vähän saatavilla kuten myös SkyCeptorita mainoslehtisiä lukuun ottamatta (SkyCeptor, Hit-to-Kill Air and Missile Defense Interceptor).

Stunner-ohjusta käytetään siis David’s Sling -järjestelmässä.

PAAC-4-hankkeessa vaikuttaa siltä, että jäljelle jää SkyCeptor-ohjus, jota tullaan käyttämään Patriot-järjestelmissä. Ohjushinnan on syytä olettaa laskevan.

SkyCeptor-ohjusta on tarkoitus aloittaa valmistaa Romaniassa. Raytheon ja romanilainen Electromecanica Ploiesti (kotisivut) allekirjoittivat 1.8.2023 toisen muistion Skyceptor-ohjuksien tuotannosta Romaniassa. Ensimmäinen muistio oli allekirjoitettu puolitoista vuotta aikaisemmin (Defense Romania 3.8.2023). Milloin tuotanto fyysisesti alkaa ja millä volyymillä, siitä ei ole vielä tietoa. SkyCeptor-ohjus käy sekä PAC-2:een että PAC-3:een.

Romania osti edellä kerrotun ostoluvan (DSCA, Transmittal No 17-35, 11.7.2017) mukaisesti vuoden 2017 lopussa seitsemän Patriot-järjestelmäyksikköä 4 miljardin dollarin ostovaltuutuksella (lopullinen kauppahinta 3,9 miljardia dollaria), mikä on Romanian suurin asekauppa koskaan. Neljä yksikköä ilmavoimille ja kolme maavoimille.

SkyCeptor-ohjus käy David’s Sling -järjestelmään ja se käy myös Patriot-järjestelmään (Armada International 30.8.2023). Toisin sanoen Suomikin voisi periaatteessa saada varalle toisen ohjustoimittajan David’s Sling -järjestelmäänsä, kun ja jos ohjuksia aloitetaan valmistaa Romaniassa. Mutta siis vain periaatteessa. Romaniassa valmistettavilla SkyCeptor-ohjuksilla tullaan vastaamaan vain Patriot-järjestelmien ohjuskysyntään.

****

Ihan heti [David’s Sling-] järjestelmää ei valmiudessa nähdä. [Ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Mikko] Mäntysen arvion mukaan asejärjestelmä on operatiivisessa käytössä joskus vuosikymmenen lopulla.” (HS 5.4.2023).

Vielä keväällä Suomi ei varmaakaan ollut neuvotellut David’s Sling -järjestelmähankinnan tarkasta aikataulusta. Jotain olisi pahasti pielessä, jos järjestelmä olisi käytössä vasta lähempänä vuotta 2030. Olisi osoitus ensisijaisestitoimittajan heikosta toimituskyvykkyydestä, vaikka järjestelmä olisi ensimmäinen ulkomaille Israelista toimitettava järjestelmä.

Ei näissä Euroopan sotaisissa olosuhteissa voida odottaa lähemmäksi vuoteen 2030, se on kaikille aivan selvää. Ohjusjärjestelmä tässäkin ikuisuushankkeessa pitäisi olla jo toiminnassa.

Tämä korkeatorjuntaan tarkoitettu järjestelmä on paras järjestelmistä, ja näemme Ukrainan sodasta suoraan, että tällainen tarvitaan myös Suomeen.”, totesi puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) järjestelmähankinnasta (HS 12.11.2023).

Olisi varsin erikoista, että jos järjestelmä tarvitaan Venäjän Ukrainassa käymän sodan osoittamana, niin että se toimittaisiin Suomeen kuitenkin vasta hamassa tulevaisuudessa.

Maailmalla monet sotilasasiantuntijat ovat arvioineet, että yksi keskeinen syy Suomen päätymineen israelilaiseen ilmatorjuntaohjusjärjestelmään uranuurtajana olisi ollut nopea toimitusaikataulu, kun Patriot-järjestelmissä tuotantokapasiteetin ilmeinen vaje ja pitkähköt toimitusajat ovat olleet yleisessä tiedossa.

Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti ITSUKO-hankkeen korkeatorjunnan tarjouspyynnöt vuoden 2020 lokakuussa viidelle yritykselle, joihin ei kuitenkaan kuulunut Raytheonin Patriot-järjestelmä. Maailmalla on kummasteltu Suomen nuivaa asennetta Patriot-järjestelmiä kohtaan samoin kuin brittiläistä MBDA-puolustusyritystä kohtaan.

Sillä, miksi Patriotilla ei ole eikä ole ollut mitään sijaa Suomessa, on ilmeisemmin historia Nasams-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankintaan saakka. Kun Suomi osto Nasams-järjestelmän vuonna 2009 ITO 12:ksi, oli valinnassa suuri rooli AIM-12O AMRAAM -ohjuksella, jota käytetään myös Horneteissa. Yksi ohjus, kaksi tehtävää.

Nasamsin torjuntakyky yltää kuitenkin enintään noin 15 kilometrin korkeuteen eikä se ole riittävä korkeatorjuntaan (esim. GlobalSecurity, NASAMS). Nasams ei kyennyt täyttämään sitä korkeatorjunnan aukkoa, joka neuvostoliittolaisen BUK-ilmatorjuntajärjestelmän (9К37 «Бук-М1») poistosta ITO 96:ssa syntyi. Tuo kaikki kuvastaa sitä, miten nuivasti Suomen Puolustusvoimissa suhtauduttiin tuolloin venäläisten ballististen ohjusten sekä myös risteilyohjusten torjuntaan.

Niissä Euroopan Nato-maissa, joissa on Patriot-järjestelmät, ei ole vastaavaa huolta korkeatorjunnan kyvykkyydestä, tosin Espanjalla ja Hollannilla on sekä Nasams- että Patriot-järjestelmät. Patriotilla, olipa kyse PAC-2:sta MIM-104D/E-ohjuksella tai PAC-3:sta MCE-ohjuksilla varustettuna, yltää korkeuksiin (32-36 km), jonka jälkeen tarvitaan oikeastaan enää Arrow 3 -järjestelmää. Siis niin, kuten saksalaiset ovat asian ESSIssä miettineet. Vaikka kirjasin aikaisemmin ISSIssä kantaman suhteen IRIS-T-järjestelmän rinnalle toiseksi vaihtoehdoksi Nasams-järjestelmän ennen pitemmän kantaman Patriot-järjestelmää, ei korkeaulottuvuus (altitude) ole ihan noin yksioikoinen eikä sitä pidä sotkea kantamaan (range).

Edellisellä kappaleella ja koko tällä kirjoituksella en missään nimessä tarkoita, että Nasamsin sijaan olisi pitänyt ostaa joku muu järjestelmä, mutta tuon ostotapahtuman yhteydessä olisi pitänyt käydä huolella läpi kaikki, mitä siitä seuraa investointitarpeina tulevaisuudessa, kun riittävää korkeatorjuntakykyä ei ole. Hankkeita ei pidä pilkkoa noin osiin rahan puutteen takia, vaan kaikki on mietittävä kerralla valmiiksi, jotta tavoite saavutetaan. Nyt meillä ei edelleenkään ole korkeatorjunnan ohjausjärjestelmää eikä näytä olevan enne vuosikymmenen loppua.

Puolustushallinto ei ole kertonut myöskään sitä, oliko Patriot-järjestelmän valmistaja Raytheon mukana, kun Puolustusvoimat lähetti tietopyynnön kymmenelle eri valmistajalle vuonna 2018.

Vuoden 2018 tietopyyntöön liittyen ilmatorjunnan tarkastajan, eversti Sami-Antti Takamaan mukaan torjuntakyvyn parantamisessa kyse olisi noin 8-15 kilometrin korkeudesta ja kohteena ilma-alukset, eivät ballistiset ohjukset (esim. Etelä-Suomen Sanomat 18.1.2018, Turun Sanomat 18.1.2018 jne.).

8-15 kilometrin korkeustavoite oli jo tuolloin vuonna 2018 varsin vaatimaton. Myös ballistisia ohjuksia koskeva rajaus oli hyvin kummallinen. Kuvastaa ainakin tuon ajan Suomen puolustushallinnon näkemystä, ettei ballistisia ohjuksia kannata torjua, kun torjuntaresurssit eivät kuitenkaan riittäisi ja kun torjunta on kaikin puolin vaikeaa.

Kritisoin tuota näkemystä tuolloin omintakeiseksi.

Vieläköhän puolustushallinnon edustajat ovat edelleen samaa mieltä kuin viime vuosikymmenen puolivälissä ja jälkipuolella, jos ovat seuranneet vähänkin Venäjän sodankäyntiä Ukrainassa. Siis vaikkapa nyt vuodenvaihteen eri päivien venäläisiä ohjusiskusarjoja.

****

Suomi ottaa riskin ostamalla aseita maasta, joka pelkää Venäjää (HS 24.11.2022).

Tuossa Helsingin Sanomien jutussa toimittaja Jarmo Huhtanen kyseli, olisiko hyvät suhteet Venäjään omaava Israel valmis toimittamaan Suomeen sodan aikana – siis Suomen ja Venäjän välisen sodan aikana –  esimerkiksi lisää ampumatarvikkeita, varaosia ja uusia aseita tuhoutuneiden tilalle.

Kun Israel ei ole toimittanut Venäjän takia aseita Ukrainaakaan, niin miksi sitten Suomeen?

Monet Euroopan maat ovat aiemmin kieltäytyneet ostamasta Israelin asejärjestelmiä poliittisiin syihin vedoten, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan on lisännyt Israelin asevientiä kiristyneillä asekauppamarkkinoilla.

Nato-maa Suomen David’s Sling -ilmatorjuntaohjusjärjestelmäoston lisäksi vuonna 2023 tapahtui myös Israelin suurin yksittäinen kauppa, kun Nato-maa Saksa osti lähes neljän miljardin dollarin arvoisen Arrow 3 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän (The Times of Israel 28.9.2023).

Saksa siis teki ostoksen Sky Shield -konseptin mukaisesti eikä kuunnellut Ranskaa tai muita Sky Shieldiin nuivasti suhtautuneita Euroopan Nato-maita.

Israel oli vuonna 2023 myymässä myös satoja vanhoja Merkava-panssarivaunuja (Merkava Mk.3) Kyprokselle ja Marokkoon, mutta joutui perumaan kaupan vuoden lopulla Hamasin hyökättyä Gazasta Israeliin.

Kun Kypros ei saanutkaan vaunuja Israelista, Kypros perui vähintään 40 T-80-panssarivaunun (Т-80) myymisen ja luovuttamisen Ukrainalle. Näin taas kerran Ukraina joutui Gazan sodan sijaiskärsijäksi. Aikaisemmin Ukraina oli menettänyt vastaavasti myös tykistöammuksia (US-blogi 4.12.2023).

Israelin peruessa pitkälle neuvotellun Merkava-panssarivaunujen myynnin Kyprokselle ja Marokkoon, Israel osoitti sen olevan varsin epäluotettava asetoimittaja ja asetoimituksien neuvottelu- ja kauppakumppani.

Voiko Suomi tosiaankin luottaa tuollaiseen asetoimittajaan? Jos kysytään Kyprokselta ja Marokolta, vastaus olisi varmasti, ettei voi luottaa.

Niin Suomen kuin koko Euroopan toiminnassa kasvattaa Nato-Euroopan ilmapuolustuskykyä on kysyttävä aivan aluksi ohjusmäärien perään. Ainakin niissä järjestelmissä, jotka ovat vain yhdessä maassa yhtenä järjestelmänä yhden maan toimittamana, jolloin käyttöön saatavat ohjusmäärät ovat varmuudella pieniä.

Vaikka olisikin kuinka hienot taistelupanssarivaunut kuinka runsaslukuisena hyvänsä, et tuolla panssariarmeijalla tee yhteään mitään ilman ammuksia. Ilmapuolustuskyky ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä toteutettuna on vastaavasti niin hyvä vain niin pitkään, kun ohjuksia sattuu riittämään.

Kysymys kuuluu niin Suomelle kuin Saksalle, kykeneekö Israel tai kuka tahansa muu toimittamaan David’s Sling- ja Arrow 3 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmään käypiä ohjuksia sitä määrää, mikä etenkin Venäjää vastaan käytävässä kriisissä tai sodassa tarvitaan. Siis Stunner- tai SkyCeptor-ohjuksia Suomeen tai Arrow 3 -ohjuksia Saksaan.

Voivatko Suomi ja Saksa tosiaankin luottaa Israeliin asetoimittajana, kun historiatietoa ei ole preferenssiksi.

****

Vuonna 2021 Israelilla oli kymmenen Iron Dome -järjestelmää. David’s Sling- järjestelmien määrän arvioidaan olevan paljon tuota määrää vähäisempi. David’s Sling- järjestelmässä preferenssejä määrän suhteen  taida olla edes Israelille itselleen.

Toivottavasti Suomi ei ollut liian hätäinen melko uuden järjestelmän hankinnassa.

Venäjän sodankäynti perustuu volyymeihin, olipa kysymys ohjuksista, ammuksista tai tykistöammuksista. Kaikki mikä sodassa räjähtää, perustuu Venäjän sodankäynnissä volyymeihin.

Ohjusten hankintaa ehdottomasti rajoittaa se, ettei David’s Sling -järjestelmän ohjuksia ole vielä toistaiseksi saatavissa muista Nato-maista eikä mistään muualta kuin Israelista.

Euroopassa Nato-mailla Suomen David’s Sling- järjestelmää vastaavat ilmapuolustusohjusjärjestelmät ovat Patriot-järjestelmiä, joiden ohjuksia löytyy laajasti Nato-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Patriotin ohjustuotanto on aivan toisella tasolla kuin David’s Slingin.

Ohjusten löytyminen yhden toimittajan lisäksi on Suomen kannalta Suomen valitseman järjestelmän suurin heikkous. On vain yksi maa, josta noita ohjuksia saa – ja tuo maa käy tällä hetkellä sotaa. Entäpä jos jokin taho kykenisi Israelista Suomen kannalta hankalaan aikaan räjäyttämään sen ainoan tuotantolaitoksen, jossa Stunner-ohjuksia tällä hetkellä tuotetaan?

Suomi tuskin koskaan uskoi, että sen ainoa ohjustoimittaja voi joutua sotaan, jossa se voi myös pahoin käydessä menettää ohjusjärjestelmä- ja ohjustuotantonsa täysin.

Samaa sinisilmäisyyttä sotaan joutumisen suhteen taas kerran, mitä Suomi osoitti edellisen kerran uskomalla, ettei Venäjä hyökkäisi Ukrainaan.

Jos David’s Sling- järjestelmän valmistaja ja myyjä olisi ollut ukrainalainen puolustusyritys, varmasti järjestelmä olisi jätetty ostamatta samoilla riskeillä, jotka liittyvät myös Israeliin, mutta joita Israelin kohdalla ei kyetä miettimään.

Suomalaiset ovat sinisilmäisiä ja uskovat kaiken, mitä sopimuksiin kirjataan. Niin suomalaiset uskoivat myös, kun Ranskasta tilattiin 1,6 gigawatin ydinvoimala. Kyllä ydinvoimala saadaan hyvin ja ongelmitta, kun se on kerran sopimuksiin kirjattu.

Ei pitäisi uskoa, vaan kaikki asiat on varmistettava varajärjestelmillä, kuten ohjusten saanti useasta lähteestä. Suomen ohjukset eivät voi olla vain yhden lähteen ja toimittajan takana.

Vastaavaa typeryyttä Suomen puolustushallinto harrasti Laivue 2020:n fregattihankinnassa, kun sopimus tehtiin lähes konkurssikypsän pienen epämääräisen telakan kanssa, jolla mikään asia ei ollut kunnossa. Ei edes se ensimmäinen asia. Tuokin valmistajavalinta on jo tullut veronmaksajille kalliiksi eikä lopullinen loppuhinta ole vielä tiedossa.

Vaikka kyse on Suomen puolustuksesta, tuota ylimääräistä rahaa syövää tehtyä virhettä pitäisi käsitellä perusteellisesti ja etsiä mahdollisten virheiden tekijät. Puolustushallinto ei ole poikkeus valtion muista hallinnonaloista.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu