Entäpä, jos S-300-ohjus olikin lähtöisin Valko-Venäjältä hyökkäystarkoituksessa eikä suinkaan Ukrainasta puolustustarkoituksessa?

”Ракета, яка поцілила на територію Польщі напередодні – не українська.” (5 канал 17.11.2022).

Vapaasti suomennettuna:

”Puolan alueelle edellisenä päivänä suunnattu ohjus ei ollut ukrainalainen.”

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on ollut äimän käkenä. Hänen mukaansa Puolaan Przewodówin alueelle pudonnut S-300-ilmatorjuntaohjus – tai joidenkin lähteiden mukaan oikeastaan kaksi ohjusta, joista toinen venäläinen pommittajasta laukaistava Kh-101-risteilyohjus (Х-101) – ei ollut lähtöisin Ukrainan asevoimien ilmapuolustuksesta. Zelenskyi luottaa Ukrainan asevoimien komentaja Valeri Zalužnyiltä (Валерій Федорович Залужний) saamiinsa tietoihin (esim. Forbes 16.11.2022, Еспресо 16.11.2022, Слово і Діло 16.11.2022 jne.).

Epäilen hieman tuon Kh-101-risteilyohjuksen olemassaoloa Przewodówista julkaistujen kuvien perusteella.

Jos käytte edellä luetteloiduilla kolmella sivulla lukemassa noita lehtijuttuja konekäännöksellä, huomioikaa koneäännöksen ei-sanaan ja kieltolauseeseen liittyvä ”virhe”, jolla asia konekäännöksessä näyttää kääntyvän päinvastaiseksi (esim. Еспресо 16.11.2022). Zelenskyillä oli siis epäily siitä, että kyseessä olisi ukrainalainen ohjus. Hänen mielestään kyse ei ollut ukrainalaisesta ohjuksesta.

Entäpä jos Ukraina onkin oikeassa ja esimerkiksi Nato tällä kertaa väärässä? Jos sittenkään kyse ei ollut Ukrainan alueelta ammutusta ohjuksesta vaan jostakin muualta ammutusta ohjuksesta?

On jo muodostunut varmaksi käsitykseksi, että kyseessä olisi S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ohjuksesta (Зенитный ракетный комплекс С-300). Mutta mikä ohjustyyppi varmuudella, sitä ei vielä ole saatettu julkisuuteen. Arvioita on tehty vähäisten valokuvien perusteella, joista on muodostunut jo ”totuus”, kun mitään varmennusta ei viranomaistahoilta ole saatu.

Huomioikaa, minne ja minkä yhtiön sivuille edellinen Зенитный ракетный комплекс С-300 -linkki ohjaa. Se ohjaa GVTUP Belspetsvneshtekhnikan sivuille (ГВТУП «Белвнешпромсервис», kotisivut), joka on Valko-Venäjän valtion omistama aseiden valmistusta ja ulkomaankauppaa harjoittava yhteisyritys. Venäläiset ohjasivat aikoinaan Valko-Venäjän kautta ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä erityisesti korjaus- ja huoltohuoltoprosessointiin liittyen mm. Muammar Gaddafin johtamaan Libyaan, ja tuo valkovenäläisyritys liittyi tuohon toimintaan.

Oletetaan, että kyseessä on S-300-ilmapuolustusjärjestelmän ohjuksesta, vaikka asiaa ei ole viranomaisvarmistettu.

On selvää, ettei Puolaan päätynyt S-300-ohjus ei ole voinut olla laukaistu Venäjältä. Puolan Przewodówista (50°28’12.1″N 23°56’04.0″E) lähin etäisyys Venäjän rajalle (52°06’43.1″N 31°46’54.4″E) on noin 575 kilometriä, kun S-300-ohjuksen enimmäiskantamat ovat pisimmilläänkin noin 200 kilometriä ja äärimmilleen viritettynä 250 kilometriä.

Przewodówista löytyneet ohjusosat ja ohjustörmäyspaikalta otetut valokuvat paljastivat, ettei ohjus törmännyt maahan räjähdelastissa vaan kyse olisi joko ohjuskuoren tai ilmassa osittain räjähtäneen ohjuksen osien osumisesta maahan. Oma asiansa on, räjähtikö ohjus ilmassa etukäteisautomatiikalla vai räjäytettiinkö ohjus tarkoituksellisesti automatiikalla tietyssä kohtaa tiettynä ajankohtana, mikäli torjuntaohjuksella ei ole ollut kontaktia tuhottavaan ohjukseen. Oma asiansa edelleen myös on, jos ohjus laukaistiin muussa tarkoituksessa kuin ilmapuolustustarkoituksessa.

****

В Беларуси заметили передвижение грузовиков с ракетами для ЗРК «С-300» (Униан 14.7.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo ukrainalaisen Unian-uutissivuston heinäkuinen uutisotsikko:

Valko-Venäjällä havaittiin S-300-ilmapuolustusjärjestelmän ohjuksilla varustettuja kuorma-autoja.

Havaintoajankohta oli 14.7.2022 iltapäivällä. Valkovenäläisen Hajun-sotilasseurantaryhmän (Беларускі Гаюн | Belarusian Hajun project, ваенная маніторынгавая група) mukaan S-300-ohjuksilla varustetut kuorma-autot liikkuivat Valko-Venäjällä kohti Brestiä (Telegram, Беларускі Гаюн 14.7.2022).

M1-moottoritiellä (E30) Minskistä (Мінск, 53°54’19.0″N 27°33’12.8″E) Brestin (Брэст, 52°05’36.7″N 23°43’56.1″E) suuntaan oli havaittu kaksi Valko-Venäjän asevoimien MAZ-kuorma-autoa (МАЗ ВС РБ), joiden lastina oli S-300-ilmapuolustusjärjestelmän neljä ohjusyksikköä. Puolen päivän aikaan oli havaittu vastaavasti Minskistä kohti Baranovitšia (Баранович, 53°07’42.2″N 26°02’30.1″E ) johtavalla tiellä 40 kilometrin päässä Baranovitšista S-300-järjestelmään liittyvä kuljetus.

Brest on aivan kiinni Puolan rajassa ja matkaa Valko-Venäjän Brestistä Puolan Przewodówiin on alle 200 kilometriä – noin 180 kilometriä. Matkaa Valko-Venäjän, Ukraina ja Puolan yhteisestä rajapisteestä ohjusjäänteiden löytymispaikkaan Puolassa on puolestaan noin 120 kilometriä.

Kysymys kuuluukin, olisiko Puolaan eksynyt ohjus voinut olla sittenkin Valko-Venäjältä? Ukrainalla on ilmeisemmin tällä hetkellä Puolan ohjusputoamispaikkaa lähimmät S-300-yksiköt Lvivin puolustukseen (Львів, 49°50’34.6″N 24°01’10.9″E) ja mm. Dobrotvirissä (Добротвір, 50°12’19.2″N 24°23’04.9″E) EU-alueelta tulevan voimalinjan puolustukseen.

Heinäkuussa 2022 Venäjä keskitti hieman sotavoimaa Valko-Venäjän alueelle Luoteis-Ukrainassa juuri Volynin alueen (Волинська область) ja Rivnenska alueen (Рівненська область) tuntumaan lähellä Puolan rajaa. Ukrainan asevoimat epäilivät tuolloin heinäkuussa provokaatiota Volynin ja Rivnenskan alueille Valko-Venäjän puolelta.

ВСУ уничтожили две ракеты, выпущенные по Львову из Беларуси (DW 29.3.2022).

Vapaasti suomennuta tuo Detsche Welle -uutissivuston (kotisivut) maaliskuinen otsikko:

Ukrainan asevoimat tuhosivat kaksi Valko-Venäjältä kohti Lviviä ammuttua ohjusta.

On varmaa, että edelleen kaikki Venäjän ohjus- ja lennokki-iskut Lviviin ja tuolle alueelle (Львівська область) tapahtuvat Valko-Venäjältä käsin.

Julkisista asiakirjoista ei saa tietoa, missä Valko-Venäjä juuri tällä hetkellä pitää S-300-järjestelmiään.

Jos Puolaan päätynyt ohjus olisi kuitenkin valkovenäläinen, olisiko kyseessä väärinkäsityksiin perustava ilmatorjuntatoimi, kun venäläisohjuksia oli tuolloin liikenteessä noin satakunta vai olisiko kyseessä mahdollisesti presidentti Aljaksandr Lukašenkan järjestämä provokaatio tilanteessa, jossa Venäjän ohjusisku mahdollisti hyvän tilaisuuden.

****

S-300-järjestelmä pitää sisällään suuren määrän modifikaatioita, joiden olemassaolosta eri armeijoissa – tässä tapauksessa Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan armeijoissa – on vaikea ottaa selvää.

Valko-Venäjällä oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan omasta takaa kolme rykmenttiä, joiden varusteena on S-300PS-järjestelmä (С-300ПС) ja sen ohjuksia. 300PS-järjestelmä otettiin ensi kerran käyttöön Neuvostoliitossa vuonna 1983.

Ukrainalla oli puolestaan ennen tämän vuotista sodan alkua 31 divisioonaa, joiden varusteena on 250 kappaletta S-300PS- (С-300ПС) ja S-300-PT-järjestelmiä (С-300ПТ) ja niiden ohjuksia. 300PT-järjestelmä otettiin ensi kerran käyttöön Neuvostoliitossa vuosina 1978 ja 1983.

S-300PS ja S-300-PT-järjestelmien edeltäjä oli S-300P (С-300П). S-300PS:n ”sukupuussa” S-300PS:n alla ovat versiot S-300PM (С-300ПМ), S-300PM1 (С-300ПМ1) ja S-300PM2 (С-300ПМ2). S-300PT:n alla ovat puolestaan versiot S-300PT-1 (С-300ПТ-1) ja S-300PT-1A (С-300ПТ-1А).

Noissa em. S-300-järjestelmänimissä T- (Т) ja S-kirjainten (С) ero itseliikkuva ja vedettävä (Т= транспортируемый, С= самоходный).

S-400-järjestelmän (С-400) juuret ovat puolestaan S-300PS:ssä. S-400 on toinen perusmodernisointi Neuvostoliiton S-300-ilmatorjuntaohjusjärjestelmästä (Зенитный ракетный комплекс С-400). Aluksi modernisoidun järjestelmän nimi oli S-300PM3 (С-300ПМ3), mutta sitten kompleksi nimettiin uudelleen S-400:ksi. Vaatii suurta ammattitaitoa ja osaamista jo se, että osaa erottaa S-300- ja S-400-järjestelmien ohjukset sekä itse järjestelmät sinänsä.

S-300PS-järjestelmässä käytettävät ohjukset ovat 5V55K/V-500K (5В55К tai В-500К), 5V55R/V-500R (5В55Р tai В-500Р) ja 5V55KD (5В55КД). S-300-PT-järjestelmässä käytettävät ohjukset ovat puolestaan 5V55K/V-500K (5В55К tai В-500К) ja 5V55R/V-500R (5В55Р tai В-500Р). Vaatii suurta ammattitaitoa ja osaamista jo se, että osaa erottaa nuo ohjukset toisistaan.

S-400-järjestelmässä 48N6E- (48Н6Е), 48N6E2- (48Н6Е3), 48N6E3-ohjukset (48Н6Е3) ovat olemassa olevista S-300PM1- ja S-300PM2-järjestelmistä. S-400-järjestelmään sopivat uudemmat ohjukset ovat 9M96E (9М96Е) ja 9M96E2 (9М96Е2). 40N6E on pitkän kantaman ohjus 200 kilometrin kohdistuksella.

Venäläisillä, valkovenäläisillä ja ukrainalaisilla on sen verran järkeä, etteivät identifioi S-300- ja S-400-järjestelmiä ihan minkä tahansa ohjusvalokuvien perusteella, koska tunnistaminen ei oikein onnistu kuin tarkalla analyysillä. Venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset käyttävät siksi usein valokuvatunnistuksessa ja muutoinkin merkintää S-300/S-400 (ЗРК С-300/400).

Sekä Valko-Venäjän että Ukrainan alkuperäiset S-300-järjestelmät ovat siis Neuvostoliiton ajoilta 1970- ja 1980-luvuilta.

Miten noihin järjestelmiin toimitusajankohdan jälkeen on ostettu mahdollisesti ohjuksia myöhemmin vaikkapa Venäjältä, tuo tieto ei ole helposti kaivettavissa. Puolassa montusta kaivetuista ohjuskappaleista ei välttämättä ole tunnistettavissa tarkka ohjustyyppi, kun ohjuskuoret ovat melko samanlaisia. Ohjuksen tarkka tunnistaminen on korkean ammattitaidon ja tietämyksen työtä, mikäli ohjuksen valmistenumeroita tai muuta oleellista tunnistusta helpottavaa yksityiskohtaa ei ohjuskappaleista löydy.

Valko-Venäjän kaikki S-300-ilmapuolustusjärjestelmät eivät ole perintöä Neuvostoliitosta. Venäjä luovutti neljä uutta S-300-ilmapuolustusjärjestelmää Valko-Venäjälle syksyllä 2013 (Белта 29.10.2013).

****

Yllä olevan kuvan tekstin teknisten venäjänkielisten määritteiden oikeasta suomentamisesta en ole varma, koska minulla ei ole asiaan liittyvää teknisten termien suomentamisosaamista. Tekstit ovat venäläisestä ohjusta koskevasta lähdeaineistosta (mm. patenteista).

Onko kyseessä varmuudella 5V55R-ohjus vai joku muut vastaava ohjus vastaavalla holkilla, varmasti Puola ja Ukraina selvittävät.

Mikäli kyseessä olisi 5V55R-ohjus, on muistattava myös oheinen.

Ukrainaan ja myös Valko-Venäjälle jäi Neuvostoliiton hajottua valtavan määrän ilmatorjuntaohjuksia (зенитная управляемая ракета, ЗУР) tunnukseltaan 5V55K ja 5V55KD (5В55К/КД) sekä 5V55R ja 5V55RM (5В55Р/РМ). Venäjälle jääneiden em. ohjusten määrä oli suurin.

Noiden eri ohjusmallien lohkorakenne (крупноблочная структура) on samanlainen enkä ainakaan minä kykene niitä oikein erottelemaan eri mallitunnuksiin katsoessani ehjää ohjusta. Ohjuksilla on myös samalaiset kuljetus- ja laukaisusäiliöt (транспортно-пусковой контейнер, ТПК).

Noilla ohjuksilla on varsin lyhyt kantama. 5V55K- ja 5V55KD-ohjuksilla 47 kilometriä ja 5V55R- ja 5V55RM-ohjuksilla 75-90 kilometriä. Noilla kantomatkoilla ei ylletä Valko-Venäjältä Puolan ohjusputoamispaikalle, mikäli Venäjä ei ole kyennyt modifioimaan kantamatkaa samalla kun se ehkä on onnistunut modifioimaan ohjukset maahaniskuohjuksiksi.

Nuo ohjukset ovat jo vanhoja ellei käyttöiän pidennysmodifikaatiota ole suoritettu. 5V55K- ja 5V55KD-ohjuksien tuotanto alkoi vuonna 1978. 5V55R- ja 5V55RM-ohjuksien tuotanto alkoi vuonna 1984. Neuvostoliiton aikaiset ohjukset, mikäli ne ovat olleet vain varastossa, ovat jo vanhentuneet. Määräajat ovat kuluneet umpeen. Varallisemmaksi yli-ikäisissä ohjuksissa käy ja nimenomaan kantoraketti.

Tuttujen venäläislähteitteni mukaan ohjuksen laukaisu on yleensä melko yksinkertainen ja turvallinen tapahtuma vanhentuneella ohjuksellakin, mutta kiihdytys- ja ohjausvaiheessa voi tulla ongelmia, mikä ohjus ei ole kunnossa.

Venäjä on jo käsittääkseni tuhonnut ainakin osan noista em. ohjuksista vanhentuneina, muttei ilmeisemmin kaikkia. Venäjä päätti hävittää kerralla noita 5V55-sarjan ohjuksia purkamalle ne, ei räjäyttämällä tai laukaisemalla. Aluksi ohjus poistettiin kuljetus- ja laukaisusäiliöstä ja sen jälkeen ohjus purettiin päälohkoihin. Tuo purku ei ollut venäläislähteiden mukaan mikään helppo työ. 5V55KD-ohjusten purkutyötä Venäjä suoritti Dorogobužissa (Дорогобуж) Smolenskin alueella (Смоленська область). Purkutöihin liittyviä valokuvia voi käydä katsomassa esimerkiksi täältä. Valokuvat ovat sen venäläisen yrityksen sivuilta, joka suoritti purkutyön (АО «Форпост Балтики Плюс»). Tuolla sivulla on kuvia, joista voi arvioida noita reikiä polttoainesäiliön puristusliitosrenkaasta ohjuksen peräosaan.

Kysymys kuuluu, kuinka paljon Venäjällä on noita vanhoja purkamattomia ohjuksia jäljellä ja onko se päättänyt nyt tuhota ne laukaisemalla ohjukset Ukrainan maakohteisiin, kuten Ukraina on kertonut (esim. Униан 1.11.2022). Ilmatorjuntaohjuksen muuttaminen tuhoamaan maakohteita vaatii ilmeisemmin ainakin opettelua ellei peräti jotain säätömodifikaatiota itse ohjukseen.

Yllä olevan kuvan kuvakaappaus löytyy YouTubesta (YouTube, Ракетний удар по приватному сектору у Краматорську 11.8.2022).

Ukrainalla on Kiovan lähettyvillä ohjustehdas nimeltään Žuljanin koneenrakennustehdas Vizar (Жулянський машинобудівний завод «Візар», 50°23’07.0″N 30°21’26.0″E). Venäjä hyökkäsi tehtaalle huhtikuun 15. päivänä 2022 viidellä Kalibr-ohjuksella (ОКР «Калибр») ja tehdas kärsi pahoja vaurioita (Fance24 15.4.2022).

Vuonna 2012 Vizarin tehtävänä oli 5B55-ohjusten käyttöiän pidentämis- ja korjaustyöt. Kuinka tuo työ tehtiin ja onko nyt Ukraina käyttänyt noita päivitettyjä ohjuksia ilmapuolustuksessaan, on mielenkiintoinen kysymys. Olisiko Puolaan pudonnut ohjus siis alkuperäinen korjaamaton ohjus vai vuosikymmen sitten korjattu ohjus, mikäli ohjus on Ukrainan laukaisema?

****

Yksi selvittävä asia myös on, onko Venäjän siirtänyt Ukrainassa aloittamansa sodan jälkeen S-300-yksiöitä Valko-Venäjälle ja jos on, ovatko ne venäläisten operoimia.

Lukašenka kertoi vuoden 2022 valtionpuolustusmääräystä koskevan kokouksen (совещание по вопросу государственного оборонного заказа Беларуси на 2022 год) yhteydessä toukokuun 10. päivänä, että Valko-Venäjä oli sopinut Venäjän kanssa venäläisten S-400- ja Iskander-ohjusjärjestelmien (ОКР «Іскандер») jättämisestä Valko-Venäjälle Valko-Venäjän käyttöön (Президент Республики Беларусь 10.5.2022).

Helmikuussa 2022 Valko-Venäjän alueella alkoi Union Resolve 2022 -sotaharjoitus («Союзная решимость-2022»), jossa mukana oli myös Venäjän Valko-Venäjälle siirtämiä sotajoukkoja. Valko-Venäjälle siirrettyyn sotakalustoon kuului myös Kaukoidästä siirretyt S-400-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät kahdelle divisioonalle. Kuten tiedämme, suurin osa sotakalustosta ja sotaväestä ei palannut Venäjälle, vaan osallistuivat Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa.

Em. valkovenäläinen Hajun-sotilasseurantaryhmä viestitti Telegram-kanavallaan, että S-400-järjetelmä olisi Luninetsin sotilaslentokentällä (аэродром Лунинец, 52°16’38.2″N 26°46’54.1″E) em. Brestin alueella (Telegram, Беларускі Гаюн 23.3.2022). Hajun-sotilasseurantaryhmä viestitti myös kahdeksan S-400-kantoraketin läsnäolosta Gomelin alueella (Гомельская область) Zyabrovkassa (Зябраўка) vanhalla sotilalentokentällä (аэродром Зябровка, 52°18’22.0″N 31°09’39.2″E) (Telegram, Беларускі Гаюн 30.3.2022). Sotilasseurantaryhmä on raportoinut myös ainakin yhdestä ohjuksesta, tiettävästi S-400:sta, joka laukaistiin kohti Venäjää (Telegram, Беларускі Гаюн 6.5.2022).

S-400:n kantama on 250 kilometriä, ja uudella pitkän kantaman ohjuksella kantama voi olla jopa 400 kilometriin, mutta tällä hetkellä ei ole tarkkaa tietoa, milloin tällainen ohjus olisi tulossa käyttöön.

Venäjä toi tammikuussa Valko-Venäjälle myös lyhyen kantaman ballistisia Iskander-ohjusten järjestelmiä, joita Venäjä käytti hyökätessään Ukrainaan Kalinkovichin alueelta (Калинковичский район) (MotolkoHelp 8.5.2022).

****

Valko-Venäjän alueella olevien ohjusjärjestelmien määrä on merkittävä.

Путин заявил, что скоро передаст Беларуси ”Искандеры”, которые могут нести ”ядерные” ракеты (Украинская правда 25.6.2022).

Vapaasti suomennettuna tuo Ukraiskaja pravdan (kotisivut) uutisotsikko kesäkuulta:

Putin sanoi antavansa Valko-Venäjälle pian Iskander-ohjuksia, jotka voivat kuljettaa ydinohjuksia.

Valkovenäläinen Hajun-sotilasseurantaryhmä kertoi noin viikko sitten, että Venäjän vie ohjuksia tai ammuksia tai molempia Valko-Venäjältä lentokoneilla Luhanskin ja Donetskin sotilasyksiköille. Sotilasseurantaryhmä kirjasi 11. ja 12. marraskuuta yhteensä kahdeksan venäläisten Il-76-rahtilentokoneiden lentoa Venäjältä valkovenäläiseen mm. Machulishchyn kylän sotilaslentokentälle lähelle Minskiä (аэрапорт Мачулішчы, 53°46’29.2″N 27°34’52.4″E).

Hajun-sotilasseurantaryhmän kirjausten mukaan lentotoiminta asekuljetuksissa Minskistä Venäjälle neljälle eri lentokentälle on vilkasta ja kyse olisi S-300/400-ilmapuolustusjärjestelmien ohjuksista. Sotilasseurantaryhmä epäilee, että Venäjä veisi Iljušinin Il-76-rahtikoneilla (Ильюшин Ил-76) ohjuksia S-300/400-ilmapuolustusjärjestelmiin Valko-Venäjältä (Telegram, Беларускі Гаюн 13.11.2022).

Valkovenäläinen Hajun-sotilasseurantaryhmä kirjoitti Telegram-viestissään, että Venäjä on vienyt Valko-Venäjältä vielä 20 kappaletta S-300/400-ilmapuolustusjärjestelmän ohjusta Minskistä Millerovon sotilaslentokentälle lähelle Ukrainan itärajaa (аэродром Миллерово, 48°57’09.3″N 40°17’54.4″E) (Telegram, Беларускі Гаюн 14.11.2022).

****

“It is unlikely that the missile that hit Poland and killed two people was fired from Russia.” (CNBC 15.11.2022).

Vapaasti suomennettuna nuo yhdysvaltalaisen CNBC-uutiskanavan (kotisivut) Yhdysvaltojen presidentti Joe Bidenin suusta lainatut sanat:

”On epätodennäköistä, että Puolaan osunut ja kaksi ihmistä tappanut ohjus ammuttiin Venäjältä.”

Kaikki on tuosta samaa mieltä, ettei ohjusta ammuttu vähintään 575 kilometrin päästä Venäjältä eikä tuon todistamisen tiimoilta ole tarvetta tutkia ohjuksen lentoratojakaan. Tuo on itsestäänselvyys.

Kyse onkin Valko-Venäjästä eikä Venäjästä.

Onko esimerkiksi Venäjä päättänyt tuhota vielä jäljellä olevat vanhentuneet 5V55-sarjan ohjukset laukaisemalla ne Ukrainaan? Jos on päättänyt, oliko Puolaan pudonnut ohjus yksi tällainen?

Nyt kaikkien pitäisi jo viimeistään sodan tässä vaiheessa ymmärtää, ettei kenenkään tule ajatella Venäjää sotatoimissa vain Venäjän alueelta käsin vaan Venäjän ja Valko-Venäjän yhteisalueelta käsin. Venäjä on toiminut sodassa Valko-Venäjän alueella vastaavasti kuin Venäjän alueelta. Tosiasiassa Venäjä on Valko-Venäjän alueella kiinni Nato-maa Puolan rajassa. Sotilaallisesti Venäjän toiminnassa ei ole eroa, onko alue Venäjää vai Valko-Venäjää.

Toistaiseksi Puolalta tai Natolta tulleet kannanotot Przewodówiin pudonneesta ohjuksesta on olleet todistusten suhteen mitäänsanomattomia. Ei vedenpitäviä todisteita edes siitä, että ohjus olisi jokin S-300-järjestelmän viidestä ohjustyypistä ja mikä niistä eikä esimerkkisi S-400-järjestelmän ohjus. Monet ovat jo tunnistaneet kuvista ohjuksen S-300-järjestelmän joksikin ohjukseksi, mutta ainakaan minä en siihen kyennyt riittävällä varmuudella julkaistujen kuvien perusteella, etteikö kyseessä voisi olla myös jokin vaikkapa S-400-järjestelmässä käytetty ohjus.

Nato-maat pelkäävät henkeen ja vereen, josko Venäjältä tai Valko-Venäjältä tulisi ohjus Nato-maahan tarkoituksella tai vahingossa niin, että Naton olisi pakko reagoida. Jos ohjus tulisi Nato-maahan ”vahingossa”, mutta jos Venäjä ei sitä tunnustaisi vahingoksi, niin mitäpä sitten? Entäpä jos Venäjä testaisi nyt Valko-Venäjältä matkansa aloittaneella ohjuksella Nato-maiden reagointikykyä vastata sotilaallisesti eikä myöntäisi, että ohjus oli vahinko.

Tällä hetkellä ei siis julkisuuteen päästetty tieto varmista, mikä oli ohjus, kuka laukaisi ohjuksen ja kenen ohjuksesta oli kyse. Ukraina on liitettävä kiinteästi selvityksiin ja tutkimuksiin. On selvittävä ukrainalaisten maan länsiosissa olleiden S-300-yksikköjen sijainti ja toiminta tiistaina 15.11.2022. On pyrittävä selvittämään ohjuksen tarkka tyyppi, valmistenumero ja ohjuksen historia. On pyrittävä selvittämään Valko-Venäjällä maan länsiosissa olleiden S-300-yksikköjen sijainti ja toiminta tiistaina 15.11.2022.

Ukrainan suhteen on myös selvittävä, oliko kyseessä jokin S-300-ilmapuolustusjärjetelmän neuvostoaikainen ohjus, jonka käyttöikää ei ole pidennetty ja joka osaltaan siksi päättyi Puolan puolelle vaikkapa teknisen vian seurauksena. Tuo siis, mikäli on varmaa, että ohjus laukaistiin Ukrainan puolelta.

On selvitettävä, oliko kyseessä Valko-Venäjän ja/tai Venäjän Valko-Venäjän länsiosista toteutettu demonstraatio, jolla kyseiset maat pyrkivät selvittämään Naton reagointia. On selvittävä, oliko kyseessä Venäjän Valko-Venäjältä laukaisema S-300-sarjan ohjus, joita Venäjä on ilmeisesti käyttänyt hyökkäystarkoituksessa myös maakohteiden tuhoamiseen Ukrainassa.

Oleellista on ohjustyypin tarkka määrittely ja sillä perusteella sen kantomatkan tarkka määrittäminen huomioiden myös mahdolliset nopeasti aikaansaatavat ohjusmodifikaatiot.

Selvittävää on siis vielä paljon eikä tällä hetkellä vielä julkisuudessa mitään sellaista varmaa tietoa, minkä perusteella voitaisiin lausua varmuutta. Tähän saakka julkisuudessa olleet selitykset eivät ole olleet uskottavia todisteiden puutteen vuoksi. Avoimia ja ristiriitaisia asioita on yksinkertaisesti liikaa.

Valko-Venäjä pitää siis ainakin selvittää.

Natolta ja Ukrainalta on saatava varmistus, ettei ohjus ole voinut olla missään tapauksessa Valko-Venäjältä laukaistu ohjus. Jos ohjus olikin Valko-Venäjältä, vastasiko ohjuksen laukaisusta Venäjä vai Valko-Venäjä. Toistaiseksi Naton vakuuttelu ja Naton esittämä todistusaineisto siitä, että ohjus olisi ollut Ukrainasta laukaistu, ei vakuuta ainakaan minua ollenkaan.

Lännessä ei vielä ole oikein ymmärretty, että Valko-Venäjä ja Venäjä muodostavat tiiviin liiton ja ovat sotilaallisesti monoliittiset. Lännessä molempia maita pitää käsitellä samalla tavalla yks yhteen. Enää ei sotatoimissa voi erotella Valko-Venäjän ja Venäjän aluetta. Hyökkäys Valko-Venäjän alueelta on yhtä kuin hyökkäys Venäjän alueelta. Ukrainakaan ei ole voinut enää erotella Venäjää ja Valko-Venäjää, vaan molempien maiden alueet ovat Ukrainalle samaa vihollisten suorittamaa hyökkäysten sotatoimialuetta.