Erkki Tuomioja ja Suomen integraatio EEC:hen, EU:hun ja Natoon – Aina sama mölinä ja loppujen lopulta kuitenkin hyväksyntä

Ainoa henkilö, joka on nimennyt minut henkilökohtaisesti Nato-haukaksi täällä Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla, on Erkki Tuomioja. Entinen ulkoministeri, nykyinen kansanedustaja, ulko-asianvaliokunnan varapuheenjohtaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Erkki Tuomioja.

Ei kukaan muu kuin Tuomioja.

Tuo Tuomiojan antama nimitys on minulle kunnia-asia ja tunnen siitä edelleen hyvää oloa. Tunnen tuosta nimityksestä hyvää oloa etenkin nyt, kun Suomi liittyy sataprosenttisella varmuudella Natoon. Yksi tehtävä kahdeksan vuotta kestäneille blogikirjoituksille on saatu päätökseen.

Kun Sipilän hallituksen aikaan SDP:n ollessa oppositiossa kirjoitin tällä palstalle Natosta ja Suomen Nato-jäsenyydestä, moni demaritaustainen kommentoi kirjoituksiani Nato-haukka-termillä, mutta ei koskaan minua henkilökohtaisesti tarkoittaen. Kun vuoden 2019 eduskuntavaalit oli pidetty ja Rinteen hallitus astui remmiin, SDP-agitaattorien Nato-haukka-termin käyttö loppui kuin seinään. Itseasiassa suurin osa noista agitaattoreista taisi poistua myös rivistä täällä Puheenvuoro-palstalla.

Oliko kaikki puolueesta käsin masinoitua?

****

Suomi neuvotteli 1970-luvun alussa vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa. Tuo kauppasopimus oli Suomelle ja Suomen vientiteollisuudelle hyvin tärkeä. Elintärkeä. Kyse oli Suomen länsi-integraatiosta Neuvostoliitto-ikeen lähtökohdista. Kyse oli suomalaisten taloudellisesta hyvinvoinnista länsimaisista lähtökohdista.

Silti noin 500 kulttuurin ja politiikan vaikuttajaa vetosi Helsingin Sanomien koko sivun ilmoituksessa 19.9.1973 presidenttiin, hallitukseen ja eduskuntaan, jottei kauppasopimusta solmittaisi. Nuo vaikuttajat olivat kaikki vasemmistotaustaisia.

Artikkelikuva ja alla oleva kuva on tuosta Helsingin Sanomien maksetusta ilmoituksesta sivulla 20 (HS Aikakone 19.9.1973).

Monella ilmoituksen allekirjoittajalla olivat tiiviit suhteet Neuvostoliittoon.

Ilmoitukseen on mm. kirjattu:

EEC:n muodossa tapahtuva Länsi-Euroopan yhdentyminen ei ole Suomen eikä yleensä puolueettomien maiden etujen mukainen. Poliittisille päämäärille rakentuva suljettu talousliitto aiheuttaa uutta syrjintää. Se kuuluu kylmän sodan aatemaailmaan. Vapaakauppasopimuksen hyväksyminen on ristiriidassa jännityksen lieventymiseen johtavan kehityksen kanssa, jota kuvastaa muun muassa Suomen aloitteen mukainen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous [Etyk].

 Mielestämme vain EEC-sopimuksen hylkääminen on varmuudella yhdenmukainen turvallisuuspoliittisten tavoitteittemme, Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen ja muiden kansainvälisten velvoitteittemme kanssa.

Allekirjoittajat asettivat omaan ylhäiseen arvoonsa suhteessa EEC:hen Neuvostoliiton johtaman SEV:n:

Näköpiirissä ei ole toimenpiteitä, jotka ratkaisevalla tavalla parantaisivat idänkaupan kehittämisedellytyksiä. Tervehdimme tyydytyksellä Suomen sopimusta yhteistyöstä SEV-järjestön kanssa. SEV-sopimusta ei kuitenkaan voi poliittisesti eikä kaupallisesti rinnastaa EEC-sopimukseen. SEV ei ole jäsenmaittensa poliittisen päätöksenteon rajoittamiseen pyrkivä eikä ulkopuolisia maita vastaan tähdätty ylikansallinen laitos.

Onkin aihetta korostaa, että SEV-sopimuksen ohella on kahdenkeskistä yhteistyötä sosialististen maiden kanssa lisättävä, pyrittävä poistamaan Suomen ja muiden SEV-maiden kuin Neuvostoliiton välillä vielä vallitseva tullisyrjintä sekä sisäisin toimenpitein parannettava idän kaupan edellytyksiä.

On aika karmaisevaa tekstiä tuo edellä kirjattu, kun tiedämme, mitä nyt kuuluu EEC:lle ja mitä nyt kuuluu SEV:lle. Niin, ja Ety-kokous pidettiin Helsingissä vuonna 1975, vaikka Suomi solmi vapaakauppasopimuksen EEC:n kanssa.

EEC:n kanssa solmittavan vapaakauppasopimuksen vastustajien vetoomus Suomen presidenttiin, hallitukseen ja eduskuntaan päivämäärällä 19.9.1973. Nimekästä vasemmistoporukkaa riittää. Monet noista vasemmistoedustajista ovat olleet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen estämässä Suomen länsi-integraatiota puolustuksessa.

Mikä ihmeen SEV? SEV oli Neuvostoliiton johtama Keskinäisen taloudellisen avun neuvosto, johon kuuluivat itäblokin maat. SEV hajosi Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.

Helsingin Sanomissa julkaistun vetoomuksen allekirjoittivat mm. vasemman laidan kansanedustajat Erkki Tuomioja (sd.) ja Erkki Liikanen (sd.) sekä vielä tuolloin SAK:n lakimiehenä työskennellyt Tarja Halonen (sd.).

****

Erkki Tuomiojalle tuon ilmoituksen allekirjoittaminen ei riittänyt. Hän jatkoi toimia estääkseen EEC-vapaakauppasopimuksen syntymisen.

Urho Kekkonen ja Leonid Brežnev keskustelivat Moskovasta koilliseen sijaitsevassa Zavidovossa vuoden 1972 elokuun lopulla mm. Suomen tavoittelemasta vapaakauppasopimuksesta EEC:n kanssa. Helsingin Sanomien maksettu EEC-vapaakauppasopimusvastainen ilmoitus julkaistiin siis vajaan kuukauden kuluttua Zavidovo-neuvottelujen jälkeen.

Neuvostoliitto suhtautui Suomen EEC-sopimushankkeeseen varauksellisesti, koska se epäili sopimuksen vaarantavan Suomen puolueettomuuden ja neuvostomyönteisyyden. Kekkonen pyrki hälventämään neuvostojohdon epäilykset ja lupasi henkilökohtaisesti taata maiden välisten suhteiden säilymisen muuttumattomina sopimuksesta huolimatta.

Ruotsissa Dagens Nyheter julkaisi lokakuussa 1972 laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista. Suomessa tutkittiin kiivaasti, miten Zavidovo-muistio oli vuotanut julkisuuteen. Vasta vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot. Hänen tavoitteensa oli estää Suomen EEC-vapaakauppasopimus.

Nuo Tuomiojan toimet olivat arveluttavia ja mielestäni lainvastaisia. Kyse oli varsin poikkeuksellisista toimintatavoista. Tuo toimintatapa osoitti, ettei Tuomiojalle mikään ole pyhää – ei edes Suomen lainsäädäntö.

Tuomioja ei onnistunut. Suomen EEC-vapaakauppasopimus astui voimaan 1.1.1974. Suomen EEC-vapaakauppasopimus tasapainotettiin ulkopoliittisesti Kevsos-sopimuksilla, joita Suomi solmi SEV:n jäsenmaiden kanssa.

Käsittelin tuota Zavidovo-vuotoa tarkemmin melkein päivälleen seitsemän vuotta sitten kirjoituksessa otsikolla Erkki Tuomiojan käyttäytyminen ei ole Suomen läntisten etujen mukaista (US-blogi 15.4.2015).

****

Kun Suomi oli 1990-luvun alkupuolella liittymässä EU:hun, Erkki Tuomioja oli Paavo Väyrysen ohella kansanäänestysvaalitaiston aikana vuonna 1994 aktiivisimpia EU-jäsenyyden vastustajia. Väyrynen on luonnehtinut Tuomiojan tuolloista EU-jäsenyysvastustuskampanjaa kriittisvarovaiseksi (Kolmas elämä, Paavo Väyrynen). Minä muistan nuo ajat, eikä Tuomiojan toiminta EU-asiassa ollut pelkästään kriittisvarovaista.

Tuomiojalla oli siis hänen itsensä masinoima EU-jäsenyysvastainen kampanja.

Tuomiojan EU-jäsenyyden vastainen kampanja rintanappeineen oli näyttävä mutta tulokseton. Suomi liittyi EU:hun 1.1.1995.

Tämä oli jo toinen Tuomiojan epäonnistuminen estää Suomen liikkuminen kohti länttä. Myöhemmin Tuomioja on muuttunut EU-jäsenyyden kannattajaksi, mutta tuo on puhdasta omien etujen ajamista tosiasioiden edessä.

Tuomiojasta tullee myös Suomen Nato-jäsenyydenkin kannattaja, kun huomaa jääneensä häviölle ja kun Suomi on Naton jäsen.

Monet suomalaiset ovat aina tormistautuneet käyttäytymään Neuvostoliiton ja Venäjän etujen mukaisesti ja vastustamaan sitä, mikä veisi meitä kohti länttä. Nyt ensimmäinen poikkeus on tulossa: Suomen Nato-jäsenyys. Tämä johtuu siitä, että me suomaiset ymmärrämme asian tärkeyden ja että Nato-jäsenyys voi olla meille myös elämän ja kuoleman kysymys sen jälkeen, kun Venäjä aloitti sodan Ukrainassa.

****

Kun nyt Suomi on taas kerran liittymässä läntiseen yhteisöön – kolmannen kerran ja tällä kertaa Natoon, on Tuomioja taas vauhdissa.

Kuten EEC-vapaakauppasopimusprosessin aikoihin, niin myös nyt on syytä kysyä, meneekö Tuomiojalla kaikki lain ja hyvän diplomaattisen toimintatavan mukaan. Miksi Suomen poliittinen järjestelmä antaa Erkki Tuomiojalle toiminnassaan erivapauksia, joita kenellekään muulle ei anneta?

Nyt Tuomioja on ottanut pelikassarakseen Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ja Ruotsin demarien Nato-jäsenyyskriittisen kannan. Pelikassaroinnilla Tuomioja pyrkii pitämään Ruotsin avulla Suomen Nato-jäsenyyden ulkopuolella.

Det tredje alternativet är att fördjupa samarbetet med Sverige och bilda en försvarsallians mellan våra två stater, ett fördrag. Finland har tidigare inte uteslutit det här, men idén har tidigare saknat stöd i Sverige, både bland dem som stödjer ett svenskt Natomedlemskap och bland Natomotståndarna, av motsatta skäl. Jag har haft åtskilliga samtal med svenska socialdemokrater och jag vet att de tar det här alternativet på allvar. Men jag fruktar att vi här i Finland inte tar det tillräckligt på allvar.” (Hufvudstadsbladet 9.4.2022).

Vapaasti suomennettuna:

Kolmas vaihtoehto on syventää yhteistyötä Ruotsin kanssa ja muodostaa puolustusliitto valtioidemme välille, sopimus. Suomi ei ole aiemmin sulkenut tätä pois, mutta ajatus on aiemmin puuttunut Ruotsista kannatusta niin Ruotsin Nato-jäsenyyttä kannattavien kuin Naton vastustajien keskuudessa, päinvastaisista syistä. Olen käynyt useita keskusteluja Ruotsin sosiaalidemokraattien kanssa ja tiedän, että he ottavat tämän vaihtoehdon vakavasti. Mutta pelkään, että me täällä Suomessa emme ota sitä tarpeeksi vakavasti.

Noilla sanoilla Tuomioja otti Ruotsin pelikassarakseen Suomen Nato-jäsenyysasiassa. 1970-luvun alun SEV ja Neuvostoliito ovat nyt vaihtuneet Ruotsiin.

Tuomiojan kaksi muuta vaihtoehtoa ovat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys yhdessä tai että molemmat pysyvät Naton ulkopuolella niin kuin Euroopan turvallisuuspolitiikassa ei olisikaan tapahtunut mitään Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Tuomioja sai ulostulollaan Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin vaivautuneeseen asemaan, kun Tuomioja kertoi Peter Hultqvistin ja Antti Kaikkosen käyneen asiasta keskustelua Hultqvistin esille tuomana.

Tuomioja teki nyt vuonna 2022 Hultqvistille saman kuin Kekkoselle vuonna 1973. Tuomiojan toimintatavoissa ei ole ollut näissä kahdessa tapauksessa mitään rajaa. Hänen on aina vaan luonteensa vanki, mutta vähiten häveliäintä tässä on se, että tuollaiselle miehelle  ja tuolla tavoin käyttäytyvälle miehelle annetaan suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä niin suurta poliittista valtaa.

****

Vuoden 2015 eduskuntavaali pidettiin 19.4.2015 ja Juha Sipilän hallitus aloitti toimensa 29.5.2015. Kirjoitin 15.4.2015 julkaistuun Erkki Tuomiojaa käsittelevään blogiin seuraavasti:

Luojan kiitos, että Erkki Tuomiojan ministerikausi loppuu muutaman viikon päästä lopullisesti. On syytä pitää huolta, ettei Tuomioja pysty enää sotkemaan Suomen Nato-suhteita ja mahdollista jäsenyyttä.” (US-blogi 15.4.2015).

Olinko seitsemän vuotta sitten liian optimistinen? Onko Tuomioja taas kerran sotkemassa Suomen elintärkeitä suhteita länteen ja tällä kertaa Suomen Nato-jäsenyyttä?

+36

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu