EU:n elvytyspaketin hyväksyminen on Suomelle valittu turvallisuusratkaisu eikä vaihtoehtoa ole edes esitetty

Turvallisuuspoliittiset syyt olivat mielestäni se näkökohta, joka kaikkein voimakkaimmin puhui siihen suuntaan, että meidän piti EY:öön liittyä. Taloudelliset syyt olivat kuitenkin toisen luokan kysymyksiä.

Noin kirjoitti presidentti Mauno Koivisto muistelmissaan syistä, miksi Suomi liittyi aikanaan Euroopan yhteisöön, nykyiseen Euroopan unioniin (Mauno Koivisto, Historian tekijät, Kaksi kautta II, Kirjayhtymä Oy, 1995, sivu 554).

Poikkeuksena yhdestäkään muusta Euroopan maasta Suomelle jäsenyys Euroopan yhteisössä oli Neuvostoliiton hajottua turvallisuusratkaisu. Muut itäisen Euroopan maat sen sijaan jakoivat EU-jäsenyyspäämäärät ja Nato-jäsenyyspäämäärät erilleen.

Suomi oli olevinaan tuolloin fiksu ja parempaa porukkaa kuin muut.

EU-jäsenyys oli noille muille myöhemmin unioniin liittyville maille talousratkaisu ja Nato-jäsenyys turvallisuusratkaisu. Yli tuon talous- ja turvallisuusrajan ei Suomen tapaan lähdetty sohlaamaan ja sekoittamaan. Ymmärrettiin, että EU-jäsenyydellä oli omat tehtävänsä ja Nato-jäsenyydellä omat.

****

Petteri Orpo: EU on Suomelle turvallisuuden tae” (Kokoomus 6.9.2017).

Noin lausui Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo jo vuonna 2017 sitoen Suomen turvallisuuden EU:hun. Puhe pidettiin Paasikivi-seurassa keskiviikkona 6.9.2017.

Keskustelussa [EU:n] elvytyspaketista pitää pitää mielessä iso kuva. EU:n jäsenyys oli ja on Suomelle turvallisuusratkaisu. EU:n yhtenäisyys on meille etu ja suorastaan välttämättömyys.” (Kokoomus 26.8.2020).

Noin lausui Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo jo viime syksynä EU:n 750 miljardin euron elvytyspaketin kohtalonyhteyttä Suomen turvallisuuteen. Puhe pidettiin eduskuntaryhmän kesäkokouksessa 26.8.2020.

[Valtiovarain]valiokunta kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että EU ei ole vain maksu-unioni, vaan myös poliittinen yhteisö, jossa solidaarisuus vaikuttaa EU:n luotettavuuteen muun maailman ja rahoitusmarkkinoiden silmissä. Elpymisrahaston puutteista ja ongelmista huolimatta Suomella on edellä kuvatun mukaisesti myös taloudellinen intressi olla mukana ehdotetun kaltaisessa järjestelyssä, sillä Suomi on avoin, vientivetoinen, pieni talous, jolla on tiivis taloudellinen kohtalonyhteys muun Euroopan kanssa.

 Erityiskohtelun vaatiminen heikentäisi myös Suomen mahdollisuuksia saada tukea tilanteessa, jossa se itse kohtaa isoja taloudellisia tai muita sokkeja.” (Valiokunnan mietintö VaVM 4/2021 vp 6.5.2021).

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä muu sokki on yhtä kuin Venäjän hyökkäys Suomeen.

****

EU on ollut Suomelle omintakeinen turvallisuusratkaisu, kun Suomella ei ole ollut uskallusta liittyä Natoon. Taas kerran tuo omintakeisuus tulee esille käsiteltäessä EU:n elvytyspakettia.

Kokoomukselle EU:n elvytyspaketin hyväksyntä on siis turvallisuusratkaisu. Nyt tulee hyvin esille taas kertaalleen ne ongelmat, kun Suomi on sekoittanut talous- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut keskenään onnettomaan sekasotkuiseen vyyhtiin, josta ei oikein kukaan ota selvää.

Kalliiksi tulee Suomelle tämäkin yritys turvallisuuden varmistamiseksi EU:n kautta. Miljardi menee poikineen eteläiseen Eurooppaan. Nato-jäsenyys olisi varmuudella halvempi ja uskottavampi ratkaisu.

Tuolla politiikallaan Suomi on asettanut itsensä myös helposti painostettavaksi EU-asioiden prosessoinnissa: ”Jos ette hyväksy tätä, turha on teidän ainakaan Ranskalta pyytää apua, jos Venäjä Suomeen hyökkää”.

Suomi liikkuu nyt EU-turvallisuusratkaisuissaan tosi harmailla vesillä. Todella harmailla vesillä. Suomen sinisilmäiseen ajatusmaailmaan perustuva EU-turvallisuusratkaisu on perustettu hyllyvälle suolle, kun EU:sta ei ole sotilaalliseksi auttajaksi eikä sotilaallisen hyökkäyskynnyksen nostajaksi.

Salainen ulkoasiainministeriön asiakirja päivämäärällä 29.5.1996, jossa alivaltiosihteeri Jaakko Blombergin vakuutti Moskovassa 27.5.1996 Venäjälle ja Venäjän varaulkoministeri N. N. Afanasjevskille (Николай Николаевич Афанасьевский), että Suomi on tehnyt vuonna 1995 päätöksen turvallisuuspolitiikkansa suunnasta, joka käsittää pysyä Naton ja WEU:n ulkopuolella. Sama päätös pitää edelleen, vaikka maailma ja etenkin Itämeren alue ympärillämme on täysin myllätty.

Se on Nato, joka on Euroopan turvallisuusratkaisu ja johon Suomenkin pitäisi perustaa turvallisuutensa 28 muun eurooppalaisen maan tapan.

Perussuomalaisille on syytä esittää kysymys: jos EU:sta irtaudutaan, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, kun pienillä puolustusvoimillamme emme Venäjälle pärjää.

Vai onko perussuomalainen turvallisuusratkaisu kaikkein huonoin mahdollinen: Suomen ei tule kuulua EU:hun eikä myöskään Natoon.

****

Artikkelikuva on yhdestä ulkoministeriön salaisesta asiakirjasta vuodelta 1996, joka tuli julkisesti 25 salassapitovuoden jälkeen 1.1.2021.

Kyse on alivaltiosihteeri Jaakko Blombergin keskusteluista Euroopan asioita hoitavan Yhdysvaltojen ulkoministeriön apulaisulkoministeri (Assistant Secretary of State) John Kornblomin (Wikipedia, John C. Kornblum) kanssa päivämäärällä 24.6.1996. Teksti on luettavissa artikkelikuvasta.

Kornblum teki kuitenkin täysin selväksi, että NATO on tärkein (ainoa) euroatlanttinen ja eurooppalainen turvarakenne (NATO is THE Euro-Atlantic and European security structure).” alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg kirjaa ulkoasianministeriön salaisessa asiakirjassa päivämäärällä 24.6.1996.

Kornblom asetti Euroopan sotilaallisen kyvyn kyseenalaiseksi ja kyseli, onko Euroopassa halukkuutta asettaa käytettäväksi puolustukselle riittävät voimavarat.

Fakta, joka on edelleen voimassa 25 vuoden jälkeen: Euroopan puolustus on Yhdysvaltojen ja Naton varassa, ei EU:n varassa.

Sama kysymys olisi esitettävä edelleen 25 vuoden jälkeen niille suomalaispoliitikoille ja etenkin kokoomuslaisille, jotka haikailevat edelleen EU:ta Suomen turvallisuusratkaisuksi.

****

Ulkoasianministeriön salainen asiakirja Washingtonista päivämäärällä 24.7.1996, asiana Yhdysvallat/Venäjä/Naton laajennus. Asiakirja liittyy pääministeri Paavo Lipposen Washingtonin vierailuun 22.7.-24.7.1996, Lipposen ja ulkoministeri Strobe Talbottin tapaamiseen. Asiakirjan on laatinut Aapo Pölhö Suomen Washingtonin-suurlähetystössä.

Talbot teki Lipposen vierailulla Suomelle selväksi Yhdysvaltojen punaiset rajat (”red lines) ja Venäjän pinkit rajat (”pink lines”), kun kyse on Naton laajentumisesta.

4. Yhdysvaltain puolelta on keskusteluille asetettu seuraavat rajat (”red lines”):

Venäjällä ei ole veto-oikeutta [Naton laajentumiseen];

– NATOa ei voida asettaa muiden organisaatioiden (ETYJ?) alaisuuteen;

– NATOn päätöksentekomekanismia ei voida vesittää;

– NATOn laajennuksesta ei sinänsä voida neuvotella, vain keskustella.

5. Venäjän puolelta on asetettu seuraavat rajoitteet (”pink lines”):

Naton sotilaallista infrastruktuuria ei siirretä lähemmäksi Venäjän rajaa kuin nykyinen sijoittelu;

– Baltiaa ja Ukrainaa [siis entisiä neuvostotasavaltoja] ei oteta missään tapauksessa NATOn jäseniksi.”

Samat periaatteet ovat Yhdysvalloilla ja Natolla edelleen voimassa. Se nähdään nyt mm. nyt Ukrainassa, josta kyllä tulee aikanaan Naton jäsenmaa.

Putin on viime aikoina puhunut punaista rajoista koskien Ukrainan ja myös Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä Venäjän rajanaapureina. Venäjä on vaihtanut pinkin punaiseksi.

Toivottavasti Suomessa ollaan pian valmiita näkemään Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri sellaisena kuin se on. Tällä hetkellä Suomi ei kykene näkemään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu