EU:n henkilökohtaiset pakotteet – Venäjä ja Valko-Venäjä kiittävät EU:ta tästäkin myötämielisyydestä

”EU-maiden ulkoministerit eivät saavuttaneet sopua Valko-Venäjän pakotelistasta” (HS 21.9.2020).

Mielenosoitukset presidentti Aljaksandr Lukašenkaa vastaan alkoivat heti 9.8.2020 pidettyjen presidentin vaalien jälkeen. Mielenosoitukset jatkuvat edelleen valkovenäjäisten naisten johdolla.

Artikkelikuvassa mustiin pukeutunut Lukašenka tervehtii poliisivoimia melko railakkain käsiottein aivan vastaavasti kuin eräs toinen eurooppalainen diktaattori jo yli 80 vuotta sitten. Artikkelikuva on kuvakaappaus perjantain Urheiluruudusta (Yle Areena, Urheiluruutu 25.9.2020)

EU:n ulkoministerit kokoontuivat ensi kerran päättämään pakotteista Valko-Venäjää vastaan 14.8.2020. Kyse pakotteissa olisi matkustusrajoitteista ja varojen jäädyttämisestä EU-maissa henkilölle, jotka ovat vastuussa väkivallasta mielenosoittajia vastaan. EU oli ja on edelleen asettamassa siis vain henkilökohtaisia pakotteita.

Brittiläisen Guardianin mukaan kyse olisi 30 valkovenäläisestä virkamiehestä (The Guardian 21.9.2020), uutistoimisto Reutersin mukaan 31 valkovenäläisestä virkamiehestä (Reuters 7.9.2020). Tarkka luku on siis 31 valkovenäläisestä virkamiehestä.

“We initially agreed on 14 names but many states felt that was not sufficient. We have now reached consensus on another 17.” lausui nimeämätön EU-diplomaatti Reutersille (Reuters 7.9.2020).

Vapaasti suomennettuna:

”Alun perin sovimme 14 nimestä, mutta monien valtioiden mielestä se ei ollut riittävää. Olemme nyt päässeet yksimielisyyteen toisesta 17 nimestä.”

Kaikkien EU-maiden täytyy löytää yksimielisyys henkikohtaisten pakkoteiden piiriin asetettavista. EU ei ole löytänyt yhteisymmärrystä vielä kuudessa viikossa.

Ei yhtään valkovenäläistä henkilöä eikä yhtään valkovenäläistä yhteisöä ole vielä pakotteiden piirissä. Ei kerrassaan yhtään mitään. Aikaa on jo kulunut niin kauan, että EU:n olisi ehkä jo parempi lopettaa koko pakoteprosessi ja yrittää keksiä jotain muuta.

****

Nyt pakotejarruttaja on kuulemma Kypros. Kyproksella on ollut jo kesästä lähtien ongelmia itäisellä Välimerellä Turkin kanssa, eivätkä EU:n jäsenmaat ole ottaneet noita Kyproksen Turkki-huolia vakavasti. EU ei ole suotanut käsittelemään asianmukaisella tavalla Kyproksen vaatimia pakotteita Turkille.

EU:kin löytää aina edestään sen, minkä taaksensa jättää.

Käsittelin itäisen Välimeren jännitteistä tilannetta myös Kyproksen osalta tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Maakaasusotaa itäisellä Välimerellä – onko EU jäämässä tässäkin Venäjän ja Turkin alle?” (US-blogi 21.9.2020).

Kyproksen huolet ovat todellisia ja EU:n olisi pitänyt niihin reagoida. Pienellä Kyproksella on Turkki, pienellä Suomella Venäjä. Siksi Suomessa on syytä seurata Kypros-Turkki-prosessia tarkasti. Kykenisikö EU reagoimaan, jos Suomen ja Venäjän välit kiristyisivät niin kuin Kyproksen ja Turkin välit kiristyivät?

Tällä hetkellä Kypros ei voi luottaa EU:hun Turkki-kysymyksessä. Tässä hetkellä Suomi ei voi luottaa EU:hun Venäjä-kysymyksessä. Kypros ei ole Natossa. Suomi ei ole Natossa. Molemmat joutuvat turvautumaan EU:hun. Tuloksetta, jos tilanne alkaa käydä todella tukalaksi.

Suomessa presidentti Niinistön johdolla on paljon poliitikkoja etenkin vasemmalla laidalla, jotka hakevat sotilaallisista turvallisuutta EU:sta. Euroonkin liityttiin aikanaan Lipposen ja Niinistön johdolla tuolla syyllä. Oikeaan turvallisuuspuutesairauteen väärä lääke.

Jospa nyt annettaisiin tuon EU:n turvallisuustuottaja-asian viimein olla ja todettaisiin reilusti tosiasiat: EU ei kykene takaamaan yhdenkään jäsenmaansa turvallisuutta ulkoisilta uhkilta. Se on vain Nato, joka kykenee.

Venäjä ja Valko-Venäjä kiittävät EU:ta päätöskyvyttömyydestä taas kerran. Suut ovat varmasti Minskin lisäksi myös Kremlissä leveässä hymyssä, kun edes muutamaa valkovenäläistä pientä virkamiestä ei saada pakotteiden piiriin.

Kerta kaikkiaan käsittämätöntä, millaisen umpipellen EU on kyennyt itsestään tekemään.

****

“According to several sources who spoke to RFE/RL under condition of anonymity, Admiral Gennady Medvedev, who is the deputy Head of the Border Service of the Federal Security Service of the Russian Federation – was initially due to be included to the sanctions list with the other eight Russians.

 Diplomats said Finland had refused to add him. When approached by RFE/RL, the Finnish permanent representative to the European Union responded: ‘We cannot comment individual position of any member state, neither our own, so we will not comment.’” (RFE/RL 15.3.2019).

Vapaasti suomennettuna oheinen lainaus Radio Free Europen/Radio Libertyn (RFEL/RL) perjantaina 15.3.2019 julkaisemasta jutusta:

”Useiden RFE/RL:lle nimettömästi puhuneiden lähteiden mukaan Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelun [FSB:n] rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö amiraali Gennadi Medvedev oli alun perin tarkoitus olla mukana pakotelistalla yhdessä kahdeksan muun venäläisen kanssa.

 Diplomaattien mukaan Suomi oli kieltäytynyt lisäämästä Medvedeviä [pakotelistalle]. RFE/RL:n ottaessa yhteyttä Suomen pysyvää edustajaan EU:ssa, hän vastasi: ’Emme voi kommentoida minkään jäsenvaltion yksittäistä kantaa, emme [edes] omaa, joten emme kommentoi.’”

Suomi esti pakotelistalta siis Gennadi Medvedevin (Геннадий Медведь).

Kuka kumma on Gennadi Medvedev?

Medvedev on sotilasarvoltaan varaa-amiraali ja hän on FSB:n Venäjän rajavartiolaitoksen (Пограничная служба ФСБ России, ПС ФСБ России) varapäällikkö ja merivartioston (Береговая охрана Пограничной службы ФСБ России, БОХР ПС ФСБ России) johtaja (Замруководителя Пограничной службы ФСБ России, руководитель департамента береговой охраны). Medvedev on ollut nykyisessä FSB-virassaan vuoden 2017 keväästä lähtien.

Medvedev on henkilö, jolle kuuluu myös Suomen ja Venäjän väliset raja-asiat.

Tuolloin keväällä 2019 Saksa vastusti kauttaaltaan Venäjälle asettavia pakotteita Kertšinsalmen tapahtumien takia. Saksalla on elinehtoinen riippuvuus venäläiskaasusta. Elinehtoinen tarkoittaa, että ilman tuota kaasua Saksa ei pysyisi elossa. Käsittelin tuota asiaa tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Nord Stream 2 ja Aleksei Navalnyi – tapahtumat 40 vuoden takaa on hyvä kerrata” (US-blogi 13.9.2020). Tuo Saksan Venäjä-riippuvuus lamauttaa koko EU:ta. Venäjä tietää, minkä maan kautta asioita EU:ssa hoidetaan ja mikä on EU:n ykkösavainvaltio.

Kun Suomi ei sallinut aluksi Medvedeviä pakotelistalle, Italia puolestaan esti seuraavaksi korvaavan henkilön. Noin siis pakotteita EU:ssa valmistellaan tehokkaasti.

Venäläisen Rambler-uutissivuston (Рамблер) jutun otsikko on kuvaava:

”Стало известно о попытке Финляндии и Италии заблокировать санкции ЕС против России  Об этом сообщает” (Рамблер 17.4.2019).

Vapaasti suomennettuna:

”Tuli [Gennadi Medvedev] tunnetuksi Suomen ja Italian yrityksestä estää EU:n Venäjää koskevat pakotteet”.

Medvedev oli Venäjän korkein virkamies, joka johti ukrainalaisten alusten takavarikointia Asovanmerellä. Häntä ei EU uskaltanut laittaa pakotteiden piiriin Suomen vaatimuksesta.

Olen käsitellyt tarkemmin noita Kertšinsalmen marraskuun 2018 tapahtumiin liittyviä Venäjään kohdistettuja pakotteita kirjoituksessa otsikolla ”Venäjän kiilastrategia Suomen avulla onnistui taas kerran ilman suurta vaivaa” (US-blogi 20.3.2019).

****

Jos Kypros on nyt jarruttaja, on siis Suomikin ollut pakotejarruttaja. Kertšinsalmen tapahtuma ei ollut ensimmäinen kerta, kun kyse on ollut Suomelle Venäjästä.

Mistä Suomen toiminnassa oli kyse pohjimmiltaan Kertšinsalmen tapahtumassa?

Suomi ei halua pakotelistalle sellaisia venäläisiä henkilöitä, joilla on Venäjällä poliittista päätösvaltaa. Kaikkein vähiten Suomi haluaa pakotelistalle sellaisia henkilöitä, joilla on poliittista päätösvaltaa Venäjän rajakysymyksissä. Suomi voi kyllä tukea esimerkiksi ilman poliittista valtaa olevien virkamiesten ja ammattisotilaiden pakotteita, muttei poliittista valtaa omaavien henkilöiden pakotteita.

EU:n on pitkälti toiminut pakotepolitiikassa samoin kuin Suomi. Pakotekohteiksi valitaan merkityksettömiä henkilöitä, kun henkilökohtaisia pakotteita määrätään. Henkilökohtaiset pakotteet pakotepolitiikan välineenä ovat puolestaan tehottomia ja päämäärälle jopa haitallisia, kuten myöhemmin tässä kirjoituksessa käy ilmi.

EU:n pakotelistalle päätyivät seuraavat kahdeksan henkilöä:

• Sergei Stankevitš (Сергей Станкевич)
• Andrei Šein (Андрей Шеин)
• Aleksei Saljajev (Алексей Саляев)
• Andrei Šipitsin (Андрей Шипицин)
• Aleksei Šatohin (Алексей Шатохин)
• Ruslan Romaškin (Руслан Ромашкин)
• Sergei Štšerbakov (Сергей Щербаков)
• Aleksandr Drovhikov (Александр Дворников)

Kevään 2019 osalta kaikki EU:n pakotelistalla (Official Journal of European Union L73 15.3.2019) olevat kahdeksan henkilöä ovat eri tavoin ammattisotilaita eikä heillä ole poliittista valtaa. He ovat poliittisen vallan käskytettäviä sotilaskäskyillä. Oheiset henkilöt ovat mitättömyyksiä ja tehtävänsä hoidossa vain käskyntoteuttajia.

Sen sijaan Yhdysvaltain pakotelistalla (U.S. Department of the Treasury 15.3.2019) on yksi sellainen henkilö niin korkealla tasolla, että hän omaa poliittista päätäntävaltaa. Tämä henkilö on edellä mainittu Gennadi Medvedev, jonka Suomi siis torppasi EU:n pakotelistalta.

****

Presidentti Niinistö on perännyt moneen otteeseen EU:lle suurvalta-asemaa. Niinistön mukaan EU:lla ei ole tällä hetkellä Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän tapaan sananvaltaa, kun maailman asioita päätetään.

”Euroopan unionin on löydettävä maailmanpolitiikan vaikuttajana yhteinen kanta ja ääni, jotta EU on uskottava kansainvälisen politiikan toimija, Niinistö sanoi. Nyt Euroopan yhtenäisyys rakoilee, ja riitely syö EU:n uskottavuutta. ’Meillä on vaikeuksia muodostaa selkeä eurooppalainen ääni.’” on lainaus Helsingin Sanomista presidentti Niinistön toteamisista Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2019 (HS 16.2.2019).

Presidentti Niinistön on aivan turha haikailla EU:ta mihinkään suurvalta-asemaan niin kauan kun Suomi käyttäytyy muiden EU-maiden ohella omista lähtökohdista lähtien eikä EU:n yhteisistä lähtökohdista lähtien.

****

EU:n asettamat Venäjän vastaiset Ukraina-pakotteet vuodesta 2014 koskevat Venäjän toimia Ukrainassa.

Kysymys on mm. siitä, ettei Venäjä ole pannut täysimääräisesti täytäntöön Minskin sopimusta. Kysymys on talouspakotteista sekä pakotteista henkilöille ja yhteisöille. Lisäksi on rajoituksia liiketoiminnalle Krimin ja Sevastopolin kanssa (tuonti- ja vientikiellot sekä matkailupalvelukiellot). Pakotteet ovat pääosin voimassa 31.1.2021 saakka. Krimiä sekä Sevastopolia koskevat kieltopakotteiden ovat voimassa 23.6.2020 saakka.

EU:n vuonna 2014 määräämät talouspakotteet ovat merkittäviä. Krimin ja Sevastopolin kieltopakotteet ovat myös merkittäviä. Yhteisöille – tässä tapauksessa pääosin venäläisyrityksille – asetetut talouspakotteet ovat merkittäviä.

Pakoteiden piiriin asetettuja yhteisöjä oli alkujaan yhteensä 44 ja pakotteiden piiriin asetettuja henkilöitä puolestaan 175. Tuoreimpana päivämäärällä 10.9.2020 yrityksiä ja henkilöitä löytyy Euroopan Unionin virallisesta lehdestä L 298/23 (YUTP 2020/1269) -asiakirjana ja aluksi päivämäärällä 17.3.2014  L 78/16 (YUTP 2014/145) -asiakirjana.

Lista on elänyt vuodesta 2014 ja suurin järjestysnumero henkilöpakotelistalla on tällä hetkellä 190. Listan 190. henkilö on Mikhail Razvožaev (Михаил Развожаев), joka on Sevastopolin virkaatekevä kuvernööri 11. heinäkuuta 2019 alkaen. Hän on merkittävä henkilö ja oikeutettu pakotelistalle. Osa pakotteiden piiriin määrätyistä henkilöitä ei enää ole listalla joten pakotteiden piirissä olevien henkilöiden kokonaismäärä ei suinkaan ole 190.

Oheisessa kuvassa Razvožaev ja Putin keskustelevat 11.7.2019 Kremlissä Razvožaevin tultua nimitetyksi Sevastopolin kuvernööriksi.

****

Pankkien kannalta on viiteen venäläispankkiin kohdistetut pakotteet päivämäärällä 31.7.2014 (L 229/1 (833/2014)) ovat merkittäviä. Kyse on myös pankkien maineesta, tosin eipä Suomen entistä pääministeri Esko Ahoa ole Sberbank-rahasamponsa joutuminen pakotteiden kohteeksi ole juurikaan haitannut:

• OAO Sberbank (OAO «Сбербанк Россиии)
• PAO VTB Bank (ПАО «Банк ВТБ»)
• AO Gazprombank, GPB (AO «Газпромбанк», ГПБ).
• Vnešekonombank, VEB (Государственная корпорация «Внешэкономбанк», ВЭБ)
• AO Rosselkhozbank (AO «Россельхозбанк»)

Merkittävimmät yritykset (15 kpl) on kirjattu Euroopan Unionin virallisen lehden (L 271/57 (YUTP 2014/659) -asiakirjaan päätöspäivämäärällä 8.9.2014:

• OPK Oboronprom (OPK «Оборонпром»)
• PAO OAK, United Aircraft Corporation, UAC (ПАО «Объединённая авиастроительная корпорация», ОАК)
• AO Uralvagonzavod, UVZ (АО «УралВагонЗавод», УВЗ)
• PAO Rosneft (ПАО «НК «Роснефть»)
• PAO Transneft (ПАО «Транснефть»)
• PAO Gazprom Neft (ПАО «Газпром нефть»)
• OOO Sirius (ООО «Сириус»)
• Yhteenliittymä Stankoinstrument (Ассоциация «Станокинструмент»)
• OAO RT-Himkompozit (ОАО «РТ-Химкомпозит»)
• AO Kalašnikov-konserni (АО «Концерн «Калашников»)
• PAO Tula Arms Plant, TOZ (ПАО «Тульский оружейный завод», ТОЗ)
• NPK Technologii Mašinostrojenija (АО «НПК «Технологии машиностроения»)
• OAO NPO Vysokototšhnie-kompleksi (АО «НПО «Высокоточные комплексы»)
• OAO Kontsern PVO Almaz-Antei (OAO «Концерн ВКО «Алмаз-Антей»)
• OAO NPO Bazalt (ОАО «НПО «Базальт»)

OPK, AO, OAO, PAO jne. ovat venäisiä yhtiömuotoja. Suomalaista osakeyhtiötä (oy) vastaa AO (акционерное общество, АО). Vastaavasti esim. OAO on yhtä kuin julkinen osakeyhtiö (oyj).

Kuten Esko Ahoa ei ole haitannut Sberbankin joutuminen pakotelistalle, ei myöskään Suomen entistä pääministeri Paavo Lipposta ole haitannut Gazprom-rahasampoonsa kuuluvien Gazprom Neftin ja Gazprombankin joutuminen pakotelistalle. Kunhan nyt venäläiskaasu vain virtaa Eurooppaan entiseen tapaan, niin se varmaan Lipposellekin riittää, pakotteista ei niin paskan väliä.

Pakotelistalle kirjattu OJSC Stankoinstrument (ОАО «Станкоинструмент») on lopetettu jo vuonna 2004  venäläisten rekisteritietojen perusteella. Pakotelistalle joutunut yritys ei ole myöskään OOO Stankoinstrument (ООО «Станокинструмент») vaan yhteenliittymä Stankoinstrument (Ассоциация «Станокинструмент»). Muutoinkin pakotelistalle on kirjattu yritysnimiä väärin ja etenkin suomenkieliseen asiakirjaan on suomennettu yritysnimiä väärin (suomen kieli on eri kuin englannin kieli myös venäläisissä erisnimissä).

Nuo pakotelistan yritykset ovat merkittäviä venäläisiä aseteollisuuden toimijoita, mutteivat kuitenkaan sitä aseteollisuuden huippua, jotka vastaavat uusien aseiden terävimmän kärjen kehittelystä. Venäjä joutuu käyttämään asevalmistuksessaan osia, joita se on saanut ennen pakotteita helposti länsimaista.

Moneen pakotelistayritykseen liittyy Rosteh (Государственная корпорация «Ростех»), joka on Venäjän valtion omistama suuri ja lukuisia merkittäviä teollisuusyrityksiä hallinnoiva valtionkorporaatio.

Nuo pankkeihin, yrityksiin ja yritystoimintaan liittyneet pakotteet ovat olleet Venäjään vaikuttavia. Venäjä onkin arvostellut niistä jatkuvasti ja pyrkinyt samaan ne poistetuiksi. Venäjän reagointi siis kuvaa kunkin pakotetyypin vaikuttavuutta. Henkilökohtaisista pakotteista ei ole Venäjälle mitään väliä, siitä vaan länsi saa niitä lätkiä ja mätkiä.

Lopuksi: vaatii suurta panostusta asiakirjojen tutkimiseen, että saa täyden käsityksen EU:n reaaliaikaisista pakotteista. Ketä henkilöitä ja mitä yrityksiä on listalla, ja ketä tai mitä ei enää ole.

****

Katsoin läpi EU:n vuonna 2014 asettamilla pakotelistoilla olevat venäläishenkilöt. Kuten Kertšinsalmen tapahtumia koskevalla pakotelistalla, pääosa henkilöistä on mitättömyyksiä, jotka ovat varmaankin tehneet tuomittavaa ja rangaistavaa toimintaa sinänsä, mutta noiden venäläisten virkamiesten asettamisella pakotteiden piiriin ei kuitenkaan ole merkitystä Venäjän harjoittamaan politiikkaan.

Noiden venäläisten virkamiesten asettamisella pakotteiden piiriin ei synnytetä harmia itse Venäjän valtiolle. Henkilökohtaisilla pakotteilla saattaa olla jopa päinvastainen vaikutus.

Otetaan muutama esimerkki pakotehenkilöistä. Kaksi henkilöä edellä luetteloon nimetyistä kahdeksasta henkilöstä, joille EU lätkäisi henkilökohtaiset pakotteet Kertšinsalmen tapahtumista.

Sergei Štšerbakov (Сергей Щербаков) on Venäjän armeijan ammattisotilas sotilasarvoltaan kapteeni (капитан 3 ранга), Suomen armeijassa vastannee varmaan komentajakapteenia tai jotain. Hän on Venäjän Mustanmeren laivaston (Черноморский флот) sukellusvenetorjunta-aluksen komentaja. Alus on nimeltään Suzdalets (МПК-118 «Суздалец»,  Проект 1124М). Hän on siis ammattisotilas, jolle määrätään tehtävät sotilasorganisaatiossa ja joita hänen tulee noudattaa.

Andrei Šipitsin (Андрей Шипицин) on puolestaan Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB:n rajavartiolaitoksen Izumrud-nimisen (ПСКР №534 «Изумруд», Проект 22460) vartiolaivan komentaja. Hän on siis valtion rajavartiolaitoksen virkamies, jolle määrätään tehtävät rajavartiolaitoksessa ja joita hänen tulee noudattaa.

****

Suomen Merivoimat havaitsi 27.4.2015 Suomen aluevesillä Helsingin edustalla mahdollisen sukellusveneen. Etsintää toteutettiin useilla pinta-aluksilla ja havaintojen perusteella annettiin myös varoitus käsisyvyyspommeilla (esim. IS 28.4.2015, IL 28.4.2015). Alueella olivat ainakin ohjusvene PGG Hanko, miinalaiva MLC Uusimaa sekä Suomenlahden merivartioston vartiolaiva Turva.

Kuvitellaan, että venäläinen sukellusvene olisi saatu pintaan vahingoitettuna. Tapahtumine seurauksena ja mielenosoituksena Venäjä määräisi vaikkapa miinalaiva Uusimaan ja vartiolaiva Turvan päälliköille pakotteet:

”Suomen aluevesille vahingossa eksynyttä sukellusvettämme vahingoitettiin tarpeettomasti, kun kyse oli vain sukellusveneemme ohjauslaiterikosta, mistä johtuen sukellusveneemme eksyi Suomen aluevesille. Tuosta syystä asetamme Suomelle vastuussa olevien valtion virkamiesten vastaisia pakotteita.”

Nuo pakotteiden kohteeksi joutuneet suomalaispäälliköt olisivat Suomessa sankareita – todellisia ”sotasankareita” –  ja heidän sankariasemaansa vielä Venäjän määräämät pakotteet vain korostaisivat. Venäjän pakotteet lisäisivät Suomen yhtenäisyyttä Venäjää vastaan.

Mäntyniemessäkin varmaan ajateltaisiin: ”Sen kun määräätte vain noita pakotteita, ei noilla ole tuon taivaallisen merkitystä Suomen toimintaan ja niihin päämääriin, mitä pakotteilla kenties haette. Voitte pyyhkiä pakotteillanne persettänne. Pakotelistalla olevat henkilöt ovat sankareitamme.”

Tuo kuviteltu tilanne ei ole verrattavissa Kertšinsalmen tapahtumiin eikä EU:n määräämiin sotilashenkilöpakotteisiin, mutta kuvaa hyvin, että juuri henkilökohtaiset pakotteet eivät aina aja asettuja tavoitteita vaan jopa päinvastoin.

****

Mikä on pakotteiden päämäärä? Onko päämäärä saada pakotteiden kohde muuttamaan käyttäytymistään? Osoitetaanko pakotteilla vain mieltä ja ilmaistaan omaa mielipidettä? Onko pakotteiden päämäärä vain osoittaa omille kansalaisillemme, että teemme jotain ja saimme jotain aikaan?

Pakotteita mietittäessä pitää aina päämäärä määritellä aluksi.

Kun pakotteita määrätään, on syytä katsoa tarkkaan, saavutaanko niillä päämäärä. Pakotteiden pitää olla päämäärälähtöisiä. Pakotteet pitää asettaa niin, että asetetut päämäärät saavutetaan eikä päinvastoin.

Kun Suomen ulkoministeriöön tulee EU-organisaatiosta pakotelistaesitys, ei ulkoministeriön virkamiehistö kykene käsittelemään esitystä päämäärälähtöisesti. Siis sitä, saavuttaako EU asettamansa päämäärät, jos päämääriä on ylipäätään asetettu ja kirjattu. Virkamiehet katsovat vain, onko listalla jotain sellaista, mitä pitäisi poistaa tai muuttaa Suomen etujen nimissä. Yleensä kyse on Suomen Venäjä-suhteista.

Jos pakotteita yritetään määrittää aluksi virkamiesvalmistelun pohjalla ennen poliittista yhteisymmärrystä, ei hommasta todellakaan tule yhtään mitään.

Ihmettelen, miten EU saikaan määrättyä vuonna 2014 merkittäviä pakotteita venäläispankkeja ja venäläisyhteisöjä ja -yrityksiä vastaan. Ehkäpä Venäjän toimet Krimillä ja Itä-Ukrainassa olivat niin rajuja, että hetkellisessä shokissa olevat EU-maat saivat kuin saivatkin sovittua pakotteet.

EU:n pakotepolitiikka ei ole toimiva. EU:n pakotepolitiikka ei ole ollut koskaan toimiva poikkeuksena vain nuo vuonna 2014 alkunsa saaneet Venäjä-pakotteet yhteisöille ja yrityksille. EU:n pakotepolitiikka perustuu pitkälti henkilökohtaisiin pakotteisiin, kuten nyt Valko-Venäjän kohdalla. Nuo pakotteet ovat merkityksettömiä tai jopa haitallisia.

No, kuhan tuherretaan jotain ajan kuluksi. Nyt 31 valkovenäläisvirkamiehen saaminen pakotteiden piiriin on yhtä tyhjän kanssa. Valko-Venäjän sisäministeri on toki poikkeus, koska hänellä on poliittista päätäntävaltaa.

EU:n pakotepolitiikka ei ole ollut toimiva oikeastaan koskaan. Ainakin Valko-Venäjän kohdalla pakotepolitiikasta on jo syntynyt EU:lle haittaa ja haittaa on tulossa myös Navalnyi-tapauksen pakotteiden määrittelyssä. Kummassakaan tapauksessa EU tuskin kykenee määrittämään päämäärähakuisia pakotteita ja tyytyy vain henkilökohtaisiin pakotteisiin.

Tuo osoittaa, mikä on EU:n ja EU-maiden tämän hetkinen yhteinen päätöksentekokyky. Edes merkityksettömiä henkilö pakotteita ei saada aikaan. Olisi aika keksiä jotain muuta.

Suomi ei todellakaan voi perustaa sotilaallista turvallisuuttaan EU:n varaan. Kypros on hyvä esimerkki myös Suomelle.